Hengellisyys Jumalan totuudessa

Tämän sivun teksti ei liity Noppaperhoseen, vaan yksityiseen toimimiseen.

Mikäli ihmisen hengellisyys sekä totuus Jumalasta ja Kristuksesta kiinnostavat, tämä sivu sekä myös Totuudellisuus-sivu ovat hyvin tärkeitä lukea loppuun saakka. Totuuden kertominen on aina ihmisen velvollisuus, sillä totuutta ei tule koskaan salata. Vaikka totuus saattaisikin joskus hämmentää tai tuntua jopa pelottavalle, se myös kasvattaa ja vie oikealle tielle, jos sen ottaa vastaan. Tällä sivustolla kerrottu totuus ei ole peräisin mistään ihmisten kehittämistä opeista, suuntauksista, liikkeistä tai lahkoista, eikä teksti ole ihmisen omaa ansiota, vaan totuus tulee suoraan Jumalalta ja Jumalan tahdosta.

Ihminen on kokonaisuuksien summa, jota Jumala ohjailee monin tavoin. Kaikki ihmisessä oleva elämän henki on peräisin Jumalalta. Ihmisellä itsellään ei ole minkäänlaista valtaa tähän Jumalan antamaan elämän henkeen. Elämän hengestä kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Herra sanoi: 'Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen ikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta.' Jumala on luonut Sanansa kautta aivan kaiken, myös ihmissielun kehoineen. Johanneksen evankeliumi kertoo Sanasta. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. -- Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman Häntä. Minkäänlaisia muita luojia tai jumalia ei maailmankaikkeudessa tai sen ulkopuolella ole, sillä Jumala on yksi ja ainut Henki. Ihminen ei maan päällä pysty luomaan yhtään mitään, sillä kaikki on Jumalan luomaa. Kaikkivaltias Jumala on luonut aivan kaiken olemassa olevan, pienintä asiaa ja yksityiskohtaa myöten. Mikään tässä maailmassa ei ole ihmisen omaa ansiota. Efesolaiskirjeessä opetetaan, miten Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Tämä on myös oikea määritelmä sille, mitä tarkoittaa Jumalan kaikkivaltius. Jobin kirjassa tuodaan esille Jumalan kaikkiallista valtaa, voimaa, viisautta ja oikeudenmukaisuutta. Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, Hänen on oikeus, Hänen on vanhurskaus. Koskaan Hän ei tuomitse väärin. - Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat Häntä. Jobin kirjassa kerrotaan Jumalasta ja vähäisistä ihmisistä: Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta, - se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta, - minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn, - kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen: - Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? - Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä. - Kuinka Hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, Hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen. Tässä Raamatun kohdassa palvelija ja enkeli tarkoittavat uskovia ihmisiä, jotka tekevät virheitä. Enkeli-nimitystä käytetään Raamatussa usein myös omaa seurakuntaa luotsaavasta maanpäällisestä ihmisestä tai Jumalan sanan julistajasta ja opettajasta. Enkeli-sanalla ei viitata ihmisen ylevyyteen tai erinomaisuuteen, vaan hengelliseen sanansaattajaan. Ihminen on kuitenkin erehtyväinen, tomusta tehty, savimajan asukas ja mitätön Jumalan silmissä. Tässä Raamatun kohdassa tulee esille myös se Herran pelko, mikä ihmiseltä tulisi löytyä Luojansa ja Jumalansa edessä. Jumalalle kuuliaisen ihmisen tulee rakastaa, mutta myös pelätä Jumalaa. Jos ihminen ei ymmärrä pelätä Jumalaa, hän on täysin ymmärtämätön Jumalan mittaamattomasta voimasta ja suuruudesta sekä siitä, että Jumala rankaisee aina tottelemattomia ja syntisiä ihmisiä. Ihminen ei tule koskaan tuntemaan eikä ymmärtämään kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä Jumala on ihmisiltä täysin salattu. Kun ihminen todella rakastaa Jumalaa, hän asettaa aina Jumalan etusijalle ennen mitään muuta. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo Abrahamin rakkaudesta Jumalaa kohtaan, mutta myös Herran pelosta Vanhan liiton aikana: Herran enkeli sanoi: ’Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.’ Viides Mooseksen kirja kertoo Herran pelosta: Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella Häntä ja vannoa yksin Hänen nimeensä. - Älkää antautuko palvelemaan vieraita jumalia, joita teidän ympärillänne asuvat kansat palvovat, - ettei Herra, teidän Jumalanne, joka on keskellänne, vihastuisi teihin ja hävittäisi teitä maan päältä, sillä Herra vaatii omiltaan uskollisuutta. Tämän maailman vieraita jumalia ovat myös ne maalliset ja maailmalliset asiat ja tämän maailman ihmiset, joihin ihminen keskittyy tai joita hän palvoo Jumalan sijaan. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa, miten ihmisen ei tule pelätä toista ihmistä vaan Jumalaa: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan Häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. - Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Jos hengellinen opettaja opettaa, että Jumala on rakkaus ja minkäänlaista pelkoa ei tule tässä rakkaudessa olla, ei edes Jumalaa kohtaan, on tukeuduttu pelkästään ensimmäisen Johanneksen kirjeen kohtaan ymmärtämättä sitä, että Raamattu on kokonaisuus. Tämä Raamatun kohta ei anna oikeita ohjeita Herran pelkoon, sillä se on siinä asiassa täydellisessä ristiriidassa Vanhan testamentin opetusten kanssa sekä myös Jeesuksen opetusten kanssa, mitä se ei Jumalan totuudessa voi olla. Rakkaudesta ja pelottomuudesta opettaessaan hengellinen opettaja kertoo seuraavansa Johannesta, mutta ei Jeesusta. Hengellinen opettaja ei voi kuitenkaan opettaa Jumalan totuudessa Jeesuksen opetuksia eikä Vanhaa testamenttia vastaan. Valheessa ja eksytyksessä se kuitenkin onnistuu. Vanhasta testamentista ei voi kuitenkaan ottaa mitä tahansa opetuksia, sillä kaikki siellä olevat asiat eivät kuulu uuden liiton aikaan. Uuden testamentin tekstien totuudellisuudesta kerrotaan lisää Totuudellisuus-välilehdellä. Kun ihminen toimii totuudellisessa Jumalan rakkaudessa, hänen ei tarvitse pelätä tätä maailmaa, mutta jos ihminen ei pelkää Jumalaa, hän on ymmärtämätön houkka. Vasta Jumalan puhtaassa totuudessa täyteen uskonkuuliaisuuteen kasvanut ihminen saavuttaa Jumalan rakkaudessa Jumalan antaman rauhan, niin että hänen ei tarvitse pelätä tätä maailmaa, vaan hän luottaa täysin ja kaikessa Jumalaan. Ihmisen tulee kuitenkin ymmärtää, että Jumalan rakkaus ei ole ihmisten käsittämää rakkautta. Kun Jumala rakastaa ihmistä, siihen sisältyy aina kasvatus, jolloin ihmistä kasvatetaan tämän hairahtuneen maailman tavoista, houkutuksista ja pahuuksista pois ja tästä kertoo heprealaiskirje: Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun Hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, Hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Kun uskova ihminen rukoilee kärsimyksiään ja koettelemuksiaan pois, hän ei ymmärrä mitä on tekemässä. Parantumista tavoittelevat uskovat hakevat parannusta vaivoihinsa ja kärsimyksiinsä, mutta viestittävät tällä Jumalalle, että