Jumalan totuus ja totuudellinen tie

Tämän sivun teksti ei liity Noppaperhoseen, vaan yksityiseen toimimiseen.

Mikäli ihmisen hengellisyys sekä totuus Jumalasta ja Kristuksesta kiinnostavat, tämä sivu sekä myös Hengellisyys-sivu ovat hyvin tärkeitä lukea loppuun saakka. Totuuden kertominen on aina ihmisen velvollisuus, sillä totuutta ei tule koskaan salata. Vaikka totuus saattaisikin joskus hämmentää tai tuntua jopa pelottavalle, se myös kasvattaa ja vie oikealle tielle, jos sen ottaa vastaan. Tällä sivustolla kerrottu totuus ei ole peräisin mistään ihmisten kehittämistä opeista, suuntauksista, liikkeistä eikä lahkoista, eikä teksti ole ihmisen omaa ansiota, vaan totuus tulee suoraan elävältä Jumalalta ja elävän Jumalan tahdosta. Tällä sivulla kerrotaan Jumalan totuudesta, joka on tarkoitettu kaikille Jumalan olemassaoloon uskoville ja kerrotaan myös Jumalan totuudellisesta tiestä, joka on tarkoitettu niille Jumalan valitsemille ihmisille, jotka pystyvät lopun aikoina kulkemaan kuuliaisena Jumalan totuudessa tätä kapeaa ristin tietä Kristuksen jalanjäljissä. Jumalan totuudellinen tie on tarkoitettu vain aikuisille, joilla on riittävä ymmärrys ja kestävyys Jumalan totuudessa kulkemiseen. Kristuksen opetuslapseus liittyy käsitteenä ihmisen kykyyn ottaa Jumalan totuutta vastaan lapsenmielisesti, innokkaana oppimaan uutta kuin lapsi ja toteuttamaan oppimaansa juuri niin kuin on opetettu. Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. - Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Jumalan totuuden ääressä itsetietoinen ja omaan viisauteensa luottava ihminen ei ole sovelias opetuslapseksi. Lapsille voi kertoa Jumalasta Taivaallisena Isänä ja Jumalan syntymisestä ihmiseksi ihmisten keskuuteen Jeesuksena Kristuksena, mutta kaikenlaisen enkeliopetuksen ja henkisen opetuksen antaminen lapsille on Jumalan totuudellisen tahdon vastaista. Ihmisen ei tule keskittyä enkeleihin lainkaan, eikä eksyttää muitakaan ihmisiä enkeleihin, sillä enkeleihin keskittyminen vie varmasti ihmisen harhaan ja kohti kadotusta ja pimeyttä. Toinen kirje korinttilaisille ei syyttä varoita enkeleistä; tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Jumala eksyttää tässä ajassa monia ihmisiä erityisesti enkeleihin, etenkin henkisyydestä kiinnostuneita. Suojelusenkeliä ei ihmisellä kuitenkaan ole, eivätkä enkelit työskentele ihmisten kanssa, on vain Jumalan antama raju eksytys ja valhe. Jeesus viittaa myös enkeleihin Matteuksen evankeliumissa: Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. Ketkä ovat vähäisten ihmisten enkeleitä? Vähäiset ovat niitä vaatimattomia ihmisiä, joita tämä maailma halveksii ja ylenkatsoo. Heidän enkelinsä ovat tähän vähäisten ryhmään kuuluvia Jumalan valittuja, Jumalan sanansaattajina toimineita ihmisiä, aikaisemmin eläneitä profeettoja, jotka ovat tuoneet Jumalan totuutta tähän maailmaan Jumalan tahdon mukaisesti. He ovat niitä, jotka ovat kulkeneet Jumalan määrittämää tietä tässä elämässä ja jotka ovat kuolemansa jälkeen saaneet taivasten valtakunnan osan ja ikuisen Jumalan lapsen osan. Tämä Raamatun kohta ei kuitenkaan kerro Jumalan enkeleistä tai Jumalan itsensä toimimisesta enkelinä. Jumala ei anna tämän maailman ihmiselle minkäänlaista henkilökohtaista suojelusenkeliä, sillä ihminen elää tässä maailmassa Jumalan vihan ja kirousten alaisena. Kun ihminen tulkitsee tämän Raamatun kohdan Eksyttäjän kanssa, hän löytää itselleen suojelusenkelin. Ihminen kuitenkin kokee ja näkee tässä maailmassa jatkuvasti vastoinkäymisiä, epäoikeudenmukaisuutta, kärsimystä, sairautta, puutetta ja pahuutta. Ihmistä viedään myös maallisuuteen ja maailmallisuuteen. Tämä kaikki kertoo siitä, että ihmisiä ei suojella, vaan heitä viedään kaikkiin Jumalan antamiin kirouksiin ihmisten syntisyyden, pahuuden, tottelemattomuuden ja harhaoppisuuden tähden. Harhaoppisesta hengellisestä opettamisesta sekä henkisestä opettamisesta kuten myös valheellisesta enkeliopetuksesta ja enkeleihin liittyvästä toiminnasta ihminen joutuu aina kantamaan vastuun Jumalalle ja ottamaan siitä aiheutuvat tuomiot vastaan, se ihmisen tulee ymmärtää. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, minkälainen ihminen kelpaa Jumalalle, sillä syntinen ja harhaoppinen ihminen ei koskaan kelpaa Jumalalle sellaisenaan, vaikka hänellä olisikin usko Jumalaan ja Kristukseen: Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Risti liittyy aina Jumalan antamiin kirouksiin ja ihmisen synnin taakkaan. Jumalan valitut kantavat aina oman ristinsä, niin kuin Jeesus kantoi. Jeesus näytti omalla esimerkillään ja opetuksillaan, miten ihmisen tulee elää pelastuakseen Jumalan valittuna. Ilman tätä Jumalan totuudessa kuljettua kärsimyksen ja koettelemusten tietä, ihminen ei tule kuulumaan Jumalan perheeseen. Lavealla tiellä ihminen toimii tämän maailman mukaisesti, kapeaa tietä kulkeva ottaa tästä maailmasta elävän Jumalan ohjauksessa hyvin vähän. Ihminen tarvitsee tähän kuitenkin myös konkreettisen esimerkin, samassa ajassa eläneen Ihmisen Pojan. Monet Raamatussa kuvatut tapahtumat ovat Jumalan antamia kätkettyjä ennakkoilmoituksia tulevista asioista ja ne toteutuvat nimenomaan tämän maailman lopulla. Jumalan valitseman kansan, Israelin kansan neljäkymmentä vuotta kestänyt erämaavaellus symbolisoi elävän Jumalan kanssa kuljettavaa ristin tietä eli totuudellista tietä. Tällä tiellä kuljetaan elävän Jumalan kanssa ja jos ihminen ei pysy Jumalan totuudessa ja oikealla tiellä, häntä ojennetaan ja hän saa rikkomuksistaan rangaistuksia Jumalalta. Mooseksen kautta tuodaan esille sitä, miten kansa tarvitsee aina Jumalan valitseman profeetan kansan ja Hänen itsensä välille johtamaan ihmisiä ja pitämään heitä Jumalan totuudessa. Profeetta symboloi myös ihmiseksi syntynyttä Ihmisen Poikaa, tulevaa Kristusta, joka kaitsee ja opettaa Jumalan valittuja sekä Jumalan totuutta vastaanottavia muita ihmisiä lopun aikoina. Moosesta ei voi kuitenkaan verrata Kristukseen, sillä ihminen on heikko ja eksytykselle altis, mitätön Jumalan silmissä. Luvattu maa kuvaa Jumalan valitsemalle ihmiselle luvattua pelastusta. Pelastuksen jälkeen Jumalan valitsemalle ihmiselle kuuluu taivaspaikan jälkeen myös aikanaan se tuhatvuotisen valtakunnan osa, jossa Jumalan valittu tulee hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa muita ihmisiä. Ihminen voi saavuttaa pelastuksen Jumalan valittuna Jumalan koetteleman ristin tien jälkeen Jumalan armosta, mikäli tottelee kaikessa kuuliaisena ja nöyränä Jumalaa ja kasvaa synnistä pois. Neljäkymmentä kuvaa luvun neljä kautta kirouksia ja vitsauksia ja kun lukuun liitetään nolla perään, kertoo se tiestä, joka on hyvin vaikea ihmiselle. Egyptin orjuus symbolisoi ihmisten olemista tämän maailman harhaoppisuuden, maallisuuden ja maailmallisuuden kahleissa. Farao symbolisoi tämän maailman harhaoppisia hengellisiä opettajia. Faraon ja hänen kansansa saamat vitsaukset Egyptissä kuvaavat tälle maailmalle tulevia Jumalan tuomioita lopun aikoina. Ihminen saa jatkuvasti Jumalan antamia kirouksia osakseen, mutta lopun aikoina tulevat vitsaukset ovat vielä kovempia kuin ihmisen saamat kiroukset. Faraon saamiin vitsauksiin kuulunut pimeys tulee myös lopun aikoina tämän maailman ihmisten osaksi. Pimeys kuvaa konkreettisesti tuomioiden kautta pimenevää maailmaa, mutta se kuvaa myös pimeytenä kaikkien uskovien täydellistä eksymistä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Jeesuksen puhdasta ja pelastavaa veriuhria symbolisoi Egyptin viimeiseen vitsaukseen liittynyt virheettömän karitsan veri. Tästä kertoo toinen Mooseksen kirja: Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. -- Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään. - Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa. - Älkää syökö siitä mitään puoliraakana tai vedessä keitettynä, vaan paahtakaa se tulella päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. - Älkää jättäkö siitä mitään jäljelle, vaan polttakaa tähteet ennen aamun koittoa. - Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi. - Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. - Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin. Kaikkien verellä merkitsemättömien esikoisten surmaaminen symbolisoi sitä, miten ihminen voi vain Kristuksen veren kautta, Jumalan valittuna ja Ihmisen Pojan tunnustamisen ja ristin tien kulkemisen kautta pelastua Jumalan totuudessa. Koska vaelluksen aikana israelilaiset napisivat ja niskuroivat Jumalaa vastaan, he eivät päässeet rikkomustensa takia siihen levon maahan, jonka Jumala oli heille varannut. Luvattuun maahan pääsivät vain Jumalan valitsemat, kuuliaiset ihmiset ja lapset. Viides Mooseksen kirja kertoo: Kun Herra kuuli, mitä te puhuitte, hän vihastui ja vannoi: - ’Yksikään näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, ei saa nähdä sitä hyvää maata, josta minä valalla vannoen annoin lupauksen teidän isillenne, - ei kukaan paitsi Kaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä, ja hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, jossa hän on jo käynyt. Hän on uskollisesti seurannut minua.’ - Herra vihastui teidän vuoksenne myös minuun ja sanoi: ’Sinäkään et pääse siihen maahan, - mutta Joosua, Nunin poika, joka palvelee sinua, saa mennä sinne. Vala häneen rohkeutta, sillä hänen tulee jakaa maa israelilaisille perintöosiksi. - Teidän lapsenne, joiden pelkäsitte joutuvan vihollisen saaliiksi, nuo lapset, joilla ei vielä ole tietoa hyvästä eikä pahasta, pääsevät siihen maahan. Heille minä sen annan, ja he ottavat sen haltuunsa. Mooses rikkoi myös Jumalaa vastaan eikä päässyt israelilaisille luvattuun maahan. Tällä esimerkillä Jumala kertoo, että valitun ihmisen ei tule koskaan keskittyä maallisiin asioihin eikä toivoa niitä itselleen. Maalliset asiat eivät ole valittuja varten, sillä kaikessa tulee keskittyä vain Jumalaan. Tämä Raamatun kohta viestii kerroksellisen ja totuudellisen tulkinnan kautta myös siitä, miten Jumalaa tulee totella kurinalaisesti ja nöyrästi kaikessa joka hetki, jotta ihminen voi Jumalan armosta pelastua. Tämä Raamatun kohta kertoo myös sen, miten Mooses nöyrtyi Jumalan edessä ja sai vastaanottaa pelastuksen Jumalan valittuna, mutta ei menemällä israelilaisille luvattuun maahan, vaan kuolemalla tästä maailmasta, kuten on kaikkien ihmisten osa. Moosekseen eivät päteneet samat asiat kuin Kalebiin ja Joosuaan, sillä Jumala oli antanut Moosekselle Jumalan totuudessa enemmän kuin muille. Jumala vaatii valituiltaan aina myös kieltäymyksiä. Ensimmäinen korinttilaiskirje toteaa: Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Heprealaiskirje kertoo myös Jumalan valittujen taipaleesta, ristin tiestä: Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. - Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. - Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. - Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. Levon maa kertoo pelastumisesta taivaaseen, mutta se kertoo myös tämän maailman tuhoutumisen jälkeen tulevasta tuhatvuotisen valtakunnan hallitsijoiden osasta, joka on varattu niille, jotka Jumalan valittuina tottelevat Jumalaa ja Ihmisen Poikaa kaikessa ja elävät Ihmisen Pojan opetusten mukaisesti Jumalan totuudessa. Pelastusta ei ole, jos ei kulje koettelevaa taipalettaan loppuun asti. Jumalan valittu ei tarkoita automaattisesti uskovaa ihmistä, sillä Jumala kasvattaa oman valittunsa oman puhtaan totuutensa eikä ihmisten oman totuuden ja harhaoppisen uskon mukaisesti. Jumalan valinta ei kohdistu ihmisten olettamiin ihmisiin, vaan Jumala valitsee valittunsa tämän maailman vähäisten ja halveksittujen ihmisten joukosta ja tästä kertoo ensimmäinen kirje korinttilaisille: Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Jumalan valitun tulee totella Jumalaa kaikessa kuuliaisesti ja kurinalaisesti ja toimia tässä maailmassa Jumalan puhtaassa totuudessa, jotta hän saavuttaisi pelastuksen. Huolettomuus, omat oletukset ja varmuus omasta etenemisestä eivät koskaan kuulu totuudelliselle tielle. Jos ihmisellä on tällaisia ajatuksia, hän ei etene lainkaan totuudellisella tiellä. Johanneksen evankeliumi korostaa kaikkien Ihmisen Pojan opetusten noudattamista, jotta Jumalan valitsema ihminen pääsee pois Jumalan vihan alta pelastukseen: Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. Jos totuudellisella tiellä ei tottele Ihmisen Poikaa kaikessa, Jumala voi ottaa ihmiseltä totuudellista ohjausta pois, jolloin totuudellisen tien kulkija kulkeekin totuudellisella tiellä taaksepäin eli kaikkoaa Jumalasta. Tällöin jo opittua ja saavutettua otetaan häneltä pois. Jumala voi myös paaduttaa totuudellisella tiellä ihmisen, jos hän ei useammista kehotuksista ja opetuksista huolimatta tottele Ihmisen Poikaa. Tällöin kaikki Jumalan totuudellinen ohjaus muuttuukin eksyttäväksi ohjaukseksi. Jos viesteistä ja varoituksista ei piitata, ihminen voi menettää kaiken totuudellisella tiellä saavuttamansa ja hän siirtyy takaisin lavealle tielle, kohti kadotusta ja pimeyttä. Pimeys ei ole kuitenkaan enää ihmiselle tuossa vaiheessa tuonela, vaan helvetti. Elävän Jumalan kanssa kulkeminen ei ole ihmiselle koskaan minkäänlainen seikkailu tai asia, josta voi vain perääntyä pois, kun tie käy liian vakavaksi, haastavaksi, työlääksi tai vaikeaksi. Heprealaiskirjeessä kerrotaan, mitä ihmiselle käy, jos hän oppii tuntemaan elävän Jumalan ja on jatkuvasti tottelematon Jumalalle eikä kehotuksista huolimatta käänny takaisin oppimaansa totuuteen: Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. - Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. Jumalaa vastaan rikkominen on aina hyvin vakava asia, josta tulee kovimmat rangaistukset. Elävän Jumalan kanssa toimiessa palkka rikkomuksesta vastaanotetaan Jumalalta heti rikkomuksen tekemisen jälkeen. Koska koko maailma on Jumalan antaman paatumuksen vallassa ihmisten jatkuvien rikkomusten tähden, tämä maailma ei ymmärrä Jumalan merkitystä eikä voimaa. Tältä maailmalta puuttuu myös tyystin Herran pelko. Koska koko maailma on harhaoppisuuden ja Jumalan antaman paatumuksen vallassa, tulee Jumala vasta ihmiselämänsä ja ensimmäisten kovien tuomioidensa jälkeen ihmisten keskuuteen täydellisenä Kristuksena. Täydellinen Kristus eli Jumalan korottama ja tunnustama Ihmisen Poika Hengen ilmentymänä tulee vielä opettamaan ja kasvattamaan tässä maailmassa eläviä Jumalan valittuja sekä muita totuudellisesti uskovia puhtaaseen Jumalan totuuteen. Tuleva, täydellinen Kristus tuo ihmiselämänsä jälkeen totuuden koko maailmaan ja tuleva Kristus ja Hänen tuomansa totuus ihmisten tulisi ottaa vastaan. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kertoo Jumalan valituista sekä myös niistä, jotka uskovat Jumalaan puhtaassa Jumalan totuudessa. On vain yksi Jumalan Henki ja vain yksi Jumalan totuus, johon totuudellisesti uskovien tulisi uskoa ja jossa kaikkien totuudellisesti uskovien tulisi toimia: Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. -- Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. - Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. - Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet minussa ja minä Sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi Sinun lähettäneen minut. Jeesus ei tässä rukoile kaikkien maailman uskovien puolesta, niin kuin se tässä ajassa virheellisesti tulkitaan, vaan niiden puolesta, jotka ovat kulkeneet ja tulevat vielä kulkemaan puhtaassa Jumalan totuudessa eli ristin tietä. Totuudellisella uskolla ja harhaoppisella uskolla on eri päämäärät ja erilaiset tiet. Kun Jumala valitsee Hänen totuudessaan kulkevat ihmiset, he kulkevat ja kasvavat nimenomaan Jumalan puhtaassa totuudessa, jolloin Jumala kasvattaa näitä ihmisiä määrättyyn uskon satoon suunnitelmansa mukaisesti. Jumalan valitut kuuluvat myös aina Jumalalle. Ihminen ei voi pelastua ilman Jumalan valintaa eikä ilman ristin tietä, sillä Jeesus Kristus lunasti puhtaalla uhrillaan valittujen synnit ja otti vastaan Jumalan antamat kiroukset ristillä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Tie kuvastaa kulkemista Kristuksen jalanjäljissä, ristin tiellä. Totuus kertoo puhtaasta Jumalan totuudesta, jota Jeesus Kristus opetti. Ihmisen Pojan ristin tien kulkemisen, Ihmisen Pojan opetusten ja uskoon liittyvien tekojen kautta Jumalan valitsema ihminen voi vasta pelastua Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Kristuksen viitoittamalla tiellä ei tule pysyä paikallaan, eikä tältä kapealta tieltä tule livetä, vaan koko ajan tulee edetä Jumalan totuudessa kuuliaisesti ja kurinalaisesti kasvaen ja ponnistellen kohti Jumalaa. Elämän saa osakseen, kuka kulkee tämän tien loppuun asti Jumalan valittuna, Jumalan totuudellisessa ohjauksessa haastavalla ja koettelevalla tiellä. Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa Hänen jalanjäljissään kulkemisesta ja itsensä kieltämisestä, jolloin ei enää eletä tämän maailman mukaisesti. Kristuksen jalanjäljissä kuljetaan joka päivä ja joka hetki Jumalan totuudessa ristin tiellä eli koettelemusten ja kärsimysten tiellä Jumalan ohjaamalla tavalla Kristus esikuvana tästä maailmasta mahdollisimman vähän ottamalla: Jeesus sanoi kaikille: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.’ Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo lisää pelastukseen johtavasta tiestä, joka on varattu vain harvoille ihmisille: Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. Pelkkä uskominen ei tuo pelastusta. Usko vaatii aina Jumalan määrittämiä totuudellisia tekoja ja Jumalan antamaa ankaraa kasvatusta kasvaakseen ja vahvistuakseen. Luukkaan evankeliumissa Jeesus opetti seuraajiaan tekojen merkityksestä, sillä ihmisen usko yksin ilman tekoja ei riitä mihinkään: Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon? - Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. - Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. - Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle. Kun ihminen alkaa uskomaan Jumalaan ja Kristukseen, hän on vielä lavealla tiellä. Jos hän ei ala Jumalan totuudessa oppimaan Jeesuksen opetuksista ja ala elämään kuten Jeesus vaatimattomana ja kaikessa Jumalalle kuuliaisena eli, hän pysyy ja kulkee edelleen lavealla tiellä. Totuudellisella tiellä eli ristin tiellä, ihmisen oppiessa elävän Jumalan kasvattamana, lavea tie kapenee vähitellen kapeaksi tieksi. Tältä kapealta tieltä, kun se on kuljettu loppuun asti, kuuliainen ja kurinalainen ihminen, henkilökohtaisesti ja Jumalan totuudessa kutsuttu Jumalan valittu, voi pelastua Jumalan ja Kristuksen avulla. Hengellinen opettaja voi opettaa pelastumista yksin uskosta ja yksin armosta, mutta silloin hän opettaa Jeesuksen opetuksia vastaan. Eksyttäjän alaisena kulkeva hengellinen opettaja ei ymmärrä myöskään sitä, että Jumala on tarkoituksella saastuttanut Uuden testamentin.

Jumala tuo omaa, oikeaa totuuttaan, valtaansa ja voimaansa aina valitsemiensa ihmisten kautta muille ihmisille. Maailmassa on tarkoituksella erilaisia ihmisiä, sillä tämä maailma etenee ja ihminen elää täällä Jumalan suunnitelman mukaisesti. Moni ihminen on tyytymätön osaansa, eikä pysty elämään tässä maailmassa lähimmäisiään ajatellen ja epäitsekkäästi. Moni on välinpitämätön Jumalasta, herjaa Jumalaa, kieltää Hänet kokonaan tai opettaa Hänestä harhaoppisella tavalla. Näillä Jumalaa vastaan rikkovilla toimillaan ja syntisellä elämänmenollaan ihminen ei saa Jumalalta kiitosta vaan moitteita ja Jumalan vihan päälleen. Roomalaiskirje kertoo myös erilaisista Jumalan luomista ihmisistä ja siitä, miten Hän ihmisten kanssa toimii: Joku teistä ehkä kysyy. 'Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa Hänen tahtoaan.' - Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: 'Miksi teit minusta tällaisen?' - Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen astia arkista käyttöä varten? - Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään Hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. - Loppumattoman kirkkautensa Hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan Hän osoittaa laupeutta ja jotka Hän on valmistanut kirkkautta varten. Aina kun Jumala moittii ihmisiä ja antaa rangaistuksia, on ihminen ollut erossa Jumalan totuudesta ja ollut tottelematon Jumalalle. Ei Jumala tuhoa pahuutta tästä maailmasta saman tien, kun se ilmenee, vaan Hän antaa harhaoppisen maailman odottaa oikeaa hetkeä ja Jumalan puhdasta totuutta. Jos ihmiset toimisivat elävän Jumalan kanssa, rangaistukset vääristä teoista tulisivat heti pahojen tekojen jälkeen. Jumala toimii kuitenkin oman suunnitelmansa mukaisesti maailmankaikkeudessa, tässä maailmassa ja tämän maailman ihmisten kanssa Sanassaan yhtenä Henkenä. Tällä sivulla oleva Jumalan antama totuus ei ole mitään uutta, vaan vanhaa. Jumala tuo totuutta tämän sivuston kautta ja antaa vastaanottavaisen ihmisen oppia sen alkuperäisen totuuden mukaisesti, jonka ihminen on kadottanut. Molemmilla sivuilla on myös sellaista tietoa, jota Jumala antaa ihmisille vasta nyt. Jumala on luonut ihmisistä erilaisia ja yllä oleva Raamatun kohta kertoo Jumalan valituista ja myös muista Jumalalle kuuliaisista ihmisistä sekä myös niistä ihmisistä, jotka eivät Jumalaa tottele eivätkä Häntä arvosta. Kun Jumala tulee tämän maailman lopulla kutsumaan ihmistä totuudelliselle tielle, ihmiselle kyllä selviää se, että tällä tiellä tulee oppia Ihmisen Pojan jalanjäljissä Jumalan viisauden ja totuuden mukaisesti, eikä tämän maailman oppien ja tämän maailman totuuksien mukaisesti. Jumala edellyttää ihmiseltä aina kasvua ja kehittymistä totuudellisella tiellä, joka ei ole ihmiselle helppokulkuinen tie, sillä tätä tietä kuljetaan Jeesuksen jalanjäljissä, ristin tiellä. Jumalan antamaan totuuteen on hyvä näillä sivuilla tutustua ja pyrkiä toimimaan omassa elämässään tässä totuudessa Jeesuksen opettamassa lähimmäisenrakkaudessa Jumalaa kunnioittaen ja Häneen turvaten. Ihmisen uskon tulisi aina näkyä hänen teoissaan. On hyvä ymmärtää se, että ihmisten viisaus ei ole Jumalan viisautta eikä ihmisten totuus ole Jumalan totuutta. Jesajan kirjassa kerrotaan tästä asiasta: Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. - Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Jumalan totuus ja ihmisille annettu totuudellinen tie ohjaavat ihmisen oikealle tielle, jossa ihmistä kuljettaa eteenpäin Jumala, eikä toinen ihminen. Kuka näillä sivuilla olevan Jumalan totuuden torjuu, torjukoon sen yksin, mutta antakoon muille mahdollisuuden ottaa se vastaan oman käsityksensä ja ymmärryksensä mukaisesti. Kun ihminen jakaa toisille ihmisille omaa raamatullista totuuttaan omissa nimissään, ja uskoo sokeasti siihen, hänen on hyvin vaikeaa tunnistaa Jumalan antamaa puhdasta totuutta. Jumala antoi totuutta ihmisille vanhan liiton aikana kantaisien ja profeettojen kautta sekä uutta liittoa varten Sanassaan Ihmisen Poikana eli Jeesuksena Kristuksena ja apostolien kautta Pyhässä Hengessä, mutta sitä totuutta ei ihmisillä enää ole. Pyhä Henki on menetetty, sillä maailmassa ei ole enää yhtä Kristuksen seurakuntaa, vaan hajaannuksen seurauksena syntyneitä useita kristillisiä suuntauksia, lahkoja, liikkeitä ja yhteisöjä. Tämän asian ihminen pystyy aivan selvästi näkemään ja ymmärtämään. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kertoma asia yhdestä Kristuksen seurakunnasta ei enää toteudu tässä maailmassa: Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Nyt maailmassa on useita, selkeästi nähtävissä olevia kuvaannollisia Kristuksen valheellisia ruumiita ja kokonaisuuksia tarjolla eri variaatioineen, joista yksikään ei eksymisen ja hajaannuksen takia toteuta Kristuksen puhtaita opetuksia eikä Jumalan puhdasta totuutta. Eksymisellä on aina seurauksensa ja hintansa ja tästä kertoo toinen tessalonikalaiskirje: Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. - Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. - Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, - ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Koska Totuuden Henkeä ei ihmisillä enää ole eksymisensä ja hairahtumisensa takia, on tilalle astunut Jumalan antama Eksyttävä Henki. Kristus ja Kristuksen valo ja Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus ja puhdas armo eivät asu harhaoppisten ihmisten luona, joilla on saastunut usko eikä minkäänlaista ymmärrystä Ihmisen Pojan tuomasta totuudesta eli Jumalan totuudesta. Rukouksen voimalla parantuminen, koetut ihmeteot ja hämmästyttävä ohjaus ihmisen elämässä tulevatkin Eksyttävältä Hengeltä Jumalan antamassa rajussa eksytyksessä, vaikka ihminen uskookin toimivansa Pyhän Hengen kanssa. Kaikkien näiden ihmeellisten asioiden keskellä uskovien ihmisten on hyvin vaikeaa ottaa Jumalan puhdasta totuutta ja myös tulevaa Ihmisen Poikaa ja täydellistä Kristusta vastaan, sillä Jumalan totuus sotii aina ihmisten omaa oletettua totuutta vastaan. Ihmiseksi syntynyt Jumala eli Ihmisen Poika koetaan aina tämän maailman viholliseksi aikalaistensa keskuudessa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu veljiensä kanssa, jotka eivät uskoneet Häneen. Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat. Maailma ei tässä Raamatun kohdassa tarkoita pelkästään niitä ihmisiä jotka eivät usko, vaan myös niitä, jotka uskovat Jumalaan. Ihminen ei kuitenkaan kykene erottamaan ilman Jumalan totuutta eksytystä eikä valhetta omassa uskossaan. Varhainen alkuseurakunnan hajaannus kertoo eksymisestä ja myös siitä, että apostolien jälkeen ei ole ollut yhtään pelastunutta tästä maailmasta. Jaakobin kirje kertoo, miten pelastuksen tie on hyvin kapea, eikä sillä kulkeva saa rikkoa Jumalaa vastaan missään kohdin. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. -- Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Totuudellinen tie eli ristin tie on kurinalaisten, nöyrien, Jumalaa rakastavien ja Jumalaa pelkäävien ihmisten tie. Tälle tielle täydellinen Kristus tulee kutsumaan ihmisiä tulevassa ahdingon ajassa. Olemassa oleva, ihmisten tarjoama, tämän maailman vääristynyt totuus, tämän maailman harhaoppinen usko ja tämän maailman elämänmeno on jätettävä taakse efesolaiskirjeen sanoin, mikäli ihminen haluaa kasvaa Jumalan puhtaassa totuudessa: Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne, ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. Roomalaiskirje opastaa: Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus. Ilmestyskirja avaa pukemisen ja valkoisen vaatteen symboliikkaa lisää ja kertoo suoraan, mitä valkoinen vaate merkitsee: Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, - hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Morsian eli Kristuksen oma on Jumalan valitsema ihminen, Jumalan valittu, joka on kulkenut nöyränä ja kuuliaisena ristin tien Ihmisen Pojan jalanjäljissä kasvaen loppuun saakka Jumalan totuudessa. Tämä on mahdollista vain silloin, kun Ihmisen Poika tulee toisessa tulemisessaan täydellisenä Kristuksena ihmisten keskuuteen opettamaan ihmisiä Jumalan totuudesta ja ohjaamaan valittujen lisäksi myös muita totuudellisesti uskovia ihmisiä kasvamaan totuuden tielle. Raamatussa kerrotaan monissa kohdissa Ihmisen Pojan toisesta tulemisesta ihmisten keskuuteen, mutta tämä Matteuksen evankeliumissa oleva kohta on vaikea löytää, sillä kyseinen kohta on hyvin symbolinen ja se aukeaa vain Jumalan puhtaassa totuudessa. Tämä samainen Raamatun kohta kertoo myös Jeesuksen opetuslasten heikosta uskosta ja peloista. Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun Hän lähettäisi väen pois. - Kun ihmiset olivat lähteneet, Hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua Hän oli siellä yksin. - Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. - Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. - Kun he näkivät Hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. - Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ’Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.’ - Silloin Pietari sanoi Hänelle: ’Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.’ - ’Tule!’ sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. - Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ’Herra, pelasta minut!’ hän huusi. - Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ’Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?’ - Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. - Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat Hänen eteensä ja sanoivat: ’Sinä olet todella Jumalan Poika.’ Opetuslasten meneminen vastarannalle ja väen lähettäminen pois kuvaavat ihmisten eroa Ihmisen Pojasta. Jeesuksen nouseminen vuorelle kuvaa Hänen ylösnousemistaan ja lähtemistään pois ihmisten luota. Illan tuleminen kertoo pimeyden eli harhaoppisuuden ja pahuuden lisääntymisestä ihmisten keskuudessa ja Jeesuksen yksinolo symbolisoi sitä, miten tämä maailma ei ole pitänyt Kristuksen antamaa totuutta. Vene, aallokko ja ponnisteleminen vastatuuleen liittyvät ihmisten uskoon ja niihin vaikeuksiin, joihin ihminen on harhaoppisessa uskossaan joutunut Jumalan vihan alla. Vastatuuli kertoo, miten Jumalan totuudessa ei enää kuljeta, sillä kaikki ovat siitä eksyneet. Neljäs yövartio liittyy Jumalan tuleviin tuomioihin kirouksina ja vitsauksina luvun neljä kautta sekä myös yön kautta, joka kuvaa tulevaa pimeyttä konkreettisesti sekä se kuvaa pimeyttä myös ihmisten hengellisenä eksymisenä. Neljäs yövartio itsessään kertoo sen, että ihminen on Jumalan antamissa kirouksissa täysin nukahtanut tässä vartiointitehtävässään. Jumala tukee Ihmisen Pojan tulemista ihmisten keskuuteen ja todistaa Hänestä ensimmäisten antamiensa tuomioiden jälkeen ahdingon ajassa ja siitä kertovat Jeesuksen aaveeksi luuleminen, säikähtyminen ja pelon huudot, kun täydellinen Kristus tulee maanpäällisen ihmiselämänsä jälkeen ihmisten keskuuteen. Ihmiset eivät heti tunnista Kristusta, sillä täydellinen Kristus ei tule siinä hahmossa, jossa ihmiset olettavat Hänen tulevan. Ihmisille ilmestyvä Kristus eli Jumalan Sanan ilmenemisen muoto Jumalan totuudessa ottaa aina oman ihmiselämänsä ihmistä eli Ihmisen Poikaa muistuttavan muodon. Pietarin käveleminen veden päällä kertoo sen, että ihminen, myös uskova ihminen, ei vakuutu tulevasta maanpäällisestä Kristuksesta ilman Hänen tekemiään ihmeitä ja se taas kertoo vedessä vajoamisen kautta ihmisten todellisen ja totuudellisen uskon puutteesta sekä vahvasta Ihmisen Pojan epäilemisestä. Kun ihminen ottaa Kristuksen vastaan Hänen toisessa tulemisessaan ja uskoo Hänen tuomaansa totuuteen ja myös lähtee tarjotulle totuudelliselle tielle, tulee se antamaan totuudellisesti uskovalle ihmiselle myös Jumalan rauhaa ahdingon ajassa, jota kuvaa tuulen tyyntyminen tässä Raamatun kohdassa. Vasta tässä vaiheessa, ihmisten vahvojen epäilysten ja Kristuksen tekemien ihmetekojen jälkeen ihmiset pystyvät ottamaan Kristuksen vastaan ja tunnustamaan Hänet. Jos ihminen ei tätä toisen tulemisen Pojan osaa Jumalan Pyhyydestä tunnusta, hän ei pääse edes totuudelliselle tielle, vaan jää Jumalan antamaan eksytykseen ja valheeseen Jumalan paaduttamana. Tämä Raamatun kohta kertoo Jumalan totuudessa selvästi sen, miten hukassa tämän päivän ihminen on omassa uskossaan ja toimissaan. Pyhä Henki ei toimi koskaan valheessa vaan ainoastaan puhtaassa Jumalan totuudessa. Valheessa ja eksytyksessä kulkevia ihmisiä kaitsee Jumalan Eksyttävä Henki. Pyhyyden eli Jumalaan liittyvän puhtauden ja todellisen opetuslapseuden on mahdollista tulla ihmisen elämään Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen kautta, kun ihminen ottaa kuuliaisena Jumalan antaman totuuden vastaan Kristuksen toisessa tulemisessa. Ihmisen tulee myös toimia ja kasvaa ristin tiellä tässä puhtaassa totuudessa tekojen kautta sekä tunnustaa tuleva, erilainen Kristus. Totuudellisesti uskovan ihmisen on pyrittävä elämään joka hetki annetun esikuvan eli Ihmisen Pojan tavoin, kasvattavat koettelemukset ja kärsimykset vastaanottaen, Jumalan ohjauksessa vaatimattomasti eläen ja kuuliaisena ja nöyränä joka hetki. Tämä maailma on ihmisten rikkomusten ja ihmisten syntisyyden takia Jumalan tahdosta pimeä ja paha maailma, eikä sen ihmisen, joka lukee Jumalan puhtaasta totuudesta, tulisi enää mennä tähän maailman pahuuteen mukaan arvostelemalla ja tuomitsemalla muita ihmisiä. Jumalan totuutta voi ottaa vastaan oppimalla siitä ja tekemällä hyvää ja tähän kehottaa myös roomalaiskirje: Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. - Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. - Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. - Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ’Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan’ – näin sanoo Herra. - Edelleen sanotaan: ’Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.’ - Älä anna pahan voittaa itseäsi vaan voita sinä paha hyvällä.


Vaikka Jumala tulee vielä ihmiselämänsä jälkeen, täydellisenä Kristuksena, ahdingon ajassa kutsumaan ihmisiä totuudelliselle tielle oppimaan ja kulkemaan Hänen totuudessaan, kaikki Jumalan totuudessa kulkevat ihmiset eivät kuitenkaan kykene pelastumaan tästä maailmasta, vaan he pelastuvat myöhemmin tuonelasta. On myös ihmisiä, jotka eivät ota Jumalan totuutta lainkaan vastaan eivätkä käsitä sitä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa Jumalan sanan kuulemisesta ja ihmisen uskon kasvamisesta kylväjä-vertauksen avulla. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. - Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan, - mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. - Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. - Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää. Kun Jumala antaa ihmiselle uskon, ja ihminen ymmärtää olevansa harhapoluilla, tulisi hänen pyrkiä Jumalan puhtaaseen totuuteen ja oikeaan uskoon sekä uskoa ilmentäviin lähimmäisenrakkauden tekoihin. Kaikkien usko ei ole kuitenkaan samanlainen, eikä uskossa toimiminen tekojen kautta ole samanlaista. Totuudellisessa uskossa ja puhtaassa totuudessa kasvaminen sekä lähimmäisenrakkaudessa toimiminen ovat yksilöllisiä ja sitä kuvaa vertauksen kohta, jossa kukin tuottaa eri tavalla satoa Jumalan totuudessa. Sillä on aina merkitystä mihin ihminen uskoo, mitä hän ajattelee ja miten hän toimii, sillä ihminen vastaa omasta elämästään Kristukselle, Sanassaan toimivalle Jumalalle, eletyn elämänsä jälkeen. Jumala tulee kutsumaan puhtaan totuuden äärelle hyvin monia ihmisiä, sillä ainoastaan Jumalan antamassa puhtaassa totuudessa on ihmisellä mahdollisuus kasvaa ja myös Jumalan valittuna pelastua. Kun Jumala tulee Kristuksena toisen kerran tähän maailmaan, kaikille maailman ihmisille tuodaan Jumalan puhdas totuus tiettäväksi. Vasta Jumalan puhtaassa totuudessa ihminen voi omassa uskossaan kasvaa ja kehittyä kohti Jumalaa. Kuka Jumalaan ja Ihmisen Poikaan totuudellisesti uskovista tuottaa vähemmän satoa, ei pelastu, mutta ihmisen usko ja teot vaikuttavat kuitenkin aina suotuisasti siihen, mihin hän joutuu tämän elämän jälkeen. Jumalan totuudessa kulkeminen ja kasvaminen tuottaa aina hedelmää. Matteuksen evankeliumi tuo ilmi myös Jumalan kutsua ja valintaa: Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. Jumalan valittu on se, joka tuottaa täyden uskon sadon Jumalalle. Jumalan valittujen määrää voi olla vaikeaa ymmärtää, sillä Raamattu korostaa monissa kohdin, miten valittuja on vähän. Jumalan valittuja on suhteessa valtaväestöön ja myös muihin totuudellisesti uskoviin aina vähän, sillä ihminen voi pelastua tästä elämästä vain, kun hän tuottaa täyden, Jumalan vaatiman sadon omassa uskossaan ja toimimisessaan Jumalalle. Jumala on koonnut omia valittujaan jo Vanhan testamentin ajan profeetoista ja Uuden testamentin ajan apostoleista sekä Israelin kantaisistä. Valittujen joukko kertyy suuremmaksi nimenomaan silloin, kun Jumala tulee Ihmisen Poikana toisessa tulemisessaan maailman lopulla ja etsii täydellisenä Kristuksena totuudellisesti Häneen uskovat ja näiden seassa olevat valittunsa tästä maailmasta. Ilmestyskirja kertoo täyden uskon sadon tuottavista Jumalan valituista ja heidän tulevasta tehtävästään tuhatvuotisessa valtakunnassa: Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Roomalaiskirjeessä korostetaan tätä Jumalan valittujen kokonaismäärää: Ne, jotka Hän edeltäkäsin on valinnut, Hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että Hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Oman Pojan kaltaisuus tarkoittaa aivan kaikessa Jumalan tahdon mukaista vaatimatonta elämää, Jumalan määrittämää uskonkuuliaisuutta sekä myös koettelemusten ja kärsimysten tietä, jolla Jumala punnitsee ja kasvattaa valittuaan vaatimaansa uskonkuuliaisuuteen. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa tuodaan esille esikoisen erikoisasemaa muihin lapsiin nähden, sillä esikoinen sai erityisen siunauksen Jumalalta. Tässä Raamatun kohdassa esikoisen siunaus annettiin kuitenkin poikkeuksellisesti Jumalan tahdon ja valinnan mukaisesti nuoremmalle, eikä perinteen mukaan vanhemmalle veljelle: Jaakob sanoi isälleen: 'Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut. Tämä kuvaa sitä, miten Jumalan valittu voi olla kuka tahansa. Jumala valitsee valittunsa vähäisempien joukosta, eikä ihmisen toiveiden, omien valintojen tai oletusten mukaisesti. Jumala vaatii ihmisiltä aina parhaan sadon itselleen, sillä ihminen ei tätä maailmaa omista. Kaikki on Jumalan hallinnassa ja Hänen käskyvaltansa alla. Oli kyse sitten Vanhan testamentin ajan sadosta tai valituista ihmisistä, jotka Jeesuksen opetusten mukaisesti pystyvät tuottamaan Jumalan odottamaa ja vaatimaa täyttä satoa uskonsa ja tekojensa kautta, ne kaikki kuuluvat Jumalalle. Ihminen ei yksin tässä maailmassa pysty tuottamaan mitään totuudellista ilman Jumalan apua, siksi paras sato kuuluu aina Jumalalle. Viidennessä Mooseksen kirjassa kerrotaan sen aikaisesta sadosta, josta parhain osa tuli antaa Jumalalle: Nyt olen tuonut sadon parhaat hedelmät siitä maasta, jonka Sinä, Herra, minulle annoit. Pankaa lahjanne Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan Häntä - ja iloitkaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne antanut. Vaikka ihmisiä tullaan kutsumaan Jumalan totuuden äärelle, kaikki Jumalan totuuteen uskovat ihmiset eivät kuitenkaan pysty toimimaan kaikessa Jumalalle kuuliaisena totuudellisella tiellä, jossa ihmisen tulee kasvaa koko loppuelämänsä ajan. Jumala sitouttaa valitsemansa ihmisen puhtaaseen totuuteen ja kasvattaa häntä totuudessa ristin tiellä joka ikinen päivä, joka hetki. Tämä ihminen on sitä Jumalan satoa, jota Hän kuvaannollisesti kypsyttää valmiiksi koettelemusten ja kärsimysten kautta Ihmisen Pojan jalanjäljissä Jumalalle kelpaavaan uskonkuuliaisuuteen. Tällöin vajaan uskon sadon tehneelle uskovalle ihmiselle riittää se, että hän uskoo totuudellisesti Jumalaan ja Jumalaan Ihmisen Poikana ja tekee niitä sydämen tekoja, joihin hän kykenee. Hänelle tulee tällöin tämän elämän jälkeen se tuonelan kasvattava osa, joka hänelle kuuluu, sillä häneltä ei tässä elämässä vaadita samaa täyttä uskon satoa kuin Jumalan valituilta. Helvetti on niiden osa, jotka rikkovat Jumalaa vastaan tarkoituksella ja halventavat tätä elämää äärimmäisellä julmuudella ja Jumalan pilkkaamisella. Kuka ei Kristuksen laista eli vapauden laista tiedä, tuomitaan oikeudenmukaisesti laista riippumatta. Kun Jumala kutsuu ihmisiä totuudelliselle tielle, tällä tiellä kuljetaan Jumalan viitoittamaa totuudellista tietä ja tällä tiellä opetellaan elämään ja toimimaan Jumalan totuudessa ja totuudellisessa rakkaudessa joka hetki, jotta siitä tulisi ihmiselle ainut oikea tapa toimia. Valituilta vaaditaan aina äärimmäistä kuuliaisuutta Jumalan totuudessa eli täysi määrä satoa, jotta valittu ihminen voi ylösnousta suoraan tästä elämästä Jumalan suunnitelman mukaisesti. Koska Jumalan rakkaus ei ole ihmisten rakkautta, voi olla vaikeaa käsittää, että Jumalan pyhä ja täydellinen rakkaus on kaiken ihmisen koettelemisen, kärsimyksen ja kasvattamisen takana ja myös yläpuolella. Heprealaiskirje muistuttaa tästä; jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, Hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. - Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Ilman Jumalan totuutta ihmisen on hyvin vaikeaa toimia tässä elämässä Jumalan haluamalla, totuudellisella tavalla. Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus tarkoittaa aina ohjauksen lisäksi ihmisen koettelemista ja kasvattamista ja siitä kertoo myös yllämainittu Raamatun kohta. Jumala on vaativa ja ankara, mutta myös oikeudenmukainen kasvattaja. Jos ihminen on kuvitellut Pyhästä Hengestä jotakin muuta, hän on ottanut vastaan Jumalan antaman eksytyksen ja valheen. Ihminen aliarvioi hyvin herkästi Jumalan viisauden, voiman ja kaikkivaltiuden omassa vähäisessä ymmärryksessään. Jumala ei toimi täällä ihmisten pyyntöjen ja rukousten mukaisesti, vaan oman suunnitelman mukaisesti. Kun ihminen toimii Eksyttäjän alaisena, eikä Jumalan kouluttamana Pyhässä Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa ja Jumalan antamassa totuudessa Kristuksen esikuvan mukaisesti, ihmisen jakama totuus ei ole Jumalan totuutta. Apostolit eivät olisi pystyneet levittämään evankeliumia ilman Kristuksen kärsimystietä, Kristuksen nimeä ja ilman Pyhää Henkeä, sillä totuudessa toimimiseen tarvitaan aina Jumalan totuudellinen ohjaus ja tuki. Vaikka apostoleilla ja heidän opettamillaan uskoon tulleilla ihmisillä olikin Jumalan totuudellinen ohjaus ja tuki, Jumala koetteli heitä jatkuvasti, että he pysyisivät totuudessa ja totuudellisessa uskossa. Ketkä eivät pysyneet, vaan ottivat vastaan eksytystä eli harhaoppista tietoa ja opetusta Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen antamastaan totuudesta, menettivät Jumalan antaman Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen ja Jumalan totuuden, vaikka jatkoivatkin julistustaan. Pyhä Henki vaihtui tällöin Eksyttäväksi Hengeksi ja korvasi lopulta kokonaan ihmisille annetun Jumalan totuudellisen ohjauksen. Tästä kerrotaan myöhemmässä tekstissä lisää. Kun Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta ei ihmisillä enää ole, eikä selkeää yhtä Kristuksen seurakuntaa, ei ole Jumalan totuutta eikä pelastustietäkään olemassa. Roomalaiskirjeen sanoin: Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. -- Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? -- Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: 'Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?' Paavalille ei ollut epäselvää se, miten Jumalan antama totuus Kristuksessa oli hyvin herkkä saastumaan sen ulkopuolisesta harhaoppisesta tiedosta ja opetuksesta. Hän muistutti jatkuvasti uskovia pysymään tiukasti Jumalan puhtaassa totuudessa. Uskovan ihmisen ei tule sotkea uskoonsa minkäänlaisia Raamatun ulkopuolisia vaikutteita, vaikka mystiikka, enkeliopit, henkisyys tai itämaiset vaikutteet houkuttaisivatkin. Kristillinen meditaatio ja kristillinen jooga eivät ole apuvälineitä rukoukseen, jumalyhteyteen, rauhaan eikä ihmisen hyvinvointiin kuin valheessa, sillä näillä harhaoppisilla toimilla eksytetään uskovia ihmisiä yhä kauemmas Jumalasta. Tällaisilla toimilla ihminen keskittyy maallisiin ja maailmallisiin hullutuksiin, eikä Jumalaan. Toinen kirje Timoteukselle jatkaa tästä: Pyri kaikin voimin osoittautumaan Jumalan silmissä luotettavaksi työntekijäksi, joka ei häpeä työtään ja joka opettaa totuuden sanaa oikein. - Vältä epäpyhiä ja tyhjänpäiväisiä puheita, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessaan yhä pidemmälle - ja heidän oppinsa leviää kuin syöpä. Kun ihminen kulkee jo valmiiksi harhaoppisessa uskossa ja lavealla tiellä, hän ottaa Jumalan antamaa eksytystä hyvin herkästi vastaan ja levittää sitä edelleen muille ihmisille. Ihminen jatkaa kuitenkin tätä harhaista elämäänsä niin kauan kuin Jumala sen rajussa eksytyksessään sallii. Kun Jumala kutsuu oikea-aikaisesti ihmisiä totuudelliselle tielle, tulee Jumalan totuudessa kulkevan ihmisen hylätä kaikkinainen harhaoppi, saastunut usko ja vanha elämänsä. Jumalan valittujen koettelevasta tiestä kerrotaan Raamatussa monessa kohdin. Apostolit kulkivat Jumalan valittuina Hänen totuudessaan vaikeaa tietä ja joutuivat ponnistelemaan kohti Jumalan armoa ja pelastusta. Apostolit myös kehottivat useaan otteeseen Kristukseen uskovia pysymään Kristuksen puhtaassa totuudessa ja sillä totuudellisella tiellä, joka heille oli annettu, jotta he voisivat omassa uskossaan tuottaa Jumalalle tarvittavan määrän uskon satoa. Mutta jos rinnalla leviää opetus, joka lupaakin kaikille uskoville armoa ja pelastusta Jeesuksen Kristuksen nimessä sekä Jumalan siunauksia koettelemusten, ahdingon ja tuomioiden sijaan, niin kumpi opetus silloin leviää ja pääsee vallalle ihmisten keskuudessa? Ihmisten luonnon tuntien tietenkin se oppi, joka lupaa helpompaa kulkua, jatkuvia siunauksia, suoraa syntien anteeksiantamista, parantumista, Jumalan armoa ja pelastusta sekä Pyhän Hengen tukea ja lahjoja aivan kaikille uskoville ilman tekoja pelkästä uskosta Jumalan lahjana. Tällä tavoin opettamalla tehdään kuitenkin monta Jumalan totuudessa annettua vertausta ja opetusta täysin tyhjäksi, muun muassa kylväjä-vertaus, joka kertoo uskovien tuottamasta erilaisesta uskonsadosta sekä opetus Jumalan valituista, miten monet ovat kutsuttuja, mutta vain harvat ovat Jumalan valittuja todelliseen ja totuudelliseen uskonkuuliaisuuteen ja pelastukseen. Tyhjäksi tehdään myös Jeesuksen opetus ahtaasta portista ja kapeasta tiestä, jonka vain harvat löytävät. Lavea ja helppokulkuinen uskon tie, jossa ei tarvitse ponnistella vaan pelkästään uskoa, johtaa aina kadotukseen. Kadotukseen johtaa myös itseensä ja tämän maailman asioihin keskittyvän ihmisen tie. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä varoitetaan rakastamasta maailmaa ja sen tarjoamia asioita: Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Roomalaiskirjeen kautta opastetaan myös halujensa ja himojensa kanssa kulkevaa ihmistä: Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Totuudellinen tie on tie, jonka Jumalalle kuuliainen ihminen kulkee Jumalan puhtaassa totuudessa ja Jumalan ohjauksessa ihmisenä yksin kasvaen, vaikka ympärillä onkin muita ihmisiä, joiden kanssa hän toimii. Jumalaan ja Jeesukseen totuudellisesti uskova ihminen tunnustaa Jumalan tahdon ja ohjauksen mukaisesti muille ihmisille uskovansa Jumalaan ja Ihmisen Poikaan, mutta puhtaassa Jumalan totuudessa ihminen ei tee julkiseksi omaa totuudellista elämäntietään eikä sen vaiheita ja koettelemuksia tai kärsimyksiä kenellekään. Filippiläiskirje neuvoo, miten ihmisen tulee olla nöyrä uskossaan, eikä korostaa itseään muille: Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Uskon antaa Jumala, se ei ole ihmisen omien saavutusten tulosta koskaan. Omaan elämään liittyvien asioiden kertomiseen liittyy väkisinkin itsensä esille tuominen ja oman itsensä korostaminen tämän maailman tapojen mukaisesti. Voidaan kehuskella sillä, millä tavalla Jumala tai Jeesus Kristus ihmistä herätteli, puhutteli tai kosketti. Samalla kerrotaan myös omista koettelemuksista, jolloin kerätään kuin huomaamatta arvostusta tai sääliä siitä, miten kovia koettelemuksia on saatu. Kaikki nämä asiat ovat kuitenkin Jumalan totuudessa toimien ja tässä maailman ajassa Jumalan totuudessa eläen ainoastaan Jumalan ja ihmisen välisiä, sillä näistä Jumalan antamista koettelemuksista ja kärsimyksistä tulee ihmisen hiljaa oppia ja kasvaa kohti Jumalaa. Omia hyviä tekoja ei tule myöskään kertoa muille ihmisille, sillä Jumala edellyttää, että ihminen tekee hyvät teot salassa, niin että vain Jumala näkee ne. Sananlaskujen kirjassa opetetaan ylpeydestä: Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Jumalan totuudessa ei toimita itseä korostaen, vaan vaatimattomasti muita palvellen. Jaakobin kirjeessä kehotetaan, miten itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan. Ylpeys ja kunnian tavoittelu tulee hyvin herkästi kuvaan, kun Jumalan totuudesta osaton ja oppimaton ihminen kertoo omista asioistaan muille ihmisille, liittyivät ne sitten hengelliseen tai mihin tahansa toimimiseen. Harhaoppisesta opettamisesta joutuu myös aina vastuuseen. Jeesus opetti Matteuksen evankeliumissa opetuslapsiaan punnitsemaan sanojaan tarkkaan: Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Turhilla, katteettomilla ja valheellisilla puheilla voi ihminen johtaa monia harhaan, sillä ihminen lankeaa hyvin herkästi Jumalan antamaan eksytykseen. Karismaattiset ja hurmokselliset puheet ja julistukset liittyvät tässä maailman ajassa Jumalan antamaan rajuun eksytykseen. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä opetetaan sen ajan totuudellisesti uskoville ihmisen nöyryydestä ja kehotetaan valppauteen, jotta he myös pysyisivät heille opetetussa Jumalan totuudessa. Vaikka ihminen saisi kulkea Jumalan totuudessa, häntä koetellaan siinä joka hetki koettelemusten, kärsimysten ja eksytyksen keinoin. Jumalalle kelpaa vain sellainen ihminen, joka pysyy kaiken aikaa nöyränä ja kuuliaisena ja myös kurinalaisena Hänen totuudessaan, eikä siitä horju. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. -- Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Totuudellisella tiellä ymmärretään se, että Jumala on kaikista tärkein asia ihmisen elämässä ja pelastus on mahdollinen vain maan päällä eläneen Ihmisen Pojan kautta, ristin tiellä, Pyhän Hengen tukemana ja Jumalan valittuna. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Kun ihminen keskittyy läheisiinsä ja rakastaa heitä enemmän kuin Jumalaa, hän ei ole Jumalalle mieleinen. Kuka odottaa näkevänsä omaisensa kuolemansa jälkeen, ei ole Jumalalle mieleinen. Myös Matteuksen evankeliumista löytyvä rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen käsky kertoo, ketä ihmisen tule rakastaa kaikkein eniten: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. - Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Jumalaa tulee rakastaa enemmän kuin tätä maailmaa ja sen ihmisiä. Pinnallisena ajatuksena se voi kuulostaa helpolta, mutta käytännössä se on hyvin vaikeaa, sillä ihminen elää ja toimii tietyin tavoin läheistensä ja toisten ihmisten kanssa tässä maailmassa tämän maailman tavoin, jossa on paljon kaikkea tarjolla, myös mukavia ja houkuttavia sekä keskittymistä vaativia asioita ja tapahtumia. Jumala kutsuu vielä oikea-aikaisesti täydellisenä Kristuksena toisessa tulemisessa kaikkia maailman ihmisiä totuudelliselle tielle, mutta kaikki totuudesta kuulevat tai lukevat eivät tälle tielle kuitenkaan lähde, sillä Jumala tietää ja tuntee luomansa ihmisen ja hänen luonteensa, uskonsa ja oppivaisuutensa. Jumalalle kuuliainen ja Jumalan totuuden hyväksyvä ihminen lähtee tälle tielle oikea-aikaisesti Jumalan tahdosta, erityisesti Jumalan valittu, sillä Jumalan valitulle ei muuta vaihtoehtoa ole olemassa. Jumalan valittujen lukumäärä on myös Jumalan ennalta määräämä. Jumala on valinnut omassa totuudessaan kulkevat ihmiset jo aikojen alussa, ennen maapallon luomista, oman suunnitelmansa mukaisesti. Jumala sijoittaa valittunsa tähän maailmaan tiettyyn paikkaan ja tiettyyn aikaan elämään, oppimaan ja kasvamaan. Jumalalle kuuliaiset ja näiden joukossa olevat Jumalan valitut eivät tule elämään ja toimimaan tulevassa ahdingon ajassa kuten tämän maailman maalliset ja maailmalliset ihmiset, sillä heidän tehtävänsä on toimia kuuliaisena Jumalan tahdon ja Jumalan totuuden mukaisesti. Roomalaiskirje kertoo tarkemmin Jumalan valituista: Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka Hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. - Ne, jotka Hän edeltäkäsin on valinnut, Hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että Hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. - Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, Hän on myös kutsunut; ne, jotka Hän on kutsunut, Hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka Hän on tehnyt vanhurskaiksi, Hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. -- Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan, - Hän sanoo Moosekselle: 'Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.' Ratkaisevaa ei siis ole mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa. Ihminen voi omassa vähäisessä ymmärryksessään arvostella Jumalaa Hänen suunnitelmastaan ja sitä, että vain osa ihmisistä pelastuu eli on Jumalan valittuja ja osa ei, ja pitää tätä asettelua epäreiluna. Tai sitten hän ei halua uskoa sitä ja takertuu oppiin kaikkien uskovien pelastumisesta, jota Jeesus ei opeta. Ihmisen osa ei ole kuitenkaan kyseenalaistaa, arvostella eikä tuomita ketään, kaikkein vähiten Jumalaa, sillä ihminen ei tunne eikä ymmärrä Jumalan suunnitelmaa. Kuka todella haluaa olla Jumalan valittu, olla muiden ylenkatseen, pilkan tai vihan kohteena ja kärsiä Hänen nimensä tähden niin kuin Jeesus Kristus kärsi? Kun tämän maailman usko on saastunut, on Jumalan totuudessa kulkevan elettävä ja toimittava myös eri tavalla kuin tämän maailman uskovat ihmiset. Jumala vaatii valituiltaan paljon enemmän kuin muilta totuudellisesti uskovilta ihmisiltä, sen, mihin valittu ihminen omissa äärirajoissaan kykenee. Luukaksen evankeliumi kertoo valittujen osasta: Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan. Jumalalla on jokaiselle ihmiselle, myös totuudellisesti uskovalle ihmiselle varattuna erilainen tie tässä maailmassa ja kaikille ei edes totuudellinen tie tule aukeamaan. Kenelle annetaan Jumalan totuudessa paljon, häneltä myös vaaditaan paljon. Tällä Jumala tarkoittaa niitä valittuja, jotka Hän on valinnut tiettynä aikana kulkemaan Hänen totuudessaan. Tämä tie ei ole koskaan valtaväestön eikä vallalla olevan uskon opetuksen tie, sillä Raamatusta on luettavissa, miten Jumalan valittujen ja muiden Hänelle kuuliaisten ihmisten tie on aivan erilainen kuin muiden ihmisten tie. Kun Jumala tuo totuuttaan ihmisille, se poikkeaa ihmisten olettamasta totuudesta, sillä tämä maailma elää Jumalan Eksyttävän Hengen vietävänä. Puhtaassa Jumalan totuudessa Jumala voi kertoa valitsemansa ihmisen kautta asioista, jotka eivät muita ihmisiä myöskään miellytä. Ihmisen maineen menettäminen muiden ihmisten silmissä ei merkitse silloin mitään, kun toimitaan Jumalan puhtaassa totuudessa ja Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Jumalalle kuuliaisille ja heidän joukossaan oleville Jumalan valituille tämä haastava tie tulee myös tarkoittamaan sitä, että Jumalan kanssa kuljetaan totuudessa joka hetki, ei vain silloin, kun ihminen haluaa tai tuntuu mukavalta. Jumala vaatii valitultaan, kun Jumala hänet Hänen yhteyteensä todella kutsuu, puhdasoppisuutta, kuuliaisuutta ja kurinalaisuutta koko ajan. Jumala opettaa ja kasvattaa valittuaan totuuteen koettelemusten ja kärsimysten kautta. Tätä tarkoittaa myös se, että Jumala on määrännyt valitsemansa ihmiset oman Poikansa kaltaisiksi. Jumalan viitoittamalta tieltä ei ole valitun lupa lipsua, jos lipsuu, ja lipsuu vähänkin, kantaa elävältä Jumalalta saamansa seuraukset rikkeistään ja oppii. Seuraukset tulevat totuudellisella tiellä saman tien, sillä ihminen toimii tällä tiellä elävän Jumalan kanssa. Epäreiluudesta ei Jumalan suunnitelmassa ole koskaan kyse. Heprealaiskirje kertoo myös Jumalan valituista. Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Pelkkä ihmisen vanhurskaus ei kuitenkaan riitä pelastumiseen. Valitun ihmisen tulee aina kasvaa kuuliaisena Jumalan totuudessa ja totuudellisessa uskossa ristin tiellä ja tehdä uskoon liittyviä Jumalan vaatimia tekoja sekä tukena on aina oltava Jumalan antama Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus. Sama kirje kertoo myös siitä, että Jumala rankaisee lopulta tottelemattomia ja jatkuvasti syntiä tekeviä ihmisiä: On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin. Kun Jumalaa palvotaan, palvellaan ja Hänestä opetetaan harhaoppisella tavalla, valheen kautta, silloin ei olla tekemisissä elävän Jumalan kanssa, vaan kaikki on kuollutta tälle ihmiselle. Kun ihmisen usko on kuollutta, Jumala ei ilmennä itseään eikä opeta ihmistä totuudellisella tavalla, vaan valheen ja eksytyksen kautta. Harhaoppisesta palvelemisesta ja opettamisesta ihminen joutuu kuitenkin aina kantamaan vastuun. Kun ihminen ylistää Jumalan hyvyyttä omalla rajallisella tavallaan, hän ei tunnusta Kaikkivaltiasta Jumalaa vaan ylistää Jumalasta sitä osaa, josta hän itse pitää. Harhaoppisella ylistyksellä ja harhaoppisilla oletuksilla ja opetuksilla ihminen ei tunnusta Jumalan todellista ja totuudellista kaikkivaltiutta vaan elää valheellisessa ja saastuneessa uskossa. Ilmestyskirja kuvaa ihmisen eksymistä Kaikkivaltiaasta Jumalasta: Minä näin, kuinka lohikäärmeen suusta, pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähti kolme saastaista henkeä, jotka olivat sammakon näköisiä. - Ne olivat pahoja henkiä, jotka tekevät ihmeitä, ja ne lähtivät kokoamaan maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä. - Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden. Lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kautta tuodaan esille lukua kolme, joka viittaa tässä Raamatun kohdassa harhaanjohtavaan valhetietoon Jumalan Pyhyydestä eli Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Jumalan Pyhyyden kautta ihminen voi pelastua, mikäli on Jumalan valittu ja oppii ja kasvaa ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa haastavalla totuuden tiellä, ristin tiellä. Harhaanjohtavaan ja saastaiseen evankeliumiin viittaa myös luvun kolme kautta kolme saastaista sammakon näköistä henkeä, jotka lähtevät näiden kolmen harhaanjohtajan suusta. Lohikäärme, peto ja väärä profeetta kertovat myös kristinuskossa olevasta arvohierarkiasta, johon Jeesus Kristus varoitti ihmisiä menemästä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi Opettaja ja te olette kaikki veljiä. Tämä yllä mainittu Ilmestyskirjan kohta kertoo siitä Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä, jota Jumala Häntä vastaan rikkoville ihmisille on antanut ja antaa koko ajan. Nämä Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen nimissä toimivat ihmiset toimivat tässä Raamatun kohdassa kuitenkin Eksyttävän Hengen alaisina. He olettavat levittävänsä puhdasta evankeliumia ja he myös olettavat pelastuvansa tästä elämästä. Jotta tämä eksyttävä sanoma leviäisi mahdollisimman laajalle, Jumala antaa rajussa eksytyksessä ihmeitä ja yliluonnollisia asioita saastuneen evankeliumin levittäjien tueksi. Kuninkaalla kuvataan ihmistä, joka on itsensä korottanut oman uskonsa tähden muiden ihmisten yläpuolelle ja uskoo pelastuvansa tästä maailmasta. Jumala antaa näiden kaikkien harhaoppisten ihmisten viedä muita ihmisiä harhaan ja Hän antaa eksytetyille valtaa niin kuin kuninkailla on valtaa alamaisiinsa nähden. Kaikki uskovat ihmiset seuraavat ja tottelevat heitä. Taistelu kuvaa sitä tilannetta, kun Jumala tuo puhdasta totuutta maan päälle Ihmisen Poikana ja täydellisenä Kristuksena, mutta vahvasti eksytetty uskova ihminen, joka ei tätä Jumalan tuomaa puhdasta totuutta ota vastaan, taistelee sitä vastaan ja torjuu sen. Kun Ilmestyskirja kertoo, että Kristus tulee kuin varas, tämä symbolisoi sitä, miten Jumala tulee Sanassaan Kristuksena anastamaan ihmisiltä pois heidän harhaoppisen uskonsa perustan, sillä varas tulee aina varastamaan. Samalla anastetaan ihmisiltä myös tämä heidän tuntemansa maailma. Ne, jotka eivät käänny ja ota vastaan Ihmisen Pojan tuomaa puhdasta Jumalan totuutta, joutuvat häpeään oman harhaoppisen uskonsa tähden ja siihen viitataan ihmisen alastomuudella ja häpeällä. Ilmestyskirja kertoo edelleen, mitä Jumala tekee näille itsensä korottaneille ja harhaoppisille ihmisille, jotka levittävät saastunutta evankeliumia ja ruokkivat saastunutta uskoa: Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, Hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti. - Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, Hänellä oli päässään monta kruunua, ja Häneen oli kirjoitettu Nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin Hän itse. - Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja Hänen nimensä on Jumalan Sana. -- Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla Hän lyö kansoja, Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa Kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin. - Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra. -- Sitten näin, että peto ja maailman kuninkaat sotajoukkoineen olivat kokoontuneet yhteen käydäkseen taisteluun ratsastajaa ja Hänen sotajoukkoaan vastaan. - Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. - Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi. Kun Ihmisen Poika tulee ihmiselämänsä jälkeen täydellisenä Kristuksena Isänsä kirkastamana ihmisten keskuuteen, Jumalan totuuden kieltäjät taistelevat suoraan Jumalaa vastaan. Tällöin he myös herjaavat suoraan Jumalaa, jota ei heille anteeksi anneta. Kristukseen kirjoitettu Nimi kuvaa sitä, miten kukaan maan päällä elävä ei tätä Nimeä eli elävää Jumalaa tunne niin kuin Hän itse itsensä tuntee. Silmät kuin tulen liekit ja päässä olevat kruunut kuvaavat Jumalaa eli Kristusta tuomioita tuovana Tuomarina ja ihmisten Valtiaana. Vereen kastettu viitta liittyy ristin tiehen, jonka Jumala kulkee itse myös Ihmisen Poikana maan päällä ennen julkista ilmestymistään Kristuksena. Kristuksen viitan reiden kohdalle kirjoitettu nimi, kuningasten Kuningas, herrojen Herra, on ainoastaan niiden nöyrien ja kuuliaisten ihmisten nähtävissä, jotka ottavat vastaan Jumalan puhdasta totuutta. Maanpäällisestä uskostaan ylpeät, oman totuutensa pitävät ja itsensä korottaneet ihmiset eivät tätä nimeä näe ja he kieltävät ja torjuvat tulevan Kristuksen. Taistelu tapahtuu sanallisesti, sitä kuvaa suusta lähtevä terävä miekka. Jumala voi tulla ihmisten luokse missä ilmenemisen muodossa tahansa, mutta Hän tulee nimenomaan siinä hahmossa, jossa Hän on elänyt Ihmisen Poikana maan päällä. Koska ihminen, myös uskova ihminen, katsoo omassa ulkokultaisuudessaan herkästi ulkonäköä ja pintaa, odotuksista poikkeava sekä ihmisten mielestä vääränlainen Jumalan ilmestymisen muoto ei kaikkia vakuuta. Se johtaa harhaan niitä omasta viisaudestaan kiinni pitäviä uskovia ihmisiä, joilla on oma vahva käsitys Kristuksen tulemisesta ja sen ajankohdasta, Kristuksen ulkoisesta olemuksesta ja Hänen tuomastaan totuudesta. Koska Jumala ei tule tähän maailmaan ihmisten olettamusten mukaisesti, Jumalan totuutta eivät kaikki uskovat ihmiset tule tunnistamaan ja he tulevat taistelemaan sitä vastaan. Kuka loukkaa Pyhää Henkeä ja täydellistä Kristusta eli Jumalaa itseään, saa aina kovimman palkan rikkomuksestaan ja tuo palkka on suoraan Jumalaa herjaavalle helvetti. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi. Tämä kohta kertoo siitä, miten Kristus osoittaa maanpäällistä, harhaoppista uskonopetusta julistaneet ihmiset valheessa eläviksi kadotuksen ihmisiksi. Tämä kohta kertoo myös siitä, miten muut, kristinuskosta osattomat ihmiset tulevat pilkkaamaan uskossaan harhassa kulkeneita uskovia ihmisiä Jumalan totuuden tullessa julki. Kuka on kuvitellut olevansa Kristuksen tullessa elävässä uskossa, kuuluukin poisnukkuneisiin. Luukaksen evankeliumissa Jeesus sanoo: Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat. Hesekielin kirjassa kuvataan tähän liittyen Gogin sotaa. Gogin ruhtinaalla kuvataan harhaoppista uskovien joukkoa, joka on johtanut kaikkia maailman kansoja harhaan: Ihminen, julista Gogille tuomio. Sano: Näin sanoo Herra Jumala: Gog, Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas, minä käyn sinua vastaan! - Minä kuljetan sinua paikasta toiseen, minä talutan sinua, minä ajan sinut liikkeelle pohjoisen periltä ja tuon sinut Israelin vuorille. - Siellä minä isken jousen vasemmasta kädestäsi ja sivallan oikeasta kädestäsi nuolet. - Israelin vuorilla sinä kaadut, sinä ja kaikki sinun joukkosi ja kansat, jotka ovat mukanasi. Minä annan sinut petolintujen, kaikkien siivekkäiden ja kaikkien metsän eläinten ruoaksi. - Sinä kaadut taistelukentällä, niin minä olen päättänyt, sanoo Herra Jumala. – ’Minä sinkoan tulen Magogin maahan ja sytytän tuleen meren rannoilla asuvien kansojen maat. Silloin nuo kansat, jotka luulivat olevansa turvassa, tietävät, että minä olen Herra. - Oman kansani Israelin minä opetan tuntemaan Pyhän Nimeni, enää minä en salli Nimeäni häväistävän. Kaikki kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä. - Näin käy, sanoo Herra Jumala, näin tapahtuu. Se päivä tulee, josta minä olen puhunut. Israelin vuorilla kuvataan Jumalan todellista kohtaamista sekä myös Jumalan totuutta ja suuruutta. Mooses sai Jumalalta käskyt vuorella ja tällä vuorella hän sai myös kohdata Jumalan. Tästä kertoo toinen Mooseksen kirja: Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. - Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä. - Ja Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös. Ensimmäinen Mooseksen kirja avaa vuoren merkitystä lisää: Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. - Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi ’Herra näkee’. Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: ’Vuorella, missä Herra ilmestyy’. Matteuksen evankeliumissa Jeesukseen liittyy myös vuori ja vuorisaarna: Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat Hänen luokseen. - Silloin Hän alkoi puhua ja opetti heitä näin: - ’Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Jumala on myös muulle maailmalle ilmoittanut juutalaiset Hänen omaksi kansakseen. Jumala valitsi tästä maailmasta pienimmän ja vähäisimmän kansan omaksi kansakseen. Tästä kertoo viides ja toinen Mooseksen kirja: Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. - Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi – olettehan kaikista kansoista pienin. --- Herra sanoi vielä: 'Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.' Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Samalla tavalla Jumala valitsee myös valittunsa tästä maailmasta; pienimmät ja vähäisimmät, jotka ovat muiden ihmisten ylenkatseen alla. Gogilla kuvataan tämän maailman uskovia, jotka levittävät saastunutta evankeliumia. Hesekielin kirjassa kuvattu paikasta toiseen kuljettaminen kertoo saastuneen evankeliumin levittämisestä ympäri maailmaa, johon Jumala eksytyksessä kulkevaa ihmistä vie. Jumalan suunnitelman mukaisesti tulee kuitenkin päivä, jolloin uskossaan harhaoppiset ihmiset kuljetetaan myös Jumalan puhtaan totuuden äärelle. Jousen iskeminen vasemmasta kädestä ja nuolen sivaltaminen oikeasta kädestä kertoo, miten Jumala päättää harhaoppisen evankeliumin julistamisen ja levittämisen. Eläinten ruoaksi joutuminen kuvaa uskossaan eksyneiden ihmisten joutumista muiden ylenkatseen ja pilkan kohteeksi. Minä sinkoan tulen Magogin maahan ja sytytän tuleen meren rannoilla asuvien kansojen maat. Tämä Raamatun kohta kertoo Jumalan antamasta varoittavasta esimerkistä, sillä Jumala hävittää valitsemansa kansan varoitukseksi ja myös herätykseksi jäljelle jääville maapallon ihmisille. Tuho on laaja ja sen tuhovaikutus ulottuu myös muihin kansoihin. Herran päivänä Jumala tuo tuomionsa harhautuneille, korskeille ja synnissä kulkeville kansoille ja tästä kertoo Hesekielin kirja lisää. Ja sinä päivänä, jona Gog hyökkää Israelin maahan, syttyy minun vihani hehku – näin sanoo Herra Jumala. - Täynnä vimmaa, vihaa leimuten minä vannon: tuona päivänä järisee koko Israelin maa. - Minun edessäni vapisevat meren kalat ja taivaan linnut, metsän eläimet, kaikki maassa ryömivät matelijat ja kaikki ihmiset, jotka ovat maan päällä. Vuoret luhistuvat, pengermät sortuvat, ja kaikki muurit murenevat maan tasalle. -Minä nostan kaikilla vuorillani miekat Gogia vastaan, ja kaikki kohottavat miekan ja käyvät toistensa kimppuun – näin sanoo Herra Jumala. - Minä panen täytäntöön Gogin tuomion. Minä lähetän ruton ja vuodatan verta, minä syöksen hänen päälleen ja kaikkien hänen joukkojensa ja kaikkien häntä seuraavien kansojen päälle rankkasateita ja raekuuroja, tulta ja tulikiveä. - Minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni, annan kaikkien kansojen tuntea, kuka minä olen. Ne tietävät silloin, että minä olen Herra. Sinä päivänä, kun harhaoppinen ja saastunut evankeliumi on levitetty tarpeeksi laajalle kaikkeen maailmaan, antaa Jumala suunnitelmansa mukaisesti tuomionsa tälle harhaoppiselle maailmalle. Gogin hyökkääminen Israelin maahan kertoo uskossaan hairahtuneiden ihmisten hyökkäämisestä Jumalaa ja Jumalan totuutta vastaan. Hyökkääminen kuvaa myös väkisin taivasten valtakunnan tempaamista itselleen. Israelin maa kuvaa sitä, miten Israelissa Jumala on ilmoittanut itsensä valitsemalleen kansalle ja Israelin kautta Jumala on myös tehnyt liittoja ja tuonut omaa totuuttaan tälle maailmalle kantaisien, profeettojen ja apostolien kautta sekä syntymällä itse valitun kansan keskuuteen totuuden tuojaksi, Messiaaksi ja puhtaaksi syntien sovitusuhriksi valituilleen. Jumala ei kuitenkaan salli itseään ja totuuttaan häväistävän, vaan tuo oikea-aikaisesti tuomionsa ja totuutensa maan päälle ja tätä kuvaa koko Israelin maan järiseminen. Kun Jumala ilmentää vielä itsensä tälle maailmalle antamansa varoittavan ja tuhoavan esimerkin kautta, tietää myös tämä harhaoppinen, nurinkurinen ja itseriittoinen maailma, mitä pelko ja kauhu ovat. Vuorten luhistuminen, pengermien sortuminen ja kaikkien muurien mureneminen kertovat tämän maailman hengellisen valhetiedon ja saastuneen evankeliumin romahtamisesta ja mitätöimisestä. Minä nostan kaikilla vuorillani miekat Gogia vastaan kertoo siitä, miten Jumala käy voimalla koko maailman hengellistä valhetietoa ja saastunutta evankeliumia vastaan omalla puhtaalla totuudellaan. Jumalan totuuden julkituleminen aiheuttaa sekasortoa uskovien keskuudessa ja tätä kuvaa tekstin kohta, jossa kaikki kohottavat miekan ja käyvät toistensa kimppuun. Gogin tuomio kertoo Jumalan antamista kovista vitsauksista tälle maailmalle. Tämä maailma saa tällöin tuntea Jumalan vihan ja Jumalan hävittävän tulen. Vasta tässä vaiheessa uskovat ymmärtävät käyttämänsä ristin symboliikan merkityksen; Jumalan kirouksen.

Tämän ajan uskovat uskottelevat olevansa turvassa Jumalan vihalta tempausopetuksineen ja turvaamalla valitulle kansalle tarkoitettuihin Vanhan liiton aikaisiin lupauksiin ja siunauksiin, mutta Jumala tulee osoittamaan kaikki harhaoppiset uskonopetukset vääriksi. Raamatussa käytetään usein kuvakieltä, sillä Jumala tuo ihmisille näkynsä hyvin usein symbolisella tavalla ja etenkin Ilmestyskirjassa tätä symboliikkaa on hyvin paljon. Yhdellä sanalla voi olla Raamatussa kaksi tai useampi eri merkitys, se ei pysy samana kaikissa Raamatun kohdissa. Raamattu avautuu ihmisille totuudellisesti vasta Jumalan tahdosta ja ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa oikea-aikaisesti. Kuka tulkitsee Raamattua ja etenkin Ilmestyskirjaa omaehtoisesti, tulisi tutkia seuraavat Ilmestyskirjassa olevat jakeet tarkkaan: Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. - Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu. Kun uskova ihminen tulkitsee Ilmestyskirjaa omasta oletetusta viisaudestaan, hän lisää hyvin herkästi omaan tulkintaansa sellaista, mitä Ilmestyskirja ei Jumalan totuudessa kerro. Omalla tulkinnallaan hän myös ottaa pois asioita, jotka ovat Jumalan totuudessa uskoville tarkoitettu. Näin hän syyllistyy molempiin asioihin. Tämä Raamatun kohta varoittaa selkeästi ihmistä puuttumasta Ilmestyskirjaan muuten kuin Jumalan tahdosta ja Jumalan puhtaassa totuudessa. Jumalan totuudessa Ilmestyskirjasta voi kertoa totuudellisesti vain Jumala itse, sillä Hän tietää sen ajankohdan, jolloin Ilmestyskirjan avaaminen on ajankohtaista. Kun ihminen selittää llmestyskirjaa omassa oletetussa viisaudessaan, hän tulee vastaanottamaan kirjassa mainitut vitsaukset ja saattaa itsensä kadotukseen levittämällä valhetietoa. Kun ihminen ei kunnioita eikä pelkää Jumalaa, eikä hän toimi elävän Jumalan kanssa, hän voi omasta mielestään tulkita Raamattua miten hyvänsä. Oikeasta nöyryydestä, Jumalan kunnioittamisesta ja Herran pelosta ihminen saa ymmärrystä kuitenkin vasta silloin, kun on ensin pystynyt kasvamaan Jumalan puhtaassa totuudessa Kristuksen jalanjäljissä. Harhaoppinen ihminen ei Herran pelosta mitään ymmärrä, sillä hän ei toimi elävän Jumalan kanssa, vaan palvelee Eksyttäjää. Eksyttäjä eksyttää ja vie yhä syvemmälle eksytykseen, antaa myös valheen kautta maallista hyvää, mielihyvää ja parannusta, mutta ei rankaise harhaoppisesta toiminnasta kuten elävä Jumala, jolloin toimitaan Jumalan Pyhyydessä. Monista Jumalan antamista rangaistuksista tottelemattomille ihmisille voi lukea Mooseksen kirjoista. Raamattu on kirjoitettu uskoville ihmisille ja tämä näkökulma olisi uskovan ihmisen myös hyvä aina muistaa Raamattua lukiessa. Harhaoppiset jatkavat kulkua valheen tiellä, mutta Jumalan totuuden vastaanottavat ihmiset saavat oppia ja kasvaa Jumalan totuudessa. Jumala armahtaa ja pelastaa, mutta vain Hänelle puhtaassa totuudessa kuuliaiset ja kurinalaiset ihmiset, jotka Hän on ennalta valinnut. Jumalan valitut ovat aina eläneet tässä maailmassa ensin Jumalan vihan ja kirousten alaisena, ennen kuin heidät on kutsuttu oppimaan ja kasvamaan Jumalan totuudessa. Syntisellä ihmisellä on mahdollisuus pelastumiseen ainoastaan Jumalan valittuna, ristin tietä kulkien, Jeesuksen Kristuksen puhtaan uhrin kautta eli täydellisen Jumalan kautta, kuten roomalaiskirje kertoo. Tässä tulee ilmi Jumalan rakkaus valittujansa kohtaan. Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. - Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä - Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Jumala myös kasvattaa ankarasti, koettelee kärsimyksen ja eksytyksen keinoin ja tuomitsee. Kun ihminen ottaa Jumalasta vain sen hyvän, joka kelpaa hänelle, häneltä jää ymmärtämättä tämä tärkeä kohta heprealaiskirjeestä ja ihmisen kasvamisesta Jumalan totuuteen ja kuuliaisuuteen: Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: – Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun Hän ojentaa sinua –jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, Hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Jumala toimii aina oikeudenmukaisesti, mutta Hän ei toimi ihmisten olettamusten, toiveiden eikä halujen mukaisesti. Ihmisen on hyvä ymmärtää, että Jumala ei ole koskaan ennalta arvattava. On vain yksi Henki, josta on lähtöisin Totuuden Hengen lisäksi myös eksytys ja Eksyttävä Henki. Kaikkivaltias on kaiken Herra, jolle kaikki on alamaista. Kaikkivaltiaan alaisena myös kaikki asiat tapahtuvat Hänen tahtonsa mukaisesti. Kun ihminen ei omassa saastuneessa uskossaan ja harhaoppisuudessaan toimi elävän Jumalan kanssa, moni asia jää Jumalasta ymmärtämättä. Ihminen tekee jatkuvasti syntiä Jumalaa vastaan, joka ikinen päivä, eikä edes tunnista omia syntejään ilman elävää Jumalaa. Elävä Jumala tarkoittaa todellista ja totuudellista kohtaamista Jumalan kanssa, jolloin myös ihminen voi totuudellisessa uskossa haastavan tien kautta tuottaa sitä uskon satoa, johon hän kykenee. Elävän Jumalan kanssa myös vastaanotetaan palkka omasta toiminnasta siinä ajassa, jossa ihminen elää. Roomalaiskirje kertoo: Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan. Jumala tuo kuitenkin totuuttaan kaikille ihmisille vasta silloin, kun aika on Jumalan suunnitelman mukaan oikea. Ihminen tulee kohtaamaan elävän Jumalan Hänen antamissaan tuomioissa ja Hänen paluussaan Kristuksena maan päälle. Elävä Jumala kohdataan Kristuksena myös ihmisen kuoleman jälkeen ihmisen henkilökohtaisessa tuomiossa. Valheen ja eksytyksen vastaanottaminen vievät ihmistä aina kauemmas Jumalasta ja kadotus on aina synkempi, mitä syvemmällä harhaoppisuudessa ihminen on. Efesolaiskirjeessä korostetaan sitä, miten ihmisen tulee olla tarkkana ja hereillä koko ajan, mitä Jumalan sanasta opetetaan. Harhaoppinen opetus vie ihmisen kadotukseen ja harhaoppisella opetuksella ja elämällä pysytään edelleen Jumalan vihan alla. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. - Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. - Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. - Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, - mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. - Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. - Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Kun Jumala ohjasi Kristuksena valittua kansaansa autiomaassa ja kansa napisi eikä totellut heille itsensä julkituonutta Jumalaa, he saivat rangaistuksen saman tien, sillä he olivat tekemisissä elävän Jumalan kanssa. Kun kansalla ei ollut riittävää uskoa eikä Herran pelkoa, he valittivat jatkuvasti eivätkä tyytyneet siihen, mitä Jumala heille antoi. Jumalan antamat vitsaukset olivat kovia, sillä Hän opasti heitä luvattuun maahan ja vapauteen, antoi ihmisille ihmeitä, ruokki heitä sekä myös näyttäytyi Sanassaan ihmisille pilvi- ja tulipatsaana eivätkä he silti uskoneet. Neljäs Mooseksen kirja kertoo Jumalan antamista vitsauksista: Kansa alkoi itkeä ja valittaa, eikä tämä ollut Herralle mieleen. Kun Herra kuuli kansan valituksen, Hän vihastui ja sinkosi israelilaisten keskuuteen tulen, joka alkoi hävittää leirin laitamia. Sama kirja jatkaa edelleen Jumalan antamista vitsauksista: Silloin Herra sanoi Moosekselle: - 'Sano kansalle näin: menkää pois Korahin, Datanin ja Abiramin majojen lähettyviltä.' -- maa repesi heidän allaan, - avasi kitansa ja nieli heidät kaikki telttoineen päivineen, samoin Korahin, hänen väkensä ja omaisuutensa. -- Seuraavana päivänä israelilaiset nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat: 'Te olette surmanneet Herran kansaa.' -- Aaron teki Mooseksen käskyn mukaisesti ja juoksi kansan luo, mutta vitsaus oli jo kohdannut kansaa. Hän poltti suitsuketta, toimitti sovitusmenot kansan puolesta - ja seisoi kuolleiden ja elävien välissä, kunnes vitsaus lakkasi. - Kuolleita oli 14 700, eivätkä lukuun sisälly ne, jotka kuolivat Korahin takia. Vaikka Jumala ei tässä maailman ajassa toimi samalla tavalla kuin ohjatessaan valittua kansaansa autiomaassa, ei tule unohtaa sitä, että Jumala tulee toisen kerran tähän maailmaan Ihmisen Poikana ja täydellisenä Kristuksena ja tuo ihmisille Tuomarina eli Juudan Leijonana tuomionsa tullessaan. Silloin ihmiset kohtaavat elävän Jumalan ja saavat palkan suoraan käteen. Palkka ei ole kuitenkaan kiitosta vaan Jumalan antamia vitsauksia ihmisille heidän rikkomustensa ja harhaoppisuutensa takia. Jesajan kirjassa kerrotaan Jumalan antamasta palkasta: Minun edessäni on kirjoitus: En minä vaikene! Kaiken minä olen maksanut, ja minä maksan suoraan käteen. - Minä maksan heidän rikkomuksensa ja heidän isiensä rikkomukset samalla kertaa, sanoo Herra. Vaikka Jumalan antamat tuomiot tulevat koskettamaan koko maailmaa, kaikki ihmiset eivät täysin samoja vitsauksia saa. Jumalan totuuden vastaanottavat ihmiset, kuten myös Jumalan valitut, elävät kuitenkin samassa tuhoon tuomitussa maailmassa kuin muutkin ihmiset. He tulevat tässä muuttuneessa maailmassa oppimaan ja kasvamaan Jumalan totuudessa Kristuksen ohjauksessa ja totuuden tie on aina heille koettelemusten ja kärsimysten tie. Ainoastaan Jumalan valitut pystyvät kasvamaan suuressa ahdingon ajassa täyteen uskonkuuliaisuuteen ja pois Jumalan vihan alta kohti pelastusta. Kuka pitää oman harhaoppisen uskonsa loppuun saakka, vastaanottaa myös Jumalan vihan loppuun saakka, maanpäällisistä tuomioista kadotuksen syvimpään pimeyteen saakka. Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille kertoo tulevasta vihasta ja Kristuksen odotuksesta: Meidän ei tarvitse siitä puhua, - sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa - ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jumala etsii suuren ahdingon aikana Kristuksena tästä maailmasta Häneen totuudellisesti uskovat sekä heidän joukossaan olevat valittunsa, jotka pystyvät kulkemaan ja kasvamaan Jumalan tahdon mukaisesti täyteen uskonkuuliaisuuteen sillä totuudellisella tiellä, jonka Jumala Kristuksena heille osoittaa. Kaikista ihmisistä ei ole kuitenkaan Jumalan valituiksi, eivätkä kaikki ihmiset sellaisiksi edes halua. Ihminen ei voi myöskään oman halunsa mukaisesti ja vääränlaista kunniaa tavoitellen väkisin pyrkiä Jumalan valituksi pelastuakseen ja tästä kerrotaan Matteuksen evankeliumissa: Jonkin ajan kuluttua tuli Sebedeuksen poikien äiti yhdessä poikiensa kanssa Hänen luokseen ja polvistui anovasti Hänen eteensä. - 'Mitä haluat?' Jeesus kysyi. Nainen sanoi Hänelle: 'Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.' Jeesus vastasi: 'Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava? 'On', he vastasivat. - Silloin Hän sanoi heille: 'Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut. - Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille. - Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: 'Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. - Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, - ja joka tahtoo teidän joukossanne tulla ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ihminen ei ymmärrä sitä, minkälaisen maljan Jumala valituilleen juottaa. Tämä malja on aina koettelemusten ja kärsimysten malja, sillä se juodaan ristin tiellä, Kristuksen jalanjäljissä. Jumalan valitsema ja kouluttama ihminen toimii aina kuuliaisesti Jumalan tahdon mukaisesti Jumalan antamassa totuudessa, johon ei kuulu itsekorostus missään muodossa eikä oman kunnian, julkisuuden eikä omien halujen ja toiveiden tavoittelu. Jumalan valitut ovat niitä vähäisiä, joita tämä maailma ei arvosta. Kaikki kunnia kuuluu vain ja ainoastaan Jumalalle, ei ihmiselle.

Koska Jumalan puhdas totuus on eri totuus kuin ihmisten vallitseva totuus tässä hullutusten maailmassa, tätä totuudellista mahdollisuutta Jumalan tuntemiseen ja ihmisenä kasvamiseen on hyvin vaikeaa ottaa vastaan. Uskova ihminen voi kuvitella tässä ajassa toimivansa puhtaassa Jumalan totuudessa ja puhtaassa evankeliumissa, mutta tämä kaikki on menetetty jo aikapäiviä sitten. Kun Jumala toi Ihmisen Poikana, Jeesuksena Kristuksena, puhdasta totuuttaan maan päälle, se aiheutti ihmisissä ja etenkin uskonoppineissa vastustusta. Jeesusta ei pidetty Jumalan totuuden tuojana ja Jumalan nimissä toimivana vaan ihmisten eksyttäjänä. Tästä kertoo Matteuksen evankeliumi: Mutta fariseukset sanoivat: ’Pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.’ Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa Jumalan totuudesta ja ihmisen tulee ymmärtää se, että Jumala ei ihmisiä mielistele eikä kumarra. Ihmisen osa on totella Jumalaa. Jumala tuo totuuttaan ihmisille aina oikea-aikaisesti, hyväksyi ihminen sen tai ei. Ihminen ei kuitenkaan ymmärrä sitä, että Jumalasta ja kaikkeen Jumalaan liittyvästä ei voi puhua ja opettaa miten hyvänsä. Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: ’Kuulkaa ja ymmärtäkää. - Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos’ - Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ’Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?’ - Hän vastasi: ’Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois. - Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.’ Johanneksen evankeliumissa tuodaan ilmi sitä, että Jeesus koetteli myös opetuslapsia: Jeesus tiesi, että Hänen sanansa olivat herättäneet opetuslapsissa ärtymystä, ja Hän sanoi heille: Loukkaako tämä teitä? Matteuksen evankeliumissa Jeesus toteaa: Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun. Ihmisen tulee käsittää se, että Jumalan totuus ei ole ihmisten totuutta. Ihminen eksyy ja harhautuu ja on epätäydellinen, Jumala on ainut täydellinen. Alla oleva kohta Jesajan kirjasta kertoo, miksi Jumalan totuuden vastaanottaminen on tehty vaikeaksi ihmiselle. Tämä Jesajan kirjan kohta ei koske enää vain juutalaisia, jotka eivät ottaneet Jeesusta Messiaana vastaan, vaan tämä kohta on laajentunut koskemaan myös pakanakansoihin kuuluvia Kristukseen uskovia, jotka uskovat Jumalaan ja Kristukseen Pyhästä Hengestä osattoman, vääristyneen uskonsa ja totuutensa mukaisesti. Maanpäällinen Kristus on yhdistänyt juutalaiset ja pakanat yhdeksi Kristuksen seurakunnaksi ja tästä kertoo ensimmäinen korinttilaiskirje: Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus poistui kuitenkin ihmisten eksymisen takia ihmisten keskuudesta ja Pyhän Hengen puuttuminen tässä maailmassa vaikuttaa aina ihmisen uskoon ja toimintaan. Jumalan totuudellisen ohjauksen puuttuminen vaikuttaa myös aina ihmisen pelastumiseen. Koska luopumus totuudellisesta uskosta on kohdannut koko maailmaa, silloin myös koko maailma saa sille kuuluvat, Jumalan antamat, tulevat vitsaukset osakseen. Jumala toimii aina oikeudenmukaisesti. Kun ihmiset rypevät synneissään, harhaopit kukoistavat ja oikeaa uskoa ei löydy enää mistään, tuo Jumala suunnitelmansa mukaisesti ja oikea-aikaisesti tuomionsa kaikille ihmisille. Jesajan kirja kertoo: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi, eikä sydämellään ymmärtäisi - ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi. Minä kysyin: - Kuinka pitkäksi aikaa Herra? Hän vastasi: - Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjillään, kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius. Jumalan totuus annetaan juutalaisille kuten muillekin maailman ihmisille kokonaisuudessaan vasta silloin, kun aika on oikea. Tämän maailman ihminen pitää oman viisautensa ja oman totuutensa harhaoppeineen siihen saakka, kunnes Jumala romuttaa kaikki yhteiskuntaa ylläpitävät rakennelmat ihmisten ympäriltä. Kun maailma vastaanottaa Jumalalta koko maailmaa koskevat vitsaukset ja ne tyhjentävät lopulta kaikki kaupungit elinkelvottomina sekä vievät ihmisiltä viimeisetkin rippeet toimeentulosta, alkaa ihminen vasta tämän kaiken kaaoksen jälkeen ottamaan Jumalan totuutta vastaan. Koska Jumala on ottanut tältä maailmalta sen rikkomusten tähden totuudellisen ymmärryksen pois, ei ihmiselle Jumalan totuus sellaisenaan kelpaa. Jumalan totuutta ei ihminen pysty myöskään ottamaan vastaan täydessä kaaoksessa vaan vasta silloin, kun hän kaiken sekasorron jälkeen on pystynyt asettumaan johonkin jatkamaan jollakin tavalla elämäänsä. Myöskään tätä ennen ei Kristus ilmesty ihmisille, sillä Häntä ei hyväksytä tähän maailmaan ilman Jumalan antamaa rajua herättelyä eli tuomioita Hänen tuomansa totuuden tähden. Roomalaiskirje toteaa, miten Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Ihminen joutuu kantamaan tekojensa seuraukset, eikä yksikään ihminen ole maan päällä synnitön eikä vapaa Jumalan tuomioista. Aamoksen kirja kertoo: - Sinä päivänä - sanoo Herra Jumala - minä annan auringon laskea puolen päivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää. - Minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. Minä puen kaikkien ylle säkkivaatteen ja ajatan teidän päänne paljaaksi. Silloin on suru kuin ainoasta pojasta. Se päivä on katkera päivä. - Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän - Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä. Sinä päivänä joka ikinen ihminen saa kohdata Jumalan vihan. Ihmiselle tämä päivä on rajuudessaan hirvittävä. Silloin riisutaan ihmisen yltä koreus, ulkokultaisuus, itsevarmuus ja korskeus. Silloin tulee ilmi myös ihmisen uskon saastuneisuus ja harhaoppisuus. Sinä päivänä harhaoppinen, maailmaa rakastava ja maallinen ihminen myös suree menetettyä maailmaa ja menetettyä elämäänsä. Kuka muistaa silloin tästä päivästä kertovat Raamatun kohdat, ei jää epätietoiseksi tuomioiden tullessa siitä, että Herran päivä on käsillä. Silloin paljastuu myös uskovien ihmisten harhaoppinen evankeliumi ja väärä opetus, eikä ihmisille löydy Jumalan puhdasta totuutta eikä totuudellisia vastauksia mistään opeista. Ihmiset käyvät kaikki hengelliset oppinsa läpi, mutta eivät löydä omista totuuksistaan muuta kuin pelkkää valhetta ja eksytystä. Jesajan kirja kertoo myös tuomion päivästä: Tuoksun sijaan tulee löyhkä ja vyön sijalle kahleköysi ja hiuslaitteen sijaan keritty pää ja muotipuvun sijaan säkkivaate. Ja kauneuden sijaan tulee poltinmerkki. Jumalan tuomio on niin kova, että se koskettaa kaikkia maailman ihmisiä. Poltinmerkin saajat ovat kaikki kadotukseen kulkevia ihmisiä. Jesajan kirja jatkaa edelleen tulevista, ihmisen vastaanottamista tuomioista ja siitä, miten kaikki entinen horjuu ja lopulta katoaa tästä maailmasta. Kauhu ja kuoppa ja loukku uhkaavat sinua, maan asukas. - Joka pakenee kauhun huutoa, se putoaa kuoppaan, ja jos hän kuopasta nousee, hän jää loukkuun. Sillä taivaan akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät, - maa järisee, maa järisee, maa aaltoaa ja huojuu, maa aaltoaa ja sortuu, - maa horjuu kuin juopunut, vaappuu kuin vartiolava tuulessa. Raskaana sitä painaa sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. Jumala etsii tämän varoittavan esimerkin jälkeen Kristuksena tästä maailmasta ne ihmiset, jotka Hän on valinnut kulkemaan Hänen totuudessaan. Jumalan valitsemat ihmiset lähtevät totuudelliselle tielle, kun tämä hetki on Jumalan suunnitelman mukaan oikea. Tämän maailman tarjoamiin asioihin tottuneen ihmisen on hyvin vaikeaa lähteä totuudelliselle tielle tämän päivän maailmassa, missä kaikkea on tarjolla, mutta siitä on hyvin vaikeaa luopua. Mutta kun Jumala riisuu maailmasta kaiken turhanpäiväisyyden, jota ihminen ei Jumalan totuudessa tarvitse, on ihminen valmiimpi lähtemään myös totuudelliselle tielle. Jumalan antamalta totuudelliselta tieltä ei Jumalan valitsema ihminen voi kieltäytyä. Jumalan totuutta tullaan tuomaan kuitenkin kaikille maailman ihmisille, joista vain osa ottaa Jumalan Kristuksena tuoman totuuden vastaan ja alkaa toimimaan parhaansa mukaan tässä puhtaassa totuudessa. Ilmestyskirja tuo tätä esille seuraavasti Kristuksen opettamana: Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Kuka avaa tämän oven ahdingon ajassa, kun Kristus tätä tietä hänelle tarjoaa, saa symbolisesti yhdessä aterioimisen kautta Jumalan Hengen ravintoa eli totuudellista opetusta Kristukselta. Totuudellinen usko tekoineen ja totuudellisen uskon vahvistuminen tapahtuvat kuitenkin totuudellisella tiellä Jumalan antamista koettelemuksista ja kärsimyksestä oppimalla sekä Jumalan puhtaassa totuudessa elämällä, ei pelkästään kuulemalla, lukemalla tai kirjoituksia tutkimalla. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Kun tämän maailman Pyhästä Hengestä osaton ihminen, joka toimii Jumalan Eksyttävän Hengen alla, pyytää, etsii ja kolkuttaa, hänelle annetaan vain valhetta ja eksytystä, sillä hän ei elä eikä toimi Jumalan totuudessa. Tämä Raamatun kohta ei lupaa mitään apostolien jälkeisille ja tämän ajan eksyneille uskoville, jotka toimivat saastuneessa uskossa harhaoppisesti. Jaakobin kirjeessä todetaan: Ja vaikka pyydätte, ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. - Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Tämän maailman asioista, vaikka vain muutamistakin asioista pitävä, nauttiva tai rakastava ihminen ei kulje Kristuksen jalanjäljissä vaan hän kulkee laveaa tietä. Harhaoppisessa ja saastuneessa uskossa eli tämän maailman uskossa kaikki tulevat asiat eli symboliset aukeavat ovet avataan Eksyttävän Hengen alaisena. Ihmisen ei tulisi koskaan pitää Jumalaa ennalta-arvattavana ja mitättömän ihmisymmärryksen mukaan toimivana. Ilman elävää Jumalaa ja Jumalan antamaa haastavaa totuudellista ristin tietä ihmisellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia elää tässä maailmassa Jumalan totuudessa tavalla, joka ei ole tämän maailman mukaista. Vain Jumala tietää, miten se on mahdollista. Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa: Jeesus sanoi kaikille: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. - Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava. - Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon? Itsensä kieltämällä ihminen irtautuu Jumalan totuudellisessa ja haastavassa ohjauksessa tämän maailman mukaan elämisestä sekä oman viisauden, kunnian, maineen ja mammonan tavoittelusta ja ylläpitämisestä. Jokapäiväinen ristin ottaminen ja Kristuksen seuraaminen kuvaavat Kristuksen jalanjäljissä jokapäiväisten kasvattavien koettelemusten ja kärsimysten vastaanottamista Jumalalta. Se kuvaa myös vastuun ottamista omista synneistä ja niistä pois oppimisesta, jolloin ihminen ei enää elä tämän maailman tavoin. Vasta tällöin ihminen voi todella seurata Kristusta, kun hän pystyy ottamaan Jumalan puhtaan totuuden vastaan sellaisena kuin Jumala sen antaa ja hän pystyy myös elämään Jumalan tahdon mukaisesti Jumalan koeteltavana. Maailman mukaan eläminen vie ihmisen aina kadotukseen. Luukkaan evankeliumi kertoo Jumalan valituista, joille Jumala on varannut pelastumisen mahdollisuuden: ’Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. -- Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. - Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä.’ Jumalan valtakuntaan tulevat pääsemään ne Jumalan valitsemat ihmiset, jotka ovat tässä elämässä vähäisiä ja muiden ihmisten silmissä köyhiä, mitättömiä tai halveksittuja. Kilvoittelemalla he myös tulevat tekemään joka päivä töitä pelastumisensa eteen kelvatakseen Jumalalle. Jumala kokoaa viimeiset valittunsa toisessa tulemisessaan Kristuksena ja nämä valittunsa Hän on sijoittanut ympäri maailmaa. Valitut eivät ole kuitenkaan niitä, joita tämä maailma uskoo heidän olevan. Jaakobin kirjassa kerrotaan niistä ihmisistä, jotka Jumalan valittuina pelastuvat: Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut Häntä rakastaville. Uskossaan itsensä korottaneet ja hyvin toimeen tulevat ihmiset, jotka nyt olettavat olevansa pelastettujen joukossa, eivät Jumalan totuudessa tähän joukkoon kuulukaan vaan jäävät viimeisiksi. Kun ihmisellä on maallista mammonaa ja vaurautta ja hän nauttii siitä ja haluaa pitää siitä kiinni jakamatta sitä muille, hän kulkee laveaa tietä tämän maailman mukaisesti. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo ihmisen varallisuudesta ja rikkauksista: Jeesus sanoi hänelle: ’Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.’ - Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. - Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. - Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.’ Uskova voi tässä ajassa myös ilman totuudellista ymmärrystä ja harhaoppisen uskonsa turvin julistaa Kristuksen riemullista paluuta omiensa luokse, mutta silloin on jäänyt ymmärtämättä se, että Kristuksen paluu liittyy Jumalan antamiin tuomioihin, jota myös Herran päiväksi Raamatussa sanotaan. Ihminen tulee kohtaamaan Kristuksen Juudan Leijonana ja Tuomarina, joka tuomitsee koko harhaoppisen maailman. Symbolisen leijonan kohtaaminen on ihmiselle aina uhkaava tai tappava. Tällöin ihmisen olettama Kristuksen valo hänessä itsessään muuttuukin pimeydeksi. Samalla muuttuu myös tämä ihmisten tuntema maailma. Vaikka Kristus tuleekin maan päälle, ihmiselle tämä päivä tietää myös kauhua ja suurta tuhoa. Aamoksen kirjassa kerrotaan Herran päivästä: Voi teitä, jotka hartaasti odotatte Herran päivää! Mitä iloa teille on Herran päivästä? Se tuo pimeyden, ei valoa. - Käy kuin miehen, joka pakeni leijonaa, mutta kohtasi karhun - kun hän pääsi kotiin ja nojasi kädellä seinään, käteen puri käärme. Joelin kirja kertoo samasta aiheesta: Vaviskaa, kaikki maan asukkaat: Herran päivä tulee. Se on jo lähellä. - Se on pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä. -- Herra itse johtaa sotajoukkoa jylisevällä äänellään. Valtava on Hänen sotaväkensä, väkevä Hänen käskynsä toteuttaja. Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen. Kuka sen kestää? Herran jylisevä ääni kuvaa konkreettista tuhon jylinää ja Herran valtava sotajoukko kuvaa tulevaa tuhoa ja kauhua. Jobin kirjassa tuodaan myös kuvaannollisesti esille maailmassa vallitsevaa pimeyttä, joka liittyy Jumalan puhtaasta totuudesta osattomaan maailmaan: Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. - Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa. - Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, Hänen on oikeus, Hänen on vanhurskaus. Koskaan Hän ei tuomitse väärin. - Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat Häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana. -- Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Taivaalla olevat pilvet liittyvät ihmisten harhaoppeihin ja paatumukseen, jotka estävät näkemästä todellista Jumalaa ja Jumalan puhdasta totuutta. Taivaan puhtaaksi lakaiseva tuuli kuvaa Jumalan oikeutettuja tuomioita ja Jumalan tuomaa puhdasta totuutta, sillä taivas liittyy Raamatussa uskoon ja Jumalan ja Kristuksen yhteydessä olemiseen. Koska ihmisten usko on saastunutta, Jumala tulee sen vielä puhdistamaan. Tuulen kautta kuvataan monessa Raamatun kohdassa Jumalan antamia tuomioita maan päälle. Pohjoisesta tuleva kultainen hohde kertoo Kristuksen tulemisesta ihmisten keskuuteen. Pelottava loiste kertoo elävän Jumalan kanssa toimimisesta, sillä elävä Jumala rankaisee aina, kun ihminen on tottelematon tai hän rikkoo Jumalaa vastaan. Jumalaa ei ihminen voi itse tavoittaa, sillä Jumala toimii täällä oman suunnitelmansa mukaisesti, ei ihmisten toiveiden, pyyntöjen, käskyjen tai harhaoppisten oletusten mukaisesti. Vaikka ihminen sanottaa monia asioita Jumalan puheeksi, Jumalan puhdasta totuutta ei ihminen voi koskaan saavuttaa omilla puheillaan, vaan hän toimii silloin Eksyttäjän eli Saatanan kanssa. Kun ihminen täyttää itsensä omalla maallisella ja harhaoppisella viisaudellaan, hän korottaa itsensä herkästi ja ylpistyy. Jumala ei katso kuitenkaan itsetietoisten, ylpeiden, kunnian kipeiden ja itsensä korottaneiden ihmisten puoleen, vaan nöyrien, vaatimattomien ja väheksyttyjen puoleen.


Totuudellisella tiellä ymmärretään se, että ihminen saa kaiken Jumalalta, oman persoonansa ja luonteensa, oman elämän vaiheet, voimaa elää sekä itselle annetut kyvyt ja lahjat. Kunnia kaikesta kuuluu aina Jumalalle, ei ihmiselle itselleen. Totuudellinen tie on hiljainen, vaatimaton ja nöyrän ihmisen tie. Ihmisen nöyryys tällä tiellä tarkoittaa Jumalan edessä nöyränä olemista ja toimimista, ei ihmisille nöyristelemistä, sillä ihmisten tapa toimia on erilainen kuin Jumalan tapa toimia. Jokainen tälle tielle lähtevä tulee kasvamaan todellisessa uskossa ja totuudessa yksilöllisesti ja saa juuri sellaista ohjausta ja opetusta Jumalalta, jota hän henkilökohtaisesti tarvitsee. Totuudellisella tiellä kulkeva ottaa vastaan Jumalan antamaa puhdasta totuutta, ei sitä totuutta, jota maailma jakaa. Nämä totuudet eivät saa sotkeutua keskenään, sillä Jumalan valitsema ihminen pelastuu vain Jumalan antaman puhtaan totuuden kautta Kristuksen jalanjäljissä. Paavali tuo esille puhtaan totuuden merkitystä ja sen herkästi tapahtuvaa saastumista toisessa kirjeessään korinttilaisille: Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. -- Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. - Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkun toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet tai toisen evankeliumin kuin sen jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte. Totuudellinen usko, sydämen teot, sydämen ajatukset ja Jumalan tahdon mukainen elämä kuuluvat aina totuudelliselle tielle, ja näitä kaikkia opetellaan tällä tiellä. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kehotetaan: älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. - Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme, - jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Oman kehittymisen voi todeta konkreettisesti totuudellisella tiellä, sillä totuudessa kasvaminen näkyy suoraan totuudellisen tien kulkijan omissa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Kasvaminen näkyy myös kiitollisuuden lisääntymisessä ja luottamuksessa Jumalaa kohtaan sekä ymmärryksessä siitä, että Jumala koettelee ihmistä, jotta ihminen voi totuudessa kasvaa. Kun totuudellisella tiellä löytyy nöyryys, kunnioitus ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan, löytyy myös terve Herran pelko. Ihminen ei itse näitä asioita kykene saavuttamaan, mutta kun hän etenee totuudellisella tiellä oppien ja kasvaen, Jumala antaa myös näitä asioita ihmiselle. Totuudellisella tiellä Jumala antaa ihmiselle myös omaa rauhaansa ja toivoa tulevasta ja tuo toivo liittyy aina siihen, mitä ihminen vastaanottaa tämän elämän jälkeen. Totuudellisella tiellä kulkeminen edellyttää aina Jumalan ja Kristuksen ymmärtämistä ja tunnustamista puhtaassa totuudessa, sekä Heidän asettamistaan ensimmäiselle sijalle omassa elämässä. Kaikki muu tulee vasta tämän jälkeen. Jumalan tarjoama totuudellinen tie opettaa ihmistä elämään Jumalan totuudessa Jeesuksen antaman rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti. Rakkauden kaksoiskäsky löytyy Matteuksen evankeliumista: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. - Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. - Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. - Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Totuudellinen tie vahvistaa Jumalan totuudellista ohjausta ja tukea ihmisen elämässä sekä antaa Hänen lupauksensa mukaisesti Jumalan valitsemalle ihmiselle myös pelastumisen mahdollisuuden maallisen elämän päättymisen jälkeen. Kaikki Jumalan totuudessa kulkevat eivät kuitenkaan pelastu suoraan, sillä suoran ylösnousemuksen tie on vain Jumalan valituilla, joita koetellaan enemmän kuin muita uskovia ja jotka Jumalalle kuuliaisena pystyvät tuottaman täyden uskon sadon Jumalalle. Jumalan valinta kuuluu Jumalan suunnitelmaan, jossa kaikessa kuuliaisena kulkeville, ristin tiellä kärsineille ja Jumalan puhtaaseen totuuteen kasvaneille Jumalan valituille on varattu tietty tehtävä tuhatvuotisessa, tulevassa valtakunnassa. Johanneksen evankeliumissa tiivistyy Jumalan antaman totuudellisen tien sanoma Jeesuksen kertomana: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Totuudellisen tien kulkeminen tapahtuu tämän maailman ihmisillä ahdingon ajassa Kristuksen ohjauksessa ja totuudessa ilman ihmisten rakentamia instituutioita ja ilman ihmisten kehittämiä kaavamaisia tapoja. Totuudellinen tie pohjaa Jumalan ja Jumalan Kristuksena antamaan totuuteen, Raamatun totuudelliseen tulkintaan ja totuudelliseen uskoon ja siinä toimimiseen Jumalan tahdon mukaisesti, ei nykymaailman tuntemaan kristittyjen uskontoon. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Totuudellinen tie ei ole koskaan uskonnon tie, sillä mikään uskonto ei ketään pelasta. Uskonnossa on niin paljon Jumalan antaman eksytyksen seurauksena syntynyttä ihmisen omaa virheellistä tulkintaa ja toimintatapaa, jotka eivät ole peräisin Jumalan totuudesta. Myös monet virret vievät ihmisen harhaan, sillä niiden viesti ei ole tullut Jumalan totuudesta, vaan virsiin on sekoittunut ihmisen omia uskomuksia ja eksytystä. Jumalaa voi ylistää ihan millä musiikin tyylillä tahansa, kunhan laulujen sanat ovat totuudellisia. Ihmiset eivät vain tällaisia kappaleita pysty tunnistamaan tai tuottamaan ilman Pyhää Henkeä. Ihmisten ahdasmielisyys ja tekopyhyys tulevat juuri uskonnon kautta esille, jossa suvaitaan vain tietyt, uskonnon piirissä opitut ja hyväksytyt asiat. Kun Raamattua on tutkittu ja selitetty Jumalan antaman Eksyttävän Hengen eikä Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen avulla, ihminen on astunut Raamatun tulkinnoissa harhaan ja kulkee eksyksissä omassa uskossaan. Ilmestyskirja kertoo tähän liittyen kahdesta todistajasta: Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi julistaa sanaani säkkivaatteeseen pukeutuneina tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää. - Nämä todistajat ovat ne kaksi oliivipuuta ja kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä. - Jos joku aikoo tehdä heille pahaa, heidän suustaan lähtee tuli, joka nielee heidän vihollisensa. Näin on kuoleva jokainen, joka aikoo heille pahaa. - Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei tule sadetta koko sinä aikana, jona he sanaa julistavat. Heillä on myös valta muuttaa vedet vereksi ja piinata maata kaikenlaisilla vitsauksilla niin usein kuin haluavat. - Kun he ovat päättäneet todistajantyönsä, käy syvyydestä nouseva peto taisteluun heitä vastaan, ja se voittaa heidät ja tappaa heidät. - Heidän ruumiinsa lojuvat sen suuren kaupungin kadulla, jota profeettojen puheissa kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa heidän Herransa ristiinnaulittiin. - Kolmen ja puolen päivän ajan käy ihmisiä eri kansoista, heimoista, kielistä ja maista katselemassa heidän ruumiitaan, eikä niitä anneta haudata. - Maan asukkaat iloitsevat heidän kohtalostaan, pitävät juhlia ja lähettävät toisilleen lahjoja, sillä nuo kaksi profeettaa olivat pahoin vaivanneet maan asukkaita. - Mutta noiden kolmen ja puolen päivän kuluttua tuli profeettoihin elämän henki, jonka Jumala oli lähettänyt, ja he nousivat jaloilleen. Kauhu valtasi kaikki, jotka sen näkivät. - He kuulivat, kuinka taivaasta huudettiin kovalla äänellä: ’Nouskaa tänne!’, ja vihollistensa nähden profeetat nousivat pilven kannattelemina taivaaseen. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan vastaavasti kahdesta todistajasta, jotka viimeisinä astuivat esiin: Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat Hänet surmatuksi. - Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka monta väärää todistajaa esiintyi. Viimein astui esiin kaksi miestä. Ilmestyskirjan kaksi todistajaa symboloivat uskovia, jotka eivät todista Jumalan puhtaasta totuudesta, vaan valheesta ja eksytyksestä väärinä todistajina. Todistajia on yhteensä neljä ja neljä liittyy lukuna Jumalan antamiin kirouksiin ja vitsauksiin. Säkkivaate liittyy tässä Raamatun tekstissä valheelliseen nöyryyteen, valheelliseen katumukseen ja valheelliseen kuuliaisuuteen Jumalalle. Tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää on vuosiksi muutettuna kolme ja puoli vuotta, eli puolet luvusta seitsemän, joka kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Tällä Raamatun kohdassa olevalla päivämääräluvulla tuodaan ilmi ihmisen epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä, joka johtaa väistämättä hairahtumiseen ja uskosta eksymiseen. Päiväkohtaisella ajalla tuodaan ilmi myös sitä, miten Jumala antaa määräämänsä tarkan ajan mukaisesti tiettyjen asioiden tapahtua maan päällä suunnitelmansa mukaisesti. Oliivipuut symboloivat valittua kansaa ja lampunjalat evankeliumia levittäviä pakanakansoja sekä Kristuksen seurakuntaa ja näihin viittaa Sakarjan kirja: Minä kysyin enkeliltä: ’Mitä ovat nämä kaksi oliivipuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?’ - Kysyin häneltä vielä: ’Mitä tarkoittavat kaksi oliivipuun lehvää ja runsaat öljymarjat, joista vuotaa lamppuihin kultaista öljyä kahden kultaisen putken kautta?’ - Hän sanoi: ’Etkö tiedä, mitä ne ovat?’ Minä vastasin: ’En tiedä, herrani. - Silloin enkeli selitti: ’Nämä tarkoittavat niitä kahta öljyllä voideltua, jotka ovat koko maailman Valtiaan palveluksessa.’ Öljyllä voiteleminen kertoo tapahtumasta, jossa Jumala, maailman Valtias, on Pyhyydessään eli puhtaudessaan ja totuudessaan ollut läsnä valitun kansansa ja sen jälkeen Kristukseen uskovien kanssa ensin vanhan liiton ja sitten uuden liiton kautta. Roomalaiskirjeessä tuodaan esille myös oliivipuun symbolina valittua kansaa ja pakanakansoja siihen liitettyinä villin oliivipuun oksina: Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, - älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Matteuksen evankeliumi viittaa myös Kristuksen totuudellisiin seuraajiin lamppuina ja valontuojina: Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. - Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. - Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Suusta lähtevä tuli, joka nielee viholliset ja aiheuttaa muiden kuoleman, kuvaa Jumalan nimessä esitettyä väärää todistusta, joka osoittaa molempien todistajien mielestä kaikki muut ihmiset harhaoppisiksi ja kadotukseen meneviksi. Heprealaiskirje kertoo Jumalan tulesta, jolla harhaoppiset todistajat ylvästelevät: Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. Jaakobin kirjeessä kerrotaan kuitenkin julistuksesta, joka tulee harhaoppisuudesta eikä Jumalan puhtaasta totuudesta: Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! - Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. Taivaan sulkeminen, ettei julistamisen aikana tule sadetta, kuvaa Jumalan antamien kirousten alaisena toimimista, sillä harhaoppinen ja jumalaton maailma elää Jumalan vihan alla. Psalmissa 84 kerrotaan kuvaannollisesti Jumalan siunauksista sateen kautta, joita kumpikaan todistaja ei saa: Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Valta muuttaa vedet vereksi kertoo evankeliumin saastuttamisesta kristityillä Kristuksen veren kautta ja tuomalla pelastusta sinne, missä pelastusta ei ole. Heprealaiskirje kertoo veren puhdistavasta merkityksestä kristityille sekä myös valitulle kansalle, joka edelleen uskoo lakihenkiseen Jumalan palvelemiseen, eikä ottanut Kristusta vastaan. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, - kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla Hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja Hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista. Molemmat todistajat toimivat Jumalan puhtaasta totuudesta osattomina saastuneen veren kautta. Mooseksen kirjassa kerrotaan Jumalan antamasta vitsauksesta, joka muutti veden vereksi: Mooses kohotti sauvansa ja löi Niilin vettä faraon ja hänen hovimiestensä nähden, ja kaikki vesi muuttui vereksi. - Niilin kalat kuolivat ja virta alkoi haista niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä, ja verta oli Egyptissä kaikkialla. Ihmisten rikkomusten takia Jumalalta saadun rajun eksytyksen seurauksena kumpikaan todistaja ei ole tätä itsellään olevan saastuneen veren merkitystä ymmärtänyt. Jumala nosti pakanakansat tarkoituksella valitun kansan edelle hetkeksi, jotta Jumalan ja Kristuksen nimi leviäisi kaikkeen maailmaan, mutta tuo etumatka on muuttunut Jumalan totuudesta hairahtumisen myötä yhtä harhaoppiseksi palvelemiseksi kuin valitun kansan lakihenkinen usko omine palvelemisineen. Roomalaiskirje kertoo symbolisesti pakanakansojen osasta Jumalan suunnitelmassa: Kirjoituksissa sanotaan faraolle: ’Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.’ - Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. Valta piinata maata kaikenlaisilla vitsauksilla liittyy harhaoppiseen ja valheelliseen valtaan ja sen tuomaan vastuuseen ihmisen omista teoista. Valheellisen vallan kääntöpuolena ihminen saa Jumalalta olettamiensa siunausten sijaan kirouksia, joista kerrotaan Mooseksen viidennessä kirjassa: Jos ette tarkoin noudata tähän kirjaan kirjoitetun lain määräyksiä ettekä kunnioita Herran, Jumalanne, suurta ja pelottavaa nimeä, - Herra saattaa teidät ja teidän jälkeläisenne kärsimään ankarista ja pitkällisistä vitsauksista ja pahoista, parantumattomista sairauksista. - Hän tuo teille taas kaikki Egyptin taudit, joita pelkäätte, ja tartuttaa ne teihin. - Herra lähettää teidän vaivaksenne kaikki sellaisetkin sairaudet ja vitsaukset, joita tässä lain kirjassa ei ole edes mainittu, ja te tuhoudutte. - Teistä, joita ennen oli yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla, jää jäljelle vain vähäinen joukko, koska ette totelleet Herraa, Jumalaanne. Vaikka Jumala on aikaisemmin antamansa lain muuttanut, tietyt asiat pysyvät siinä aina, jotka liittyvät ihmisen tottelemiseen ja Jumalan kunnioittamiseen. Koska valittu kansa ei ole enää yksin elävän Jumalan kanssa toiminut kansa, pakanakansat saivat Kristuksessa yhdistävän tekijän heidän välilleen ja näin edellä mainittu teksti koskee myös pakanakansoja. Molemmat rikkovat Jumalaa vastaan ja saavat siitä myös seurauksia. Vaikka Jumala tulee vielä Kristuksena pelastamaan valittujaan, Israelin kansasta pelastuu vain rippeet. Efesolaiskirje kertoo Kristuksen uhrista, joka yhdistää kansoja: Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. - Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, Hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana Hänestä. Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten molempien todistajien työ Eksyttävän Hengen alaisena tulee päätökseen ja tämän työn päättää Jumala Kristuksena puhtaan totuutensa voimalla. Kun he ovat päättäneet todistajantyönsä, käy syvyydestä nouseva peto taisteluun heitä vastaan, ja se voittaa heidät ja tappaa heidät. Heidän ruumiinsa lojuvat sen suuren kaupungin kadulla, jota profeettojen puheissa kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa heidän Herransa ristiinnaulittiin. Toista kertaa maan päälle tuleva Kristus osoittaa molempien todistajien uskon ja julistuksen harhaoppiseksi ja saastuneeksi ja molemmat todistajat osoittautuvat Eksyttäjän eli Saatanan julistajiksi, jotka eivät ole oikeutettuja pelastukseen, vaan kadotukseen. Nämä todistajat ovat Jumalan edessä uskonsa tähden kuolleita ja tämä asia tulee kaikille maan asukkaille ilmi Kristuksen tuomassa puhtaassa Jumalan totuudessa. Sodomalla, Egyptillä ja paikalla, jossa Jeesus Kristus ristiinnaulittiin, kuvataan jumalattomien, harhaoppisten, haureellisten ja maailmaa rakastavien ihmisten maailmaa. Ruumiiden lojuminen kaduilla, hautaamattomuus ja muiden iloitseminen kertovat näiden harhaoppisten todistajien häpäisemisestä ja pilkkaamisesta, johon jumalattomat eli tätä maailmaa rakastavat Jumalan kieltävät ja muita uskontoja tunnustavat ihmiset sortuvat. Maan asukkaiden vaivaaminen kertoo julistamisesta, joka on häirinnyt jumalattomia ihmisiä. Mutta noiden kolmen ja puolen päivän kuluttua tuli profeettoihin elämän henki, jonka Jumala oli lähettänyt, ja he nousivat jaloilleen. Kauhu valtasi kaikki, jotka sen näkivät. - He kuulivat, kuinka taivaasta huudettiin kovalla äänellä: 'Nouskaa tänne!', ja vihollistensa nähden profeetat nousivat pilven kannattelemina taivaaseen. Tämä ilmestyskirjan kohta kertoo Kristuksen paluusta, jolloin myös maan päällä harhaopissa kulkeneet todistajat voivat jälleen Jumalan puhtaan totuuden vastaanottaessaan saada todellisen elämän hengen itselleen ja alkavat oppia Jumalan puhtaasta totuudesta, sillä he ovat kulkeneet täällä ilman puhdasta uskoa ja Jumalan Totuudellista Henkeä kuoleman omina. Kolme ja puoli viittaa taas lukuna ihmisen keskeneräisyyteen ja epätäydellisyyteen, minkä takia ihminen myös eksyy kaikissa toimissaan, jotka liittyvät Jumalaan. Kauhu liittyy myös samaan aikaan tuleviin Jumalan tuomioihin, jotka tämä maailma tulee vastaanottamaan Kristuksen tulemisessa. Kehotus taivaaseen nousemisesta kuvaa kutsua Kristuksen tuoman puhtaan totuuden äärelle, sillä taivas liittyy Raamatussa uskoon ja Jumalan ja Kristuksen yhteydessä olemiseen. Pilven kautta kuvataan Kristuksen tulemista ja ilmestymistä Hengen ilmentymänä, täydellisenä Kristuksena eli Sanassaan toimivana Jumalana. Ensimmäinen tessalonikalaiskirje kertoo samasta asiasta, miten Kristuksen tulemisessa ja Jumalan tuomioissa valitun kansan ihmiset ja Kristukseen uskovat kutsutaan Jumalan puhtaan totuuden äärelle: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; - sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Tätä Raamatun kohtaa avataan tarkemmin tekstin loppupuolella.


Vasta Jumalan totuudessa omista synneistä ja annetuista koettelemuksista ja kärsimyksistä oppimalla ja Pyhän Hengen tuen avulla Jumalan totuudessa ihminen pysyy keskittyneenä Jumalaan ja pysyy todellisessa, puhtaassa uskossa sekä hän pystyy myös tekemään Jumalan ohjauksessa niitä tekoja, joita Jumala ihmiseltä edellyttää ristin tiellä. Pyhän Hengen tukemana, totuudellisella tiellä ponnistelemalla ja oppimalla, ihminen pystyy myös elämään maan päällä sitä synnitöntä elämää, jota Jumala tahtoo ihmisen Hänen totuudessaan elävän. Tämä elämä poikkeaa aina valtaväestön sekä nykyuskovien elämästä, mutta se ei tarkoita koskaan tästä elämästä eristäytymistä. Jumala antaa oman totuudellisen ohjauksensa kuitenkin niille ihmisille, jotka toimivat Jumalan puhtaassa totuudessa, eikä ihmisten jakamassa totuudessa, joka on saastunut. Jumalan totuutta tulevat vielä ottamaan vastaan myös ihmiset, jotka eivät ole Jumalan valittuja, mutta jotka kuitenkin pyrkivät uskossaan mahdollisimman suureen uskon satoon eli uskonkuuliaisuuteen Jumalalle. Tähän puhtaaseen totuuteen Jumala kouluttaa, kasvattaa ja koettelee ihmistä ja Hän tulee tekemään tämän myös tämän maailman lopulla toisessa tulemisessaan Ihmisen Poikana ja Kristuksena. Toinen kirje korinttilaisille kertoo totuudellisen tien kulkijoiden haasteista apostolien aikana: Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima. Tässä tuodaan ilmi sitä, mihin ihmisen totuudellisella tiellä tulisi pyrkiä, mutta tätä kaikkea ihminen ei saa kerralla. Jumalan valittu saa oppia vaihe vaiheelta kaikkiin niihin pelastumiseen johtaviin asioihin, joita Jumala hänelle tuo ja joita Hän ihmiseltä vaatii. Jumala opetti Sanassaan Jeesuksena Kristuksena ensin opetuslapsia, ennen kuin heille voitiin Pyhä Henki antaa. Totuudelliseen tiehen ja elämään tarvitaan Kristuksen opetus ja Jumalan totuudellinen ohjaus avuksi, sillä ihminen ei yksin kykene pysymään Jumalan totuudessa ja elämään sen mukaisesti. Kun ihminen etenee tarpeeksi pitkälle totuudellisella tiellä, koettelemuksista kasvaminen, vahva usko, totuuden tunteminen, syntien läpikäyminen ja niistä oppiminen sekä vahvistunut Jumalan ohjaus vaikuttavat ihmiseen niin, että totuudellisen tien kulkija tunnistaa jo synnin ja välttää itse tekemästä sitä. Kirjeessään roomalaisille Paavali kirjoittaa synnistä ja vaikeudesta päästä synnistä irti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. - En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. - Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. - Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, - mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. - Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Tässä kirjoituksessa puhuu keskeneräinen, syntinen ihminen, joka kuitenkin kasvaa totuuden tiellä. Kun ihmisessä on syntisyyttä, on ihmisessä myös oppimattomuutta. Koska ihminen ei pysty yksin vastustamaan syntiä, hän tarvitsee siihen aina Jumalan apua ja opetusta Jumalan puhtaasta totuudesta. Kun ihminen elää tämän maailman mukaisesti, hän tekee jatkuvasti syntiä ja toimii Jumalaa vastaan. Vasta Jumalan antamassa puhtaassa totuudessa ja Jumalan totuudellisen tuen avulla, Kristuksen jalanjäljissä kulkien, ihminen ymmärtää todella mitä synti on ja pyrkii ponnistelemaan siitä eroon. Ei Jumala anna ihmiselle syntejä anteeksi, jos ihminen ei opi ja tekee samat synnit aina uudestaan eikä kadu syvästi tekojaan ja häpeä niitä. Jumala ei anna myöskään ihmiselle syntejä anteeksi, jos ihminen jatkaa elämäänsä samaan tapaan kuten ennenkin, eikä uudistu mieleltään ja hengeltään ja ala elämään eri tavalla kuin ennen. Kun ihminen lähtee totuudelliselle tielle ja etenee sillä, Jumala alkaa myös nostamaan ihmisen tietoisuuteen hänen syntejään yksi kerrallaan, jotta ihminen ymmärtäisi katua ja hävetä syntejään sekä oppia niistä pois. Totuudellisella tiellä Jumala käy ihmisen kaikki synnit läpi totuudellisen tien kulkijan kanssa ja murtaa ihmisen tämän synneistä. Tämä ei ole koskaan kertaluonteinen tapahtuma, sillä ihminen tekee hyvin paljon erilaisia syntejä. Ihmisen täytyy aina murtua ja kasvaa totuudellisella tiellä, jotta ymmärrystä tulisi lisää siitä, mitä hän on tehnyt, ettei sorru enää samaan syntiseen tekoon. Syntien anteeksiantamiseen liittyy aina syntien tunnustaminen, ihmisen häpeä, katumus, anteeksiantaminen ja oppiminen synnistä pois. Ihmisen syntien läpikäyminen voi kestää hyvinkin pitkän ajan. Jumala myös mittaa Hänen totuudessaan kulkevaa ihmistä, onko hän päässyt synneistään eroon koettelemalla niissä uudelleen ja tuomalla vastaavan tyyppisiä ajatuksia tai tapahtumia ihmisen eteen. Ei synti ole minkäänlainen yksi iso saastamöykky, jonka ihminen kerralla karistaa itsestään pois toisen hengellisen ihmisen myötävaikutuksella ja saa kehoonsa vapauttavan tunteen syntitaakan poistumisesta. Mitä ihminen silloin oppi synneistään? Ei yhtään mitään. Hän tekee edelleen ne samat synnit, jotka hän teki ennen tätä eksyttävää anteeksiantoa ja oletettua puhdistusta. Syntiä teki tässä tilanteessa myös ihminen, joka antoi Jeesuksen Kristuksen nimessä toiselle ihmiselle hänen syntinsä anteeksi, vaikka ei toisen ihmisen synneistä eikä Jumalan totuudesta mitään ymmärrä. Tämä kertoo Eksyttäjän työstä ja ihmisen menemisestä täysillä tähän eksytykseen. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kerrotaan: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Tämä Raamatun kohta on hyvin epämääräinen, eikä se kerro tästä tapahtumasta Jumalan totuudessa yhtään mitään. Pelkkä syntien tunnustaminen ei riitä mihinkään ja tämä Uuden testamentin kohta kertoo edelleen siitä, miten ihminen elää Jumalan vihan alla ja saa vastaanottaa saastuneen opetuksen kautta kirouksia Jumalalta. Tämä Raamatun kohta ei kerro mitään siitä, että totuudellisella tiellä kasvaessaan ihminen joutuu jatkuvasti käymään läpi omia syntejään, murtumaan ja tunnustamaan ne oppiakseen niistä. Ihmisen syntien läpikäymiseen tarvitaan kuitenkin läsnäolevaksi ihmistä, jolla on Jumalan vahva totuudellinen ohjaus tai maanpäällistä Kristusta. Ilman Jumalan Pyhyyden läsnäoloa ja Jumalan puhdasta totuutta on mahdotonta saada syntejään anteeksi, sillä ilman totuudellista opetusta ihminen menee ja tekee saman synnin uudestaan eksytyksen seurauksena Jumalan totuudesta mitään ymmärtämättä. Jos ihminen on esimerkiksi kokenut jonkin traumaattisen tapahtuman, joka kalvaa häntä eikä hän pysty antamaan häntä vastaan rikkoneelle ihmiselle anteeksi, joutuu ihminen käymään tätäkin asiaa Jumalan totuudessa monta kertaa läpi oppiakseen siitä. Tämän samaisen synnin lisäksi Jumala alkaa nostamaan lisää samantyyppisiä syntejä ihmisen tietoisuuteen, jotta myös ne käsitellään, jos hän kulkee puhtaassa Jumalan totuudessa. Jos ihminen kuvittelee, että yhdestä tietystä synnistä pääsee eroon ja Jumala antaa sen anteeksi sillä, kun antaa tälle ihmiselle anteeksi ja kokee vapauttavan tunteen, on synti kuitenkin edelleen ihmisessä, sillä siitä ei ole todella opittu pois. Vaikka ihminen hehkuisi onnesta, hän on edelleen täynnä syntiä, sillä mikään ulkoinen seikka ihmisessä ei kerro syntien anteeksiantamisesta yhtään mitään vaan se kertoo Eksyttävän Hengen läsnäolosta. Ihminen kuvittelee päässeensä tästä synnistä, koska elää tunteidensa kautta, mutta vapauttava tunne ihmisen kehossa ei ole mitään muuta kuin Jumalan Eksyttävän Hengen antama valheellinen vapauden tunne. Oppiminen ei ole tietynlaisia tuntemuksia ihmisessä vaan ymmärryksen lisääntymistä. Kun ihminen menee asioihin tunne edellä, mitään ei ole opittu eikä pystytä oppimaan. Kun taas tulee tilanne, jossa kohdataan vääryyttä itseä kohtaan ja ihminen loukkaantuu, suuttuu, ärsyyntyy tästä tai ei halua antaa anteeksi, on taas kyse samasta synnistä. Ei Jumala ole tätä syntiä antanut anteeksi, sillä ihminen menee ja tekee saman synnin uudestaan, koska ei ole oppinut siitä pois. Ilman Jumalan totuudessa oppimista ja kasvamista ristin tiellä, Jumalan edessä nöyrtymistä, katumista ja häpeämistä, totuuden ymmärtämistä, totuudessa toimimista ja omaa anteeksiantamista ei Jumala anna ihmiselle syntejä anteeksi. Johanneksen kirje jatkaa: Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. - Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vaan meidän vaan koko maailman. - Siitä me tiedämme tuntevamme Hänet, että pidämme Hänen käskynsä. - Joka sanoo tuntevansa Hänet mutta ei pidä Hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Jos tämän herkästi harhaan johtavan Raamatun kohdan tulkitsee niin, että syntiä saa tässä maailmassa tehdä, sillä Jeesus kuittaa ne saman tien pois ihmisen uskon takia, kulkee harhaoppisessa opetuksessa. Käskyjen pitäminen tarkoittaa kaikessa Jumalan tottelemista eli Jeesuksen käskyjen noudattamista ja silloin syntiä ei tehdä enää lainkaan. Ensin pitää ihmisen vain ymmärtää, mitä synti on. Ja sitä ihminen ei opi ilman Jumalan totuutta ja totuudellista opetusta ristin tiellä, jossa ihminen myös joutuu käymään kaikki syntinsä läpi hyvin moneen kertaan ja oppimaan niistä. Jumala tulee vielä toimimaan tämän maailman lopulla Kristuksena Jumalan puhtaassa totuudessa valittujensa ja muiden Hänelle kuuliaisten ihmisten kanssa ja opettaa kaiken Jumalan totuudesta sekä ihmisten synneistä. Sitä ennen Hän tuo kuitenkin ihmisten syntien takia omat tuomionsa ihmisille. Totuudellinen Puolustaja puolustaa vain Jumalan totuudessa kulkevia, jotka oppivat synneistä pois. Totuudellisella tiellä kulkeva vastaanottaa vääryyttä tässä maailmassa, sillä ristin tie on koettelemusten ja kärsimysten tie. Totuudellisella tiellä kulkeva ottaa kaiken tässä maailmassa saamansa nöyränä ja kiitollisena vastaan, mutta ei koskaan arvostele eikä tuomitse, vaan antaa kaiken anteeksi. Tähän pitää ihmisen todella kasvaa Jumalan kouluttamana ja vasta tällöin ihminen alkaa myös hyväksymään tätä maailmaa koskevan Jumalan suunnitelman. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kerrotaan vääryyden vastaanottamisesta: Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne? -- Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Totuudellinen tie on vaikea tie, jolla ei yhdellä, hetkellisen katumuksen tunteella koskaan kuitata omia syntejä ylimalkaisesti pois. Ihmisen syntejä voidaan sovittaa, mutta silloin ihmisen on kaikessa toimittava nöyränä Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaisesti puhtaassa Jumalan totuudessa ja synneistä on pitänyt jo oppia pois. Omiin synteihin pitää mennä syvälle katuvana ja nöyränä Jumalan totuudessa ja totuudellisessa ohjauksessa useita kertoja, jotta ymmärrys lisääntyy ja oppimista tapahtuu. Jumalan armon alaiseksi pääseminen ei ole totuudellisella tiellä helppoa, sillä ihmisen tulee aina kilvoitella eli ponnistella päästäkseen eroon synnistä ja kasvaakseen Jumalan totuudessa tarvittavaan uskonkuuliaisuuteen ristin tiellä. Pelkkä katumus ei riitä, jos ihminen ei ala toimimaan puhtaassa Jumalan totuudessa ja tästä kerrotaan Johannes Kastajan suulla Luukkaan evankeliumissa: Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: ’Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! -- Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. - Ihmiset kysyivät häneltä: ’Mitä meidän sitten tulee tehdä?’ - Hän vastasi heille: ’Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.’ -- ’Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty.’ -- ’Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne. - Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. - He saivat Johannekselta vastauksen: ’Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. - Hänellä on kädessään viskain, ja sillä Hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät Hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet Hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.’ Mitä auttaa syntiselle ihmiselle Kristuksen kaste, kun ihminen vain uskoo, mutta jatkaa elämäänsä samaan tapaan kuin ennenkin? Tekopyhyys, omavanhurskaus ja uskon julkituominen eivät ihmistä pelasta, jos ihminen ei kadu kaikkia syntejään ja syntistä elämäänsä eikä tee sille mitään. Katumuksen jälkeen tulee aina tehdä parannus ja pyrkiä vanhoista syntisistä tavoista kokonaan eroon tekemällä Jumalan puhtaan totuuden mukaisia tekoja ainoastaan. Tähän ihminen ei pysty kuitenkaan ilman Jumalaa ja Jumalan antamaa totuudellista ristin tietä. Jos uskova ihminen kertoo muille, että hän ei ole juurikaan tehnyt syntiä viime aikoina, kertoo se täydellisestä Jumalan antamasta paadutuksesta sekä myös Raamatun tekstien ymmärtämättömyydestä. Ihminen tekee koko ajan syntiä Jumalaa vastaan elämällä Jumalan vihan alla tämän maailman mukaisesti omien paheidensa, mieltymystensä, himojensa ja halujensa kautta rakastamalla tätä maailmaa Eksyttäjän talutusnuorassa. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo, mitä tapahtuu kaupungeille ja niiden ihmisille, jotka elävät omassa uskossaan syvällä maallisuudessa, maailmallisuudessa ja harhaoppisuudessa. Sitten Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa Hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta - Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. - Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te. Ihmisen tulee kaikin tavoin pyrkiä elämään niin kuin Jeesus Kristus opetti ja eli ihmisenä, Jumalaan kuuliaisesti ja nöyrästi keskittyen ja luottaen, vaatimattomana elämästä niukasti ottamalla, totuudellisesti uskoen, kärsimykset ja koettelemukset vastaanottaen, syntiä tekemättä ja lähimmäisenrakkaudessa toimien. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ihmisen on tässä ajassa elettävä aivan eri tavalla, kuin tavalliset ihmiset elävät tämän maailman hullutusten vietävinä. Ihminen tulee vastaamaan teoistaan elävän Jumalan edessä sinä päivänä, kun hän kuolee. Ihminen tulee vastaamaan teoistaan elävän Jumalan edessä myös silloin, kun Jumala tulee Kristuksena ihmisten keskuuteen ja tuo jo sitä ennen tuomionsa tähän maailmaan. Vaikka koko maailma saa vastaanottaa Jumalan tuomiot, kaikkialle Jumalan tuomiot eivät tule samanlaisina, sillä Jumala on myös tuomioissaan oikeudenmukainen. Ihmisen ei tule rakastaa tätä maailmaa ja siihen liittyviä asioita, sillä ihmisen tulee hylätä syntinen elämänsä ja todella katua syntisyyttään, tehdä parannus ja löytää nöyryys Jumalan edessä. Jaakobin kirjeessä painotetaan tätä asiaa. Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. - Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: 'Mustasukkaisen kiihkeästi Hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut?' - Mutta vielä suurempi on se armo, jonka Hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: - Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. - Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. - Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! - Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi. - Nöyrtykää Herran edessä, niin Hän on teidät korottava. Vasta totuudellisella tiellä Jumala antaa ihmiselle oikean elämisen mallin, jolloin ihminen tajuaa oman syntisen elämänsä mielettömyyden ja pystyy elämään Jumalan totuudessa eri tavalla kuin ennen. Näin hän ei enää elä tässä maailmassa ihmisten harhaisessa ja eksyttävässä totuudessa ja eksyttävällä, maallisella tavalla. Kun ihminen kulkee Jumalan totuudessa ja katuu entistä syntistä elämäänsä, käy kaikki erilaiset syntinsä läpi, tekee parannuksen sekä ottaa kiitollisena Jumalalta kaiken vastaan, mitä Hän totuudessaan antaa, alkaa Jumala ihmisen oppimisen ja oikean uskon seurauksena ottaa häneltä paheita, himoja ja haluja pois. Näin ei paholainen eli paha henki enää ahdista ihmistä samalla tavalla kuin ennen, sillä ihmistä kiusaa aina hänen paheensa, himonsa ja halunsa. Näin myös ihminen ei enää tee niitä syntejä, joihin hänessä olevat paheet, himot ja halut häntä houkuttivat. Ihmisen paheet, himot ja halut liittyvät aina syntiin. Näitä on ihmisellä paljon ja näitä voivat olla esimerkiksi kateus, katkeruus, kauna, kiukku, viha, ylimielisyys, välinpitämättömyys, laiskuus, anteeksiantamattomuus, ylpeys, itsekkyys, tekopyhyys, miellyttämisen halu, juoruilun halu, kehuskelun halu, nautinnon halu, näyttämisen halu, rahan himo, vallan himo tai himo johonkin tämän maailman tarjoamaan asiaan, toimintaan tai ilmiöön. Koska tämä maailma on hullutusta, ihminen tekee jatkuvasti, joka ikinen päivä pahan hengen alaisena syntiä Jumalaa vastaan tajuamatta sitä. Koska syntisyys ja Jumalaa vastaan rikkominen kuuluvat tähän maailmaan ja sen elämänmenoon, vaaditaan Jumalan valituilta Jumalan totuudessa äärimmäistä kuuliaisuutta ja kurinalaisuutta Jumalalle tässä elämässä. Kieltämällä oman elämänsä tässä hullutusten maailmassa ihminen luopuu tämän maailman mukaan elämisestä ja toimimisesta. Hän alkaa oppimaan ja kasvamaan Jumalan totuudessa siihen elämään, johon Jumala totuudessaan häntä ohjaa. Silloin myös Jumala alkaa ottamaan vähitellen ihmiseen laittamaansa pahaa henkeä pois. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kehottaa: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän Taivaallinen Isänne on täydellinen. Koska ihminen ei pysty ikinä samaan täydellisyyteen kuin Jumala, vaikka haluaisikin toimia kaikessa Jumalan antaman totuuden mukaisesti, täydellisyyteen pääseminen ja pelastuminen on mahdollista Jumalan Pyhyydessä ristin tiellä kasvaen, kun ihminen on Jumalan valittu. Ihminen ei pysty itse täydellisyyteen, mutta ihmisen tukena oleva Jumala on täydellinen kaikessa. Kun totuudellisella tiellä ihminen etenee ja Jumalan ohjaus vahvistuu ihmisen elämässä, niin silloin Jumala toimii ihmisen kautta yhä enemmän. Näin ihminen pääsee ristin tiellä, Jeesuksen jalanjäljissä ponnistellen ja kasvaen osalliseksi täydellisyydestä Jumalan Pyhyydessä, kun Jumala toimii ihmisessä eikä oppimaton ihminen itse. Näin tulee toteen Jeesuksen kehotus ihmisen täydellisenä olemisesta, jolloin ihminen tekee aina Jumalan totuudessa kaiken oikein. Kaikki täydellisyys ihmisessä on kuitenkin Jumalasta, jonka totuudellisen tien kulkenut ihminen osaa tässä vaiheessa ottaa nöyränä, vaatimattomana ja kiitollisena vastaan. Ihmisen täydellisyys ja Jumalan täydellisyys ovat kuitenkin eri asioita. Jumala on täydellinen, sillä Jumalassa on kaikki mahdollinen ja myös se mahdoton, mitä ihminen ei käsitä. Symbolisesti tarkasteltuna Jumalassa on kaikki värit eri vivahteineen ja sävyineen, myös sellaiset hämmästyttävät, oudot ja erikoiset värit, joita ei ihmisen väripaletista löydy. Jumala myös hallitsee kaiken Hänessä olevan täydellisesti ja käyttää Hänessä kaikkea olevaa täydellisesti suunnitelmansa mukaisesti suurella viisaudella ja oikeudenmukaisuudella. Koska Jumala voi antaa ihmisille myös siunauksia ja kirouksia, totuutta ja valhetta, viisautta ja hulluutta, elämää ja kuolemaa, hyvyyttä ja pahuutta, rakkautta ja vihaa, on Hänessä oltava nämä kaikki asiat ja kaikki tältä väliltä sekä lukemattoman paljon muuta. Täydellinen pystyy täydellisesti aivan kaikkeen, mitä voi olla ja mitä ihminen ei edes käsitä. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa Jumalan täydellisyydestä ja ihmisen pelastumisesta Jumalan avulla: Jeesus jatkoi: 'Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. - Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. - Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: 'Kuka sitten voi pelastua?' - Jeesus katsoi heihin ja sanoi: 'Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista. Kun ihmisiltä otetaan Jumalan tuomioissa ja Jumalan antamassa totuudessa heidän maallinen omaisuutensa pois, on vasta silloin Jumalan valitsemalla ihmisellä mahdollisuus pelastua. Tämän maailman ihminen ei luovu vapaaehtoisesti omaisuudestaan, siihen tarvitaan aina Jumalan puuttumista. Ihmisen vauraus ei ole kuitenkaan hänen omaa ansioitaan, sillä kaikki asiat ihmisen elämässä järjestelee Jumala suunnitelmansa mukaisesti myös eksytystä käyttäen. Raha ja omaisuus ovat aina ihmisen pelastumisen tiellä, sillä totuudellisella tiellä rikkauksia ei tule kerätä tähän maalliseen maailmaan vaan Jumalan totuudessa tekojen kautta taivaaseen. Hyvät teot tässä elämässä tulee myös aina tehdä salassa. Kun ihminen todella haluaa toimia kaikessa Jumalan tahdon mukaisesti, kulkee ristin tietä, katuu nöyränä syntejään ja oppii niistä, omaa Herran pelkoa ja kuuliaisuutta sekä välttää tekemästä enää syntiä ja elää Jumalan totuudessa, Jumala antaa ihmiselle armonsa kautta hänen syntejään anteeksi. Jeesus Kristus lunasti ja sovitti ristillä nimenomaan juutalaisten Vanhan liiton aikaiset synnit sekä niiden valittujen synnit, jotka Jumala on etukäteen valinnut kulkemaan Hänen totuudessaan. Valitut eli kutsutut ovat tiettyjen valittujen juutalaisten lisäksi myös niitä ihmisiä, joita Jumala on valinnut muista kansoista eli pakanakansoista ympäri maailmaa. Kristittyjen on hyvä muistaa, mistä kristinusko on lähtöisin, juutalaisten keskuuteen syntyneestä Jeesuksesta Kristuksesta eli Ihmisen Pojaksi syntyneestä Jumalasta ja levittäjinä olivat nimenomaan alun perin juutalaiset. Heprealaiskirje kertoo Jeesuksen Kristuksen uhrista seuraavin sanoin: Sitä varten Kristus on tullut Uuden liiton välittäjäksi, että Hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. Perinnöstä osallisia olivat kantaisien ja profeettojen lisäksi apostolit, jotka olivat Jumalan valitsemia ja kutsumia ja jotka pysyivät Jumalan Kristuksena antamassa totuudessa loppuun saakka. Kutsuttuja tulevat olemaan myös ne Jumalan valitsemat ihmiset, jotka pystyvät tulevaisuudessa toimimaan Jumalan totuudessa kuuliaisina loppuun saakka. Näitä tulevia valittuja Jumala opettaa ja koettelee Kristuksena toisessa tulemisessaan. Toinen korinttilaiskirje kertoo, miten Jumala toimi apostoleissa: Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä ja Jumala puhuu meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. - Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me Hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Tämä Raamatun kohta tulkitaan harhaoppisesti, jos kuvitellaan, että ihminen elää täällä synnittömänä koko ajan tai ihminen saa tehdä syntiä, mutta Jeesus sovittaa sen aina pois vain ihmisen uskon voimalla. Tulkinnat ovat vääriä, sillä ihminen tekee jatkuvasti syntiä tässä elämässä joka ikinen päivä, sillä hän elää Jumalan vihan alla. Koska Kristuksen kautta ihminen voi pelastua, tulee ihmisen kulkea Kristuksen osoittama tie. Kristuksella on kaikki valta ihmisten synteihin, mutta syntinen ihminen ei koskaan kelpaa Kristukselle ja Jumalalle sellaisenaan. Ihmisen tulee kurinalaisena ja kuuliaisena tavoitella Jumalaa ja Kristusta kaikin tavoin totuudessa, sillä ihmisellä itsellään ei ole varmuutta omasta pelastumisestaan. Helvetin vaihtuminen tuonelaksi on aina ihmiselle parempi vaihtoehto, jos suoraa pelastusta ei ole tarjolla eikä ihminen kuulu Jumalan valittuihin.

Totuudelliseen tiehen liittyvä oppiminen Kristuksen jalanjäljissä ristin tiellä eli Jumalan antamine koettelemuksineen ja kärsimyksineen tapahtuu ihmisen normaalissa arjessa Jumalan valitsemien koettelemusten ja kärsimysten kautta. Jumalan valittu voi vastaanottaa Pyhän Hengen, Jumalan totuudellisen ohjauksen, kun Jumala katsoo, että aika on oikea. Oikea aika on silloin kaikille tämän maailman ihmisille, kun Kristus tulee tähän maailmaan. Koska ihmiset eivät pystyneet pitämään itsellään Jumalan antamaa Pyhää Henkeä, tätä Totuuden Henkeä ei ole enää mahdollisuus vastaanottaa samalla tavalla kuin apostolien toimimisen aikaan, sillä maailma on muuttunut. Hurmoshenkisyys ei Pyhän Hengen vastaanottamiseen kuulu tässä valheellisessa elämän ajassa, jossa ihmisiä ohjaa ainoastaan Jumalan antama Eksyttävä Henki. Eksyttävä Henki toimii Jumalan antamassa rajussa eksytyksessä kuitenkin Pyhää Henkeä jäljittelevällä tavalla, jolloin ihminen ei tunnista Jumalan antamaa rajua eksytystä. Pyhä Henki on Jumalan antama ainoa todellinen ja totuudellinen ohjaus ja tuki, mutta Jumala antaa tätä tukeaan ihmisille vain puhtaassa totuudessa. Tätä puhdasta totuutta tämän maailman ihmiset pystyvät ottamaan vastaan vasta Jumalan antamien ensimmäisten tuomioiden jälkeen Kristuksen tullessa. Jeesus opetti opetuslapsilleen Pyhästä Hengestä Johanneksen evankeliumin mukaan: Kun Totuuden Henki tulee, Hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. - Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä Hän teille ilmoittaa, Hän saa minulta. - Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanon, että Hän saa minulta sen, minkä Hän teille ilmoittaa. - Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen. Totuudellisella tiellä pyritään toimimaan jatkuvasti Jumalan totuudessa, ei tämän maailman mukaisesti eikä opittujen ja totuttujen, uskontoon liittyvien toimintatapojen eikä ajatusten mukaisesti. Totuudellisella tiellä negatiivinen toimintatapa vähenee, eikä sen ole hyvä tulla enää oppimisen myötä Jumalan antamissa koettelemuksissakaan ihmisestä läpi, ei sanoissa, teoissa eikä ajatuksissakaan. Kasvaminen oikeaan uskoon, oikeaan totuuteen ja Jumalan totuudessa elämiseen, Herran pelkoon, kiitollisuuteen ja puhtaaseen lähimmäisenrakkauteen ei tapahdu kuitenkaan hetkessä, vaan se vaatii opettelua, kasvamista ja aikaa. Kun Jumala kouluttaa tässä asiassa, ihminen joutuu oppimansa eteen tekemään joka päivä tosissaan töitä. Totuudellisella tiellä vaaditaan ihmiseltä aina kestävyyttä ja ponnisteluja, sillä ihmistä kouluttaa Jumala, eikä toinen ihminen. Heprealaiskirjeessä korostetaan myös tätä asiaa. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä Hän on luvannut. - Onhan sanottu näin: - Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee Se, jonka on määrä tulla, eikä Hän viivyttele. - Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. Uskovan ihmisen tulee varautua Kristuksen paluuseen, mutta varautumisen tulee tapahtua Jumalan puhtaassa totuudessa, ei siinä totuudessa, jota Pyhästä Hengestä osaton ihminen jakaa. Ihminen ei kasva koskaan lavealla tiellä vaan sillä Jumalan antamalla totuudellisella tiellä, joka on hyvin kapea ja koetteleva tie ihmiselle. Totuudellisen tien kulkijan koettelemukset ja haasteet tulevat tiukkenemaan totuudellisella tiellä, kun kulkija oppii, kasvaa ja etenee. Totuudellisen tien edetessä Jumalan antamia koettelemuksia ja kärsimyksiä opetellaan ottamaan nöyryydellä, kiitollisuudella ja ilolla, eikä negatiivisuuden kautta vastaan, koska niiden avulla kulkija kehittyy ja etenee totuudessa kohti Jumalaa. Koettelemukset ja haasteet eivät totuudellisella tiellä ole koskaan niin suuria, etteikö ihminen pystyisi selviytymään niistä. Jumalan antamia koettelemuksia avataan myös ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä: Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. Jumala koettelee totuudellisella tiellä ihmistä juuri sen verran, kun ihminen pystyy vastaanottamaan turvallisesti omissa äärirajoissaan. Totuudellisella tiellä eteneminen on aina yksilöllistä, sillä jokaisen ihmisen totuudellinen tie on erilainen kuin kanssakulkijansa.