he eivät halua Kristuksen kärsimystielle eivätkä he halua myöskään Jumalan lapsiksi. Ainoastaan parantuminen ja pelastuminen kelpaa. Näillä itsekkäillä ja Eksyttävän Hengen alaisilla toimilla ihmisten synnin taakka kasvaa jatkuvasti ja samalla kasvaa myös Jumalan viha tätä ihmiskuntaa kohtaan. Kun ihminen toimii Jumalan antaman Eksyttävän Hengen alaisena, eikä etsi Jumalan totuutta, ihminen saa sitä mitä haluaa; valheessa ihmeitä ja valheessa parannusta sekä lavean tien tulevine tuomioineen. Ihminen ei saa koskaan täyttä mahdollista ymmärrystä eikä luottamusta Jumalaan, ellei hän saavuta ensin Jumalan totuudessa kasvaen täyttä uskonkuuliaisuutta Jumalalle. Tähän uskonkuuliaisuuteen kuuluu Kristuksen jalanjäljissä kärsimyksissä ja koettelemuksissa kasvamisen lisäksi myös aina Herran pelko. Pelkässä kuvitellussa rakkaudessa pysyminen, joka on ihmisten eikä Jumalan rakkautta, ei johda mihinkään. Ensimmäinen Johanneksen kirje opettaa siis harhaanjohtavasti rakkaudesta ja Herran pelosta: Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. - Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, - vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Tämän opetuksen ja Uuden testamentin Raamatun kohdan Jumala on antanut saastua ihmisten harhaoppisuuden ja tottelemattomuuden takia. Jumala ei ole pelkkä rakkaus, vaan kaikkivaltiaassa ja täydellisessä Jumalassa on kaikki mahdollinen ja myös se mahdoton, mitä ihminen ei käsitä. Jos ihminen rajaa Jumalan vain yhteen korostamaansa asiaan, jäävät kaikki muut asiat opetuksen ulkopuolelle ja opetus on vajavaista. Tässä Uuden testamentin kohdassa tulee ilmi totuudellisesti tarkasteltuna myös se, että apostolien jälkeen Jumala ei sallinut enää kenenkään pelastua. Pelkkä rakkauden korostaminen ei tuo esille sitä Vanhan testamentin Jumalaa, joka myös tuomitsee ja antaa rangaistuksia ihmisille heidän tottelemattomuudestaan. Koska ihmiset eksyivät niin nopeasti Jumalan totuudesta, Jumala ei jättänyt puhdasta Uutta testamenttia ihmisille, vaan Hän saastutti siitä tietyt kohdat tarkoituksella, jotta harhaoppinen ihminen ei Raamatusta totuutta saa. Raamattu sisältää siis tarkoituksella ristiriitaista opetusta. Ihmisen tulee aina pelätä ja kunnioittaa Jumalaa, Kaikkivaltiasta Luojaa, joka antaa elämän, mutta voi ottaa sen milloin hyvänsä pois. Rohkeuden sijaan ihmisestä tulee löytyä nimenomaan nöyryyttä, arkuutta ja alamaisuutta Jumalan edessä, sillä rohkeus lipsahtaa ihmisellä helposti itsevarmuuden ja ylpeyden puolelle. Ilman Herran pelkoa Jumala on itsetietoiselle ja huolettomalle ihmiselle tuntematon ja mitäänsanomaton voima, jota voi määritellä ja jota voi puhutella miten hyvänsä pelkäämättä seuraamuksia, kun ei niistä mitään ymmärrä eikä valheessa niitä saa. Jumala kuitenkin rankaisee tottelematonta ja syntistä ihmistä aina. Jos ei tässä elämässä, niin tämän elämän jälkeen. Jos molemmat rangaistukset eivät toteudu, niin jälkimmäinen toteutuu aina. Ilman Herran pelkoa ihminen on täysin hukassa, kadotuksen oma. Ihmisen tulee harkita tarkkaan, mitä Jumalasta opettaa ja miten hän Jumalalle puhuu. Jumala on ihmisiltä täysin salattu ja ihmisten ymmärryksen ulottumattomissa. Raamatun alkulehdillä ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala puhuu itsestään Me-muodossa, sillä Jumala toimii erilaisissa olemisen ja ilmentymisen muodoissa. Jumalassa ei ole mitään rajallista, jota ihminen voisi tai osaisi määritellä totuudellisesti. Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu. Ihmisen tulisi Jumalan kuvana heijastaa Jumalan hyvyyttä. Jumalan kuvana oleminen ei tarkoita samankaltaista ulkonäköä, sillä Jumala on Henki. Jumalan kaltaisuus liittyy ihmiselle annettuun maanpäälliseen valtaan ja hallitsemiseen. Tässä Raamatun kohdassa tulee jo ilmi Jumalan moniulotteisuus Me-ilmaisun kautta. Vaikka Henki on yksi, Jumala voi toimia lukemattomissa olomuodoissa ja ilmentymissä. Henki ei ole yksinomaan Pyhä Henki, sillä Henki käsittää kaiken mahdollisen Jumalassa, enemmän kuin sen Pyhän Hengen, jota tarvitaan ihmisen pelastumiseen. Sanansa kautta Jumala voi halutessaan toimia myös ihmisen kaltaisena henkiolentona. Sama kirja kertoo myös Jumalan Hengestä. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. - Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan Henki liikkui vetten yllä. Raamattu kertoo Sananlaskujen kirjassa myös Viisaudesta: Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. - Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Sana ja Viisaus tarkoittavat samaa asiaa, sellaista Jumalan voimaa, tietoisuutta ja ilmentymää sekä Raamatussa symbolisesti kuvattua Jumalan kättä, jonka avulla Jumala luo ja ilmentää itsensä siinä muodossa, jonka Hän katsoo tarpeelliseksi, sillä mitään rajoittavia tekijöitä ei Jumalassa ole. Jeremian kirja kertoo: Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi Sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole Sinulle mahdotonta! Sana on se Jumalan ilmenemisen muoto, jossa Jumala toimii luotujensa kanssa maailmankaikkeudessa, sillä kaikki on luotu Sanan kautta. Raamattu kertoo, että Sana on Jumala. Herra tarkoittaa myös Jumalaa. Ensimmäinen korinttilaiskirje kertoo: Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja Hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. Roomalaiskirje jatkaa Kristuksesta: Heidän on kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, Hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala. Jumala toimii tässä maailmassa ja maailmankaikkeudessa Kristuksena ja jokainen ihminen joutuu kuolemansa jälkeen tekemään tiliä Kristukselle toisen korinttilaiskirjeen sanoin: Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. Jumala ohjasi valittua kansaansa autiomaassa Sanana eli Kristuksena ja tästä kerrotaan ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä. Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. -- Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa - ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Kristus eli Jumalan Sana oli vasta myöhemmin syntyvä maanpäälliseksi Kristukseksi, Ihmisen Pojaksi ihmisille ja Jumalan on synnyttävä myös toisen kerran maan päälle Ihmisen Pojaksi toisessa tulemisessaan. Ihmiseksi syntyneenä Ihmisen Poikana eli Jumalan Poikana Jumala on aina vähäisempi, kuin mitä Hän on Jumalana sekä mitä Hän on omassa Kristuksen eli Sanan eli Viisauden mittaamattomassa ilmenemisen muodossaan yhtenä samana täydellisenä Henkenä. Heprealaiskirje tuo esille ihmiseksi syntyneen Jumalan, Jumalan Pojan eli Ihmisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen asemaa maan päällä: Lyhyeksi aikaa Sinä asetit Hänet enkeleitä alemmaksi. Tässä lauseessa enkeli-nimitys kuvaa yhtä Jumalan ilmenemisen muotoa. Raamatussa puhutaan myös Herran enkeleistä ja Saatanasta, sillä Jumala toimii Sanassaan myös näissä ilmenemisen muodoissa. Toinen Mooseksen kirja kertoo Herran enkelistä, joka ilmestyi