Jumala edellyttää aina Hänen totuudessaan kulkevalta ihmiseltä puhtaassa uskossa ja puhtaassa totuudessa kasvamista. Toinen tessalonikalaiskirje kertoo tästä: Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa. Me voimmekin ylpeinä kertoa Jumalan seurakunnissa teistä ja teidän kestävyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdingoissa, joiden keskellä elätte. Ne todistavat Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että Hän hyväksyy teidät valtakuntaansa, jonka vuoksi te nyt myös kärsitte. Jumalan valitseman ihmisen pelastumiseen tarvitaan aina Jumalan antaman totuudellisen tien kulkeminen loppuun asti ja tämä tie käsittää myös Jumalan antamat koettelemukset ja kärsimykset, joiden avulla Hän opettaa ja mittaa ihmistä. Ylpeyden ja kehuskelun sijaan ihmisen tulee kuitenkin aina osoittaa nöyryyttä ja kiitollisuutta Jumalalle. Ensimmäinen Pietarin kirje opastaa Jumalan valittuja ja muita Jumalan totuudessa kulkevia kärsimyksissä. Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. - Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta tulevaa armoa. - Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte Hänen jälkiään. Kristuksen jalanjäljissä kulkeminen tarkoittaa aina koettelemusten ja kärsimysten tietä. Totuudellisella tiellä Jumalan totuudessa kulkeva ottaa vastaan kaikki Jumalan antamat koettelemukset ja kärsimykset kasvaakseen totuudessa ja se on Jumalalta tulevaa armoa ihmiselle. Vain tällä tavalla, Kristuksen esikuvan mukaisesti kulkemalla ja tällä tiellä kasvamalla, ihminen voi päästä pois Jumalan vihan alta. Jumalan armo ja osalle tuleva suora pelastus tulevat vain ja ainoastaan Kristuksen kautta, mutta tähän ei koskaan riitä pelkkä ihmisen usko Kristukseen. Tämän maailman tavoista ja tähän maailmaan liittyvästä synnistä on ihmisen kuitenkin vaikeaa irrottautua. Kun ihminen ei tunne Jumalan totuutta, hän ei tunnista harhaoppisuutta eikä syntiäkään. Nykyihmiseen liittyy myös hyvin vahvasti mukavuudenhalu, joka kavahtaa kaikkea koettelemiseen ja kärsimiseen viittaavaa, josta tulee ihmisten halujen mukaisesti päästä pois tai kasvaa eroon. Mukavuudenhalu liittyy aina maalliseen elämään, sen tavallisiin, totuttuihin ja tuttuihin tapoihin ja asioihin, turhuuksiin, mukavuuksiin ja nautintoihin mutta vastaavasti myös tekemättömyyteen, sillä näiden asioiden mukaan elämällä ihminen ei kasva Jumalan totuudessa. Totuudelliselle tielle lähteminen edellyttää kuvaannollisesti ihmisen menemistä siitä ahtaasta portista, josta Jeesus opetti Matteuksen evankeliumissa olevassa vuorisaarnassaan. Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. Monet Jumalan sanan julistajat tarjoavat tämän opetuksen vastaisesti kuitenkin kaikille uskoville ihmisille pelastusta, kunhan vain ihminen uskoo Jumalaan ja Kristukseen. Harvoille tarkoitettu ahdas portti ja kapea tie eivät kumpikaan lupaa ihmiselle helppoa kulkua Kristuksen tiellä, päinvastoin. Tie lupaa vaikeuksia, koettelemuksia ja kärsimyksiä sekä myös niukkuutta ja vaatimattomuutta tässä elämässä, jotta ihminen pystyy kasvamaan Jumalan totuudessa. Kun uskova ihminen on tässä ajassa elämäänsä ja saavutuksiinsa melko tyytyväinen, toimii omasta mielestään oikeassa uskossa, hänellä on sopivasti vaurautta ja hän nauttii tästä elämästä ja sen tarjoamista asioista ja kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, jääkin huomaamatta se, että hän on mennyt avarasta portista ja kulkeekin lavealla tiellä. Elämästä ja sen hetkistä ja myös pienistä iloista nauttiminen kuuluu lavean tien kulkijoille. Ahtaasta portista kulkeminen ja kapeaa tietä eteneminen ovat Kristuksen jalanjäljissä kulkemista ja se tarkoittaa, että Jumalaan ja Kristukseen totuudellisesti uskova ihminen oppii ja ponnistelee tällä tiellä Jumalan totuudessa Jumalan antamien koettelemusten ja kärsimysten kautta. Kapealla tiellä kulkeva myös kiittää kaikesta mitään saamastaan erottelematta ja keskittyy elämään vaatimattomana ja nöyränä Jumalan totuudessa, johon ei kuulu missään vaiheessa maallisuuteen ja maailmallisuuteen keskittyminen eikä elämästä nauttiminen. Jumala antaa hänelle sen verran tästä maailmasta, että hän tulee toimeen ja se riittää. Kaiken ylimääräisen, jota ei Jumalan totuudessa tarvita, Jumala karsii kapeaa totuudellista tietä kulkevalta ihmiseltä pois. Tälle tielle ei kuitenkaan harhaoppinen ja maailmaa rakastava ihminen edes pääse. Kaikki uskovat ihmiset eivät pelastu, sillä kaikki ihmiset eivät ole Jumalan valittuja, joilta löytyy tarvittava uskonkuuliaisuus Jumalan edessä. Ilman puhdasta Jumalan totuutta ei yksikään ihminen pelastu. Luukaksen evankeliumissa Jeesus tuo ilmi sitä, miten vain jotkut Häntä seuraavat ihmiset voivat pelastua, sillä Jumala vaatii pelastukseen oikeutetulta ihmiseltä aina ristin tiellä kulkemista, ehdotonta kuuliaisuutta Jumalan totuudessa ja Jumalalle mieluisia tekoja. Kaikki Jeesusta seuranneet eivät tähän vaikeaan tiehen pystyneet. Jeesus sanoi kaikille: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. -- Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan. Ne muutamat, jotka tämän Raamatun kohdan mukaan eivät kohtaa kuolemaa, tarkoittavat tästä maailmasta pelastuvia. Kaikkien uskovien pelastumista tämä Jeesuksen opetus ei tue millään tavalla. Ristin ottaminen joka päivä kuvastaa kärsimyksiä ja koettelemuksia, jotka eivät ole mitenkään pieniä asioita ihmisen elämässä. Kun ihminen opiskelee tässä elämässä jotakin, saa koepaperin eteensä ja hänen oppimistaan punnitaan, palauttaako hän koepaperin tyhjänä ja vain uskoo saavansa täydet pisteet tekemättä mitään? Eikö hän ennen koetta ole opiskellut ahkerasti ja suorita kokeessa kaikki tehtävät huolellisesti ja tunnollisesti, jotta saisi tuloksen, jota tavoittelee? Jumala vaatii myös ihmiseltä aina ponnisteluja, kasvamista ja kehittymistä Hänen antamassaan totuudessa. Valheessa tätä ei vaadita keneltäkään. Jumalan totuudessa akanat erotellaan aina jyvistä ja punnitaan sitä, miten paljon satoa ihminen kykenee tuottamaan totuudellisessa uskossa tekojensa kautta. Harhaoppinen, maallinen ja maailmallinen ihminen ei Jumalalle kelpaa. Paavalin kirjeissä tätä ihmisen ponnistelua ja kilvoittelua Jumalan totuudessa tuodaan hyvin usein ilmi, kuten myös ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille todistetaan: Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! - Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. - Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. - Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. Tässä symbolisessa kilpailussa ihminen ei kuitenkaan kilpaile toisia ihmisiä vastaan, vaan omia halujaan ja himojaan vastaan kasvaakseen Jumalan totuudessa. Kristuksen ensimmäisessä tulemisessa fariseukset ja lainoppineet eivät hyväksyneet Jeesuksen opetuksia, jotka olivat puhdasta Jumalan totuutta, sillä opetukset sotivat heidän omia oppejaan ja olettamuksiaan vastaan. Ihmisen omat olettamukset ja omat opit eivät kuitenkaan riitä mihinkään, vaikka hän tutkisi Raamatun tekstejä vuosikausia tai vuosikymmeniä. Tästä kertoo elävä esimerkki, miten Jeesuksen aikaiset uskonoppineetkaan eivät tunnistaneet Jeesusta ihmiseksi syntyneeksi Jumalaksi, vaikka tutkivat Raamattua jatkuvasti. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opetti ihmisiä harhaoppisesta uskosta, harhaoppisesta opettamisesta ja sen seurauksista. Harhaoppinen opetus saastuttaa aina ihmisen ja vie hänen kuulijansa harhaan. Ei ihmistä saastuta tiettyjen ruokien syöminen vaan se, mitä ihminen puhuu ja mitä hän opettaa. Harhaoppista ja muita ihmisiä eksyttävää opettajaa odottaa aina tuomio omasta toiminnastaan: Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: - Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. - Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. - Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: 'Kuulkaa ja ymmärtäkää. - Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos. - Silloin opetuslapset tulivat Hänen luokseen ja sanoivat: 'Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin? - Hän vastasi: 'Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois. - Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan. Ilman Jumalan totuutta ja Pyhästä Hengestä osattomana ihminen elää valheessa ja eksytyksessä. Usko on pelkkää ulkokuorta ilman sydämen tekoja ja ristin tiellä kulkemista ja elämistä. Jumalan totuus kohtaa tässä maailmassa aina vastustusta sekä vihaa, sillä tämä maailma on hullutuksen, pahuuden ja harhaoppisuuden maailma ihmisen heikkouden, halujen, himojen, hairahtumisen ja vääränlaisen itsevarmuuden tähden. Tähän vastustukseen ja vihaan sortuvat myös uskovat ihmiset, jotka kulkevat saastuneen evankeliumin, uskonnon ja kokoamansa uskonoppien ja lakihenkisten opetusten kanssa Jumalan tahdon vastaisine jumalanpalveluksineen ja ylistyksineen tässä maailmassa. Ei Jumalaa voi totuudessa palvella miten tahansa eikä Jumalasta voi totuudessa opettaa mitä tahansa. Kaikki tulee olla Jumalan itsensä tiukasti säätelemää, sillä ihmiseltä itseltään puuttuu tarvittava ymmärrys. Ihminen ei kykene vastustamaan ruumiinsa ja mielensä haluja eikä himoja ilman Jumalan totuutta ja Jumalan tukea, mutta Jumalan valittu ja Jumalan totuudessa kulkeva kykenee tähän Jumalan totuudessa elämällä ja kurinalaisesti ponnistelemalla Jumalan totuudellisen ohjauksen, koettelun ja tuen avulla. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kertoo tämän maailman vihasta Jumalan totuutta kohtaan ja myös Jumalan valittuja kohtaan, jotka ovat Hänen opetuslapsiaan. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. - En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. - He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. - Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. - Niin kuin Sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. - Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Jumalan puhdas uhri Jeesuksena Kristuksena on vain niitä varten, jotka kulkevat Jumalan valittuina puhtaassa totuudessa kurinalaista, Jumalan määrittämää tietä, jolla Hän itse on kulkenut ihmisenä, Jeesuksena Kristuksena. Pahalta varjeleminen liittyy tähän maailman pahuuteen, joka ilmenee jumalattomien ja syntisten ihmisten kautta. Jumala koettelee aina valittujaan, myös tämän maailman ihmisten pahuuden kautta, mutta varjelee valittuaan kuitenkin niin, että valittu lähtee tästä maailmasta vasta sitten, kun hän on oppinut tarpeeksi koettelemusten ja kärsimysten kautta ristin tiellä Jumalan totuudessa ja hänen on oikea aika kuolla tästä maailmasta. Pelastuksen tie on vaikea tie, jossa voi pysyä vain Jumalan tahdosta. Kun ihminen korottaa itsensä uskossaan muiden yläpuolelle, hänen on hyvin vaikeaa ottaa Jumalan antamaa puhdasta totuutta vastaan, sillä se osoittaa aina ihmisen eksymisen ja hairahtumisen. Ihmisen perusluonne tässä maailmassa on hyvin usein sellainen, että hän haluaa viimeiseen asti suojella omaa mainettaan ja kunniaansa myöntämättä virheitään, eikä halua tunnustaa olevansa väärässä tai eksynyt. Häpeän ja kunnian menettämisen pelko tai oikeassa olemisen halu voi hyvinkin olla suurempi kuin Jumalan totuuden nälkä ja Herran pelko. Ihmisen on hyvin vaikeaa kieltää omaa elämäänsä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kuitenkin kertoo, miten niin monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. Valitut ovat niitä harvoja, jotka pelastuvat tästä elämästä. Jeesus korosti pelastukseen johtavaa tietä myös ahtaan portin ja kapean tien kautta, jonka vain harvat löytävät. Sillä on syynsä, että vain osa ihmisistä kulkee kaikessa Jumalan tahdon mukaisesti ja Jumalan valittuina pelastuu, sillä tämä kaikki liittyy Jumalan suunnitelmaan ja tulevaan, uuteen, tämän maailman jälkeiseen aikaan. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali viittaa tähän ja opastaa vielä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti maailmassa sopuisina muita kohtaan. Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? - - Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin - kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita? - Saisitte hävetä! Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan? - - Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi. Miksi ette ennemmin kärsi vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne? - Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Tämän maailman jälkeen Jumalan valitut hallitsevat Kristuksen kanssa maailmassa, tuhatvuotisessa valtakunnassa, jossa he saavat tuomita muita ihmisiä, niin maallisissa asioissa kuin myös uskoonkin liittyvissä asioissa, johon viittaa maininta enkeleiden tuomitsemisesta. Ihmisen uskoa mittaavien koettelemusten ja kärsimysten kautta, johon sisältyy myös vääryyden vastaanottaminen ilman väärintekijän tuomitsemista, Jumala erottelee aina jyvät akanoista. Usko tulee aina kuulemisesta, ja totuudellinen usko tulee nimenomaan Jumalan puhtaan totuuden kuulemisesta ja sen ymmärtämisestä sekä tässä totuudessa toimimisesta, mutta ei ilman Jumalan antamia kärsimyksiä ja koettelemuksia. Kaikki ihmiset eivät tähän totuudelliseen uskoon ja sen vaatimiin tekoihin ja niissä kasvamiseen pysty, sillä vain Jumalan valitsemat ihmiset, valitut, pystyvät, koska heillä on tähän vaadittava Jumalan antama ohjaus ja tuki ristin tiellä. Katteettomat lupaukset vievät ihmisen pettävälle tielle, sillä pelastusta ei voi ihminen kenellekään toiselle ihmiselle luvata. Ihminen ei tunne Jumalan suunnitelmaa eikä tiedä sitä, ketkä ovat Jumalan valittuja, sillä hyvin harvat ovat. Paavali ei tiennyt evankeliumia julistaessaan, kuka on Jumalan valittu, sillä hänen ei tarvinnut sitä Jumalan totuudessa tietää. Hänen tuli julistaa evankeliumia Jumalan ohjauksessa niin, että se leviäisi Jumalan suunnitelman mukaan mahdollisimman laajalle. Tämän ajan evankelista kyllä pystyy näkemään kaikki uskoon liittyvät hajaannuksen merkit tässä maailmassa ja järjen kautta hänen pitäisi pystyä ymmärtämään myös se, että Pyhää Henkeä ei ole, kun maailmassa ei ole yhtä yhtenäistä Kristuksen seurakuntaakaan. Ei Jumala anna Pyhää Henkeä eli omaa totuudellista ohjausta valheeseen. Kun totuudellinen ymmärrys puuttuu, ihminen julistaa sitä, minkä hän uskoo olevan totta, vaikka se tulisi täydestä valheesta ja eksytyksestä. Tässä on Jumalan suunnitelman mukaisesti ihmiselle vielä koettelemisen ja nöyrtymisen paikka, kun Jumala saapuu Kristuksena tähän maailmaan. Jumalan suunnitelma ei ole ihmisten tiedossa eikä tulkittavissa totuudellisesti eikä yksityiskohtaisesti. Jumala kyllä avaa suunnitelmaansa oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla lopun aikoina, niin kuin se Hänen suunnitelmaansa kuuluu. Ilmestyskirja kehottaa: Jolla on korvat se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Mitä suurempi ymmärrys Jumalan valitsemalla ihmisellä on Hänen antamalleen totuudelle ja mitä vahvempi totuudellinen usko ihmisellä on, sitä vastaanottavaisemmin hän ottaa Jumalan totuutta vastaan ja sitä nopeammin hän etenee Jumalan koettelemalla totuudellisella tiellä. Usko ei ole pelkkä tunne ihmisen rinnassa, vaan usko perustuu aina siihen tietoon ja siihen ymmärrykseen, joita molempia Jumala ihmisille antaa. Usko perustuu aina viisauteen ja järkeen, sillä Jumala on mittaamaton viisaus ja järki. Jumala on myös se, joka ihmiselle viisautta ja järkeä antaa, suunnitelmansa mukaisesti. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali kertoo: Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka Hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. -- Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat. Jumalan viisaus on ihmisiltä salattua, sillä Jumalan oma viisaus ei vallitse maan päällä eikä Jumala jaa tätä viisautta kuin totuudessa Pyhän Henkensä eli totuudellisen ohjauksensa kautta valitsemilleen ihmisille. Ihmisen on kuitenkin vaikea nähdä uskoa järjen ja viisauden näkökulmasta. Efesolaiskirjeessä opastetaan: Katsokaa siis tarkkaan, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. - Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. - Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Ihmisen elämänkulku siihen liittyvine asioineen, ympäristöineen ja ihmisten totuuksineen perustuu Jumalan antamaan hullutukseen, jonka ihminen tulkitsee omasta, maanpäällisestä näkökulmastaan ainoaksi oikeaksi tiedoksi, totuudeksi ja viisaudeksi. Jumalan totuudessa kulkevan ihmisen ei tule elää tämän maailman tapojen mukaan, vaan Jumalan antaman totuudellisen ohjauksen mukaan. Edelleen Paavalin kautta avataan tätä asiaa samassa kirjeessä: Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: – Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa. - Ja samoin: – Herra tietää viisaiden ajatukset, Hän näkee ne turhanpäiväisiksi.

Totuudellinen sydämen viisaus, joka on Jumalaan sekä Jumalaan Kristuksena totuudellisesti uskomista ja Hänessä toimimista, on eri asia kuin maanpäällinen viisaus. Pelkkä totuudellisen tiedon vastaanottaminen ja siihen uskominen ei kuitenkaan totuudelliseen uskoon riitä, vaan annettu tieto tulee sisäistää ja toimia sen mukaisesti ja kasvaa ristin tiellä. Vahvalle uskolle on tyypillistä myös se, että uskotaan siihen, mitä ei nähdä, mutta sen tiedetään olevan olemassa. Heprealaiskirje kertoo, miten uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan Sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Jumala itse on ihmiselle näkymätön voima. Jumala on luonut Sanan eli Kristuksen kautta aivan kaiken. Koska uskominen näkymättömään on aina suurempaa kuin uskominen näkyvään, eikö Jumala koettele silloin ihmisen uskoa myös näkyvän kautta? Näkyviin asioihin voidaan lukea näyt ja ilmestykset sekä erilaiset hämmästyttävät unet, kokemukset ja ihmeet ja yliluonnolliset asiat, joita ihminen saa. Jumala eksyttää ihmistä hyvin usein näkyvän kautta. Näky, jonka Jumala antaa, ja etenkin, jos näky on totuudesta, on hyvin vaikea tulkittava. Raamatun profeettojen näkemät näyt, joita he ovat kuvanneet, eivät aukea ilman Jumalan totuudellista ohjausta Raamatun lukijoille eikä tulkitsijoille. Esimerkiksi Johanneksen näkemä näky neljän enkelin liikkeelle laittamasta ratsuväestä, jota hän Ilmestyskirjassa kuvaa, on näky siitä, mitä hän konkreettisesti näki tulevasta. Niin päästettiin irti nämä neljä enkeliä, jotka olivat valmiina tätä tuntia, päivää, kuukautta ja vuotta varten: niiden oli määrä surmata kolmannes koko ihmiskunnasta. - Niillä oli ratsuväkeä kaksikymmentätuhatta kertaa kymmenentuhatta sotilasta; minä kuulin joukkojen lukumäärän. - Tällaisia olivat näyssäni ratsut ja ratsastajat: niillä oli tulipunaiset, savunsiniset ja rikinkeltaiset rintapanssarit, ja hevosilla oli kuin leijonan pää ja niiden suusta suitsi tulta, savua ja rikin katkua. - Näihin kolmeen vitsaukseen - tuleen, savuun ja rikin katkuun, jotka suitsivat hevosten suusta - kuoli kolmannes ihmiskunnasta. - Hevosten voima oli niiden suussa ja hännässä. Häntä oli kuin käärme, ja sillä oli käärmeen pää, jolla se tuotti tuhoa. Neljä kuvaa lukuna Jumalan antamia kirouksia ja tässä lopun ajassa se kuvaa Jumalan antamia vitsauksia. Määritelty aika kuvaa Jumalan toteutuvaa suunnitelmaa ja juuri oikeaa ajankohtaa Jumalan antamille tuomioille. Jumala ei näytä tässä näyssä Johannekselle mitään tulevaisuuden tappokonetta eikä sodankäynnin modernia asetta, vaan Hän näytti symbolisen näyn, joka oli täsmälleen se, mitä Johannes kuvaili. Näky kertoo tätä maailmaa koskettavasta tulevasta tuhosta ja tuomiosta, Jumalan vihasta. Tulipunainen, savunsininen ja rikinkeltainen kuvaavat jo osittain selvennettynä tulta ja savua sekä rikin katkuna myrkyllistä ilmaa, jota on vaikeaa hengittää. Hevoset, joilla on leijonan pää ja häntänä käärmeen pää kuvaavat kaikki jotakin sellaista kauhistuttavaa, ennennäkemätöntä tuhovoimaa, jota ihminen ei ole koskaan aikaisemmin kokenut. Hevosilla ja ratsastajilla on panssarit ja näiden kautta tuodaan esille sitä, miten tämä Jumalan tuhovoima on voittamatonta ja pysäyttämätöntä. Ratsastajia on tietty, laskettu määrä ja tätä kuvaava määrä tuhovoimaa aiheuttaa tietyn määrän tuhoa Jumalan valitsemalle alueelle ja sitä ympäröiville alueille ja ihmisille. Koska ihmiset, eivät edes uskovat ihmiset, tule koskaan ottamaan nöyränä, kiitollisena ja kuuliaisena Jumalan puhdasta totuutta vastaan sellaisenaan, tarvitsee tämä ihmiskunta tarpeeksi kovan varoittavan esimerkin Jumalalta havahtuakseen vastaanottamaan Jumalan totuuden. Jeremian kirjassa oleva kuvaus ratsuista ja ratsastajista liittyy myös tähän Jumalalta tulevaan varoittavaan esimerkkiin: Minun kansani on hullu, sanoo Herra. Se ei ymmärrä minua. Kaikki ovat kuin lapsia, eivät käsitä mitään. Pahaa he kyllä osaavat tehdä, mutta hyvään he eivät kykene. -- Näin sanoo Herra: – Koko maa tulee autioksi. Miksi en tekisi siitä loppua? - Siksi maa valittaa ja taivas pimenee surusta. Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki, siinä pysyn eikä mieleni muutu. - Ratsumiesten ja jousimiesten huutoa pakenee jokainen kaupunki. Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin, kiipeävät kallioille. Kaikki kaupungit hylätään, ketään ei jää niihin asumaan. Kansa ei kuvaa tässä vain Jumalan omaa valittua kansaa, vaan tämä koskee koko maailmaa. Autio maa kuvaa Jumalan totuuden puuttumista tästä maailmasta. Koska ihminen kulkee Eksyttäjän kanssa tyytyväisenä harhaopeissaan ja julistaa saastunutta Jumalan sanaa, lyö Jumala maapallon ihmisiä varoittavalla esimerkillään, jonka takia koko maailma pimenee ja ihmiset valittavat. Kaupungit joutuvat sekasortoon ja ne jäävät ihmisten taakse autioina ja elinkelvottomina. Se, minkä Jumala vihassaan antaa tapahtua, ei jää ihmisiltä huomaamatta. Jesajan kirja jatkaa samasta asiasta ihmistä varoittaen: Paetkaa vuorten uumeniin, piiloutukaa maan tomuun Herran kauhistuttavan voiman tieltä, Hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä! - Ylpeät silmät nöyrtyvät, ylpeä varsi taipuu, sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen. - Sillä Herran Sebaotin päivä iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan, kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen, niin että se vaipuu maahan. -- Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua, korskeat miehet vaipuvat maahan. Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen - ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen. - Paetkaa vuorten luoliin, maan onkaloihin Herran kauhistuttavan voiman tieltä, Hänen ylhäisen kirkkautensa tieltä, kun Hän nousee järisyttämään maata! Ihminen ei muuten nöyrry ja ota Jumalan totuutta vastaan ja jätä harhaoppisuutta taakseen, ellei ihmistä isketä ja lujaa. Jumalan antama isku tälle maailmalle on niin kova, että ihmistä kehotetaan pakenemaan ja piiloutumaan, kun Jumala hävittää maata. Kauhistuttava voima ja ylhäinen kirkkaus enteilevät molemmat tulevaa Kristuksen paluuta. Koska Jumalan totuus on salattua, Jumala näyttää hyvin monia totuudellisia asioita symboliikan kautta, kuten ylläolevissa Raamatun kohdissa käytettiin ratsujen ja ratsastajien symboliikkaa. Hengellisyys-välilehdellä avataan Hesekielin saamaa näkyä, joka liittyy myös Jumalan antamiin, tuleviin tuomioihin. Moni kertoo tässä ajassa omia olettamiaan ennusunia, näkyjään tai profetioitaan muille ihmisille ja uskoo, että uni tai näky tulee suoraan Jumalan totuudesta ja on Jumalan totuudellinen viesti kaikille jaettavaksi, vaikka se ei sitä olekaan. Ihminen voi saada Jumalalta myös totuudellisia näkyjä, mutta eksytyksessä tulkinta ontuu aina. Ilman Jumalan totuudellista ohjausta nähty eksyttävä tai totuudellinen näky tulkitaan harhaoppisesti ja totuudellinen, oikea tulkinta jää ihmiseltä saamatta. Kristuksen totuuden levitessä kaikkialle maailmaan uskovien ihmisten tekemät tulkinnat ja oletukset tulevat kaikki pirstoutumaan palasiksi. Silloin paljastuu myös se laaja antikristusten joukko, joka on toiminut tässä maailmassa muita ihmisiä harhaan vieden. Heikko usko tarvitsee aina vakuuttavia ja näkyviä ihmetekoja, ilmestyksiä, unia ja näkyjä, sillä moni ihminen uskoo vasta kun näkee tai moni uskova kokee uskonsa vain vahvistuvan ja lähentyvänsä Jumalaa tai Kristusta annetuista näkyvistä eksyttävistä asioista. Ihminen ei vain ymmärrä sitä, että Jumala eksyttää ihmistä monen näkyvän ja ihmeellisen asian kautta. Eksyttävä Henki toimii kaikkialla maailmassa, myös uskovien keskuudessa. Kun totuudesta ei tiedä, eikä Pyhää Henkeä ihmisellä ole, ihminen ottaa hyvin herkästi vastaan Jumalan antamaa eksytystä totuutena ja uskoo siihen varauksetta. Totuudellisella tiellä näkyihin ja ihmeisiin ei keskitytä, eikä niitä tavoitella, sillä Jumalan Henki tuo totuudellisen tien kulkijalle tiettyjä asioita oikea-aikaisesti, silloin kun Hän katsoo, että se on tarpeellista. Totuudellisella tiellä tärkeää on uskoa Jumalaan ja Kristukseen ilman ilmestyksiä ja näkyjä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus opettaa ihmisen uskosta, kun Hän kohtaa ristinkuolemansa jälkeen epäilevän Tuomaan. Jeesus sanoi hänelle: Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Jumala voi tuoda itseään ilmi hyvin monella tavalla ja useinkaan ihminen ei näitä asioita tunnista. Jumala opettaa totuudellisen tien kulkijaa myös tietoisuuden kautta eri tavoin ja tähän voi sisältyä myös ajatuksia, unia ja näkyjä. Totuudellisella tiellä näyt eivät tule kuitenkaan minkäänlaisessa hurmoshenkisyydessä vaan Jumala tuo totuudessa itsensä ilmi kaikessa hyvin hienovaraisella tavalla. Totuudellisella tiellä omia ajatuksia, näkyjä tai unia ei kerrota julkisesti muille ihmisille, sillä Jumala kasvattaa ihmistä henkilökohtaisesti myös tietoisuuteen vaikuttamisen kautta. Edellä mainitut, ihmistä hämmästyttävät näyt ja ihmeet liittyvät tässä ajassa yleisesti ihmisen eksyttämiseen, mutta Jumalan totuudellisella tiellä ajatusten, unien ja näkyjen kautta voidaan tuoda Jumalan viestejä ja opetusta totuudellisen tien kulkijalle. Koska Jumala vaikuttaa ihmisen elämässä ihan kaikissa asioissa, monien tavallisten, maallisten asioiden kautta tullaan kasvamaan myös totuudellisella tiellä. Jumala vie ihmistä asioihin, joissa Hän haluaa ihmistä kasvattaa. Ihmiselle Jumalan ohjauksessa oppiminen on mahdollista tietoisuuden kautta sekä kokemalla opittavia asioita kantapään kautta. Koettelemukset ja kärsimykset kuuluvat aina Jumalan totuudessa kulkevan ihmisen elämään. Raamatusta on selvästi luettavissa, miten myös Jeesusta Kristusta itseään koeteltiin erämaassa sekä Hän otti myös vastaan kaikki Jumalan antamat koettelemukset ja kärsimykset sinä aikana, kun Hän vaikutti maan päällä. Häntä seuraavia opetuslapsia, sittemmin apostoleja ja muita evankelistoja koeteltiin myös uskossa koko heidän toimimisensa ajan. Ensimmäinen Pietarin kirje kertoo koettelemuksista seuraavasti: Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. - Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun Hänen kirkkautensa ilmestyy. Kun Raamattua tulkitaan virheellisesti Pyhän Hengen osalta, tämän päivän hengellisyydessä koettuja hyvin näkyviä ihmetekoja ei osata tunnistaa ihmisen eksytykseksi. Eksytystä on hyvin vaikeaa tunnistaa, mutta se liittyy aina ihmisen uskon koetteluun, johon liittyy Jumalan Kristuksessa annettu totuudellisuus sekä lähimmäisenrakkaus. Raamatussa kerrotaan selvin sanoin eksytyksestä, mutta jos tämän asian sivuuttaa omassa uskossaan, voi olla varma siitä, että Jumala koettelee juuri tässä asiassa. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kerrotaan eksytyksestä seuraavasti: Te, lapseni, olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat, sillä se, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta. Maailmasta on se, mitä he puhuvat, ja maailma kuuntelee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme Totuuden Hengen ja Eksytyksen Hengen. Ihminen ei tunne Jumalaa lainkaan, siksi ihminen ei tunnista Eksyttävää Henkeäkään.

Yksikään ihminen ei ole vapaa Jumalan antamasta eksytyksestä. Jumala eksyttää ihmistä valheeseen, myös uskovaa kristittyä, totuuden vääristelemisen, harhaoppisen uskon, itsensä korottamisen, mammonan haalimisen, tämän maailman mukaan elämisen ja maailman rakastamisen tähden. Moni uskoo toimivansa Pyhän Hengen tukemana tässä elämässä, mutta Jumala otti Pyhän Henkensä eli oman totuudellisen ohjauksensa jo kauan aikaa sitten pois ihmisten keskuudesta. Kun tässä maailmassa ei ole vain yhtä Kristuksen seurakuntaa ja uskova ihminen elää tämän maailman mukaisesti, samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, eikä Jumalan antaman, erilaisen mallin mukaisesti, tulisi tästä jo ymmärtää se, että Jumalan totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki puuttuu ihmisiltä. Ensimmäinen Johanneksen kirje kertoo, mitä mieltä Jumala on ihmisestä, joka elää tässä maailmassa tavalla, joka tulkitaan ihmisten keskuudessa normaaliksi ja hyväksyttäväksi tavaksi elää. Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. - Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. - Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. - Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä. - He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme. Jos he olisivat kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet keskuudessamme. Mutta täytyihän käydä ilmi, etteivät kaikki kuulu meihin. Ihmisen tulee ymmärtää, että tämä maailman meno ja sen pysyvyys on katoavaista, mutta Jumalan totuus pysyy aina. Jumala ei armahda ihmistä, jos hän elää tämän maailman mukaisesti, eikä toteuta omaa uskoaan totuudellisella, Jumalan antamalla tavalla. Kun julistetaan Jumalan sanaa, ja sitä julistetaan ilman Jumalan totuudellista ohjausta ja ilman Jumalan puhtaassa totuudessa elämistä, ihminen toimii silloin itse antikristuksena. Sanoma ja julistus ei ole silloin sitä, mitä sen Jumalan puhtaassa totuudessa pitäisi olla. Toinen tessalonikalaiskirje varoittaa harhaoppisuudesta: Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Sama kirje kertoo, miten ennen Kristuksen toista tulemista tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. - Hän, vastustaja, korottaa itsensä kaiken Jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Tällainen ihminen antaa syntejä anteeksi Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan nimessä, vaikka ei toisen ihmisen synneistä mitään tiedä tai arvostelee ja tuomitsee toisia ihmisiä eikä ymmärrä saavansa itse tuomion muiden arvostelemisesta ja tuomitsemisesta, kertoo itse pelastuvansa ja lupaa muille Jumalan siunausta, armoa ja pelastusta, puhdistaa ja parantaa rukouksen ja uskomansa Pyhän Hengen voimalla muita ihmisiä, vastaanottaa uskomiaan Pyhän Hengen lahjoja, profetoi sekä myös tulkitsee Raamattua ja opettaa sitä muille uskoville varmana omasta totuudestaan. Kaiken tämän ihminen tekee kuitenkin ilman Pyhän Hengen vaikutusta, Jumalan antaman eksytyksen eli Saatanan vaikutuksen alaisena omissa nimissään, eikä totuudellisesti Jumalan ja Kristuksen nimessä. Henkinen ihminen tekee tämän saman henkisyyden metodien kautta ja liittämällä henkisiin oppeihin jollakin tavalla Jumalan, Jeesuksen Kristuksen, Kristuksen, Pyhän Hengen tai enkelit. Henkisyydessä voidaan uskoa harhaoppisesti sisäiseen jumaluuteen tai jumalattaruuteen, mystiseen kristukseen, kosmiseen kristukseen, kristusvaloon, kristustietoisuuteen, kristusenergiaan, Jeesukseen ylösnousseena mestarina muiden oletettujen ylösnousseiden mestareiden lisäksi sekä kehittyneestä omasta korkeammasta itsestä Jumalan Poikana, Kristuksena tai Pyhänä Henkenä. Henkisille ihmisille näitä kuviteltuja asioita tai olentoja ei kuitenkaan ole olemassa, on vain Eksyttäjä eli Saatana, joka vaikuttaa kaikessa. Henkisyydessä uskotaan myös vahvasti enkeleihin ja muihin henkiolentoihin ja heidän ohjaavaan ja parantavaan apuunsa. Kun kristitty ihminen antaa syntejä anteeksi eksytyksessä ja harhaoppisuudessa ja vie ihmisen oppimista ja kasvamista pois, henkisyydessä tehdään vastaavaa asiaa puhdistavissa hoidoissa, terapioissa ja erilaisissa henkisissä istunnoissa sekä selitellään oletetulla hyvällä karmalla pahat teot pois. Kristitty lupaa Kristuksen ruumiissa ja veressä kaikille uskoville pelastusta, vaikka pelastus on vain Jumalan valitsemien ihmisten osana ristin tiellä Jumalan totuudessa koeteltuna ja kasvaneina. Henkisen ihmisen tavoin edes palavasti uskova ihminen ei ole vapaa Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä ja tästä asiasta kerrotaan samassa kirjeessä lisää: Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Vastustaja, vääryyden ja kadotuksen ihminen ei tarkoita vain yhtä määrättyä ihmistä tässä maailmassa, vaan niitä ihmisiä, jotka julistavat, opettavat, puhdistavat ja parantavat muita ihmisiä ilman Jumalan totuutta ja Pyhää Henkeä, mutta toimivat kuitenkin Jumalan ja Kristuksen nimessä tai opettavat Heistä. Tämä kaikki tapahtuu täysin Jumalan tahdosta ja Jumalan suunnitelman mukaisesti, sillä tässä on seuraamus siitä, että ihminen on jatkuvasti rikkonut Jumalaa vastaan ja jatkaa edelleen samalla tiellä. Jumalan antamaan eksytykseen liittyy myös ihmeisiin ja ilmestyksiin perustuva usko. Jos ihminen uskoo, että hänen uskonsa on vahva niillä alueilla, joilla hän saa ilmestyksiä ja on vastaavasti vielä heikko niillä alueilla, joilla ei ole saanut ilmestyksiä, on tällainen ihminen täysin Eksyttävän Hengen vietävissä, sillä hän keskittyy uskossaan ilmestyksiin ja ihmeisiin. Jumala voi antaa Eksyttävässä Hengessään myös vahvistuksia, samoja näkyjä tai samoja Raamatun kohtia useammalle ihmiselle, että eksytyksessä kulku vakuuttuu ja vahvistuu. Ihmisen usko on hyvin heikolla pohjalla, jos se perustuu pelkästään Jumalan antamiin ihmeisiin. Jeesus paransi sairaita ja teki ihmeitä ruokkimalla suuren määrän ihmisiä vähäisellä ruokamäärällä. Matteuksen evankeliumi kertoo näistä ihmeistä: Kun miehet olivat poistumassa, Jeesuksen luo tuotiin mykkä mies, jota vaivasi paha henki. - Jeesus ajoi hengen ulos, ja mykkä alkoi puhua. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ’Tällaista ei Israelissa ole koskaan nähty.’ -- Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle. - Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista. - Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia. Kuitenkin tämä sama kansa, joka uskoi Jeesukseen Kristukseen ihmeiden kautta, käänsi Hänelle selkänsä ja tuomitsi Hänet kuolemaan ja tästä kertoo Matteuksen evankeliumi edelleen: Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukon pyytämään Barabbakselle armahdusta ja Jeesukselle kuolemantuomiota. - Maaherra kysyi nyt: ’Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?’ Väki vastasi: ’Barabbaksen.’ - Pilatus kysyi: ’Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?’ Kaikki vastasivat: ’Ristiinnaulittakoon!’ – ’Mitä pahaa hän on tehnyt?’ kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: ’Ristiinnaulittakoon!’ Edes opetuslapsien usko ei ihmeiden jälkeen riittänyt ja siitä kertoo myös Pietarin heikko usko ja epäileminen samassa evankeliumissa: ’Tule!’ sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. - Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ’Herra, pelasta minut!’ hän huusi. - Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ’Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?’ Ihmeisiin, ilmestyksiin ja näkyihin perustuva usko ei riitä mihinkään, kun ihmiseltä puuttuu Jumalan totuus ja tässä puhtaassa totuudessa oppiminen ja kasvaminen ristin tiellä. Vaikka Jumalan totuutta tuodaankin suuren ahdingon ajassa kaikille maailman ihmisille, ainoastaan Jumalan valitut saavat Kristukselta sellaista opetusta, joka vie heidät ristin tien eli Kristuksen kautta pelastukseen Jumalan tahdon mukaisesti. Matteuksen evankeliumi jatkaa edelleen tästä: Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. - Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. - Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo Hänet ilmoittaa. Jeesus kertoo, miten tämän maailman viisaat ja oppineet eivät ole niitä lapsenmielisiä, jotka ottavat lapsen tavoin uutta vastaan ja haluavat vielä oppia siitä. Kun eksytys on vahvaa, ihminen loukkaantuu Jumalan totuudesta ja kokee Jumalan totuuden olevan häntä itseään vastaan, eikä ymmärrä sitä, että se on tie kohti elävää Jumalaa. Oppimattoman, itsensä korottavan ja itsetietoisen ihmisen on vaikeaa oppia Jumalan totuuden lisäksi myös nöyryydestä, kuuliaisuudesta ja Herran pelosta, sillä tällaiselle ihmiselle Jumala ei näitä asioita anna. Jumala on Ihmisen Poikana kuitenkin ainut, joka tietää, millainen Jumala on ja mitä Jumalan puhdas totuus on. Ihminen on haluissaan heikko ja eksyy herkästi eikä ymmärrä saamaansa eksytystä. Jumala opettaa totuudellisella tiellä perusteellisemmin kuitenkin niitä, joilla on oikeanlainen ymmärrys ja jotka pystyvät Jumalan puhtaassa totuudessa myös kasvamaan ristin tiellä. Matteuksen evankeliumi kertoo edelleen samasta asiasta: Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ’Miksi sinä puhut heille vertauksin?’ - Jeesus vastasi: ’Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. - Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. - Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.’ Kun ihminen ei ota Jumalan antamaa totuutta vastaan, hän kulkee edelleen eksyksissä ja laveaa tietä. Ei Raamatussa mainitun Jumalan antaman rajun eksytyksen sivuuttaminen tai ihmisen ymmärtämättömyys eksytyksestä poista sitä ihmiseltä, tähän viittaa Jobin kirja: Hänen on voima ja taito - eksy tai eksytä, Hänen tekoaan olet. Vahva usko tulee aina Kristuksen totuudellisen sanan kuulemisesta, ei ihmeiden ja ilmestysten ja näkyjen näkemisestä, sillä Kristus on se kallio, johon totuudellinen usko perustaa. Kristus ei ole nähtävissä totuudessa ilman syntymistään Ihmisen Pojaksi, ihmiseksi ihmisten keskuuteen ja vasta tämän jälkeen Hän ilmestyy täydellisenä Kristuksena tähän maailmaan, jotta ihmisillä on jälleen mahdollisuus pelastua tästä maailmasta. Kuka ei silloin hyväksy ja tunnusta Kristuksen elämää Ihmisen Poikana, toimii Jumalaa vastaan. Jumalan totuus ja Kristuksen opetukset sekä varoitukset totuudesta eksymisestä löytyvät kyllä Raamatusta. Vaikeus on vain siinä, että Raamattua on vaikea tulkita oikein ilman Jumalan totuudellista ohjausta Uuden testamentin saastuttamisen takia. Roomalaiskirje muistuttaa uskon olemuksesta: Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Ihminen ei kykene itse tunnistamaan Jumalan antamaa eksytystä, eikä ymmärrä sitä, että Kristuksen tie Hänen jalanjäljissään on ristin tie, eikä voittokulkua parantumisesta ja ihmeistä toiseen. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä muistutetaan: Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Ilman Jumalan totuutta ja tässä totuudessa kasvamista ihminen ei pysty koettelemaan yhtään mitään. Kaikki menee läpi väärennettynä ja epäpuhtaana niin kuin Jumalan Eksyttävä Henki sen antaa. Eksyttäjän antamiin Ilmestyksiin, uniin, näkyihin ja ihmetekoihin perustuva usko on täydessä harhaoppisuudessa toimimista, jossa keskitytään ihmeisiin ja yliluonnolliseen maailmaan, joka ei ole ihmisten maailma. Yksikään toinen ihminen ei voi vahvistaa eikä tunnistaa toiselle ihmiselle ilmestysten tai Jumalan antamien viestien todenperäisyyttä, sillä Kristuksen alkuseurakunnan hajaantuessa poistui Jumalan antama totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki. Jumalan Eksyttävä Henki voi antaa täysin samoja eksyttäviä viestejä hyvin monelle ihmiselle yhtä aikaa. Apostolien teoissa opetetaan, miten ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä. Kun ihminen ei ole omassa uskossaan ymmärtänyt Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen puuttumista ja Jumalan antamaa eksytystä ja sen vaaroja, vääriä profeettoja ja antikristuksia on noussut tähän maailmaan valtavasti ja ihminen totteleekin nyt Eksyttäjää eli Saatanaa. Ihminen puhuu ja opettaa kaiken sen, minkä Jumala hänelle eksytyksessään antaa. Jesajan kirjassa varoitetaan harhaoppisesta elämästä ja harhaoppisesta opetuksesta: Voi niitä, jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita. -- Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi. Kaikki, mitä ihminen kokee, on punnittava hyvin tarkkaan. Vauraus ja runsaus sekä kaikki maailmassa olevat hyvät asiat koetaan tässä elämässä Jumalan siunauksiksi, mutta sitä ne eivät ole. Tämän maailman mukaan elävä ihminen on lavean tien kulkija. Tässä elämässä ei voi elää miten itse haluaa Jumalan totuudessa eikä Raamatusta voi opettaa totuudellisesti pelkän saadun ajatuksen tai oman oletuksen mukaisesti, kun Jumalan antama totuudellinen ohjaus puuttuu täysin. Galatalaiskirjeessä Paavali moittii myös uskovien keskittymistä maallisiin asioihin ja juhliin: Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. Kun ihminen keskittyy maallisiin asioihin, silloin hän ei keskity Jumalaan, vaan palvelee tämän maailman herraa. Totuudellisesti uskova ihminen ei voi kuitenkaan palvella kahta herraa, sillä hänen tulee palvella ainoastaan elävää Jumalaa puhtaassa Jumalan totuudessa. Ensimmäinen Timoteuksen kirje varoittaa myös vieraista opeista, taruista ja sukuluetteloista, jotka johtavat vain turhiin tutkiskeluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa. Pyhän Hengen alaisena toimittaessa on vain yksi totuus, johon ei kuulu myöskään erilaiset Raamatun tulkinnat erilaisine kristillisine kuppikuntineen. On vain yksi totuus, jota tulee opettaa ja tätä totuutta opetetaan aina Jumalan tiukassa kontrollissa Jumalan puhtaassa totuudessa. Sama kirje jatkaa: Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. - Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. - He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät. Eksyminen ei ole enää vain joidenkin muutamien osana, vaan eksyminen on tässä ajassa totaalista.

Kun Pyhä Henki puuttuu uskovilta ihmisiltä, kaikki henkisyydessä sekä hengellisyydessä, kuten karismaattisuudessa ja hurmoshenkisyydessä tapahtuvat ihmeet ja tunnusteot ihmisten keskuudessa tulevat Eksyttäjältä. Jeesus varoitti Matteuksen evankeliumissa uskomasta kaikkea, mitä ihminen toiselle ihmiselle uskosta ja Kristuksesta opettaa. Muutamat ihmiset ovat jopa eksytyksen seurauksena väittäneet olevansa Jeesus. Tähän Raamatun kohtaan ei osata kuitenkaan soveltaa niitä henkiolentoja eikä niitä ihmisille annettuja ilmestyksiä, jotka ovat ilmestyneet Jeesuksena, vaikka ovatkin Jumalan antamaa rankkaa eksytystä. Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. - Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä olen Messias', ja eksyttävät monia. -- Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Hyvin monet ihmiset ovat kertoneet ilmestyksellisistä ja yliluonnollisista Messiaan kohtaamisista ja johtavat eksytyksessä saamillaan viesteillä ja profetioillaan monia ihmisiä harhaan. Ihminen ei ole käsittänyt sitä asiaa, että ihmisten keskellä eläneen Ihmisen Pojan voi vastaanottaa Kristuksena, Hengen täydellisenä ilmestyksenä eli Jumalan Sanana vain se sukupolvi, minkä aikana Ihmisen Poika on maan päällä elänyt. Seuraavat sukupolvet eivät voi mitenkään tunnistaa, kuka tuleva henkiolento on, puhui henkiolento mitä hyvänsä. Kun ihmisillä ei ole Pyhää Henkeä, kaikki ilmestykset liittyvät ihmisten eksytykseen, jolloin toimitaan Jumalan antamassa valheessa. Laittomuuden ihminen, väärä profeetta eli antikristus liittyy aina eksytettyyn toimintaan ja uskoon, johon liitetään jollakin tavalla harhaoppisesti Jumala, Jeesus Kristus, Pyhä Henki, enkelit tai uskoon liittyviä käsitteitä kuten esimerkiksi pelastus, ylösnousemus, armo, parannus, syntien anteeksiantaminen ja jossa keskitytään ihmeisiin sekä julistetaan Raamatusta jotain ihan muuta kuin Jumalan antamaa puhdasta totuutta. Ei Luukaksen evankeliumissa turhaan kysytä; mutta kun Ihmisen Poika tulee, tuleeko Hän löytämään uskoa maan päältä? Saastunut usko ja puhdas totuudellinen usko eivät ole samoja asioita, sillä tällä Raamatun kohdalla viitataan nimenomaan siihen puhtaaseen uskoon, joka oli Jeesuksen opetuslapsilla ja sittemmin Pyhän Hengen ohjaamilla apostoleilla. Kun ihmisille annettu Jumalan puhdas totuus ja ihmisille annettu puhdas usko on saastutettu, siitä tulee aina seuraamuksia. Kristus ei tule enää samanlaisena Vapahtajana kuin aikaisemmin, vaan Tuomarina, joka tulee tuomitsemaan tämän maailman harhaoppisuuden, ohjaa oikeaan suuntaan Jumalan totuutta vastaanottavia ihmisiä ja pelastaa täältä ne valitut, jotka kykenevät kulkemaan ristin tiellä täydessä uskonkuuliaisuudessa Jumalan puhtaassa totuudessa ahdingon ajassa. Juudan leijona on jotain ihan muuta kuin aikaisemmin tullut Karitsa, puhdas uhri ja Vapahtaja. Leijonan kohtaaminen on ihmiselle aina uhkaava ellei jopa tappava asia. Apostolien teoissa kerrotaan Tuomarista ja Ilmestyskirja kertoo Juudan leijonasta: Hän on näet määrännyt päivän, jona Hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja Tuomarina on oleva mies, jonka Hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä Hänet kuolleista. -- Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö. Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. - Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: ’Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?’ - Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen. - Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen. - Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: ’Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä.’ Tuomari kuvaa sitä, mitä ihmiset tulevat vastaanottamaan maan päälle tulevalta Kristukselta; ihmisten odottamien kiitosten sijaan on tulossa tuomioita. Kuolleista herättäminen kuvaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa, Ihmisen Poikaa. Ilmestyskirjassa mainittu, oikeassa kädessä oleva kirjakäärö, joka on suljettu seitsemällä sinetillä, tarkoittaa ihmisille annettuja Jumalan totuudellisia ilmoituksia. Kirjakäärö kuvaa tässä kohdassa nimenomaan Raamattua ja siellä olevien totuudellisten ilmoitusten oikeaa tulkintaa. Jumalan totuudellisia ilmoituksia Raamatussa ovat esimerkiksi ihmisille annetut näyt, ilmestykset, vertaukset ja muut Jeesuksen antamat opetukset. Kuitenkin uuden testamentin kirjeissä on Jumalan puhtaan totuuden seassa apostolien omia Jumalan totuudessa olevia vielä keskeneräisiä ja epätäydellisiä ajatuksia ja mielipiteitä, jotka eivät edusta puhdasta Jumalan totuutta. Seitsemän sinettiä kertoo siitä, että Jumala on Raamatun sinetöinyt ja vain Hän voi itse nämä sinetit avata ja kertoa oikean totuuden ihmisille. Luku seitsemän symbolisoi Raamatussa aina Jumalan täydellisyyttä, johon ihminen ei pysty itse koskaan. Ihminen on yrittänyt avata Raamatun kirjoituksia ja olettanut siinä myös onnistuneensa kertomalla eri kirjoitusten avautumisesta, mutta tämä Raamatun kohta kertoo aivan selvästi seitsemän sinetin kautta sen, että se on vain täydelliselle Jumalalle mahdollista. Ihminen ei pysty Raamatusta koskaan avaamaan oikeaa evankeliumin sanomaa, vaikka itse niin uskookin. Oikea, totuudellinen evankeliumi on kulkenut suusta suuhun eli julistamisen, kuulemisen ja oppimisen kautta, sillä monessa Raamatun kohdassa korostetaan sitä, miten usko tulee kuulemisesta. Kun ihminen nyt yrittää hajaantuneen uskon keskellä selvittää itse Raamatusta oikeaa totuutta, se ei tule koskaan onnistumaan, sillä harhaoppiselle ihmiselle Jumala ei sitä salli. Uuden testamentin Jumala on oikeudenmukaisesti saastuttanut hyvästä syystä ihmisten rikkomusten takia. Ihminen ei ilman elävää Jumalaa erota sitä, mikä Vanhassa testamentissa on uuden liiton mukaista ja mikä Uudessa testamentissa on Jumalan puhtaasta totuudesta ja mikä on epätäydellisestä ihmisestä. Ihminen elää täällä Jumalan vihan alla ja Jumala tuo puhtaan totuuden ihmisille lopun aikoina itse. Ilmestyskirjassa mainitaan ettei ketään ollut taivaassa, maan päällä eikä maan alla, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan. Taivas liittyy uskoon ja viittaa tässä Jumalan ja Kristuksen nimessä toimiviin ihmisiin, jotka ovat hengellisiä suunnannäyttäjiä ja opettajia. Maan päällä viittaa tavallisiin, maan päällä eläviin uskoviin ihmisiin ja maan alla viittaa ihmisiin, joilla ei ole uskoa Jumalaan. Voiton saaminen kertoo Ihmisen Pojan totuudellisen tien ponnisteluista, kasvamisesta ja oppimisesta, jolloin Ihmisen Poika on saavuttanut maan päällä täyden uskonkuuliaisuuden, joka tähän tehtävään tarvitaan. Ihmisen Poika pystyy avaamaan kaikki sinetit, koska Hän on Sanassaan ihmiseksi syntynyt Jumala, joka on kulkenut maan päällä oman ristin tiensä Jumalan koettelemana syntisyydestä Jumalan puhtaaseen totuuteen ja synnittömyyteen. Jesajan kirja kertoo Jumalan palvelijasta eli Ihmisen Pojasta ja Ihmisen Pojan kahdesta tulemisesta Kristuksena ihmisten keskuuteen. Samanlaisia nämä tulemiset eivät ole, sillä ensimmäisen tulemisen puhtaasta uhrista tulee toisen tulemisen kansojen Valtias ja Tuomari, joka tuo Jumalan antamien tuomioiden myötä Jumalan puhtaan totuuden tullessaan. Katso, minun palvelijani menestyy: Hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. - Ja kuitenkin monet järkyttyivät Hänet nähdessään – tuskin Häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti Hänet oli runneltu. - Mutta Hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat, Hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea. Kuninkaat kuvaavat tässä Raamatun kohdassa hengellisiä suunnannäyttäjiä, niitä uskovia, jotka johtavat muita ihmisiä uskon asioissa ja opettavat muita. Ihmetyksiin saattaminen ja tämän maailman kuninkaiden mykistyminen kertovat siitä, miten hengelliset opettajat tulevat hämmästymään ja jopa mykistymään siitä tavasta, jolla Kristus tulee maan päälle. Kristus ei tule maan päälle ihmisten harhaoppisten odotusten mukaisesti, sillä Jumala ei ole koskaan ennalta arvattava. Jumalan antama varoittava esimerkki tulee myös ennen Kristuksen tulemista. Sen, mitä ihmiset eivät ole tienneet eivätkä kuulleet, tulee julki tuomioissa, Kristuksen tulemisessa ja Hänen tuomassaan totuudessa. Habakukin kirja kertoo tulevasta: Herra, minä olen kuullut sanomasi, ja minä pelkään. Tee myös tänään niitä tekoja, joita olet ennen tehnyt, anna meidän nähdä ne. Vaikka vihastut, armahda meitä. -- Hänen edellään rientää rutto, kuolema kulkee Hänen jäljessään. - Kun Hän pysähtyy, maa vavahtaa, kun Hän katsoo, kansat vapisevat. Ikuiset vuoret menevät murskaksi, ikiaikaiset kukkulat vajoavat. Voimallinen on aina Hänen kulkunsa. – Sinä lähdet pelastamaan omaa kansaasi, auttamaan Voideltuasi. Jumalattomien päämiehen sinä murskaat, tuhoat hänen talonsa perustuksia myöten. -- Minä kuulin pauhun – sydämeni vapisi, huuleni värisivät. Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat. Tyynesti minä silti odotan ahdingon päivää. Se päivä koittaa kansalle, joka hyökkää meidän kimppuumme. - Vielä ei viikunapuu ole kukassa, viiniköynnöksissä ei ole rypäleitä, vielä ei oliivipuu kanna hedelmää eikä pelloilla kypsy vilja, vielä ei aitauksessa ole lampaita eikä karjaa tarhassa. - Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa. Sanoman kuuleminen kertoo Jumalan tuomioiden tulemisen tunnistamisesta ja ymmärtämisestä. Pelko on hyvä asia ihmisellä, kun se on Herran pelkoa, sillä Ihmisen tulee aina pelätä kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Jumala tulee vielä tekemään vaikuttavia tekoja tässä tulevassa maailmassa, samoja tekoja, joita Hän on ennenkin tehnyt. Näistä Jumalan vaikuttavista teoista ihminen voi lukea Vanhasta testamentista sekä Uuden testamentin evankeliumeista, jolloin Jumala toimi Ihmisen Poikana, Jeesuksena Kristuksena juutalaisten keskuudessa. Vaikka Jumala tuo vihansa ja tuomionsa ihmisille, Hän etsii täydellisenä Kristuksena valittunsa ja armahtaa niitä, jotka haluavat kulkea ja kasvaa Hänen totuudessaan. Ihmiset saavat jo ennen Kristuksen tuloa kärsiä Jumalan antamista vitsauksista, ja kuolemaa on siellä, minne Jumala kuolemaa tuo. Kun Jumala pysähtyy ja katsoo johonkin, se kertoo siitä, miten tämä paikka saa kohdata Jumalan tuhoavan vihan, ja tämä paikka tulee olemaan kaikille uskoville sekä myös kaikille kansoille varoittava esimerkki Jumalan vihasta. Vuorten murskautuminen ja ikiaikaisten kukkuloiden vajoaminen kertovat konkreettisuutensa lisäksi myös Jumalaan liittyvän valheellisen uskon ja uskoon liittyvän hengellisen valhetiedon murenemisesta ja hävittämisestä. Jumala tulee vielä vaikuttamaan vahvasti tässä maailmassa ja sen ihmiset saavat nähdä ja kokea. Sinä lähdet pelastamaan omaa kansaasi, auttamaan Voideltuasi. Jumala tulee täydellisenä Kristuksena ahdingon ajassa ensin oman kansansa luokse ennen muita kansoja, ja Hän opettaa heille Jumalan totuudesta. Koska koko maailma on harhaoppisuutensa ja tottelemattomuutensa takia Jumalan antaman paatumuksen vallassa, ainut totuudellisesti voideltu maan päällä on Ihmisen Poika, maanpäällinen Kristus, ihmiseksi syntynyt Jumala itse. Hän on ihmisenä Jumalan vihan alla kasvanut ristin tiellä ja Jumalan kasvattamana omaan tehtäväänsä Jumalan Voideltuna. Jumala tulee auttamaan Voideltuaan eli Kristusta tuomalla tuomionsa tämän maailman ihmisille sekä kirkastamalla ja korottamalla Ihmisen Pojan. Toinen kirje korinttilaisille kertoo Jumalan voidelluista: Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: - Hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen. Muita voideltuja ei maan päällä ole kuin synnittömyyteen kasvanut Ihmisen Poika, Kristus, Jumalan Voideltu, sillä koko maailma kulkee Eksyttävän Hengen ja Jumalan vihan alaisena ilman Pyhää Henkeä. Jumalattomien päämiehen sinä murskaat, tuhoat hänen talonsa perustuksia myöten. Tämä kertoo siitä, miten Jumala tulee näyttämään valheeksi tämän maailman uskovien johtajat ja heidän opettamansa opetukset. Kaikki valhe tullaan nostamaan esille ja mitätöimään Jumalan totuudessa. Pauhu syntyy, kun Jumala alkaa tuomioissaan tuhoamaan tätä maailmaa ja sen ihmisiä suunnitelmansa mukaisesti. Kaikki Jumalaa vastaan rikkovat tulevat saamaan tuomionsa ja he saavat kärsiä jo tässä elämässä ennen lopullista tuomiota. Kansa, joka käy valitun kansan kimppuun kertoo niistä uskovista ihmisistä, jotka ovat ottaneet Jumalan juutalaisille antaman lupauksen tulevista siunauksista itselleen. Viikunapuu, viiniköynnös, oliivipuu ja kypsyvä vilja viittaavat kaikki valitun kansan jäännöksen kasvamiseen Jumalan totuudessa. Tämä mahdollistuu silloin, kun täydellinen Kristus eli Jumalan tunnustama ja korottama Ihmisen Poika tulee juutalaisten keskuuteen ennen muita kansoja. Vaikka Jumala tuhoaa, Hän myös pelastaa, mutta Hän pelastaa ne ihmiset, jotka Hän on valinnut kulkemaan Hänen totuudessaan. Nämä ihmiset ovat niitä vähäisiä tämän maailman ihmisiä, jotka tulevat myös ponnistelemaan joka hetki saavuttaakseen pelastuksen vaikealla tiellä. Pelastus ei tarkoita ahdingon ajasta pois pelastumista, ei mitään harhaoppista tempausopetusta, vaan pelastumista kadotuksesta. Ei Jumalan valittukaan voi pelastua tästä maailmasta ilman omaa kuolemaansa. Kadotuksesta voi pelastua Jumalan valittuna, kun ottaa Kristuksen tuoman totuuden vastaan ja kasvaa ristin tiellä Kristuksen opettamana. Kristuksen ja Kristuksen tuoman totuuden vastaanottaminen on ihmiselle tärkeää, sillä ihminen kulkee uskossaan koko ajan laveaa tietä tässä elämässä sekä opettaa tulkitsee asioita Eksyttävän Hengen alaisena. Ihminen on määritellyt myös profeetat suuriin ja pieniin ja tässä on taas yksi asia, jossa ihminen on rikkonut Jumalaa vastaan ja vielä räikeästi Raamatun yhteydessä. Ihminen ei saa erotella ihmisiä, kuten Jaakobin kirjeessä opetetaan: Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Profeetta ei ole toistaan suurempi eikä pienempi, sillä kaikki ilmoitukset ja asiat valitsemilleen ihmisille antaa Jumala. Profeetoista Habakuk ei ole yhtään vähäisempi kuin Jesaja, sillä molempien kautta Jumala on antanut tärkeitä asioita ihmisille kerrottavaksi. Jos ihminen opettaa vain yhden profeetan opetuksin, hän ei käsitä sitä, että Jumala on voinut jättää tämän profeetan teksteistä jonkin oleellisen seikan pois ja kertoo sen toisen profeetan teksteissä. Profeetallisen tekstin pituus Raamatussa ei koskaan määritä profeetan erinomaisuutta, kyvykkyyttä eikä suuruutta, sillä kaikki ihmiset ovat yhtä mitättömiä Jumalan edessä. Kaikki kunnia kuuluu vain ja ainoastaan Jumalalle, ei ihmisille. Jumala rankaisee aina uskossaan harhaoppisia ja tottelemattomia ihmisiä, ennemmin tai myöhemmin. Ihminen saa itsensä korottaneena ja Jumalalle tottelemattomana palkan omasta toiminnastaan, kun Jumala tulee maallisen ihmiselämänsä jälkeen täydellisenä Kristuksena eli Jumalana maan päälle. Jumala aloittaa Kristuksena tuomionsa niistä, jotka Hänen nimessään opettavat ja toimivat Jumalan ja Kristuksen nimessä. Tuomiot tulevat ensimmäisenä heidän joukkoonsa Jumalan antaman varoittavan esimerkin muodossa, sillä he ovat vieneet ja vievät jatkuvasti maailman kansoja harhaan valheellisella ja saastuneella evankeliumillaan. Ensimmäinen Pietarin kirje kertoo: On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumiin? - Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! Jumala on nähnyt ennalta ihmisten luopumisen Hänen antamastaan totuudesta, joka johti Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen tuen pois ottamiseen ihmisiltä. Jumala tuo ensin tuomionsa Hänen totuuttaan vääristeleville ihmisille eli Häneen uskoville Jumalan ja Kristuksen nimissä toimiville, eikä yksikään ihminen maan päällä pääse pakenemaan Jumalan tuomia tuomioita eikä Jumalan puhdasta totuutta. Kun ihminen on elänyt valheessa ja Jumalan antamassa rajussa eksytyksessä, Kristuksen tuoma totuus on hyvin vaikeaa ottaa vastaan ja nöyrtyä Jumalan korottaman ja kirkastaman Ihmisen Pojan eli Kristuksen edessä. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo tästä tulevasta tuomioiden ja totuuden päivästä: Sitä päivää ei vältä yksikään, joka maan päällä elää. - Pysykää siis alati valveilla ja rukoilkaa itsellenne voimaa, jotta selviäisitte kaikesta siitä, mikä on tapahtuva, ja kestäisitte Ihmisen Pojan edessä. Koska Jumalan totuus ei ole vallitseva totuus maan päällä, myös uskovat ihmiset voivat pitää Jumalan oikeaa ja puhdasta totuutta vieraana, outona, vääristeltynä ja harhaoppisena. Tähän liittyy Matteuksen evankeliumissa oleva Jeesuksen kertoma vertaus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. - Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. - Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. - Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. - Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. - Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan!' - Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. - Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' - Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiaalta. - Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät Hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. - Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra avaa meille!' - Mutta Hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.' - Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä'. Morsiusneidot kuvaavat uskovaa seurakuntaa ja Kristus eli Jumalan korottama ja kirkastama Ihmisen Poika on sulhanen eli ylkä. Öljy ruokkii lampussa olevaa tulta, eli se kuvaa vertauskuvallisesti sitä uskovien omaa ymmärrystä, joka vaikuttaa heidän uskoonsa. Väsyminen ja nukahtaminen kuvaavat puhtaasta totuudesta harhautumista ja lopulta eksymistä. Valmiiden, viisaiden morsiusneitojen meneminen häätaloon kuvaa uskovien valmiutta ottaa Kristus ja Jumalan antama totuus Kristuksen toisessa tulemisessa vastaan. Tyhmät morsiusneidot kuvaavat niitä uskovia, jotka pysyvät omassa totuudessaan ja omassa ymmärryksessään, eivätkä ole valmiita ottamaan Kristusta vastaan, sillä hetkellä kun Hän saapuu. Tämä vertaus on myös Jeesuksen antama ennustus siitä, miten vain puolet uskovista on valmis ottamaan Kristuksen heti vastaan sellaisena kun Hän tulee. Koska Jumala eksyttää myös uskovaa ihmistä, monella uskovalla ihmisellä voi olla oma, hyvin vahva käsitys siitä, milloin Kristus voisi tulla, minkälainen Kristus on oleva ja millä tavalla Kristus on tuleva. Oikea, todellinen Kristus ja Hänen totuutensa eivät sovikaan heidän käsitykseensä ja uskoonsa.

Totuudellinen yhteys Jumalaan tarkoittaa Jumalan puhtaan totuuden vastaanottamista, sen ymmärtämistä ja siitä oppimista. Tähän totuudelliseen yhteyteen kuuluu aina myös ristin tie. Kun ihminen on totuudellisessa yhteydessä Jumalan kanssa, hän toimii silloin elävän Jumalan kanssa. Tämä ei ole minkäänlaista yksipuolista toimimista, sillä jos ihminen tekee joissain asioissa väärin saatuaan sitä ennen totuudellista opetusta, tulee hän saamaan väärästä teostaan sopivan rangaistuksen Jumalalta tekonsa jälkeen. Jumalan puhtaassa totuudessa toimittaessa mikään ei ole enää niin kuin ennen. Seuraava Raamatun kohta kertoo Jumalan totuudellisen ohjauksen eli Pyhän Hengen vastaanottamisesta, mutta tästä tapahtumasta tehtiin tarkoituksella näkyvä ja vahva tapahtuma opetuslapsille. Opetuslapset tarvitsivat vahvaa ja selvästi erottuvaa tukea ja rohkaisua evankeliumin levittämiseen Jeesuksen kuoleman jälkeen. Jumala laittoi itse Sanassaan symbolisesti kätensä Jeesuksen opetuslasten pään päälle tulenliekeissä, jolloin opetuslapset vastaanottivat Jeesuksen lupaaman Pyhän Hengen eli Totuuden Hengen. Tämä Pyhä Henki ei ole kuitenkaan mikään erillinen Jumalalta tullut Henki, vaan se tarkoittaa Jumalan totuudellista ohjausta. Tässä Pyhästä Hengestä osattomassa maailmassa kätten päälle panemisella ei välity Pyhää Henkeä eikä tällä välity myöskään Jumalan siunausta. Apostolien teoissa kuvataan Pyhän Hengen vastaanottamista niin kuin se opetuslapsille tehtiin tiettäväksi: Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Tulenlieskan kuvaaminen kielenä viittaa evankeliumin levittämiseen kaikille kansoille, kaiken kielisille ihmisille. Näkyvä tulenlieska kuvastaa Jumalan kosketusta eli Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottamista, ja tällä tavalla Pyhän Hengen vastaanottaminen tehtiin myös näkyväksi. Jotta ihminen voi vastaanottaa Pyhän Hengen, tulee hänen aina kasvaa totuudessa ennen sitä. Totuudessa kasvaminen tarkoittaa myös aina Jumalan antamia koettelemuksia ja kärsimyksiä ristin tiellä. Opetuslapset saivat opetusta suoraan Sanassaan toimivalta Jumalalta, Jeesukselta Kristukselta ja he saivat kasvaa ja vahvistua uskossa ja totuudessa Jumalan antamien koettelemusten ja kärsimysten kautta Pyhässä Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Ihminen ei saa Pyhää Henkeä ilman totuudessa oppimista ja kulkemista, eikä Pyhästä Hengestä täytytä yllättäen. Ihmiselle voidaan kuitenkin antaa tällaisia kokemuksia Eksyttävän Hengen alaisena. Pyhä Henki tullaan antamaan Kristuksen kautta Jumalan valitsemalle ihmiselle ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa, kuten myös opetuslapset sen vastaanottivat. Vasta tämän jälkeen ihminen voi symbolisesti täyttyä Pyhällä Hengellä, joka kuvaa vahvaa Jumalan totuudellista ohjausta. Tällöin Pyhän Hengen vastaanottanut ihminen voi myös selvästi havaita, että joissakin tilanteissa häntä ohjataan vahvasti tai Jumala puhuu ja toimii hänen kauttaan. Tähän ihminen ei pääse, ennen kuin hän on oppinut riittävästi Jumalan koeteltavana puhtaassa totuudessa ja saavuttanut tarvittavan kuuliaisuuden ja nöyryyden Jumalan edessä ristin tiellä. Ihmiset voivat tässä ajassa kokea hämmästyttävää Hengestä täyttymistä ja he voivat kokea myös saavansa Jumalalta selkeää ja vahvaa ohjausta, mutta tämä kaikki tulee kuitenkin Eksyttävältä Hengeltä eikä Jumalan puhtaasta totuudesta. Ihminen ei Pyhää Henkeä ja Eksyttävää Henkeä pysty mitenkään erottamaan toisistaan, mutta Jumalan totuudelliseen ohjaukseen ihmisen tulee aina kasvaa Jumalan puhtaassa totuudessa Kristuksen jalanjäljissä. Apostolien teoissa kerrotaan Paavalin matkaamisesta Jumalan totuudellisessa ohjauksessa: He jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä. -- Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Jeesus kertoo Luukkaan evankeliumissa etukäteen opetuslapsilleen, miten Saatana on saanut luvan seuloa teitä niinkuin viljaa. Koettelemukset ja kärsimykset kuuluvat aina oikeassa uskossa vahvistumiseen ja totuudessa kasvamiseen sekä Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottamiseen, ja tätä Jeesus opetti opetuslapsilleen. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kannustaa myös opetuslapsiaan kestävyydessä: Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani. - Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. - Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa. Koko Jeesuksen toimimisen aika oli koettelemusten täyteinen, sillä uskonoppineet eivät Häntä hyväksyneet. Jumalan valitsemat ihmiset, jotka kestävät ja kasvavat Jumalan totuudessa loppuun asti, saavat Jumalalta tehtävän tulevassa, maapallon uudessa elämässä, tuhatvuotisessa valtakunnassa, jossa he saavat hallita ja ohjata kansoja yhdessä Kristuksen kanssa. Jaakobin kirjeessä painotetaan myös kestävyyttä Jumalan ja Kristuksen omilta. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa.

Vasta Pyhän Hengen vastaanottaessaan ihminen voi vaeltaa Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Pyhän Hengen vastaanottaessaan ihmistä koetellaan edelleen ja koetellaan vahvasti, sillä Jumalan valmennuksessa pyritään kulkemaan joka hetki vain ja ainoastaan Jumalan antamassa puhtaassa totuudessa ja myös elämään Jumalan tahdon mukaisesti Hänen ohjauksessaan totuudelliselta tieltä lipsumatta. Jos totuudellisen tien kulkija saa ylpeyden tunteita omista totuudellisen tien saavutuksistaan tai muiden ihmisten menestymisestä, Jumala ottaa ne kyllä heti pois ja antaa ihmisen tuntea oman hairahtumisensa. Galatalaiskirjeessä opetetaan: Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. - Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Ihmisen tulee ymmärtää, että kaikki, mitä ihminen vastaanottaa, tulee Jumalalta. Ylpeys omista tai muiden ihmisten hienoista teoista, sanoista ja tuotoksista kuuluu tähän maailmaan ja sen hullutuksiin, ei totuudellisesti uskovan totuudelliseen tiehen. Ihminen ei ole mitään, Jumala on. Ihminen tarvitsee koettelemuksia ja kärsimyksiä, jotta hän oppisi tämän maailman tavoista pois ja elämään Jumalan totuudessa. Nöyryys, kuuliaisuus, kiitollisuus, kunnioitus ja Herran pelko Jumalan edessä kuuluvat totuudelliseen tiehen, sillä yksin ihminen ei pysty mihinkään. Paavali kertoo toisessa korinttilaiskirjeessään omasta kuuliaisuudestaan ja nöyryydestään seuraavaa: Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta Hän on vastannut minulle: 'Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sen tähden ylpeilen mielummin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. Ihmisen ei tule Jumalan totuudessa ylpeillä kuitenkaan mistään, ei edes heikkouksistaan. Totuudellisella tiellä ihminen osaa vaieta ja keskittyä vain Jumalaan. Heprealaiskirje puhuu pyhitykseen pyrkimisestä eli ihmisen pyrkimyksestä kohti Jumalan Pyhyyttä. Jumalan valittuna oleminen ja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta pelastuminen ei ole kuitenkaan kaikkien uskovien osa, eikä sitä voi Jumalan totuudessa kaikille ihmisille luvata. Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Ihmisellä on kuitenkin Jumalan totuudessa mahdollisuus kasvaa kohti Jumalaa. Ihmisen kehittyminen totuudellisella tiellä lisää Jumalan antaman tuen vahvistumista ja totuudellista ohjausta ihmisen elämässä. Totuudellisella tiellä ihminen ei pyri toimimaan itse, vaan odottaa kaikessa Jumalan totuudellista ohjausta. Tämä ei ole nykyihmiselle helppoa, sillä ihminen on oppinut tekemään tässä ajassa monia asioita kiireen ja tehokkuuden kautta, usein myös asioita sen kummemmin ajattelematta. Jumalan totuudellista ohjausta ja Jumalan antamaa rauhaa ei saa, jos ihminen ei pysy kärsivällisesti ja kurinalaisesti ajatustensa kanssa Jumalassa joka hetki. Luukkaan evankeliumi kertoo, miten Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa. Ihminen saa Jumalan erityisen rakkauden ja myös Jumalan antamana rauhaa, kun hän toimii kaikessa totuudellisella tavalla ristin tiellä Jumalan koeteltavana, kurinalaisena, kiitollisena, kärsivällisenä, luottavaisena, kuuliaisena ja nöyränä Jumalan edessä, totuudellisessa uskossa toimien. Tällä maailmalla ei rauhaa ole, sillä Jumala antaa omaa rauhaansa vain Häneen totuudellisesti uskoville. Eksyttäjän antama valheellinen rauhan tunne on eri asia, sillä se ei kestä, kun ihmisen uskoa todella koetellaan. Jumalan totuudessa kulkevalla ihmisellä Jumalan antama rauha säilyy, vaikka hän kohtaisi koettelemuksia ja kärsimyksiä tai häntä itseään ja hänen uskoaan pilkattaisiin. Vaikka ihminen kohtaisi tässä maailmassa mitä tahansa kauheuksia, Jumala antaa ihmiselle omaa rauhaansa, kun ihminen tukee ja turvaa aina ensimmäisenä totuudessa Jumalaan eikä toisiin ihmisiin. Jumalan todellisen rakkauden voi vastaanottaa ainoastaan Kristuksen kautta, ristin tiellä Jumalalle kuuliaisena, Jumalan antamien koettelemusten ja kärsimysten avulla kasvamalla, sillä Jumala ei Häntä vastaan rikkovalle maalliselle, harhaoppiselle ja tätä maailmaa tai itseään rakastavalle ihmiselle omaa armoaan anna. Filippiläiskirje tuo tätä asiaa Paavalin suulla ilmi: Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin Hänen puolestaan. Te käytte samaa taistelua, jota olette nähneet minun käyvän ja jota nyt kuulette minun yhä jatkavan. -- Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. - Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. - Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Uskova ihminen ei voi itse kuvitella saavuttavansa maan päällä pelastusta ja vain lepäillä Jumalan sanassa ja Kristuksessa luottaen Jumalan antamaan armoon ja Kristuksen antamaan puhtaaseen uhriin, vaan hänen tulee kaiken aikaa kulkea vaikeaa tietä eteenpäin ja kasvaa kuuliaisena ja nöyränä Jumalan totuudessa, Kristuksen esikuvan mukaisesti. Jumala ei herpaannu, Hän koettelee ja mittaa ihmistä koettelemuksissa jatkuvasti, loppuun saakka. Totuudellinen tie on vaikea tie ja tältä tieltä voivat pelastua vain ne Jumalan valitsemat ihmiset, jotka tuottavat täyden uskon sadon Jumalalle. Sama kirje jatkaa: ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. - Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Myös korinttilaiskirjeessä Paavali kertoo omasta kurinalaisesta kulkemisestaan ja evankeliumin julistamisesta Kristuksen jalanjäljissä: Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. - Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.

Kun ihminen oppii ja kehittyy totuudellisella tiellä tarpeeksi pitkälle, Jumala ohjaa ihmistä kaikissa toimissa, ilman että hänen tarvitsee itse huolehtia edes maallisista asioista. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä opastetaan: Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin Hän ajan tullen korottaa teidät. - Heittäkää murheenne Hänen kannettavakseen, sillä Hän pitää teistä huolen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa suhtautumaan maallisuuteen oikealla tavalla: 'Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet'? - Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän Taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. - Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Jeesus opetti ihmistä myös vaurauden keräämisestä ja rahasta: Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. -- Kukaan ei voi palvella kahta herraa, -- te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Kun ihminen kiittää Jumalaa maallisesta vauraudesta, hänen tulisi ymmärtää, että Jumalaan totuudellisesti uskovalle raha ja vauraus eivät ole uuden liiton aikana Jumalan siunaus, vaan kirous, jonka Jumala hänelle antaa. Hyvin toimeentuleva ja vauras ihminen ei tästä maailmasta pelastu, vaan on lavean tien kulkija. Jeesus opettaa Matteuksen evankeliumissa: Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle kerrotaan: Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. -- Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. - Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Se, mitä Jumala antaa runsain mitoin Hänelle totuudessa kuuliaisille ihmisille, ei tarkoita maallista hyvää, vaan sitä hyvää, joka johtaa totuudessa Jumalan armoon. Tähän hyvään ei kuulu maallisuus eikä maailmallisuus millään lailla, vaan kasvattava opetus Jumalan totuuteen. Vanhassa testamentissa Jumala antoi Hänen totuudessaan kulkevalle kuuliaiselle ihmiselle paljon vaurautta ja tuona aikana vauraus liittyi hyvin pitkälti satoon sekä erityisesti karjaan, sillä ihmisen tuli uhrata Jumalalle erilaisia uhreja eläinuhrien kautta. Kun Jumala poisti omalla puhtaalla uhrillaan vanhan liiton ajan jumalanpalvelukset ja uhrit, muuttui myös vauraus kiroukseksi ihmisille. Temppelin pyhyys ja pyhät ja kallisarvoiset esineet menettivät myös merkityksensä. Jeesus korosti monissa opetuksissa, miten ihmisen ei tule keskittyä maalliseen mammonaan ja vaurauteen, vaan hänen tulee kerätä rikkauksia taivaaseen Jumalan tahdon mukaisella elämällä tekojen kautta. Ihminen ei voi palvoa sekä Jumalaa että mammonaa. Jumala huolehtii aina omistaan ja Hän huolehtii ihmisen perustarpeista totuutensa mukaisesti, kun ihminen keskittyy täysin Jumalaan. Rahan tavoittelemiseen, rahaan, menestymiseen ja maalliseen elämään ja maalliseen hyvään keskittyminen ei johdata ihmistä pelastukseen, vaan suunta on laveaa tietä kadotukseen. Jos uskovalla ihmisellä on vaurautta, hänellä ei ole minkäänlaisia pelastumisen mahdollisuuksia. Totuudellisesti uskovan tulee aina oppia antamaan pyyteettömästi ja ilman itsensä korottamista omastaan niille, jotka ovat puutteenalaisia. Markuksen evankeliumissa Jeesus opettaa auttamisesta ja antamisesta: Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. - Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. - Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ’Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. - Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.’ Ihmisen tulisi unohtaa kitsastelu, kun on kyse toisen ihmisen auttamisesta. Toisessa kirjeessään korinttilaisille Paavali ohjeistaa: Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. - Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ihmisen tulee aina antaa omastaan hyvällä mielellä ja hyvästä sydämestä. Tämä hyvä työ tulee kuitenkin tehdä salassa, että vain Jumala näkee sen. Jumala ohjaa tässä maailmassa kaikkea, myös rahavirtoja. Vauraus ja rahan ansaitseminen ei ole koskaan ihmisestä itsestään ja hänen omista kyvyistään kiinni, vaikka tähän vahvasti uskotaankin. Kaikki kyvyt ihmiselle antaa ja kaikki asiat ihmisen elämässä järjestelee Jumala. Apostolien teoissa annetaan tämän maailman ihmiselle sisäistettävää: Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. - Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan. Myös ensimmäinen Johanneksen kirje opastaa ihmistä vauraudesta ja toisen ihmisen auttamisesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?

Jumalan antaman totuudellisen tuen vahvistumiseen vaikuttaa aina totuudellisen uskon vahvistuminen tekoineen ja ihmisen oma kehittyminen ja vahva keskittyminen Jumalaan totuudellisella tiellä. Maailman rakastaminen, omaan itseen, ihmissuhteisiin, maallisuuteen ja rahaan keskittyminen sekä harhaopeissa kulkeminen vievät aina ihmistä pois päin Jumalasta. Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottaessaan ihminen on siinä vaiheessa, että hän on Raamattua mukaillen symbolisesti valmis opetuksen jälkeen ottamaan vastaan 'vahvempaa ruokaa', joka tässä yhteydessä tarkoittaa hengellistä vahvaa ravintoa. Jos ihminen toimii tässä vaiheessa jatkuvasti Pyhän Hengen vastaisesti eikä keskity totuudellisella tiellä kulkemiseen, tämä tuki voidaan myös menettää. Heprealaiskirje kertoo tästä seuraavasti kuvaannollisella tavalla: Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. - Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. -- Jos maa imee sisäänsä sateen, joka sitä usein kastelee, ja tuottaa sadon viljelijöilleen, se saa osakseen Jumalan siunauksen. - Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan. Totuuden vastaanottaminen, siitä oppiminen ja totuudessa pysyminen eivät kuitenkaan ole ihmiselle helppoja asioita. Kuka ei Kristuksen toisessa tulemisessa ota vastaan Hänen tuomaansa totuutta, on edelleen Jumalan vihan ja kirouksen alainen ja kulkee tiellä, joka johtaa pimeyteen. Paavali toteaa ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille: Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään - sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. Tämä Raamatun kohta tuo selkeästi esille sen, miten totuudellisesti uskovan ihmisen elämäntapa ja toimiminen tässä elämässä poikkeaa vallitsevan ja totutun tavan mukaisesta elämästä. Ei riitä, että ihminen vain uskoo, mutta jatkaa elämäänsä samaan tapaan kuin muutkin ihmiset. Kun usko on vain pinnallista uskomista eikä se ulotu ihmisen tekoihin, sanoihin ja koko elämäntapaan, usko on heikkoa ja haurasta, suorastaan olematonta. Uskon tulee aina kasvaa ja vahvistua Jumalan puhtaassa totuudessa, mikä tulee myös esille yllä mainitussa heprealaiskirjeessä, jossa uskossaan vielä heikkoa ihmistä kuvataan maidolla ruokittavaksi pikkulapseksi. Markuksen evankeliumi kertoo Pietarista, joka heikossa uskossaan kieltää Jeesuksen. Pietari oli alhaalla pihassa. Muuan ylipapin palvelustytöistä tuli sinne, - ja nähdessään Pietarin lämmittelemässä hän katsoi tätä ja sanoi: 'Sinäkin olit tuon nasaretilaisen kanssa, tuon Jeesuksen.' - Mutta Pietari kielsi sen. 'En ollenkaan ymmärrä mistä puhut', hän sanoi ja siirtyi ulos etupihalle. - Tyttö näki hänet uudelleen ja sanoi siellä oleville: 'Tämä mies on samaa joukkoa.' - Taas Pietari kielsi. Mutta hetken kuluttua muutkin siellä olevat sanoivat hänelle: 'Sinä olet varmasti samaa joukkoa, olethan sinäkin galilealainen. - Pietari alkoi sadatella ja vannoi: 'Minä en tunne sitä miestä, josta te puhutte.' - Samassa kukko lauloi, toisen kerran. Pietari muisti, mitä Jeesus oli hänelle sanonut: Ennen kuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.' Hän puhkesi itkuun. Koska usko vaatii aina kasvamista ja omista vakiintuneista tavoista ja käsityksistä tulee oppia pois, Jumala kouluttaa ihmistä aina koettelemuksien ja kärsimyksen kautta. Vasta tällä tavalla ihminen oppii erottamaan hyvän ja pahan ja vahvistamaan uskoaan. Pietarin usko, kuten muidenkin opetuslasten usko vahvistui vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, kun Jumala koetteli heitä Pyhän Henkensä kautta. Kun tämän kohdan ymmärtää, ymmärtää myös sen, että väite siitä, että Pietarilla olisi taivaan portilla taivasten valtakunnan avaimet hallussaan, on täysin tuulesta temmattu. Ihminen ei itse hallitse mitään vaan Jumala hallitsee. Taivasten valtakunnan avaimet ovat Jumalan hallussa, sillä ne ovat Jumalan Pyhyydessä eli Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä, eivät ainoassakaan ihmissielussa, joka ei pysty hetkeäkään toimimaan ilman Jumalaa. Seuraava Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus puhui Pietarille, ei koskenut vain Pietaria, vaan kaikkia Hänen opetuslapsiaan, jotka uskoivat Häneen ja tunnustivat Hänet Messiaaksi. 'Entä te', kysyi Jeesus. Kuka minä teidän mielestänne olen?' Simon Pietari vastasi: Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika. - Jeesus sanoi hänelle: 'Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. - Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu. Kun Jumalalle kuuliainen ihminen toimii ja kasvaa Jumalan puhtaassa totuudessa Kristuksen kärsimystietä kulkien tarpeeksi pitkälle Pyhän Hengen tukemana, niin Jumala voi toimia ja puhua tämän ihmisen kautta. Ihminen itse ei voi Jumalan totuudessa koskaan luvata mitään uskoon liittyvää asiaa toiselle ihmiselle, ainoastaan Jumala voi. Pietari ei ole joidenkin uskomusten mukaisesti minkäänlainen Jeesuksen korottama, oletettu kallio, johon kristillinen usko perustaa, tai toisten apostolien yli korotettu, vaan ainut oikea kallio eli perusta on ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, Kristus, jonka kautta Jumala itsensä ilmensi ja tämän myös Pietari tunnusti Jeesukselle. Apostolit olivat kuvaannollisesti rakentajia, jotka rakensivat Kristuksen kirkkoa eli seurakuntaa perustalle, joka oli ja on edelleen Kristus. Muu perusta ei kestä, sillä ihminen itse on heikko ja omien halujensa vietävissä. Apostolit eivät kuitenkaan rakentaneet mitään itse, vaan Jumala toimi heidän kauttaan. Matteuksen evankeliumissa Jeesus toteaa: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko. Matteuksen evankeliumissa Jeesus ojensi Pietaria, joka ei ollut vielä tuolloin Jumalalle täysin kuuliainen eikä uskossaan vahva: Väisty tieltäni, saatana; sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä. Tässä maailmassa on helppoa toimia ihmisten mukaan, mutta paljon vaikeampaa on toimia ja elää Jumalan tahdon mukaisesti Jeesus Kristus esikuvanaan.

Jos ihminen kuvittelee vastaanottaneensa Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen suoraan ilman totuudellista uskoa ja Jumalan antamaa haastavaa, koettelevaa ja kasvattavaa totuudellista tietä, hän on vastaanottanut eksytyksen eli Saatanan. Tämän päivän kristillisyydessä uskotaan, että Pyhä Henki tukee uskovaa ihmistä ja opetetaan myös, että Pyhä Henki antaa viisautta, paljastaa salaisuudet ja antaa vastauksia vaikeimpiinkin kysymyksiin, jos ihminen vain malttaa kuunnella. Hengellisissä opetuksissa korostetaan myös, miten uskova ihminen voi täyttyä milloin vain Pyhällä Hengellä tai vastaanottaa seurakunnan kasteessa Pyhän Hengen. Tällaiset uskomukset ja oletukset ovat kuitenkin Eksyttävän Hengen antamaa harhaa ja kuuluvat Jumalan antamaan rajuun eksytykseen. Oletettu Pyhä Henki ei tässä maailman ajassa, kuten ei Jumala tai Jeesuskaan tule suoraan totuudellisesti ohjaamaan ainuttakaan ihmistä, sillä Jumalan totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki on mahdollista vastaanottaa vain Jumalan puhtaassa totuudessa kuuliaisena toimimalla Jumalan antaman opetuksen, koettelemusten ja kärsimysten kautta. Ihmisen tulee myös elää Jumalan totuudessa, eikä tämän maailman mukaan. Ensimmäinen Korinttilaiskirje opastaa: Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. - Emme kai halua herättää Herran kiivautta? Olemmeko muka Häntä vahvempia? Jumalaan totuudellisesti uskova ihminen kulkee täysin Jumalan antamassa totuudessa, eikä ota tästä maailmasta ja sen tavoista mitään, mitä Jumala ei salli. Jos ottaa vähänkin, mikä ei ole sallittua, alkaa eksymään totuudelliselta tieltä. Jumala on valinnut Hänen totuudessaan kulkevat ihmiset etukäteen, eikä ihminen itse tiedä etukäteen sitä, onko hän itse kenties Jumalan valittu. Kuka kulkee tämän maailman menossa ja nauttii tämän maailman asioista, on tästä maailmasta, ei Jumalan totuudesta. Kuka vastaanottaa henkiolennon, vaikka henkiolento kertoisi olevansa Jeesus Kristus, voi olla varma siitä, että on vastaanottanut Saatanan eli Eksyttäjän. Totuudellisen ilmestyksen Kristuksesta voi vastaanottaa vain se ihminen, joka on elänyt samaan aikaan maan päällä, kuin Kristus on elänyt todistettavasti Ihmisen Poikana. Ihminen voi Jumalan antamassa totuudessa ristin tiellä vastaanottaa ainoastaan Jeesuksen lupaaman Pyhän Hengen, Jumalan totuudellisen ohjauksen, ei mitään muuta. Pyhän Hengen vastaanottamiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä ihmisen oma halu tai pyyntö eikä ihmisen käsky, eikä Pyhän Hengen alaisena toimita vain silloin, kun jaetaan sanomaa evankeliumista. Pyhään Henkeen liittyy aina Jumalan puhdas totuus ehdottomana ja kasvattava ja koetteleva ristin tie. Koska tässä ajassa evankeliumi on saastunut, ihmistä ohjaa Eksyttävä Henki. Jumala ei myöskään anna Pyhää Henkeään eli omaa totuudellista ohjaustaan ihmiselle lahjaksi vastikkeetta. Raamatun Uudessa testamentissa, Johanneksen ilmestyksessä, Johannes vastaanottaa henkiolentona saapuvan Kristuksen. Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua - ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. - Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. - Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja Hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Ihmisen Pojan voi vastaanottaa täydellisenä Kristuksena, Hengen ilmentymänä eli Jumalan Sanana vain se sukupolvi, jonka aikana Ihmisen Poika on elänyt todistettavasti maan päällä. Kun ihminen apostolien jälkeisessä ajassa ilman Pyhää Henkeä julistaa Kristuksen näkemisestä, hän julistaa Eksyttäjän eli Saatanan näkemisestä sitä ymmärtämättä. Saul eli Paavali myös vastaanotti Kristuksen eli Jumalan henkiolentona siinä ajassa, jossa Jeesus, Ihmisen Poika, oli elänyt ihmisten keskuudessa. Jeesus ei ollut ihmisenä Saulille tuntematon ja Saulilla oli myös hyvin vahvat todisteet Jeesuksen olemassaolosta ja Hänen toiminnastaan. Saulista, joka halusi tuhota Jeesukseen uskovien seurakunnan, Jumala valjasti itselleen evankeliuminjulistajan. Tällä Jumala viestittää siitä asiasta, miten Hänen valittunsa voi olla kuka tahansa, myös Jeesukseen uskovien vihollinen. Ihmisen aikaisemmat teot eivät määritä Jumalan valintaa. Apostolien teoissa kerrotaan tulevasta apostoli Paavalista: Minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. - Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden. Ihminen ei voi ottaa minkäänlaisia esimerkkejä itselleen Vanhasta testamentista eikä apostoleilta, miten kohdata annettu ilmestys tai koettu henkiolento, sillä ihminen ei elä vanhan liiton eikä Pyhän Hengen läsnäolon aikaa. Jumala toimii nyt eri tavalla kuin tuolloin.

Uskova ihminen vastaanottaa jatkuvasti Jumalan antamaa eksytystä, vaikka hän väittäisi muuta. Kun Raamatun tutkimisen tuloksena syntyy erilaisia tulkintoja ja kuppikuntia tai jopa eripuraa ja riitaa, se on aina hälyttävä ja vakava asia. Se kertoo selkeästi Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen olemassaolon puuttumisesta uskovilta. Ihmisen oma ymmärrys ei koskaan riitä Raamatun selittämiseen ja siitä opettamiseen. Vaara piilee tällaisessa omaehtoisessa opetuksessa, sillä harhaoppisella opetuksella viedään monia ihmisiä harhapoluille ja lisätään ristiriitoja ja hämmennystä. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista, että kuulijalle tai lukijalle itselleen jää päätettäväksi, mitä hän voi tällaisesta opetuksesta ottaa vastaan ja mitä hänen tulee hylätä. Matteuksen evankeliumissa opastetaan, ettei ihminen voi päästää suustaan mitä tahansa: Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. - Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi. Jaakobin kirjeessä opastetaan myös hengellisiä ihmisiä ja hengellisiä opettajia harkintaan omassa toiminnassaan: Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha. Omista sanoista, kuten myös opettamisesta kannetaan aina vastuu, sitä ei voi selitellä millään tavalla pois. Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle nostetaan esille opetusta, joka ei tule Jumalan totuudesta. Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, - on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään. Hänellä on vain kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. Sellaisesta syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, ilkeitä epäluuloja - ja alituista kinastelua sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat menettäneet järkensä ja kadottaneet totuuden ja pitävät uskontoa vain tulonlähteenä. Toinen kirje Timoteukselle jatkaa samalla aiheella: Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. - Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta. Kristitty kykenee kyllä tunnistamaan harhaopeista oletettua salaista tietoa kylvävän gnostilaisuuden, mutta hän ei tunnista sitä valhetietoa, joka tulee Jumalan Eksyttävältä Hengeltä. Jos toisia ihmisiä hengellisesti kaitseva lupaa kaikille uskoville Jumalan armoa ja pelastusta, on ymmärretty väärin Raamatun sanoma Jumalan valituista ja ahtaasta portista. Kun Raamatusta opettava keskittyy omissa opetuksissaan korostamaan jotakin tiettyä Raamatun kohtaa ja sen kautta arvostelee, syyttelee tai tuomitsee muita ihmisiä tai ihmisryhmiä tai korostaa ja tuomitsee muiden syntejä, on Jeesuksen antama hyvin tärkeä opetus lähimmäisenrakkaudesta ja rakkauden kaksoiskäskystä unohtunut. Ihminen voi unohtaa myös sen, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen, ja antanut hänelle tietyt piirteet, ominaisuudet tai muista ihmisistä eroavat poikkeavuudet, joihin ihminen ei pysty itse vaikuttamaan millään lailla. Se, ketä pidetään tässä maailmassa ansioituneena ja pätevänä muiden ihmisten silmissä, on kuitenkin Jumalan silmissä päinvastainen. Jaakobin kirjeessä muistutetaan: Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. Jeesus opetti Matteuksen evankeliumissa: Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. - Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. Johanneksen ja Luukaksen evankeliumeissa Jeesuksen opetus jatkuu: Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. -- Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa. Jumalan ohjauksessa ja viisaudessa toimiva ihminen toimii Jumalan totuudessa Jumalan ohjeistamalla tavalla, rakentaa rauhaa ja on armollinen muille. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä opastetaan uskovia toimimaan oikealla tavalla: Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Kristukseen uskovan ihmisen tulisi olla esimerkkinä muille ja rakentaa rauhaa omalla toiminnallaan tekojensa kautta Jumalan totuudessa. Ihmisen tulisi myös muistaa se, että Jeesus oli syntisten ystävä. Kun uskovalta puuttuu totuudellinen opetus ja Pyhä Henki, ilman Jumalan totuutta toimiminen tässä maailmassa on hyvin vaikeaa. Tulee kuitenkin muistaa, että hengellinen opettaminen on vastuunalaista työtä, josta ihminen vastaa aina Jumalalle. Tätä työtä tulisi tehdä aina Jumalan totuudessa. Jaakobin kirje avaa tätä asiaa: Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. -- kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! - Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. Valhetta ja eksytystä voi vastaanottaa kuka tahansa ja sitä vastaanottaa myös uskova, hengellinen ihminen. Kaikki ajatukset, joita ihminen Jumalalta saa, eivät ole toteuttamiskelpoisia ja tällä Jumala koettelee ihmistä. Jaakobin kirjeessä painotetaan myös kärsivällisyyttä ja malttia tekojen lisäksi: Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, -- Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne. On vain yksi oikea ja puhdas totuus, ja Jumala voi antaa tätä totuutta syntymällä itse Sanansa kautta Ihmisen Pojaksi ja täydelliseksi Kristukseksi ihmisten keskuuteen tai Jumala voi antaa valitsemilleen ihmisille totuutta Pyhän Henkensä kautta oikea aikaisesti. Jumalan antamaan totuuteen kuuluu tiedon vastaanottamisen lisäksi ristin tiellä Jumalan antamista koettelemuksista ja kärsimyksistä oppiminen ja kasvaminen samoin kuin tästä maailmasta ja sen tavoista pois kasvaminen, jotta ihminen pääsee osalliseksi Jumalan totuudesta, Pyhästä Hengestä ja Jumalan antamasta armosta. Valittujen tie ei kuulu kaikille ihmisille, sillä se portti on ahdas ja vaikeakulkuinen, josta Jumalan valitsemat ihmiset kulkevat kohti Jumalaa. Vaikka ihminen kokisi saavansa Pyhän Hengen ohjausta elämässään ajoittain, kyse ei ole Pyhästä Hengestä vaan ihmisen toteutuvasta elämänsuunnitelmasta sekä myös Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä Jumalan suunnitelman mukaisesti. Jumala antaa elämänvoimaa jokaiselle ihmiselle, oli ihmisessä hyvyyttä tai pahuutta. Jumala vie myös jokaista ihmistä eteenpäin tässä maailmassa suunnitelmansa mukaisesti, jossa puitteet ovat yhteiset, mutta Jumalan suunnitelmaan kuuluva, jokaisen ihmisen elämänsuunnitelma, on omanlainen. Matteuksen evankeliumi kertoo Jumalasta, miten Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Kaikkeen ei pidä kuitenkaan lähteä mukaan, mitä Jumala antaa, sillä Jumala koettelee ihmistä monin tavoin. Totuudellisen kasvamisen seurauksena Jumala antaa totuudellisella tiellä kulkevan ihmisen erottelukyvyn kasvaa. Kun Jumala alkaa kouluttamaan valitsemaansa ihmistä totuudessa ristin tiellä, tällä haastavalla ja koettelevalla tiellä kuljetaan Jumalan kanssa joka ikinen päivä ja joka hetki, välipäiviä ei ole. Tämä maailma ei tarjoa totuudellisesti uskovalle ihmiselle mitään hyvää, sillä tämän maailman tarjoamukset, nautinnot, houkutukset, opit ja evästykset eivät ole tarkoitettu Jumalan valitsemille totuudellisen tien kulkijoille. Roomalaiskirje valistaa: Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan. Ensimmäinen Johanneksen kirje valistaa, miten koko maailma on Pahan vallassa. Ihminen ei tälle pahalle mitään mahda, sillä Jumala vie omaa suunnitelmaansa eteenpäin Eksyttävänä Henkenä tässä maailmassa ihmisten oppimattomuuden ja syntisyyden kanssa. Roomalaiskirjeessä opetetaan tästä maailmasta ja sen ihmisistä, jotka ovat rikkoneet Jumalaa vastaan ja elävät pimeydessä täysin Jumalan tahdosta. Uskovat eivät myöskään pystyneet tässä maailmassa pitämään saamaansa Pyhää Henkeä, jonka Jumala heille antoi. Ihminen on rikkonut ja rikkoo koko ajan monessa asiassa Jumalaa vastaan, eikä ymmärrä, että siitä tulee koko ajan seuraamuksia ja lopulta tuomio. Ihminen ei saa Jumalalta siunauksia, vaan kirouksia. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he voivat kyllä nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. - Hänen näkymättömät ominaisuutensa, Hänen ikuinen voimansa ja Jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa Hänen teoissaan. Siksi he eivät voi puolustautua. - Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet Häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. -- Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. -- Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Tämä Raamatun kohta koskettaa kaikkia maailman ihmisiä, eivätkä uskovat ole tämän Raamatun kohdan yläpuolella. Kaikki saavat tässä maailmassa tuntea syntisyytensä seuraukset Jumalan vihan kautta, kirouksina omassa elämässään sekä Jumalan antamissa, tulevissa tuomioissa. Vasta Jumalan totuudessa toimien ihminen voi vastaanottaa Jumalalta siunauksia, mutta silti koettelemukset ja kärsimykset pysyvät ihmisen elämässä loppuun saakka eikä tulevaa tuomiota voi tämä maailma välttää. Efesolaiskirjeessä tuodaan esille ihmisten tottelemattomuutta ja Jumalan vihaa. Jumalalle kuuliaisten ihmisten on vielä mahdollista kulkea ja kasvaa Jumalan totuudessa tulevassa ahdingon ajassa ja saavuttaa se uskonkuuliaisuuden määrä, johon hän kykenee Kristuksen totuudellisessa ohjauksessa. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. - Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. - Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Tämän maailman ihminen elää Jumalan vihan alla. Tämän saman vihan alla elää myös uskova ihminen, jonka usko on saastunut ja joka toimii tämän maailman ihmisen tavoin Jumalan antaman eksytyksen alaisena. Ihmisen on hyvä ymmärtää se, että yksikään ihminen ei voi tässä maailmassa oman julistuksensa turvin pelastaa yhtään ainutta sielua, ei edes itseään. Maanpäällisen ihmisen ymmärrys ja oppi viisauksineen eivät ole Jumalan viisautta, vaan Eksyttäjän antamaa, maallista viisautta, joka ei ketään pelasta. Jokainen ihminen elää täällä synnin vallassa, kun ihmisen elämässä ei ole Jumalan totuutta eikä Pyhää Henkeä. Jumala on se, joka Kristuksen kautta pelastaa ja voi antaa ihmiselle myös totuudellisen uskon.

Pyhää Henkeä ei tule koskaan käsittää ihmisen satunnaiseksi ohjaajaksi, sillä Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottaessaan ihminen vastaanottaa kaiken, minkä Pyhä Henki tuo tullessaan. Vaikka Jumala antaa Pyhän Henkensä lahjana valitsemalleen ihmiselle, Jumalan totuudellisessa ohjauksessa ei voi ihminen lepäillä, vaan Jumala koettelee ja kasvattaa ihmistä tällä lahjalla joka päivä ja joka hetki. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä kerrotaan, miten kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Ylistys, kirkkaus ja kunnia liittyy ainoastaan Jumalaan ja Jumalaan Kristuksena. Totuudellisella tiellä ihminen ei itse suunnittele omia tekemisiään eikä keskity minkäänlaisiin asioihin, vaan keskittyy Jumalaan, antaa kaikessa ohjausvallan Jumalalle ja tottelee Jumalan ohjausta kaikessa, hetki hetkeltä, kärsivällisesti odottaen. Kun totuudellisen tien kulkija keskittyy Jumalaan ja Kristukseen ja haluaa elää joka hetki Jumalan ohjauksessa, tuottaa se työ ennen pitkää hedelmää. Jaakobin kirjeessä selvennetään tätä: Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: 'Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot. - Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. - Näin teidän tulisi sanoa: 'Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä. -- Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin. -- Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Totuudellisella tiellä kulkiessaan ihminen joutuu antamaan Jumalalle aina kaikkensa, kokonaisvaltaisesti. Vähempi ei riitä, sillä Pyhän Hengen alaisena toimitaan joka hetki. Jumala on Pyhässä Hengessään eli totuudellisessa ohjauksessaan läsnä koko ajan ja koettelee ja valmentaa ihmistä monin eri tavoin. Se, joka toimii tässä ajassa Pyhän Hengen alaisena, ei tee siitä numeroa eikä kuuluta sitä muille ihmisille heitä auttaessaan, vaan hän kulkee Jumalan totuudessa vaatimattomana, kärsivällisenä, kurinalaisena, nöyränä ja kuuliaisena Jumalan tahdon ja ohjauksensa mukaisesti, korostamatta tai ylentämättä itseään. Matteuksen evankeliumi kertoo tähän viitaten: Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. -- Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi Opettaja ja te olette kaikki veljiä. - - Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi Mestari, Kristus. - Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. - Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. Ihmisen uskon tulee tulla esille hänen tekojensa kautta, ei kuitenkaan omaa uskoa korostaen eikä itselleen kunniaa haalien. Hyvät teot tulee tehdä salassa, niin että vain Jumala näkee ne. Pyhän Hengen vastaanottanut ihminen ei siis toimita Pyhän Hengen nimissä pidettyjä tilaisuuksia eikä paranna muita ihmisiä Pyhän Hengen, Jeesuksen Kristuksen tai rukouksen voimalla. Karismaattisuus ja hurmoshenkisyys eivät kuulu tähän maailman aikaan, missä ihminen elää Jumalan vihan, kirousten ja rajun eksytyksen alaisena. Apostolien toimintaa ei voi verrata suoraan nykyihmisen toimintaan, sillä eletään eri ajassa ja erilaisessa maailmassa. Tilanne on erilainen, sillä Lähettäjä ja Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus puuttuvat. Tässä ajassa ei Jumalan totuudessa toimi ja julista yhtäkään ainutta apostolia, sillä apostolit eli lähettiläät olivat Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti kutsumia ja lähettämiä. Jeesuksen aikainen sukupolvi ymmärsi tämän. Juudaksen kirjeessä kirjoittaja ymmärtää, ketkä ovat todellisia Kristuksen apostoleja, eikä korota itseään valheellisesti heidän joukkoonsa: Rakkaat ystävät! Muistakaa te, mitä Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat ennalta puhuneet. - Hehän sanoivat teille, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka elävät jumalattomien himojensa vallassa. - Nämä luokittelevat ihmisiä, vaikka itse ovat ajatuksiltaan maallisia, Henkeä vailla. Kun tässä Raamatun kohdassa ihminen on vailla Henkeä, hänessä ei toimi Totuuden Henki, vaan Eksyttävä Henki. Ihminen ei itse tätä kuitenkaan pysty tunnistamaan, sillä Eksyttävä Henki antaa vakuuttavaa valhetietoa, jota ei eksytetty ihminen valheeksi tunnista. Valhetiedon lisäksi ihminen voi saada hyvin hämmästyttäviä ihmeitä valheellisen tiedon tueksi. Toisessa kirjeessä korinttilaisille varoitetaan vääristä apostoleista, jotka eivät ole Kristuksen kutsumia, vaan Eksyttäjän liikkeelle laittamia valheellisia lähettiläitä: Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. - Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. - Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun. Vääränä apostolina toimiminen ei ole kuitenkaan ihmisen itsensä tunnistettavissa, sillä Eksyttäjä uskottelee ihmisen olevan Kristuksen todellinen lähettiläs. Eksytyksessä annetut valheelliset ilmestykset ja näitä tukevat viestit vahvistavat ihmisen olettamusta Jumalan palvelijana ja Kristuksen todellisena lähettiläänä ja apostolina, vaikka kyse on valheesta. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen nimittämistä apostoleista: Päivän koittaessa Hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi. Kaksitoista kuvaa lukuna symbolisesti valitun kansan eli Israelin kahtatoista heimoa ja kantaisää, joista kerrotaan Mooseksen ensimmäisessä kirjassa: Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen. Roomalaiskirjeessä tulee ilmi myös Paavalin apostolinvirka: Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja Hänen kutsumiaan pyhiä. Apostoli Paavali oli myös Kristuksen henkilökohtaisesti kutsuma, sillä kutsu ja lähettäminen tulivat siinä ajassa, jolloin Jeesus oli ollut vasta maan päällä ihmisenä ja Saul eli Paavali tunnisti Hänet, kun Hän ilmestyi Saulille. Ensimmäinen korinttilaiskirje kertoo Paavalin tekstien kautta, minkälaista oli toimia Kristuksen lähettiläänä eli vähäisenä ja halveksittuna apostolina, jonka asema oli vastakohta tämän maailman symboliselle kuninkaalle, ylpeälle ja kaiken tietävälle itsensä korottaneelle ihmiselle. Tuhatvuotisen valtakunnan kuninkuus ei taas ihmisen osaksi voi koskaan tulla, ellei ihminen tässä elämässä Jumalan valittuna nöyrry ja tottele kuuliaisena ja vähäisenä kaikessa Jumalaa. Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi? - Te olette näköjään jo kylläisiä, teistä on tullut rikkaita, olette päässeet kuninkaiksi – toisin kuin me. Kunpa olisittekin kuninkaita, niin että mekin saisimme kuninkaina hallita teidän kanssanne! Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi: olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina, enkelien ja ihmisten. - Me olemme hulluja Kristuksen tähden, te viisaita Kristuksessa. Me olemme heikkoja, te voimakkaita; teitä kunnioitetaan, meitä halveksitaan. - Yhä edelleen me kärsimme nälkää ja janoa ja kuljemme puolialastomina, meitä pahoinpidellään, me vaellamme paikasta toiseen - ja hankimme toimeentulomme omin käsin kovalla työllä. Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. - Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa. Kahdentoista apostolin lähettäminen oli Jeesuksen Kristuksen eli Ihmisen Pojan tehtävä siinä ajassa, jossa Hän eli. Apostolien nimittäminen ja lähettäminen eivät tähän Pyhästä Hengestä osattomaan maailmaan enää kuulu. Ihmisten saama ilmestyksenomainen Kristus, ilman elämistään todistettavasti samassa ajassa Ihmisen Poikana, ei ole totuudellinen lähettäjä vaan Eksyttäjä. Totuudellinen apostolin virka ei kuulu tähän maailman aikaan vaan Jeesuksen maallisen elämän ja sen sukupolven aikaan. Apostolien teoissa kerrotaan Saulin kohtaamisesta Kristuksen kanssa ja hänen kutsumisestaan apostoliksi muiden apostolien ajassa: Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. - Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' - Hän kysyi: 'Herra, kuka Sinä olet? Ääni vastasi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. - Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.' Uuden liiton aikana ihminen voi vastaanottaa totuudessa kulkemansa ristin tien sekä totuudellisen opetuksen kautta vain Pyhän Hengen tai todistettavasti samassa ajassa Ihmisen Poikana eläneen Kristuksen. Kuka alkuseurakuntien Pyhän Hengen menettämisen jälkeen on vastaanottanut Kristuksen henkiolentona, on vastaanottanut Jumalan eksyttävän henkiolennon eli Saatanan. Pyhä Henki ja Eksyttävä Henki ovat molemmat Jumalasta lähtöisin, mutta täysin vastakkaista ohjausta. Jumala voi toimia Sanansa kautta myös eksyttävänä henkiolentona eli Saatanana. Paha henki on Jumalan antama paha henki ihmisessä, joka pitää kiinni ihmisessä olevista paheista, haluista ja himoista. Tämä kuuluu ihmisen elämän henkeen ja Jumala helpottaa pahaa henkeä ihmisestä pois, kun ihminen etenee totuudellisella tiellä. Jumala toimii tässä maailmassa aina suunnitelmansa mukaisesti, myös silloin, kun Hän eksyttää ja koettelee ihmistä. Ihminen elää tässä maailmassa Jumalan vihan alla ja paha henki kuuluu ihmiselle annettuihin kirouksiin.


Raamattu kertoo esimerkkejä Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottamisesta sekä se kertoo esimerkkejä myös puhdasoppisten alkuseurakuntien hajaannuksesta. Kirjeessään galatalaisille Paavali ojentaa uskovien seurakuntaa: Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa Hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. - Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. -- Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu. Koska Kristukseen uskovat ihmiset hairahtuivat heti apostolien jälkeen Jumalan totuudesta, he eivät vastaanottaneet Jumalan siunauksia ja pelastusta vaan Jumalan antamia kirouksia rajun eksytyksen kautta sekä kadotuksen tuomion. Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottaminen edellytti evankeliumin levittämisen aikana aina totuudellista Pyhän Hengen välittäjää, sillä myös apostolit välittivät Jumalan tahdosta näkyvästi kätten päälle panemisella saamaansa Pyhää Henkeä muille Jeesukseen Kristukseen uskoville ja tästä kerrotaan apostolien teoissa: Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. Pelkkä symbolinen kätten päälle paneminen ei kuitenkaan Jumalan totuudellisen ohjauksen eli Pyhän Hengen saamiseen riitä, jos totuudellinen opetus ja ymmärrys opetuksesta puuttuu täysin. Pyhä Henki toimii ihmisten tukena ja apuna nimenomaan Jumalan totuudessa, mutta ihmisen tulee olla aina Jumalalle kuuliainen sekä Kristukseen totuudellisesti uskova voidakseen vastaanottaa Jumalan totuudellisen ohjauksen ja tähän saumattomasti kuuluvan Jumalan antaman haastavan kasvatuksen. Usko ei riitä, jos ihmisestä puuttuu kurinalaisuus ja nöyryys täysin sekä ymmärrys tekojen tekemisestä Kristuksen esikuvan mukaisesti. Ihminen ei kuitenkaan säätele eikä ole koskaan säädellyt Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen antamista ihmisille, vaan Jumala säätelee kaikkea itse suunnitelmansa mukaisesti. Jos ihminen ei kykene toimimaan Pyhän Hengen alaisena, hän tulee toimimaan Eksyttävän Hengen alaisena, vaikka ei sitä itse ymmärräkään. Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle Paavali oli syvästi huolissaan Kristuksen totuuden saastumisesta: Harkitse kätten päällepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. Käden symboliikka tulee esille monissa Jumalaan liittyvissä tapahtumissa, sillä ihminen joutuu toimimaan totuudellisen Jumalan kanssa aina tekojensa kautta. Jumalan totuudessa pelkkä puhe ei riitä, vaan aina vaaditaan myös tekoja. Teko tarkoittaa myös Jumalan totuudessa elämistä, joka ei ole tämän maailman mukaan elämistä. Se ei ole maallisuutta, maailmallisuutta eikä myöskään erakoitumista ihmisen elämässä vaan Jumalan tahdon mukaista elämää, joka sisältää aina kieltäymyksiä, koettelemuksia ja kärsimystä. Seuraavassa Raamatun kohdassa, Apostolien teoissa Paavalin käden kautta kuvataan myös symbolisesti Jumalan totuudessa tehtäviä tekoja ja kyyn kautta kuvataan myös Saatanaa, joka eksyttää ihmisen pahoihin tekoihin. Kun ihminen kulkee Jumalan valittuna totuuden tiellä, hän pystyy myös vastustamaan totuudesta oppineena eksytystä eikä seuraavan Raamatun kohdan kyyn purema symbolisesti tulkittuna ole hänelle enää kohtalokas eikä tappava vaan ihminen voi pelastua: Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen. -- Mutta Paavali ravisti käärmeen tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään, - vaikka saarelaiset odottivat käden ajettuvan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. Tässä maailman ajassa elävä, Pyhästä Hengestä osaton ihminen ei voi enää välittää oman symbolisen kätensä kautta Jumalan totuudessa minkäänlaisia Jumalan siunauksia tai tehdä Jumalan totuudessa mitään muutakaan asiaa, kuten ihmiset tekivät Mooseksen neljännessä ja kolmannessa kirjassa: Herra sanoi Moosekselle: ’Kutsu luoksesi Joosua, Nunin poika, jossa on oikea henki ja mieli, ja siunaa hänet panemalla kätesi hänen päänsä päälle.’ -- ’Vie rienaaja leirin ulkopuolelle, ja kaikki, jotka kuulivat hänen sanansa, pankoot kätensä hänen päänsä päälle. Sitten kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi. Käsi viittaa symbolisesti Jumalan toimimiseen ihmisten keskuudessa Jumalan Sanana eli Jumalan kätenä, jossa ilmenemisen muodossa Kaikkivaltias Jumala toimii ihmisten kanssa ja jonka kautta kaikki on luotu ja tehty näkyväksi. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan Jumalan ihmeteoista, joissa käytettiin symbolisena merkkinä Mooseksen kättä. Tämän ihmeen voima ei tullut Mooseksesta eikä fyysisesti Mooseksen käden kautta, vaan suoraan Jumalan Sanasta. Käden symboliikalla tuodaan esille sitä, miten ihmisen tulee totella Jumalaa tekojensa eli kätensä kautta. Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, - ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. Viidennessä Mooseksen kirjassa tuodaan esille Jumalan väkevää kättä, Jumalan Sanaa eli Kristusta: Tietäkää, että minä puhun nyt teille enkä teidän lapsillenne. He eivät ole nähneet, kuinka Herra, teidän Jumalanne, opasti ja kuritti teitä. He eivät ole saaneet kokea Hänen suuruuttaan: Hänen väkevän Kätensä ja ojennetun Käsivartensa voimaa. Jumalan Sanassa on valtava voima, sillä Jumalan Sana on Jumala itse. Ihmisen Poika, Jeesus Kristus eli Jumalan Voideltu, teki symbolisesti kätensä kautta ihmetekoja Jumalan nimessä Jumalan Poikana ihmisten keskuudessa ja paransi sairaita. Jumala kirkasti Jeesuksen toimimaan Hänen nimissään, maanpäällisenä Kristuksena, jolla oli taivaallisen ja täydellisen Kristuksen eli Jumalan Sanan eli Jumalan sijaan vähäinen ja fyysinen ihmisen muoto Jumalan Poikana. Jeesus, maan päällä kirjaimellisesti Jumalan Henkeä täynnä oleva ihminen, oli myös täydellisen Kristuksen Poika, sillä täydellinen Kristus on Jumala itse. Johanneksen evankeliumi kertoo Jumalan Pojasta eli Jeesuksesta: Minä olen kirkastanut Sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. - Isä, kirkasta Sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli Sinun luonasi jo ennen maailman syntyä. Jeesus teki maan päällä Jumalan kätenä sen työn, joka Hänelle annettiin. Jumala, täydellinen Kristus eli Jumalan Sana ohjasi maan päälle ihmiseksi syntynyttä Henkeään eli rajallisen tietoisuuden omaavassa ihmiskehossa toimivaa Jeesusta joka hetki. Markuksen evankeliumissa tuodaan esille Jeesuksen ihmetekoja, joissa taas korostuu käden merkitys, mutta tässä Raamatun kohdassa tuodaan esille myös ihmisten epäuskoa, miten vaikeaa heidän oli uskoa Jumalan Poikaan ja Jumalan tekoihin Hänessä: Jeesus sanoi heille: ’Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.’ - Niinpä Hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita Hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. - Ihmisten epäusko hämmästytti Häntä. Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti. Jumala ei suoraan opeta kansanjoukkoja, vaan käyttää kansan ja itsensä välissä aina siihen tehtävään valitsemiaan ihmisiä tai syntyy itse Sanansa kautta Jumalan Pojaksi eli Ihmisen Pojaksi ihmisten keskuuteen opettamaan ihmisiä. Kristuksen lähettiläät eli apostolit varoittivat useaan otteeseen evankelistoja ja seurakuntia pysymään heille annetussa totuudessa, kuten ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä todetaan: Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. - Ja tämän Hän itse on meille luvannut: iankaikkisen elämän. - Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka tahtovat johtaa teitä harhaan. Myös Toisessa tessalonikalaiskirjeessä uskovia kehotetaan lujuuteen: pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti ja kirjeessämme antaneet teille. Ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle Paavali opastaa edelleen: Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia -- Pidä tallessa, Timoteus, se mikä on uskottu sinun haltuusi! Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. - Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta. Vaikka ihminen eksyy pois oikeasta uskosta, se ei estä häntä julistamasta. Jumala vie tätä maailmaa eteenpäin suunnitelmansa mukaisesti ja tähän suunnitelmaan kuuluvat myös Eksyttävän Hengen ohjaamat ja luotsaamat evankeliumin julistajat. He toimivat Jumalan ja Kristuksen nimessä, mutta evankeliumin sanoma ei ole sama, mikä Jeesuksen lähettämillä apostoleilla oli. Tätä valheellista evankeliumia on ihmisen todella vaikeaa tunnistaa ja kyseenalaistaa, sillä Jumala antaa valheen kautta ihmisten kokea hämmästyttäviä yliluonnollisia tapahtumia ja ihmeparantumisia. Paavali painotti jäähyväissanoinaan Apostolien teoissa Jumalan ja Kristuksen totuudessa kulkevia pitämään tästä opitusta totuudesta kiinni. Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut: huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. - Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. - Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa. Jeesus kertoi Matteuksen evankeliumissa Jumalan valtakunnasta, jonka ihmiset haluavat väkisin saada itselleen. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Raamatun edellinen käännös kertoo saman asian suoremmin: Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Koska tämä kaikki sisältyy Jumalan suunnitelmaan, jossa näkyy ihmisten luopumus ja tottelemattomuus Jumalalle, Jumala sallii tämän tapahtua ja antaa Eksyttävän Henkensä toimia ihmisten keskuudessa, kunnes tuo tuomionsa tälle maailmalle ja sen ihmisille oikea-aikaisesti. Ihminen ei vain ymmärrä sitä, että ihminen ei omin voimin eikä väkipakolla saa itseään pelastettua, sillä Jumalan valtakunnan itselleen anastaneilta puuttuu Jumalan totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki ja tähän saumattomasti kuuluva totuuden vaikeakulkuinen tie.


Raamattu kertoo Pyhän Hengen menettämisestä toisessa tessalonikalaiskirjeessä, jossa Jumala kertoo Paavalin suulla, miten vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä; silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. Se, mikä vielä Paavalin aikana pidätti uskovia totuudellisesta uskosta hairahtumisesta, oli Jumalan antama totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki. Jumalan totuudellinen tuki ja ohjaus oli tuon ajan alkuseurakunnilla, vaikka osa uskovista jo alkoikin hairahtua Kristuksen totuudesta Jumalan antaman eksytyksen seurauksena. Kun Jumala antaa totuutta ihmisille, Hän koettelee aina ihmistä totuudessaan, sillä ihmisen tulee tuottaa Jumalalle satoa ja etenkin Jumalan valittuna ihmisen tulee kasvaa Jumalan tahdon mukaiseksi. Ei ihminen kelpaa Jumalalle sellaisenaan, synnistä saastuneena. Jumala kasvattaa aina ihmistä, mikäli ihmisen tulee kasvaa Jumalan puhtaassa totuudessa. Ihminen ei voi itse koskaan estää tai pidättää mitään, sillä Jumala ohjaa aivan kaikkea maan päällä suunnitelmansa mukaisesti. Kun Jumala otti ihmisiltä oman totuudellisen ohjauksensa pois ihmisen eksymisen seurauksena, totuudellisen ohjauksen korvasi Jumalan antama eksytys ja valhe, jolloin Pyhän Hengen korvasi Eksyttävä Henki. Raamatun tekstissä silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä tarkoittaa totaalista eksymistä ja luopumista puhtaasta evankeliumista, sillä vasta Kristus tuo toisessa tulemisessaan puhtaan totuuden kaikkialle maailmaan, jolloin paljastuu se ihmisten jakama saastunut evankeliumi, joka vie ihmisen kuolemaan eikä elämään. Pyhän Hengen puuttumisen takia Raamatun tekstien tulkitseminen ja niiden perusteella opettaminen ovat molemmat eksytyksessä saatua valheellista tietoa ja ohjausta. Hyvin selkeitä merkkejä Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen puuttumisesta kristityillä ovat olleet esimerkiksi alkuseurakuntien hajaannus, kristinuskon jakautuminen idän ja lännen opeiksi, erilaisten kristillisten lahkojen ja suuntausten muodostuminen opillisine eroavaisuuksineen ja kiistoineen, konkreettisten jumalanpalvelusmenojen aloittaminen, kristillisen kirkon eli fyysisen kirkkorakennuksen tai rukoushuoneen rakentaminen, kirkkorakennusten pyhittämiset luoduille olennoille, kirkkolait, hengellisten opettajien korottaminen muiden opetusta antavien yläpuolelle, pyhimyskultti, vainajanpalvonta, enkelipalvonta, kirkkojen maallisen omaisuuden hankkiminen ja kasvattaminen, luostarilaitokset, uskonsodat, inkvisitio, kirkonkiroukset sekä puhdasopillisuuteen pyrkivä Lutherin toimittama uskonpuhdistus monien muiden merkkien joukossa. Jumala varoitti uskovia Kristuksen seurakunnan hajaannuksesta, ja tämä on luettavissa Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille: Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä. - Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. - Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: 'Minä olen Paavalin puolella' toiset taas: 'Minä Apolloksen', 'Minä Keefaksen', 'Minä Kristuksen'. Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu? Silloin kun erilaisia kristillisiä suuntauksia on paljon, se on hyvin selvä merkki siitä, että on harhauduttu oikeasta, puhtaasta ja alkuperäisestä Kristuksen antamasta totuudesta. Ihminen eksyi annetusta totuudesta jo evankeliumin julistamisen alkuvaiheessa, ja tätä tuodaan esille galatalaiskirjeessä. Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. - Tämä ei ole lähtöisin ainakaan Hänestä, joka teitä kutsuu. - Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. - Herraan luottaen minä olen varma siitä, että te tulette ajattelemaan samoin kuin minä. Mutta se, joka on hämmentänyt teidän ajatuksenne, tulee saamaan rangaistuksensa, olipa hän kuka tahansa. Kun Jumala antaa puhdasta totuuttaan ihmisille, Hän koettelee aina, pysyykö ihminen hänelle annetussa totuudessa, sillä Jumala toimii sekä Totuuden Henkenä että Eksyttävänä Henkenä. Jumalan totuudessa ei tuolloin pysytty ja sama totuudettomuus on selvästi nähtävissä nykypäivän kristillisyydessä. Pienikin määrä valhetta saastuttaa koko evankeliumin. Totuutta ei ole, sitä ei ole kenelläkään, vaikka ihminen väittäisi muuta. Vaikeus on siinä, että vaikka nyt nimeäisi seurakuntansa Kristuksen seurakunnaksi ja yrittäisi tulkita Raamattua oikein, se ei palauta oikeaa, alkuperäistä ja kuultua totuutta eikä tuo ihmiselle myöskään Pyhää Henkeä takaisin. Mikä on menetetty, se on menetetty ja vain Jumala voi sen palauttaa, mutta se ei palaudu ihmisen pyynnöstä, vaan Jumalan suunnitelman mukaisesti. Myös maallisuudessa ja maailmallisuudessa eläminen sekä Jumalan sanan julistaminen ihmisten mieltymysten mukaan kertovat Jumalan totuudellisen ohjauksen puuttumisesta uskovilta. Jumalan totuus pysyy aina samana, sitä ei tule muokata ajan henkeen eikä vallitsevaan aikakauteen tai erilaisiin liikkeisiin, lahkoihin tai kirkkokuntiin sopivaksi, jotta se kiinnostaisi ihmisiä. Ensimmäinen kirje korinttilaisille painottaa, miten Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. -- Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sama Henki tuo vain yhtä Jumalan totuutta, jossa ei eri variaatioita ole. Harhaoppisuudesta kieliviä merkkejä on hyvin paljon olemassa, mutta koska kristityillä ei ole ollut Pyhää Henkeä tukenaan, näitä merkkejä ei ole osattu myöskään tunnistaa. Jumala antaa ihmiselle ymmärrystä aina suunnitelmansa mukaisesti. Kun Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta ei ole ihmisillä ollut, Jumala on Eksyttävän Henkensä kautta tuonut asioita Häntä vastaan rikkoville ihmisille, jotka ovat Jumalan puhtaan totuuden vastaisia. Jumala tuo suunnitelmansa mukaisesti ja oikea-aikaisesti totuutta ihmisille, mutta Hän ei anna puhtaan totuuden koskaan saastua valheen sekaan. Toisessa tessalonikalaiskirjeessä mainittu vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella kertoo selkeästi sen, miten Kristus tulee toisessa tulemisessaan tuomitsemaan harhaoppisen uskon ja tuo ainoan oikean totuuden tullessaan. Ihmiset odottavat omien mielikuviensa mukaista Kristusta, mutta Kristus ei tule enää toisessa tulemisessaan Jumalan Karitsana ja Vapahtajana vaan Hän tulee tähän maailmaan Tuomarina, joka tuomitsee ihmiset heidän harhaoppisuudestaan ja pahoista teoistaan sekä saattaa voimaan Jumalan oikeuden. Hän myös pelastaa ne, jotka ottavat Hänet vastaan ja jotka Jumala on ennalta käsin valinnut Hänen totuudessaan kulkemaan. Jaakobin kirjeessä rohkaistiin sen ajan uskovia odottamaan Kristusta ja toimimaan niin kuin Hän olisi jo tulossa: Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. - Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. - Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. - Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Vaikka ihminen saakin olla nöyränä onnellinen ja kiitollinen Jumalasta ja Kristuksesta ja siitä, että hän Jumalan valittuna kestää loppuun asti ja pelastuu, tulee asiaan herkästi harhaoppisuuden piirteitä, mikäli ihminen keskittyy ylistämään näitä ihmisiä muille. Kaikki kunnia ihmisen kulkemisesta, edistymisestä ja autuaaksi tulemisesta totuudellisella tiellä kuuluu kuitenkin Jumalalle, ei ihmiselle, sillä Jumala antaa ihmiselle myös totuudellisen uskon sekä kyvyn oppia ja kasvaa. Tämä tekstin kohta kertoo vielä keskeneräisen Jumalan sanan julistajan oppimisesta Jumalan totuudessa, ja Jumala on tarkoituksella ohjannut kirjoittajaa kirjoittamaan näin ja antanut Raamatun Uuteen testamenttiin jäädä tekstejä, jotka eivät ole täysin puhdasta Jumalan totuutta. Ihmisen ei tule totuudellisella tiellä keskittyä toiseen ihmiseen eikä hänen ylistämiseensä, vaan totuudellisella tiellä kulkeva ylistää ainoastaan ja kaikessa aina Jumalaa. Niistä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme Jumalaa - olisi ollut puhtaassa totuudessa oleva lause. Koska Jumala näki jo ennalta ihmisten saastuttavan evankeliumin apostolien jälkeen, on Jumala antanut Uuden testamentin tekstien saastua ihmisten rikkomusten tähden. Tämä on yksi Jumalan antamista kirouksista ihmisille, sillä tämä maailma elää Jumalan vihan alla, eikä tämän vihan alta ihminen kovin helpolla pääse pois. Kaikki teksti Uudessa testamentissa ei ole tarkoituksella totuudellista, sillä Jumala on pitänyt huolen siitä, että totuudelliseen tulkintaan ihminen ei pääse kuin Kristuksen jalanjäljissä ristin tietä kurinalaisena ja nöyränä kulkemalla ja Jumalan puhtaasta totuudesta oppimalla ja siinä kasvamalla. Kuten toisessa tessalonikalaiskirjeessä tulee myös ilmi, ihminen ei saavuta totuudellista tulkintaa Raamatusta saman tien, kun kulkee Jumalan totuudessa, vaan puhtaaseen totuuteen tulee ihmisen kasvaa. Vasta täydessä uskonkuuliaisuudessa ihminen saavuttaa Jumalan puhtaasta totuudesta kaiken sen, minkä Jumala ihmiselle antaa, mutta ei koskaan keskellä matkaa. Näin osa Raamatun teksteistä voi muuttua sudenkuopiksi ihmisille, jotka eivät kulje Jumalan totuudessa. Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen Jumala on toiminut ihmisten kanssa aivan eri tavalla kuin Vanhan testamentin aikaan. Danielin kirjan kohdassa mainitaan myös Jumalan valitut, mutta heistä kerrotaan eri tavalla: Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. - Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti. Danielin kirja kertoo Kristuksen toisesta tulemisesta, miten tämän maailman ihmisistä Jumalan valitut tulevat toimimaan Jumalan totuudessa pelastuakseen ja ne, jotka eivät Kristusta tunnusta, saavat osakseen häpeän ja kadotuksen osan. Oikeat opettajat eivät tarkoita tämän ajan eksytyksessä kulkevia opettajia, vaan niitä, jotka ovat toimineet Jumalan totuudellisessa ohjauksessa, kuten profeetat ja apostolit. Opettajien loistaminen kuin taivaankansi tai kuten tähdet ei tässä kohtaa tarkoita ihmisen erinomaisuutta tai ylistämistä, vaan Jumalan Pyhyyden ja hyvyyden heijastamista toisille ihmisille. Ihmisen ei tule koskaan ylistää toista ihmissielua, sillä tällä teollaan ihminen rikkoo Jumalaa vastaan. Totuudellisesti uskova toimii aina hengessä ja totuudessa, myös ilman mitään uskoa ilmentäviä ulkoisia, maallisia tunnusmerkkejä, rakennelmia tai rakennuksia. Johanneksen evankeliumissa oleva Jeesuksen opetus liittyy tähän. Jeesus vastasi: 'Usko minua nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme Häntä, jonka tunnemme, sillä Pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on Henki, ja siksi niiden, jotka Häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Tällä vuorella ja Jerusalemissa -viittauksilla Jeesus kertoo, miten totuudessa ja hengessä uskova ei nojaa uskossaan minkäänlaisiin ulkoisiin tunnusmerkkeihin, ei myöskään temppeleihin eikä ihmisen toimintaan niissä. Ihminen tarvitsee pelastuakseen aina Jumalan antaman totuudellisen ohjauksen, Kristuksen tunnustamisen, ristin tien, Jumalan antaman totuuden ja totuudellisen uskon sekä niiden mukaan elämisen Jumalan valittuna, ei ulkoisia uskon fyysisiä tunnusmerkkejä. Ulkoinen uskon tunnusmerkki voi olla myös kynttilän sytyttäminen, jolloin sillä voidaan kuvata uskoa, toivoa, odotusta, Jumalan valoa tai se voidaan sytyttää jonkun muistoksi, mutta tämäkään tapa ei liity Jumalan totuuteen eikä totuudelliseen uskoon. Totuudellinen usko Jumalaan ja Kristukseen ilmenee aina ihmisen toiminnassa ja teoissa, mitään ulkoisia uskoa ilmentäviä elementtejä ei tarvita. Jeesus opetti opetuslapsia, mitä valo todella tarkoittaa. Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeissa kerrotaan tästä: Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: 'Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. -- Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. - Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. - Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Kristus valona ohjaa ihmisiä oikealle, totuudelliselle tielle ja oikeaan uskoon tekojen kautta. Ihmisessä oleva Jumalan ja Kristuksen valo näkyy toisille ihmisille Jumalan totuudessa toimimalla eli ihmisen elämäntavassa, puheissa ja Jeesuksen opettamissa hyvissä teoissa toisia ihmisiä kohtaan.

Kun Pyhä Henki otettiin evankeliumia levittäviltä ihmisiltä pois totuuden saastuessa, ei Jumalan totuudellista ohjausta voinut vastaanottaa eikä välittää eteenpäin puhtaassa totuudessa enää kukaan. Jumalan valtakunnan tullessa ja toimiessa maan päällä, vastaanotettu Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus olisi ihmisten pitänyt pystyä pitämään itsellään. Kun ajat ovat vaikeat, Jumala valitsee oikea-aikaisesti sen ihmisen, joka voi vastaanottaa Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen haastavan tien kulkemisen kautta ja toimia kurinalaisesti Jumalan tahdon mukaisesti Hänen ohjauksessaan. Kuka tahansa ei ole Jumalan profeetta, joka kertoo, mitä Jumala, Jeesus Kristus tai Pyhä Henki on hänen käskenyt ihmisille kertoa. Pyhästä Hengestä osaton uskova profetoi tässä ajassa kuitenkin eksytyksen tuloksena. Väärät profeetat eivät ole mitään uutta tälle maailmalle. Jeremian kirjassa Jumala tuo viestiä niistä profeetoista, jotka johtavat ihmisiä harhaan eivätkä toimi Hänen totuudessaan: Älkää kuunnelko tuollaisia profeettoja, älkää sanoja, joita he julistavat. He pettävät teitä! Omia kuvitelmiaan he vain puhuvat, eivät minun sanojani. - Niille, jotka halveksivat minua, he hokevat: ’Herra sanoo: ’Te saatte elää rauhassa.’’ Niille, jotka paaduttavat sydämensä, he vakuuttavat: ’Teitä ei kohtaa mikään onnettomuus.’ - Mutta kuka heistä oli läsnä, kun minä, Herra, tein päätökseni? Kuka heistä näki minut ja kuuli, mitä minulla on mielessäni? Kuka kuunteli minua tarkoin ja ymmärsi sanani? -- Profeetta, joka on nähnyt unen, kertokoon unensa. Mutta se, jolle minä olen puhunut, julistakoon minun sanani totuudenmukaisesti! – Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa? sanoo Herra. -Eikö minun sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion? Kun uskova ihminen opettaa Jumalan toivosta ja tulevaisuudesta ja olettaa toimivansa Jumalan totuudessa Jumalan profeettana ja opettajana, tulee ymmärtää se, että kaikkeen Raamatun tulkintaan tarvitaan Jumalan totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki. Ihmisen oma viisaus vie aina harhapoluille. Jeremian kirja kertoo Jumalan lupauksista valitulle kansalleen: Näin sanoo Herra: Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne. - Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Babylonian seitsemänkymmentä vuotta symbolisoi myös Babylonian kautta ihmisten harhaoppisuutta ja turmiossa elämistä. Seitsemänkymmentä vuotta lukuna kuvaa luvun seitsemän kautta Jumalan täydellisyyttä, sitä Jumalan täydellisesti suunnittelemaa aikaa, joka on pitkä, sillä luvun seitsemän loppuun on liitetty nolla. Rauhaan liittyvä tulevaisuus ja toivo kuvaavat tuhatvuotista valtakuntaa, jonka aika koittaa vasta Jumalan Ilmestyskirjassa antamien tuomioiden ja tämän maailman tuhon jälkeen. Tähän Raamatun kohtaan sisältyy ajallisesti tuhansia vuosia. Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä, mutta ihmiselle se on loputtoman pitkä aika odottaa. Tässä ajassa elävä ihminen ehtii ennen luvattua tulevaisuutta kuolla ja vastaanottaa saamansa tuomion ja sen toimeenpanon seurauksineen, ennen kuin hän pääsee tuhatvuotiseen valtakuntaan. Jotkut tämän maailman ihmiset tulevat vastaanottamaan myös tulevan Kristuksen ja Jumalan totuuden, suuren ahdingon ajan sekä maailman loppumisen Jumalan suunnitelman mukaisesti ennen sitä. Jeremian kirjassa mainittuun tulevaisuuteen ja toivoon ihmisellä on vielä pitkä matka. Paavali toteaa ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille, miten tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista. Vaikka apostoleilla oli Jumalan totuudellinen ohjaus, he eivät silti kokeneet olevansa tietäväisiä Jumalan edessä, vaan heiltä löytyi nöyryyttä myöntää, että he ovat vajavaisia. Ei Jumala anna epätäydelliselle ihmiselle omaa suunnitelmaansa, vaan paljastaa siitä aina sen verran, kun on tarpeellista. Eksytyksen ja valheen kautta voi tosin saada mitä hyvänsä. Raamattu varoittaa vääristä profeetoista, mutta ihminen voi silti eksytyksessä kuvitella olevansa Jumalan todellinen profeetta ja toimivansa täysin Jumalan oikean ohjauksen alaisena julistaessaan tai opettaessaan muita. Ensimmäinen Johanneksen kirja kertoo: Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. - Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Jumalan Henki ei ole ihmisille automaattisesti Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus, sillä sama Henki on ihmisten eksymisen ja luopumisen tähden ihmisille nyt Eksyttävä Henki. Jumalan antama eksytys myös muuttuu ja monipuolistuu, kun elämä ja eri aikakaudet maapallolla muuttuvat. Eksytyksen vahvistuminen ja sen kasvaminen ovat syy myös siihen, että pelkkä Jeesuksen Kristuksen Jumalallisuuden tunnustaminen ei ole enää tae puhtaasta totuuden julistamisesta, vaikka ylläoleva Uuden testamentin kohta niin väittääkin. Väite pätee sen ajan maailmaan, mutta se ei päde enää tähän aikaan. Jeesuksen Kristuksen tunnustamiseen pitäisi liittyä totuudellinen ymmärrys siitä, että Kristuksen jalanjäljissä kuljetaan Jumalalle kuuliaisena ja kurinalaisena vaadittua kärsimystietä ja toteutetaan usko aina tekojen kautta Pyhän Hengen tukemana. Jeesuksen Kristuksen tunnustamiseen liittyy myös ymmärrys siitä, että Jeesus Kristus oli Ihmisen Pojaksi syntynyt Jumala. Jeesus myös kertoi valittujen pelastuvan, ei kaikkien uskovien. Usko ei ihmistä pelasta, kun Jeesuksen opetukset sivuutetaan. Kuka tätä ei tunnusta, tunnustaa Kristusta, jollaista hänelle ei ole olemassa. Apostolien teoissa kerrotaan seuraavasti: Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. - Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat. Hengen vuodattaminen, näyt ja ennusunet liittyvät Jumalan antamaan rajuun eksytykseen. Hengen vuodatuksen vastaanottajat eivät kuitenkaan ole Jumalan totuudellisia profeettoja, sillä tämä maailma kulkee Jumalan antamassa eksytyksessä ja paadutuksessa. Lopun aikoina Jumalan antamia viestejä saavat niin uskovat kuin tavalliset ihmisetkin. Kun ihminen ei tunne Jumalan tätä maailmaa koskevaa suunnitelmaa ja häneltä puuttuu Jumalan totuudellinen ohjaus, profetioiden viestien tulkinnat ovat pelkkää valhetta tai totuuden ja valheen sekasotkua. Jumala tuo ihmisille kaikenlaisia viestejä, mutta ilman Pyhän Hengen jatkuvaa ohjausta viestin sisällöstä ei pystytä erottamaan mikä on totta ja mikä valhetta. Pyhästä Hengestä osaton Jumalan viestin välittäjä ei ole kuitenkaan oikea, totuudellinen Jumalan profeetta vaan Eksyttäjän profeetta eli väärä profeetta. Jumala vie tätä maailmaa eteenpäin suunnitelmansa mukaisesti, mutta kun ihminen ei tätä suunnitelmaa käsitä, hän julistaa omassa totuudessaan sellaista, mikä ei tule Jumalan totuudesta vaan täydestä eksytyksestä. Jeremian kirjassa kerrotaan profeetoista, jotka julistavat, mutta he eivät kuitenkaan julista Jumalan antamaa totuutta: Minä olen kuullut, mitä nuo profeetat puhuvat, nuo, jotka julistavat minun nimissäni silkkaa valhetta. He sanovat: 'Olen nähnyt unen, olen nähnyt unen! - Kuinka kauan tätä vielä jatkuu? Mitä onkaan mielessä noilla profeetoilla, jotka julistavat valhetta ja omia pettäviä kuvitelmiaan! Ihminen voi kuvitella, että hän voi puhua ja opettaa Jumalasta ja Kristuksesta mitä tahansa, mitä hänen mieleensä tulee. Ihminen joutuu kuitenkin vastuuseen kaikista teoistaan, myös siitä, mitä kertoo ja opettaa muille. Kun ihminen sivuuttaa Raamatusta maininnat rajusta eksytyksestä, tottelemattomuuden vangeista, Saatanasta, tuonelasta ja helvetistä, unohtuu myös vastuu omista puheista ja siitä tiedosta, jota levittää muille. Jeremian kirjassa profeetta Jeremia ottaa kantaa väärän profeetan Hananjan ennustukseen: Kaikkina aikoina, jo ennen minua ja sinua, profeetat ovat ennustaneet monille kansoille ja suurille valtakunnille sotaa, onnettomuutta ja ruttoa. - Jos siis joku profeetta julistaa rauhaa, on syytä katsoa, käykö hänen sanansa toteen. Vasta sitten nähdään, onko hän todella Herran lähettämä profeetta. Tästä ei voi suoraan vetää oikeaa johtopäätöstä siitä, että todellisen profeetan tuntee hänen toteutuneesta ennustuksestaan, sillä Jumala eksyttää ihmisiä vahvasti jatkuvasti kaikenlaisten ennustajien kautta. Vanhan testamentin aikaa ei voi mitenkään verrata tähän aikaan, jolloin eletään uuden liiton, eikä vanhan liiton aikaa. Ihminen unohtaa tällaisissa tulkinnoissa myös Eksyttäjän läsnäolon. Jumala voi antaa totuudellista viestiä myös kenen tahansa ihmisen kautta, joka ei ole edes uskova, vaikka yksittäisenä sanana hänen puheestaan. Tällaista totuudellista viestiä on kuitenkin ihmisen hyvin vaikea erottaa ilman Jumalan totuudellista ohjausta. Kuka tahansa voi saada Jumalalta myös totuudellisia unia ja näkyjä, mutta ihmiset eivät ymmärrä niitä, sillä nämä viestit ovat symbolisia ja ihmiselle täysin käsittämättömiä. Symboliset unet ja näyt aukeavat ainoastaan Jumalan totuudessa. On hyvä ymmärtää se, että tässä ajassa monet unet, ilmestykset ja näyt tulevat Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä. Kun ihminen on totuudellisella tiellä, hän alkaa erottamaan eksytyksen myös Jumalan antamista viesteistä. Vanhan testamentin aikoina Jumalan viestit ihmisille olivat varoituksia ja ojennusta siihen suuntaan, että he palvelisivat ainoastaan Herraa, eivätkä epäjumalia. Se, joka julisti jotakin muuta Jumalan nimessä noina aikoina, oli selvästi väärä profeetta. Maailma on kuitenkin muuttunut, eivätkä profeetat ole enää olleet Jumalan totuuden keskiössä vaan Kristus. Jumala ei toimi samalla tavalla kuin tuolloin, ja Kristuksen uhrikuoleman jälkeen ainoastaan Pyhän Hengen vastaanottaneet ihmiset, kuten apostolit, pystyivät opettamaan totuudellisesti, sillä Jumala puhui heidän suullaan. Heidän jälkeensä Pyhä Henki poistui ihmisten keskuudesta ja tässä ajassa Pyhää Henkeä ei ihmisellä enää ole. Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottaminen vaatii aina Jumalan edessä kuuliaisuutta ja nöyryyttä Jumalan totuudessa. Ihmisen tulee myös kasvaa puhtaassa totuudessa ja totuudellisessa uskossa koettelemusten ja kärsimysten kautta Jumalan tahdon mukaisesti, ristin tiellä, Pyhän Hengen alaisena ja ihmisen tulee totella kaikessa Jumalaa. Pyhää Henkeä ei voi vastaanottaa tietämättään tai täyttyä Pyhästä Hengestä aina silloin tällöin. Ihminen ei ymmärrä sitä, että hän toimii koko ajan Jumalan vihan ja kirousten alla omien rikkomustensa tähden, vastaanotti hän minkälaisia tuntemuksia tai ihmeitä hyvänsä. Ihminen ei tunne eikä ymmärrä Jumalaa eikä myöskään ymmärrä Jumalan suunnitelmaa. Jobin kirjassa tuodaan esille ihmisen ymmärtämättömyyttä: Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Sinä kysyit: 'Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?' Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä. Sinä sanoit: 'Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.' Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa. Jumala antaa jatkuvasti Eksyttävän Henkensä kautta totuutta sivuavaa ja totuudellisen tuntuista sanomaa ihmisille, sillä ihmiset kuvittelevat toimivansa Pyhän Hengen alaisena, vaikka ovatkin Jumalan antamassa rajussa eksytyksessä. Tämä eksytys tapahtuu kuitenkin täysin Jumalan tahdosta, Hänen suunnitelmansa mukaisesti, ihmisten rikkomusten ja syntisyyden tähden. Vasta Kristus tuo Jumalan tuomioiden myötä puhtaan totuuden kaikkeen maailmaan. Siihen saakka Jumalan ja Kristuksen nimen kautta julistetaan ja Heistä kerrotaan kaikkialla maailmassa, vaikka evankeliumi onkin saastunut. Roomalaiskirje kertoo, miten Jumala korotti epäjumalia palvovan faraon valtaan ja näytti hänen kauttaan oman valtansa ja voimansa. Samoin Jumala on nostanut pakanakansat valitun kansansa edelle siksi aikaa, että Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen nimi tunnettaisiin kaikkialla maailmassa. Farao paadutettiin rikkomustensa tähden, samoin on käynyt evankeliumia julistaville pakanakansoille. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa. - Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.

Uskovien lisäksi tulevan selittäjiä ja ennustajia löytyy myös muista harhaoppisista suuntauksista, kuten henkisyydestä. Monet henkiset ihmiset kertovat henkisestä kehittymisestä, valaistumisesta, henkisistä energioista ja henkisestä värähtelystä, henkisistä auttajista, enkeleistä, karmasta, useista jälleensyntymisistä maapallolle, tulevasta korkeavärähteisestä ajasta, maapallon ylösnousemuksesta ja kultaisista kaupungeista ymmärtämättä sitä, että he ovat Jumalan antaman rankan eksytyksen kohteena. Monet henkiset ihmiset kokevat auttavansa henkisesti toisia ihmisiä tai jopa koko maailmaa tuntematta Saatanan olemassaoloa, sillä he kuvittelevat Jumalan antaman eksytyksen ja harhan mukaisesti toimivansa totuudessa ja siunattuina tässä tehtävässä rakastavien enkelten tai oletettujen valon auttajien ja kuviteltujen, rakastavien ja korkeavärähteisten energioiden kanssa. Kasvava harhaoppisuus ja luopumus tässä maailmassa on kuitenkin täysin Jumalan suunnitelman mukaista, sillä suunnitelma etenee käsi kädessä ihmisen syntisyyden, rikkomusten ja eksymisen kautta. Harhaoppisuus näkyy henkisyyden lisäksi myös hengellisyydessä. Enteiden ja ennusmerkkien selittäjiä, näkijöitä ja tietäjiä löytyy molemmista ryhmistä. Mooseksen viidennessä kirjassa varoitetaan selkeästi enteiden selittäjistä ja tietäjistä: Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, - loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. - Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle. Ihmisen ei tarvitse tietää ajankohtaa Raamatussa mainituille tuleville asioille eikä keskittyä selvittämään sitä. Ihmisen tulisi keskittyä vain ja ainoastaan Jumalaan ja Kristukseen. Eksytyksen alaista ennustamista voidaan tehdä myös rahallisesti hyötyen, mutta tämäkään toiminta ei ole ihmiselle uutta. Apostolien teoissa kerrotaan orjatytöstä, jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen hyvät rahat. Jumala vie ihmistä eksytyksessään myös tämänkaltaiseen toimintaan ja kun se otetaan vastaan, Jumala antaa ihmisen rypeä näissä oletuksissa ja ennustuksissa sekä niiden selityksissä ja levittää niitä. Ihmisen tulisi todellisuudessa keskittyä vain Jumalaan ja Kristukseen sekä pyrkiä Jumalan ja Kristuksen totuudelliseen tuntemiseen ja totuudelliseen uskoon. Muu on lipeämistä sivuraiteille. Tähän liittyy myös ihmisen hereillä oleminen. Harhaoppisuus on sekoittunut myös tämän päivän hengellisyyteen Jumalan antaman rajun eksytyksen seurauksena. Jesajan kirjassa uskossa hairahtumista kuvataan harhaoppisesta uskosta juopumisen, saastan ja Jumalan totuuden totaalisen kieltämisen kautta: Nuokin ovat viinistä humaltuneita, horjahtelevat väkevien juomien huumaamina: pappi ja profeetta juovat ja horjuvat, viini on vienyt heidät mukaansa. He horjuvat juopuneina, hoippuvat näkyjä nähdessään ja kompastuvat oikeutta jakaessaan. - Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta, kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa. - Ja Jumalan profeetasta he sanovat: 'Kenelle hän luulee järkeä opettavansa, keille jankuttaa sanomaansa? Varmaan sylilapsille, vastikään äitinsä rinnoilta vieroitetuille! - Muista aina, muista aina, mieleen paina, mieleen paina hiukan sitä, hiukan tätä! Ja niin he kulkiessaan kompastuvat ja loukkaantuvat, tarttuvat ansaan, jäävät kiinni. Totuutta löytyy Raamatusta, mutta ilman Jumalan totuudellista ohjausta ihmisillä ei ole mahdollisuutta löytää oikeaa totuutta ja oikeaa tapaa elää ja pyrkiä kohti Jumalaa. Hurmoshenkisyys ja karismaattisuus eivät kuulu totuudelliseen uskoon tässä ajassa, sillä ihmisillä ei ole Pyhää Henkeä, vaan Pyhän Hengen on korvannut Jumalan antama Eksyttävä Henki. Jeesus kertoi Johanneksen evankeliumissa ihmisen sokeudesta, joka liittyy ihmisen uskoon: ’Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita’. Jesajan kirja kertoo edelleen, miten Jumala on tehnyt ihmiset sokeiksi Jumalan totuudelle heidän harhaoppisuutensa tähden. Ihmiset palvelevat tässä ajassa Jumalaa tavalla, joka ei Häntä miellytä. Ihmisten jakama hengellinen opetus ei tule Jumalan totuudesta, sillä Jumala ei Raamatun tekstejä avaa valheessa kulkevalle ihmiselle. Vaikka ihminen ei Jumalan puhdasta totuutta tunne, hän julistaa ja opettaa silti ja eksyttää toisia ihmisiä samaan valheellisuuteen, johon uskoo itsekin. Ihminen saa Jumalalta valheen kautta kuitenkin hämmästyttäviä ihmetekoja ja eksytystä ja eksyy yhä syvemmälle valheeseen. Näyt, ilmestykset ja unet selitetään varmana omasta tulkinnasta, vaikka näissä tulkinnoissa ei Jumalan totuutta ole. Ihmetelkää ja typertykää, sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne! Juopukaa – muusta kuin viinistä, hoippukaa – muusta kuin väkevistä juomista! - Sillä Herra on vaivuttanut teidät raskaaseen horrokseen ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne, ja verhonnut teidän päänne, näkijänne. - Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: ’Lue tämä’, hän vastaa: ’En voi, kun se on suljettu ja sinetöity.’ - Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: ’Lue tämä’, hän vastaa: ’Enhän minä osaa lukea.’ - Herra sanoi: – Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, - niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Uskova ihminen kulkee tässä maailmassa Eksyttäjän talutusnuorassa, eikä sitä itse edes tunnista, sillä totuudellinen ymmärrys asioista puuttuu. Jesajan kirjassa kerrotaan, miten Jumala tulee Kristuksena omalla totuudellaan ja oikeudellaan kitkemään harhaoppisuuden ja hullutuksen tästä maailmasta. Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit ja todistan taikurit petkuttajiksi, minä kukistan maan viisaat ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi. -- Sinun häpysi paljastuu, häpeäsi on kaikkien nähtävissä. Kun minä käyn kostamaan, ei kukaan voi minua estää. Kristuksen opetukset on väärin ymmärretty monissa Raamatun tulkinnoissa ja opetuksissa. Ihminen pelastuu toki Kristuksen kautta, mutta hänen tulee olla Jumalan valittu ja kulkea ristin tietä Jumalan puhtaassa totuudessa, jotta hän voi vastaanottaa Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen ja aloittaa ponnistelunsa kohti Jumalaa. Jumalan totuudessa uskoen ja kasvaen sekä sydämen tekoja tehden myös muiden uskovien synnin taakan on mahdollista keventyä ennen lopullista tuomiota.

Jumalan suunnitelma etenee kaiken aikaa tässä maailmassa, vaikka ihminen ei näitä Jumalan suunnitelman vaiheita tunnistakaan. Ihmisten tulisi ymmärtää ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kerrottu asia, miten Jumalalta saatua tietoa ei voi tulkita ihmisen omasta viisaudesta eikä ihmisen omasta käsityskyvystä käsin. Vaikka Raamattua tutkittaisiin vuosikymmenet, kulutettu aika ja jatkuva Raamatun tutkiskelu ei kuitenkaan tekstien totuudellista merkitystä avaa, vaan siihen tarvitaan Jumalan valittuna ristin tiellä Jumalan totuudessa kasvaminen ja Jumalan antama Pyhä Henki. Kun Raamatun tekstejä tulkitaan ilman Pyhää Henkeä eli ilman Jumalan totuudellista ohjausta, toimitaan Jumalan antaman Eksyttävän Hengen kanssa. Paavali kertoo Pyhän Hengen merkityksestä ja Jumalan totuudesta. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä Hän on lahjoittanut meille. - Siitä me myös puhumme, mutta käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. - Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on Hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä on oltava jatkuva Jumalan totuudellinen ohjaus kyetäkseen tulkitsemaan yhtäkään Jumalan antamaa tekstiä, viestiä, näkyä tai unta totuudellisesti. Vanhan testamentin ajan profeetallisuus ei Jumalan suunnitelman mukaan vallitse enää tässä pahuuden maailmassa, sillä moni asia muuttui peruuttamattomasti, kun Jumala syntyi Sanassaan Ihmisen Pojaksi maan päälle. Ihminen saa rikkomuksistaan aina palkkansa, vaikka ei itse ymmärräkään rikkoneensa Jumalaa vastaan. Kaikki Jumalan antamat unet eivät nyt ole ennusunia eivätkä totuudellisia, vaikka ne siltä vaikuttaisivatkin. Pyhää Henkeä ei ihminen voi vastaanottaa tietämättään, oletettuna Jumalan lahjana ihmisille ilman seurauksia. Jumala vaatii aina valituiltaan totuudessa kasvamista ja totuudellista uskoa sekä näissä molemmissa kurinalaista toimimista. Omaa oletettua ennusuntaan tai näkyään levittäessään ihminen unohtaa Eksyttäjän eli Saatanan olemassaolon, tai hän kuvittelee naiivisti, että hän on eksytyksestä täysin vapaa, kun vain uskoo Jumalaan ja Kristukseen. Jumala koettelee ja eksyttää uskovaa ihmistä jatkuvasti, sillä Jumalan antamaa totuudellista tietoa voi jakaa muille ihmisille vain Jumalan puhtaassa totuudessa, jossa ristin tie ja Jumalan totuudellinen ohjaus ovat jatkuvasti läsnä ihmisen elämässä haastamassa ja kasvattamassa ihmistä. Tällöinkin Jumala kontrolloi hyvin tarkkaan sitä, mitä totuudessa kulkeva ja kasvava ihminen voi toisille ihmisille kertoa. Totuudellisella tiellä omia näkyjä tai unia ei suolleta muille ihmisille, vaan kasvetaan totuudessa Jumalan tiukan ohjauksen mukaisesti hyväksymällä täysin Jumalan tätä maailmaa koskeva suunnitelma. Kun ihminen ei Jumalan suunnitelmaa tunne, ymmärrä eikä hyväksy, hän keskittyy kauhistelemaan sitä, miten Jumala sallii kaiken ikävän tapahtua ihmisille ja rukoilee Jumalan suunnitelmaa vastaan. Jesajan kirja avaa tätä asiaa: Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä Hänen korvansa kuuro kuulemaan. - Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. - Teidän syntinne ovat saaneet Hänet kääntymään pois, niin ettei Hän teitä kuule, sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat, teidän sormenne vääryyden saastuttamat, teidän huulenne puhuvat valheita ja kielenne kuiskii petosta. - Kukaan ei käy oikeutta rehellisesti, kukaan ei esitä totuudenmukaista syytettä. Kaikki luottavat olemattomaan ja puhuvat perättömiä, kaikki kantavat kohdussaan pahaa ja synnyttävät turmion. Ihmistä houkuttaa aina hänen paheensa, himonsa ja halunsa ja näiden mukaan ihminen on oppinut toimimaan. Koska ihminen toimii näin, hän ei saa Jumalalta siunauksia vaan kirouksia ja tämän seurauksena Jumala antaa ihmisen rypeä synneissään. Jesajan kirjassa kerrotaan ihmisistä, jotka eivät kulje Jumalan totuudessa, vaan harhapoluilla. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua. - Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani. Kun ihminen kulkee harhapoluilla, hän kulkee valheellisessa varmuudessa ymmärtämättä sitä, mitä on tulossa. Ihminen uskoo tässä ajassa toimivansa Pyhän Hengen kanssa, mutta Pyhää Henkeä ei ihmisillä ole eikä Pyhän Hengen vastaanottaminen ole koskaan minkäänlainen itsestäänselvyys ihmiselle. Koska jo varhaiset evankelistat ottivat Jumalan antaman eksytyksen vastaan ja antoivat heille annetun totuuden vääristyä, Jumala otti ihmisiltä totuudellisen ohjauksensa eli Pyhän Henkensä kokonaan pois, sillä Pyhä Henki ei toimi ihmisten kanssa, jotka eivät ole Jumalalle kuuliaisia kaikessa joka hetki. Pyhää Henkeä ei voi kukaan enää vastaanottaa Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen ilman totuudellista opetusta eikä ilman koettelemusten ja kärsimysten tietä, Jeesuksen ristin tietä, sillä ihmisen tulee oppia ja kasvaa vääristyneestä uskosta totuudelliseen uskoon ja totuudelliseen toimimiseen tässä pimeyden maailmassa. Totuudessa kulkeva ihminen ei elä tämän maailman menon mukaisesti, vaan hän elää niin kuin Jeesus Kristus eli, Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala koettelee aina ihmistä totuudessa, jotta ihminen pystyy luopumaan synnin tekemisestä ja maailmallisuudesta. Ilman koettelemuksia ja kärsimyksiä Jumala ei ihmistä himoista ja haluista irti päästä. Jos kuvittelee saaneensa Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen lahjana ilman ristin tietä, on vastaanottanut Jumalan antaman rajun eksytyksen ja ottanut vastaan Eksyttäjän eli Saatanan opastuksen. Jumala ei lupaa Hänen totuudessaan kulkevalle uskovalle ihmiselle helppoa tietä. Jos haluaa kulkea helppoa, maallista ja maailmallista tietä, se ei ole se tie, jolla kuljetaan ahtaasta portista ja kapeaa tietä pelastukseen. Pelastuksen tie on Jumalan valittujen tie, jotka pystyvät kasvamaan sille uskonkuuliaisuuden tasolle, jolta ihminen pystyy Jumalan totuudessa pelastumaan. Luukkaan evankeliumissa opetetaan Jeesuksen sanoin, kenet Hän ottaa opetuslapsekseen, omaksi valitukseen ja kasvamaan Hänen totuudessaan. Tällaisen ihmisen tulee asettaa Jumala ja Kristus ensimmäiselle sijalle ja hän joutuu luopumaan hyvin monista asioista, joista hän tässä maailmassa pitää tai jotka ovat hänelle tärkeitä. Ahdingon ajassa ihminen voi ottaa Kristuksen vastaan, mutta sillä on aina hintansa: Jos joku tulee minun luokseni, mutta ei ole valmis luopumaan isästään, äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni. - Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni. - Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.