Moosekselle: Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Jumala ilmestyy Moosekselle Sanassaan enkelinä palavassa orjantappurapensaassa. Ilmestyvä enkeli, sekä ilmestymiseen liittyvät orjantappura ja tuli kuvaavat Jumalan kahta tulemista Kristuksena maan päälle. Ensin Karitsana, puhtaana uhrina ja sitten Juudan leijonana, Tuomarina, joka tuo maailman lopulla tulen kautta Jumalan antamat tuomiot ihmisille ja pelastaa valittunsa tästä maailmasta. Danielin kirja kertoo Jumalan tuomioiden kanssa tulevasta Kristuksesta ja myös Jumalan silmäterästä, Israelin kansasta. Tässä Raamatun kohdassa Kristuksesta käytetään nimitystä Mikael, suuri enkeliruhtinas: Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Koska Israelin kansa on Jumalan valitsema kansa, ei Jumala salli omaa kansaansa häväistävän eikä loukattavan. Israel on Jumalan valittuna kansana eli Jumalan omana kansana erityisasemassa, vaikka tämä kansa onkin saanut Jumalalta rangaistuksia tottelemattomuudestaan ja tällä kansalla ei tällä hetkellä Jumalan totuudellista ohjausta olekaan. Mutta se päivä tulee vielä, jolloin Jumala ottaa valitun kansansa takaisin omaksi erityiseksi kansakseen, jonka kautta myös muut kansat tulevat saamaan siunauksia; pelastumalla Jumalan valittuina ja tulevassa tuhatvuotisessa valtakunnassa. Tätä ennen ihmisten on kuitenkin vastaanotettava Jumalan antamat tuomiot. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo Jumalan valitusta kansasta ja tulevasta: Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. - Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Jumalan siunaus kertoo ihmisen saamasta Jumalan erityishuomiosta ja paremmasta osasta. Jos ihminen saa tässä ajassa Jumalan siunauksia, se ei tarkoita maallista vaurautta, mukavaa ja vaivatonta elämää, vaan Jumalan totuudesta oppimista ja kasvamista haastavalla ristin tiellä pois tämän maailman tavoista ja hullutuksista. Jumalan siunaus tarkoittaa myös Jumalan totuudellista ohjausta ja tukea, Jumalalta saatavaa armoa ja Jumalan valituille luvattua pelastusta. Maallinen vauraus, maailmassa menestyminen ja helppo ja vaivaton elämä eivät ole ihmiselle siunauksia, vaan ne kuuluvat laveaan tiehen, jolloin ihminen elää tämän maailman mukaisesti ja tätä maailmaa rakastaen. Jos ihminen rakastaa tätä maailmaa, hän ei silloin rakasta Jumalaa. Nämä ovat toisensa pois sulkevia asioita. Kun ihminen siunaa, se tarkoittaa sitä, että ihminen puhuu jostakin hyvää. Kiroaminen on vastaavasti pahan puhumista jostakin asiasta tai ihmisestä, arvostelua ja tuomitsemista, jota ihmissielu ei saa tehdä, jos hän kulkee Jumalan totuudessa. Kiroamisesta ja siunaamisesta kertoo neljäs Mooseksen kirja: Aramin maasta, idän vuorilta, haetti minut luokseen Balak, Moabin kuningas, sanoen näin: ’Tule avukseni ja kiroa Jaakobin kansa, tule ja solvaa Israelia.’ - Kuinka voisin kirota sen, jota ei Jumala kiroa, miten solvata sitä, jota Herra ei solvaa? -- Silloin Balak sanoi Bileamille: ’Miksi teit minulle näin? Minä haetin sinut tänne kiroamaan viholliseni, mutta nyt sinä oletkin siunannut heidät!’ Koska Israelin kansa, valittu kansa, on Jumalan oma kansa, siitä ei ihmisen tule puhua pahaa, teki Israel mitä hyvänsä, sillä tämän kansan kautta tulevat vielä muut kansat saamaan siunauksia tulevaisuudessa. Kuka Jumalan omaa kansaa kiroaa, sitä myös Jumala kiroaa. Kun ihminen toivottaa tässä ajassa Jumalan siunauksia toiselle ihmiselle, hän toimii eksytyksessä ja valheessa ja hän toimii tällöin myös Jumalaa vastaan. Tämän maailman ihminen ei kulje Jumalan siunausten, vaan kirousten alaisena Jumalan vihan alla. Jumalan vihasta kerrotaan tulevassa tekstissä enemmän. Joosuan kirja kertoo Kristuksesta Herran sotajoukon päällikkönä. Tämä Raamatun kohta viittaa myös tulevaan, millä tavalla Jumala tulee tuomaan julki totuuttaan tälle tottelemattomalle ja uppiniskaiselle maailmalle, jotta Jumalan puhdas totuus otettaisiin vastaan: Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: ’Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?’ - Mies vastasi: ’En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne.’ Juudaksen kirje kertoo edelleen Kristuksesta ylienkeli Mikaelina: Yhtä kaikki nämä hurmahenget tekevät samalla tavoin. He saastuttavat ruumiinsa, halveksivat Herraa ja Hänen valtaansa ja herjaavat henkivaltoja. - Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: ’Nuhdelkoon Herra sinua! Hurmahenget kertovat harhaoppisista uskovista ja paholainen kertoo Jumalan totuudesta eksyneestä hengellisestä johtajasta. Kiistelyllä Mooseksen ruumiista tuodaan esille uskovien hairahtumista Jumalan totuudesta ja olemassa olevista lain käskyistä. Kun elävän Jumalan ohjaus on menetetty totuudesta luopumisen takia, Jumala tuo totuutta vasta lopun aikoina Jumalan tuomioissa, joihin viittaa Herran antama nuhtelu. Jobin kirja kertoo Saatanasta: Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. Jumalan pojat ja Saatana samassa joukossa kuvaavat symbolisesti sitä, miten Jumala toimii Sanassaan eri muodoissa, kuten Herran enkelinä, joka on tuonut ihmisille viestejä, mutta myös eksyttävänä ja ihmistä koettelevana Saatanana. Ihmisen ei tule koskaan keskittyä enkeleihin, sillä enkelten palvominen ja heidän kanssaan toimiminen tässä ajassa liittyy Jumalan antamaan rajuun eksytykseen ja valheeseen. Koska Raamattu ei ole yksiselitteinen, viittaukset Jumalan poikiin ja saatanaan eivät tarkoita kaikissa Raamatun kohdissa kuitenkaan aina Jumalaa, kuten eivät tarkoita kaikki enkeli-nimityksetkään. Samoja ilmaisuja käytetään myös ihmisestä. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa löytyy maininta jumalien pojista, jotka liittyvät vain ja ainoastaan harhaoppisia jumalia palvoviin pakanallisiin ihmisiin, jotka ovat korottaneet itsensä jumalolennoiksi. Tähän Raamatun kohtaan liittyy myös hyvin maallinen seikka eli kun ihminen omasta mielestään eroaa ulkoisesti tai oman ajattelunsa tuloksena muista ihmisistä omaksi edukseen, hän voi herkästi omassa harhaluulossaan, erinomaisuudessaan tai ylpeydessään korottaa itsensä muiden ihmisten yli, jopa jumalalliseksi olennoksi tai sellaisen korvikkeeksi. Tällä tavalla ihminen kuitenkin rikkoo Jumalaa vastaan. Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä, ja heille syntyi tyttäriä, - jumalien pojat huomasivat että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat. -- Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit. Ihminen ei ole kuitenkaan minkäänlainen sankari, sillä kaikki on Jumalasta lähtöisin. Matteuksen evankeliumissa Jeesus nuhtelee Pietaria siitä, että tämä yrittää eksyttää Häntä väärälle tielle: Mutta Hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: Väisty tieltäni, Saatana! Saatana liittyy aina harhaanjohtamiseen, eksyttämiseen, koettelemiseen tai syyttämiseen, jolloin ihminen toimii halujensa ja himojensa kautta. Toisessa Mooseksen kirjassa kuvataan, miten Jumala johdatti valittua kansaansa erämaassa myös tulipatsaana ja pilvenpatsaana. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä. Vaikka Raamattu kertoo monin tavoin Jumalasta ja Jumalasta Sanana, Viisautena, Kristuksena ja Isänä, on paljon asioita, joita ihminen ei Jumalasta tiedä, eikä arvailuista saisi tehdä ihmisen omia oletuksia ja totuuksia. Jumala ei ole Raamatussa ilmoittanut ihmisille olevansa kolmiyhteinen, eikä kolmio kuvaa Jumalaa. Jumala on varoittanut ihmistä tekemästä Hänestä minkäänlaista kuvaa. Kolmiyhteisyys on Jumalan totuudesta eksytettyjen ihmisten vakiinnuttama käsitys ja oletettu totuus Jumalasta, joka ei ole kuitenkaan totuudenmukainen. Jumala on paljon enemmän kuin kolmiyhteinen, sillä Kaikkivaltias Jumala on hyvin moniuloitteinen ja mittaamaton. Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä avataan alempana lisää. Kaikkivaltiaassa Jumalassa on paljon enemmän, kuin ihmiset pystyvät edes käsittämään, sillä Jumala toimii kaikessa ja kaikkialla. Kaikkivaltias-sanaa Jumalaan liitettynä on ihmisen kuitenkin vaikeaa käsittää, mutta sitä ei voi ahtaa kolminaisuus käsitteen sisälle kuin valheessa ja rajussa eksytyksessä. Jumala toimii myös muualla kuin maapallolla, kaikkialla maailmankaikkeudessa. Nahumin kirjassa kerrotaan Jumalasta ja luonnonilmiöistä, joiden kautta Jumala itsensä ilmaisee: Herra on kärsivällinen, mutta Hänen voimansa on suuri, ei Hän jätä rankaisematta. Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee Hänen tiensä, pilvet ovat Hänen askeltensa pöly. Ihmiset saavat jatkuvasti vastaanottaa Jumalalta Häntä vastaan rikkomisen seurauksia eli Jumalan vihaa: rajuja ukkosia, hirmumyrskyjä, hurrikaaneja, kovia raekuuroja, hallaa, rankkasateita, kuivuutta, tulipaloja, maanjäristyksiä, tulivuorenpurkauksia ja monia muita luonnonilmiöitä seurauksineen, joita ihmiset eivät tunnista Jumalan töiksi. Jumala on antanut ihmisille tieteellisen sekä maanläheisen selityksen kaikkiin näihin ilmiöihin ja kokeillut sillä, eksyvätkö ihmiset Hänestä. Maapallon ihmiset saavat monien muiden kirousten lisäksi luonnonkatastrofeja osakseen, sillä kaikki elävät täällä Jumalalle tottelemattomina ja Jumalan vihan alla. Koska ihminen on tottelematon ja rikkoo koko ajan Jumalaa vastaan, hänellä ei ole myöskään todellista Herran pelkoa eikä ymmärrystä teoistaan. Roomalaiskirje kertoo tästä: Onhan kirjoitettu: – Ei ole yhtäkään vanhurskasta, - ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. - Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. -- Rauhan tietä he eivät tunne, - jumalanpelko on heille vieras. - Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Uskovat ovat tietoisia Jumalan antamasta laista, jonka Jumala itse Ihmisen Poikana eli Jeesuksena Kristuksena päivitti puhtaana uhrina uutta liittoa varten. Tätä Jumalan lakia levitetään evankeliumissa myös kaikkeen maailmaan koko ajan, vaikkakaan ei puhtaana. Luopuminen Jumalasta tarkoittaa Jumalan puhtaasta totuudesta hairahtumista. Tällöin myös puhdas evankeliumi on korvautunut saastuneella evankeliumilla, joka miellyttää ihmistä enemmän kuin Jumalan puhdas totuus. Kukaan ei etsi todellista, elävää Jumalaa, vaan toteuttaa harhaoppista uskoaan tyytyväisenä omiin tekemisiinsä ja sanomisiinsa sekä uskoo tällä tavoin pelastuvansa tästä maailmasta. Jumalan vihan ja tuomioiden sekä ihmisen kilvoittelun sijaan julistetaan nyt laajalti Jumalan siunauksia, pelastusta ja taivasta jokaiselle. Ihminen saa vielä Jumalan totuuden vääristelemisestä ja jatkuvasta Jumalaa vastaan rikkomisesta palkkansa, sillä Jumala antaa tuomionsa koko maailmalle, kun aika on oikea. Tämä aika täyttyy roomalaiskirjeen mukaisesti, kun Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta on kerrottu tarpeeksi laajalle kaikkeen maailmaan: Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Raamatun vanhempi käännös kertoo samasta asiasta hieman eri sanoin, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut. Tässä ei ole kyse kristittyjen pelastumisesta, vaan Jumalan tuntemisesta pakanakansojen keskuudessa. Määrän täyttyminen ja sisälle tuleminen viittaavat tässä ihmisten uskoon tulemiseen. Kun Jumalan määrittämä määrä ihmisiä saa kuulla Jumalasta ja Jeesuksesta, ja uskoo, vaikkakin valheen kautta, tuo Jumala ihmisille tuomionsa ja totuutensa ja poistaa antamansa paatumuksen valitulta kansaltaan. Silloin Jumala tuo Kristuksena itsensä ilmi valitulle kansalleen sekä myös kaikille muille maailman kansoille. Kun Raamatun vanhasta testamentista kaivetaan nyt Jumalan tuomioiden sijaan ihmiselle uutta sydäntä, uutta henkeä, tulevaisuutta, toivoa ja Jumalan siunauksia, tulee ymmärtää, että nämä Raamatun kohdat liittyvät vasta tulevaan tuhatvuotiseen valtakuntaan. Sitä ennen tulevat kuitenkin Jumalan antamat tuomiot tälle maailmalle ja ihminen saa palkan omasta harhaoppisesta kulkemisestaan maan päällä ja tottelemattomuudestaan Jumalalle. Uuden edessä Jumala tulee tuhoamaan kaiken vanhan maan päältä kirjaimellisesti, yksikään elävä maan päällä ei Jumalan antamilta tuomioilta säästy. Kun ihmisellä ei ole Jumalan totuudellista ohjausta Raamatun tulkitsemisen tukena, hyvin tärkeitä asioita jää ymmärtämättä ja jotkut ihmiset saattavatkin keskittyä vain siihen, mikä heitä itseään tai heidän kuulijoitaan Raamatussa miellyttää. Ihmisen syntisyydestä, ristin tiestä, helvetistä tai Jumalan tuomioista opettavat jäävät ilman kuulijoita. Pelastus ei ole kuitenkaan kaikille ihmisille Jumalan totuudessa tarkoitettu. Pelastusta tavoittelevat ihmiset etsivät jatkuvasti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välisten suhteiden merkitystä. Nämä kolme asiaa liittyvät Jumalan Pyhyyteen, johon eivät Jumalan antamat luonnonilmiöt eivätkä myöskään enkelit eikä Saatana kuulu, sillä ihmisen ei tule palvoa minkäänlaisia Jumalan antamia luonnonilmiöitä eikä ilmestyksiä. Ihmisen ei tule myöskään keskittyä pelastukseen, vaan aina Jumalaan ja Kristukseen, sillä pelastuksen osa ei ole kaikille tarkoitettu. Jumala kyllä laittaa ihmissielun sinne minne hän oikeudenmukaisesti kuuluu tämän elämän jälkeen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus antaa opetuslapsilleen lähetyskäskyn: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näiden kolmen mainitun asian kautta ihminen voi Jumalan tahdosta ja Jumalan valittuna pelastua täydessä uskonkuuliaisuudessa tekojen kautta, mikäli on Jumalan valittu, mutta tämä kolminaisuus ei ole kuitenkaan oikea määritelmä Jumalasta. Ihmisen tulee uskoa Isään eli Jumalaan, kaiken Luojaan, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Poika kertoo ihmiseksi syntyneestä Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta eli Ihmisen Pojasta, joka eli synnittömän ihmiselämänsä ihmisten keskellä. Puhtaalla uhrillaan Jeesus Kristus lunasti valittujen synnit ja otti Jumalan antamat kiroukset vastaan, jotta Hänen kuolemansa jälkeen Jumalan valitsemat ihmiset voisivat pelastua Kristuksen kautta. Koska vain Kristuksen kautta ihminen voi pelastua, pelastustie