Kun ihminen vastaanottaa Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen, hän ei itse muutu Pyhäksi, vaan Pyhä Henki on hänessä sitä ainoastaan. Ensimmäinen korinttilaiskirje kertoo Jumalan valituista ja Pyhästä Hengestä. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, - sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa. Ihminen toimii aina kehonsa kautta, ja Jumalan totuudessa ihmisen tulee toimia aina Jumalan totuudellisen ohjauksen ja koettelun alaisena. Kun Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottaneet ja kaikessa Hänelle kuuliaiset ihmiset, kuten totuudelliset Jumalan profeetat ja Kristuksen lähettämät apostolit, kuolivat, Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus tietenkin poistui heistä. Jos ihminen vastaanottaa Jumalalta totuudellista opetusta ja Pyhän Hengen, kuten apostolien aikoina myös uudet uskovat vastaanottivat, Pyhä Henki poistuu ihmisestä, jos ihminen harhautuu vähänkin Jumalan totuudesta, eikä kehotuksista huolimatta palaa siihen. Mitään pyhyyttä tai korotettavaa ei edes profeettojen eikä apostolien maatuvaan kehoon koskaan jää, vaikka heitä nimitettiinkin pyhiksi. Pyhä nimitys kertoi vain siitä, että ihminen kuului Jumalalle Jumalan Pyhyydessä ja totuudessa ja hän toimi Jumalan tahdon mukaisesti. Jumalan Pyhyys ja totuus ovat tulleet eri tavalla ilmi vanhassa ja uudessa liitossa, mutta nyt ihminen elää uuden liiton aikaa ja hänen tulee toimia uuden liiton mukaisesti Jeesuksen antamien opetusten mukaisesti. Jeesuksen kuollut ruumis ei jäänyt ihmisten palvottavaksi, sillä Hän nousi kuolleista eikä fyysistä kehoa jätetty ihmisille. Tästä Jeesuksen kehosta olisi myös tehty Jumalan käskyjen vastaisesti näköiskuvia eli jumalankuvia. Vaikka Jeesuksen fyysinen ruumis otettiinkin ihmisiltä pois, erilaisia jumalankuvia on Hänestä silti tehty Jumalan totuuden vastaisesti. Vaikka Jumala vaikutti Pyhänä ihmisenä, Jeesuksena Kristuksena maan päällä, Hänestä ei silti saa tehdä kuvia eikä patsaita, sen Raamattu kieltää ehdottomasti. Isolla kirjoitetulla Pyhällä ja pienellä kirjoitetulla pyhällä on selkeä eronsa; kaikki mikä tulee suoraan Jumalasta on Pyhää. Pienellä kirjoitettu pyhä tarkoittaa maan päällä Jumalan omaa, jonka Hän on Pyhyytensä kautta ihmisille ilmoittanut. Pyhä pienellä kirjoitettuna liittyy myös vanhan liiton jumalanpalveluksen aikaisiin puhtaisiin esineisiin, joita ihminen ei saanut saastuttaa. Vaikka Jumalalle kuuluu tässä maailmassa kaikki, pyhällä tarkoitetaan uudessa liitossa sitä, mikä on Jumalan Pyhyydessä Hänen omaansa. Valittu kansa ja Israelin maa ovat pyhiä sen takia, että Jumala on ilmoittanut muille kansoille, että ne kuuluvat Hänelle. Ihmisen tulisi aina kunnioittaa sitä, minkä Jumala on Pyhyydessään omakseen ilmoittanut. Minkäänlaisia muita pyhiä asioita, paikkoja, kuten kaupunkeja, rakennuksia, hautoja tai jokia ei tässä maailmassa ole, vaikka uskovat ja eri uskonnot väittäisivät muuta. Jeesuksen ristinkuolemalla oli tietty merkitys myös pyhyyden kannalta. Toinen Mooseksen kirja kertoo, mikä oli pyhäkön väliverhon tarkoitus: Kiinnitä väliverho hakasten avulla paikoilleen ja sijoita liitonarkku verhon taakse. Väliverho osoittakoon teille pyhän ja kaikkeinpyhimmän välisen rajan. Kun temppelin väliverho repesi kahtia Jeesuksen ristinkuolemassa, kaikki ihmisellä aikaisemmin ollut pyhyys menetti merkityksensä, sillä Jumala uhrasi itsensä Ihmisen Poikana ja puhtaana uhrina, valitun kansan rikkomusten ja valittujensa takia. Puhtaassa uhrissa mitätöityi myös aiemmin tarkoin ohjeistettu jumalanpalvelus pyhine esineineen ja pyhine toimituksineen. Matteuksen evankeliumi kertoo tästä: Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. - Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat. Tässä Jumalan antamassa puhtaassa uhrissa aukeni myös pelastuksen tie Jumalan valituille Kristuksen ristin kautta Hänen jalanjäljissään: Heprealaiskirje kertoo tästä: Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä - ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – Hänen ruumiinsa – kautta. - Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. - Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. - Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä Hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. - Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Kristuksen kautta ihmisen on mahdollista pelastua Jumalan valittuna ristin tietä kulkemalla ja elämällä Jeesuksen antamien opetusten mukaisesti Jumalaa kunnioittaen ja Häneen turvaten puhtaassa Jumalan totuudessa vaatimattomuudessa, niukkuudessa, nöyryydessä, vähäisyydessä ja lähimmäisenrakkaudessa. Pyhyyden on mahdollista tulla ihmisen elämään ainoastaan elävän Jumalan kautta, Pyhässä Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa symbolisesti ahtaan portin ja kapean tien kautta ristin tietä kulkien. Tämä edellyttää kuitenkin aina Jumalan puhtaan totuuden vastaanottamista ja siinä kasvamista ja elävän Jumalan kanssa toimimista. Koska ihmisillä ei ole keskuudessaan elävää Jumalaa eikä Jumalan totuudellista ohjausta, ei ole olemassa myöskään minkäänlaista pyhää öljyä, pyhää viiniä, pyhää vettä eikä pyhää toimitustakaan. Ilman elävän Jumalan läsnäoloa ja Pyhää Henkeä ihminen ei voi pyhittää mitään, sillä vain Jumala voi pyhittää. Ihmisen harhautumiseen kuuluvat vallalla olevat kaavamaiset uskoon liittyvät ihmisen itsensä pyhittämät palvelemiset, ylistykset, rituaalit ja tavat sekä ihmisen tekemät pyhiinvaellukset. Jumalan ja Kristuksen vahvempi löytäminen tai uskon vahvistuminen ei kumpikaan edellytä ihmiseltä matkustamista johonkin tiettyyn paikkaan, sillä Jumalaa palvotaan ainoastaan hengessä ihmisen tavallisessa arjessa, ei historiallisten paikkojen, rakennusten eikä esineiden kautta. Kun ihminen keskittyy asioihin, hän ei keskity Jumalaan. Ihmisen tulee ymmärtää, että vastaanottaakseen Jumalan totuuden, hänen tulee aina ottaa vastaan Jumalan totuus siellä missä hän on. Omavanhurskaudella ei koskaan pääse lähemmäs Pyhää Jumalaa. Jumalan omakseen kertomaan maanpäälliseen maahan menemällä ei päästä itse osalliseksi pyhyydestä, sillä ihmisen ei tule palvoa maanpäällisiä paikkoja. Jumalan pyhyydestä pääsee osalliseksi Jumalan valitsema vähäinen ihminen, joka Jumalan totuuden vastaanottaessaan ei enää toteuta maanpäällisessä elämässään ihmisten hullutuksia eikä elä tämän maailman ihmisten tavoin. Harhaoppisuudessa eläessään ja toimiessaan ihminen tekee harhaoppisia ja valheellisia tekoja. Raamattu kertoo myös pyhistä ihmisistä, mutta nämä ihmiset ovat niitä Jumalan valittuja ihmisiä, jotka kuuluvat Jumalalle, siksi ihmisistä käytetään nimeä pyhä. Tämä nimitys eroaa kuitenkin Pyhästä, joka koskee Jumalaa ainoastaan ja jota ihminen saa ainoastaan palvoa. Jumalan valittuja ei tule palvoa eikä korottaa. Neljäs Mooseksen kirja avaa pyhän ja pyhitetyn merkitystä, jonka tulee aina olla Jumalan itsensä pyhittämää eli tässä tapauksessa Jumalan puhdistamaa, mutta tämä kuului vanhaan liittoon: Mooses ja Aaron sekä Aaronin pojat asuivat leirissä pyhäkköteltan edessä, sen itäpuolella. He pitivät israelilaisten puolesta huolta pyhäköstä. Ulkopuolisia oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty osallistumasta heidän toimiinsa. -- Leirin lähtiessä liikkeelle Kehatin jälkeläiset saavat tulla kantamaan pyhäkön varusteita vasta sen jälkeen, kun Aaron ja hänen poikansa ovat saaneet ne peitetyiksi. Peittämättömiin pyhiin esineisiin kehatilaiset eivät saa koskea, etteivät kuolisi. -- Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: - ’Älkää päästäkö kehatilaissukuja häviämään leeviläisten heimon joukosta. - Tehkää siis näin, jotta kehatilaiset saisivat elää eivätkä kuolisi joutuessaan lähelle erityisen pyhiä esineitä: Aaronin ja hänen poikiensa tulee osoittaa kullekin heistä, mitä hänen on tehtävä ja mitä kannettava. - Kehatilaiset eivät saa tulla pyhäkköön sopimattomalla hetkellä, sillä jos he näkevät peittämättömiä pyhiä esineitä, he kuolevat.’ Näissä Raamatun kohdissa pyhyys esineissä liittyy esineiden puhtauteen, jotka Jumala itse pyhitti, sillä niiden avulla suoritettiin jumalanpalvelusta ja uhrattiin Jumalalle. Jumala omisti itselleen myös tietyt ihmiset. Pyhyydestä, pyhittämisestä ja niihin liittyvistä hyvin yksityiskohtaisista laista, ohjeista ja säädöksistä voi lukea Mooseksen kirjoista, mutta tämä kaikki kuului kuitenkin vanhan liiton aikaan. Uudessa liitossa ei toimita minkäänlaisten Jumalalle pyhitettyjen palvontaesineiden eikä rakennusten kautta Jumalan totuudessa. Kun ihmisellä ei ole Jumalan puhdasta totuutta, Herran pelkoa eikä hän toimi elävän Jumalan kanssa, voi harhaoppinen ihminen tehdä mitä tahansa Jumalan, Jeesuksen Kristuksen tai Pyhän Hengen nimissä tässä elämässä, sillä Jumalan antamassa eksytyksessä ei tulekaan rangaistusta heti pahojen tekojen jälkeen tässä elämässä, vaan vasta tämän elämän jälkeen. Eksytyksessä ja valheessa voi Jumalaa palvoa rakennusten ja esineiden kautta sekä pyhittää paikkoja, esineitä, asioita, erilaisia toimituksia ja ihmisiä Jumalan nimessä, mutta palkka odottaa kuitenkin ihmistä tällaisesta harhaoppisesta toiminnasta. Vastuu omista teoista ja sanoista kannetaan aina Jumalalle. Kun ihmisellä ei ole Jumalan puhdasta totuutta ja totuudellista ohjausta, ei isolla alkukirjaimella kirjoitetun Pyhän eikä pienellä kirjoitetun pyhän käsite ole ihmiselle avautunut, sillä pyhä liitetään vapaasti käsitteenä vaikka minkälaisiin asioihin. Kristitty ihminen olettaa myös Raamatun kokonaisuudessaan pyhäksi kirjaksi, mutta sitä se ei ole. Vanha testamentti on pyhä kirja, sillä pyhyys tässä kohtaa tarkoittaa puhtautta, sillä kaikki teksti Vanhassa Testamentissa on saastumatonta ja tieto puhdasta. Ainoastaan apokryfiset kirjat Jumala on saastuttanut harhaoppisella tiedolla. Uudessa liitossa elävä ihminen ei voi kuitenkaan Vanhasta testamentista ottaa mitä tahansa. Jos ottaa siunaukset, niin ottaako rangaistuksena kivittämisenkin? Kumpaakaan asiaa ei voi Jumalan totuudessa ja Uudessa liitossa sieltä ottaa. Roomalaiskirjeessä kerrotaan lain käskyn pyhyydestä eli puhtaudesta, sillä Jumalan antama opetus on aina puhdasta eli pyhää. Laki päivittyi Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa eli Jumalan omassa puhtaassa uhrissa kuitenkin uudeksi. Jumalan antama laki osoittaa aina ihmisten syntisyyden ja ohjaa parannukseen. Kymmenen käskyä kaikkine säädöksineen päivittyi kuitenkin Jeesuksen Kristuksen tuomaksi rakkauden kaksoiskäskyksi. Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon - ja minä kuolin. Näin käsky, jonka oli määrä antaa elämä, tuottikin minulle kuoleman. - Saatuaan lain käskystä aiheen synti käskyn avulla petti ja surmasi minut. - Laki itse on silti pyhä, ja käsky on pyhä, oikea ja hyvä. Jumala on kuitenkin antanut ihmisten eksymisen takia Uuden testamentin saastua, sillä Jumalan antaman puhtaan totuuden sekaan on Uuden testamentin kirjeisiin annettu sekaantua apostolien omia mielipiteitä. Raamattu on hyvin ristiriitainen kirja, joka on tulkittavissa puhtaasti vain Jumalan tahdosta ja Jumalan puhtaassa totuudessa oikea-aikaisesti. Vaikka Raamatun kannessa lukisikin pyhä Raamattu, Raamattu ei ole pyhä, ainoastaan siinä oleva Vanha testamentti ilman apokryfikirjoja on pyhä, sillä Uuden testamentin tekstit ovat saastuneet Jumalan antaman rajun eksytyksen seurauksena. Toinen kirje tessalonikalaisille kertoo Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä, jonka ulkopuolelle ei jää myöskään Raamattu: Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä; - silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. - Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. - Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. - Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, - ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Jumala antaa suunnitelmansa mukaisesti ihmisen jatkuvasti muokata Raamattua tekemällä siitä uusia versioita ihmisten mieltymysten mukaisesti. Raamatun tekstejä ei ole kirjoitettu 'Pyhän Hengen inspiroimana', sillä ihminen ei ole voinut itse päättää siitä, mitä Raamattuun kirjoitetaan ja millä tavalla. Raamattuun on kirjoitettu kaikki tarvittavat asiat Jumalan tahdosta, ei ihmisen itsensä tahdosta, sillä tämä maailma etenee ihmisten tottelemattomuuden takia Jumalan suunnitelman mukaisesti. Koska ihminen elää Jumalan totuudesta eksyneenä Jumalan vihan ja kirousten alla, antaa Jumala ja on myös antanut Raamatun Uuden testamentin saastua. Alla oleva esimerkki on yksi monista. Uuden testamentin saastuminen liittyy ihmisen rikkomuksiin ja tottelemattomuuteen Jumalaa vastaan eli kyse on Jumalan antamista kirouksista ihmisille. Ilman Jumalan totuudessa kasvamista, ilman ristin tietä ja ilman Jumalan totuudellista ohjausta eli ilman Jumalan Pyhyyttä ei ihminen pysty Raamattua oikein tulkitsemaan. Kaikki omaehtoiset, Eksyttäjän alaiset tulkinnat vievät ihmisen sivuraiteille Raamatun tulkinnassa. Markuksen evankeliumissa ylipappi Ahimelek vaihtuu virheellisesti teksteissä ylipappi Abjatariksi, Ahimelekin pojaksi ja tässä on Jumalan antama viesti ihmisille. Joku voisi ymmärtämättömyyttään syyttää Jeesusta Raamatun tuntemisen vajavaisuudesta, mutta siitä ei ole kyse, sillä Jeesus opetti aina oikein. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa tästä samasta asiasta, mutta puhuu Jumalan huoneesta eikä mainitse ylipappia lainkaan nimeltä. Jeesus opetti omana aikanaan Jumalan puhdasta totuutta, mutta Jeesuksen jälkeen Jumala on tarkoituksella antanut Raamatun tekstien saastua. Kyllä Jumala ihmisille antamansa Raamatun tuntee ja tunsi Raamatun pyhät kirjoitukset myös Jeesuksena Kristuksena, mutta ihmiset eivät Jumalan antamassa eksytyksessä ymmärrä niitä viestejä, joita Jumala Raamatun tekstien kautta antaa. Jumalan antamien viestien tulemisen tapa myös poikkeaa ihmisten viesteistä ja viestimisen tavoista. Jumala antaa viestejä, mutta tässä ajassa Hän ei anna suoria totuudellisia ohjeita eikä vastauksia, miten uskovan ihmisen tulee toimia, sillä ihminen toimii paadutettuna Eksyttävän Hengen kanssa, eikä Jumalan totuudessa Pyhän Hengen kanssa. Jumalan totuudesta tulevat viestit ovat haastavia ja ne avautuvat vain Jumalan totuudellisessa ohjauksessa Hänen tahdostaan. Mutta Jeesus vastasi heille: ’Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? - Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.’ Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan tästä tapahtumasta: Daavid meni Nobiin pappi Ahimelekin luo. Ahimelek tuli säikähtyneenä häntä vastaan ja kysyi: ’Miksi olet yksin? Miksi sinulla ei ole ketään mukanasi?’ - Daavid vastasi pappi Ahimelekille: ’Kuningas on antanut minulle tehtävän. Mutta hän sanoi: ’Kukaan ei saa tietää mitään siitä tehtävästä, jota suorittamaan sinut lähetän ja jonka olen sinulle määrännyt.’ Palvelijoiden olen käskenyt tulla erääseen toiseen paikkaan. - Onko sinulla täällä mitään ruokaa? Anna minulle viisi leipää tai mitä sinulla sattuu olemaan.’ - Pappi vastasi Daavidille: ’Minulla ei ole täällä tavallista leipää, mutta pyhää leipää on, jos vain palvelijasi ovat pysyneet erossa naisista.’ - Daavid sanoi papille: ’Varmasti ovat. Aina kun lähdemme sotaan, on naisiin koskeminen meiltä kielletty, jotta mieheni pysyisivät pyhinä ja puhtaina. Vaikka tämä ei olekaan sotaretki, he ovat tänäänkin täysin puhtaat. - Silloin pappi antoi hänelle pyhiä leipiä. Siellä ei näet ollut muuta leipää kuin uhrileipiä, jotka oli otettu pois Herran edestä silloin kun niiden tilalle oli pantu tuoreet leivät. Tähän Raamatun kohtaan liittyy myös toinenkin viesti Jumalalta ihmisille. Pappeus liittyy myös Uuteen liittoon, sillä Uudessa liitossa Jeesus on ainut ylipappi, muita ei tule olla. Tämän selkeästi havaittavissa olevan asiavirheen kautta Jumala kehottaa ihmistä myös kiinnittämään huomiota tähän seikkaan, joka on ylipappeus. Ylipappeudesta kerrotaan tarkemmin Hengellisyys-välilehdellä kappaleessa, jossa käsitellään Jumalan antamia käskyjä ihmisille. Kun Jumala antaa totuuttaan ihmisille, Hän toki koettelee ihmistä, pysyykö hän Jumalan antamassa totuudessa. Ihmiselle Jumalan totuudessa pysyminen on kuitenkin vaikeaa, mutta vaikeaa on sen vastaanottaminenkin, sillä eksytykseen meneminen on paljon helpompaa. Maailmalla on löytynyt paljon hengellisiä tekstejä ja jopa oletettuja salaisia evankeliumeja, mutta Jumalan antamaan totuuteen ne eivät kuulu, vaan ihmisten rajuun eksyttämiseen, joka tulee entistä selvemmin esille, kun maailma lähestyy omaa loppuaan. Jumalan valtakunnan tullessa maan päälle Jeesuksessa Kristuksessa alkoivat myös ihmiskunnan lopun ajat. Ensimmäinen korinttolaiskirje kertoo lopun aikojen alkamisesta Kristuksen syntyessä ensimmäistä kertaa ihmiseksi maan päälle: Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. - Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Lopun ajoilla on myös vaikutusta siihen, miten Jumala tässä maailmassa toimii ja mitä Raamatussa lukee. Apostolit julistivat evankeliumia sillä ymmärryksellä ja sillä uskolla, joka heille annettiin, sillä Jumalan suunnitelman yksityiskohtia he eivät tunteneet. Jumala on toiminut näin tarkoituksella, jotta Hänen suunnitelmansa toteutuisi tässä maailmassa. Ihminen ei pysty löytämään Raamatusta Jumalan totuutta ja Jumalan totuudellista tulkintaa kuin ainoastaan Jumalan totuudellisessa ohjauksessa eli Pyhässä Hengessä, elävän Jumalan kanssa toimien ristin tiellä ja Jumalan tahdosta. Jumala avaa Raamattua aina oikea-aikaisesti, mutta se ei ole kenen tahansa selitettävissä Jumalan totuudessa. Jos apostolit julistivat kaikille uskoville pelastusta, tulee kuitenkin katsoa, mitä Jeesus sanoi samasta asiasta, sillä Hän oli ihmiseksi syntynyt Jumala. Jeesus ei luvannut kaikille pelastusta ja näitä Raamatun kohtia on tuotu esille myös tässä tekstissä. Vaikka Raamattu kertoo pelastuksesta Jumalan lahjana, Pyhän Hengen ja Jumalan totuuden vastaanottamisella on aina hintansa, sillä siihen liittyy aina ristin tie ja elävän Jumalan kanssa toimiminen, jolloin Jumalalle omistettu ihminen myös ottaa jokaisesta omasta väärästä teostaan rangaistuksen saman tien tässä elämässä. Ihminen ottaa kuitenkin hyvin herkästi ja omaa ymmärtämättömyyttään eksytystä vastaan ja kuvittelee omassa tietäväisessä viisaudessaan tekevänsä aina oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti. Toinen kirje Timoteukselle kuvaa tämän maailman ihmisiä ja tätä aikaa, jossa ihmisiä miellyttää ihmisten viisauksien mukainen opetus, joka on kuitenkin täysin järjetöntä opetusta Jumalan totuuden rinnalla: Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. - Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, - rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, - petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, - Nämä näet tunkeutuvat koteihin ja kietovat valtaansa syntien rasittamia, monenlaisten oikkujensa riepottelemia naisparkoja, - jotka ovat aina alttiita uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta. - Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tuollaiset villitsijät vastustavat totuutta. He ovat menettäneet järkensä, ja heidän uskonsa on kelvoton. - Mutta kauan he eivät menesty, sillä heidän järjettömyytensä paljastuu pian kaikille, kuten noille kahdellekin kävi. Karismaattisuus ja hurmoshenkisyys erilaisine julistamisineen, ylistämisineen ja ohjelmanumeroineen sekä ihmistä itseään miellyttävien opetusten jakaminen vetää kuulijoita ja osallistujia puoleensa, mutta Jumalan totuutta ei ole tarkoitettu maailmallista ja maallista ihmistä miellyttämään tai viihdyttämään. Jumala paljastaa omassa puhtaassa totuudessaan ihmisen omat rikkomukset sekä paheet, himot ja halut synteineen, eikä tällainen opetus ole ihmisille mieleen. Ihmisten mielen mukaista ei ole myöskään totuudellinen opetus, joka ei lupaakaan ihmisiä miellyttääkseen pelastusta kaikille uskoville vaan täyden uskon sadon saavuttaville vaikeaa tietä kulkeville Jumalan valituille Kristuksen toisessa tulemisessa. Tuleva Kristus tulee kuitenkin tekemään lopun ihmisten harhaoppisesta opetuksesta ja toiminnasta. Johanneksen evankeliumissa tulee Jeesuksen tuomana esille se, miten tämän maailman ihmiset toimivat omista viisauksistaan ja tarkoitusperistään käsin, eivätkä teot tule Jumalan totuudesta ja Pyhästä Hengestä. Tämä Raamatun kohta pätee edelleenkin tässä ajassa, sillä koko ihmiskunta kulkee Jumalan antamassa eksytyksessä ja paatumuksessa. Ihmisen tulee tehdä parannus, vaikka se omasta mielestään onkin jo parannettu. Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat. Ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa toimivat uskovat pystyvät vielä tuottamaan Jumalalle kelpaavaa satoa, mutta yksistään uskolla ja teoilla ei pelastuta. Jumalan valituilla on pelastumisen mahdollisuus, mutta Jumalan valituilta vaaditaan kaikki täysimääräisenä omassa puhtaassa uskossaan ja teoissaan tässä elämässä. Toinen kirje Timoteukselle kertoo ihmisen luonnosta ja toiveista: Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä milloinkin mieli tekee. – He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Kun Eksyttäjä eksyttää ja ihminen ottaa kaiken vastaan mitä saa, on hengellisiä ja myös henkisiä oppeja ja opetuksia jokaisen mieltymyksen mukaisesti tarjolla. Harhaoppisen opetuksen rinnalla korotettuja pyhimyksiä ja muita korotettuja ihmissieluja uskon saralla riittää vaikka kuinka paljon. Jos Pietari on joissakin opetuksissa valheellisesti korotettu taivasten valtakunnan avainten haltijaksi tai apostolien johtajaksi, on osa korottanut harhaoppisesti Marian, Jeesuksen äidin jopa Jeesuksen ja Jumalan yli. Jumalallisuuteen harhaoppisesti liitetty neitsyt Maria oli aivan tavallinen ihmissielu, jota ei ole lupa palvoa eikä ylistää. Hän ei ollut Jumalan äiti, Jumalan synnyttäjä, taivaan tai enkelten kuningatar eikä pyhä. Vaikka Maria oli Jeesuksen äiti, hän ei tällä varjolla pelastunut tästä maailmasta, sillä Hän ei ollut profeetta eikä apostoli eikä Jumalan valittu, joka olisi kulkenut Jumalan tiukassa ohjauksessa Pyhän Hengen alaisena valtavirrasta poiketen Jumalan tahdon mukaisen vaikean tien. Maria synnytti Jeesusta Kristusta varten ihmisen kehon, sillä Maria kuului siihen sukuun, johon Jeesuksen tuli syntyä. Marian sukuluettelo on luettavissa Matteuksen evankeliumista: Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo: - Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet, - Juudalle Peres ja Serah, joiden äiti oli Tamar, Peresille Hesron, Hesronille Ram, - Ramille Amminadab, Amminadabille Nahson, Nahsonille Salma, - Salmalle Boas, jonka äiti oli Rahab, Boasille Obed, jonka äiti oli Ruut, Obedille Iisai - ja Iisaille Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo, - Salomolle Rehabeam, Rehabeamille Abia, Abialle Asaf, - Asafille Josafat, Josafatille Joram, Joramille Ussia, - Ussialle Jotam, Jotamille Ahas, Ahasille Hiskia, - Hiskialle Manasse, Manasselle Amos, Amosille Josia - ja Josialle Jekonja ja tämän veljet Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikoihin. - Kansan pakkosiirron jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille Serubbabel, - Serubbabelille Abihud, Abihudille Eljakim, Eljakimille Asur, - Asurille Sadok, Sadokille Jakin, Jakinille Elihud, - Elihudille Eleasar, Eleasarille Mattan, Mattanille Jaakob - ja Jaakobille Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi. - Sukupolvia on siis Abrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista, Daavidista pakkosiirron aikaan samoin neljätoista, ja siitä taas neljätoista Kristukseen. Tämä sukuluettelo ei ole kuitenkaan Marian miehen, Joosefin sukuluettelo, niin kuin tässä Raamatun kohdassa virheellisesti väitetään, vaan Marian oma. Tässä Raamatun kohdassa Jumala on antanut Uuden testamentin saastua ja saastuneisuus on todettavissa hyvin helposti. Toinen sukuluettelo, joka on Marian miehen, Joosefin sukuluettelo, on aivan erilainen ja se on löydettävissä Luukkaan evankeliumista. Kun laskee ylläolevan Raamatun kohdan ilmoittamat sukupolvet niin, että Joosef tulkitaan virheellisesti Marian mieheksi eikä isäksi, sukupolvia Jeesukseen tuleekin vain kolmetoista kappaletta. Kun luetteloon lisätään Joosef Marian isänä ja Maria ennen Jeesusta, saadaan oikea luku neljätoista. Näin molemmat Jeesuksen tämän elämän vanhemmat polveutuvat oikeasta suvusta, Aabrahamin, Juudan ja Daavidin suvusta. Jumala on tarkoituksella saastuttanut Uutta testamenttia suunnitelmansa mukaisesti ja uskovat levittävät tässä ajassa tarkoituksella saastunutta evankeliumia ja se on elävän Jumalan tahto ihmisten rikkomusten ja tottelemattomuuden takia. Raamatun kirjoitukset toteutuvat, mutta paadutettu eli Eksyttävän Hengen alaisena kulkeva ymmärtämätön ihmiskunta ei Raamatusta totuutta saa ilman Jumalan itsensä puuttumista asiaan. Näiden Uuden testamentin saastuneiden kohtien lukuisuus pitäisi olla kristitylle jo selvä merkki siitä, että he eivät kulje Jumalan siunausten, vaan kirousten ja vihan alaisena. Kun ihminen rikkoo Jumalan tekemät liitot ihmisten kanssa, niistä tulee aina rangaistuksia. Ihminen toimii saastuneessa uskossa sekä siunaa ja pyhittää Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen nimessä täällä täysin luottavaisena erilaisia asioita, tapahtumia ja ihmisiä, eikä ymmärrä sitä, että tästä kaikesta on tuomio tulossa. Ihminen voi toki itse siunata muita ihmisiä, sillä se tarkoittaa hyvän puhumista muista ja on eri asia kuin Jumalan ja Kristuksen nimessä siunaaminen. Ihminen ei voi itseään tästä elämästä kuitenkaan pelastaa, vaikka julistaisi tai väittäisi mitä tahansa, sillä hän kulkee Eksyttävän Hengen, saastuneen evankeliumin ja saastuneen Uuden testamentin kanssa. Ihmisen tulisi myös ymmärtää, että tämän maailman historiassa ei ole yhtään ihmissielua, joita ihminen itse voisi pyhittää tai korottaa muiden ihmisten yläpuolelle. Raamatussa mainittu pyhä ihminen on Jumalan oma ihminen, jossa Jumala vaikuttaa, ei ihminen itse. Kaikki ylistys ja kunnia kuuluu Jumalalle, ei ihmiselle. Pyhyyden toinen merkitys eli puhtaus on yhdessä Hengessä eli Jumalassa, Jumalana Kristuksessa, Jeesuksessa Kristuksessa eli Pojassa ja Pyhässä Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Kun ihminen nimittää ja korottaa omasta mielestään kristillisesti ansioituneita ihmissieluja pyhiksi tai pyhimyksiksi, tällaisella toiminnalla palvotaan luotuja olentoja ja halvennetaan ainoaa oikeaa Pyhää. Tämä kertoo taas karua kieltään siitä, miten ihminen ei ymmärrä Jumalaa, Pyhyyttä eikä pienellä kirjoitettua pyhyyttä lainkaan. Ihmisten olettamien pyhien tai pyhimysten korottaminen ja palvominen ei ole sallittua ihmiselle, sillä luodun olennon palvomisella eksytään epäjumalien palvomiseen. Ihmisen ei tule myöskään palvoa millään lailla enkeleitä eikä keskittyä heihin lainkaan, sillä ihminen saa palvoa vain Jumalaa ja Jumalaa Kristuksena. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että Jumala on Hengessään yksi ja ainut.


Jumalalliset patsaat, kuvat tai ikonit eivät ole pyhiä vaan täysin harhaoppisia, sillä Jumalasta ei saa tehdä minkäänlaista kuvaa. Jo Toinen Mooseksen kirja kertoo tästä: Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Ylhäällä taivaalla oleva kohta viittaa Jumalaan ja kaikkeen siihen, missä muodossa ja hahmossa Jumala toimii Sanassaan kaikissa ilmenemisen muodoissaan. Tämä tarkoittaa Jumalaa itseään, Sanassaan toimivaa Jumalaa eli Kristusta, enkeleitä sekä Eksyttäjää eli Saatanaa. Esimerkiksi monen rakastama suojelusenkeli-taulu sekä myös kauniit enkelipatsaat ja -kuvat ovat täysin harhaoppisia. Alhaalla maan päällä tarkoittaa Ihmisen Poikaa Jeesusta Kristusta sekä myös enkeleitä, joiden Jumala on antanut näyttäytyä ihmisille. Minkäänlaisia kuvia ei ole heistäkään lupaa tehdä. Maan päällä ihminen ei saa myöskään korottaa ja palvoa toisia ihmisiä, tällä viitataan myös pyhimyksiin ja marttyyreihin sekä hengellisiin johtajiin. Taiteen keinoin ihminen on kuvannut harhaoppisesti kaikkea mahdollista Jumalaan liittyvää. Vesissä maan alla oleva kohta kuvaa jo kuolleita ihmisiä eli vainajia. Vesissä tarkoittaa maanpäällistä elämää, sillä merellä kuvataan Raamatussa kansoja eli ihmisiä. Vesissä maan alla kuvaa kuolleita, haudattuja ihmisiä. Kun vainajien, kuolleiden läheisten, pyhimysten tai ihmisen olettamien sankareiden ja merkkihenkilöiden muistamiseen ihminen pyhittää jopa oman päivänsä tai teettää heille muistomerkkejä, kyse on vainajien palvonnasta, jossa ei toimita Jumalan antamien käskyjen mukaan. Kun ihminen sortuu tällaisiin asioihin, hän rikkoo rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä kohtaa vastaan. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. - Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Jumalaa kuvaava kolmio tai kolmio, jonka sisällä on silmä, on myös harhaoppinen. Kristityt ovat ottaneet oman uskonsa symbolisiksi tunnuksiksi asioita ja elementtejä, jotka eivät totuudelliseen uskoon kuulu. Näitä ovat esimerkiksi esineet, kuvat, värit, kirjaimet ja Jumalaa ja Kristusta esittävä symboliikka. Jumala on taivaassa, ei maan päällä olevassa kuvassa tai patsaassa, jonka eteen ihminen polvistuu tai jota kohti hän rukoilee. Jumalasta ei saa tehdä minkäänlaista kuvaa, ja tämä koskee myös Jeesusta Kristusta, sillä Jumala syntyi itse Ihmisen Pojaksi ihmisten keskuuteen. Kun Jumalasta tehdään jonkinlainen kuva tai patsas, on kyse harhaoppisuudesta ja epäjumalanpalveluksesta. Miikan kirjassa on Jumalan antama viesti, joka pätee edelleen myös tämän päivän ihmiselle: Minä hävitän jumalankuvasi ja kaikki sinun kivipatsaasi. Enää te ette kumarra esineitä, omien kättenne töitä. -- Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Jumala tulee hävittämään tämän maailman loppuessa myös kaikki jumalankuvat, jotka ihminen on tehnyt. Ilman Pyhää Henkeä Raamatun sanoma ja Jumalan totuudellinen sana ei ihmiselle avaudu. Jumalaa ei palvella eikä palvota uudessa liitossa minkäänlaisten esineiden, paikkojen tai kaavamaisen, lakihenkisen suorittamisen kautta, vaan tekojen kautta, hyvää tekemällä, Jumalan totuudessa elämällä. Jeesukseen uskominen toteutuu aina tekojen kautta, rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti ja Jeesuksen opetuksia seuraten ristin tiellä. Pyhäinjäännöksiksi asetetut Torinon käärinliinat eivät näytä Jeesuksen todellisia kasvoja, sillä Jumala ei anna itsestään Jeesuksen oikeita kasvoja ihmisille, vaan eksytystä ja valhetta. Jumala ei ole myöskään totuudessa jättänyt mitään esineitä, edes kehdon palasia, joita voisi yhdistää suoraan Jeesukseen Kristukseen. Valheen kautta palvottavia esineitä, asioita ja paikkoja riittää ja löytyy kyllä. Jumalan antamaan eksytykseen kuuluvat myös ihmisille ilmestyneet stigmat, jotka on tulkittu Kristuksen haavoiksi. Nämä ilmestyneet haavat eivät kerro mitään henkilön pyhyydestä vaan Jumalan antamasta rankasta eksytyksestä, sillä Jumala otti Pyhän Henkensä eli totuudellisen ohjauksensa uskovilta pois jo kauan aikaa sitten. Aina tulee keskittyä uskossa Jumalaan ja Jumalaan Kristuksena, ei ihmisiin, asioihin eikä ihmeisiin. Apostolien maalliset jäänteet tai ihmisten pyhittämien pyhimysten maalliset kehot tai niiden jäänteet eivät ole pyhiä, vaan sieluttoman kehon tavallinen, maallinen jäänne, jonka tulisi normaalisti maatua eikä olla palvonnan kohde. Ihmisen ei ole lupa korottaa toista ihmissielua miksikään, sillä tällä sorrutaan toisen ihmisen eli luodun olennon palvomiseen. Vainajanpalvonta on valitettavan yleistä ja jokapäiväistä, mutta ihminen ei käsitä toimivansa tässä Jumalaa vastaan. Ihmisen ei tule myöskään palvoa enkeleitä.

Jumalalla on oma pyhä kansansa, omaisuuskansansa eli Israelin kansa, mutta tällä kansalla ei ole enää Jumalan totuudellista ohjausta eikä elävää Jumalaakaan. Jumala pitää silti lupauksensa tälle omalle kansalleen. Jumala johdatti israelilaiset luvattuun maahan, jonka Jumala oli pyhittänyt heille. Koska juutalaiset eivät pysyneet Jumalan ohjauksessa vaan toistuvasti lankesivat harhaoppisuuteen ja olivat tottelemattomia Jumalalle, tuo pyhä maa odottaa vielä tulemistaan kokonaisuudessaan tuhatvuotisessa valtakunnassa. Raamatussa käytetään nimeä pyhä Jumalan omaisuuskansasta, luvatusta maasta ja Jumalan valituista. Näistä kaikista puhutaan tarkoituksella Raamatussa pyhinä, koska ne ovat ihmisille ilmoitettuja, Jumalalle kuuluvia asioita. Pyhä sanan merkitys ei näissä asioissa tarkoita puhtautta vaan Jumalan tunnustamia omia. Vaikka kaikki maan päällä kuuluu Jumalalle, Jumala mittaa ihmisiä sillä, kunnioittavatko ihmiset näitä selvästi ilmoitettuja, Jumalalle Pyhyydessä kuuluvia asioita. Jumala valitsi itselleen oman kansan, jota Hän johdatti ja jonka keskelle Hän syntyi juutalaiseksi lunastaessaan Ihmisen Poikana juutalaisten vanhan liiton ajan synnit ja Häneen totuudessa uskovien eli valittujen synnit omalla ristinkuolemallaan. Vaikka Jumalan valittu kansa ei kansana tunnusta Jeesusta Kristusta, se on edelleen Jumalan omaisuuskansa, Hänelle omistettu kansa. Yksikään muu kansa tai ihmisryhmä ei voi heitä korvata tai tätä paikkaa viedä. Roomalaiskirjeen mukaan Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän edeltäkäsin on valinnut. Tiedättehän te, mitä kirjoitukset kertovat Eliasta. Hän esittää Jumalalle Israelia vastaan tämän syytöksen: - ’Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi. Minä yksin olen enää jäljellä, ja he tavoittelevat minunkin henkeäni.’ - Mutta minkä vastauksen hän saa Jumalalta? ’Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole polvistuneet Baalin edessä.’ - Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. Roomalaiskirje kertoo juutalaisista ja pakanakristityistä: Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, - älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. - Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. -- Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta Hän voisi antaa kaikille armahduksen. Vaikka juutalaiset eivät kansakuntana ottaneetkaan Jeesusta Kristusta Messiaana vastaan, minkäänlaiseen ylemmyydentuntoon ei kristityillä ole varaa. Minkäänlainen ylpeyden tunne ei koskaan kuulu totuudelliselle tielle. Kun totuus saastui Pyhän Hengen menettämisen takia, totuudellista uskoa ei ole enää kristityilläkään. Kaikki maailman ihmiset, uskovat mukaan luettuna, ovat rikkomustensa takia tottelemattomuuden vankeja Jumalan vihan alla Kristuksen tullessa, joten kaikista kansoista voi tällöin myös pelastua. Siitä kertoo tottelemattomuuden vangit -toteamus tässä Raamatun kohdassa. Roomalaiskirje kertoo: Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, - eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: 'Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.' - Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. Jos Jeesus Kristus oli kompastuskivi juutalaisille, mitä Kristus on silloin toisessa tulemisessaan kristityille? Päästäisikö Jumala helpolla pakanakansojakaan, kun Hän ei helpolla päästänyt omaa valittua kansaansakaan? Roomalaiskirje jatkaa: Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. - Hän sanoo Moosekselle: 'Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.' - Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa. - Kirjoituksissa sanotaan faraolle: Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa. - Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. Tässä valossa myös kristityiltä tulisi löytyä hyvin paljon nöyryyttä Jumalan edessä. Pakanakansojen on pitänyt levittää saastunutta evankeliumia Jumalan tahdon mukaisesti, mutta kukaan ei voi kuitenkaan ottaa Jumalan antamaa, valitun kansan asemaa itselleen. Kun eksytys otettiin vastaan ja hairahduttiin Jumalan totuudesta, korvautui Jumalan Pyhä Henki Jumalan antamalla Eksyttävällä Hengellä.

Apostolien teoissa kerrotaan siitä, miten Jumala ei tarvitse minkäänlaisia ihmisten pyhittämiä kirkkorakennuksia eikä rukoushuoneita Hänen palvelemisekseen. Ihmiskäsin tehdyt tuotokset, kuten alttarit, patsaat, kuvat eivätkä mitkään muutkaan esineet tai materiaalit kuulu totuudelliseen jumalanpalvelukseen. Totuudellinen jumalanpalvelus toteutuu aina ihmisen tekojen ja sanojen kautta ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. - Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin Hän tarvitsisi jotakin, - itse Hän antaa kaikille elämän, Hengen ja kaiken muun. Jumalan totuudessa elävä ihminen elää Jeesuksen antamien opetusten mukaisesti Jumalan puhtaassa totuudessa omassa arjessaan, muiden ihmisten keskuudessa, eikä toteuta uskoaan itse pyhittämässään rakennuksessa minkäänlaisten kaavamaisten eikä lakihenkisten tapojen kautta. Jumalalle ei tule rakentaa minkäänlaisia rakennuksia, sillä totuudellisen Jumalan palvelemiseen ei uudessa liitossa sotketa mammonaa eikä maallisuutta. Tästä Jeesus opettaa vuorisaarnassaan. Jumalan totuudessa tulee elää joka hetki ja Häntä palvellaan joka hetki elävän Jumalan ohjaamalla tavalla, jossa totuudellinen ja haastava opetus on koko ajan läsnä ristin tiellä. Vaikka apostolien teoissa kehotetaan apostoleja menemään temppeliin, kyse on evankeliumin viemisestä juutalaisille, jotka palvoivat Jumalaa omassa temppelissään. Tämä Raamatun kohta ei käske Jeesuksen Kristuksen seuraajia rakentamaan minkäänlaista temppeliä, vaan julistamaan ihmisille siellä, missä he ovat. Tämä Raamatun kohta korostaa vanhasta elämästä poiketen sitä uutta elämää, jota ihmisen tulee elää Kristuksen totuudessa eli Jumalan totuudessa. Mutta yöllä Herran enkeli avasi vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi: - ’Lähtekää täältä. Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.’ - Apostolit tekivät niin. Kun päivä koitti, he menivät temppeliin ja alkoivat opettaa. Heprealaiskirje selventää temppeleihin ja rakennuksiin liittyvää uutta asiaa lisää: Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. -- Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme. Tämä Raamatun kohta kertoo mitä rakennuksella tässä tarkoitetaan: Jumalan totuudessa kulkevia ihmisiä ja näiden seassa olevia Jumalan valittuja. Jeesus toi Johanneksen evankeliumissa ilmi totuudellisen temppelin merkitystä oman ruumiinsa kautta, joka ei edelleenkään tarkoita fyysistä rakennusta. Tässä Raamatun kohdassa Jeesus kertoo selvästi, mitä temppeleille tulee tehdä: Jeesus vastasi: ’Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.’ - Silloin juutalaiset sanoivat: ’Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?’ - Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Tähän Kristuksen kuvaannolliseen ruumiiseen eli Kristuksen seurakuntaan viittaa ensimmäinen korinttilaiskirje: Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. - Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Uskoon liittyvä Jumalan rakennus rakentuu ja pysyy vain ja ainoastaan Jumalan totuudessa ja totuudellisessa uskossa, sillä muunlainen, harhaoppinen ja maallinen rakennus sortuu ja kaatuu. On vain yksi Jumalan totuus, siitä ei ole eri variaatioita. Harhaoppisessa uskossa yksikään ihminen ei pelastu, vaikka pelastusta nyt jaellaankin avokätisesti kaikille ihmisille vain uskosta Kristukseen. Vaikka uskova pyrkisi tässä ajassa tekemään lähimmäisenrakkauden tekoja omassa elämässään, hän ei silti pelastu, sillä pelastumiseen tarvitaan aina Jumalan valinta, Jumalan puhdas totuus, Jumalan määrittämä uskonkuuliaisuus ristin tiellä sekä Jumalan tahdon mukainen elämä, joka ei ole tämän maailman elämän mukaista. Jumalan tulevissa tuomioissa tuhoutuvat maalliseen perustaan tukeutuvat elämät ja harhaoppiset uskonopit sekä myös kaikki fyysiset rakennelmat maan päältä, sillä mikään maallinen tai maalliselle ja harhaoppiselle perustalle rakennettu ei tule kestämään. Jumalan puhtaassa totuudessa kulkeva ihminen tulee kestämään ristin tiellä Jumalan antamat tuomiot Jumalan antaman rauhan ja tuen avulla ja kykenee toimimaan Kristuksen ohjauksessa ahdingon ajassa tekemällä Jumalan mielen mukaisia, totuudellisia tekoja, kunnes hänen on aika kuolla tästä elämästä riittävästi kasvaneena ja oppineena. Jumalan totuudessa kulkevan ihmisen tai tähän totuuteen pyrkivän ihmisen tulee aina toimia tekojen kautta eli hänen tulee omassa elämässään toteuttaa Matteuksen evankeliumista löytyvää Jeesuksen antamaa rakkauden kaksoiskäskyä. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi. - Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. - Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tämä on sitä jumalanpalvelusta, jota elävä Jumala ihmiseltä haluaa ja tätä ihmisen tulee toteuttaa elämässään joka hetki. Tätä palvelusta ei toteuteta temppeleissä, kirkoissa eikä rukoushuoneissa, vaan jokapäiväisessä elämässä joka hetki Jumalaan keskittyen. Tässä maailmassa on kuitenkin nähtävissä, miten ihminen on rikkonut hyvin monessa kohtaa rakkauden kaksoiskäskyä vastaan. Jumala odottaa Hänen totuudessaan kulkevalta ja kasvavalta ihmiseltä aina myös kasvamista lähimmäisenrakkaudessa, mikä tarkoittaa pyyteetöntä ja puhtain ajatuksin toimimista toisen ihmisen hyväksi tässä maailmassa. Samassa Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. Ihminen kuvittelee, että rakkauteen liittyy saumattomasti ihmisen himot ja halut, mutta nämä eivät koskaan kuulu todelliseen Jumalan antamaan rakkauteen. Himot ja halut on annettu kirouksiksi eli koettelemuksiksi ja eksytykseksi ihmisille. Ensimmäinen kirje korinttilaisille kertoo rakkaudesta ja sen olemuksesta. Tämä Raamatun kohta on tarkoitettu kaikille ihmisille, jotka haluavat kulkea Jumalan totuudessa. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski ja helisevä symbaali. - Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. - Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. - Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, - ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, - ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. - Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. - Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. - Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, - mutta kun Täydellinen tulee, vajavainen katoaa. -- Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista Kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. - Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Totuudellinen usko, totuudellinen toivo ja totuudellinen rakkaus voivat löytyä vain Jumalan totuudessa, sillä Jumala on ainut, joka voi näitä asioita Hänen totuudessaan kulkevalle nöyrälle ja kuuliaiselle ihmiselle antaa. Vaikka tämä Uuden Testamentin kohta uskosta, toivosta ja rakkaudesta on hyvin kaunis, se on kuitenkin Jumalan saastuttama. Rakkaus ei ole suurin, sillä ilman totuudellista uskoa Jumalaan ja Kristukseen ihmisellä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta totuudelliseen toivoon ja totuudelliseen rakkauteen. Mutta suurin niistä on oikea usko - olisi ollut totuudellinen lause. Totuudellinen usko vaatii aina Jumalan totuudesta oppimista, uskon koettelua ja siinä kasvamista sekä totuudellisia tekoja. Vasta näiden jälkeen Jumala antaa ihmiselle totuudellista toivoa ja totuudellista rakkautta suunnitelmansa mukaisesti. Ilman totuudellista uskoa ja siinä kasvamista ja toimimista puuttuvat myös oikea toivo ja oikea rakkaus ihmisen elämästä. Syntinen ja harhaoppinen ihminen ei näitä asioita Jumalan totuudessa saa. Eksytyksen ja valheen kautta saatuna nämä asiat eivät ihmistä pitkälle kanna. Todellisia lähimmäisenrakkauden tekoja ihminen pystyy tekemään vasta Jumalan totuudellisessa ohjauksessa, kun hän on kuuliaisena edennyt totuudellisella tiellä oppien ja kasvaen Eksyttävän Hengen alaisuudesta pois. Kun ihminen alkaa Kristuksen tulemisessa ottamaan Jumalan totuutta vastaan ja hän alkaa ymmärtämään Jumalan suuruuden ja kaikkivoipaisuuden ja Jumalan toimimisen Kristuksena, alkaa ihmiseltä löytymään totuudellisen uskon lisäksi Jumalan antamana myös Herran pelkoa, jotta ihminen ymmärtää oman paikkansa tässä maailmassa. Jumalan totuudessa elävä ja ristin tiellä kasvava ihminen voi toteuttaa Kristuksen ohjauksen alaisena Jumalan totuudellista tahtoa ja elää Jumalan ohjaamalla tavalla, jota ensimmäinen kirje tessalonikalaisille tuo ilmi: Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. - Iloitkaa aina. - Rukoilkaa lakkaamatta. - Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.

On hyvä ymmärtää, että Jumala ilmentää itsensä ihmisille aina Sanassaan, sillä kaikki on luotu Sanan voimalla, koko maailmankaikkeus luotuine olentoineen. Kun ihmiset levittävät Jumalan sanaa, kyse on evankeliumista, jolloin sana kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Kun Sana kuvaa Jumalaa Kristuksena, se kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Sana ei tarkoita aina samaa asiaa. Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman Häntä. Jumalan suuruudesta voi ymmärtää jotakin, kun käsittää sen, että koko maailmankaikkeus on Jumalan alapuolella ja Jumala toimii maailmankaikkeudessa Sanansa eli Kristuksen kautta. Vaikka Jumalalla on monta ilmenemisen muotoa, kaikissa on kuitenkin kyse Jumalasta. Sanassaan Jumala syntyi myös ihmiseksi ihmisten keskelle, Jeesukseksi Kristukseksi. Kolossalaiskirje kertoo Jumalan Sanasta eli Kristuksesta: Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. - Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häntä varten. - Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja Hän pitää kaiken koossa. - Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta Hän olisi kaikessa ensimmäinen. - Ja Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua Hänessä - sekä Hänen välityksellään tehdä sovinnon ja Hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa. - Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja Häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. - Mutta nyt Hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Jumala edellyttää Hänen totuudessaan kulkevalta ihmiseltä aina kuuliaisuutta ja Jumalan valitseman ihmisen tulee elää Jumalalle kuuliaisella tavalla, ei tämän maailman tavoin. Ensimmäinen kuningasten kirja kuvaa Salomonin todistusta Jumalan suuruudesta, miten taivasten taivaatkaan eivät ole Sinulle kyllin avarat. Ihminen ei voi millään tasolla verrata itseään Jumalaan, sillä niin vähäinen ja mitätön ihminen on Jumalan rinnalla. Jumala voi ottaa minkä tahansa ilmenemisen muodon tässä maailmassa tai maailmankaikkeudessa toimiessaan, mitään rajoitteita ei Jumalalle ole olemassa. Sanansa kautta Jumala säätelee omaa valtavaa voimaansa ja tätä kautta Jumala ohjaa kaikkea toimintaa maapallolla ja koko valtavassa maailmankaikkeudessa. Sana ei ole erillinen ja irrallinen osa Jumalaa, sillä Jumalan Henki on yksi ja ainut. Jumalan kaikkivaltius, suuruus, tietoisuus ja voima ovat ihmisen näkökulmasta katsoen mittaamattomia ja täysin käsittämättömiä ihmiselle. Jumala luo aivan kaiken, ja voi tuhota aivan kaiken. Jumalasta lähtevä tuli on niin voimallista, että maailmassa ei ole mitään tähän verrattavaa. Jumalasta lähtevä tuli kuluttaa kaiken, kaiken senkin, minkä maanpäällinen, ihmisen tuntema tuli jättää palamattomana jälkeensä. Koska ihmisen ymmärrys on vähäinen ja hän toimii Eksyttävän Hengen alaisena, on ihmisen käsitys Jumalasta myös virheellinen ja ihminen vetää omissa opetuksissaan Jumalaa omalle tasolleen. Ihmiset ovat Jumalan antaman eksytyksen alaisena kolminaisuusopissaan harhaoppisesti määrittäneet Jumalan yhdeksi olemukseksi, jolla on kolme erillistä 'persoonaa', Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämä määritelmä Jumalasta on lukkoon lyöty Eksyttäjän avustuksella ja ihminen ei tästä määritelmästä pysty luopumaan ennen kuin Jumala sen tuomioidensa ja Kristuksen tuoman totuuden kautta ottaa pois ihmiseltä. Ihminen on päätynyt tähän tulkintaan sen takia, koska Jeesus korosti pelastustietä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Isä, Poika ja Pyhä Henki liittyvät Jumalan Pyhyyteen eli täydelliseen puhtauteen, jonka kautta ihminen voi pelastua, mutta se ei ole minkäänlainen ihmisille annettu kokonaiskäsitys Jumalasta. Kaikkivaltiaaseen Jumalaan liittyy paljon enemmän, kuin mitä ihminen voi käsittää. Matteuksen evankeliumissa Jeesus ei opeta Jumalan olemuksesta mitään, vaan Hän antaa lähetyskäskyn Isän, Pojan ja Pyhän Hengen eli Jumalan Pyhyyden nimessä: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Tässä käskyssä korostetaan myös Jeesuksen opetusten noudattamista eli ihmisen hyviä tekoja, joita ilman ihmisen usko ei ole mitään muuta kuin sanahelinää. Ihmisen pelastumiseen tarvitaan aina Jumalan ja Ihmisen Pojan, ihmiseksi syntyneen Jumalan, totuudellinen tunnustaminen, Kristuksen opetukset ja niiden noudattaminen ristin tiellä sekä Pyhän Hengen tuki ihmisen elämässä. Harhaoppinen uskova ei voi Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta millään saada, sillä hän elää Jumalan vihan alla ja paadutettuna, tottelemattomuuden vankina. Jumalan totuudellista ohjausta ihminen voi vastaanottaa vain ottamalla vastaan Jumalan totuudellista opetusta ja kasvamalla siinä tämän maailman tavoista pois, sillä valheessa toimiva ihminen saa Jumalalta vain eksyttävää ohjausta ja valhetta. Kuitenkin, kun ihminen saa Jumalan totuudesta oppiessaan Jumalan totuudellista ohjausta, tulee käsittää se, että Jumala koettelee ja mittaa ihmistä aina siinä, mitä ihminen on Jumalan totuudesta oppinut. Jos ihminen kuvittelee, että Jumalan Hengen ohjaus on vain Jumalan hyvää ja aina oikeaan vievää ohjausta, on ihmiseltä jäänyt käsittämättä se, että Jumala koettelee ja mittaa myös aina eksytyksen keinoin ihmistä siinä, mitä hän on Jumalan totuudesta oppinut. Jumala myös koettelee ihmistä siinä, pysyykö hän Jumalan totuudessa. Jumalan totuudessa kulkemiseen tarvitaan aina ristin tie, Kristuksen jalanjäljissä kasvaminen, että ihminen oppii pois tämän maailman pahuudesta ja viettelyksistä. Jos opetetaan Jumalan totuudesta eikä sitä oteta vastaan, ihminen pysyy edelleen Jumalan eksyttävän ohjauksen alaisena ja Jumalan vihan alla. Jumala on kärsivällinen opettaja, mutta opittu asia tulee Jumalan totuudessa oppia ja toimia vastedes ainoastaan Jumalan totuuden mukaisesti. Eri kirkollisten suuntausten välillä voidaan kiistellä siitä, mistä Pyhä Henki on lähtöisin. Pyhä Henki on lähtöisin Yhdestä kaikkivaltiaasta Hengestä, moniulotteisesta ja -ilmeisestä Jumalasta. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kertoo opetuslapsilleen Pyhästä Hengestä: Te saatte Puolustajan; minä lähetän Hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Puolustaja puolustaa vain Jumalan totuudessa kulkevia. Puolustaja tarvitaan siksi, että Jumalan totuus ei ole maanpäällä vallitsevaa ihmisten totuutta. Jumalan totuudelliseen ohjaukseen voi päästä vain Jumalan totuudesta oppimalla ja kasvamalla siinä Jumalan tahdon mukaisesti ristin tiellä. Jumala on Kristuksena valittujensa sekä myös kaikkien Jumalan totuudessa kasvavien ihmisten kanssa maailman loppuun asti, sillä kaikkivaltias Jumala toimii tässä maailmassa kaikkialla ja kaikessa ja vie myös tämän maailman omaan loppuunsa suunnitelmansa mukaisesti. Kuitenkin, jos ihmiset toimivat harhaoppisessa uskossa, heidän kanssaan toimii Eksyttäjä, eikä Kristus. Jumala ei ihmisten oletusten mukaisesti rajoitu vain Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, vaan on paljon enemmän. Eivätkö ihmiset ole kokeneet Jumalan myös esimerkiksi vitsauksina, luonnonvoimina, Herran enkelinä, Eksyttävänä Henkenä, Saatanana, kirkkautena, pilvenä tai tulena? Jos ihminen rajaa Jumalan ainoastaan tähän kolminaisuuden ilmaukseen, hän pienentää Jumalan. Isä, Poika ja Pyhä Henki eli Jumalan Pyhyys on kuitenkin ihmisille tarkoituksella annettu, sillä tämä sulkee täysin enkeleihin ja muihin henkiolentoihin sekä harhaoppisuuteen keskittymisen ihmisen pelastustien ulkopuolelle. Ihmisellä ei ole täydellistä käsitystä Jumalasta, sillä Jumalan kaikkivaltiutta, täydellisyyttä, suuruutta ja voimaa on ihmisen hyvin vaikea ymmärtää. Jumala ei ole kolmiyhteinen vaan paljon enemmän, sillä Jumala on Kaikkivaltias. Jumala ei ole minkäänlainen persoona, sillä Jumalaa ei voi puhtaassa totuudessa kuvailla niin kuin rajallista ihmistä. Valheessa Jumalan selittäjiä ja tuntijoita riittää kyllä. Ihmisen on vääristyneen evankeliumin julistuksen myötä vaikea ymmärtää, että hän toimii täällä Jumalan vihan alla. Nahumin kirjassa kerrotaan Jumalasta ja luonnonvoimista, joiden kautta ihminen voi aistia Jumalan: Herra on kärsivällinen, mutta Hänen voimansa on suuri, ei Hän jätä rankaisematta. Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee Hänen tiensä, pilvet ovat Hänen askeltensa pöly. Jumala tuo esille vihaansa lukuisten kirousten kautta; myös rajujen ukkosien, hirmumyrskyjen, hurrikaanien, kovien raekuurojen, rankkasateiden, tulvien, kuivuuden, tulipalojen, maanjäristysten, tulivuorenpurkauksien ja monien muiden luonnonilmiöiden kautta. Jeremian kirja kertoo: Katsokaa Herran myrskyä! Viha nousee, pyörremyrsky puhkeaa, rajuilma raivoaa jumalattomien pään päällä Herran viha ei asetu, ennen kuin hän on vienyt loppuun aikeensa ja päätöksensä. Vielä tulee aika jolloin te sen tajuatte. Ihminen vastaanottaa tässä elämässä Jumalan antamia kirouksia ja lopun ajassa Jumalan antamia vitsauksia. Ihminen kääntää omassa ymmärryksessään Eksyttävän Hengen alaisena monet kiroukset siunauksiksi. Maallinen hyvä tässä elämässä ei ole kuitenkaan Jumalan antamaa siunausta. Jumalan antamaa siunausta ei ole myöskään ihmisen menestyminen tässä maailmassa. Matteuksen evankeliumissa Jeesus varoittaa tämän maailman houkutuksista ja tämän maailman tavoista: Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. - Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. - Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? - Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin Hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan. Itsensä kieltävä ja Jeesuksen tähden oman elämänsä kadottava ihminen ei elä tämän maailman mukaisesti. Ihminen, joka haluaa seurata Jeesusta Jumalan puhtaassa totuudessa, kulkee aina ristin tien kautta eli Kristuksen jalanjäljissä kohti elävää Jumalaa. Elämän pelastaminen liittyy tämän maailman mukaan elämiseen, mutta tämän maailman mukaan elämällä ihminen jatkaa matkaa kadotukseen. Vanhan testamentin opetukset eivät kaikilta osin sovi uuden liiton ajan mukaan elämiseen; vanhassa liitossa Jumala soi ihmiselle vaurautta, sillä Jumalalle tuli uhrata päivittäin puhtaita eläinuhreja. Uudessa liitossa vauras ihminen taas kulkee kadotuksen tietä. Koska ihminen ei tunne elävää Jumalaa eikä ymmärrä Jumalan suunnitelmaa ja tarkoituksia, ihmisen omat opetukset Jumalasta ovat kaukana Jumalan totuudesta. Kaikkivaltiaalla Jumalalla on omat oikeudenmukaiset lakinsa, jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Kaikkivaltias Jumala vaikuttaa kaikessa ja kaikkialla, mutta ei ihmisen ymmärtämällä tavalla. Jumalalla ei ole minkäänlaisia rajoittavia tekijöitä Hänen toimiessaan maailmankaikkeudessa ja ihmisten kanssa. Ensimmäinen kuningasten kirja luonnehtii Jumalaa: Taivasten taivaatkaan eivät ole Sinulle kyllin avarat. Persoonasta puhuttaessa kyse on aina ihmisestä, jolla on tietty, Jumalan luoma luonne, ymmärrys, halut ja himot sekä annetut kyvyt. Daavidin kirjassa kerrotaan ihmiselle annetuista taidoista ja kyvyistä: Ja näille neljälle pojalle Jumala antoi taitoa ja kykyjä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen, ja Daniel osasi selittää kaikki näyt ja unet. Jos uskova luonnehtii, että Jumala on olento, jolla on yliluonnollisia kykyjä, hän syyllistyy Jumalan pienentämiseen ja pilkkaamiseen edes ymmärtämättä sitä. Jumala ei ole minkäänlainen käsitettävä olento, sillä Jumala on ihmiselle täysin mittaamaton voima ja suuruus, mittaamaton Henki. Jumala on itse täydellisyys ja Hän antaa ihmiselle kykyjä ja määrittää mitä ne ovat. Ihmisen asia ei ole määritellä Jumalaa, sillä ihminen ei Jumalaa tunne eikä ymmärrä Jumalan suuruutta. Kun ihminen kertoo toiselle ihmiselle, mitä Jumala ajattelee, mitä Jumala haluaa, mistä Hän pitää tai ei pidä, mitä Jumala vihaa tai mistä Jumala iloitsee, on otettu Eksyttäjän antamaa rankkaa eksytystä vastaan, josta ihminen joutuu vastaamaan Jumalalle. Ihminen ei tiedä mitä Jumala hänestä haluaa tai mitä Jumala ajattelee, sillä ihminen ei tunne todellista, elävää Jumalaa. Ihminen tuntee vain sen ajatuksen ja tuntemuksen, jonka Eksyttävä Henki hänelle Jumalasta antaa. Efesolaiskirje kertoo Jumalan tuntemisesta: Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen Hengen, niin että oppisitte tuntemaan Hänet. Jumala on rajaton ja ihmiselle täysin käsittämätön ja tuntematon, jota ihminen ei tule koskaan tuntemaan, sillä Jumala ei sitä ihmiselle salli. Ihmisen mitätön ymmärrys ja sielun vähäinen tietoisuus ovat esteenä Jumalan ymmärtämiselle, sillä ihminen määrittää Jumalaa aina itsensä kautta. Ihminen ei voi koskaan millään tasolla ymmärtää, minkälainen Henki on. Jumala antaa ihmisille itsestään totuudessa vain tietyn pienen osan, minkä ihminen tarvitsee, mutta eksytyksessä ja valheessa Hän antaa vielä enemmän, mutta totuuden kanssa sillä ei ole enää mitään tekemistä. Jobin kirja kertoo: Korkea on Jumala, me emme voi Häntä tuntea, Hänen vuosiensa määrä on tutkimaton. Kun Raamattu puhuu Jumalan vihasta, tulee ihmisen tästä ymmärtää se, että ihminen on rikkonut Jumalaansa vastaan ja pahasti. Jumala ei ole ihmisen ymmärtämien tunteiden alainen, mutta Raamatun kautta Jumala viestii tavalla, jonka ihminen omilla tunteillaan ymmärtää. Ihminen on syntinen olento ja hänen on vaikeaa pysyä erossa synnistä. Ihminen tekee syntiä joka ikinen päivä, oli hän uskova tai ei. Jeesus Kristus eli synnittömän elämän, joka ei ole tavalliselle, persoonalliselle ihmiselle mahdollista. Kun Jumala syntyi Sanassaan Ihmiseksi ihmisten keskelle, Hän kuitenkin alensi itsensä tällä teolla enkeleitäkin eli Hengen ilmentymiä vähäisemmäksi, ihmisten tasolle. Tällöin Henki otti rajallisen ja vähäisen ihmisen ilmenemisen muodon. Heprealaiskirje kertoo tästä: Lyhyeksi aikaa Sinä asetit Hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit Hänet kirkkaudella ja kunnialla, - panit kaiken Hänen valtansa alle. Ihminen sortuu hyvin usein Jumalan pienentämiseen, useinkin ymmärtämättömyyttään. Jumalan pilkkaa tapahtuu niin monilla tavoilla, tahattomasti ja tahallisesti. Persoona luonteineen ja inhimillisine piirteineen ja ominaisuuksineen liittyy aina rajalliseen, luotuun olentoon ja on ominaista nimenomaan sielulle. Jos Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä lähtee personoimaan, ihminen alentaa ja pienentää Jumalan ja sortuu tällöin Jumalan pilkkaamiseen. Jumala on ihmisen käsittämättömissä, mutta nykymaailmalle nöyryys Herransa edessä, Herran pelko ja Jumalan suuruuden ja kaikkivaltiuden ymmärtäminen vaikuttavat olevan vaikeita asioita sisäistää ja käsittää. Kun ihmisellä ei ole kasvattajanaan ja oppaanaan totuudellista ja elävää Jumalaa, hän voi puhua Jumalasta ja Kristuksesta mitä tahansa ilman seuraamuksia. Jokainen ihminen joutuu kuitenkin jossain vaiheessa Jumalansa eteen vastaamaan kaikista teoistaan, sanoistaan ja ajatuksistaan. Myös siitä, mitä on Jumalasta ajatellut ja opettanut muille.

Jumalan toimimista Sanassaan on löydettävissä Raamatun Vanhasta testamentista monista tilanteista, joissa ihmisiä on ohjattu hyvinkin näkyvällä ja konkreettisella tavalla. Herran kirkkaus, pilvenpatsas ja tulipatsas, jollaisina Jumala näyttäytyi israelilaisten erämaavaelluksen aikana, kertovat siitä, miten Jumala ilmestyi Sanassaan ihmisille. Toisessa Mooseksen kirjassa kuvaillaan tätä tapahtumaa. Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. -- Sitten Mooses nousi vuorelle, ja vuori peittyi pilveen. - Herran kirkkaus laskeutui Siinainvuorelle. Pilvi peitti vuoren kuudeksi päiväksi, ja seitsemäntenä päivänä Herra kutsui Moosesta pilven keskeltä. - Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken. Raamatussa kerrotaan myös, miten Jumalan Henki täytti ihmisen tai miten ihminen toimi Jumalan Hengen ohjauksessa tai alaisena. Jumalan totuudellisesta ohjauksesta on Raamatussa monta kielikuvaa. Apostolien teoissa kerrotaan Pyhästä Hengestä: Saul, veljeni! - Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä. Jumalan toimimisesta Sanansa kautta henkiolentona kertovat myös Herran enkeli- ja Herran sotajoukon päällikkö -ilmestykset. Joosuan kirja kertoo: Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi Häneltä: 'Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?' - Mies vastasi: 'En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.' Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: 'Herrani, mitä tahdot minun tekevän?' - Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.' Joosualle ilmestyi Herran sotajoukon päällikkönä Jumalan Sana eli Kristus. Elävän Jumalan äärellä ihminen on aina Pyhän kanssa tekemisissä. Jumala myös voi pyhittää asioita ja paikkoja, ihminen itse ei koskaan. Jumala toimii myös Saatanana, koettelevana ja eksyttävänä henkiolentona koetellessaan ihmistä. Jobin kirja kertoo tästä: Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Herra kysyi Saatanalta: 'Mistä sinä tulet? 'Saatana vastasi: 'Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.' Tällä Raamatun kohdalla Jumala viestii siitä, että Hän toimii myös ihmisten keskuudessa Eksyttäjänä ja Syyttäjänä eli Saatanana koko maailmassa ja koska ihminen ottaa tämän kaiken eksytyksen vastaan, tehtävää riittää joka puolella. Tämä kertoo myös Jumalan antamien kirousten vastaanottamisesta. Henkiolento, enkeli, on yksi Jumalan Sanan ilmenemisen muodoista, mutta enkeli ei kuitenkaan yksiselitteisesti tarkoita Jumalan viestin tuojaa tai ihmisen auttajaa. Enkeli, ihmiselle oletettu valon tuoja, on tässä ajassa ihmiselle Eksyttäjä eli Saatana. Toisessa kirjeessä korinttilaisille tuodaan tätä asiaa esille: Ei ihme, tekeytyyhän Saatanakin valon enkeliksi. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jumala toimii enkelinä lopun aikoina: Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat Hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. - Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita. Tämä Raamatun kohta kertoo myös, miten Jumala tulee myös toisessa tulemisessaan syntymään maan päälle ihmisten keskuuteen Ihmisen Pojaksi. Tässä ajassa Kristus ei ilmesty yhdellekään ihmiselle totuudessa, sillä ihmisille on luvattu tueksi ainoastaan Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus, joka kylläkin menetettiin. Kaikki muu on ihmisen eksyttämistä. Jumala toimii myös henkiolentona, mutta ihmiselle ilmestyvä henkiolento ei ole koskaan ihmisen pelastaja, kun tähän henkiolentoon ei liity vasta maan päällä elänyttä Ihmisen Poikaa. Kun ihminen kuvittelee toimivansa rakastavien henkiolentojen tai enkeleiden kanssa, hänen tulisi ymmärtää se, että hän toimii tällöin Eksyttäjän eli Saatanan kanssa. Tällöin kyse on Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen täydellisestä puuttumisesta. Kun Jumala toimi maan päällä Jeesuksena Kristuksena, Hän korosti sitä, miten Hänen poismenonsa jälkeen opetuslapset saavat avukseen Pyhän Hengen. Johanneksen evankeliumi kertoo tästä: Te saatte Puolustajan; minä lähetän Hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Totuuden Henki eli Pyhä Henki ei ole kuitenkaan sama asia kuin koettu henkiolento, sillä Pyhä Henki on Jumalan totuudellista ohjausta. Kun Jumala haluaa toimia konkreettisesti ihmisten kanssa, Hän syntyy silloin itse ihmiseksi ihmisten keskuuteen, siksi Hän on käyttänyt myös itsestään nimeä Ihmisen Poika. Kuka tässä ajassa on kokenut tapaavansa Jeesuksen Kristuksen henkiolentona ja on käynyt Hänen kanssaan vaikkapa taivaassa, on ottanut vastaan Saatanan eli Eksyttäjän antaman eksytyksen ja valheen. Jeesus kertoo Luukkaan evankeliumissa, miten Hän tulee uskovien luo vasta toisessa tulemisessaan: Ja minä sanon teille, ette te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: 'Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä. Ihminen ei voi vastaanottaa Jumalan totuudessa minkäänlaisia henkiolentoja Kristuksen puhtaan uhrin jälkeen, sillä hän voi vastaanottaa Jumalan antaman lupauksen mukaisesti ainoastaan ihmisille luvatun Pyhän Hengen, mutta tämä voi tapahtua ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa. Kun aika on oikea, ihmiset voivat kyllä vastaanottaa maanpäällisen Kristuksen toisen kerran, kun Hän on ensin elänyt ihmisten kanssa Ihmisen Poikana. Pyhää Henkeä ei ihminen voi kuitenkaan vastaanottaa koskaan suoraan, sillä Pyhä Henki voidaan vastaanottaa ainoastaan kasvamalla puhtaassa totuudessa koettelemusten ja kärsimysten kautta ja toimimalla tässä totuudessa kuuliaisena Jumalalle. Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus toimii ihmisten kanssa ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa, jossa ei harhaoppia eikä pakanallisuutta saa olla läsnä. Kun ihmisellä ei ole Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta, hän ottaa hyvin herkästi vastaan Jumalan antamaa eksytystä ymmärtämättä sitä, että hän on ottanut vastaan valheen ja eksytyksen. Valhe ja eksytys vievät aina syntiin ja turmioon. Jeremian kirjassa tuodaan voimakkain sanoin ilmi Jumalan suunnitelmaa. Herran viha ei asetu, ennen kuin Hän on vienyt loppuun aikeensa ja päätöksensä. Vielä tulee aika, jolloin te sen tajuatte.