kulkee Kristuksen jalanjäljissä kärsimystietä Jumalan vihan alta iankaikkiseen elämään. Tästä tiestä kerrotaan enemmän Totuudellisuus-välilehdellä. Opetuslapseksi tekeminen ei tarkoita minkäänlaista suoraa lupausta pelastumisesta, vaan se tarkoittaa sitä, että uskovaa ihmistä tulee opettaa Jumalan totuuteen ja häntä aletaan nimenomaan opettamaan tekemään niitä asioita, joita Jeesus Kristus opetti. Oppiminen vaatii aina kasvamista ja kehittymistä sekä Jumalan koettelemuksia ja kärsimyksiä ristin tiellä Jumalan totuudessa, sillä opetuslapsetkaan eivät pelastuneet sen takia, että he uskoivat Jeesukseen. Opetuslapset pelastuivat, koska he olivat Jumalan valittuja ja kulkivat Jumalan koettelemana ristin tietä Jeesuksen jalanjäljissä Jumalan totuudessa. Vaikka lapsille voi kertoa Jumalasta ja Kristuksesta, varsinainen opetuslapsen tie on kuitenkin aina aikuisille, joilla on riittävä ymmärrys ja kestävyys Jumalan totuudessa kasvamiseen. Jeesus kulki itse oman maanpäällisen koettelemusten ja kärsimysten tiensä aikuisena omaan ristinkuolemaansa. Jeesus korosti ristin tietä opetuslapsilleen Matteuksen evankeliumissa: Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen voi ihminen vastaanottaa ainoastaan Jumalan antamassa puhtaassa uskossa ja puhtaassa totuudessa kasvamalla. Ihminen ei pelastu Hengen kautta, koko Jumalan kokonaisuuden kautta, vaan nimenomaan Pyhän Hengen kautta. Jumalan Henkeen sisältyy myös ihmistä koetteleva Eksyttävä Henki eli Saatana ja tämän Hengen kautta ihminen ei pelastu. Isä, Poika ja Pyhä Henki viittaavat nimenomaan Jumalan Pyhyyteen, puhtauteen ja puhtaaseen totuuteen. Minkään muun kuin Pyhän eli täydellisen puhtaan Jumalan kautta ei ihminen voi pelastua. Jumalan Poikana Jeesus ei ollut tavallinen ihminen, vaan Sanansa kautta ihmiseksi syntynyt Jumala. Jos Jeesus tulkitaan joissakin opetuksissa tavalliseksi ihmiseksi, niin miten ihminen voi toisen tavallisen ihmisen kautta pelastua? Silloin sorruttaisiin luodun olennon palvomiseen. Vaikka Jumala otti ihmisen hahmon Jeesuksessa, Hän ei ollut tavallinen ihminen, sillä Hänessä ei ollut sielua vaan Jumalan Henki. Sielu on ihmiselle luotu osa, mutta Henki ihmisen Pojassa ei sitä ole. Henki on ikuisena aina olemassa. Ainoastaan Jumala itse voi olla ihmiseksi syntyneenä puhdas uhri ja syntien sovittaja ja ainoastaan Hän voi ihmiseksi syntyneen itsensä korottaa ja kirkastaa muiden ihmisten yläpuolelle. Ihmiseksi syntyessään Jumala voi opettaa ihmistä suoraan ihmisenä, jolloin Hän on täysin kuultavissa puhtaassa Jumalan totuudessa. Monet tulkitsevat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Jumalan kolmeksi persoonaksi, mutta Kaikkivaltias Jumala ei ole minkäänlainen ihmisen nimettävissä oleva persoona, niin kuin ihminen on, sillä Jumala luo ihmissieluista persoonia. Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ei voi eikä tule soveltaa minkäänlaisia ihmisten käsittämiä rajallisia asioita, käsitteitä tai tunteita, jotka kuuluvat vain ihmisille, sillä Kaikkivaltias Jumala on kaiken tämän yläpuolella. Ihminen on hyvin vähäinen ja mitätön olento Jumalan rinnalla ja ihminen sortuu omaa ymmärtämättömyyttään hyvin usein Jumalan pienentämiseen ja pilkkaamiseen, josta saa vielä palkan. Jumala antaa itsestään tietoa, mutta omaa puhdasta totuuttaan Hän jakaa niiden valitsemiensa ihmisten kautta, jotka kulkevat Hänen puhtaassa totuudessaan ja ovat myös kasvaneet siinä ja kasvavat edelleen koko elämän ajan puhtaassa totuudessa loppuun asti ristin tiellä. Toisessa korinttilaiskirjeessä todetaan Jumalan valittujen ja Jumalalle kuuliaisten ihmisten osasta, jotka Kristus lähetti maailmaan: Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jumalan totuudessa kulkeminen edellyttää aina totuudellista uskoa, totuudellisen opetuksen vastaanottamista, koettelemuksista ja kärsimyksistä kasvamista Kristuksen jalanjäljissä, Jumalan tahdon mukaista elämää, kuuliaisuutta, nöyryyttä, Herran pelkoa ja sydämen tekoja. Tästä voi lukea enemmän Totuudellisuus-välilehdeltä. Ihminen voi Jumalan valittuna, täydessä uskonkuuliaisuudessa pelastua uskomalla Isään ja Poikaan uskon ja tekojen kautta, Jeesuksen Kristuksen kärsimystietä kulkemalla Pyhässä Hengessä eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa. Kun Jumala tulee toisen kerran tähän maailmaan, on Hänen synnyttävä uudelleen maapallolle Ihmisen Pojaksi ihmisten keskuuteen, jotta tämä pelastava kolminaisuuden tie ihmisille voi toteutua. Tätä asiaa selvennetään tulevassa tekstissä sekä myös Totuudellisuus-sivulla lisää. Vaikka Jumala on yksi ja ainut Henki, tarvitaan nimenomaan nämä kolme Jumalan Pyhyyteen liittyvää asiaa, että Jumalan valitsema ihminen voi pelastua tästä elämästä. Tämä kaikki on vain tehtävä Jumalan valittuna puhtaassa totuudessa, ilman minkäänlaista harhaoppisuutta Jumalan tiukassa ohjauksessa koettelemusten ja kärsimysten tiellä. Kaikki totuudellisesti uskovat ihmiset eivät tule tähän äärimmäiseen uskonkuuliaisuuteen kuitenkaan kykenemään, ja silloin myös tästä maailmasta suoraan pelastuminen ei ole näiden ihmisten osana. Roomalaiskirje kertoo Jumalan valituista: Ne, jotka Hän edeltäkäsin on valinnut, Hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että Hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Oman Pojan kaltaisuus kertoo ristin tiellä kulkevasta äärimmäisen kuuliaisesta ja nöyrästä ihmisestä Jumalalle. Suuri veljesjoukko kertoo Jumalan valituista, joita Jumala on jo Vanhan testamentin ajan kantaisistä ja profeetoista sekä Uuden testamentin ajan apostoleista koonnut ja kokoaa tästä maailmasta vielä edelleen, kun aika on oikea. Suuri veljesjoukko toteutuu vasta tämän maailman lopulla, kun Jumala tulee ensimmäisten tuomioidensa jälkeen Kristuksena toisen kerran tähän maailmaan ja etsii valittunsa kulkemaan Jumalan totuudelliselle tielle eli ristin tielle. Jumalan valittujen suhde valtaväestöön on kuitenkin aina vähäinen, sillä Jumala vaatii valituiltaan ehdotonta ja äärimmäistä kuuliaisuutta omassa elämässään Jumalan puhtaassa totuudessa vaadittujen tekojen ja ristin tien lisäksi. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo Jumalan harvalukuisista valituista, jotka pelastuvat tästä elämästä: Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja. Ensimmäinen korinttilaiskirje kertoo, mitä Jumala on mieltä tämän maailman viisaista ja mahtavista sekä ihmisten kiitosten ja kunnian perässä kulkevista ihmisistä: Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. - Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Tämän maailman ihminen arvostaa maallista viisautta, kunniaa ja voimaa, ylpeilee omilla teoillaan, taidoillaan ja tiedoillaan sekä korottaa jatkuvasti itseään sekä toisia ihmisiä muiden ylitse heidän erinomaisuutensa tähden. Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, joita Jumala ei ihmisessä arvosta. Siksi Jumala valitsee omat valittunsa tämän maailman vähäpätöisten ja halveksittujen joukosta.