Kun Jumala haluaa suunnitelmansa mukaisesti vahvasti opastaa ja ojentaa ihmisiä puhtaassa totuudessa, Hän syntyy itse ihmiseksi ihmisten keskelle. Ihminen saa tässä tapauksessa kohdata Jumalan suoraan siinä muodossa, jossa Jumala voi toimia selvästi nähtävänä ja kuultavana olentona, jolloin välissä ei ole mitään, mikä vääristäisi Jumalan kertomaa totuutta. Ihmisen Poikana eli Jeesuksena Kristuksena, Jumala antoi itselleen kehon ihmisestä syntymisen kautta, sillä Jumala tarvitsi tässä tehtävässään samanlaisen fyysisen kehon kuin luomillaan ihmisillä. Jeesus erosi muista ihmisistä siinä, että vaikka Hänellä olikin ihmisen keho, Hänellä ei ollut sielua, vaan Hänessä oli Jumalan Henki koko ajan. Kun Jumala toimi Jeesuksena Kristuksena ihmisten keskuudessa, Hänen tuli korottaa maallinen itsensä eli Jeesus Jumalan Pojaksi juuri ihmisten tähden, että he uskoisivat Häneen ja ymmärtäisivät, mistä Hän oli lähtöisin. Jumala kertoo ihmisille kuitenkin aina vain sen, mikä on tarpeellista. Filippiläiskirje kertoo Sanansa kautta ihmiseksi syntyneestä Jumalasta eli Jeesuksesta: Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen - vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, - Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. - Sen tähden Jumala on korottanut Hänet yli kaiken ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. - Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, - ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: 'Jeesus Kristus on Herra'. Taivaassa olevat tarkoittavat uskovia ihmisiä, sillä taivas liittyy käsitteenä uskoon sekä Jumalan ja Kristuksen yhteydessä olemiseen. Maan päällä olevalla ihmisellä tarkoitetaan tavallista, maallista ihmistä ja maan alla oleva kuvaa tästä elämästä fyysisesti kuollutta ihmistä, tuonelassa tai helvetissä olevaa sielua. Kaikkien heidän on tunnustettava Kristuksen Herruus, myös maanpäällisen, ihmiseksi syntyneen Ihmisen Pojan Herruus. Fyysisen kuolemansa jälkeen, ilmestyessään opetuslapsilleen ja muille valituille ihmisille, Jumala korosti heille Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta ja ikuista elämää Kristuksessa eli Hänessä. Jeesuksen Kristuksen kanssa samaan aikaan eläneet ihmiset saivat myös nähdä Hänet Hänen fyysisen kuolemansa jälkeen, jotta he uskoisivat Häneen. On hyvä ymmärtää se, että ihminen voi konkreettisesti vastaanottaa Kristuksen henkiolentona vasta silloin, kun Kristus on ensin elänyt maan päällä ja Hän palaa henkiolentona todistettavasti maan päällä eläneenä samassa hahmossa ja samassa ajassa eläneiden ihmisten keskuuteen. Ilmestyessään kuolemansa jälkeen Kristus antoi opetuslasten kosketella ja tunnustella Häntä, että he vakuuttuisivat, että Hän on se, jonka he tuntevat. Johanneksen evankeliumi kuvaa tätä tapahtumaa: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: 'Rauha teille!' - Tämän sanottuaan Hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Seuraavat sukupolvet eivät voi mitenkään enää tunnistaa Häntä, sillä Jumalasta ei saa tehdä minkäänlaista kuvaa. Muut sukupolvet vastaanottavat silloin Eksyttäjän, sillä Jumala lupasi Kristuksena ihmisille poismenonsa jälkeen ainoastaan Pyhän Henkensä eli Jumalan totuudellisen ohjauksen tueksi, ei minkäänlaisia henkiolentoja. Kristus tulee toisen kerran takaisin, tuomitsemaan ja pelastamaan ihmisiä, mutta ei ihmisen ymmärtämällä tavalla, sillä Jumala toimii tavalla, jota ihminen ei käsitä. Ilmestyskirja kertoo: Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä. - Hän oli raskaana ja huusi tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana. - Toinenkin tunnusmerkki näkyi taivaalla: suuri tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja kruunu kaikissa seitsemässä päässä. - Pyrstöllään se pyyhkäisi pois kolmanneksen taivaan tähdistä ja sinkosi ne maahan. Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistakseen lapsen heti kun se syntyy. - Nainen synnytti lapsensa, Pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja Hänen valtaistuimensa luo. Taivas liittyy käsitteenä uskoon ja Jumalan yhteydessä toimimiseen. Nainen ei symbolisoi tässä Raamatun kohdassa Kristukseen uskovaa seurakuntaa, eikä juutalaista kansaa, vaan yksittäistä ihmistä, maan päälle syntynyttä Kristusta, Ihmisen Poikaa, jonka Jumala herättää tehtäväänsä. Aurinko pukuna ja kuu jalkojen alla kuvastavat naisen Jumalallisuutta eli Jumalan kirkkautta, valtaa ja voimaa. Pään päällä oleva seppele, jossa on kaksitoista tähteä, symbolisoi kahtatoista juutalaista sukukuntaa, Jumalan valittua kansaa. Koska Jumala eli Kristus tulee Juudan Leijonana, Kristus myös syntyy tähän Juudan sukuun ihmiseksi ihmisten keskelle, sinne minne Jumala itsensä ihmisenä sijoittaa. Raskaus ja synnytyspoltot liittyvät ihmiseksi syntyneen, maanpäällisen Kristuksen, Ihmisen Pojan, omien syntien sovittamiseen ja kärsimystiehen, sillä Hänen tulee elää samanlaista syntistä elämää kuin muidenkin ihmisten tässä pimeyden maailmassa, ennen kuin Hän voi Jumalan herättämänä, kärsimystensä ja koettelemustensa jälkeen tulla puhtaassa totuudessa ristin tiellä kasvaneena ja synnittömänä, Juudan Leijonana eli Tuomarina ja Jumalana maan päälle ja ihmisten keskuuteen. Maanpäällisen, toista kertaa ihmisenä kasvavan Kristuksen synnittömyyteen viittaa myös seuraava heprealaiskirjeen kohta: Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio, - samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat. Tämä Raamatun kohta, ilman syntiä, kertoo Jumalasta Ihmisen Poikana toisessa tulemisessaan, sillä ihmiselämään liittyy aina synti. Jumala itse on synnitön ja täydellinen ja jos Jumala tulisi itse suoraan Kristuksena ilman ihmiselämää tähän maailmaan, tässä Raamatun kohdassa ei edes mainittaisi mitään syntiin viittaavaa, joka liittyisi Kristukseen itseensä. Koska Jumalan Pyhyyteen liittyy aina Isä, Poika ja Pyhä Henki, on Jumalan synnyttävä Sanassaan myös toisessa tulemisessaan ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Toisessa tulemisessaan, maallisessa ja syntisessä maailmassa ihmisenä eläessään Jumala ottaa itselleen syntisen elämän, sillä muuten Hän erottuisi jo lapsesta saakka tästä syntisestä, maallisesta ja maailmallisesta maailmasta liikaa ja tie olisi ylitsepääsemättömän vaikea ja raskas. Totuudellinen tie tässä maailman ajassa ei ole sen vaikeuden takia koskaan lapsen tie, vaan aina aikuiselle ihmiselle tarkoitettu ainoastaan. Koska koko maailma on hullutusta, myös Ihmisen Pojan on pakko elää tässä samassa hullutuksessa kuin muut ihmiset. Ensimmäisessä tulemisessaan Hänen tuli olla puhdas uhri ja sen aikaisessa Jumalaa kunnioittavassa ja palvelevassa vaatimattomassa yhteisössä täysin synnitön elämä oli Ihmisen Pojalle myös mahdollista. Koska Jumala on aina oikeudenmukainen, Hän elää molemmilla kerroilla ennen maan päälle ilmestymistään myös itse niissä olosuhteissa, joissa myös maanpäälliset ihmiset elävät. Jumala ei koskaan vaadi ihmiseltä liikoja, vain sen, mihin ihminen omissa äärirajoissaan pystyy. Tämä on kuitenkin monelle tämän maailman ihmiselle liikaa. Koska Jumalan suunnitelma etenee koko ajan, Uuden testamentin päivityksessä on otettu Jumalan antama eksytys vastaan seuraavassa heprealaiskirjeen kohdassa. Ilman syntiä ilmestyvä Kristus on vaihtunut eri asiaa tarkoittavaan ilmaukseen: ja Hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat. Tässä on taas yksi Uuden testamentin kohta, jossa Jumala on antanut Raamatun tekstien saastua. Jumala antaa tuomionsa ja tuhoaa tämän maailman ja sen ihmiset nimenomaan ihmisten harhaoppisuuden, syntien ja tottelemattomuuden tähden. Ilmestyskirjan kohdassa tulipunainen lohikäärme seitsemine päineen ja seitsemine kruunuineen kuvaavat tulipunaisen värin kautta Kristuksen veriuhrin nimessä toimimista ja luvun seitsemän kautta täydellisyyttä eli itsensä korottamista Jumalaksi. Seitsemän päätä kuvaa täydellistä viisautta ja seitsemän kruunua kuvaa täydellistä jumalallista valtaa, joita lohikäärme olettaa valheellisessa uskossaan omaavansa. Kyseessä on saatana, joka toimii myös antikristuksena, joka johtaa ihmisiä harhaan uskon tiellä. Se noudattaa kymmenen sarven kuvauksen kautta Vanhan liiton kymmentä käskyä lakihenkisenä ja toimii toista ihmistä vastaan puskien tätä härän sarvin, Jumalan ja Kristuksen nimessä, toista ihmistä kaikilla tavoin vahingoittaen, eikä toteuta Jeesuksen Kristuksen antamaa rakkauden kaksoiskäskyä. Lohikäärmeen pyrstö, joka pyyhkäisee kolmanneksen taivaan tähdistä maahan, kuvaa sitä, miten pelastukseen ja Jumalan Pyhyyteen liitetystä Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä tämä antikristus hylkää tulevan Pojan, toista kertaa maan päälle tulevan Kristuksen siinä hahmossa ja siinä totuudessa, jossa Hän saapuu. Lohikäärme ei ole yksittäinen ihminen, vaan ihmisjoukko, joka uskoo Jumalaan ja Kristukseen ja tästä maailmasta pelastumiseen harhaoppisella tavalla. Tämä ihmisjoukko, joka ei ota Kristusta Hänen toisessa tulemisessaan vastaan eikä ota myöskään Hänen tuomaansa totuutta vastaan vaan haluaa mitätöidä Hänet, kuvataan lohikäärmeenä, maanpäällisenä saatanana, joka on valmis nielaisemaan lapsen, jonka nainen synnyttää. Tämä luutuneista opeistaan kiinni pitävä uskovien joukko tulee pitämään saapuvaa täydellistä Kristusta antikristuksena, sillä Kristus ei tule länsimaisen, kiiltokuvamaisen ja oletetun parrakkaan Jeesuksen hahmossa ihmisten keskuuteen. Täydellisen Kristuksen tuoma Jumalan totuus ei itsetietoisia ja itsensä korottaneita uskovia myöskään miellytä eikä vakuuta. Kun Jumala syntyy ihmisten keskuuteen toisen kerran, Hän antaa totuutensa ja totuudellisen uuden nimensä vain niille ihmisille, jotka kykenevät Hänet ja Hänen totuutensa ottamaan kiitollisena ja nöyränä vastaan. Tätä nimeä ei tule tuntemaan se, joka tulevan Kristuksen ja Hänen tuomansa totuuden torjuu. Ilmestyskirja kertoo Jumalan valituista, jotka tulevat kilvoittelemaan ristin tiellä eli totuudellisella tiellä Kristuksen ohjaamana ja he myös voittavat tämän maailman viettelykset, harhaoppisuuden ja syntisyyden: Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja. Salattu manna on hengellistä vahvaa ravintoa eli totuudellista opetusta ja kasvatusta, jota Kristus antaa. Valkoinen kivi kuvaa syyttömyyttä, jonka Jumalan valitsema ihminen voi saavuttaa vain tulevan Kristuksen eli Tuomarin antamana totuudellisen tien loppuun asti kulkemisen jälkeen. Valkoiseen kiveen kirjoitettu uusi nimi on Kristuksen uusi nimi, joka tulee myös tunnustaa, jotta ihminen voi Jumalan Pyhyyteen kuuluvan Pojan kautta pelastua. Lapsi kuvaa Jumalan koettelemaa, hengellisesti uudestisyntynyttä, tehtäväänsä valmista Jumalan Poikaa eli Ihmisen Poikaa, sillä Jumala antaa Ihmisen Pojan elää tavallisena syntisenä ihmisenä tässä maailmassa muiden ihmisten tavoin, ilman hyötyä siitä, että Hänessä on Jumalan Henki. Tämä syntyvä Poika ei kuvaa kristittyä seurakuntaa eikä juutalaisia valittuja, sillä totuudessa kasvaminen kärsimysten ja koettelemusten kautta ristin tiellä ei ole heille mahdollista ilman Jumalan antamaa puhdasta totuutta. Jesajan kirjassa todetaan, miten valittu kansa ei pysty synnyttämään mitään: Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut, vääntelehtii ja huutaa kipuaan, niin olimme edessäsi Herra. - Me olimme raskaana, me vääntelehdimme, mutta niin kuin tuulta oli se mitä synnytimme. Mitään apua emme pystyneet tuomaan, ketään emme synnyttäneet asumaan maata. Ihmisten rikkomusten tähden Jumala on tehnyt kaikki maailman ihmiset tottelemattomuuden vangeiksi tässä harhaoppisessa hullutusten maailmassa. Jumalan puhdasta totuutta ei ole enää edes Kristukseen uskovilla eksymisen, hajaannuksen ja Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen menettämisen takia. Naisen synnyttämä lapsi ei myöskään kuvaa Jeesuksen Kristuksen syntymää, joka tapahtui ensimmäisessä tulemisessa, sillä Johannes saa Jumalalta näkyjä tulevasta, eikä menneestä ajasta. Jesajan kirjan myöhempi kohta kertoo tulevasta tuomioiden ajasta, jossa toista kertaa tuleva Kristus tulee valitun kansansa luo. Tässä vaiheessa valitun kansan jäännös ottaa toista kertaa tulevan Kristuksen ja Kristuksen tuoman totuuden vastaan ja pystyy vasta sitten kasvamaan Kristuksen tuomassa puhtaassa totuudessa. Kuulkaa hälyä, joka kantautuu kaupungista, melua, joka tulee temppelistä! Kuulkaa: Herra kostaa vihollisilleen. - Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt, ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut maailmaan poikalapsen. - Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa. -- Näin sanoo Herra: – Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Temppelistä tuleva häly ja melu kuvaavat sitä, miten Jumala tulee Kristuksena poistamaan harhaoppisuuden tästä maailmasta antamiensa tuomioidensa aikana. Kivut ja tuska viittaavat Jumalan antamiin tuomioihin. Poikalapsen syntyminen tässä Raamatun kohdassa viittaa totuudelliseen kasvuun ja tulevan Kristuksen tunnustamiseen, jolloin hengellinen uudestisyntyminen on myös valitun kansan valituille mahdollista. Tässä Raamatun kohdassa viitataan myös tulevaan tuhatvuotiseen valtakuntaan rauhan virran ja kansojen rikkauksien kääntämisellä Israelille. Kun tämä ilmestyskirjassa symbolisesti kuvattu vastasyntynyt lapsi eli uudestisyntyneen maanpäällisen Ihmisen Pojan Henki temmataan Jumalan luo, ihmiseksi syntyneen maanpäällisen Kristuksen Hengen ymmärrys ja tietoisuus, pienen pieni osa suunnattomasta ja voimallisesta Jumalan Sanasta, tiedostuu ja laajenee Jumalan Hengen kanssa yhdeksi ainoaksi Hengeksi, Jumalan Sanaksi, joka on valmis toimimaan kaikkien maailman ihmisten kanssa Juudan Leijonana, Tuomarina eli toista kertaa tulevana täydellisenä Kristuksena. Tällöin Kristuksella eli Sanalla eli Jumalalla on maallisesta Kristuksesta käytettävissä Hänen ulkomuotonsa, jollaisena Hän eli ihmisten keskuudessa, mutta kaikki Hänessä on tässä vaiheessa täyttä Henkeä eli täydellistä Kristusta, ei enää ihmistä. Tällöin kyse on myös oikeasta ja todellisesta Kristuksesta, joka ei ole ihmistä eksyttävä henkiolento, sillä Hän on elänyt Ihmisen Poikana ihmisten keskuudessa samassa ajassa kuin tämän maailman ihmiset, joille Hän ilmestyy. Tämän takia myös henkiolentona ilmestynyt Jeesus näytti kuolemansa jälkeen opetuslapsilleen ilmestyessään kätensä ja kylkensä, että he tunnistaisivat Hänet Ihmisen Pojaksi. Rautainen sauva kuvaa sitä hallinta- ja tuomiovaltaa ja Jumalan valtavaa voimaa, joka tehtäväänsä valmiilla Kristuksella Jumalana on. Rautainen sauva ei sovi tämän maailman ihmiselle mitenkään, sillä ihmisen tulee levittää evankeliumia hänelle opetetun lähimmäisenrakkauden keinoin. Jumala tuo Kristuksena ja Tuomarina ainoan oikean totuuden ja oikeuden, mihin ihminen ei kykene koskaan. Ilmestyskirja kertoo, miten vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa Jumalan valitut saavat hallita Kristuksen kanssa, jolloin heille annetaan valtaa pitää hallitsemansa ihmiset Jumalan totuudessa. Sille, joka voittaa, sille, joka loppuun asti noudattaa minun tahtoani, minä annan vallan hallita kansoja. - Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla, lyö pirstoiksi kuin saviastioita. - Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut; minä annan hänelle aamutähden. -- Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti. Antikristuksella eli harhaoppisella uskovien ihmisjoukolla, joka toimii saastuneessa uskossa ja julistaa saastunutta evankeliumia, ei ole mitään asiaa tähän asemaan. Danielin kirja kertoo lisää antikristuksesta: Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. - Mutta oikeus on istuva tuomitsemaan, ja hänen valtansa otetaan häneltä pois, se tuhotaan ja hävitetään lopullisesti. - Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä. Tämä Danielin kirjan kohta kertoo antikristuksesta, tämän maailman saastuneen uskon ja saastuneen evankeliumin omaavista ihmisistä, jotka opettavat rajussa eksytyksessä Jumalan totuuden vastaisesti ja harhaoppisesti Jumalasta ja Kristuksesta. He myös tuhoavat Jumalan pyhiä eli Jumalan omia, niitä aiemmin Jumalan totuudessa toimineita profeettoja ja apostoleja, saastuttamalla eli tulkitsemalla harhaoppisesti heidän välittämiään viestejä Jumalalta. Juhla-aikojen muuttaminen kertoo siitä, miten Jeesus on irrotettu Hänen juutalaisesta ympäristöstään ja Jeesukseen liittyviä juhlapyhiä on asetettu itselle mieluisiin ajankohtiin oikeiden ja todellisten ajankohtien sijaan ymmärtämättä sitä, että Jumala sovittaa ja sitoo monia asioita ja tapahtumia juutalaisille annetuille merkittäville ajankohdille. Lain muuttaminen kertoo siitä, miten Kristuksen tuomaa lakia ei uskova ihminen noudata, vaan pitäytyy kymmenessä käskyssä, jota yrittää noudattaa rakkauden kaksoiskäskyn sijaan. Ihminen saa tehdä tätä harhaoppista ja Jumalaa vastaan rikkovaa toimintaansa ajallisesti sen ajan, minkä Jumala epätäydelliselle ihmiselle antaa. Kolme ja puoli on luvusta seitsemän puolet ja luku seitsemän kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Oikeuden istuminen tuomitsemaan ja vallan pois ottaminen kuvaavat Jumalan tuomioiden ja Jumalan totuuden tulemista maan päälle valtavan tuhon ja Kristuksen tuoman totuuden muodossa. Jumala tulee tällä tavalla tuhoamaan saastuneet uskonopit ja saastuneen uskon ihmisten keskuudesta iäksi. Korkein pyhien kansa, Israelin jäännös, joka tulee vastaanottamaan tämän maailman tuhoutumisen jälkeen tuhatvuotisessa valtakunnassa Jumalan siunaukset, on Jumalan oma valittu kansa. Kaikki muut kansat tulevat tuolloin tottelemaan tätä Jumalan valitsemaa kansaa, Israelin kansaa. Tähän kansaan tulevat vielä kuulumaan myös ne muut Jumalan valitsemat ihmiset, pakanakansoista kootut Jumalan valitut, jotka Jumala asettaa maailman lopulla elämään ympäri maailmaa. He tulevat kasvamaan Jumalan totuuteen ja pelastukseen valitun kansan jäännöksen tavoin ristin tiellä ahdingon ajassa Kristuksen opettamana.

Markuksen evankeliumissa Jeesus kertoo Kristuksen toisesta tulemisesta: Mutta noina päivinä, tuon ahdingon jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. - tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. - Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan, - ja silloin Hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valitut neljältä ilmansuunnalta, maan ja taivaan ääriä myöten. Ihmisen Pojan tuleminen kertoo siitä, missä hahmossa Kristus on tuleva tähän maailmaan. Enkelit kuvaavat myös tässä maailmassa toimivaa Kristusta, sillä Jumala voi ilmestyä samanaikaisesti missä päin maailmaa tahansa. Jumala kokoaa Kristuksena ensimmäisten antamiensa tuomioiden jälkeen valittunsa suuressa ahdingon ajassa eli Hän etsii eksyneet lampaansa huomaansa ja valitut saavat kasvaa ahdingon ajassa Kristuksen ohjauksessa puhtaassa Jumalan totuudessa. Valittujen kokoaminen maan ääristä kertoo siitä, miten osa Jumalan valituista ei entuudestaan usko Kristukseen ja taivaan ääristä kootut valitut kertovat niistä Jumalan valituista, jotka jo uskovat Kristukseen. Molemmat ryhmät tulevat kuitenkin kasvamaan ristin tiellä Jumalan puhtaassa totuudessa, joka ei ole tämän maailman hengellisten oppien mukaista. Luukaksen evankeliumissa Jeesus kertoo tulemiseensa liittyvistä lopun aikojen merkeistä opetuslapsilleen: Jotkut kysyivät: 'Opettaja, milloin tämä kaikki tapahtuu? Mikä on merkkinä siitä, että se aika on tulossa? - Jeesus sanoi: 'Varokaa, että teitä ei johdeta harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja: 'Aika on tullut.' Mutta älkää lähtekö heidän peräänsä. - Ja kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää hätääntykö. Näin täytyy ensin käydä, mutta loppu ei tule vielä silloin.' - Ja Hän jatkoi: 'Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, - ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä. Ihminen voi varautua tulevaan vain turvaamalla Jumalaan ja toteuttamalla Jeesuksen Kristuksen totuudellisia opetuksia omassa uskossaan, omassa arjessaan. Vain Jumala tietää maailman loppumisen ajankohdan eikä sitä tule ihmisen itsensä arvailla. Keskittymällä aikoihin, maailman tapahtumiin ja erilaisiin merkkeihin ihminen keskittyy maallisiin asioihin, kulkeutuu harhapoluille eikä keskity Jumalaan. Maailmassa on ollut myös muutamia ihmisiä, jotka ovat uskoneet ja uskotelleet muille olevansa tuleva Jeesus Kristus, mutta Jumala ei tule Kristuksena tällä tavalla. Jumala elää kyllä ihmiselämänsä Ihmisen Poikana, mutta Hän ilmestyy kaikille maailman ihmisille vasta täydellisenä Kristuksena eli Jumalana ensimmäisten tuomioiden jälkeen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus varoittaa samaan tapaan: Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia. Ihminen ei ole kuitenkaan ymmärtänyt, että tämä varoitus koskee nimenomaan niitä monia ilmestyksiä ja näkyjä Jeesuksesta, joita Jumala on rajussa eksytyksessään hyvin monille antanut ihmisten rikkomusten ja tottelemattomuuden tähden. Pyhästä Hengestä osaton ihminen voi vastaanottaa todellisen Kristuksen vasta Jumalan antamien tuomioiden jälkeen, kun Jumala on ensin elänyt ihmiselämänsä Ihmisen Poikana ihmisten keskuudessa. Kristuksen toiseen tulemiseen liittyy saumattomasti Jumalan antamat tuomiot ja silloin ihminen ei elä enää tässä tuntemassaan maailmassa, kun Kristus tulee. Maailmassa on paljon eksyttäviä hengellisiä opettajia, jotka tutkivat jatkuvasti ajan merkkejä ja uskottelevat avaavansa Raamatun tekstejä totuudessa. Monet harhaanjohtajat lupaavat myös kaikille uskoville pelastusta ilman ristin tietä ja eksyttävät ihmisiä harhapoluille tempausopetuksillaan. Ihmisen tulee kuitenkin aina ensin kuolla, että hän pääsee tästä maailmasta pois. Ensimmäisessä tulemisessaan Kristus kulki Ihmisen Poikana maan päällä koettelemusten tietä, kärsi, kuoli ristillä ja nousi kuolleista. Jumala kuitenkin palasi Kristuksena ihmisten keskuuteen Jeesuksen näköisenä Hengen ilmentymänä ja vasta sitten nousi ihmisten nähden taivaaseen. Ihminenkö olisi Kristusta eli Jumalaa etevämpi ja nousisi taivaaseen suoraan fyysisessä ruumiissaan? Silloin hän ei seuraisi lainkaan Kristuksen jalanjälkiä. Toisessa kuninkaiden kirjassa kuvataan Jumalan valitun, Elian, pois ottamista maan päältä. On hyvä ymmärtää se, että Jumala ilmensi ihmisille itsensä hyvin vahvasti vanhan liiton aikana ja antoi ihmisille sellaisia näkyjä ja ihmeitä, joita paatumuksessa kulkeva nykyihminen ei enää saa. Kun he olivat ylittämässä jokea, Elia sanoi Elisalle: ’Mitä haluaisit minun tekevän hyväksesi ennen kuin minut otetaan pois luotasi?’ Elisa vastasi: ’Kunpa saisin henkesi voimasta esikoisen osuuden!’ –’Etpä vähää pyydä’, sanoi Elia. ’Mutta täyttyköön pyyntösi, jos näet, kuinka minut otetaan luotasi. Jollet sitä näe, pyyntösi ei toteudu.’- Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen. Tämä tapahtuma on symbolinen ja vahva Jumalan viesti tulevasta ahdingon ajasta, joka tulee ihmisille Jumalan tuomioissa tulen kautta tämän maailman loppuessa. Tuliset vaunut ja tuliset hevoset kuvaavat Jumalan tulevia tuomioita tälle maailmalle, sillä Jumala tulee hävittämään tämän maailman tulella. Esikoisen osuus kertoo Jumalan valitsemasta ihmisestä, jolle on varattu Jumalan antama pelastus. Tässä tulevassa ahdingon ajassa Jumala etsii Kristuksena valittunsa ja kasvattaa heidät puhtaassa totuudessa ja sitä kuvaavat tuliset hevoset ja vaunut, jotka erottavat Elian ja Elisan toisistaan. Tulevassa tekstissä avataan myös Sakarjan kirjassa mainittujen hevosten ja vaunujen merkitystä lisää. Taivaaseen nouseva tuulenpyörre symbolisoi Jumalan toimimista Kristuksena, jolloin Jumalan totuudessa koeteltu ja elänyt Jumalan valitsema ihminen voi pelastua tästä maailmasta Kristuksen eli Jumalan Sanan kautta. Jumalan toimimista Sanassaan eli Kristuksena on kuvattu Mooseksen kirjoissa myös pilvi- ja tulipatsaana. Jumalan valitun tulee elää Jumalan totuudessa ja Jumalalle kuuliaisena kuten vanhan liiton aikana Elia eli. Kun Elia otetaan tässä Raamatun kohdassa elävänä taivaaseen, se kuvaa myös sitä, miten tämän maailman ihmisissä kaikki on kuollutta, mutta vasta Jumala tekee Kristuksessa ja puhtaassa totuudessaan ihmisen eläväksi. Jumala saa ihmisen näkemään ja kokemaan mitä tahansa, sillä ihmisen tietoisuus on täysin Jumalan hallussa, mutta fyysistä ihmistä, edes Jumalan valittua, ei Jumala vie suoraan maapallolta taivaaseen ihmisen kuolematta ensin. Keho jää aina tähän maailmaan ja fyysinen kuolema on ihmisen osa, sen todisti jo Jeesus Kristus omalla ristinkuolemallaan. Kun kyse on esimerkiksi arvostetun profeetan ruumiista, tätä ruumista ei jätetä ihmisten tuntemaan paikkaan kenenkään palvottavaksi, vaan Jumala voi haudata sen muualle, kuten hän teki Mooseksen ruumiille. Ihminen korottaa ja palvoo niin herkästi muita ihmisiä, vaikka Jumala on sen kieltänyt. Kaikki on Jumalasta, ihminen itse ei ole mitään. Mooses, Herran palvelija, kuoli Moabin maassa, kuten Herra oli määrännyt. - Herra hautasi hänet laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa. Raamatussa on paljon asioita ja paljon vahvaa symboliikkaa, jota ihminen ei ymmärrä eikä osaa tulkita oikein. Tuleva Kristus tuo kuitenkin ihmisille puhtaan totuuden, johon eksytetty hengellinen opettaja ei pysty koskaan. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo lopun ajoista ja Hän kertoo myös siitä, miten oikean ajankohdan tietää vain Jumala, sitä eivät tiedä hengelliset opettajat eikä myöskään ihmiseksi syntynyt Ihmisen Poika: Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.’ Maailman tapahtumat etenevät Jumalan suunnitelman mukaan ja myös uskovien eksytys etenee ja siitä kertoo taivaalla näkyvät suuret ennusmerkit. Taivas liittyy uskoon ja Jumalan ja Kristuksen yhteydessä olemiseen. Suuret ennusmerkit kertovat niistä uskovien saamista hämmästyttävistä ihmeistä, joita he rajussa eksytyksessään saavat Jumalalta. Toki Jumala antaa tälle maailmalle myös muita hämmästyttäviä asioita, mutta Raamatun tulkinnassa tulee ensisijaisesti keskittyä sen hengelliseen sanomaan. Kansan nouseminen kansaa vastaan ja valtakunnan nouseminen valtakuntaa vastaan eivät kuvaa pelkästään sotaa, vaan myös sitä eripuraa ja niitä ristiriitoja, jotka maailmassa kasvavat eri ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Kun ihminen keskittyy Jumalaan tämän maailman hullutusten sijaan ja hän oppii rukoilemaan hengessä ja totuudessa, voi Jumala antaa ihmiselle hetkittäin myös omaa rauhaansa. Pyhästä Hengestä osattomat Raamatun opettajat, karismaattiset saarnaajat, ihmeiden tekijät, väärät profeetat ja rukouksella ja olettamallaan Pyhällä Hengellä parantavat ihmiset vievät kanssakulkijansa herkästi harhapoluille, sillä ihminen ei Eksyttäjän olemassaoloa eikä Pyhän Hengen puuttumista tunnista eikä ymmärrä. Ihminen ei voi tunnistaa sitä, ohjataanko häntä Jumalan totuudesta vai Jumalan antamasta eksytyksestä, kun hän ei Jumalan totuutta tunne. Ihmiset odottavat kovasti Jeesusta tulevaksi, mutta Kristus ei tule enää ihmisten keskuuteen Messiaana vaan Tuomarina ja tämä poikkeaa täysin ensimmäisestä tulemisesta. Ihmisen on vaikeaa kestää Tuomarin edessä, kun usko ei ole totuudellisella pohjalla ja Kristuksen tulemiseen ei ole varauduttu totuudellisella tavalla, hereillä olemalla. Apostolien teoissa kerrotaan Kristuksen toisesta tulemisesta seuraavasti: Hän on näet määrännyt päivän, jona Hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka Hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä Hän on antanut kaikille takeet herättämällä Hänet kuolleista. Ilmestyskirjassa Kristuksen toiseen tulemiseen liittyy ratsastaja, joka ratsastaa valkoisella hevosella. Symbolinen ratsastaja on Jumala Sanassaan eli Kristus itse. Tämä ratsastaja valkoisine ratsuineen ja jousineen kuvaa myös Jumalan totuutta, joka tulee Jumalan Sanan eli Kristuksen kautta leviämään joka puolelle maailmaa. Monissa Raamatun tulkinnoissa valkoinen ratsastaja tulkitaan antikristukseksi tai evankeliumin voittokuluksi, mutta valkoinen liittyy aina värinä Jumalaan ja Jumalan puhtaaseen totuuteen, ja pelastukseen. Ilmestyskirja kertoo valittujen eli Kristuksen morsiamen, valkoisten vaatteiden merkityksestä: Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, - hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Ihmisen pelastumiseen ei riitä koskaan pelkkä usko, vaan Jumala vaatii ihmiseltä aina tekoja tässä elämässä. Valitun ihmisen tulee tehdä Jumalan totuudessa Jeesuksen opettamia lähimmäisenrakkauden tekoja ja elää tässä elämässä aivan eri tavalla kuin muut maailman ihmiset. Kun Jumala tuo tuomioitaan ihmisille, toisiko Hän ne ilmoittamatta itse mistä todella on kyse? Miten ihmiset voisivat kasvaa ja oppia Jumalan puhtaasta totuudesta vaikeina aikoina, jos tätä totuutta ei ihmisille tuotaisi? Ei Jumala jätä koskaan mitään ihmisten itsensä varaan, etenkään lopun aikoina, vaan Hän toimii itse. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kertoo Kristuksen toisesta tulemisesta. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. - Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Kristuksen tullessa ihminen saa vastaanottaa Jumalan totuuden ja ihminen saa myös ymmärtää, kuka ihmisten keskuuteen tuleva Ihmisen Poika ja täydellinen Kristus todella on. Jumalalla on monta ilmentymisen muotoa, mutta ihmisen tulee uskoa Kristuksen toisessa tulemisessa nimenomaan siihen Jumalan ilmentymisen muotoon, missä hahmossa Jumala on Sanassaan elänyt Ihmisen Poikana samassa ajassa ja jonka kautta ihminen voi ainoastaan pelastua Jumalan puhtaassa totuudessa. Kun ihminen ei Jumalan suunnitelmaa tiedä eikä ymmärrä sitä, hän ei voi myöskään tunnistaa tapaa, jolla Jumala ihmisten keskuuteen tulee. Jesajan kirjassa kerrotaan, miten Jumala itse tulee Kristuksena maan päälle toteuttamaan suunnitelmansa: Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet. Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujen ruumiita. -- Herralla on valmiina mies, väkevä ja mahtava kuin raesade tai rajumyrsky, kuin valtavien vesien tulvasade, joka kaataa voimallaan kaiken lakoon. -- Itse Herra nousee niin kuin hän nousi Perasiminvuoren luona, niin kuin kiivastui Gibeoninlaaksossa, niin hän kiivastuu ja tekee työnsä – outo on hänen työnsä! – ja toteuttaa tekonsa – merkillinen on hänen tekonsa! - Älkää siis enää pilkatko, etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi, sillä olen saanut tietää, että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä ja on valmis hävittämään kaiken maan. Jumalan ensimmäiset tuomiot, varoittava esimerkki ihmisille Jumalaa vastaan rikkomisesta, on kova. Tätä kovuutta kuvataan Herran kiivaana nousemisena, ihmisten verellä ja surmattujen ruumiilla, joita kukaan ei tule peittämään. Mies, joka on valmiina, kuvaa tehtäväänsä valmista Ihmisen Poikaa ja miehen kautta kuvataan symbolisesti myös Jumalan antamaa voimaa, vahvuutta ja voittamattomuutta. Jumala ei ole Henkenä luomansa ihmisen sukupuolisuuden alainen, mutta elää kuitenkin maan päällä ihmisenä ihmisten joukossa muista erottumatta siinä osassa ja siinä paikassa, missä Hänen pitääkin elää. Näin Hän myös Hengen ilmentymänä eli Kristuksena ilmestyy ihmisille siinä hahmossa, jossa Hän eli maan päällä ihmisenä, jotta Jumalan Pyhyys, eikä eksytys, tulisi ilmi. Ihminen sortuu herkästi Jumalan pilkkaamiseen ja myös Jumalan totuuden pilkkaamiseen, kun ihmiseltä puuttuu tarvittava ymmärrys Jumalan totuudesta. Jumala ei tule tähän maailmaan ihmisen ymmärryksen mukaisesti, sillä Jumalan totuudellinen työ näyttäytyy ihmiselle outona ja merkillisenä. Ja mikä on outoa ja merkillistä, siihen ei uskota. Sakarjan kirja kertoo siitä, mitä Jumala, maailman valtias, tekee tässä maailmassa tuomioidensa ja tulemisensa lähestyessä. Kohottaessani jälleen katseeni näin neljät vaunut, jotka tulivat kahden vuoren välistä. Ne vuoret olivat vaskivuoria. - Ensimmäisiä vaunuja vetivät punaruskeat hevoset ja toisia vaunuja mustat hevoset. - Sitten tulivat kolmannet vaunut, valkoisten hevosten vetäminä, ja lopuksi neljännet, edessään kirjavat hevoset. Kaikki ne olivat vahvoja hevosia. - Minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: ’Mitä nämä tarkoittavat?’ - Enkeli vastasi: 'Ne ovat taivaan neljä tuulta, jotka lähtevät liikkeelle koko maailman Valtiaan edestä. - Mustien hevosten vetämät vaunut ovat lähdössä kohti pohjoista maata, valkoisten vetämät länttä kohti ja kirjavien hevosten vetämät vaunut etelään päin.’ - Kaikki nämä vahvat hevoset odottivat innokkaina käskyä lähteäkseen liikkeelle. Herra sanoi: ’Menkää kiertelemään maata!’ Niin ne lähtivät kaikkiin suuntiin. - Minulle hän sanoi: ’Paina mieleesi ne hevoset, jotka lähtivät pohjoista kohti. Ne vievät minun Henkeni pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä.’ Neljät vaunut liittyvät luvun neljä kautta kirouksiin ja vitsauksiin, joita Jumala tulee antamaan ihmisille lopun aikoina. Kaksi vaski- eli kaksi pronssivuorta kuvaavat Jumalan kahta tulemista Kristuksena maan päälle sekä ne kuvaavat myös Jumalan tuomaa totuutta. Koska vaunut tulevat vuorten välistä, Jumalan antamat vitsaukset saavat alkunsa ennen kun Jumala tulee Kristuksena toisen kerran maan päälle. Tähän viittaa myös maininta tuulista, jotka lähtevät liikkeelle koko maailman Valtiaan edestä. Kun kulta liittyy symbolisesti monissa Raamatun kohdissa Jumalaan, pronssi liittyy kuvaannollisesti Ihmisen Poikaan. Toinen Mooseksen kirja kertoo pronssisesta käärmeestä, joka symbolisoi Ihmisen Poikaa, Jeesusta Kristusta, Jumalan valittujen syntien sovittajaa ja puhdasta uhria: Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon. Ilmestyskirja kertoo myös tulevasta Ihmisen Pojasta, tulevasta Kristuksesta, joka ilmestyskirjan kuvauksen kautta eroaa kovasti aikaisemmasta tulemisestaan tulen liekkien ja hehkuvan pronssin kautta, joilla viitataan Tuomariin, tulen tuhoon ja Jumalan tulevaan kirkkauteen täydellisenä Kristuksena. Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät kuin tulen liekit ja jonka jalat välkehtivät kuin hehkuva pronssi. Vaikka Jumala syntyy Ihmisen Pojaksi toisessa tulemisessaan, Hän ilmestyy ihmisille vasta Hengen ilmentymisen muodossa, ihmiselämänsä jälkeen. Punaruskeat hevoset viittaavat siihen vereen, jonka ihmiset tulevat Jumalan vitsauksissa vuodattamaan. Mustat hevoset viestivät tätä maailmaa kohtaavasta tuhosta ja Jumalan tuomioista. Valkoinen kuvaa värinä Jumalan puhdasta totuutta, joka tulee Jumalan itsensä levittämänä leviämään kaikkialle maailmaan. Kolmannet valkoiset vaunut liittyvät myös luvun kolme kautta Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen eli Jumalan Pyhyyteen, joka tulee totuudellisena ja ainoana oikeana Pyhyytenä esille kaikille maailman ihmisille. Musta kuvaa värinä myös Jumalan totuuden vaikutusta ihmisille. Maailma saa tuomionsa, sillä todellinen ja totuudellinen Kristus ja Kristuksen valo tässä maailmassa muuttuvatkin ihmisille heidän harhaoppisen uskonsa takia pimeydeksi. Kirjavat hevoset kuvaavat sitä epäjärjestystä ja kaaosta, jota tämä maailma tulee vastaanottamaan Jumalalta. Kun Jumalan antamat ihmiskuntaa verottavat ja koettelevat vitsaukset alkavat ja ne ravistelevat koko maailmaa, tällä herätellään ihmistä, jolloin myös Jumalan totuus alkaa ihmistä kiinnostamaan. Jos ihminen pilkkaa ja väheksyy Jumalan antamaa totuutta, hän joutuu siitä vielä Jumalalle vastaamaan. Jumalan toimia ohjaa aina mittaamaton järki ja viisaus sekä myös oikeudenmukaisuus, mikä on Jumalan antamaa ymmärrystä vaille olevalle ihmiselle täysin käsittämätöntä. Mihin tulevaa Kristusta tarvittaisiin, jos ihmisillä olisi oikea totuus, ymmärrys synnistä ja valitut pelastuisivat tulevasta ahdingon ajasta ilman Kristuksen tuomaa totuutta ja opetusta? Ilmestyskirja kuvaa valkoisella hevosella ratsastavaa Kristusta seuraavasti: Minä näin, kuinka Karitsa avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan ukkosen tavoin jylisevällä äänellä: 'Tule!' - Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen, ja sillä joka istui hevosen selässä, oli jousi. Hänelle annettiin seppele, ja seppelöitynä voittajana Hän lähti uusia voittoja kohti. Ihmisen tulee ymmärtää se, että Jumala toimii Sanassaan hyvin monissa ilmenemisen muodoissa samanaikaisesti. Tämä tulee hyvin vahvasti ilmi myös ilmestyskirjassa lukuisten enkelten ja erilaisten olentojen kautta. Neljä olentoa, joita on selvennetty Hengellisyys välilehdellä, symbolisoivat kirouksia ja suuren ahdingon ajan vitsauksia, joita ihmiset vastaanottavat Jumalalta. Jousi ja etenkin jousesta lähtevä nuoli, joka ei ole näkyvä fyysinen nuoli, kuvastavat sitä, minkälainen on Kristuksen tuoma totuus ja sen merkitys tälle maailmalle ja sen ihmisille. Koska Jumalan totuus ei ole ihmisten vallitsevaa totuutta, jousesta lähtevä, totuutta symboloiva näkymätön nuoli on ihmiselle kauhistus. Tämä nuoli osuu kohteeseensa ja se myös tuntuu. Kristukseen uskovat eivät voi itse totuutta tähän maailmaan levittää, koska heillä ei ole Jumalan puhdasta totuutta eikä Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta. Seppelöity voittaja kuvaa Kristusta, ei ihmistä. Psalmissa 38 on käytetty myös symbolisena kuvauksena nuolta. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita! - Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, Sinun kätesi on painanut minut maahan. - Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska Sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa. - Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa. Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse kantaa syntiensä taakkaa yksin, sillä ottamalla Kristuksen tuoman totuuden vastaan ja kasvamalla kuuliaisena ja nöyränä tässä totuudessa Kristuksen ohjauksessa, Jumala tulee aina ihmistä vastaan. Koettelemusten ja kärsimysten kautta ihmisellä on mahdollisuus kasvaa totuudelliseen uskoon, Jumalan edellyttämiin tekoihin ja oikeaan tapaan elää tässä maailmassa. Jokainen uskova voi ottaa Jumalan tuoman totuuden vastaan ja kasvaa siinä Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka ei olisikaan Jumalan valittu. Kun ihminen tunnustaa Jumalan totuuden ja Jumalan kaikkivaltiuden, hän ymmärtää myös sen, että Jumala laittaa kaikki ilmestyskirjan ratsastajat ja ratsut liikkeelle oman tahtonsa ja suunnitelmansa mukaisesti kuten Hän myös antaa ihmisille muut kertomansa tuomiot suunnitelmansa mukaisesti. Ihminen saa Jumalan tuomioiden päivänä vastaanottaa oman toimintansa seuraukset, eikä ihminen voi kiistää omia rikkomuksiaan eikä syntisyyttään millään lailla.


Kun Jumala ihmiseksi syntyessään ottaa samanlaisen fyysisen kehon kuin ihmisellä on, Hän koettelee aina vahvasti myös itseään ihmisenä ihmisten keskellä. Ollakseen samanlainen kuin muut, Jumala tarvitsee tavallisen ihmiskehon, jossa toimia. Syntyessään ihmisten keskuuteen, Jumala näyttää ihmisille oikeudenmukaisuutensa, sillä Hän ottaa myös ihmisen kaltaisen Hengen tietoisuuden tason ihmisenä itselleen, haastaa itsensä ja näyttää tällä tavalla totuudellisen opettamisen lisäksi, miten ihminen pystyy totuudelliseen uskoon ja lähimmäisenrakkauteen niissä olosuhteissa, jotka ihmisille on annettu. Koettelemusten ja kärsimysten kautta Hän opettaa myös Ihmisen Poikana omalla esimerkillään, miten ihmisen tulee toimia nöyränä Herransa edessä ja ottaa koettelemukset ja kärsimykset kiitollisena, nöyränä ja kuuliaisena vastaan. Ihmisen tulisi ymmärtää Jumalan toimiminen Jeesuksena Kristuksena tarjotun pelastumisen mahdollisuuden lisäksi suurena rakkauden tekona ja osoituksena ihmisille totuuden tuomisen ja valittujen syntien sovittamisen lisäksi. Kun Jumala tulee Sanassaan toisessa tulemisessaan ihmisten keskuuteen, Hän ei tule suoraan henkiolennon muodossa, vaan elää ensin Ihmisen Poikana maan päällä, sillä ilmestyvä henkiolento tässä ajassa tarkoittaa eksyttävää henkiolentoa. Jumala tulee puhtaassa totuudessa Kristuksena nimenomaan Pyhyytensä kautta, ja tähän Pyhyyteen kuuluu uudessa liitossa aina Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala koettelee myös itseään olemalla yksi muiden ihmisten joukossa ja tällä Hän näyttää ihmisille myös, miten Jumalan totuudessa kulkeminen ja pelastus on Jumalan valitsemalle ihmiselle ihmisenä mahdollista myös tässä pimeyden ja pahuuden maailmassa. Jeesus Kristus kertoi itsestään Ihmisen Poikana sekä omasta suhteestaan Jumalaan eli Isäänsä Johanneksen evankeliumissa: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? - Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat Hänen tekojaan. -- Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. -- Te saatte Puolustajan; minä lähetän Hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. -- Mutta minä sanon teille totuuden: mutta teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois, minä lähetän Hänet luoksenne, - ja Hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, Hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Tässä Jumala kertoo Jeesuksen Kristuksen suulla, miten Hän tulee antamaan tukensa Pyhän Hengen olomuodossa opetuslapsiensa avuksi, kun Hän itse ei ole enää Ihmisen Poikana opetuslapsiensa keskuudessa. Tästä voi ymmärtää myös sen, miksi Jumala tulee uudestaan ihmiseksi ihmisten keskuuteen. Jos täällä olevilla ihmisillä olisi Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus ja he toimisivat täysin Jumalan puhtaassa totuudessa, ei tarvittaisi myöskään Kristuksen toista tulemista. Kun Pyhä Henki puuttuu uskovilta ihmisiltä ja maailma on täysin pimeyden, synnin ja harhaopin vallassa ja evankeliumia on levitetty tarpeeksi laajalle, tulee silloin Kristus eli Jumalan Sana syntymään uudelleen maan päälle Ihmisen Pojaksi. Jumala itsessään on täysin ihmisen ymmärryksen ulottumattomissa ja näkymättömissä, mutta ilmestyessään Ihmisen Poikana Jumala on ihmisten nähtävissä ja koettavissa. Kun ihminen puhuu ja toimii Jumalan Pojan kanssa, hän voi turvallisesti ja ymmärrettävästi toimia Jumalan kanssa. Turvallisuus liittyy siihen, että jos ihminen loukkaa Jumalaa, kun hän loukkaa puheillaan tai teoillaan Ihmisen Poikaa, se voidaan antaa hänelle anteeksi, jos ihminen katuu ja häpeää tekoaan. Toki ihminen saa katumuksen jälkeen myös seuraamuksia eli rangaistuksen Jumalalta, mutta katumuksen myötä mitään ei ole peruuttamattomasti menetetty. Kun ihminen kohtaa suoraan Sanassaan toimivan Jumalan täydellisenä Kristuksena, ei ihmisen sanomisia ja tekemisiä enää anteeksi annetakaan. Silloin ihmisen osa ei ole tämän elämän jälkeen tuonelassa häävi tai sitten hän voi päätyä suoraan helvettiin riippuen siitä, millä tavalla hän Jumalaa vastaan rikkoi tai miten hän Jumalaa loukkasi tai pilkkasi. Kuka Jumalan Pyhyydessä ei tunnusta Ihmisen Poikaa, hänellä ei ole Isääkään, sillä Ihmisen Poika on ihmiseksi syntynyt Jumalan Sana. Jumalalla on Sanassaan lukemattomia ilmentymisen muotoja, ja Ihmisen Poika on yksi niistä, mutta Ihmisen Poika liittyy nimenomaan Jumalan Pyhyyteen ja ainoastaan Ihmisen Pojan kautta on pelastumisen mahdollisuus ihmisellä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa Ihmisen Pojasta, Pyhästä Hengestä, anteeksiannosta ja ihmisen ymmärtämättömyydestä: Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa. - Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. - Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. Kuka torjuu toista kertaa tulevan Kristuksen, joka ilmestyy toisessa tulemisessaan koko maailmalle täydellisenä Hengen ilmentymänä, torjuu suoraan Jumalan ja toimii silloin Jumalaa ja Jumalan totuutta eli Pyhää Henkeä vastaan. Kun Jumala elää itse ensin Ihmisen Poikana maan päällä ja jos Hänet tässä ajassa torjutaan ja Häntä pilkataan, voidaan ihmisille antaa anteeksi heidän tekonsa, jos he saavat Jumalalta ymmärrystä ja ymmärtävät katua tekoaan. Ihminen joutuu kantamaan aina tekojensa ja sanomisensa seuraukset ja vastaamaan niistä Jumalalle. Apostolien teoissa kerrotaan Paavalin ristin tiestä Jumalan totuudessa ja myös siitä, miten hän sai kantaa aikaisempien tekojensa seuraukset kristittyjen vainoajana ja Ihmisen Pojan eli Jeesuksen Kristuksen kieltäjänä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden. Kun Jumala tulee ihmisten keskuuteen toisessa tulemisessaan ihmiselämänsä jälkeen täydellisenä Kristuksena, maallisen elämänsä ihmisenkaltaisessa hahmossa ja tuo puhtaan totuuden tullessaan, tässä vaiheessa Häntä loukkaavat eivät enää loukkauksiaan anteeksi saa. Jos he tässä vaiheessa Jumalan totuuden tuntiessa loukkaavat tulevaa Kristusta, he loukkaavat suoraan Henkeä, eli Jumalaa. Jumala tulee tällöin henkiolentona ihmisten keskuuteen siinä hahmossa, jossa Hän on elänyt samaan aikaan ihmisten kanssa maan päällä, sillä vasta silloin Hänet voidaan varmuudella tunnistaa todelliseksi Kristukseksi ja Jumalan Pyhyydestä tulevaksi. Jumalalla on oma, mutta kuitenkin aina oikeudenmukainen tapansa toimia tässä maailmassa. Jumala on itse täydellisyys, eikä ihmisen osa ole arvostella eikä tuomita Jumalaa. Jumala on Luojana luonut kaiken, myös ihmisen, johon Hänellä on täysi hallinta- ja tuomiovalta ja Hän toteuttaa tätä valtaansa Sanassaan myös maanpäällisen Kristuksen kautta. Ei Jumala ole ymmärtämätön, puolueellinen eikä julma, vaan Hän toimii aina oikeudenmukaisesti ja Hän myös armahtaa niitä, jotka toimivat Hänen tahtonsa mukaisesti. Saul toimi ennen apostoli Paavaliksi kutsumistaan kristittyjen vainoojana, mutta Jumala kutsui Kristuksena hänet siitä huolimatta apostoliksi ja antoi hänelle hänen syntinsä anteeksi, kun Paavali oli riittävästi kuuliaisena oppinut ristin tiellä. Paavali joutui kuitenkin totuuden tiellä paljon kärsimään syntiensä takia. Kun ihmisellä ei ole oikeaa ymmärrystä, tuomiokaan ei ole silloin lopullinen, jos ihminen kääntyy ja katuu tekojaan sekä alkaa toimimaan Jumalan totuudessa. Jumala tuo kyllä totuutta ihmisille oikea-aikaisesti, kaikille maailman ihmisille, kun on sen aika. Jumalan pilkkaaminen on kuitenkin aina asia, josta ihminen joutuu aina vastuuseen. Jumalasta ei ole ihmisen lupa käyttää mitään muuta nimitystä, kuin mitä Hän itse on ihmisille antanut Raamatun kautta. Monen ihmisen käyttämä Jumalaan tai Kristukseen liittyvä huudahdus tai voimasana ei ole sallittua, kuten ei myöskään tuttavallinen yläkerta-nimitys Jumalasta tai taivaasta puhuttaessa, sillä nimitys on Jumalaa halventava. Monet henkiset ihmiset uskovat Jumalan eksyttämänä universumiin, maailmankaikkeuteen, kosmokseen tai kaikkeuteen, jolta he pyytävät kiitoksella asioita, ja olettavat tältä niitä saavansa, mutta maailmankaikkeus ei ole sama asia kuin Jumala. Nykykäsityksen mukaan havaittava maailmankaikkeus koostuu pimeästä energiasta, pimeästä aineesta ja aineesta. Maailmankaikkeus tai avaruus ei pysty tuomaan ihmiselle mitään. Jumala on kaiken tämän luomansa yläpuolella. Jumala tuo Eksyttäjänä Häntä vastaan rikkoville ihmisille monia asioita valheen kautta.

Jumala kertoo Itsestään jo Raamatun alkulehdillä, Mooseksen ensimmäisessä kirjassa: Jumalan Henki liikkui vetten yllä, --Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. -- Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. -- Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: 'Missä sinä olet?' Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu ja se tarkoittaa sitä, että ihmisen tulisi hyveidensä kautta ja Jumalan totuudessa toimien heijastaa Jumalan hyvyyttä. Jumala ei ole ihmisen näköinen, eikä ihmismäinen, sillä Jumala on mittaamaton Henki, jonka suuruus ja voima ovat täysin käsittämättömiä ihmiselle. Jumala on paljon suurempi kuin se, mitä Hän on luonut. Ihminen ei käsitä eikä pysty edes hahmottamaan Jumalan luomaa maailmankaikkeutta ja sen rajoja. Jumalan käsittäminen on sula mahdottomuus ihmiselle. Jumalan Poikana eli ihmiseksi syntyneenä Ihmisen Poikana, maanpäällisenä Kristuksena, Jumala voi kuitenkin konkreettisesti Sanansa kautta toimia ja puhua samanlaisena ihmisenä kuin muut ihmiset ihmisten joukossa. Jumalaan liittyvällä Poika-sanalla ei ole kuitenkaan samaa merkitystä kuin ihmisen poikapuolisella lapsella. Merkitykset eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Poika on kuitenkin merkitykseltään ihmisen paljon helpompaa käsittää kuin Sana tai Viisaus. Sana on se osa Jumalaa, jonka kanssa Kaikkivaltias Jumala toimii ihmisten kanssa. Jumala käveli Edenin puutarhassa ja puhutteli Aadamia ja Eevaa Sanassaan eli tässä kohtaa henkiolennon muodossa. Jumala on toiminut Sanansa eli Viisautensa kautta muinaisuudesta asti, ennen maailmankaikkeuden luomista ja ennen tämän maailman alkua, ja tähän viittaa myös Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjan luku kahdeksan, jossa Viisaus kertoo itsestään: Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudessa minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. -- Olin läsnä, kun Hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle. Jumala ei kuitenkaan kirjaimellisesti luo itseään, vaan ilmentää itsensä eri ilmentymisen muodoissa. Jumala kertoo itsestään ja paljastaa itsestään asioita aina oikea-aikaisesti. Valitun kansan kantaisät, profeetat ja apostolit saivat sen käsityksen Jumalasta, joka heille Jumalan suunnitelman mukaan siinä ajassa kuului. Koska koko maailman ihmiset ovat paatumuksen vallassa omien rikkomustensa takia ja evankeliumin sanoma on vääristynyt, tuo Jumala oikea-aikaisesti puhdasta totuuttaan oman suunnitelmansa mukaisesti ihmisille. Ja onhan se selvää, että kun maailma on loppumassa, tuo Jumala myös sellaista tietoa ihmisille, josta he eivät ole ennen tienneet. Kun tämä maailma loppuu ja ihmiset kuolevat kaikki, häviää myös tämä tieto tästä maailmasta. Kun Jumala luo tämän maailman tuhoutumisen jälkeen tuhatvuotisen valtakunnan, siellä toimitaan toisin, kuin tässä maailmassa. Danielin kirja kertoo: Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy. Evankeliumin julistajat eivät voi ottaa tästä Raamatun kohdasta kunniaa itselleen, sillä valhetieto ja vääristynyt evankeliumin sanoma ei tarkoita tiedon lisääntymistä. Tämä Raamatun kohta tarkoittaa Jumalan antaman puhtaan totuuden lisääntymistä ja tätä puhdasta totuutta Jumala tuo maailmalle tavalla, joka ei ole yksityiskohdissaan ihmisen tiedossa. Jesajan kirjassa Jumala kertoo, miten Hän ilmoittaa etukäteen, mitä ihmiset tulevat Häneltä vastaanottamaan. Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville. - Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille. Jumalan suunnitelma ja Jumalan teot kuuluvat Jumalalle, eikä ihmisen osa ole ottaa niistä kunniaa itselleen. Ihminen on herkästi hairahtuva ja eksyvä, eikä hän pysty ilman vahvaa ohjausta ja koulutusta pysymään Jumalan totuudessa. Jumala syntyy ensimmäisen tulemisensa jälkeen Sanansa kautta ihmiseksi, kun on Jumalan tuomioiden ja puhtaan totuuden aika. Ihmisen Pojan ymmärrys ja tieto omasta tehtävästä maan päällä kasvavat Jumalan antaman koulutuksen ja valmennuksen myötä, johon liittyvät aina koettelemukset ja kärsimys. Maan päällä toimineen Jeesuksen ulkomuoto oli maallinen ja vaatimaton keho, jota tarvittiin täällä toimimiseen. Tämä keho sellaisenaan ei ole Jumalalla Kristuksena taivaassa käytössä, sillä Sana eli Kristus on Jumalan voimallinen ilmenemisen muoto, jota ei voi pakottaa yhteen jatkuvaan rajalliseen muottiin ja pieneen hahmoon, eikä etenkään ihmishahmoon ja tiettyyn sukupuoleen, sillä Jumala ei ole ihminen vaan Henki. Johanneksen evankeliumi kertoo Jumalasta ja siitä, miten ihmisen tulee lähestyä Jumalaa: Jumala on Henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Henki ei ole ihminen eikä ihmisolento, mutta Jumala voi syntyä ihmiseksi ihmisten keskuuteen ja Hän näyttäytyy omassa Pyhyydessään aina siinä hahmossa ihmisille, jossa Hän on maan päällä elänyt samassa ajassa. Ihmisten pitää aina pystyä tunnistamaan Ihmisen Poika jollakin tavalla samassa ajassa eläneeksi. Tämä liittyy Jumalan Pyhyyteen eli Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, sillä ihmisen tulee uskoa Jumalan lisäksi ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan eli Ihmisen Poikaan ja vastaanottaa Jumalan totuudessa ja Pyhyydessä Jumalan totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki. Jos ihminen vastaanottaa minkä muun tahansa ilmestyksen tai henkiolennon kuin sen, missä hahmossa Jumala on tunnistettavasti elänyt vastikään maan päällä, hän on vastaanottanut Eksyttäjän. Jumalan voi Pyhyydessä Jeesuksen Kristuksen ristikuoleman jälkeen tunnistaa ilmestyksenä vain samassa ajassa maan päällä eläneen Ihmisen Pojan kautta. Ihmisellä ei ole minkäänlaista totuudellista kuvaa siitä, miltä parituhatta vuotta sitten elänyt Jeesus todella näytti. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo: Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

Totuudellisella tiellä kannetaan aina ristin taakkaa, jotta tällä tiellä voidaan edetä. Ristin taakka kuvastaa Ihmisen Pojan, ihmiseksi syntyneen Jumalan eli Jeesuksen Kristuksen kärsimystietä sekä Hänelle annettuja koettelemuksia ja kärsimyksiä eli Jumalan antamia kirouksia. Jumala otti Sanassaan, Ihmisen Poikana vastaan tarvittavat kärsimykset ja uhrasi itsensä puhtaana uhrina valittujen ihmisten puolesta, heidän syntiensä tähden. Ilman kärsimyksen tietä ihmisellä ei ole mitään mahdollisuuksia kasvaa totuudessa, vahvistaa uskoaan eikä pelastua, sillä vasta koettelemusten ja kärsimysten kautta ihminen voi kasvaa uskossa ja totuudessa ja myös pysyä näissä molemmissa ja elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Ensimmäinen Pietarin kirje kertoo: Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. Kun uskova ihminen lupaa kaikille uskoville ihmisille pelastusta Kristuksen uhrin tähden ilman ihmisen omaa ristin tietä, hän kieltää tämän Raamatun kohdan ja myös hyvin monen muun. Jumala koettelee aina valitsemaansa ihmistä, ennen kuin ihminen voi vastaanottaa Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen, sillä totuudellisesti uskovan ihmisen tulee elää Jumalan antamien ohjeiden mukaan ristin tiellä eikä tämän maailman hullutusten mukaan. Raamattu kertoo Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen Kristuksen sanoin, joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Kristukselle eli myös Jumalalle kelvatakseen ihminen ei sellaisenaan koskaan riitä. Jos kuvittelee riittävänsä, puuttuu Jumalan antamaa ymmärrystä. Pelkkä usko ei ole Kristuksen seuraamista, sillä teot ja tästä maailmasta poikkeava elämäntapa ja Jumalan totuudessa kulkeminen ja kasvaminen puuttuvat. Jumalan valittu toteuttaa kaikessa Jumalan tahdon. Jumalan valitsema ihminen joutuu omalla uskon tiellään kantamaan aina ristin taakkaa. Tämä viesti tulee kuvaannollisesti ilmi tapahtumassa, jossa sotilaat ottivat Jumalan ohjaamana Simon-nimisen kyreneläisen miehen väkijoukosta ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. Luukaksen evankeliumissa kerrotaan tästä: Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä. Ei ole sattumaa, että Jeesuksen ristiä kantoi välillä joku muu, sillä se on selkeä Jumalan viesti ihmisille kärsimyksen ja koettelemusten tiestä. Ihminen ei itse päätä, onko hän Jumalan valittu, vaan Jumala valitsee valittunsa ihmisten joukosta ristin tielle kasvamaan Hänen puhtaassa totuudessaan. Ihmisen kulku uskon tiellä koettelemuksineen ja kärsimyksineen, eli kuvaannollinen Jeesuksen ristin kantaminen Hänen jalanjäljissään, Jumalan totuudessa, on valittujen matka kohti ihmisen ylösnousemusta eli pelastumista Kristuksen kautta. Matka on myös erilainen, kuin tavallisen, harhaoppisuudessa ja maallisuudessa elävän ihmisen. Kärsimystie kuuluu aina maanpäälliseen Kristukseen ja Jumalaan totuudellisesti uskoville, sillä totuudellinen tie poikkeaa uskossa ja totuudessa kasvamisen takia muiden maanpäällisten kulkijoiden tiestä, jolla kuljetaan tämän maailman mukaisesti. Johanneksen evankeliumissa Jeesus muistuttaa vielä tästä tiestä opetuslapsiaan. Minun isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. - Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. - Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen. Apostolit ymmärsivät, minkälainen on Kristuksen tie, jolla he kulkivat, mutta tämän maailman ihminen rukoilee jatkuvasti koettelemuksia ja kärsimyksiä pois, ja etsii helpotusta ja parantumista, eikä ymmärrä sitä, mitä ristin tie todella tarkoittaa. Paavali kertoi kirjeessään filippiläisille, miten teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin Hänen puolestaan. -- Minä tahdon tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla Hänen kaltaisekseen osallistumalla Hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. - Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. Tämä maailma ei tarjoa ihmiselle muuta kuin valhetta ja hullutusta ja myös uskova ihminen menee tämän maailman menoon väkisinkin mukaan, kun ei totuutta tunne. Pelkän uskomisen varassa ihminen ei kuitenkaan koskaan pelastu. Kuka haluaa koettelemuksistaan eroon, rakastaa maallisuutta ja etsii ihmeparantumisia, ei ole ristin tien eli totuudellisen tien kulkija, sillä helppo tie ei ole totuudellisen uskon omaavan ihmisen tie. Vasta nöyrtymisen, koettelemusten ja kärsimysten kautta ihminen voi kasvaa todelliseen uskoon ja todelliseen rakkauteen ja tehdä Jumalalle mieluisia tekoja sekä edetä kohti Jumalan armoa. Jumalan armo tulee esille myös tuonelan kasvattavalla osalla. Kun uskova ihminen, joka ei ole Jumalan valittu, haluaa kaikessa pyrkiä Jumalan totuudessa toimimiseen, hän tuottaa myös enemmän satoa Jumalalle. Tällöin myös tuonelan vaikutus on erilainen hänelle kuin sille ihmiselle, joka tuottaa satoa vain vähän tai ei ollenkaan. Ihminen ylösnousee aikanaan myös tuonelasta taivaaseen, mutta Jumalan valitut tekevät sen tästä elämästä. Ilmestyskirja kertoo tähän liittyen: Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Jumala koettelee aina valittujaan, ennen kuin Hän hyväksyy heidät omaan valtakuntaansa. Luukaksen evankeliumi kertoo harvalukuisista Jumalan valituista: Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. -- Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! - Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. - Pitäkää varanne! Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu edelleen Jumalan valitsemista ihmisistä. Minä olen ilmoittanut Sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat Sinun, ja Sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen Sinun sanasi - ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut Sinulta. -- Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka Sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat Sinulle. -- Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. - Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. - Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin Sinä, Isä, olet minussa ja minä Sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi Sinun lähettäneen minut. On vain yksi Jumala ja yksi Jumalan puhdas totuus, johon ihmisen tulee uskoa puhtaassa Jumalan totuudessa. Jumalan totuus ei ilmene eikä vaikuta erilaisissa kristillisissä tulkinnoissa, suuntauksissa, opeissa, lahkoissa eikä yhteisöissä. Kaikki uskovat eivät pelastu, vaan Jumalan valitut pelastuvat, jotka toimivat kuuliaisena Jumalan totuudessa ja ohjauksessa. Koska maailmassa ei ole yhtä ainutta Kristuksen seurakuntaa, ei tällä maailmalla ole Jumalan puhdasta totuuttakaan, jonka kautta valitut voisivat vielä pelastua. Jumala asettaa valittunsa maan päälle silloin, kun aika on oikea, ja tämä tapahtuu aina Jumalan suunnitelman mukaisesti.

Maailmasta eristäytyminen rukoukseen ja mietiskelyyn ei vie lähemmäs Jumalaa ja Jumalan totuutta, sillä ihmistä ei ole luotu tällaista toimintaa varten uuteen liittoon. Vaikka Vanhassa testamentissa kerrotaan nasiireista, yksinomaan Jumalalle omistautuneista ihmisistä, Jumala ei Jeesuksena Kristuksena opettanut ihmistä pyrkimään yksinäisyyden tielle, vaan kutsumaan ihmisiä Kristuksen luokse ja toimimaan muiden ihmisten kanssa lähimmäisenrakkaudessa ja Jumalan antamassa totuudessa. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kehottaa: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Totuudellinen usko, sydämen teot ja sydämen ajatukset toteutuvat maailmassa, jossa eletään ja toimitaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. Koettelemukset ja kärsimykset kuuluvat Jumalan totuudesta osattomien ihmisten elämään sekä myös Jumalan totuudessa kulkevien ihmisten elämään, mutta koettelemuksilla ja kärsimyksillä on eri merkitys. Kaikki ihmiset elävät Jumalan vihan alla, mutta Jumalan totuudessa kärsimysten ja koettelemusten kautta opitaan ja kasvetaan Kristuksen jalanjäljissä joka päivä ja joka hetki. Jumalan totuudessa kulkevat erottuvat kaikista muista ihmisistä, sillä he toimivat ja elävät eri tavalla kuin tämän maailman ihmiset. Jeesus kehotti opetuslapsiaan menemään ihmisten keskelle lähetyskäskyllään ja tätä viestiä vahvistaa myös rakkauden kaksoiskäsky. Maallisiin, materialistisiin, henkisiin, itsekkäisiin, harhaoppisiin tai uskontoon liittyviin tapoihin, lakeihin ja rutiineihin keskittyminen ei kuulu koskaan totuudelliseen uskoon ja totuudelliselle tielle. Jumalan totuuteen ei kuulu myöskään karismaattisuus eikä hurmoshenkisyys, jotka molemmat kuuluvat Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen menettämisen jälkeen Jumalan antamaan eksytykseen. Jumalan totuuteen ei kuulu myöskään totuudella rahastaminen, sillä Jumalan totuus kuuluu kaikille. Kun Eksyttäjä eksyttää, maksullista kirjallisuutta ja materiaalia löytyy kyllä. Toinen korinttilaiskirje kertoo Jumalan oikean totuuden levittämisestä. Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. - Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? - Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena, kuin se tulee Jumalalta. Jumalan totuuteen ei kuulu myöskään minkäänlaiset pakolliset, yhteiset rutiininomaiset tavat, kuten ruokaan liittyvät paastoamiset, joita ihmisen tulisi noudattaa. Jesajan kirjassa kerrotaan, minkälaista paastoamista Jumala odottaa ihmiseltä, ei itsensä kurittamista vaan todellisessa ja pyyteettömässä lähimmäisenrakkaudessa toimimista, joka on aivan eri tasolla kuin tämän päivän lähimmäisenrakkaus. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. - Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? - Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, - murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Mikäli totuudellisella tiellä Jumala haluaa ihmisen paastoavan nimenomaan ruoan kautta, se liittyy aina ihmisen oppimiseen ja toimimiseen Jumalan totuudessa kurinalaisesti Jumalan tarkassa ohjauksessa Hänen tahtonsa mukaisesti. Tämä tapahtuu kuitenkin aina yksilöllisesti ja salassa sekä tarkasti Jumalan antamia ohjeita noudattaen, ei minkään oman toteutuksen tai tietyn ryhmän kanssa yhteisillä säännöillä. Jeesus opetti paastoamisesta Matteuksen evankeliumissa seuraavin sanoin: Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. -- Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Kun ihmiset paastoavat julkisesti tai yhdessä ryhmässä ja tekevät siitä numeroa, silloin ei toimita enää Jumalan totuudessa. Jumalan palvominen ei ole myöskään Jumalan totuudessa karismaattista ja hurmoksellista toimimista ja ylistämistä, kaavamaista ja rutiininomaista uskon esille tuomista, julkista rukoilemista eikä se vaadi ihmiseltä tiettyyn, oletettuun pyhään paikkaan matkustamista. Jumalan yhteyteen ja Jumalan rauhaan ei pääse myöskään hiljaisuuden retriiteillä eikä luostarielämällä. Kolossalaiskirje tuo esille tätä asiaa: Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta, ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. Riittää, kun ihminen ottaa Jumalan totuuden vastaan ja toimii joka päivä Jeesuksen opettamissa lähimmäisenrakkauden teoissa nöyränä ja kuuliaisena, tekee hyvät teot salassa ja myös rukoilee ja tarvittaessa paastoaa salassa, jotta ei korota itseään muiden silmissä. Jumalan totuudessa ei tarvitse omaa uskoaan muille ihmisille ulkoisin tavoin vakuutella, riittää, että ihminen kertoo, kehen hän uskoo ja ketä hän seuraa ja jatkaa vaatimatonta elämäänsä Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Jeesusta voi myös muistella kuka tahansa omassa kodissaan Jeesuksen asettaman ehtoollisen kautta. Jumala opetti Jeesuksena, Ihmisen Poikana opetuslapsiaan, miten he voivat muistaa Häntä vertauskuvallisella tavalla. Juomalla aterialla Jeesuksen muistoksi yhdestä, yhteisestä viinimaljasta, joka kuvaa Kristuksen verta ja syömällä yhteisestä, yhdestä murretusta leivästä, joka kuvaa Kristuksen murtunutta ja runneltua ruumista, ihminen palaa omissa ajatuksissaan Kristuksen puhtaan uhrin äärelle ja kunnioittaa sitä. Tämä tapahtuma ei puhdista ihmistä synneistä, vaan se tuo Kristuksen uhrin merkitystä ihmisten tietoisuuteen. Ehtoollinen ja sen viettäminen mielletään pyhäksi toimitukseksi, mutta sitä se ei ole. Kristuksen uhri oli Pyhä, mutta se oli myös kertaluonteinen tapahtuma. Kristus itse oli ja on edelleen Pyhä eli puhdas, mutta tämän Pyhän uhrin muisteleminen ei tee itse muistelemistapahtumasta pyhää. Kun ihminen ei kulje enää Jumalan totuudessa, vaan Jumalan antamassa eksytyksessä, moni Jeesuksen opettama asia on vääristynyt. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat melko samoin sanoin Jeesuksen asettamasta ehtoollisesta. Jeesus kertoo, miten Hänen verensä ja ruumiinsa kautta myös opetuslapset saavat syntinsä anteeksi Jumalan valittuina. Syntien anteeksiantoon ei riitä kuitenkaan usko ja ehtoollinen, vaan ihmisen tulee kulkea Jumalan totuudessa Jeesuksen jalanjäljissä kärsimyksen ja koettelemuksen tie loppuun asti. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini. - Sitten Hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: 'Juokaa tästä, te kaikki. - Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Kaikkien puolesta ei tarkoita kaikkien maailman uskovien ihmisten puolesta, sillä Jumala antaa ihmisen syntejä anteeksi vain silloin, kun synneistä on opittu Jumalan totuudessa haastavan ristin tien kautta, Kristuksen jalanjäljissä kulkemalla. Ei Jeesus puhunut tässä tilanteessa sille kansalle, jota hän opetti vertauksin, vaan niille ihmisille, jotka valittiin kulkemaan Jumalan valittuina Hänen totuudessaan. Luukkaan evankeliumi jatkaa: Sitten Hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen - 'Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. - Aterian jälkeen Hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: 'Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.' Toisessa korinttilaiskirjeessä kerrotaan ehtoollisen viettämisestä. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun Hän tulee. - Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. - Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Harhaoppinen Jumalan palveleminen ja harhaoppinen ehtoollisen viettäminen lisäävät ihmisen syntikuormaa. Tämän Jeesuksen uhrin muistelun voi jokainen uskova tehdä aterialla omassa kodissaan, sillä tämä tapahtuma on Kristuksen muistamista eikä sitä ole tarkoitus tehdä julkisella, kaavamaisella tavalla. Tämä muistelu on myös lopettava silloin, kun Kristus tulee toisessa tulemisessaan ihmisten keskuuteen. Syntejä Jumala voi ihmiselle antaa anteeksi vasta silloin, kun ihminen on Jumalan antamasta totuudesta oppinut tarpeeksi, häpeää syntejään ja oppii toimimaan Jumalan totuudessa kuuliaisena niin, että ei enää syntiä tee. Ihmisellä ei ole toisen ihmisen synneistä minkäänlaista käsitystä, eikä toisen ihmisen kautta voi saada synneistään synninpäästöä. Kristus ei myöskään antanut puhdasta uhriaan kaikkien maailman ihmisten puolesta, vaan Jumalan valitsemien ihmisten puolesta. Se tosiasia tulee myös ehtoollisen viettämisessä hyväksyä, nöyränä ja Jumalan tahtoon mukautuen. Jokaisen ihmisen olisi hyvä pyrkiä kohti Jumalaa ja Jumalan armoa, mutta Jumalan edellyttämään totuudelliseen kasvamiseen ja totuudelliseen uskoon eivät kaikki tosiasiallisesti pysty. Jumalan totuudessa ei koskaan keskitytä vallitseviin kaavamaisiin ja rutiininomaisiin uskoon liittyviin suorittamisiin, vaan otetaan nöyränä ja kiitollisena oman totuudellisen uskon, totuudellisen kasvun ja kehittymisen myötä vastaan se, minkä Jumala tämän tien kulkijalle antaa ja mihin Jumala ihmistä totuudessa eli Pyhässä Hengessään ohjaa. Totuudellinen tie on normaalissa arjessa toteutuva vaatimaton elämäntapa, jossa toteutuu puhdas totuudellinen usko, hyveet, sydämen teot ja sydämen ajatukset ja jossa kasvetaan Jumalan antamien koettelemusten ja kärsimysten kautta ristin tiellä joka hetki. Jokainen tälle tielle lähtevä kulkee tätä tietä yksilöllisesti, omassa tahdissaan, nöyränä ja kuuliaisena Jumalansa edessä. Jumalan totuuden vastaanottaminen ja siinä toimiminen ei kuitenkaan vaadi ihmiseltä Jumalan valittuna olemista, riittää, että ihminen uskoo totuudellisesti tekojen kautta.

Jumalan totuudessa opetetaan ihmisiä myös rukoilemaan totuudellisella tavalla. Rukous on ihmisen ja Isän eli Jumalan välinen yhteys, johon ei tarvita kaavamaista suorittamista, esirukoilijaa, uskontoa eikä kirkkorakennusta eikä rukoushuonetta, sillä rukoilla voi itse milloin tahansa ja missä tahansa. Rukous ei ole sielun ja Hengen yhdistymistä, sillä rukoillessa ihminen pyrkii ainoastaan lähestymään Jumalaa. Ihminen on oppinut tietyt fyysiset eleet ja tavat, jotka kuuluvat rukoukseen. Totuudessa rukoillessa ei kuitenkaan korosteta rukoustapoja eikä keskitytä niihin, vaan keskitytään hengessä ja totuudessa rukoilemiseen. Jumalan kiittäminen ja rukoilu ovat ihmisen ja Jumalan välistä, siitä ei tarvitse kertoa muille eikä rukoustilanteessa esiinnytä muille ihmisille. Jumala kyllä tietää, onko ihminen nöyrä vai ei, kaikki tämä tieto löytyy ihmisen sielun tietoisuudesta, jota Jumala kontrolloi koko ajan. Raamatussa polvistuminen kuvaa nimenomaan nöyryyttä Jumalan edessä. Mitä auttaa kuitenkaan rukoillessa konkreettinen polvistuminen, jos ihmisessä ei ole todellista nöyryyttä eikä Herran pelkoa ja rukouksesta puuttuu Jumalan puhdas totuus? Totuudessa ja hengessä rukoilemiseen ei liitetä ulkoisia elementtejä kuten ristinmerkkiä, polvistumista, käsien ristimistä, käsien kohottamista, kumartumista, maahan heittäytymistä, seisomaan nousemista, pään paljastamista, käsien päälle panemista, jalkojen pesemistä, voitelua, tanssimista tai muutakaan kehollista rukoilemisen muotoa. Pelkkä hiljentyminen nöyränä Jumalan edessä riittää. Jos ihmisellä on omat, kaavamaiset rukousaikansa harhaoppisine tapoineen ja hän vain silloin keskittyy Jumalaan, kyse on tietynlaisesta suorittamisesta. Rukouksen tulee tulla ihmisen sydämestä ja Jumalan tulisi olla ihmisen elämässä joka hetki. On hyvä muistaa, että aina tulee rukoilla Jumalaa / Luojaa / Taivaallista Isää. Ihmisen ei tule rukoilla suoraan Jeesusta Kristusta, sillä Isä on aina ihmiseksi syntynyttä Ihmisen Poikaa suurempi, vaikka Jumala toimikin Ihmisen Poikana itse. Ihmisen tulee rukoilla aina Jumalaa eli Luojaa, suurinta voimaa ja Kaikkivaltiasta, joka mahdollistaa kaiken. Tätä opetti myös Jeesus Kristus maan päällä toimiessaan. Ihmisen ei tule myöskään rukoilla apua enkeleiltä, jota etenkin henkiset ihmiset tekevät, sillä Jumala on tämän ihmiseltä kieltänyt. Ihmisellä ei ole omaa suojelusenkeliä. Kaikki rukoukset ja kiitokset kuuluvat Jumalalle. Ilmestyskirja kertoo: Minä, Johannes, olen kaiken tämän kuullut ja nähnyt. Kuultuani ja nähtyäni sen minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. - Mutta hän sanoi: 'Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!' Enkeleiden tai muiden ilmestyvien henkiolentojen kautta ihminen ei pelastu, vaan Kristuksen kautta. Kun ihminen rukoilee suoraan Jeesusta Kristusta tai Kristusta eli ihmisten Vapahtajaa ja Messiasta, hän ei käsitä sitä, että hän tällä tavalla pienentää Jumalaa. Kristus on ihmiseksi syntyneenä Ihmisen Poikana, maanpäällisenä Kristuksena aina vähäisempi kuin Taivaallinen Isä kaikessa mittaamattomassa voimassaan ja täydellisyydessään. Jumala tietää kyllä, uskooko ihminen Jeesukseen Kristukseen Häntä rukoillessaan, sillä Jumala antaa ihmiselle uskon ja koettelee, tutkii ja mittaa ihmistä joka hetki. Kun ihmistä kehotetaan tekemään hyviä tekoja, rukoileminen toisen ihmisen puolesta ei ole kuitenkaan lähimmäisenrakkauden teko, vaan pelkkä Jumalalle lähetetty pyyntö. Se, että toisen ihmisen puolesta rukoillessa liittää rukoukseen vaikkapa ristityt kädet tai polvistumisen, ei tee siitä minkäänlaista lähimmäisenrakkauden tekoa, sillä rukouksessa on kyse ajatuksissa tai sanojen kautta lähetetystä pyynnöstä. Pyyteetön, näkymättömissä tapahtuva rukoileminen toisen ihmisen puolesta on hieno asia, mutta mikäli ihminen haluaa kasvaa totuudessa, hänen tulee aina rukoilla itse ja pyrkiä totuutta ja Jumalaa kohti itse. Kun ihminen elää Jumalan vihan alla, ei esirukouksella eikä massarukouksella ole minkäänlaista voimaa Jumalan totuudessa. Ihmeitä ja fyysisistä sairauksista parantumisia tapahtuu tässäkin ajassa rukouksen voimasta, mutta tämä kaikki tapahtuu Jumalan antamassa eksytyksessä ja valheessa. Markuksen evankeliumissa tuodaan esille sitä, miten ihminen on tuonut Jumalan palvelemiseen ja rukoilemiseen maallisuuden mukaan. Tämä sama asia pätee tänäkin päivänä. He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat - eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. - Hän opetti ihmisiä näin: Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan. Tähän Raamatun kohtaan liittyy kaikki se, mikä liittyy uskovilla ihmisillä uskon avulla kaupitteluun ja maallisuudessa toimimiseen. Myyjät ja ostajat sekä tavaran kantaminen temppelialueen kautta kuvaavat maallisuuden sekoittumista Jumalan sanaan. Kun ihminen liittää uskoon nämä asiat, hän tekee Jumalan huoneesta rosvojen luolan. Kun ihminen liittää vielä rukoukseen maalliset ja materialistiset pyynnöt, kuten esimerkiksi sairauksista, vaivoista, riippuvuuksista, ristiriidoista, köyhyydestä tai ahdingosta pois pyytämisen ja jos vielä esirukouksesta rahastetaan tai kuvitellaan omaa hyötyä tavoitellen jonkun toisen ihmisen rukouksen toimivan paremmin kuin oman itsen, rukouksen huone on muuttunut rosvojen luolaksi. Rosvojen luola on sellainen huone, jossa ihminen pyrkii väkisin omilla harhaoppisilla toimillaan ottamaan tämän huoneen haltuunsa Jumalan totuuden vastaisesti. Ihminen ei voi kuitenkaan väkivalloin ja omin totuuksin temmata Jumalan valtakuntaa itselleen. Kun ihminen ei mukaudu Jumalan tahtoon eikä Jumalan totuudesta tiedä, hän pullikoi myös Jumalan suunnitelmaa vastaan. Esirukoustilaisuudet, rukoilemiseen kouluttaminen, ohjatut rukoustilaisuudet ja -paikat ja rukoukseen liitetyt materiaalit eivät palvele ketään, vaan vievät ihmisen harhapoluille poispäin Jumalan totuudesta. Jumalan totuuteen eivät kuulu myöskään maksulliset esirukouspalvelu-puhelimet, jolloin rukoukseen liitetään Raamatussa esille tuotu rahastus sekä edelleen myös maalliset ja materialistiset pyynnöt. Kun ihminen kauppaa omaa rukousvoimaansa, vaikka hän tekisi sitä ilmaiseksi, hän korottaa itsensä. Kun Pyhästä Hengestä osaton eli Jumalan totuudellisesta ohjauksesta osaton esirukoilija välittää omasta profeetallisuudestaan varmana Jumalalta saamiaan rukousvastauksia eteenpäin, hän unohtaa taas Raamatussa mainitun rajun eksytyksen ja sen, että Jumala on tehnyt kaikki ihmiset, myös hänet, heidän rikkomustensa takia tottelemattomuuden vangeiksi. Saatu rukousvastaus ei tule Jumalan totuudesta vaan eksytyksestä. Jumala ei ole mikään rukousautomaatti, jolle osoitetaan rukous ja saadaan vastaus saman tien takaisin. Jeesus opetti Matteuksen evankeliumissa, kenen puolesta ihmisen tulee rukoilla: Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, - jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. - Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? - Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Jokainen ihminen voi myös opetella rukoilemaan Jumalaa itse ja alkaa rakentamaan omaa suhdettaan Jumalaan itse, sillä kukaan muu ei voi omilla rukouksillaan pelastaa toista ihmistä. Kun ihminen rukoilee puhtain sydämin sellaisen ihmisen puolesta, jonka kanssa on vaikeaa toimia ja olla tai joka tekee pahaa muille ihmisille, osoittaa tällainen rukous ihmisen ymmärtäväisyyttä ja armollisuutta. Mutta, onko toinen ihminen jotenkin ansiokkaampi rukoilemaan kuin toinen? Itsensä korottaminen, sujuva ulosanti ja Raamatun tunteminen eivät auta, kun ihminen ei kulje Jumalan totuudessa ja Pyhässä Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa ja Jumalan tukemana vaan Jumalan antamassa rajussa eksytyksessä. Ihmisille pitäisi riittää se, mikä Raamatussa on annettu, kuten Isä meidän -rukous, joka ei vie harhaan. Jumala tietää aina ihmisen ajatukset, tietää mitä ihminen on vailla, paremmin kuin ihminen itse, sillä Jumala ylläpitää ihmisen sielun tietoisuutta ja kehoa ja vie tämän maailman suunnitelmaa eteenpäin myös jokaisessa ihmisessä. Ihmisten ei tule rukoilla julkisesti toisten ihmisten nähden, niin että he kuulevat hänen rukouksensa, vaan hiljaa ja salassa. Ihminen voi rukoilla Jumalaa vaikka väenpaljoudessa, omissa ajatuksissaan, niin että kukaan ei sitä näe ja siitä tiedä. Matteuksen evankeliumi opastaa tässä Jeesuksen sanoin: Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Rukoillessa älkää hokeko tyhjää niinkuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennenkuin olette Häneltä pyytäneetkään. Rukoukseen ei kuulu koskaan maalliset ja materialistiset pyynnöt. Rukouksessa ei tarvita koskaan mitään muuta kuin nöyrä ja katuva ihminen itse, minkäänlaiset oman itsen puolesta rukoilevat esirukoilijat, kehitellyt rukousmetodit, ihmisten tekemät rukoukset, rukousnauhat, rukousliinat, alttarit, patsaat, kuvat, kynttilät, rukouskirjat tai mitkään muutkaan elementit eivät kuulu rukoukseen. Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ei kuulu Jumalan totuuteen, sillä ihminen kiittää vain siitä hyvästä, mitä itse kokee saavansa Jumalalta ja minkä hän tunnistaa itse. Se, mistä ihminen yleensä kiittää, liityy maallisiin, maailmallisiin ja harhaoppisiin eli lavealla tiellä annettuihin asioihin ja nämä asiat liittyvät ihmisen synteihin. Jumala antaa ihmiselle kuitenkin aivan kaiken, myös sen, mistä ihminen ei pidä. Ihmisen kasvaminen uskossa ja totuudessa edellyttää aina henkilökohtaista suhdetta Jumalaan ja tämä voi tapahtua vain Jumalan totuudessa. Ensimmäisessä Timoteuksen kirjeessä opetetaan apostolien aikalaisia rukouksesta: Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, - kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. - Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän Pelastajallemme, - joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tässä Raamatun kohdassa opetetaan rukoilemaan ja kiittämään muiden puolesta, mutta tämä kohta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rukoiltaisiin näiden ihmisten pyynnöstä ja heidän toiveidensa mukaisesti. Ihminen voi rukoilla Jumalaa salassa kenen tahansa puolesta, mutta Jumalan suunnitelmaa kenenkään rukous ei muuta. Rukous ilmaisee kuitenkin ihmisen uskon tasoa, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja sisäistettyä Jumalan totuutta. Kun ihminen keskittyy jatkuvasti pyytämään Jumalalta eri asioita, ihminen keskittyy asioihin eikä Jumalaan. Kun ihminen luottaa Jumalaan, hän ei pyydä mitään, vaan kiittää kaikesta saamastaan mitään siitä erottelematta. Jumalan totuudessa kasvava kiittää aina myös koettelemuksista ja kärsimyksistä, joita Jumala hänelle antaa. Paavali ei ollut ihmisenä täydellinen, vaikka olikin Jumalan valittu. Jumalan suunnitelmaa hän ei tuntenut kuin pieneltä osin ja hänen annettiin opettaa aikalaisilleen sillä viisaudella ja sillä ymmärryksellä, jonka Jumala hänelle antoi. Jumalan suunnitelmaan ei kuulu kuitenkaan kaikkien ihmisten pelastuminen ja tätä Hän opetti jo itse Sanassaan Jeesuksena Kristuksena. Ne Jumalan valitsemat ihmiset, jotka pelastuvat tästä maailmasta, hallitsevat Kristuksen kanssa tuhatvuotisessa valtakunnassa. Hallitsijoita on aina huomattavasti vähemmän kuin hallittavana olevaa kansaa. Kansa on sitä tuonelan ja osaksi myös helvetin kautta tulevia, kunhan nämä ihmissielut saavat oman pitkän tiensä kuljettua Jumalan suunnitelman mukaisesti. Jumalan suunnitelma ei kata vain maapalloa, vaan Jumalan suunnitelmaan kuuluvat myös tuonela, helvetti, taivas ja tuleva tuhatvuotinen valtakunta, jonka Jumala luo maapallolle tuomioidensa jälkeen. Jumalan suunnitelmaan kuuluvat myös lopun ajassa Raamatun ristiriitaiset opetukset ihmisten rikkomusten tähden. Koska Raamattu ei ole selkeä opetuksissaan, Raamattua voi tulkita oikealla tavalla vain Jumalan puhtaassa totuudessa, kun aika on Jumalan suunnitelman mukaan oikea. Jumala tuo vielä itse Kristuksena toisessa tulemisessaan kaikille maailman ihmisille oman puhtaan totuutensa, jota ei tarvitse ihmisen arvailla eikä tulkita, sillä kaikki tullaan kertomaan selkeästi ja ymmärrettävästi. Jumalan suunnitelman takana on Jumalan mittaamaton viisaus ja jokaiselle ihmiselle on oikea paikka tässä suunnitelmassa, joka on valtavan laaja ja kattaa ajallisesti ikuisuuksien ajan. Tässä maailmassa jatkuvaa hengellistä tyyneyttä ja rauhallisuutta ihminen saa Jumalalta, kun hän toimii Jumalan totuudessa ja kasvaa ristin tiellä kurinalaisesti ja kuuliaisena sekä myös hyväksyy täysin Jumalan suunnitelman. Ympärillä oleva maailma ei ole kuitenkaan tyyni eikä rauhallinen, eikä tämä maailma mene ihmisten rukousten seurauksena eikä myöskään henkisten ihmisten kuvittelemien energioiden lähettämisen seurauksena harmonisempaan suuntaan vaan jatkaa hullutuksessaan yhä syvemmälle pimeyteen kohti Jumalan säätämää loppua. Jos ihminen hermostuu jostakin häneen itseensä liittyvästä uskon asiasta, kertoo se selvää kieltään siitä, että ihmisellä ei ole Jumalan totuutta ja Jumalan rauhaa. Koska Jumala toimii myös Eksyttävänä Henkenä, ihminen saa tässä ajassa myös valheellista tyyneyttä ja rauhaa. Jumalan puhtaassa totuudessa kasvamalla saatu rauha kestää kuitenkin valheellisen rauhan vastakohtana suurenkin vastoinkäymisen, pelon tai uhan edessä.

Koska ihmisen tulisi aina rukoilla hengessä ja totuudessa, hänen ei tule rukouksessa keskittyä maallisiin, maailmallisiin eikä fyysisiin asioihin. Johanneksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. - Jumala on Henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Rukousvastaus tulee aina hengessä. Hengessä ja totuudessa rukoillessa ihminen saa Jumalalta rauhaa, seesteisyyttä ja voimaa kohdata ja kokea haastava tilanne, kärsimys tai koettelemus. Näitä asioita hengessä ja totuudessa rukoileva voi Jumalalta pyytää. Tämä rauhan tai voiman tunne tulisi ihmisen osata tulkita rukousvastaukseksi ja kiittää siitä. Tämä on se tapa, jolla jokainen ihminen voi kokea Jumalan ja Jumalan antaman rauhan. Koettelemus tai kärsimys ei poistu, mutta ihminen selviää siitä Jumalan antaman rauhan ja voiman turvin. Kun Jumalan antama kärsimys tai koettelemus taittuu Jumalalle osoitetulla kiitoksella ja totuudellisella rukouksella, samalla myös ihmisen kuuliaisuus ja siihen kuuluvat usko, kiitollisuus, kärsivällisyys, kurinalaisuus, luottamus, nöyryys ja antautuminen Jumalalle vahvistuivat entisestään. Kun ihminen oppii näistä asioista, alkaa hän myös oppimaan Jumalan rakkaudesta. Kun ihminen turvaa kaikessa kiitoksella ja rukouksella Jumalaan, Jumalan antama ohjaus ihmisen elämässä lisääntyy. Näin ihmisen kulku Jumalan antamalla totuudellisella tiellä etenee jokaisesta koettelemuksesta ja kärsimyksestä oppimalla Jumalan antaman voiman ja rauhan turvin, kun ihminen osaa vaikealla hetkellä keskittyä Jumalaan, eikä olemassa oleviin asioihin, itseensä tai muihin ihmisiin. Maallisten toiveiden ja rukousten toteutumiset toivottuine parantumisineen ja maallisine apuineen tulevat aina Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä ja valheesta. Suorat sanalliset vastaukset ja vahvat ajatukset rukouksessa, jossa ei toimita Jumalan totuudessa, tulevat myös Eksyttäjältä. Ilman Jumalan totuutta uskova ihminen ei ymmärrä, kenen kanssa hän jatkuvasti toimii. Filippiläiskirjeessä opastetaan: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. - Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä Raamatun kohta kehottaa taas harhaoppisesti pyytämään jatkuvasti Jumalalta asioita, mutta tällä tavalla ihminen ei tule totuudellisessa uskossa kasvamaan. Tässä on taas yksi esimerkki siitä, miten Jumala on antanut Uuden testamentin tekstien saastua. Tämä Raamatun kohta kertoo kuitenkin, mitä ihminen totuudellisen rukouksensa jälkeen voi Jumalalta saada; rauhaa ja myös voimaa pysyä Kristuksessa. Ihminen ei voi olla eikä pysyä Kristuksessa, jos hän pyytää jotakin elämäänsä helpottavaa asiaa tai tavaraa Jumalalta. Ihminen voi rukoilla Jumalalta rauhaa, seesteisyyttä ja voimaa kohdata haastava tai vaikea tilanne, jotta hän rukoilisi hengessä ja totuudessa. Kun ihminen kulkee Jumalan totuudessa ja keskittyy vain Jumalaan eikä tämän maailman asioihin, Jumala kyllä ohjaa totuudellisesti ihmistä aivan kaikissa asioissa. Ihmisen tarvitsee vain turvata kaikessa totuudellisesti Jumalaan ja kiittää kaikesta saamastaan, myös koettelemuksista ja kärsimyksistä. Totuudellisella tiellä Jumalalta ei tarvitse enää pyytää mitään, sillä totuudellisella tiellä kulkeva luottaa Jumalaan kaikessa. Rukoukset ovat muuttuneet totuudellisen tien edetessä ja ihmisen oppiessa ja kasvaessa tällä tiellä pyytämisestä kiittämiseksi. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä opetetaan, miten Jumalan totuudessa elävän uskovan ihmisen ei tule rakastaa tätä maailmaa eikä elää omien halujensa mukaisesti. Jumalan totuudessa keskitytään aina Jumalaan ja Kristukseen, ei tähän maailmaan. Jumala tulee kyllä ohjaamaan Häneen totuudellisesti uskovaa ihmistä myös tämän maailman asioissa. Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. - Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. - Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. Ruumiin halut liittyvät kaikki maallisiin asioihin, joita ihminen itselleen haluaa. Tämän maailman mukaan kasvanut ihminen ei kuitenkaan halua elämäänsä vastoinkäymisiä eikä puutetta, eikä ruumiiseensa kipua eikä kärsimystä ja siksi hän rukoilee Jumalan tahdon ja suunnitelman vastaisesti näitä kaikkia asioita itseltään pois. Silmien pyyteet liittyvät kauneuden ja harmonian ihannointiin, ihmisen silmää miellyttäviin asioihin ja niistä nauttimiseen. Tämä liittyy myös ulkokultaisuuteen, joka tulee esille myös ihmisen omassa ulkoisessa olemuksessa ja sen korostamisessa. Mahtaileva elämä ei liity vain rikkaisiin ja menestyviin ihmisiin, vaan kaikkeen siihen liiallisuuteen ja turhuuteen, mitä myös tämän maailman normaaliin ja tavalliseen elämään liittyy ja johon ihminen lankeaa. Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä liittyvät ihmisen tuntemaan normaaliin ja hyväksyttyyn elämään, josta hän ei syntiä eikä Jumalaa vastaan rikkomista tunnista. Kun Jumala kutsuu valittunsa elämään ja toimimaan Hänen totuudessaan, tulee ihminen luopumaan näistä kaikista mainituista asioista, pystyäkseen kulkemaan Jumalan totuudessa. Jumalan pysyvän rauhan saavuttamiseen tarvitaan Jumalan totuudessa kuuliaisena eläminen ja kasvaminen sekä ristin tien kulkeminen, jolloin ihminen pääsee osalliseksi Jumalan todellisesta ja totuudellisesta rauhasta ja rakkaudesta, mutta ei ilman ihmisen omia ponnisteluja. Kun ihminen hairahtuu väärälle tielle myös rukouksessa ja alkaa vaatimalla vaatimaan esimerkiksi kiusauksia eli koettelemuksia pois tai hän vaatii jotakin merkkiä Jumalalta, hän tulee saamaan eksytyksen seurauksena vastauksia tai merkkejä, jotka eivät tule Jumalan totuudesta vaan valheesta. Ihmiset tulevat vielä saamaan totuudellisen merkin Jumalalta sinä päivänä, kun tämä maailma vastaanottaa Jumalalta varoittavan esimerkin ja sitä seuraavan pimeyden. Tämä merkki on kaikille maailman ihmisille. Kun ihminen rukoilee, Jumalalle ei tarvitse huutaa, sillä Jumala kuulee kyllä ihmisen pienimmätkin ajatukset, sillä Hän hallitsee täysin ihmisen sielun tietoisuutta ja ajatuksia. Minkäänlaisia pelastusrukouksia tai taistelurukouksia ei ole olemassa, joiden avulla ihminen pääsisi lähemmäs Jumalaa. Jumalaa ei ole ihmisen lupa käskyttää, eikä Jumalalle ihmisen ole lupa asettaa minkäänlaisia ehtoja eikä vaatimuksia. Kun ihminen rukoilee maallisin toivein ja häneltä puuttuu puhtaan totuuden lisäksi myös oikeanlainen nöyryys ja Herran pelko rukouksessa, hänen rukouksensa on turha. Harhaoppiseen rukoukseen voi tulla myös eksyttävä vastaus, joka ruokkii lisää harhaoppisuutta. Jeesus opettaa rukouksesta myös Luukkaan evankeliumin kautta, miten ihmisen ei tule korottaa itseänsä muiden yli: Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: - ’Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. - Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. - Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ - Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’ - Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.’ Lakihenkisyys, omavanhurskaus, ylpeys, maallisen aseman ja itsensä korottaminen eivät kuulu Jumalan palvelemiseen eikä Kristuksen lakiin. Ilman Jumalan antamaa totuutta ihminen astuu harhaan myös rukouksessa, uskoi hän sen tai ei. Oikeita ja totuudellisia rukouksia eivät ole myöskään hengellisten ihmisten sanelemat omat rukoukset, eikä myöskään oletettujen pyhien rukoukset, esimerkiksi hengellisyydessä ja henkisyydessä jaetut Franciscus Assisilaisen rukoukset. Nämä rukoukset ovat harhaoppisia eivätkä ne ole Jumalan antamia totuudellisia rukouksia ihmisille, sillä Pyhästä Hengestä osattomilla eli Jumalan totuudellisesta ohjauksesta osattomilla ihmisillä ne ruokkivat vääränlaista ymmärrystä ja uskoa. Kun ihminen pystyy Jumalan valittuna totuudessa kasvamisen seurauksena vastaanottamaan Jumalan antaman Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen, hän pystyy Jumalan tuella keskittymään myös rukoukseen oikealla tavalla. Roomalaiskirje opastaa: Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Markuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus kertoo rukouksesta opetuslapsilleen, ei koske kaikkia uskovia, vaan Jumalan valittuja ja Jumalan totuuden vastaanottajia, joille Jumala antaa puhdasta totuuttaan, oikeaa ymmärrystä sekä tukeaan: Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. - Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. Jumala ohjaa Hänen puhtaassa totuudessaan kulkevia myös rukoilemaan oikealla tavalla. Jumalan haastavan koulutuksen ja opetuksen jälkeen ihmisen pyynnöt eivät ole enää itsekkäitä, maallisia ja materialistisia eivätkä ne ole ymmärtämättömän ihmisen pyyntöjä. Jumala kasvattaa valittujaan aina vaikean tien kautta, myös rukouksessa. Tämä yllämainittu Raamatun kohta ei lupaa mitään tavalliselle uskovalle, joka elää tämän maailman mukaisesti ja joka ei kulje Jumalan totuudessa ristin tiellä. Totuus on kuitenkin se, että jos ihminen ei ymmärrä eikä tunne omia syntejään, ei Jumala anna ihmiselle mitään anteeksi. Jumala nostaa Hänen totuudessaan kulkeville ja oppiville ihmisille heidän syntejään esille, sillä ihminen ei kaikkia syntejään muista, eikä edes ymmärrä sitä, missä kohtaa on Jumalaa vastaan rikkonut. Apostolien teoissa kerrotaan, miten Jeesuksen seuraajat turvautuivat Hänen ylösnousemisensa jälkeen rukouksen avulla Jumalaan. Rukous on se tapa, jolla ihminen lähestyy Jumalaa ja turvaa Häneen. Tässä Raamatun kohdassa Jeesus puhuu opetuslapsilleen ennen taivaaseen nousemistaan: Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät Häneltä: ’Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin Sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?’ - Hän vastasi: ’Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. - Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.’ - Kun Hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka Hänet otettiin ylös, ja pilvi vei Hänet heidän näkyvistään. - Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. - Nämä sanoivat: ’Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte Hänen taivaaseen menevän.’ - Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. He palasivat Jerusalemiin - ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. - He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. Tässä Raamatun kohdassa Jeesus kertoo, miten ihmisen ei tule keskittyä tutkimaan aikoja ja ennustamaan Jeesuksen paluun ajankohtaa. Kun ihminen keskittyy asioihin eikä Jumalaan, hän lähtee silloin harhapoluille. Tässä Raamatun kohdassa Jumala myös ilmoittaa kahden enkelin hahmon kautta, millä tavalla Kristus tulee takaisin toisessa tulemisessaan. Kristus tulee nimenomaan juutalaisten keskuuteen täydellisenä Kristuksena, Henkenä eli Jumalana. Tämä Raamatun kohta kertoo selvästi myös sen, että toisessa tulemisessaan Jumala ei tule syntymään Ihmisen Pojaksi juutalaisten keskuuteen. Jumala on suunnitelmansa mukaisesti levittänyt juutalaiset ympäri maailmaa, joten Ihmisen Poikaa eivät ihmiset pysty tunnistamaan, jos selkeä yhteys valittuun kansaan ja valittuun maahan puuttuu. Koska Jumala on oikeudenmukainen ja Jumalan suunnitelma perustuu Jumalan mittaamattomaan viisauteen, Hän syntyy aina ennen maan päälle tulemistaan itse Ihmisen Pojaksi ihmisten keskuuteen. Tällöin Hän voi myös todistaa, että Hän tulee Hengessään ihmisten keskuuteen Pyhyytensä kautta Poikana eikä eksytyksen kautta Eksyttäjänä. Pelastumiseen tarvitaan aina Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jos Jumala tulisi suoraan Kristuksena omassa täydellisessä Hengessään, missä olisi silloin Poika, jonka kautta ihmiset pelastuvat? Kuten Jumala syntyi ensimmäisessä tulemisessaan ihmiseksi ihmisten keskuuteen, on Hänen tehtävä niin myös toisessa tulemisessaan, jotta valitut ihmiset voivat pelastua Hänen Pyhyytensä kautta. Jumala tekee tällöin myös selvän eron omassa Hengessään Totuuden Hengen ja Eksyttävän Hengen välille. Tämä tärkeä asia Jumalasta on jäänyt ihmisiltä täysin ymmärtämättä. Raamattu kertoo myös selvästi, että Karitsan eli Jeesuksen sijaan ihmiset tulevat nyt vastaanottamaan Tuomarin. Ihmiset tulevat vastaanottamaan Jumalalta jotakin muuta kuin mitä he odottavat, sillä ensimmäisellä ja toisella tulemisella on eri tarkoitus. Kun ihminen on eksynyt Jumalan totuudesta, Totuuden Hengen eli Pyhän Hengen poissaolo on heijastunut kaikkialle, myös uskovien ihmisten uskoon, ymmärrykseen ja toimintaan. Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen yhteisillä kokoontumisilla ja rukouksilla pystyttiin tuolloin pitämään yllä puhdasta Kristuksen tuomaa totuutta. Kokoontumisissa tulee ymmärtää tässäkin ajassa se, että joka rukousta ääneen johtaa, on aina rukoiltava ehdottomassa Jumalan puhtaassa totuudessa ja hengessä, sillä muutoin hän voi johtaa kaikki muut harhaan. Seurakunnan kokoontumispaikaksi riittävät aina olemassa olevat tilat, kuten tässä Raamatun kohdassa esille tuotu talon yläkerta, jossa pieni ryhmä kokoontui. Kokoontumispaikkaan ei ihminen tarvitse mitään muuta kuin oman vaatimattoman itsensä. Minkäänlainen maallisuus ja materialistisuus ei totuudelliseen ja puhtaaseen uskoon kuulu. Uskon tiellä riittää tässä maailmassa valtavasti harhaanjohtajia ja sivuraiteille viejiä. Monet rukoukset vievät ihmisen harhaan, mutta rukouksessa ihminen voi aina luottaa Jeesuksen antamaan Isä meidän -rukoukseen. Jumalan antamaa, Raamatusta löytyvää Isä meidän -rukousta ei ihmisen pidä kuitenkaan mennä muuttelemaan mihinkään suuntaan millään lailla, niin että sen merkitys muuttuu. Tästä rukouksesta on muokattu myös pidennettyjä versioita tai oletettuja korjattuja versioita, mutta ne eivät tule Jumalan totuudesta, vaan valheesta ja eksytyksestä. Ihmisen ei tule koskaan käyttää eikä jakaa minkäänlaisia muunneltuja tai itse tehtyjä rukouksia kenellekään. Se, mikä on Raamatussa annettu, pitäisi riittää kaikille ihmisille, sillä rukous on Jumalan itsensä antama, kun Hän syntyi Sanassaan Jeesuksena Kristuksena eli Ihmisen Poikana ihmisten keskelle. Matteuksen evankeliumista löytyy Isä meidän -rukous, johon ei mitään lisäyksiä tarvita:

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. - Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. - Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. - Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. - Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Matt. 6:9-13.

Luukaksen evankeliumista löytyy myös sama rukous, mutta suppeampana versiona.

Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. - Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme. - Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen. Luuk. 11:2-4.

Isä meidän -rukousta tulisi tulkita myös totuudellisella tavalla. Isä meidän, joka olet taivaissa kertoo miten Jumala on luonut kaikki maailman ihmiset, sekä se kertoo myös Jumalan suuruudesta. Taivaissa tarkoittaa myös, että ei ole vain yhtä ihmisen käsittämää taivasta, vaan myös ne taivaat, joista vain Jumala on tietoinen ja joita Hän hallitsee. Jumalalla on ihmiselle monta asuinsijaa. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi tarkoittaa, miten Jumalan Pyhyys tunnustetaan heti rukouksen alussa. Muuta Pyhää nimeä ei ihmisellä saa olla kuin Jumala ja Jumalan nimi, eikä mitään muuta ihminen saa pyhittää tai korottaa. Ihmisen tulee ymmärtää, että Jeesus Kristus kuuluu saumattomana ilmenemisen muotona Jumalaan. Ihminen pyhittää eli omistautuu monille asioille, mutta ihmisen tulisi omistautua vain Jumalalle. Ihmisen omalla pyhittämisellä ei vain ole Jumalan edessä mitään arvoa, sillä ihminen kulkee eksyksissä eikä pysty yksin mihinkään. Tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa tarkoittaa sitä, että alistumme nöyränä ja kuuliaisena Jumalan tätä maailmaa koskevaan suunnitelmaan Jumalaan uskoen ja luotamme myös siihen, että Jumala vie tämän maailman loppuun juuri oikealla tavalla tahtonsa mukaisesti. Jumalan tahdon ja suunnitelman eteneminen tässä maailmassa tulee hyväksyä ja tunnustaa luottavaisesti tavalla, jolla Jumala toimii täydellisesti myös taivaassa. Jos Isä meidän -rukouksessa olevan kohdan anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme tulkitaan ruokaan liittyväksi eikä hengelliseksi ravinnoksi, harhaudutaan rukouksessa yleisesti pyytämään Jumalalta maallisuuteen ja fyysiseen elämään liittyviä asioita, joihin rukous ei kehota. Tämä kohta tarkoittaa yksinomaan hengellistä, Jumalan antamaa ravintoa. Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Velkaan liittyy aina laina. Ihmiselle on annettu tämä maapallo lainaksi, ja ihmisen tulisi elää täällä Jumalaa, toisia ihmisiä ja luomakuntaa kunnioittaen, tekemättä syntiä, jotta ihminen pelastuisi ja velkaa Jumalalle ei kertyisi. Tämä ei ole kuitenkaan Jumalan totuudessa mahdollista, sillä ihminen hairahtuu jatkuvasti, vaikka hänelle totuus annettaisiinkin. Jumala edellyttää myös, että kun Hän on antanut näin paljon ihmiselle velaksi, ihmisen tulee myös kaikki toisen ihmisen rikkomukset ja velat antaa anteeksi. Ihmisen tulee pyrkiä elämään ja toimimaan Jumalan ohjeistamalla tavalla Jumalaan uskoen, sillä vasta sitten Jumalan totuudessa kulkevalla ihmisellä on mahdollisuus saada Jumalalta syntejään anteeksi ja saada Jumalan armo osakseen. Jos seuraava rukouksen kohta äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta tulkitaan maallisesti niin, että pyydetään pois kaikkia mahdollisia kiusauksia ja koettelemuksia sekä haetaan ihmeparantumisia ja taakkojen poistamisia, joudutaan harhateille. Tämä kohta korostaa nimenomaan ihmisen omaa kasvua ja toimintaa synnistä pois. Jos ihminen haluaa kiusauksistaan ja kiusauksiin liittyvästä eksytyksestä eroon, niistä pääsee eroon kulkemalla Jumalan totuudellista tietä ottamalla kaikki annetut koettelemukset ja kärsimykset vastaan ja kasvamalla niistä ulos Jumalan totuudessa. Jumala tulee aina ihmistä vastaan, kun ihminen pyrkii totuudessa Jumalaa kohti. Tällöin totuudessa kasvanut ihminen kohdatessaan kiusauksen tunnistaa sen, eikä enää lankea siihen eikä kiusauksella ei ole häneen enää mitään vaikutusta. Ihminen siis välttää tekemästä syntiä ja hän on siis päässyt pahasta. Paha liittyy aina syntiin. Ihminen vastaanottaa jatkuvasti Jumalan antamia koettelemuksia myös eksytyksen muodossa, mutta ilman Jumalan Totuudellista tukea eli Pyhää Henkeä ihmisen on mahdotonta tunnistaa eksytystä. Samalla tavalla, kun eksytys on otettu omassa elämässä vastaan, eksytys on otettu myös rukouksissa ja virsissä vastaan.

Ihmiset saavat joka päivä Jumalalta koettelemuksia ja eksytystä, mutta eivät kykene tunnistamaan niitä ilman Jumalan antamaa totuutta ja totuudellista ohjausta. Ihmisen selvästi havaittaviin koettelemuksiin voi kuulua esimerkiksi haastava elämäntilanne, ihmissuhdekriisi tai ihmisen elämää vaikeuttava sairaus. Eksytystä on ihmisen hyvin vaikeaa tunnistaa. Eksytys liittyy harhaoppisuuteen ja harhaoppisuudessa elämiseen ja toimimiseen. Mikäli esirukoilija tai ihminen itse rukoilee ja pyytää esimerkiksi sairautta pois ja tästä parannutaan suoraan rukouksen voimasta, kyse on valheessa parantumisesta ja Jumalan antaman eksytyksen vastaanottamisesta. Esirukoustilanteessa esirukoilija myös korottaa itsensä toisen ihmisen yli omien oletettujen rukousansioidensa tai oletetun rukousvoimansa takia. Jos ihminen vertaa itseään Jeesukseen Kristukseen, joka paransi ihmisiä, tulee ymmärtää, että Jeesus Kristus oli ihmiseksi syntynyt Jumala, joka paransi ihmisiä, että he uskoisivat Häneen. Jeesus Kristus karkotti myös pahoja henkiä, koska kaikki Jumalan luomat henkiolennot ovat ainoastaan Jumalan käskettävissä, ja riivaajia käytettiin selvästi havaittavina ihmisissä. Riivaajista voi lukea lisää Hengellisyys-välilehdeltä. Apostolit tekivät ihmetekoja Pyhän Hengen voimalla Jumalan totuudessa, jotta Kristuksen evankeliumi leviäisi kaikkialle maailmaan. Kaikki tämä tehtiin sen takia, että ihminen uskoisi ja ottaisi Jumalan antaman pelastuksen sanoman maanpäällisessä Kristuksessa vastaan. Samaa ei voi tehdä enää nyt, sillä Jumalan totuudellista ohjausta eli Pyhää Henkeä ei ihmisillä ole ollut enää pitkään aikaan. Koska Pyhää Henkeä ei tässä maailman ajassa ihmisillä ole, toisen ihmisen kautta hengellisyydessä tai henkisyydessä tapahtuva ihmeparantuminen ja itsellä oletetut Pyhän Hengen lahjat ovat aina Jumalan antaman rankan eksytyksen tulosta ja kertovat Eksyttäjän eli Saatanan läsnäolosta. Kun ihminen elää Jumalan vihan alla, maallisena ja maailmallisena, hän ei saa Jumalan totuudesta mitään parannusta ja helpotusta, mutta kadotukseen johtavasta eksytyksestä ja valheesta sitä voidaan antaa. Ihminen ei siis voi suoraan soveltaa apostolien kirjeissään antamia ohjeita omaan itseensä, sillä nämä ohjeet oli tarkoitettu niille, jotka olivat vastaanottaneet Jumalan totuuden ja Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen ja kulkivat ristin tietä Kristuksen jalanjäljissä. Jaakobin kirjeen kohta ei koske nykyihmistä, vaan sen ajan apostoleita ja uskovia, joilla oli Pyhä Henki ja Pyhän Hengen vankkumaton tuki ja totuudellinen ohjaus: Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, - ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. - Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Koska Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus puuttuu kristityiltä tässä ajassa, rukouksella ei parannuta totuudessa, eikä syntejä saada anteeksi totuudessa, vaan valheessa ja eksytyksessä. Kun Jumalan totuudesta eksynyt tunnustaa syntejään toiselle uskosta hairahtuneelle eikä Pyhä Henki ole läsnä, mitään ei tapahdu. Ihminen voi saada mieleensä ja kehoonsa tuntemuksia helpotuksesta ja puhdistumisesta, mutta kaikki tulee valheesta ja eksytyksestä. Jumala eksyttää ja koettelee aina myös uskovia, kukaan ei ole eksytyksen ulkopuolella. Kenenkään rukous ei ole myöskään toista voimallisempi, sillä vanhurskaita ei tässä maailmassa ole ilman haastavaa totuudellisen tien kulkemista sekä siinä elämistä ja kasvamista Kristuksen jalanjäljissä. Totuudellisella tiellä kulkeva ymmärtää sen, että hän ei voi koskaan rukoilla Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa vastaan eikä hän korota itseään muiden ihmisten yli, vaan on toisten palvelija. Rukous rukoillaan aina salassa, ei siitä muille kertoen ja itseään korostaen ja korottaen. Vanhurskaus liittyy aina todelliseen kuuliaisuuteen; Jumalan totuuteen ja totuudelliseen uskoon, Kristuksen tunnustamiseen, Jumalan tahdon mukaiseen elämään, sydämen tekoihin rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti, Herran pelkoon, kiitollisuuteen, nöyryyteen, Jumalan kunnioittamiseen ja näissä kaikissa pysymiseen. Galatalaiskirjeessä opetetaan: Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi Häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Laki tässä kohdassa tarkoittaa Mooseksen saamaa lakia käskyineen ja säädöksineen, jonka Jeesus Kristus kumosi puhtaalla uhrillaan ristinkuolemassa. Tätä lakia ihmisen ei tule noudattaa, vaan ihmisen tulee noudattaa Kristuksen lakia eli vapauden lakia, jossa toteutuu rakkauden kaksoiskäsky ja tähän viittaa Roomalaiskirje. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. - Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ’Uskosta vanhurskas saa elää.’ -- Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Tätä Kristuksen lakia noudattamalla ihminen ymmärtää, että häneltä vaaditaan aina uskoon liittyvät teot, jotka tarkoittavat Jeesuksen opettamia lähimmäisenrakkauden tekoja ja Jeesuksen opetusten mukaan elämistä. Vanhurskaus ei tarkoita ihmisen syyttömyyttä eikä täydellisyyttä, sillä niihin ei ihminen pysty, vaan Jumalan antamaa uskonkuuliaisuutta. Johanneksen evankeliumissa tuodaan esille Jumalan vanhurskautta Jeesuksen sanoin: Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että Sinä olet lähettänyt minut. Apostolien teoissa kerrotaan vastaavasti Jeesuksen, ihmiseksi syntyneen Jumalan, vanhurskaudesta: Hänet te kielsitte, Pyhän ja Vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Näissä Raamatun kohdissa, joissa vanhurskaus liitetään Jumalaan ja Jumalaan Kristuksena, on kyse nimenomaan täydellisyydestä, syyttömyydestä ja oikeamielisyydestä. Nämä asiat liittyvät ainoastaan Jumalaan ja näihin asioihin ihminen ei itse pysty. Omavanhurskaus eli ihmisen itsensä määrittämä uskon tie omine uskonnollisine lakeineen ja suorittamisineen vie aina harhapoluille. Vaikka ihminen olisi vanhurskas eli uskossaan Jumalalle kuuliainen, se ei tarkoita suoraan ihmisen pelastumista. Jumala pelastaa valittunsa, joka kylläkin on vanhurskas eli Jumalalle kuuliainen aivan kaikessa, mutta pelastus perustuu aina Jumalan valintaan. Valituiltaan Jumala vaatii myös aina enemmän kuin muilta totuudellisesti uskovilta. Ilmestyskirjassa kerrotaan vanhurskaista, mutta myös Jumalan vanhurskaista valituista eli Raamatun mukaan pyhistä eli Jumalan omista: Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. Pyhillä tarkoitetaan tässä niitä, jotka Jumala on valinnut omikseen. Koska totuudellisella tiellä kaikki kulkijat pyrkivät toimimaan kuuliaisuudessa eli vanhurskaudessa, heitä tarkasteleva ihminen ei tiedä sitä, kuka vanhurskas eli kuuliainen pelastuu ja kuka ei. Ihminen ei näe myöskään toisen ihmisen sisimpään, eikä tiedä sitä, kuka on kuuliaisuudessaan samalla Jumalan valittu eli Raamatussa mainittu pyhä. Tämän tietää vain Jumala. Kun Jumala antaa ihmiselle puhdasta totuuttaan ja kutsuu valittuaan totuudelliselle tielle, silloin tämän asian tietää myös Jumalan valittu, joka pyrkii kaikessa toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. Omaa asemaansa Jumalan edessä hän ei kuitenkaan tuo esille muille ihmisille, vaan elää kuuliaisena, nöyränä ja vaatimattomana Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Kun ihminen ottaa Vanhan testamentin teksteistä kohtia, joissa käsitellään vanhurskautta ja tulkitsee ja opettaa niiden kautta, tulisi taas sisäistää se asia, että nämä tekstit kuuluvat vanhan liiton aikaan, ei uuden liiton aikaan. Ihminen ei voi omalla oletetulla vanhurskaudellaan koskaan pelastaa ketään eikä luvata taivaspaikkaa kenellekään. Jesajan kirjassa Jumala tuo esille omaa vanhurskauttaan sekä kaikkivaltiuttaan: Minä olen vanhurskas Pelastaja, ei ole ketään muuta. Vanhurskauden lisäksi uskollisuus-sanalla on eri merkitys, kun kuvataan Jumalaa ja ihmistä. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä kerrotaan Jumalan uskollisuudesta: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Toisin kuin ihminen, Jumala on kaikessa luotettava ja pitää aina sanansa. Tätä tarkoittaa Jumalan uskollisuus. Ihmisen uskollisuus on eri asia, sillä ihminen ei Jumalan uskollisuuteen kykene. Ihmisen uskollisuus Jumalan edessä tarkoittaa tai sen pitäisi tarkoittaa kuuliaisuutta, tottelevaisuutta, nöyryyttä ja alamaisuutta. Näissä kaikissa ihminen on kuitenkin epäonnistunut ja rikkonut Jumalaa vastaan. Uskollisuus-sanalla on valtava ero, kun sitä sovelletaan Jumalaan tai ihmiseen, samaa asiaa se ei tarkoita. Jumalan tullessa toisen kerran maan päälle Kristuksena, Jumalalle kuuliainen ihminen ottaa Kristuksen ja Hänen tuomansa totuuden vastaan epäilemättä sitä, vaikka se poikkeaakin hänen omasta totuudestaan. Jeesuksen ennustuksen mukaan, jossa viitataan tyhmiin ja viisaisiin morsiusneitoihin, tähän kykenee Kristuksen tullessa vain puolet tämän maailman uskovista ihmisistä. Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten lohikäärmeen kautta kuvattu ihminen kieltää Kristuksen, Kristuksen tuoman totuuden ja Hänen seuraajansa: Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.

Tämä maailma elää Jumalan vihan ja kirousten alaisena. Ihminen pystyy kyllä tunnistamaan Jumalan vihan jo siitä, mitä Jumala Hesekielin kirjan mukaan ihmisille antaa: Vihassani minä päästän myrskyn valloilleen, rankkasateena lankeaa raivoni, minun vihani sinkoaa maahan rakeet. Koska ihminen tekee jatkuvasti syntiä, Jumala antaa ihmiselle kirouksia, vie haastaviin tilanteisiin ja antaa hänen tietoisuuteensa ajatuksia sanoista ja teoista, joita ihmisen ei ole kuitenkaan Jumalan antaman totuuden mukaisesti lupa sanoa tai tehdä. Ihminen kuitenkin menee ja toteuttaa nämä eksyttävät ajatukset hyvin herkästi. Mooseksen ensimmäisessä kirjassa opetetaan: Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa. Synnin kanssa ihmisen tulee olla tarkkana, sillä Jumala mittaa ihmistä joka päivä ja joka hetki. Tässä tilanteessa, jossa ihminen vastaanottaa eksytyksen, ei ole kuitenkaan kyse ihmisen vapaasta tahdosta vaan valinnasta, jossa ihmisen tulisi vastaanottamansa eksyttävä, harhaanjohtava ajatus hylätä heti eikä toteuttaa sitä millään lailla. Kun Jumala koettelee ja mittaa ihmistä, Hän voi tarjota ensin eksyttävän tai saastaisen ajatuksen ja mittaa sillä, ottaako ihminen tämän ajatuksen vastaan ja toteuttaako hän sen. Jos ihminen ottaa jatkuvasti vastaan ajatuksia, jotka vievät syntiin ja rikkovat Jumalaa vastaan, ei ihmiselle enää parempaa annetakaan. Oli ihminen uskova tai ei, hän saa eksytystä Jumalalta hyvin monissa asioissa. Toki Jumala ohjaa ihmistä suunnitelmansa mukaisesti, joka sisältää ihmisen käsityskyvyn kannalta myös mukavia ja häntä ilahduttavia asioita, mutta Jumalan siunauksia ne eivät ole. Kun alkuseurakunta sai totuudellista opetusta, Jumala koetteli myös heitä, pysyvätkö he Jumalan totuudessa vai hairahtuvatko sivupoluille. Galatalaiskirjeessä Paavali moittii alkuseurakuntaa eksymisestä: Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. - Tämä ei ole lähtöisin ainakaan Hänestä, joka teitä kutsuu. - Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. - Herraan luottaen minä olen varma siitä, että te tulette ajattelemaan samoin kuin minä. Mutta se, joka on hämmentänyt teidän ajatuksenne, tulee saamaan rangaistuksensa, olipa hän kuka tahansa. Jeesus Kristus, ihmiseksi syntyneenä Jumalana opetti Luukkaan evankeliumissa, että Jumala koettelee ihmistä jatkuvasti, jotta ihminen kelpaisi Jumalalle. Kun ihmiselle opetetaan Jumalan totuudesta, toki Jumala koettelee pysyykö ihminen opitussa vai hairahtuuko heti sivuraiteille. Jos ihminen hairahtuu oppimastaan, hän on ottanut Eksyttävän Hengen vastaan ja toimii itse muiden ihmisten eksyttäjänä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ’Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! - Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä.’ - Pitäkää varanne! Syntiin ja harhaoppisuuteen vievän ihmisen osa ei ole tämän elämän jälkeen kehuttava. Jos ihminen viekoittelee harhaoppiin Jumalan totuudessa kulkevan, on Jumalan antama rangaistus kova. Jos Jumalan totuudessa toimiva ihminen ei ole valppaana ja Jumalan koettelemana laskee pienenkin epäpuhtauden Jumalan totuuden sekaan, se saastuttaa kaiken. Kun ihminen pitää saastuneen tiedon itsellään ja jatkaa samalla eksyttävällä tiellä eteenpäin, Jumalan totuudellinen ohjaus muuttuukin eksyttäväksi ohjaukseksi. Ilman kurinalaisuutta ja ponnisteluja ihminen ei Jumalan totuudessa pysy eikä etene. Ilman jatkuvaa, vierellä kulkevaa totuudellista opettajaa ihminen eksyy herkästi. Ensimmäinen korinttilaiskirje opettaa jo galatalaiskirjeessä mainitun taikina-vertauksen kautta, miten ihmisen usko saastuu jo pienestäkin valheesta ja valheessa toimimisesta: Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Totuudelliseen uskoon kuuluu aina nöyryys ja vaatimattomuus Jumalan edessä, ei minkäänlainen omien asioiden esille tuominen ja jatkuva uskonelämän korostaminen. Lähimmäisenrakkaudessa totuudellinen toimiminen ei ole koskaan kerskailua, sillä hyvät teot tehdään aina salassa. Jesajan kirjassa tulee ilmi Jumalan viesti siitä, mitä ihminen saa, kun hän ei ole Jumalalle kuuliainen eikä vaella Hänen antamansa totuudellisen opetuksen mukaisesti. Totuudellisella tiellä, kun kulkijaa on opetettu Jumalan totuudesta ja tästä totuudesta hairahdutaan Jumalan antamissa koettelemuksissa, Jumala antaa elävänä Jumalana tästä toiminnasta aina seuraamuksia, sillä vasta tällä tavalla ihminen oppii olemaan Jumalalle kuuliainen. Tämän maailman tavoista ja oletetuista totuuksista ja toimintatavoista ei ole ihmisen helppoa oppia pois. Se, mitä Jumala pitää iljetyksenä tässä maailmassa, on ihmiselle hyvinkin mukavaa ja nautittavaa. Iljetys ei tarkoita yksinomaan harhaoppisuutta, pahuutta, moraalittomuutta tai vääryyttä toisia ihmisiä kohtaan, vaan tämän maailman mukaan elämistä ja elämästä nauttimista. Kaiken minä olen maksanut ja minä maksan suoraan käteen. -- Te olette valinneet omat tienne ja mieltyneet omiin iljetyksiinne, - ja minä puolestani valitsen kurituksen tien, teitä kohtaa se, mitä te pelkäsitte. Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut, kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut. Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Kun ihmisen kulku on harhaopeissa kulkemista ja Jumalaa vastaan rikkomista, Jumala rankaisee ihmistä tämän elämän jälkeen hyväksi katsomallaan tavalla ja paikka on tuonela tai helvetti. Jumala on antanut ihmisille profeettojen ja apostolien kautta totuudellista opetusta ja tietoa Hänestä sekä Hän on konkreettisesti syntynyt Ihmisen Pojaksi, Jeesukseksi Kristukseksi, ihmisten keskuuteen opettamaan ihmisiä, mutta mikään näistä ei ole pitänyt ihmistä Jumalalle kuuliaisena. Kun Raamattua tutkitaan ilman Jumalan totuudellista ohjausta, Jumalan Eksyttävä Henki vie aina harhaan. Ihminen sortuu jatkuvasti harhaoppisuuteen, maailmallisuuteen ja maallisuuteen ja kuvittelee vielä, että Jumala siunaa häntä ja antaa syntejä anteeksi, vaikka ihminen saa Jumalan antamia kirouksia osakseen. Jumala on kuitenkin valinnut maan päältä joitakin ihmisiä, jotka ovat kulkeneet ja jotka tulevat kulkemaan täällä Hänen tahtonsa mukaisesti Jumalalle kuuliaisena. Jumalan valittujen tie ei ole koskaan helppo tie, sillä se poikkeaa aina valtaväestön tiestä ja myös maailmassa kulkevien uskovien tiestä. Roomalaiskirje toteaa: Ne, jotka Hän edeltäkäsin on valinnut, Hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi. Helpolla elämällä ihminen ei vahvista uskoaan, opi synnistä pois, eikä opi antamaan anteeksi tai ole vilpittömästi kiitollinen Jumalan edessä niin kuin koettelemusten ja kärsimysten kautta Jumalan totuudessa, Kristuksen jalanjäljissä kasvanut ja uskoaan vahvistanut ihminen. Helpolla elämällä ei ihmisestä löydy myöskään todellista Herran pelkoa, nöyryyttä, kuuliaisuutta eikä Jumalan ja Kristuksen kunnioittamista. Koettelemuksiin liittyvä eksytys koettelee uskoa, johon liittyy aina myös Jumalan kunnioittaminen ja totteleminen sekä lähimmäisenrakkaus tekoineen ja ajatuksineen. Jumala antaa ihmiselle koettelemuksia myös tietoisuuden kautta, ja nämä koettelemukset voivat olla jopa kovempia kuin ihmisen saamat fyysisesti koetut koettelemukset ja kärsimykset. Omista yksilöllisistä koettelemuksista oppimalla totuudellisen tien kulkija pystyy elämään tässä maailmassa Jumalan ohjaamalla tavalla sekä myös huomioimaan ja auttamaan Jumalan ohjaamalla tavalla muita ihmisiä. Koettelemuksista ja kärsimyksistä oppineena ja kasvaneena omat koettelemukset ja kärsimykset eivät ole totuudellisella tiellä enää mikään ylitsepääsemätön asia, jollaiseksi ihminen on ne aikaisemmin oppimattomana kokenut. Ihmisen alkaessa oppimaan totuudesta, näitä koettelemuksia, kuten eksytystäkin, opitaan jo tunnistamaan ja ne osataan ottaa kuuliaisena vastaan ymmärtäen, että niiden kautta Jumala kasvattaa ja kouluttaa. Kun tällä tiellä kuljetaan edelleen oppien, koettelemus ei tunnu enää edes koettelemukselta, vaan siitä osataan myös iloita ja kiittää samalla tavalla kuin kaikesta muustakin, mitä Jumala antaa. Apostolien teoissa kerrotaan apostoleista, jotka olivat iloisia siitä, että saivat kärsiä Jeesuksen tähden: Neuvosto kutsui apostolit sisään, ruoskitti heidät ja kielsi heitä puhumasta Jeesuksen nimessä, mutta päästi heidät vapaaksi. - Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Totuudellisen tien koettelemukset eivät voi oppimisen myötä kuitenkaan poistua valitun ihmisen elämästä kokonaan, mutta niiden merkitys ihmiselle muuttuu ja kulku helpottuu, kun ihminen oppii toimimaan Jumalan totuudessa. Vaikka totuudellisen tien kulkija kasvaa ja muuttuu, koko maailma ympärillä ei sitä tee. Tämä maailma erilaisine tapahtumineen ja asioineen etenee kuitenkin koko ajan ihmisen oppimattomuuden ja tämän takana olevan Jumalan suunnitelman mukaisesti. Koettelemuksia ei ihmisen elämästä saa koskaan täysin pois, ei edes totuudellisella tiellä, sillä ristin tiellä ihminen kohtaa omien, tämän maailman syntisten tekojensa seuraukset kärsimyksinä, koettelemuksina ja Jumalan antamina rangaistuksina. Totuudellisella tiellä Jumala jakaa valitsemiensa ihmisten syntisten tekojen seuraukset koettelemuksina ja kärsimyksinä tasaisesti ristin tielle loppuun saakka. Vaikka Jeesus Kristus sovitti valittujen synnit, se ei tarkoita sitä, etteikö ihmiseltä vaadittaisi pelastukseen Kristuksen tunnustamisella Kristuksen opettamia tekoja ja samanlaista elämäntapaa, joista kummatkaan eivät ole tästä maailmasta. Syntinen ihminen ei pelastu koskaan. Elävä Jumala rankaisee totuudellisella tiellä kulkevaa ihmistä aina vääristä teoista, sillä oppiessaan totuudesta, ihmisen tulee myös toimia opetusten mukaisesti. Ainoastaan tällä tiellä ihminen voi oppia Jumalan valittuna myös syntisestä elämästään ja sen syntisistä tavoista täysin pois, sillä Jumalan totuudellinen tuki ja ohjaus tulevat vahvistumaan ihmisen oppiessa ja edetessä totuudellisella tiellä. Ristin tie ja kulku elävän Jumalan ja täydellisen opettajan eli Kristuksen kanssa on Jumalan armoa ihmisille. Jumalan valitut ja kaikki totuudellisen tien kulkijat tulevat elämään tässä maailmassa eri tavalla kuin maalliset ja maailmalliset ihmiset, eikä se kaikkia ihmisiä miellytä. Jeesus kertoo Johanneksen evankeliumissa opetuslapsilleen ihmisten vihasta niitä kohtaan, jotka uskovat, elävät ja toimivat Jumalan totuudellisessa ohjauksessa ja Jumalan nimessä Kristuksen tavoin: Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. - Muistakaa mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jumalan rauhan lisääntyessä ihmisen elämässä, myös omat huolet ja murheet jäävät oppimisen ja uskon vahvistumisen myötä Hänelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ihmisen elämässä vastuuttomuutta, välinpitämättömyyttä eikä huolettomuutta, vaan kurinalaista ja kuuliaista Jumalan tahdon toteuttamista ja jatkuvaa ponnistelua omassa elämässään Jumalaan keskittyen.

Ilman totuudellista ohjausta ihminen on kuin tuuliajoilla, jolloin harhassa kulkeminen on koko ajan läsnä. Jos totuutta ei edes tunne, ei tunnista eksytystäkään eikä ymmärrä sitä, että Jumala koettelee ja mittaa ihmistä jatkuvasti. Raamatun tulkitsijoita ja opettajia on paljon, mutta tässä tehtävässä tulisi toimia aina Jumalan totuudessa, eikä tuoda toisille ihmisille omia totuuksia varmoina totuudellisina opetuksina. Vaikka Matteuksen evankeliumissa Jeesus toteaa; joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa, tämä koskee vain sellaista ihmistä, joka tunnustaa Kristuksen totuudessa, puhuu Jumalan antamaa puhdasta totuutta ja jolla on Jumalan antama totuudellinen usko. Ihmisen on tärkeää ymmärtää se, että kaikenlaisen muun opetuksen antaminen, mikä ei ole eikä pysy Jumalan totuudessa, vaikka sillä tarkoitettaisiin hyvää, ei jää seuraamuksitta. Kun ihminen opettaa Jumalan ja Kristuksen nimessä jotakin muuta, harhaoppista tai vääristynyttä julistusta, hänelle voi olla yllätys, että pelastus ei tulekaan hänen osakseen. Ilmestyskirja tuo esille tätä asiaa, jossa todetaan, miten ihminen on fyysisesti elossa mutta hengellisesti kuollut. Ihminen toimii Jumalan ja Kristuksen nimessä, mutta tie viekin kadotukseen. Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Tämän Raamatun kohdan vanhempi käännös kertoo saman asian taas paljon selkeämmin: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se Nimi, mutta sinä olet kuollut. Matteuksen evankeliumin kohta kertoo tästä myös hyvin selvin sanoin. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. - Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja. - Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät! Harhaoppisella opetuksella eksytetään edelleen muita ihmisiä, kun opetetaan Jumalan totuuden vierestä Jumalasta, Kristuksesta, Pyhästä Hengestä, siunauksista, syntien anteeksiantamisesta, sovituksesta, armosta ja pelastuksesta tai selitetään omista lähtökohdista Raamattua ja tulkitaan tästä käsin Raamatun tulevia tapahtumia. Jos hengellinen opettaja vakuuttaa, että kaikki seurakunnan hengellinen elämä on lähtöisin Pyhästä Hengestä, on hyvä ymmärtää, että seurakunnilla ei Pyhää Henkeä tässä ajassa ole. Ketkä olettavat toimivansa Pyhän Hengen kanssa, toimivatkin Eksyttäjän eli Saatanan kanssa. Vaikka Jumala antaa Pyhän Henkensä lahjaksi valitsemalleen ihmiselle, ei Pyhä Henki pysy ihmisessä, ellei ihminen keskity Jumalaan totuudessa ja ponnistele Häntä kohti. Pyhä Henki tarkoittaa aina Jumalan totuudellista ohjausta ja tämän saa vain, jos ottaa vastaan Jumalan puhdasta totuutta ja kykenee toimimaan ja kasvamaan siinä tekojen kautta ristin tiellä. Jos Raamatun tulkitsija selittää Ilmestyskirjan kohdan ihmisistä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan ihmisiksi, jotka elävät syntien anteeksisaamisessa, annetaan ihmisille se virheellinen kuva, että syntiä voi jatkuvasti tehdä, mutta Jumala antaa aina kaiken anteeksi, kun ihminen vain uskoo. Ihminen ei elä täällä syntien anteeksisaamisessa, vaan päästäkseen tähän ihmisen tulee kulkea totuudellisessa uskossa ristin tietä, elää Jumalan ohjeistamaa elämää, kasvaa Jumalan antamassa totuudessa koettelemuksissa ja kärsimyksissä ristin tietä ja kun pääsee sille tasolle, että tunnistaa synnin, ei enää tee syntiä ja välttää tekemästä sitä. Vasta tässä vaiheessa Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Roomalaiskirjeessä opetetaan tekemästä syntiä: Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. - Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! - Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Ilmestyskirjassa mainitut vaatteita tahraamattomat ihmiset ovat niitä, jotka eivät syntiä tee, keskittyvät jatkuvasti Jumalaan ja pyrkivät kaikessa toimimaan nöyränä ja kuuliaisena Jumalan toivomalla totuudellisella tavalla. Tällainen toimiminen on mahdollista vain Jumalan puhtaassa totuudessa ja Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Valkoinen väri kuvaa aina Jumalan Pyhyyttä ja puhtautta, siksi ihminen voi pelastua vain Ihmisen Pojan eli Kristuksen kautta, eli ihmiseksi syntyneen Jumalan kautta. Jos levitetään harhaoppia Kristuksen uhrin tulkintana kerran pelastettu, aina pelastettu -periaatteella, jossa uskotellaan, että Jeesus lunasti kaikkien uskovien synnit ja vain uskomalla pelastuu, ei ihminen omiin synteihinsä puutu, vaan jatkaa synnin tekemistä ja elää edelleen synnin orjana. Ei ihminen pelastu sillä, että uskoo Jeesukseen Kristukseen, vaan tässä vaiheessa kyse on opetuslapseudesta, jossa pitäisi alkaa saamaan totuudellista, eikä harhaoppista opetusta ja opetella tekemään Jeesuksen opettamia tekoja. Matteuksen evankeliumissa Jeesus painottaa, miten ihmisen tulee nöyrtyä ja ottaa vastaan opetusta niin kuin pieni lapsi ottaa innokkaasti opetuksen vastaan ja alkaa toimimaan opetuksen mukaisesti: Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen - ja sanoi: ’Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. - Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.’ Jumalan edessä ihmisen tulee olla aina nöyrä ja tottelevainen. Vaikka ihminen ei ilman totuudellista ohjausta syntejään ja koettelemuksiaan tunnistakaan, Jumalan puhtaasta totuudesta voi aina lukea ja totuudessa toimimiseen voi pyrkiä ilman Jumalan valittuna olemista, sillä Kaikkivaltiaaksi tunnustettua Jumalaa ja Jumalan puhdasta totuutta kohti pyrkiminen on ihmiselle aina eduksi. Vähänkin Jumalan totuutta ihmisessä on parempi kuin ei mitään. Valituiltaan Jumala vaatii aina täyttä uskonkuuliaisuutta, mutta samaan eivät kaikki totuudellisesti uskovat pysty, eikä Jumala samaa kaikilta uskovilta vaadi. Jokaisella ihmisellä on oma polkunsa Jumalan suunnitelman mukaisesti, oli hän sitten hengellinen, henkinen tai hän ei uskoisi ollenkaan Raamatun Jumalaan. Tämän ajan pappi tai evankelista ei voi Jumalan totuudessa antaa Jeesuksen Kristuksen nimessä syntejä kenellekään anteeksi, sillä Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus puuttuu ihmiseltä täysin. Ei ihminen voi itse mennä sanelemaan, milloin syntejä annetaan anteeksi, sillä ihminen ei tunne toisen ihmisen tekoja, ajatuksia, elämäntapaa, Jumalan totuutta eikä Jumalan armoa. Vain Jumala yksin voi antaa ihmisten syntejä anteeksi, sillä Hän tuntee ja tietää jokaisen ihmisen synnit, ihmisen ajatukset sekä Hän tietää, katuuko ja häpeääkö ihminen todella syntejään. Jumala voi ihmisen syntejä antaa anteeksi vasta sitten, kun niistä on ristin tiellä Jumalan touudessa opittu, eikä näitä syntejä enää tehdä. Jumala nostaa totuudellisella tiellä ihmisen ajatuksiin hänen syntejään ja mittaa, mitä ihminen on oppinut niistä. Jumala myös kokeilee ja mittaa, meneekö ihminen uudelleen näihin synteihin, joista hänelle on opetettu. Tämä ei ole minkäänlainen kertaluonteinen tapahtuma, sillä ihmisen synnin ja saastan kuorma on suuri ja ihminen rikkoo herkästi Jumalaa vastaan hyvin monin eri tavoin. Ihmisellä itsellään ei ole minkäänlaista käsitystä toisen ihmisen synneistä eikä ajatuksista, eikä hänellä ole mitään käsitystä omista synneistäänkään. Matteuksen evankeliumissa esille tuotu vertaus sokeaa taluttavasta sokeasta kertoo siitä, miten Jumalan totuudesta ja Pyhästä Hengestä osaton opettaja voi itsensä lisäksi viedä myös opetettavansa kadotukseen. Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. - Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. - Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? - Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi?' Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Kun ihminen ei ymmärrä omia syntejään eikä omaa harhaoppisuuttaan, on aika vaikeaa opettaa muita. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Jumalan antamista koettelemuksista kerrotaan Apostolien teoissa, miten Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta. Ahdinko kuvaa Jumalan valitsemien ihmisten ristin tietä Jumalan totuudessa. Ahdinko viittaa sanana myös tulevaan suureen ahdingon aikaan maailman lopulla. Ahdinko liittyy myös kadotukseen, sillä ihminen voi oppia myös tuonelassa ja helvetissäkin. Ihmisen syntisyydestä ja synnillisen elämän opettamisesta aina seuraavalle sukupolvelle todetaan Roomalaiskirjeessä; niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Synnillinen elämä liittyy harhaoppisuuden lisäksi maallisuuteen, tähän maailmaan ja sen rakastamiseen ja tämän maailman mukaan elämiseen. Ihminen menee herkästi mukaan erilaisiin, tässä maailmassa vallitseviin asioihin ja ottaa näitä asioita omakseen, eikä ymmärrä tekevänsä väärin Jumalaa kohtaan. Jumalan totuudessa kulkeva ihminen alkaa ymmärtämään tämän maailman mielettömyyden Jumalan antaman opetuksen ja kasvatuksen ansiosta. Ihminen tekee tässä maailmassa syntiä myös tekemättömyytensä tähden, sillä hän ei tunnista niitä tilanteita, joissa Jumala odottaisi hänen toimivan tietyllä tavalla. Efesolaiskirjeessä kehotetaan ihmisiä pysymään Kristuksen totuudessa ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa. Ihminen rikkoo Jumalaansa vastaan monissa asioissa, joita hän ei edes synniksi tunnista. Ja samaan aikaan kuvitellaan, että Jumala ei ihmistä rankaise, vaan siunaa. Totuudellisesti uskova ihminen ei elä tämän maailman ihmisen tavoin, vaan sillä tavalla, johon Jumala totuudellisesti ohjaa. Tämä elämäntapa ei ole mahdoton tässä maailmassa. Kieltäytymällä tämän maailman hullutuksista, joka on tämän maailman normaaliutta, totuudellisesti kulkeva ihminen tulee saamaan aina arvostelua osakseen oli hän Jumalan valittu tai ei, vaikka ihmisellä ei ole lupaa arvostella eikä tuomita muita ihmisiä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kertoo Hänen seuraajistaan seuraavalla tavalla: Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. - Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. Ihmisen tulee pyrkiä eroon synnin tekemisestä ja pyrkiä elämään Jumalan tahdon mukaisesti, jos hän haluaa saada Jumalan armon osakseen. Synti siirtyy herkästi ihmisen opettamana aina seuraavalle sukupolvelle, kun ihmisillä ei ole Jumalan antamaa totuutta ja totuudellista uskoa. Jumala on eksyttänyt kaikki ihmiset totuudestaan ihmisten tottelemattomuuden ja rikkomusten tähden. Rikkojia eivät ole yksinomaan juutalaiset, jotka eivät ottaneet Jeesusta Messiaana vastaan vaan rikkojia ovat myös Pyhästä Hengestä osattomat pakanakansat, joiden evankeliumi on saastunut eksymisen seurauksena. Ihminen elää kuitenkin tyytyväisenä siihen, mitä hänellä on, ymmärtämättä sitä, että hänen tulisi aina palvella totuudellista ja elävää Jumalaa. Roomalaiskirje kertoo tästä: Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin vallassa. - Onhan kirjoitettu: - Ei ole yhtään vanhurskasta, - ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsisi Jumalaa. - Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. - Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. - Rauhan tietä he eivät tunne, Jumalan pelko on heille vieras. -- Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta Hän voisi antaa kaikille armahduksen. Ilman Pyhää Henkeä eli ilman Jumalan totuudellista ohjausta ihminen puhuu, toimii ja opettaa Eksyttävän Hengen alaisena, ilman nöyryyttä ja Herran pelkoa. Kun oman uskon tai uskontokunnan nimissä on käännytetty ihmisiä tuomalla evankeliumiin harhaoppisuutta Jeesusten opetusten vastaisesti tai on käännytetty pakolla, väkivallalla tai tappamalla, ei toimita Jumalan rakkaudessa ja Jeesuksen antamissa opetuksissa. Silloin ei toimita myöskään Pyhässä Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa vaan Jumalan eksytyksen vastaanottajina ja totuudellisesta uskosta harhautuneina. Kun ihminen ei auta lähimmäistään Jeesuksen opetusten mukaisesti, toimitaan tämän maailman tavoin ilman Jumalan totuutta. Kun ihminen ei toimi rakkaudessa vaan hajottaa, arvostelee ja tuomitsee ja opettaa harhaoppisesti Jumalasta ja Kristuksesta ilman minkäänlaista Herran pelkoa, on toimittu eksytyksessä ja Eksyttävän Hengen alaisena. Kun luvataan kaikille armahdusta ja pelastusta Jeesuksen opetusten vastaisesti, ei ole ymmärretty opetuslapseuden eikä Jeesuksen opettaman ahtaan portin ja kapean tien merkitystä. Ei ole myöskään ymmärretty merkkejä Pyhän Hengen puuttumisesta eikä ole otettu vastaan Raamatun viestejä, jotka kertovat Jumalan valituista, ristin tiestä, ihmisten syntisyydestä ja tottelemattomuudesta, saatanasta, eksytyksestä, kadotuksesta ja tulevista Jumalan tuomioista sekä tuomioihin liittyvästä Kristuksen paluusta. Kun Jumala tulee Kristuksena eli Tuomarina, tähän tulemiseen liittyy myös ihmisten tuomiot ja vääryyden oikaiseminen. Kun ihminen ottaa Raamatusta itselleen vain hyvän, voi olla varma, että hän tulee vastaanottamaan tästä teostaan Jumalan antaman rangaistuksen. Jumala pelastaa Kristuksena valittunsa tästä harhaoppisesta ja pahasta maailmasta kun aika on oikea, kaikkialta, mutta kukaan ei ole etusijalla, sillä Jumalan valittuja on silloin ympäri maailmaa. Koska ihminen on rikkonut ja rikkoo koko ajan Jumalaa vastaan, on Jumala paaduttanut kaikki ihmiset Eksyttävän Hengen alaisuuteen. Tätä tarkoittaa myös Roomalaiskirjeen kohta: Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta Hän voisi antaa kaikille armahduksen. Kaikkia koskeva armahdus koskee kaikkia maailman kansoja, mutta kaikkia uskovia ihmisiä se ei koske, sillä pelastukseen ovat oikeutettuja vain Jumalan valitut, jotka Hän omassa totuudessaan vielä Kristuksena kouluttaa ja kasvattaa omina opetuslapsinaan Jumalan totuuteen ja pelastukseen ahdingon ajassa. Jumalan totuuden tullessa kaikille julki, tämän maailman oppien mukaan Kristukseen uskova ei ole enää etusijalla oman saastuneen uskonsa tähden. Lupauksen voimasta pelastuvat ne Jumalan valitsemat 144 000 juutalaista, mutta tähän lukuun eivät pakanakansoista pelastuvat Jumalan valitut kuulu, joita pelastuu ympäri maailman. Ilmestyskirja kertoo kaikista Jumalan valituista suuren ahdingon aikana. Älkää hävittäkö maata, älkää merta, älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan. - Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista: - Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. Jumalan valittu elää, oppii ja kasvaa Jumalan antaman ristin tien kautta tuolloin suuressa ahdingon ajassa, ajassa jolloin maailma loppuu, Kristuksen ohjaamana ja opettamana, sillä pelastuakseen tästä maailmasta ihmisen on aina ponnisteltava kohti Jumalaa ja tuotettava satoa täysi määrä puhtaassa totuudessa. Jumala asettaa valittunsa oikea-aikaisesti ympäri maailmaa ja jokainen Jumalan valittu kasvaa ja oppii niissä haastavissa olosuhteissa, jotka Jumala on hänelle valinnut, kun Hän saapuu Kristuksena ihmisten keskuuteen. Palmunoksa kertoo siitä, miten kaikista kansoista Jumalan valitut ottavat toisen kerran tulevan Kristuksen vastaan ja uskovat Häneen. Johanneksen evankeliumi kertoo, miten Kristus otettiin vastaan Jerusalemissa pääsiäisen aikaan ensimmäisessä tulemisessaan: Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, - ottivat palmunoksia ja menivät Häntä vastaan huutaen: - Hoosianna! Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! Kristus ei tule kuitenkaan enää Vapahtajana vaan Juudan leijonana, Tuomarina. Tuomarin tulemiseen liittyvät aina tuomiot. Puhdas Jumalan totuus on jotakin muuta kuin mitä ihmiset odottavat kuulevansa ja saavansa. Ihminen voi kasvaa uskon satoa tuottaen, mutta ei ilman Jumalan puhdasta totuutta ja totuudellista opetusta. Jumalan valitsema ihminen voi ahdingon ajassa tunnustaa todellisen ja totuudellisen Kristuksen ja hänellä on mahdollisuus Jumalan valittuna pelastua Jumalan kasvattavassa totuudessa roomalaiskirjeessä mainitulla suun tunnustuksella: Jos sinä suullasi tunnustat, että Kristus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. - Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. - Kirjoituksissa sanotaan: 'Yksikään, joka Häneen uskoo, ei joudu häpeään'. - Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Tämä Raamatun kohta vie herkästi ihmisen harhaan, sillä tässä ei korosteta Jumalan valintaa eikä ristin tietä, Kristuksen jalanjäljissä kasvamista ja joka päiväistä ristin kantamista. Ihminen tarvitsee myös aina Jumalan antaman Pyhän Hengen, Totuuden Hengen eli Kristuksen Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen pelastuakseen. Pelastumiseen ei kykene kuitenkaan kuka tahansa, sillä Jumala valitsee, ketkä Hän pelastaa. Ihmisen toiveita tai valintoja pelastuneet eivät ole. Kun Jumala tulee Kristuksena toisessa tulemisessaan puhdas totuus tullessaan, ihminen pelastuu nimenomaan tämän Kristuksen tuoman totuuden ja Kristuksen antaman Hengen kautta, mutta pelastumiseen tarvitaan kuitenkin Jumalan valinta, ristin tie ja ihmisen omat ponnistelut. Kristus on tunnustettava juuri sellaisena, kun Hän tulee. Roomalaiskirje jatkaa tästä: Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole Hänen omansa. Kun ihminen jakaa saastunutta evankeliumia ja harhaoppista opetusta, Kristuksen tunnustamisella ei tästä maailmasta pelastuta. Ilman totuudellista opetusta ja totuudellista uskoa ihmiseltä puuttuu myös oikeanlainen nöyryys, kuuliaisuus ja Herran pelko.

Totuudellinen tie on aina Jumalan ja Jumalan totuutta vastaanottavan kulkijan välinen tie. Totuudelliselle tielle ihminen aina kutsutaan, ja kutsu on niin selkeä, että se ymmärretään. Kutsuttaessa ymmärretään myös se, mitä tämä tie pitää sisällään. Kristus tulee vielä tulevassa ahdingon ajassa kutsumaan Jumalan valitsemia ihmisiä tälle totuudelliselle tielle. Jumalan totuus eroaa ihmisten totuudesta, sillä uskovilla ihmisillä ei enää tässä maailman ajassa Jumalan totuutta ole eksymisen, alkuseurakunnan hajaannuksen ja Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen menettämisen takia. Uskovalle ihmiselle on hyvin tärkeää, että hän toimisi aina puhtaassa uskossa ja Jumalan totuudessa. Tämä toimiminen ei edellytä Jumalan valittuna olemista, vaan puhtaan, totuudellisen uskon kautta toimimista ja pyrkimistä siihen, että tuottaa Jumalan totuudessa sitä uskon satoa Jumalalle, johon ihminen pystyy. Kun totuudellisen tien kulkija tulee vielä etenemään omalla totuudellisella tiellään Kristuksen ohjauksessa ja toimii puhtaassa lähimmäisenrakkaudessa ja puhtaassa totuudessa, hän tulee väistämättä jossain vaiheessa erottumaan muista, oman lähipiirinsä ihmisistä oman elämäntapansa ja toimiensa seurauksena. Jeesus opettaa Johanneksen evankeliumissa totuudesta ja siinä toimimisesta: Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. - Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; Hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. - Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta. On hyvä ymmärtää, että vaikka tässä maailmassa opetetaan Jumalan, Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimessä, opetus ei tule Jumalan totuudesta, kun hengelliseltä opettajalta puuttuu Jumalan antama totuudellinen ja haastava koulutus eli ristin tie, puhdas usko ja puhdas totuus, todellinen lähimmäisenrakkaus, Jumalan antama elämisen malli tekoineen, tarvittava kuuliaisuus, nöyryys, Herran pelko ja Pyhä Henki. Ihminen ei ole koskaan Jumalan eksytyksestä vapaa, ei edes uskova ihminen. Kun Raamattu kertoo Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä ja kaikkien ihmisten tekemisestä tottelemattomuuden vangeiksi, nämä Raamatun kohdat tulisi ottaa tosissaan, eikä selittää niitä pois joitain toisia ihmisiä koskeviksi. Totuus on tärkeää omaksua, vaikka se ei ihmistä itseään miellyttäisikään, sillä Jumala hallitsee täällä, ei ihminen itse. Näiltä sivuilta voi aina halutessaan käydä lukemassa Jumalan antamasta totuudesta ja opetella toimimaan Jumalan totuuden mukaisesti ja Häneen turvautuen. Omaa ymmärrystä voi lisätä ottamalla vastaan Jumalan antamaa totuutta hyväksymällä se ja tekemällä totuudellisia lähimmäisenrakkauden tekoja omassa arjessaan. Tärkeää on myös opetella rukoilemaan Jumalaa hengessä ja totuudessa. Harhaoppinen uskon opetus, lakihenkinen palveleminen, pyhiinvaellukset ja karismaattiset tapahtumat ylistyksineen ja ihmeineen eivät ihmisten olettamusten vastaisesti kuitenkaan ihmisen uskoa vahvista eivätkä ihmistä pelasta. Hengellisellä opettajalla on aina vastuu siitä, mitä hän opettaa. Jos hengellinen opettaja opettaa, että Jeesus tulee sydämeesi heti, kun vain uskot Häneen ja sinut tämän seurauksena liitetään välittömästi Jumalan yhteyteen ja pelastus on varma, on opetus harhaoppista. Jumalan yhteydessä voidaan toimia vain puhtaassa Jumalan totuudessa ja todellinen yhteys tarkoittaa Jumalan totuudellista ohjausta eli Pyhän Hengen vastaanottamista. Kristuksen voi vastaanottaa ainoastaan puhtaassa Jumalan totuudessa, mutta Eksyttäjän voi vastaanottaa valheessa ja valheellisessa yhteydessä. Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen totuudellisesti uskominen ei ole ihana uskon tunne ihmisen sydämessä vaan totuudellisen uskon lisäksi ristin tie koettelemuksineen ja kärsimyksineen, sillä se on Kristuksen jalanjäljissä kulkemista ja jatkuvaa ponnistelemista totuuden kapealla tiellä kohti Jumalaa. Opetuslapseuteen kuuluu aina totuudesta oppiminen ja ristin tiellä kulkeminen Jeesuksen jalanjäljissä. Eivät opetuslapset pelastuneet vain kulkemalla Jeesuksen kanssa ja uskomalla Häneen, vaan heidän pelastumiseensa tarvittiin koetteleva ristin tie, heidän levittäessään evankeliumia. Ei Saul eli Paavali pelastunut sillä, että hän kohtasi Kristuksen ja uskoi tähän, vaan sillä, että hän kulki ja kasvoi ristin tiellä Jumalan totuudessa täyteen uskonkuuliaisuuteen levittäessään evankeliumia. Filippiläiskirjeessä Paavali kirjoittaa pelastuksesta ja siihen pääsemisestä: En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. - Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. - Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. -- Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet. Pelkästään uskon kautta pelastuminen -opetus sotii tätä ja hyvin montaa Raamatun kohtaa vastaan. Se sotii myös ihmiseksi syntyneen Jumalan eli Jeesuksen Kristuksen opetuksia vastaan. Kun Kristus tulee Jumalan antaman varoittavan esimerkin eli Jumalan antaman ensimmäisen tuomion jälkeen tähän maailmaan ja Hän etsii omat opetuslapsensa tästä maailmasta, Jumalan valitsema ihminen kasvaa ristin tiellä tämän maailman ahdingon ajassa köyhänä ja mitään omistamatta ja ponnistelee kapealla tiellä kohti Jumalaa ja pelastusta täydellisen Kristuksen opettamana. Totuudellisen tien kulkija ei ahdingon ajassa apostolien tavoin kuitenkaan levitä evankeliumia omalla ristin tiellään, sillä puhtaasta evankeliumista hän ei mitään tiedä, vaan vasta oppii siitä. Tulevassa ahdingon ajassa Jumalan valittu kasvaa omista synneistään sekä tämän maailman hullutuksista ja pimeydestä pois Jumalan antamassa totuudessa ristin tiellä, sillä maailma ei ole samassa tilanteessa kuin apostolien aikaan. Valittujen lisäksi kasvavat myös ne ihmiset, jotka ottavat Kristuksen tuoman totuuden vastaan ja kasvavat omalla ristin tiellään siihen uskonkuuliaisuuteen, johon heillä on Jumalan suunnitelman mukaan mahdollisuus. Kristus tulee toimimaan kaikkialla muuttuneessa maailmassa ja Hän tuo Jumalan totuutta kaikille maailman ihmisille tulevana ahdingon aikana. Opetus tulee tuolloin olemaan jotain ihan muuta, kuin mitä se on tässä maailman ajassa kristittyjen keskuudessa. Kun tässä ajassa evankeliumiin liittyy myös tiedolla rahastaminen, ihmisen olisi syytä miettiä lähteekö tällaiseen toimintaan mukaan. Jumalan totuudellinen opetus tai totuudellinen teksti ei ole koskaan maksullista, sillä Jumalan totuutta ei levitetä rahastamalla. Luukaksen evankeliumissa varoitetaan rahan vallasta: Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa ja mammonaa. Myöskään rukoilemiseen ei tule liittää rahaa millään tavalla. Tämän Jumalan antaman totuudellisen tekstin lukemisen jälkeen jokainen osaa rukoilla Jumalaa itse totuudessa ja hengessä ja se riittää. Mikäli rukousta lähdetään muokkaamaan johonkin muuhun suuntaan tai käytetään oletettujen pyhien ihmisten tekemiä rukouksia, on eksytystä otettu vastaan. Jumalan totuuden vastaanottaminen ja sen sisäistäminen tukee aina ihmisen kulkua maan päällä, vaikka hän ei olisikaan Jumalan valittu. Ihmisen ajatuksilla, sanoilla ja teoilla on aina vaikutusta siihen, mitä ihminen vastaanottaa tämän maailman jälkeen, sillä Jumala mittaa ihmistä jatkuvasti. Jumala ei toimi ihmisten oletusten mukaisesti eikä Hän ole ennalta arvattava. Jumala on valinnut Hänen totuudessaan kulkevat ihmiset suunnitelmansa mukaisesti, sillä Jumalan totuutta eivät kaikki ihmiset tule ottamaan vastaan. Niin kuin osa ihmisistä odottaa innokkaasti Kristuksen paluuta tähän maailmaan, on ihmisiä, jotka eivät tänne Kristusta halua. On ihmisiä, jotka eivät tule Jumalan antaman eksytyksen takia koskaan ymmärtämään sitä, että tätä maailmaa hallitsee Jumala Kristuksen kautta, ei ihminen, ei mitkään muut jumalat, jumalattaret, henkiolennot tai nimeämätön voima eikä mikään epämääräinen sattuma tai kohtalo. Tätä maailmaa ei hallitse myöskään ihmisen määrittämä Jumala, vaan Kaikkivaltias Jumala, jota ihminen ei tunne.