Ihminen koostuu sielusta, ruumiista ja hengestä. Paavali viittaa tähän kokonaisuuteen ensimmäisen tessalonikalaiskirjeensä lopussa, jossa hän kannustaa Jumalan totuudessa kulkevia pysymään keskittyneenä Kristukseen ja odottamaan kuuliaisena Kristuksen toista tulemista. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Ruumis eli keho on ihmiselle tuttuakin tutumpi. Sielu on ihmiselle luotu osa ja Jumala antaa sielulle tietyn tietoisuuden tason. Ihmisen oman sielun tietoisuuden taso on sama kuin mitä se on vastasyntyneellä lapsella eli olematon. Ymmärrystä on yhtä paljon kuin aidanseipäällä. Ihmistä aletaan kuitenkin opettamaan pienestä lapsesta lähtien ja Jumala kasvattaa ihmisen tietoisuutta ihmiselle määrättyyn tasoon asti. Ihmisessä ei ole minkäänlaista alitajuntaa eikä päivätajuntaa, sillä Jumala hallitsee tätä ihmisen tietoisuutta ja ihmisen ajatuksia koko ajan. Jumala myös ottaa ihmisen kuollessa tämän tietoisuuden ihmisestä pois. Henki ihmisessä on Jumalan antama elämän henki, jossa sijaitsee myös ihmisen tietoisuus. Jumala ylläpitää ihmisen sielun tietoisuutta ja fyysistä kehoa sekä niihin liittyviä toimintoja joka hetki. Jumalan antamaa elämän henkeä ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä ja pystyäkseen ajattelemaan ja toimimaan. Jumalan antamaa henkeä on kaikkialla tässä maailmassa; Jumala ylläpitää ja säätelee tätä planeettaa sekä vaikuttaa kaikkeen luontoon ja maapallon elämään ihmisten ja eläinten lisäksi. Jobin kirja kertoo Jumalan antamasta elämän hengestä. Jos Hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen, - koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun. Pelkkä Jumalan luoma sielu on itsessään täysin avuton osa, joka ei pysty aistimaan ympäristöään millään lailla, sillä kuullakseen, nähdäkseen, aistiakseen, ymmärtääkseen ja toimiakseen sielu tarvitsee aina elämän hengen lisäksi fyysisen kehon, jonka kautta Jumala antaa sielun kommunikoida, kokea ja toimia ihmisenä toisten ihmisten kanssa. Sielu ilman kehoa ja henkeä ei aisti eikä tunne ympäriltään yhtään mitään, sillä sielu ilman tätä kokonaisuutta voi tuntea vain sen, mitä Jumala hänelle itse antaa. Ihmisellä itsellään ei ole minkäänlaisia kykyjä, ei tavallisia eikä tietoisuuteen liittyviä henkisiä kykyjä. Kaikenlainen henkisyys opillisena suuntauksena ja harhaoppisuus hengellisyydessä liittyy Jumalan antamaan rajuun eksytykseen ihmiselle. Ihminen ei ole eksynyt pelkästään henkisyyteen, vaan on kompuroinut ja eksynyt myös hengellisyydessä. Toinen tessalonikalaiskirje kertoo rajusta eksytyksestä, jonka ihminen on ansainnut omien rikkomustensa ja tottelemattomuutensa takia. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. - Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. - Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, - ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Kun ihminen ei ole totellut Jumalaa, hän on saanut ja saa edelleen ottaa vastaan rajua eksytystä Jumalalta. Koska ihmiset eksyivät puhtaasta evankeliumista ja Jumalan puhtaasta totuudesta, tässä maailmassa ei ole enää yhtä ainoaa Kristuksen seurakuntaa, vaan useita erilaisia kristillisiä suuntauksia, liikkeitä, lahkoja ja yhteisöjä. Tämän kaiken ihminen pystyy aivan selkeästi näkemään ja tajuamaan ja sen pitäisi myös kertoa ihmiselle jotakin hyvin tärkeää: ensimmäisen korinttilaiskirjeen esille tuoma yksi Kristuksen seurakunta kuvaannollisen Kristuksen ruumiin kautta ei enää toteudu tässä maailmassa. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Nyt maailmassa on yhden kuvaannollisen Kristuksen ruumiin ja kokonaisuuden tilalla useita erilaisia kuvaannollisia Kristuksen valheellisia ruumiita ja kokonaisuuksia tarjolla eri variaatioineen, joista yksikään ei eksymisen ja hajaannuksen takia toteuta Kristuksen puhtaita opetuksia eikä Jumalan puhdasta totuutta. Kristus ja Kristuksen valo eivät ole läsnä tämän maailman uskovien luona, vaikka ihminen uskookin näin Jumalan antamassa rajussa eksytyksessä. Tämän maailman uskossa on kyse valheellisesta ja saastuneesta uskosta, jota Jumala voi Eksyttäjänä ruokkia hämmästyttävin ihmeteoin ja kokemuksin Jumalan ihmeellisestä ohjauksesta. Tätä kaikkea ihminen ei ymmärrä Eksyttävän Hengen teoiksi, vaan tulkitsee kaiken tulevan Pyhästä Hengestä ja Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Jumalan todellista ja puhdasta armoa voi ihminen vastaanottaa vasta puhtaassa Kristuksen totuudessa eli Jumalan puhtaassa totuudessa. Kun ihminen oppii Jumalan puhtaasta totuudesta, hän alkaa ymmärtämään harhaoppisuutensa lisäksi myös oman mitättömyytensä ja vähäisyytensä. Ihmisessä ei ole mitään jumalallista, vaikka ihminen tarvitseekin Jumalan tukea joka hetki ollakseen olemassa. Henkisyydessä oletetaan ihmisessä olevan Jumalan pienen kipinän, mutta tämä on täysin virheellinen oletus, sillä Jumalan antama elämän henki ihmisessä on kaikilla tavoin mittaamattoman paljon suurempi kuin ihmisen pieni sielu. Ihmisen sielun tietoisuus ja ihmisen oma ymmärrys ja oma viisaus ovat mitättömiä. Jumala antaa kuitenkin ihmiselle ymmärrystä ja viisautta sen verran kuin on tarpeen. Jaakobin kirjeessä otetaan kantaa ihmisen viisauteen ja ymmärtäväisyyteen. Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. - Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. - Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. - Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. - Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. - Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. Jos ihmisen viisaus nähdään tämän maailman viisautena, kirjaviisautena tai ihmisen omina oivalluksina ja totuuksina, se ei ole Jumalalta tulevaa totuudellista ja puhdasta viisautta. Tämä maailma vie ihmistä maallisuuteen ja maailmallisuuteen, mutta Jumalan antama viisaus on erilaista, se ilmenee ymmärryksenä Jumalan puhtaaseen totuuteen ja ihmisen hyvinä laupeuden, rauhan ja rakkauden tekoina, jotka tuottavat ihmisen puhtaassa uskossa hedelmää. Jaakobin kirjeen alussa todetaan myös, miten ihmisen viisaus liittyy oikeaan uskoon ja uskon kestävyyteen. Ei Jumala anna ihmiselle oikeaa viisautta vain sen takia, että ihminen sitä pyytää. Kun ihminen kulkee Jumalan totuudessa kasvavana totuudellisella tiellä, hän ei enää pyydä Jumalalta mitään, vaan ottaa kiitollisena ja nöyränä kaiken vastaan, mitä Jumala antaa. Ilman Jumalan puhdasta totuutta ja Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta ihminen on kaiken maailman vietävissä. Vasta Jumalan totuudellisessa ohjauksessa ja oikeassa uskonkuuliaisuudessa kasvaneena ihminen osaa kiittää Jumalaa kaikesta, sillä totuudellisella tiellä kaikki, mitä Jumala antaa, on hyvää, myös koettelemukset ja kärsimykset. Jumala punnitsee ja mittaa aina koettelemusten ja kärsimysten kautta ihmistä, ennen kuin Hän voi omaa tukeaan ja viisauttaan totuudessa ihmiselle antaa. Valheessa ja harhaoppisuudessa toimiva uskova ihminen ei Jumalan totuudellista ohjausta ja tukea saa. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. - Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. - Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden. - Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. - Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. - Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, - kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee. Jumala antaa auliisti ihmisille, kun he osoittautuvat Jumalalle kuuliaisiksi ja kiitollisiksi ja toimivat kaikessa kurinalaisesti Jumalan puhtaassa totuudessa sekä oppivat myös synnistä ja tämän maailman elämänmenosta pois. Nämä kaikki asiat ovat kuitenkin tässä maailmassa olevalle ihmiselle hyvin vaikeita asioita saavuttaa ja ilman Jumalan totuudellista ohjausta, ponnistelua ja kasvua ihminen ei pysty näistä asioista mihinkään. Tämä Raamatun kohta kehottaa pyytämään viisautta Jumalalta, mutta totuudellisella tiellä kasvaneen ihmisen ei tule pyytää Jumalalta enää yhtään mitään. Ihminenkö muka tietäisi mikä hänelle Jumalan suunnitelmassa kuuluu ja mitä hän tarvitsee? Pyytäjä haluaa aina jotain itselleen, mutta ihmisen ei tule elää itsekkäästi itselleen vaan hänen tulee elää Jumalalle. Tämä Raamatun kohta ei kokonaisuudessaan ole Jumalan puhtaasta totuudesta, sillä jos ihminen menee itsekkäästi pyytämään Jumalalta viisautta tulee hän saamaan valhetta osakseen. Tässä on taas yksi esimerkki siitä, miten Jumala on antanut Uuden testamentin tekstien saastua. Tässä ajassa Kristukseen uskovat eivät toimi puhtaassa Jumalan totuudessa, vaikka heille onkin annettu usko Jumalaan ja Kristukseen. Uskon tulee kuitenkin olla aina puhdasta, eikä siinä saa olla minkäänlaista harhaoppia, sillä vasta puhtaassa uskossa ja Jumalan puhtaassa totuudessa ihminen voi vasta kasvaa ja kehittyä kohti Jumalaa. Jumalan puhdasta totuutta tällä maailmalla ei kuitenkaan enää ole. Kaikki uskovat eivät tule myöskään Jumalan totuudessa pelastumaan, sillä pelastumiseen oikeutetuilta eli Jumalan valituilta vaaditaan aina täyttä uskonkuuliaisuutta Jumalalle ristin tiellä. Jeesus myös opetti eri tavalla kansaa kuin opetuslapsiaan, jotka olivat Jumalan valittuja. Sama kirje jatkaa edelleen: Se, joka kuulee sanan, mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. - Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan unohtaa saman tien, millainen on. - Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee. Vapauden täydellinen laki on sama asia kuin Jeesuksen Kristuksen laki eli Jumalan puhdas totuus. Tämä ei tarkoita Moosekselle annetun kymmenen käskyn noudattamista vaan Jeesuksen antaman rakkauden kaksoiskäskyn noudattamista. Jeesus opetti valitsemilleen opetuslapsille, miten totuudellinen usko liittyy aina ihmisen tekoihin. Jumala edellyttää aina puhtaan uskon lisäksi ihmisen toimimista puhtaassa totuudessa ja armahtavaisuudessa, Jeesuksen opetusten mukaisesti. Johanneksen evankeliumi kertoo, miten ihminen ei tule pelastumaan ilman rakkauden tekoja, joista Jeesus opetti: Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken Hänen valtaansa. - Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. Ihminen joka uskoo Jumalan Poikaan, mutta ei elä Jumalan totuudessa Jeesuksen opetusten mukaisesti vaan arvostelee ja tuomitsee muita ihmisiä eikä tee Jeesuksen opettamia laupeuden tekoja, on edelleen Jumalan vihan alla niin kuin on koko tämä maailma. Roomalaiskirje kertoo uskosta: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. - Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. - Kirjoituksissa sanotaan: ’Yksikään, joka Häneen uskoo, ei joudu häpeään.’ - Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja Häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat Häntä avukseen. - Onhan kirjoitettu: ’Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.’ Jaakobin kirjassa puhutaan toisilla sanoilla uskosta, sillä ihmisellä ei ole koskaan todellista uskoa Jeesukseen Kristukseen ilman Jeesuksen opettamia tekoja. Miksi Jeesus opetti ihmisiä tekemään oikeita tekoja, jos niitä ei uskovilta vaadittaisikaan? Silloinhan Jeesuksen kaikki opetukset, vertaukset ja jopa vuorisaarna olisivat olleet täysin turhia. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? - Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? - Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. - Ja niin täyttyi Raamatun sana: ’Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi’, ja hän sai nimen Jumalan ystävä. - Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. - Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. Oikeat, Jeesuksen opettamat teot liittyvät aina saumattomasti totuudelliseen uskoon. Vasta ihmisen teoissa usko tulee todeksi. Usko ilman tekoja on pelkkää sanahelinää. Joelin kirjassa on Raamatun kohta, johon Paavali viittaa roomalaiskirjeessään. Paavali painotti kirjeessään roomalaisille ihmisen uskon tärkeyttä ja sen avulla pelastumista. Tärkeä asia jäi tässä uskoa korostavassa kohdassa kertomatta, että pelastuminen perustuu aina Jumalan valintaan, ei ihmisen uskoon tai ihmisen vanhurskauteen. Jumala valitsee ne, jotka pelastuvat, sitä ei määritä yksikään ihminen. Paavali on muissa kirjeissä korostanut uskossa kilvoittelua ja ponnistelua tekojen kautta, johon jo Jeesuskin ihmisiä kehotti, mutta ei tässä nimenomaisessa kirjeessä. Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa: Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Paavali painottaa vastaavasti kilvoittelua, tässä ei puhuta pelkästä uskosta mitään: Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. - Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. - Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. Apostolien kirjeet ovat kirjeitä, ne eivät ole opinkappaleita, joissa jokaisessa olisi tyhjentävästi opetettu kaikki asiat. Yksittäisessä kirjeessä käsitellään jotakin tiettyä asiaa, jonka takia kirje on kirjoitettu. Kun ihminen ottaa jostakin apostolien kirjeestä kohdan, jonka mukaan hän opettaa, menee opetus harhateille, kun ei ymmärretä koko kokonaisuutta eikä ymmärretä sitä, että Jumala on saastuttanut Uuden testamentin. Koko kokonaisuus on Jumalan hallussa ja ainoastaan Jumalan tahdosta ja Jumalan totuudessa Raamatun sanomaa on mahdollista tuoda esille totuudellisesti. Hengellisen opettajan ei tule koskaan opettaa Jeesuksen opetuksia ja Vanhaa testamenttia vastaan. Se, mikä ei enää päde uuden liiton aikana Vanhassa testamentissa, on myös tiedettävä. Joelin kirjassa kerrotaan, miten pelastuminen perustuu aina Jumalan valintaan. Pelkkä ihmisen usko ei riitä siihen koskaan, vaikka uskosta opetettaisiin mitä tahansa. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. -- Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat. Joita Herra kutsuu, tarkoittaa yksinkertaisesti niitä ihmisiä, jotka Jumala on valinnut omiksi valituikseen ja jotka Hän vielä kutsuu kulkemaan Hänen totuudessaan. Ei ihminen osaa huutaa avukseen Jumalaa, ellei Jumala ihmiselle tätä ajatusta anna. Vaikka kaikki ihmiset huutaisivat avukseen Jumalaa, Jumala pelastaa täältä vain valittunsa suunnitelmansa mukaisesti. Ihmisen harhaoppinen ja valheellinen usko ei ole pelastumisen tae, sillä vasta Jumala antaa oman totuutensa kautta ihmiselle oikean, totuudellisen uskon, mutta tämän kanssa tulee mukana aina haastava ristin tie. Kun koko maailma on harhaoppisuuden ja Jumalan antaman paatumuksen vallassa, tulee Jumala Kristuksena etsimään valittunsa tästä maailmasta ja opettaa heitä totuudellisella tiellä lopun aikoina, jotta nämä ihmiset voivat tuottaa Jumalan määrittämän täyden uskon sadon omassa elämässään Jumalalle uskonsa ja tekojensa kautta. He tulevat pelastumaan ristin tiellä, Ihmisen Poikaan ja täydelliseen Kristukseen totuudellisesti uskoen ja pitäen kaikki, mitä Kristus on käskenyt ihmisten pitää. Kun Jeesus antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn, Hän nimenomaan käski heitä noudattamaan Hänen opetuksiaan ja tekemään niin kuin Hän on