Kun Jumala tulee Kristuksena toisen kerran tähän maailmaan, paljastuu tämän maailman mielettömyys ja se valheellinen usko ja harhaoppisuus, joka tämän maailman ihmisillä on. Monellekaan Kristuksen tuoma viesti ei ole sitä, mitä he odottavat kuulevansa, eikä maailma ole enää entisensä, kun Jumala saapuu täydellisenä Kristuksena ja ilmestyy kaikille maailman ihmisille. Ihmisten tulee ottaa vastaan, ne ketkä siihen pystyvät, Jumalan tuoma totuus Kristuksessa ja kasvaa oikeaan, puhtaaseen uskoon ja uskon vaatimiin tekoihin. Vaikka maa ja taivas järkkyvät, oikea usko ja totuus eivät koskaan järky, ne pysyvät vankkumatta paikallaan. Heprealaiskirje avaa tätä asiaa riveillään. Varokaa torjumasta Häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat Hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme Hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. - Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt Hän on luvannut: - Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan. - Sanat 'vielä viimeisen kerran' tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan. Taivaan järkkyminen kertoo ihmisen uskon järkkymisestä, sen kaiken järkkymisestä, mikä liittyy nyt opittuun, tämän maailman tuntemaan totuuteen ja uskoon Jumalasta ja Kristuksesta. Maailma tulee muuttumaan radikaalisti kaikilla osa-alueilla, mutta ihminen saa kaiken sekasorron keskellä rauhaa ja Jumalan antamaa voimaa, kun hän ottaa Kristuksen tuoman puhtaan totuuden vastaan ja kasvaa siinä. Ihmiseltä tulisi kuitenkin aina löytyä Herran pelkoa, sillä ihminen ei ole mitään Jumalan edessä. Sefanjan kirjassa kuvataan myös tulevaa Jumalan vihan aikaa: Minä tuhoan kaiken, tempaan kaiken pois maan päältä, sanoo Herra. - Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista, minä kaadan jumalattomat ja hävitän ihmiset maan päältä, sanoo Herra. -- Lähellä on Herran suuri päivä, se lähestyy, kiireesti se rientää. Ettekö kuule pauhua - Nyt on Herran päivä! Rohkea soturikin huutaa pelosta. - Se päivä on vihan päivä, hädän ja ahdistuksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä, - pasuunan äänen ja sotahuudon päivä. Se vyöryy varustettuja kaupunkeja vastaan, korkeita torneja vastaan. - Minä panen ihmiset ahtaalle, he harhailevat kuin sokeat. Minua vastaan he ovat tehneet syntiä, siksi heidän vertaan vuodatetaan, se valuu virtanaan maahan. Heidän ruumiitaan viruu joka puolella, kuin lantakasoja. - Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä. Hänen vihansa tuli tuhoaa koko maan, sillä lopun, kauhistuttavan lopun, hän tekee kaikista maan asukkaista. Toinen Pietarin kirje kertoo tulevasta ajasta ja siitä, miten kaikki ihmiset eivät usko Kristuksen toiseen tulemiseen, vaan kuvittelevat, että maailma jatkaa aina vaan samaa maallista ja maailmallista menoaan. Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan Sana vedestä ja vedellä loi ja jotka Se piti koossa. - Vedellä ja Sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. - Ja sen saman Sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. -- Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. - Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, - jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Herran päivä on tuomioiden ja hävityksen päivä, mutta myös Jumalan Sanan eli Kristuksen toisen tulemisen päivä. Herran päivä tulee yllättäen, sitä kuvaa varkaan tuleminen. Varkaan tulemiseen liittyy myös ihmisten harhaoppisen uskonopetuksen anastaminen ja samalla anastetaan ihmisiltä myös heidän tuntemansa maailma. Jumalan totuus Kristuksen tuomana tulee paljastamaan tämän maailman harhaoppisen uskon sekä tämän maailman hullutuksen, jumalattomuuden ja pahuuden. Minkälaisen uskovan ihmisen usko kestää Jumalan antamien tuomioiden, tulevan ahdingon ja Tuomarina tulevan Kristuksen edessä? Vasta kun ihmisellä on Jumalan antama puhdas totuus ristin tiellä, saa ihminen myös Jumalan antamaa tukea ja rauhaa kestää tätä aikaa. Ensimmäinen tessalonikalaiskirje kertoo uskovien symbolisesta tempaamisesta Kristusta vastaan Kristuksen toisessa tulemisessa. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. - Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Ylienkelin käskyhuuto ja Jumalan pasuuna kuvaavat Kristuksen äänen ja totuudellisen sanoman kuulemista, kutsua kokoontua Kristuksen eteen sekä tulevia mullistuksia, Jumalan tuomioita. Pasuuna symbolisoi myös neljännessä Mooseksen kirjassa kuvattuja hopeatorvia, joiden avulla Jumalan valittu kansa kutsuttiin koolle ja niiden avulla myös viestitettiin, mitä ihmisten tulee tehdä. Kristukseen totuudellisesti uskovia eli Raamatun mukaan 'elossa' olevia, maan päällä eläviä ihmisiä ei kuitenkaan temmata fyysisesti turvaan pois niistä tapahtumista, jotka tapahtuvat Kristuksen tullessa, vaan heidät uskovina vertauskuvallisesti temmataan Jumalan Sanan eli Kristuksen totuuden äärelle, Jumalan yhteyteen. Pilvet ja yläilmat kuvaavat taivasta, joka usein Raamatussa viittaa uskoon sekä Jumalan ja Kristuksen yhteydessä olemiseen. Kristukseen uskovat ja Hänet vastaanottavat saavat nähdä ja tuntea Kristuksen ja he saavat Hänen kauttaan oppia Jumalan puhtaasta totuudesta mullistuneessa maailmassa, ahdingon ajassa. Näin heille annetaan mahdollisuus oikeaan uskoon ja oikeisiin lähimmäisenrakkauden tekoihin niissä olosuhteissa, jotka maailmassa vallitsevat. Koska ihminen tekee omassa uskossaan satoa eri tavalla, kaikki Kristukseen uskovat eivät kuitenkaan pelastu, sillä pelastumisen mahdollisuus on vain Jumalan valituilla, jotka ristin tien kautta, Jumalan antamien koettelemusten ja kärsimysten kautta kasvavina tekevät omassa uskossaan satoa täyden määrän. Ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina, tarkoittavat Jumalan omaa valittua kansaa, joka uskoo Jumalaan, mutta kuoli Kristuksessa, sillä koko kansa ei ottanut Jeesusta Kristusta Messiaana vastaan. Kristus on tuleva ensin oman valitun kansansa luokse ennen pakanakansoja. Raamatun vanhempi käännös kertoo tämän selkeämmin, sillä uudessa käännöksessä Jumala on antanut rajussa eksytyksessään tämänkin Raamatun kohdan tulla epämääräisemmäksi ja kristittyjä harhaanjohtavaksi. Kristuksessa kuolleet -ilmauksen merkitys on aivan erilainen kuin kuolleet Kristukseen uskovina: Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Ylös nouseminen kuvaa tässä Raamatun kohdassa israelilaisten valittujen ihmisten havahtumista, kuin unesta heräämistä ja Kristuksen vastaanottamista. Tällöin Jumala poistaa antamansa paatumuksen valitun kansan jäännökseltä. Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen edeltävät jakeet kertovat, miten Jumala on myös Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä Hänen kanssaan. Nämä Kristuksessa kuolleet, poisnukkuneet kuvaavat nimenomaan juutalaisia, Jumalan valittua kansaa, jolle Kristus oli ensimmäisessä tulemisessaan kompastuskivi eikä pelastava Messias. Roomalaiskirjeessä tulee myös esille se, miten Kristus tulee Tuomarina puhtaan totuutensa kanssa ensin valitun kansansa luokse ennen pakanakansoja: Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, Hän antaa ikuisen elämän, - mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. - Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. - Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, - sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Se, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä, kertoo siitä, miten puhdas evankeliumi tullaan julistamaan kaikille maailman ihmisille, valitun kansan lisäksi myös pakanakansoille. Hesekielin kirjassa kuvataan, miten Jumala herättää nukkuvan kansansa taas eloon ja poistaa paatumuksen, kun Hän tulee takaisin: Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. - Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia. - Herra sanoi minulle: ’Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?’ Minä vastasin: ’Herra, sinä sen tiedät.’ - Hän sanoi: ’Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! - Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. - Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra.’ - Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. - Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut. -- Herra sanoi minulle: ’Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: ’Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.’ - Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. - Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne. - Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra.’ Haudassa oleminen symbolisoi Jumalan edessä kuollutta ihmistä, joka elää tässä maailmassa harhaoppisena, vailla Jumalan totuutta. Jumalan totuus annetaan israelilaisille vasta Jumalan tullessa Kristuksena kansansa keskuuteen. Israelin maa kertoo tulevasta tuhatvuotisesta valtakunnasta, nykyistä Israelin valtiota se ei kuvaa. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan myös Jeesuksen ristinkuolemaan liittyvistä poisnukkuneista ja haudoista pääsemisestä: Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. - Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: 'Eeli, Eeli, lama sabaktani?' Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? -- Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. - Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, - haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. - He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. Tämän Raamatun kohdan symbolinen kuvaus kertoo Kristuksen tulevasta merkityksestä juutalaisille. Jeesuksen kuolema ristillä ja väliverhon repeytyminen kertovat vanhan mitätöimisestä eli siitä, miten pelastukseen ei päästä enää Jumalan tarkasti ohjeistaman vanhan liiton juutalaisen temppelijumalanpalveluksen kautta vaan Kristuksen kautta ristin tiellä. Maan vavahteleminen ja kallioiden halkeaminen kertovat tulevasta tuomioiden päivästä ja Kristuksen toisesta tulemisesta. Monien näkemä vahva näky, jossa nähtiin pyhien ihmisten eli Jumalan omien ylösnousevan auenneista haudoistaan, kuvaa tulevaa, jolloin juutalaiset valitut ottavat Kristuksen Jumalan totuudessa vastaan ja pelastuvat Hänen kauttaan. Vaikka juutalaiset näkivätkin haudoista tulleita pyhiä, kyse oli pelkästä näystä, sillä kuolleen ihmisen ruumis ei nouse eikä liiku yhtään mihinkään, vaan se jää maapallolle ja maatuu. Kuoleman jälkeen ihmissielulle ei jää minkäälaista, edes läpikuultavaa kehoa, sillä sellaista ei ole olemassa, on vain fyysinen keho. Sielu itsessään on mitätön, avuton ja näkymätön osa, jota vain Jumala ohjaa ja hallitsee. Raamattu on kokonaisuudessaan hyvin symbolinen, joka ei aukea ilman elävän Jumalan totuutta ja Jumalan tahtoa. Moni asia Raamatussa kytkeytyy kätketysti tulevaan. Pimeys kuvaa tässä Raamatun kohdassa kaikkiallista Jumalan totuuden puuttumista valitulta kansalta, kuten se puuttuu myös pakanakansoilta. Maailman pimentyminen tulee myös konkreettisesti Jumalan tuomioissa ensin tämän maailman osaksi, ennen kuin Kristus tulee maan päälle. Pimeys tulee siihen aikaan päivästä koko maailmaan, kun Israelissa on puolen päivän aika. Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Kolme tuntia ei tässä suoraan kuvaa tulevaa pimeyden ajan kestoa, vaan kolme symbolisoi lukuna Jumalan Pyhyyttä eli Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, joiden kautta ihminen voi pelastua. Pimeyden aikaa kestää Jumalan tarkoin määrittämän ajan, ennen kuin Kristus tulee ilmestymään ihmisille. Aika on myös niin pitkä, että ihmisiä koetellaan Kristuksen tulemisen odotuksella, sillä Kristus tulee vasta silloin, kun aika on Jumalan suunnitelman mukaan oikea. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? -huudahdus ei tarkoita, että Jeesus luuli Jumalan hyljänneen Hänet ristillä, vaan Jeesus huusi näin valitun kansan ihmisten puolesta. Huuto tulee vielä pimeyden keskellä heidän suustaan, kun Jumalan antamat tuomiot tulevat maan päälle ja kova ahdingon aika alkaa myös heille, kuten muillekin maapallon kansoille ennen Kristuksen toista tulemista. Aamoksen kirja kertoo: Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala – minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää. - Minä muutan teidän juhlanne suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi. – Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.


Jumalan totuuden tunteminen on ihmiselle erittäin tärkeää, vaikka sen edessä nöyrtyminen olisikin vaikeaa. Toinen kirje Timoteukselle opastaa: Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Pyhä kirjoitus kertoo Jumalan totuudesta, joka on annettu ihmisille noudatettavaksi. Kaikki Uuden testamentin kirjoitukset eivät kuitenkaan Jumalan puhdasta totuutta ole, sillä Jumala on antanut myös Uuden testamentin tekstien saastua ihmisten tottelemattomuuden ja jatkuvan synnin tekemisen tähden. Apostolit kyllä pelastuivat tästä elämästä Jumalan suunnitelman mukaisesti, mutta heidän opettamilleen ihmisille Jumala ei sitä enää sallinut. Kun Jumalan totuus saastuu vähänkin, se on saastutettu ja pilattu. Kun ihmiset ovat tottelemattomia Jumalalle ja loukkaavat Jumalaa, Jumala ei päästä ihmistä koskaan seuraamuksitta. Viidennessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, miten ihminen voi kulkea puhtaassa Jumalan totuudessa, kun tottelee Jumalaa kaikessa. Mutta jos tältä tieltä poikkeaa, saa varmasti rangaistuksia. Tämä ilmoitus on pysyvä ja aina voimassa oleva, vaikka laki onkin näistä ajoista muuttunut Uuden liiton laiksi: Minä annan teidän nyt valita siunauksen tai kirouksen. - Siunauksen saatte, jos tottelette Herran, Jumalanne, käskyjä, jotka minä nyt teille ilmoitan, - mutta kirouksen, jos ette tottele Hänen käskyjään, vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä käsken teidän kulkea, ja antaudutte palvelemaan vieraita jumalia, joita ette ole ennen tunteneet. Kun ihminen ei ole totellut Jumalaa, elää koko maapallo Jumalan kirousten ja vihan alla. Kuka toimii jollakin tavalla Jumalan yhteydessä, vaikka vähänkin, ollen vaikkapa tapakristitty, on osallinen tässä Raamatun kohdassa. Muita jumalia tunnustavat kansat kulkevat Jumalan suunnitelman mukaan, sillä tämä maailma on tarkoituksella harhaoppinen ja Jumalan vihan alla kulkeva maailma, mutta Jumalan kanssa toimivat eivät voi toimia miten hyvänsä. Jumalako vain katselisi vierestä, kun ihminen saastuttaa Hänen antamaansa totuutta ja halventaa, pienentää ja vähättelee Jumalaa ja Kristusta tai palvoo enkeleitä? Ihminen ei ymmärrä vastaanottavansa Jumalalta rajua eksytystä ja kirouksia, sillä hän ei niitä ilman Jumalan puhdasta totuutta tunnista. Ihminen ei myöskään ymmärrä sitä, että Jumala on jatkuvasti läsnä; Hän toimii kaikessa ja on kaikkialla koko ajan, joka hetki. Uuden testamentin kirjoituksia on mahdotonta tulkita totuudellisesti ilman Pyhää Henkeä eli ilman Jumalan totuudellista ohjausta, sillä Jumala on antanut Uuden testamentin saastua ja seassa on myös ihmisten omia, Jumalan totuudessa kulkevien, keskeneräisten ihmisten ajatuksia. Näin Jumala pitää huolta siitä, että ainoastaan puhtaassa uskossa ja Jumalan totuudessa kilvoitellut ja ponnistellut ihminen voi kertoa totuudellisia asioita Jumalasta ja Kristuksesta. Valheessa kulkeva saa aina valheessa kulkevan palkan osakseen. Kun ihminen ymmärtää tämän, hän ymmärtää myös sen, miksi Jumalan tuomiot alkavat ensimmäisen Pietarin kirjeen kertomana Jumalan huoneesta: On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? – Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! - Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää. Jumalan tahto on, että Hänen totuudessaan kulkeva ihminen kulkee tämän maailman hullutuksista ja viettelyksistä Jumalan yhteyteen kärsimyksen tietä, joka on myös se tie, jonka Jumala itse kulki ihmisenä ristinkuolemaansa Jeesuksena. Tämä ei ole mikään tulkinnanvarainen asia, vaan ehdoton Jumalan tahto Jumalan totuuteen ja Jumalan armon alaiseksi kasvavalle ihmiselle. Jumalan totuudessa Kristuksen tunnustava kantaa aina kilvoitellen ristinsä Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaisesti ja tästä kertovat alla olevat Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien tekstit. Jeesuksen opetukset ovat aina yli apostolien opetusten, mikäli Uuden testamentin teksteistä löytää ristiriitaisuuksia. Yksin uskosta pelastumisen -opetus, jossa ei tekoja mainita, kuuluu näihin harhaanjohtaviin opetuksiin. Ristin tie on Jumalan puhtaassa totuudessa tehtävien tekojen lisäksi aina kärsimystä ja koettelemuksia ristin tiellä : Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon? -- Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Totuudellisen tien kulkija on saavuttanut täyden uskonkuuliaisuuden ja Jumalan antaman täyden tuen vasta silloin, kun hänen aikansa on päättymässä maan päällä. Muu aika on kasvamista Jumalan totuudessa. Kun Jumala haluaa kasvattaa ihmistä puhtaassa totuudessa, kuka haluaa ottaa Jumalan antaman puhtaan totuuden vastaan ja myös elää nöyränä, kurinalaisena ja Jumalalle kuuliaisena Jumalan puhtaan totuuden mukaisesti? Ne Jumalan valitsemat ihmiset tulevat vielä haluamaan, kun Jumala tulee heitä Kristuksena ahdingon ajassa kutsumaan. He tulevat myös kasvamaan kukin siihen uskon sadon määrään, jonka Jumala on heille varannut. Jumalan totuus tulee romuttamaan kaikki ihmisen omat uskomukset ja opetukset, joihin hän on uskonut. Kukaan ei voi koskaan olla varma omasta pelastumisestaan. Se, joka kuvittelee itse olevansa pelastuksen tiellä, ei puhtaassa Jumalan totuudessa tarkasteltuna, Jumalan totuudesta eksyneenä ja itsensä korottaneena sillä tiellä olekaan. Luukaksen evankeliumissa Jeesus opettaa opetuslapsilleen eli Jumalan valituille ihmisen pelastusvarmuudesta. Joku kysyi Häneltä: 'Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?' Jeesus vastasi: - 'Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. - Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!' Hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä!' -- Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos. -- Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä. Kilvoittelu tarkoittaa Jumalan totuudessa ja totuudellisessa uskossa ponnistelemista, kasvamista ja kehittymistä Jumalan tahdon mukaisesti ristin tiellä. Talon isäntä tässä Raamatun kohdassa kuvaa toista kertaa maan päälle tulevaa Kristusta. Abraham, Iisak, Jaakob ja profeetat ovat sitä Jumalan valittujen joukkoa, jotka ovat jo pelastuneet tästä maailmasta. Ne ihmiset, jotka ovat korottaneet itsensä Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen nimessä tässä Pyhästä Hengestä osattomassa elämässä muita ihmisiä korkeammalle ja uskovat pelastuvansa, jäävät viimeisiksi. Teksti kertoo ahtaan oven kautta myös sen, miten pelkän uskon varassa ei yksikään ihminen tule pelastumaan, sillä Jumalan totuuden mukainen usko edellyttää pelastuvalta aina Jumalan valittuna olemista, Jeesuksen opettamien tekojen kautta toimimista ristin tiellä ja ihmisen ponnistelua puhtaassa totuudessa Jumalaa kohti eli kilvoittelua. Ihminen ei voi koskaan pelastua ilman Jumalan puhdasta totuutta ja ristin tietä, sillä pelastumiseen tarvitaan aina Kristuksen totuudellinen tunnustaminen ja tässä totuudessa toimiminen Jumalan valittuna. Valittuja olivat Israelin kantaisät sekä profeetat ja apostolit, jotka toimivat kaikessa Jumalan ohjauksen mukaisesti ja he myös ottivat oman elämänsä aikana Jumalan antamat haastavat koettelemukset ja kärsimykset kuuliaisina ja nöyrinä vastaan. Jumala asettaa valittunsa aina tiettynä aikana maan päälle kasvamaan Jumalan totuudessa ja toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. Hesekiel kertoo niistä toimenpiteistä, joita Jumala käyttää, kun Jumalaan uskova, uskossaan hairahtunut ihminen ei Häntä tottele. Antamiensa kirousten lisäksi Jumala antaa yksittäisiä rangaistuksia rikkomuksista, mutta näitä ihminen saa vasta totuudellisella tiellä oppiakseen Jumalan totuudesta elävän Jumalan kanssa. Vaikka rangaistus harhaoppisuudesta ja Jumalaa vastaan rikkomisesta ei tulekaan tässä ajassa Pyhästä Hengestä osattomalle uskovalle ihmiselle hänen tekonsa jälkeen, se ei tarkoita sitä, että se jäisi tulematta. Kaikki ihmisen teot tulevat hänen eteensä sinä päivänä, kun ihminen kohtaa todellisen ja totuudellisen Kristuksen eli Sanassaan toimivan Jumalan. Useinkin tämä kohtaaminen tapahtuu ihmisen kuoleman jälkeen, jolloin kannetaan vastuu omista teoista ja otetaan Jumalan antama tuomio ja rangaistus vastaan. Ihminen saa vastaanottaa tekojensa seurauksia myös silloin, kun ensin maan päällä ihmiselämänsä elänyt Jumala saapuu toisessa tulemisessaan Jumalallisena Hengen ilmentymänä, täydellisenä Kristuksena ihmisten keskuuteen ensimmäisten antamiensa tuomioidensa jälkeen. Vaikka tämän Raamatun kohdan opetus on osoitettu israelilaisille, se pätee edelleen kaikkiin Jumalaan ja Kristukseen uskoviin. Kun uskova elää Jumalan ja Kristuksen nimessä tämän maailman hullutusten ja tapojen mukaisesti, toimii valheessa sekä luottaa toisten ihmisten totuuksiin ja antaa kunniaa kanssakulkijalle eikä toimi Jumalan puhtaassa totuudessa Pyhän Hengen ohjauksessa, kyse on harhaoppisuudesta ja epäjumalien palvelemisesta. Tähän liittyy myös Eksyttävän Hengen alaisena toimivan ihmisen kautta tapahtuva parantuminen ja ihmeteot. Tämän maailman ihminen myös profetoi valheellisena profeettana, ilman ristin tietä ja ilman Jumalan totuudellista ohjausta eli Pyhää Henkeä eikä tunnista lainkaan Jumalan antamaa eksytystä. Joka luopuu minusta ja antaa sydämensä epäjumalille, joka kiinnittää katseensa sellaiseen, mikä vie hänet syntiin ja silti tulee profeetan luo pyytämään minulta vastausta, saa kyllä vastauksen. Kyllä minä vastaan - minä itse, Herra. - Minä käännän katseeni tuohon ihmiseen ja repäisen hänet kansani keskeltä, teen hänestä varoittavan esimerkin. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra. - Jos profeetta silloin eksyy vastaamaan itse, niin minä, Herra, eksytän tuon profeetan, ja minä kohotan käteni häntä kohti ja hävitän hänet kansani Israelin parista. - Heidän on kummankin kannettava syntinsä seuraukset - syntiä teki se, joka kysyi, ja yhtä suuren synnin teki profeetta. -- Ihminen, kun jokin maa tekee syntiä minua vastaan ja on minulle uskoton, minä kohotan käteni ja rankaisen sitä. Minä ehdytän siltä leivän saannin ja lähetän sen keskelle nälänhädän, minä tuhoan siitä maasta sekä ihmiset että eläimet. - Mutta jos siellä on kolme sellaista miestä kuin Nooa, Daniel ja Job, nämä kolme säästyvät vanhurskautensa tähden. -- Tai minä panen pedot kulkemaan kautta maan, ja ne tappavat kaikki sen asukkaat, niin että koko maa autioituu eikä petojen tähden kukaan edes liiku siellä. - Jos siinä maassa on nuo kolme miestä, hekään eivät voi pelastaa ketään, edes poikiaan tai tyttäriään, niin totta kuin elän, sanoo Herra Jumala. Vain he pelastuvat, ei kukaan muu, ja siitä maasta tulee kolkko autiomaa. Kun Jumala tulee Kristuksena toisessa tulemisessaan tuomioidensa kanssa, Hän tekee nimenomaan varoittavan esimerkin tämän maailman mukaan elävistä harhaoppisista ihmisistä. Kun Jumala toimii lopun aikoina koko maailmassa, tämä varoittava esimerkki tulee valtavana tuhona Hänen valitsemaansa paikkaan, joka vaikuttaa rajuudellaan ja tuhon laajuudellaan kaikkiin maailman ihmisiin. Vasta tästä järkyttävästä ja varoittavasta esimerkistä ihmiset alkavat ottamaan Jumalan totuutta vastaan ja uskomaan siihen. Nooa, Daniel ja Job kuvaavat Jumalan valittuja, jotka Jumala pelastaa tästä maailmasta, sillä he toimivat kaikessa kuuliaisena Jumalan tahdon ja Jumalan totuuden mukaisesti ja kasvavat koettelemusten ja kärsimysten kautta pelastukseen. Tässä tulee ilmi myös Jumalan valittujen määrä, vähäinen määrä yhdestä kansasta. Valittujen määrä kasvaa Jumalan määrittämään määrään, sillä valittuja tulee olemaan kaikista kansoista ja kaikista kielistä. Jumalan omasta omaisuuskansasta Jumalan valittuja tulee olemaan eniten, sillä Jumala pitää liittonsa, vaikka ihminen ei siihen kyennyt. Kun Jumala tulee Kristuksena tähän maailmaan, Hän tuo ihmisille tuomionsa ja puhtaan totuutensa. Kristus myös etsii tästä maailmasta ennalta katsotut valittunsa, jotka Hän opettaa ja kasvattaa toimimaan ristin tiellä kuuliaisena ja nöyränä Jumalan totuudessa suuren ahdistuksen aikana. Samoin Hän opettaa kaikkia niitä, jotka haluavat kuulla ja oppia Jumalan totuudesta. Tästä maailmasta kykenevät pelastumaan vain Jumalan valitut, ei kukaan muu. Jumala ei tee pelastumisesta helppoa syntiselle ihmiselle, vaikka hän onkin Jumalan valittu, sillä tämän maailman syntisyydestä tulee valittujen kasvaa pois kerta kaikkiaan. Ne ihmiset, jotka eivät ole Jumalan valittuja, mutta ottavat tulevan Kristuksen vastaan ja haluavat kulkea ja kasvaa Hänen tuomassaan totuudessa, saavat myös ahdingon ajassa kasvunsa mukaisesti Jumalan antamaa rauhaa ja tukea. He saavat myös Jumalan armon kautta totuudellisen kasvunsa mukaisesti tämän elämän jälkeen tulevasta tuonelasta paremman osan. Ihminen ei voi itse oman valheellisen julistuksensa turvin pelastaa yhtään ainutta ihmistä, vaikka lupaisi hänelle mitä tahansa. Kaikki on Kristuksen eli Jumalan Sanan vallassa Jumalan tahdosta. Kristuksen tullessa tässä maailmassa ei opeta Jumalan totuudessa kukaan muu kun Kristus, eli Sanassaan toimiva Jumala. Matteuksen evankeliumissa Jeesus tuo julki sen, miten ihmisillä on vain yksi opettaja, Kristus. Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Kuka jatkaa täydellisen Kristuksen tullessa omaa opetustaan omassa eksytetyssä totuudessaan, toimii Jumalaa vastaan. Jumala odottaa aina valitsemiltaan ihmisiltä nöyryyttä, kuuliaisuutta ja Herran pelkoa. Jesajan kirjassa kerrotaan, minkälaista ihmistä Jumala auttaa ja tukee ja tämän Hän tekee nimenomaan Jumalan puhtaassa totuudessa: Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Tällainen ihminen ei edes uskalla sanoa ääneen eikä edes ajatella sitä, että olettaisi varmasti pelastuvansa, sillä sen asian tietää vain Jumala. Tällainen ihminen ei halua tehdä mitään ilman Jumalan todellista ohjausta ja tukea, että ei tekisi väärin. Tällainen ihminen myös rakastaa Jumalaa eniten tässä maailmassa ja haluaa antaa Jumalalle kaikkensa. Jumala edellyttää ihmiseltä nöyryyttä ja kuuliaisuutta sekä Herran pelkoa, sillä ilman Jumalaa ihminen ei ole mitään. Ei ole kykyjä, ei ansioita, ei elantoa, ei viisautta, ei mitään. Tähän nöyryyteen Jumalalle kuuliainen ihminen pääsee vain Jumalan antamien koettelemusten ja kärsimysten kautta totuudellisen Kristuksen tunnustajana, Jumalan puhtaassa totuudessa kasvamalla, Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen tukemana. Totuudellisella tiellä Jumala murtaa ihmisen tämän maailman viisauksista, hullutuksista ja saastasta, ennen kuin ihmistä voi alkaa Jumalan puhtaassa totuudessa kasvattamaan. Ihminen saa kokea tämän omasta elämästä häpeämisenä, katumuksena sekä mitättömyyden ja syntisyyden tuntemuksina. Tämä maailmallisuus ei lähde ihmisestä kerralla, vaan oppimisen seurauksena, askel kerrallaan, totuudellista tietä kulkemalla ja kasvamalla Jumalan puhtaassa totuudessa ja ohjauksessa. Kuka epäilee tässä annettua totuutta, tietäköön sen, että kaiken tämän tekstin takana on Jumala, sillä mikään tällä sivustolla oleva kirjoitus ei ole ihmisen itsensä ansiota. Se, että toinen ihminen suosittelee jonkun toisen ihmisen tekstejä, ei tee niistä totuudellisia eikä luotettavia, mutta se kylläkin lisää kirjoittajan omaa kunniaa tässä elämässä. Ihmisen tulee ymmärtää, että kaikki kunnia kuuluu vain ja ainoastaan Jumalalle. Ensimmäinen korinttilaiskirje kertoo ihmisen velvollisuudesta Jumalaa kohtaan: Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Sama kirje jatkaa: tyytykää siihen, mitä on kirjoitettu. Tämä Raamatun kohta ei koske Jumalaa itseään, vaan ihmistä. Kun Jumala haluaa tuoda ihmiselle uutta, Hän myös tuo sen suunnitelmansa mukaisesti. Jesajan kirjan kautta Jumala kertoo: Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville. Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille. Ihmisen tulee tässä ajassa tutkia omaa uskoaan ja omia uskomuksiaan tarkkaan. Pelastumiseen tarvitaan Jumalan valittuna olemisen lisäksi totuudellisen uskon, kasvattavien kärsimysten ja koettelemusten, sydämen tekojen ja puhtaiden ajatusten lisäksi myös aina Jumalan tahdon mukaista elämää, Jumalan ja Kristuksen totuudellista tunnustamista ja kunnioittamista, anteeksiantoa, nöyryyttä, katumusta ja Herran pelkoa sekä Jumalan totuudellista ohjausta eli Pyhää Henkeä. Jumala mittaa ihmistä näiden asioiden kautta ja käyttää siinä myös eksytystä. Ihminen ei pysty tunnistamaan edes kaikkia tekemiään syntejä, jos hän ei osaa tunnistaa saamiaan koettelemuksia ja niihin liittyvää eksytystä, joita Jumala ihmisille antaa. Ihminen tarvitsee ahdingon ajassa Kristuksen opetusten lisäksi Pyhän Hengen tueksi ja koettelijaksi totuudelliselle tielle ja Jumala ei tätä tukea valheessa toimivalle ihmiselle anna, sillä tätä haastavaa lahjaa arvostaa ja ymmärtää Jumalan tahdosta vain lahjan saaja, joka toimii elävän Jumalan kanssa. Jumala on tehnyt tämän maailman vaikeaksi ihmiselle elää ja pelastua täältä, mutta tällaisesta maailmasta, jos mistä, erottuvat ne Jumalan ennalta valitsemat ihmiset, jotka haluavat elää Jumalan puhtaassa totuudessa ja todellisessa uskossa ja pyrkiä Häntä kohti. Tästä maailmasta tulevat erottumaan valittujen lisäksi myös ne totuudellisesti uskovat ihmiset, jotka tulevat ottamaan täydellisen Kristuksen tuoman puhtaan totuuden vastaan sekä toimivat ja kasvavat tässä Jumalan puhtaassa totuudessa Kristuksen opettamana.

Ilmestyskirja kertoo saatanasta ja sille annetusta ajasta: Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt. Jos uskova ihminen opettaa, että saatana on taivaasta langennut henkiolento ja sillä on tässä maailmassa omassa toiminnassaan vain rajallisesti Jumalan sallimaa valtaa ihmisten eksyttäjänä, hän ei voisi olla enempää väärässä. Mitä on Jumalan antama raju eksytys? Sitä ei ole yksikään seurakuntien hengellinen opettaja tai sananjulistaja käsittänyt. Jumala toimii itse Saatanana eli Eksyttäjänä ja Eksyttäjä vie eteenpäin koko maapalloa, myös jokaista uskovaa ihmistä. Kun yhtä Kristuksen seurakuntaa ei ihmisillä ole, ei ole Pyhää Henkeä eikä Jumalan totuuttakaan. Raju eksytys on rangaistus Jumalan totuudesta hairahtumisesta ja ihmisen tottelemattomuudesta. Kun näkökulma vaihtuu totuudelliseksi, ja ymmärretään, että tämä ilmestyskirjan kohta kuvaa ihmisen itsensä toimimista saatanana sekä myös antikristuksena oman harhaoppisen julistuksensa nojalla, ihminen voi toimia tässä tehtävässä vain rajallisen ajan Jumalan tahdon ja Jumalan suunnitelman mukaisesti. Jumalalla on ainut valta maan päällä ja koko maailmankaikkeudessa, ja Jumala myös käyttää tätä valtaa. Tämä koko ihmisen tuntema maailma elää Jumalan vihan ja kirousten alaisena. Vain Jumalan totuudesta ymmärtämätön ihminen voi sen kiistää. Koska tässä maailmassa vaikuttavat sekalaisten kristillisten seurakuntien oppisuunnat ja opetukset, Kristus ei ole enää yhdenkään seurakunnan pää. Kaikkien nykyisten eksyneiden ja harhailevien seurakuntien pää on Kristuksen sijaan Eksyttäjä. Kristus mainitsee ilmestyskirjassa useasti: Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Kun Jumala puhuu omalla tavallaan, ennakoimattoman valintansa kautta, oikea-aikaisesti ja suunnitelmansa mukaisesti puhtaassa totuudessaan uskoville opettajille ja sanan julistajille, niin kuunteleeko Eksyttäjän talutusnuorassa kulkeva hengellinen opettaja tätä totuutta herkällä korvalla? Vai kuunteleeko kuitenkin Kristuksena pitämäänsä Eksyttäjää, joka antaa ihmiselle vahvoja viestejä, selkeitä Raamatun tulkintoja, uskoa vahvistavia tuntemuksia, välittömiä rukousvastauksia, hämmästyttäviä yliluonnollisia asioita, ihmisen käsityskyvyllä avattuja ennusunia, ilmestyksiä, näkyjä sekä ihmetekoja parantumisineen? Kaupan päälle voi saada myös maallista arvostusta ja kunniaa sekä joillekin voidaan antaa vaurauttakin. Kun ihminen korottaa itsensä omassa uskossaan ja kuvittelee omassa viisaudessaan yltävänsä Jumalan viisauden tasolle tulkitessaan Raamattua, hänen on hyvin vaikeaa kuunnella vahvasti muodostuneen käsityksensä jälkeen Jumalan totuutta, saati ottaa sitä vastaan. Vaikka Jumala kertoo Raamatussa, mitä Hän tulee tässä maailmassa tekemään, Hän ei ole ennalta-arvattava. Hän ei myöskään kerro kaikkea. Totuuden Hengen sijaan Eksyttäjä antaa selviä vastauksia ja syöttää ihmiselle harhaisen Raamatun tulkinnan sekä ruokkii sitä. Kun Eksyttäjä myös palkitsee tästä kaikesta tämän maailman mukaisesti, ihminen ei Eksyttäjästä irti päästä. Irti päästäminen tarkoittaisi myös häpeää ja katumista sekä kunnian menettämistä tässä maailmassa eli ihmisten edessä kasvojen menettämistä, jota maallinen ja maailmallinen ihminen haluaa välttää viimeiseen saakka. Itsevarma ja tietäväinen ihminen on kuitenkin Herraa pelkäävän ja Jumalan sanan alla aran sekä nöyrän ihmisen vastakohta. Eli ei Jumalalle mieleinen. Vaikka Jumala tulee tuomaan rajulla tavalla totuuttaan ihmisille varoittavan esimerkin ja Tuomarina tulevan Kristuksen kautta, tähän maailmaan jää silti Raamatun mukaisesti jäljelle niitä uskovia, jotka vastustavat Jumalan tuomaa totuutta loppuun saakka ja vastaanottavat siitä ansaitsemansa tuomion. Tällöin Eksyttäjän alaisena kulkeva ei vahvassa eksytyksessä kykene tunnistamaan edes tulevaa Kristusta, vaan määrittää Hänet antikristukseksi. Ilmestyskirja kertoo: Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. – Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa. – Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. – Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Tämä ilmestyskirjan kohta ei liity ihmisten odottamaan tuhat vuotiseen valtakuntaan, vaikka luku tuhat tässä toistuukin. Tämä näky korostaa Jumalan toimimista maan päällä niin menneessä, nykyhetkessä kuin tulevassakin. Enkeli, jolla on kädessään syvyyden avain ja isot kahleet, kuvaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa eli Jeesusta Kristusta, Voideltua, jolla on valta tuonelan ja kuoleman yli ja josta myös ilmestyskirja kertoo: Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, - iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Lohikäärmeen kiinni ottaminen ja kahleisiin laittaminen, syvyyteen syökseminen sekä sinetöiminen kertovat Jeesuksesta ja tämän maailman voittamisesta eli saatanan voittamisesta, sillä Jeesus kulki kuuliaisena Jumalan tahdon, eikä ihmisten tahdon mukaisesti maan päällä lunastukseen ja sovitukseen. Johanneksen evankeliumi kertoo tästä: Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. Jeesus näytti omien aikalaistensa epäjumalanpalvelemisen ja Jumalaa vastaan rikkomisen sekä opetti myös, miten ihminen voi toimia Jumalan totuudessa. Jeesus myös näytti ihmisille heidän syntisyytensä, jotta ihminen tunnistaisi synnin, eikä enää tekisi sitä. Jeesus myös näytti ihmisille, miten ihminen itse toimii saatanana. Matteuksen evankeliumi kertoo, miten Jeesus nuhteli Pietaria: Mutta Hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: »Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä. Tämän ilmestyskirjassa olevan näyn ajallisuuteen liittyvä tuhat vuotta on myös symbolista, ja tätä symboliikkaa myös Pietarin kirje tuo julki: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Tässä ilmestyskirjan kohdassa kerrotaan Jumalan asettamasta ajasta ihmisille. Koska Jumala ei anna Raamattua harhaoppiselle ihmiselle suoraan tulkittavaksi, Hän käyttää symboliikkaa myös ajanmääreissä. Tuhat vuotta ei tarkoitakaan tässä kirjaimellisesti tuhatta vuotta, vaan yhtä päivää, sitä päivää, jolloin Jeesus kärsi ristillä ja voitti saatanan. Tuo päivä oli Jeesukselle kärsivänä ihmisenä myös pitkä päivä. Vaikka apostoleilla oli Pyhä Henki tukenaan omalla tiellään, he kompastelivat Jumalan totuudessa, sillä samaa kuuliaisuutta, nöyryyttä ja ymmärrystä heillä ei ollut kuin Jeesuksella oli. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa. Vähäksi aikaa irti päästäminen on taas päinvastoin pidemmän ajan kuvaus. Jumalalle tuhat tai parituhatta vuotta on hyvin lyhyt aika, mutta ihmiselle se on todella pitkä aika. Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen Jeesuksen opetukset tulivat voimaan Uudessa liitossa ja valituille jäi ristin tie Kristuksen jalanjäljissä. Ristin tie on aina koettelemusten ja kärsimysten tie, sillä Jumala koettelee aina valitsemaansa ihmistä niin kuin on koetellut myös omaa Poikaansa, jotta totuudellisella tiellä kulkeva Jumalan valittu voi kasvaa täyteen uskon satoon. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Jumala koettelee eli mittaa Hänen totuudessaan kulkevaa ihmistä aina ja viettelijä ja eksyttäjä on Saatana eli Jumala toimii tässä tehtävässä itse. Näin koeteltiin myös Ihmisen Poikaa eli Jeesusta autiomaassa, jolloin Jumala toimi itse Saatanana. Jeesusta koeteltiin myös koko Hänen toimimisensa ajan ja tällöin koettelemukset tulivat ihmisten kautta, jolloin ihmiset toimivat saatanana Ihmisen Poikaa vastaan. Saatanan päästäminen vankilastaan kertoo Pyhän Hengen pois ottamisesta ihmisiltä. Alkuseurakunnilla oleva evankeliumi saastui ja sitä alettiin levittämään kaikkeen maailmaan saastuneena ja harhaoppisena. Evankeliumi saastuu heti, jos siihen pääsee yksikin harhaoppi. Jaakobin kirje tuo ilmi Kristuksen lain herkkää saastumista: Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Kun ihminen ottaa eksytyksen vastaan, eksytys lisääntyy ja syvenee ja ihminen alkaa etenemään eksytyksen tiellä. Ja pian yhden kohdan rikkoja rikkoo kaikkia kohtia vastaan. Gogin ja Magogin sota tuo ilmi jo aikaisemmin kerrottuna Kristusta seuraavien ihmisten totaalisen eksymisen Jumalan totuudesta, josta Jumala tuo palkan kovana rangaistuksena ensin uskoville ja koko maailmalle Tuomarina ja Juudan Leijonana. Psalmissa 83 kerrotaan jatkuvasti Jumalaa vastaan toimivista ihmisistä, Jumalan vihollisista. Tämä Raamatun kohta nimeää myös sen aikaiset Israelin viholliset, mutta kun tämä kohta asetetaan Jumalan viestinä nykymaailmalle, viholliset eivät tarkoitakaan uskovalle totuudellisessa tulkinnassa enää samoja, sen aikaisia vihollisia. Nämä viholliset voivat kyllä pysyä, mutta se on sivuseikka. Koska Jumalan tuomiot alkavat Jumalan huoneesta, Hän rankaisee aina ensin omiaan, jotka ovat Hänen totuutensa vääristelleet ja saastuttaneet. Muut saavat kyllä osansa aikanaan. Sinun vihollisesi riehuvat, nostavat uhitellen päätään. - He punovat juonia omaa kansaasi vastaan, vehkeilevät sinun suojattiesi pään menoksi. - He sanovat: ’Me tuhoamme heidät! Tehdään loppu kansasta, niin että Israelin nimikin unohtuu!’ – He ovat yksissä tuumin tehneet liiton, kaikki he ovat sinua vastaan. -- Tuhoa nuo, jotka sanovat: ’Me valloitamme Jumalan asuinsijat.’ - Jumalani, hajota heidät kaikkiin tuuliin kuin ohdakkeen höydyt, kuin ruumenet! - Niin kuin kulovalkea polttaa metsän, niin kuin tulen roihu korventaa vuoret, - niin ajakoon sinun myrskysi heitä takaa, kauhistukoot he tuulesi voimaa! - Nöyryytä heitä perin pohjin, kunnes he etsivät apua sinulta, Herra. - Saakoot he osakseen ainaisen pelon ja pilkan, saakoot kunniattoman lopun. Kristitty ei voi ilman Jumalan totuudellista ohjausta ottaa Jumalan totuudessa ainuttakaan Vanhassa testamentissa olevaa Israelin kansalle tarkoitettua kohtaa omassa viisaudessaan itselleen, sillä hän toimii Jumalan antamassa valheessa ja eksytyksessä. Koska hän on Eksyttäjän alaisena ottanut, joutuu hän siitä myös maksamaan. Kunniaton loppu saastuneen uskon omaaville kertoo samaa kuin Jeesuksen toteama asia Matteuksen evankeliumissa: Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat. Koska Jumala on oikeudenmukainen, Hän rankaisee aina ihmistä hänen teoistaan, mutta Hän tuo lopun aikoina armossaan totuuden myös kaikille Häntä vastaan rikkoneille. Kuvaannollinen uhitteleminen, juonien punominen, vehkeileminen ja Israelin tuhoaminen eivät kuitenkaan yksiselitteisesti kerro selkeästi havaittavasta kristittyjen Israel-vastaisuudesta, vaan siitä, että kristityt ovat saastuneella evankeliumillaan ottaneet Israelin paikan Jumalan edessä. Mitä auttaa Israelin siunaaminen ja esirukoukset israelilaisten puolesta, kun valitun kansan paikka Jumalan omana kansana on anastettu itselle? Kun Jumalan pelko puuttuu ja eksytys on rajua, voi ihminen omia itselleen myös ansaitsemattomia siunauksia ja taivaspaikkoja. Roomalaiskirje varoittaa kyllä Kristukseen uskovia pakanakansoja ottamasta sitä osaa itselleen, joka ei sille kuulu: Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, - älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. - Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. - Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! - Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei Hän säästä sinuakaan. -Katso,kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Kun ihminen ei kulje Jumalan totuudessa elävän Jumalan kasvattamana ja koeteltavana, ei hän ole osallisena Jumalan hyvyydessäkään. Valittu kansa on leikattu pois ja saman kohtalon ovat saaneet myös Jumalaan ja Kristukseen uskovat pakanakansat. Jumalan suunnitelman arvuuttelussa ja oman osansa selittelyssä ihminen on aina heikoilla. Ihminen näkee sen, mikä tapahtuu hänen elinaikanaan ja hän tulkitsee tätä kaikkea oman rajallisen ihmisviisautensa valossa ja oman vähäisen käsityskykynsä turvin, joka kaikki on annettu Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä ja valheesta. Kun Jumala rankaisee, rangaistuksen toteutumistapaa ei ihminen käsitä eikä ymmärrä sen laajuutta ja pituutta. Jumalan suunnitelma kattaa muinaisista ajoista hamaan tulevaisuuteen ja Jumala tuntee suunnitelmansa tarkalleen. Ihminen ei tunne.

Ihmisen ymmärrys on hyvin heikko, jos hän ei käsitä Jumalan jatkuvaa ja kaikkiallista puuttumista tämän maailman tapahtumiin ja tuleviin asioihin. Eivät Raamatussa olevat, tätä maailmaa koskevat ennustukset perustu profeettojen omiin tulkintoihin saamistaan näyistä, vaan Jumala on antanut valituilleen symboliset näyt ja pistänyt sanat totuudellisten profeettojen suuhun kirjaimellisesti. Ei yksikään Jumalan profeetta siteeraa tarkoituksella ja itsetietoisena aikaisempaa profeettaa lisäten viestiinsä sopivasti omaa, vaan kertoo sen, minkä Jumala laittaa hänet kertomaan sillä hetkellä. Ei ihmisellä ole omaa ymmärrystä, kaikki on Jumalan antamaa ja kontrolloimaa. Tämän ajan maailmassa ihmistä ei kuitenkaan ohjaa ja kontrolloi Totuuden Henki, vaan Eksyttävä Henki, molemmat Jumalasta. Ihmisen saama raju eksytys on paljon laajempaa, systemaattisempaa ja syvempää kuin mitä ihminen voi edes käsittää. Rajuun eksytykseen kuuluu myös se, että Jumala voi Eksyttävänä Henkenä antaa täysin samoja tai samaan asiaan liittyviä valheellisia unia ja näkyjä hyvin monelle ihmiselle. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tätä eksytykseksi, vaan kokee sen vahvistukseksi viestin totuudellisuudesta, vaikka saa täyttä valhetta joka suunnasta. Raamattu ei voi myöskään koskaan selittää itse itseään Jumalan totuudessa, Jumala ei sitä salli. Harhaoppinen ja Pyhästä Hengestä osaton tulkitsija saa aina harhaoppisen tulkinnan. Onko ihminen koskaan ajatellut, miksi Uudessa testamentissa evankeliumeja on neljä? Miksei yksi, kaksi, kolme tai seitsemän, jolloin kaikki luvut liittyisivät jollakin tapaa yhteen Henkeen eli yhteen Jumalaan, kahteen liittoon tai Kristuksen kahteen tulemiseen, kolmen kautta Jumalan Pyhyyteen tai luvun seitsemän kautta täydelliseen Jumalaan ja täydelliseen Kristukseen? Evankeliumien kautta tuleekin esille luku neljä, joka liittyy kirouksiin ja vitsauksiin. Eikö se myös kerro ihmisille, mitä on tulossa? Jeremian kirjassa varoitettiin sen aikaisista vääristä profeetoista ja tämä pätee edelleen: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Älkää antako keskuudessanne olevien profeettojen ja ennustajien pettää itseänne! Älkää uskoko unia, joita he teille kertovat. - Silkkaa valhetta he julistavat teille minun nimissäni, en minä ole heitä lähettänyt, sanoo Herra. Tuleva, täydellinen Kristus eli Ihmisen Pojan kaltaisen hahmon ottava Jumalan Sana, Jumala itse Totuudellisen Hengen ilmentymänä, tulee vielä hävittämään tästä maailmasta harhaoppisuuden ja valheellisen uskon, kun Hän tulee tähän maailmaan ahdingon ajassa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kertoo, miten Jumala tulee itse Sanassaan ihmisten keskuuteen. Kuka muu voisi tavoittaa kaikki maailman ihmiset ja tuoda heille oikean totuuden kuin Jumala itse? Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Jumala tulee ihmisten luokse ihmiselämänsä jälkeen täydellisenä Kristuksena. Ensin Hänen tulee kasvaa Ihmisen Poikana koettelemuksissa ja kärsimyksissä ristin tiellä Jumalan totuuteen ja Pyhyyteen. Näin ihmisille annetaan Ihmisen Poika, jonka kautta kaikki Jumalan valitut voivat pelastua. Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi Karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää – ne Jumalan seitsemän Henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan. Ilmestyskirjassa vanhinten keskellä seisova Karitsa kertoo Ihmisen Pojasta ja Jumalan valituista ja tämä kohta viittaa roomalaiskirjeessä kerrottuun veljesjoukkoon, joka on kuuliaisuudessa ja maan päällisen elämän toimissaan Ihmisen Pojan kaltainen. Ne, jotka Hän edeltä käsin on valinnut, Hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että Hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ilmestyskirjassa tuodaan luvun seitsemän kautta ilmi sitä, miten Jumalan koettelema ja kasvattama Ihmisen Poika - kuin teurastettu - voittaa saatanan maanpäällisessä elämässään, kuolee maanpäällisen palveluksensa jälkeen ja tiedostuu täydelliseksi Jumalan Hengeksi. Seitsemän Henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan, kertovat myös seitsemän sarven ja seitsemän silmän kautta kaikkivaltiaan Jumalan voimallisesta ja kaikkivoipaisesta sekä kaikkinäkevästä toimimisesta kaikkialla maailmassa täydellisenä Kristuksena, sillä luku seitsemän kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Jumala tulee ensin oman valitun kansansa luokse ennen muita kansoja, sillä Jumala pitää liittonsa Israelin kanssa. Pakanakansat tulevat saamaan rangaistuksen harhaoppisuudestaan, tätä on tuotu aiemmin ilmi myös Gogin ja Magogin sodan kautta. Sakarjan kirja kertoo: Sinä päivänä minä hävitän kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. - Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa Häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat Häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat Häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. -- Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. – Silloin – näin sanoo Herra Sebaot – minä hävitän epäjumalat maasta, niin ettei niiden nimiäkään enää tunneta. Minä poistan maasta myös saastaisen hengen ja väärät profeetat. -- Siihen aikaan profeetat varovat kertomasta näkyjään, eikä kukaan enää pukeudu karkeaan viittaan tekeytyäkseen profeetaksi.  Sinä päivänä Jumala ottaa valitun kansansa takaisin omaksi kansakseen ja poistaa peitteen Israelin kasvoilta, eikä yksikään ihminen opeta, vaan Jumala itse. Israelin paatumuksesta kertoo toinen korinttilaiskirje: Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. - Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. - Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Jumalaan ja Kristukseen uskovan ihmisen ei kuitenkaan ole lupaa arvostella tai tuomita Israelia, sillä myös he ovat hairahtuneet Jumalan totuudesta. Jumala antaa tuomioita, ihmisten tehtävä ei ole tuomita ketään. Kuka Israelin tuomitsee, saa itse tuomion osakseen. Jumala tulee vielä antamaan valitulle kansalleen uuden maan, jota asuttavat myös muut kansat. Jeremian kirja kertoo: Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. - Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, - ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Tulevaisuus ja toivo kertovat tulevasta uudesta maailmasta, tuhat vuotisesta valtakunnasta, jossa ihminen saa elää koko ajan Jumalan totuudessa. Uusi maailma ei voi kuitenkaan syntyä, ennen kuin vanha on tuhottu. Ilmestyskirja tuo julki Jumalan valittujen kuolemaa ahdingon ajassa ja heidän tulevaa osaansa: Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä. Ihmistä seuraavat teot määrittävät sen, mihin ihminen joutuu, taivaaseen, tuonelaan vai helvettiin. Jumala tuo myös totuutensa tälle maailmalle ennen tuhat vuotisen valtakunnan perustamista ja ennen tämän maailman hävittämistä. Jumala antaa omaa totuuttaan kaikille maailman ihmisille vasta ahdingon ajassa, kun Hän tulee täydellisenä Kristuksena ja antaa myös oman uuden nimensä ihmisille. Kuka ottaa Jumalan valittuna Jumalan totuuden vastaan kasvaakseen ristin tiellä ja ottaa vastaan kaiken, mitä Jumala Kristuksena tuo, pelastuu tästä elämästä, kun kilvoittelee totuuden tiellä loppuun asti. Ensimmäinen tessalonikalaiskirje kertoo Kristuksen tulemisesta: Kuka on meidän toivomme, riemumme ja kunniaseppeleemme Herramme Jeesuksen edessä, sitten kun Hän saapuu, ellette te? – Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme. Tämän Raamatun kohdan Jumala on saastuttanut täysin. Jumala tuo tälle maailmalle tuomionsa, ei kunniaa ja riemua. Seurakuntako - ja vieläpä harhaoppinen ja eksynyt seurakuntako - olisi ihmisten toivo, riemu ja kunnia? Jumalan pitäisi olla ihmiselle kaikkea tätä, ei toisen ihmisen. Jumalan valittu pelastuu vain Kristuksen kautta Jumalan totuudessa ristin tiellä, ihmisen oma ansio se ei ole koskaan. Totuuden tiellä Jumalan valittu tulee voittamaan Kristuksen jalanjäljissä saatanan ja pelastuu Kristuksen kautta Hänen opettamanaan. Kun ihminen etenee totuuden tiellä, Jumalan antama totuudellinen ohjaus lisääntyy. Ilmestyskirja kertoo: Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa. -- Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. Pylväs Jumalan temppelissä kertoo ikuisesta Jumalan palvelijasta ja Jumalalle täysin kuuliaisesta ihmisestä. Jumala antaa ihmisille myös oman uuden nimensä ja vain tämän nimen kautta ihminen voi pelastua. Uusi Jerusalem kuvaa tulevaa tuhat vuotista valtakuntaa, jonka Jumala perustaa maan päälle tämän maailman tulella hävittämisen jälkeen. Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille viitataan valittuihin ja tulevaan tuhat vuotiseen valtakuntaan: Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Tässä maailmassa loppuun asti ristin tiellä kilvoitelleet Jumalan valitut tulevat olemaan niitä, jotka hallitsevat tulevassa uudessa maailmassa Kristuksen kanssa. Se ei ole suoraa jatkoa tälle maailmalle, sillä Jumala tuhoaa tämän maailman ennen uuden maailman luomista. Mikään vanha ei pääse saastuttamaan tulevaa tuhat vuotista valtakuntaa. Ei tämän maailman hengellinen, harhaoppinen, maallinen eikä maailmallinenkaan saasta. Kun hengellinen opettaja opettaa, 'älä pelkää, sillä Jumala suojelee ja varjelee', hän ei tunne Jumalan suunnitelmaa eikä kirjoituksia. Sefanjan kirja kertoo: Minä tuhoan kaiken, tempaan kaiken pois maan päältä, sanoo Herra. - Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista, minä kaadan jumalattomat ja hävitän ihmiset maan päältä, sanoo Herra. Ainoastaan Jumala itse voi tämän maailman lopulla, ahdingon ajassa, levittää puhtaan totuuden kaikkeen maailmaan ja tästä kertoo Jeremian kirja. Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Tämä Raamatun kohta kertoo Israelin kansan jäännöksen kääntymisestä takaisin elävän Jumalan puoleen. Takaisin laitumelle tuominen viittaa uuteen maailmaan ja siellä Jumalan totuudessa elämiseen. Jeremian kirja jatkaa: Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra. Tuhat vuotisessa valtakunnassa Jumalan valitut, jotka on valittu juutalaisten ja pakanakansojen keskuudesta, kaitsevat kansoja ja hallitsevat niitä Kristuksen kanssa Jumalan totuudessa. Raamatun selittäjät ovat hyvin usein tulkinneet tuhat vuotisen valtakunnan kestävän vain tuhat vuotta. Miksi ihmeessä Jumala loisi maailman, joka kestäisi vain näin lyhyen ajan, Jumalalle vain yhden päivän? Tässä olettamuksessa ei ole minkäänlaista järkeä. Tuhat vuotisessa valtakunnassa tulevat elämään kaikki ne ihmissielut, jotka ovat eläneet aikojen saatossa maapallolla ja näitä ihmisiä ovat ne, jotka nyt elävät taivaassa ja tuonelassa. Myös helvetistäkin on ihmisellä aikanaan mahdollisuus päätyä tuhat vuotiseen valtakuntaan. Nämä aikaisemmin eläneet sielut syntyvät uuteen maailmaan ensin, ennen täällä nyt eläviä ihmisiä. Myös aikaisemmin eläneet Jumalan valitut hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotisessa valtakunnassa ensin ennen tämän maailman tulevia valittuja. Ilmestyskirja kertoo näistä vanhan liiton aikana eläneistä profeetoista, Jumalan valituista, jotka palvelivat Jumalaa alttarin kautta: Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksen tähden. Tämän maailman ihminen ottaa maallisen elämänsä jälkeen tuomionsa ja sen seuraukset vastaan ensin, ennen tuhat vuotista valtakuntaa. Jumalalla on selkeä suunnitelma ja oikeudenmukainen järjestys luomilleen maailmoille ja niissä asuville sieluille. Tuhat vuotinen valtakunta kertoo ihmisen tulevan eliniän maksimissaan, ei uuden maailman pituutta. Ihmisen korkein elinikä ei ole enää uudessa maailmassa Mooseksen kirjassa mainittu tämän maailman ihmisen elinikä, korkeintaan 120 vuotta, vaan korkeintaan tuhat vuotta. Niin pitkän iän Jumala voi antaa ihmisille, jotka kuuliaisina kulkevat tulevassa uudessa maailmassa Hänen totuudessaan. Jesajan kirjassa kuvataan uutta taivasta ja uutta maata, jossa uuden taivaan kautta kuvataan puhdasta uskoa Jumalaan ja Kristukseen sekä heidän yhteydessään elämistä. Uusi maa kertoo myös täysin erilaisesta maailmasta kuin tämä maailma. Mitään vanhaa ei jää. Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. - Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, - eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan --Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista. - Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi, eivät synny kuollakseen kohta, vaan he ovat Herran siunaama suku ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan. Syntyessään tuhat vuotiseen valtakuntaan ihminen ei muista mitään tämän aikaisesta maailmasta, eikä hän siitä mitään tiedä. Hän elää uutta maailmaa ja saa Jumalan totuudellista ohjausta ja puhdasta opetusta maailmassa, joka tuntee Jumalan ja Kristuksen. Uudessa maailmassa ei enää eletä Jumalan kirousten alaisena niin kuin tässä maailmassa. Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. Jumalalle kuuliaiset ihmiset elävät uudessa Jumalan luomassa maailmassa pitkään, niin kuin puutkin elävät, sillä he eivät synny kuollakseen kohta. Ihminen saa elää perheensä ja sukunsa kanssa hyvin pitkän elämän, jotkut jopa lähemmäs tuhat vuotta. Mooseksen ensimmäinen kirja kertoo ajasta, jolloin ihmisen elinikä oli lähellä tätä. Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli. - Metusaleh eli kaikkiaan 969 vuotta ja kuoli sitten. – Kun Nooa oli elänyt 500 vuotta, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jafet. – Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen vielä 350 vuotta. – Kaikkiaan hän eli 950 vuotta, ja sitten hän kuoli. Sakarjan kirja kertoo uudesta tulevasta maailmasta, josta Jumala pitää huolen: Jerusalemin ympärille ei enää rakenneta muureja, niin paljon asukkaita ja karjaa siellä on tulevina aikoina. Minä olen tulimuuri sen ympärillä – sanoo Herra – ja asun sen keskellä täydessä kirkkaudessani.



Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. - Onhan kirjoitettu: – Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. - Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? - Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. 1. Kor. 1:18-21.

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room. 10:17.

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr. 11:1.

Jeesus sanoi hänelle: »Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Joh. 20:29.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. - Tietämisemme on näet vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista, - mutta kun Täydellinen tulee, vajavainen katoaa. 1. Kor. 13:8-10.

Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan Hänen rakkaita lapsiaan. - Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. - Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. - Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. - Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Ef.5:1-5.

Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. - Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! - Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. Jaak. 3:1, 5-6.

Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. - Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. - Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? - Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi?' Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. Matt. 6:39-42.

Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. - - Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi Mestari, Kristus. - Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. - Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. Matt. 23:8, 10,11-12.

Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. - Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Luuk. 11:9-10.

Jeesus vastasi: 'Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.' Joh. 14:6.

Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. - Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Matt. 10:38-39.

Siitä me tiedämme tuntevamme Hänet, että pidämme Hänen käskynsä. - Joka sanoo tuntevansa Hänet mutta ei pidä Hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. - Mutta joka noudattaa Hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme Hänen yhteydessään. - Sen, joka sanoo pysyvänsä Hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin Hän eli. 1. Joh. 2:3-6.

Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. - Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan Hänet. Joh. 1:17-18.

Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. - Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää Hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. - Jumala on Henki, ja siksi niiden, jotka Häntä rukoilevat, tulee rukoilla Hengessä ja totuudessa." Joh. 4:21, 23-24.

Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. - Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Matt. 6:5-6.

Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? - Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ - Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. - Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. - Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Matt. 6:25, 31-34.

Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen Hän antaa teille. - Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. - Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. - Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Joh. 16:23-26.

Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. - Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. Hepr. 12:14-15.

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. - Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun Hänen kirkkautensa ilmestyy. - Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. 1. Piet. 4:12-14.

Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: - Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun Hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, Hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. - Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Hepr.12:5-6, 11.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. - Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. 1. Kor. 10:13, 21.

Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka Häntä rakastavat. - Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä Hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. - Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. - Älkää eksykö, rakkaat veljet! Jaak.1:12-16.

Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. - Kukin tutkikoon vain omia tekojaan.. - Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. - Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Gal. 6:3-4,8-9.

Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne. - Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee. - Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? - Niin kuin ruumis ilman Henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. Jaak. 1:22, 25 ; 2:14, 26.

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko. Matt. 26:41.

Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Hepr. 10:26.

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; - mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Matt. 7:13-14.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. - Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Joh. 15:5-6.


Jumala tuo omaa puhdasta totuuttaan toisessa tulemisessaan ensin Ihmisen Poikana ja ihmiselämänsä jälkeen Hän tuo tuomioidensa kanssa totuutta täydellisenä Kristuksena kaikkeen maailmaan. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo: Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. - Tarkatkaa siis, mitä kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan. Eksyttävän Hengen luotsaama uskova tulee vielä tippumaan korkealta, kun Kristus tuo puhtaan totuuden kaikkeen maailmaan. Vaikka ihminen toimii täydessä eksytyksessä ja valheessa, hän voi silti saada tuntemuksia, jolloin tuntee itsensä erityisen siunatuksi tai pyhäksi. Kyse on kuitenkin valheesta, jonka Jumala rajussa eksytyksessään antaa. Usko ei ole nippu hyviä tuntemuksia vaan uskossa on kyse aina ihmisen ymmärryksestä. Jeesus opettaa Matteuksen evankeliumissa lopun ajoista ja evankeliumista: Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu. Jumalan Sana eli täydellinen Kristus tulee julistamaan puhtaan evankeliumin kaikkialle maailmaan, sillä harhaoppinen ja saastuneen uskon omaava ihminen ei tähän kykene. Kristus on myös ainut, joka pystyy ahdingon ajassa tavoittamaan kaikki maailman ihmiset, nekin, jotka eivät ole koskaan saaneet minkäänlaista opetusta Jumalasta ja Kristuksesta. Loppu tarkoittaa kirjaimellisesti tämän maailman ihmiskunnan loppumista, sillä Jumala tuhoaa tämän maailman ennen uuden maailman eli ennen tuhatvuotisen valtakunnan luomista maan päälle. Ihmisen on hyvin vaikeaa tuona tuomion ja täydellisen Kristuksen ilmestymisen päivänä kestää Kristuksen edessä omassa uskossaan harhaoppisena, maallisena ja maailmallisena, syntisenä ja Jumalaa vastaan rikkovana ihmisenä. Ihmiset saavat Kristuksen tuomana myös vastaanottaa Jumalalta kirjakäärön, Totuuden kirjan, joka on Jumalan itsensä kirjoittama. Tämä kaikille maailman ihmisille - jotka ovat vielä jäljellä tässä maailmassa Jumalan antaman varoittavan esimerkin jälkeen - annettava kirja korvaa ja jättää täysin varjoonsa saastutetun Raamatun, sillä ihminen tulkitsee harhaoppisesti vain elävän Jumalan totuudessa avautuvaa Raamattua omaksi hyödykseen ja jakaa valheellista opetusta ja eksyttävää pelastus- ja tempausoppia kaikille. Totuuden kirja ei tule jättämään minkäänlaista tulkinnanvaraa mistään Raamatun kohdasta eikä mistään Jumalan antamasta opetuksesta eikä ihmisen pelastumisesta. Totuuden kirja tuo myös ihmisille sellaista Jumalan suunnitelmaan liittyvää tietoa, jota tällä ihmiskunnalla ei ole aikaisemmin ollut. Kun jälleen kohotin katseeni, näin kirjakäärön, joka lensi taivaalla. – Enkeli kysyi minulta: ’Mitä näet?’ Minä vastasin: ’Näen lentävän kirjakäärön, joka on kaksikymmentä kyynärää pitkä ja kymmenen kyynärää paksu.’ – Hän sanoi minulle: ’Se sisältää kirouksen, joka koskee koko maata. Ties kuinka kauan ovat varkaat jääneet rankaisematta, ja pitkään ovat jääneet rankaisematta myös ne, jotka vannovat väärin. – Minä lähetän liikkeelle kirouksen, sanoo Herra Sebaot. Se menee varkaan taloon ja sen taloon, joka on vannonut väärin minun Nimeni. Kirous jää sinne asumaan ja tuhoaa koko talon niin hirret kuin kivenkin. Taivaalla lentävä kirjakäärö Sakarjan kirjassa kertoo Jumalalta tulevasta Totuuden kirjasta, joka sisältää puhdasta Jumalan totuutta, sitä totuutta, jota ei uskovien keskellä maan päällä vallitse ja jota ihminen ei itse Raamatusta saa. Taivas viittaa Jumalan ja Kristuksen yhteydessä olemiseen sekä ihmisen uskoon. Kaksikymmentä liittyy luvun kaksi kautta Jumalan tekemään vanhaan ja uuteen liittoon sekä myös Jumalan toimimiseen maan päällä ihmisten keskuudessa ensimmäisessä ja toisessa tulemisessaan. Syntymällä ihmiseksi, Jumala ei ole enää pelkästään kaikkialla toimiva mittaamattoman tietoisuuden ja voiman omaava Henki, vaan myös vähäinen ja ihmisen tietoisuuden tason omaava ihminen, Ihmisen Poika. Nollan symboliikan kautta tuodaan esille Jumalan loppumatonta ja päättymätöntä voimaa ja kaikkivaltiutta. Nolla luvun perässä kertoo myös sen, miten lukuun liittyvä kyseinen asia on haastava ja vaikea ihmiselle. Kymmenen viittaa Jumalan käskyihin, jotka eivät ole enää juutalaisille annetut kymmenen käskyä vaan ne sisältävät rakkauden kaksoiskäskyn ja kaikki ne opetukset, jotka Jumala opetti ihmisille Jeesuksena Kristuksena. Kyynärä kertoo ihmisen mittaamisesta, sillä ihmisiä on koeteltu ja koetellaan edelleen Ihmisen Pojan ja Jumalan antamien käskyjen kautta. Ihminen ei ole kuitenkaan pysynyt Kristuksessa eikä Jumalan antamissa käskyissä, jotka Jumala toi Ihmisen Poikana maan päälle. Kristuksen seuraamiseen ja totuudelliseen uskoon liittyvät aina ristin tie sekä annettujen käskyjen ja opetusten noudattaminen kuuliaisena ja kiitollisena tekojen kautta Jumalan totuudessa. Taloissa asuvat varkaat ovat niitä uskovia ihmisiä, jotka ovat väkivalloin temmanneet Jumalan valtakunnan itselleen ja opettavat siitä harhaoppisesti. Harhaoppisessa ja saastuneessa opetuksessa ja julistuksessa ihminen myös vannoo väärin Jumalan ja Kristuksen nimeen. Koska tämä maailma elää Jumalan vihan alla, ihmiset tulevat vastaanottamaan kirousten lisäksi kovia vitsauksia lopun aikoina. Kirjakäärössä eli Totuuden kirjassa oleva kirous kertoo tuomioiden lisäksi myös tätä maailmaa kaitsevasta Jumalan Eksyttävästä Hengestä. Tuomiot ja Totuuden kirja Kristuksen tuomana tulevat vielä murtamaan tämän maailman valheperustan ja valherakennelmat ihmisten uskossa tuhoamalla symbolisesti talon hirret ja peruskiven. Totuuden kirjasta kertovat myös Hesekielin ja Danielin kirjat: Minä näin, kuinka minua kohti ojentui käsi, ja kädessä oli kirjakäärö. Se avattiin minun eteeni, ja minä näin, että se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin: valituksia ja huokauksia, huutoa ja tuskaa.-- Hän sanoi: ’Ihminen, ravitse itsesi. Täytä vatsasi, syö tämä kirjakäärö, jonka minä sinulle annan.’ Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja --- Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty Totuuden kirjaan -- Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy. Totuudellinen tieto ei tässä maailmassa lisäänny ihmisen itsensä toimesta, vaan Jumalan toimesta Hänen itsensä tuomana. Totuuden kirja käsittää raamatullisten, vanhojen ja täysin uusien asioiden lisäksi myös kaiken tiedon ihmisen osaksi tulleista ja tulevista kirouksista ja vitsauksista. Kuka uskoo tulevaan Kristukseen ja Hänen tuomaansa totuuteen, saa vahvaa Hengen ravintoa, joka maistuu tätä puhdasta totuutta ymmärtävän suussa makealta kuin hunaja. Jumalan totuus tuo myös tien ihmisen pelastumiseen, mutta tämä pelastustie on vain ristin tien kulkeville Jumalan valituille. Kuka ei ota Kristusta ja Totuuden kirjaa vastaan, saa karvasta opetusta, jolloin ihminen ei kykene ottamaan vahvasta Hengen ravinnosta mitään vastaan ja torjuu myös tulevan Kristuksen eksyttäjänä ja antikristuksena. Tällaisen ihmisen osa ei ole häävi, joka tulevan Jumalan ja Hänen tuomansa totuuden torjuu. Karvas liittyy myös Jumalan antamiin tuomioihin sekä kirouksiin ja vitsauksiin, joista kertoo Johanneksen Ilmestys: Minä otin käärön enkelin kädestä ja söin sen. Se maistui suussani makealta kuin hunaja, mutta kun olin sen syönyt, alkoi vatsaani karvastella. – Minulle sanottiin: ’Vieläkin sinun tulee ennustaa, miten käy maailman kansoille, maille, kielille ja kuninkaille.’ Kristuksen tulemiseen liittyvät kaikille kansoille tulevat Jumalan tuomiot, sillä ihminen saa maistaa Jumalan vihaa vitsauksien kautta, ennen kuin Jumala tulee Sanassaan ensin Ihmisen Poikana ja sen jälkeen täydellisenä Kristuksena ihmisten luokse tähän maailmaan. Kuninkaat ovat nimenomaan niitä uskovia ihmisiä, jotka ovat itsensä korottaneet tai jotka muut ihmiset ovat korottaneet muiden uskovien yläpuolelle.

Totuuden vastaanottaminen tämän sivuston kautta on yksi Jumalan tavoista koetella ihmistä. Jumala haluaa hyvin usein kasvattaa ihmistä, mutta Jumalan antamaa kasvatusta ei tule verrata ihmisten antamaan kasvatukseen. Jumala ei päästä ihmistä helpolla, kun Hän haluaa opettaa ja kasvattaa ihmistä totuudessa mieleisekseen. Jumalan antama opetus ja kasvatus tapahtuvat kuitenkin aina ihmisen parhaaksi, vaikka koettelemusten ja kärsimysten kautta kasvaminen tuntuisikin aluksi vaikealta. Heprealaiskirje kertoo Jumalan sanasta ja sen voimasta. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. - Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta Hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. Tarkkaa siis omia ajatuksiasi, millä tavalla tällä sivustolla olevan tiedon Jumalan totuudesta otat vastaan. Jumalan edessä nöyrtyminen, kiitollisuus ja Herran pelon löytyminen ovat aina hyviä ja ihmistä kasvattavia asioita. Jos tunnet kiitollisuutta siitä, että saat lukea Jumalan totuudesta, kiitä Jumalaa siitä, että olet saanut Häneltä ymmärrystä. Luukkaan evankeliumin kohta, jolla on, sille annetaan, toteutuu jo sinun kohdallasi. Jumalan totuudesta loukkaantuminen ja suuttuminen eivät ihmistä auta, sillä se kertoo Jumalan totuudellisen ohjauksen täydellisestä puuttumisesta ja oman viisauden kanssa kulkemisesta. Ihmistä ei auta myöskään se, että Jumalasta tulevaa totuutta tai ihmiselle entuudestaan tuntematonta totuudellista tietoa ei oteta vastaan, sitä epäillään tai se kielletään täysin. Jumalan totuuden sivuuttaminen ei ole koskaan mikään läpihuutojuttu, josta ihminen selviäisi ilman seuraamuksia. Kaikki, mitä ihminen tekee nyt, tapahtuu Eksyttävän Hengen alaisena. Jumala on jokaisen ihmisen elämässä joka hetki, uskoi ihminen sen tai ei. Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kerrotaan tämän maailman viisaudesta ja Jumalan viisaudesta. Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Kun tämän Raamatun kohdan todella ymmärtää, on ihmisellä toivoa ottaa myös Jumalan totuutta vastaan. Hulluus tässä maailmassa tarkoittaa täysin päinvastaista toimimista kuin mikä on yleisesti hyväksyttyä ja arvostettua tässä maailmassa. Kun sama hulluus toteutuu Jumalan totuudessa, se tarkoittaa täysin päinvastaista uskosta opettamista kuin mikä tässä maailmassa vallitsee. Ja mitä tällainen opettaminen ihmistä itseään hyödyttää? Kuka haluaa ottaa tässä maailmassa vapaaehtoisesti hengellisen hullun leiman itselleen ja sen seuraukset? Jumalan totuudessa toimiessa ihmisen maine ja kunnia eivät kuitenkaan merkitse yhtään mitään, kun toimitaan elävän Jumalan kanssa. Ihmisen maine ja kunnia ovat tästä maailmasta, Jumalan totuudesta ne eivät ole. Jos epäilet tämän tekstin olevan täyttä eksytystä, on vaarana se, että epäiletkin Jumalan totuutta ja elävää Jumalaa. Jumalan töitä ei ihminen kuitenkaan tunne eikä käsitä. Jumala toteuttaa aina oman suunnitelmansa, piti ihminen omasta viisaudestaan kiinni tai teki hän mitä hyvänsä. Jumalan puhdasta totuutta tulee kuitenkin kertoa ihmisille Jumalan tahdon mukaisesti, pitivät ihmiset siitä tai eivät. Kun totuudellinen tieto lisääntyy ihmisellä, lisääntyy myös ihmisen ymmärrys. Tämä ymmärrys ei ole kuitenkaan ihmisestä itsestään, vaan Jumalasta. Ihmisen ymmärrys vaikuttaa aina siihen, miten ihminen tulee ottamaan niitä asioita vastaan, joita Jumala ihmiselle antaa ja tulee vielä antamaan. Raamattu kertoo paljon tulevasta, mutta kun totuudellinen tulkinta puuttuu, ihminen voi kulkea harhapoluilla ymmärtämättä tapahtuvia asioita eikä hän pysty myöskään varautumaan tulevaan. Kun ihmisille ei kerrota heidän omasta harhaoppisuudestaan, syntisyydestään, rikkomuksistaan Jumalaa vastaan eikä Jumalan tulevista tuomioista, tulee Jumalan totuus vielä lyömään kasvoille jokaista maailman ihmistä, myös uskovaa ihmistä. Jumalan tuomiot ja Jumalan totuus tuodaan tälle maailmalle Jumalan suunnitelman mukaisesti. Tämä elävän Jumalan totuus ja elävän Jumalan antamat viestit, jotka tällä sivustolla kerrotaan, on tarkoitettu kerrottavaksi eteenpäin muille ihmisille ymmärryksen lisäämiseksi ja varoitukseksi. Jumala ilmoittaa aina etukäteen, mitä tulee tapahtumaan ja tämän Hän kertoo tässä ja nyt. Muuta ilmoitusta ja varoitusta tämän maailman ihmisille ei Jumalan totuudesta tule. Hengellisellä johtajalla ja sanan julistajalla on aina vastuu niistä ihmisistä, joita hän on opettanut ja joita hän opettaa. Hänen vastuuseensa kuuluu myös aina Jumalan totuuden kertominen muille ihmisille.

Toimin Jumalan ohjauksessa ja Jumalan puhtaassa totuudessa, ja tähän Jumalan puhtaaseen totuuteen ja ohjaukseen olen saanut kasvaa Jumalan kutsumana Hänen tahtonsa mukaisesti totuudellisella tiellä, joka tarkoittaa ristin tietä kaikille sen kulkijoille. Tämän sivuston tekstiä kirjoitetaan ja päivitetään Jumalan totuudessa Hänen tahdostaan, ei ihmisen itsensä tahdosta. Tämä elävän Jumalan antama teksti näillä sivuilla heijastaa myös tulevaa Totuuden kirjaa. Totuuden kirjan sisältö ei tule yllätyksenä, kenellä tämän tekstin sisältö on omaksuttuna. Tämän tekstin kopioimisen ja kopion jakamisen sijaan kannattaa käydä suoraan näillä sivuilla lukemassa Jumalan totuudesta, sillä tekstiä päivitetään Jumalan tahdosta aina oikea-aikaisesti. Koska Jumala koettelee ihmistä myös monissa pienissä asioissa eikä helpolla tiellä pääse eteenpäin Jumalan totuudessa, pitkää tekstiä ei ole jaoteltu selkeästi aihepiireittäin eikä otsikoiden alle. Ihmisen tulee Jumalan totuudessa nähdä monessa asiassa vaivaa, eikä tämä vaiva ole suurimmasta päästä. Montaa asiaa toistetaan tarkoituksella tekstissä, jotta ihmisen ymmärrys lisääntyisi Jumalan totuudessa erityisesti ihmisten eksytyksestä, totuudellisen tiehen eli ristin tiehen kuuluvista kasvattavista koettelemuksista ja kärsimyksistä, Pyhän Hengen merkityksestä, Jumalan tuomioista, Jumalan valituista ja pelastumisen tiestä. Todellinen Jumalan totuus on tärkeää omaksua, mutta se on vaikeaa vastaanottaa ja sisäistää kerralla, siksi sivuille kannattaa palata useampia kertoja. Ota yhteyttä, mikäli koet, että Jumalan puhdas totuus aidosti kiinnostaa. Yhteystiedot alla.


Marja Ruoti

Yhteystiedot:

Yhteydenotot puhelinsoittojen sijaan tämän sivuston Ota yhteyttä -välilehden kautta tai sähköpostilla marja.ruoti@gmail.com