opettanut: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Opetuslapseus ei tarkoita pelastumista, vaan vasta opetuksen alaisena olemista, kun ihminen uskoo ja opettelee tekemään kaikkia Jeesuksen opettamia tekoja. Opetuslapseus ei ole myöskään synnittömyyttä, vaan opettelua kasvamaan synnistä pois. Kristus on ihmisten kanssa ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa, siinä totuudessa, jota Hän opetti. Hajaannuksen ja eksymisen seurauksena ihmiset eivät kulje nyt Kristuksen kanssa, vaan he kulkevat Eksyttäjän kanssa. Jumalan sanan opettamiseen tarvitaan aina Jumalan puhdas totuus ja ihmistä koetteleva ja kasvattava Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus, jotta opetus olisi Jumalan tahdon mukaista ja totuudellista. Alkuseurakunnan hajaannuksen takia ihminen on jo aikaa sitten menettänyt Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen ja kulkee nyt Eksyttävän Hengen kanssa. Tästä kerrotaan enemmän tulevassa tekstissä ja Totuudellisuus-välilehdellä lisää. Vaikka tätä asiaa ei uskovana hyväksyisi, molemmat välilehdet on hyvä lukea läpi, jotta myös tätä asiaa voi Jumalan totuudessa tarkastella ja lisätä tästä omaa ymmärrystään. Ihminen voi kuitenkin tehdä hyviä tekoja ja pyrkiä niihin kaikissa toimissaan Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaisesti, mutta Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanottamiseen tarvitaan Jumalan totuuden tunnustamista ja kuuliaisuutta Hänelle. Ihminen ei yksin pysty toimimaan edes lähimmäisenrakkaudessa oikealla tavalla ilman Jumalan totuudellista ohjausta. Hyvät teot tulee aina tehdä salassa, ei itseä korostaen ja hyvistä teoista kunniaa ottaen. Vasta Jumalan puhtaassa totuudessa toimiessaan ihminen voi toimia elävän Jumalan kanssa. Heprealaiskirjeessä varoitetaan Jumalan totuudessa kulkevia hairahtumasta elävästä Jumalasta: Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Elävän Jumalan kanssa toimiminen ei ole ihmiselle helppoa, sillä totuudellinen, elävä Jumala vaatii kaikessa kuuliaisuutta ja oikeita, totuudellisia tekoja ja totuudellisia sanoja ihmisen suusta. Palkka tulee aina, mikäli elävän Jumalan kanssa toimiessa harhautuu Jumalan totuudesta tai tällä tiellä kompuroi. Kun elävän Jumalan kanssa toimitaan totuudellisella tiellä, rikkomuksista seuraa aina rangaistus ja se tulee aina väärän teon jälkeen, jotta ihminen oppisi toimimaan oikein Jumalan puhtaassa totuudessa. Jesajan kirja kertoo: Kaiken minä olen maksanut, ja minä maksan suoraan käteen. Harhaoppisessa uskossa toimitaan aina Jumalan antaman Eksyttävän Hengen alaisena ja tämä ei ole Jumalan totuudessa toimimista. Eksyttäjä vie yhä syvemmälle eksytykseen eikä vääristä teoista ja synnistä rangaista lainkaan tässä elämässä. Maallinen hyvä ihmisen elämässä ei tarkoita saatuja Jumalan siunauksia, sillä maallinen, maailmallinen ja tästä elämästä nauttiva ihminen ei koskaan pelastu, vaan hän kulkee laveaa tietä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Ihminen on hyvin tiukassa kytköksessä rahaan ja omaisuuteen tämän päivän maailmassa, eikä hän edes huomaa sitä. Monet tämän maailman itsestään selvät asiat ovat kuitenkin niitä asioita, jotka pitävät ihmisen Eksyttäjän alaisena. Koska koko maailma on harhaoppisuuden vallassa ja eksyksissä, tuo Jumala tuomionsa koko maailmalle Jesajan kirjan mukaisesti kun aika on oikea: Minä maksan heidän rikkomuksensa ja heidän isiensä rikkomukset samalla kertaa, sanoo Herra. Koska he ovat polttaneet suitsutusta vuorilla ja herjanneet minua kukkuloilla, minä aivan heti luen heille palkan suoraan käteen. Vuoret ja kukkulat liittyvät Jumalan totuuteen, sillä Jumalalle on uhrattu vuorilla ja myös Mooses sai laintaulut vuorella Jumalalta. Vuoriin liittyy myös Jeesuksen vuorisaarna. Korkeat vuoret ja kukkulat symboloivat myös ihmistä suurempaa ja korkeampaa voimaa, joka on ihmisen yläpuolella. Palkan maksua eli tulevaa tuomiopäivää varten ihmisen tulisi olla valmistautunut. Suitsutus ja herjaaminen liittyvät siihen, miten ihminen edelleen palvelee ja opettaa Jumalasta harhautuneella ja saastuneella tavalla. Efesolaiskirjeessä kerrotaan, miten uskovan ihmisen tulee toteuttaa Jeesuksen opettamaa lähimmäisenrakkautta omassa elämässään. Kristukseen totuudellisesti uskova ihminen ei lisää ristiriitoja, ei arvostele eikä tuomitse, vaan rakentaa rauhaa omalla esimerkillään Jeesuksen opetusten mukaisesti omassa elämässään. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Tätä Raamatun kohtaa ei tule kuitenkaan ottaa kokonaisvaltaisena opillisena totuutena vastaan. Kristus asuu vasta niiden ihmisten sydämissä, jotka kulkevat haastavalla totuudellisella tiellä Kristuksen jalanjäljissä ja ovat tällä tiellä jo kasvaneet riittävään uskonkuuliaisuuteen. Usko ja lähimmäisenrakkaus kuuluvat totuudelliseen tiehen, mutta yksin ne eivät vielä riitä mihinkään. On paljon muitakin asioita, joissa tulee kasvaa, kuten kiitollisuus, kärsivällisyys, kurinalaisuus, nöyryys, luottamus ja Jumalan totuudelliselle ohjaukselle antautuminen. Nöyryyteen liittyy myös aina oleellisesti Herran pelko. Ei ihminen voi itse opetella rakkautta, vaan näiden edellä mainittujen asioiden kautta oppimalla Jumala antaa ihmisen toimia oikealaisessa rakkaudessa tässä maailmassa. Jumala antaa, kun ihminen oppii. Vaikka ihmisen tulee pelätä Jumalaa, puhdas ja totuudellinen evankeliumi on aina ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta eli ihmiseksi syntyneestä Jumalasta ihmisille. Ei pelkän pelastumisen mahdollisuuden kautta, joka on Jumalan totuudessa vaikea ristin tie ja tarkoitettu vain Jumalan valituille, vaan ilosanoma myös siksi, että Jeesuksessa Jumala syntyi Sanassaan omana rakkauden tekonaan ihmiseksi ihmisen keskuuteen ja antoi ihmisille puhdasta totuuttaan ja toivoa paremmasta. Ilosanoman kautta tuodaan esille myös Jumalan armoa, sillä Jumala palkitsee aina Hänelle totuudellisesti kuuliaiset ihmiset tässä elämässä. Ei kuitenkaan maallisin tavoin, niin kuin ihminen sen tekisi eikä kaikille luvatulla pelastuksella. Jumala antaa Hänelle kuuliaisille ihmisille rauhaa, toivoa, kiitollisuutta, tukea ja totuudellista ohjausta tässä elämässä kun ihminen ponnistelee Kristuksen jalanjäljissä. Totuudelliseen ohjaukseen kuuluu aina myös ihmisen koetteleminen ja mittaaminen Jumalan totuudessa, sillä tukea ja apua saa, kun pysyy Jumalan totuudessa. Evankeliumin julistajan ei tule koskaan luvata kaikille ihmisille suoraa pelastusta, sillä katteettomilla lupauksilla viedään ihmistä harhaan. Pelastus on tarkoitettu vain Jumalan valituille ja vain Jumala tuntee valittunsa. Jos apostolien ja Jeesuksen opetuksissa on eroavaisuuksia, ihmisen tulee aina tukeutua Jeesuksen opetuksiin, sillä Hengen opetuksissa on aina läsnä Jumalan puhdas totuus. Jumala on antanut tarkoituksella Uuden testamentin tekstien saastua ihmisten rikkomusten ja tottelemattomuuden takia. Jeesus ei koskaan luvannut kaikille ihmisille pelastusta, sillä Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo kuulijoilleen, miten vain osa heistä pelastuu ja miten harvoille pelastus on tarkoitettu. Pelastuksen tie on myös vaikea ja koetteleva tie. Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana. -- Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! Puhdas evankeliumi on kuitenkin aina ilosanoma syntiselle ihmiselle, sillä Jumala antaa silloin ihmiselle mahdollisuuden muutokseen jo tässä elämässä. Tällöin ihminen voi muuttaa omaa toimintaansa tässä elämässä rakkaudellisempaan ja muita ihmisiä hyväksyvämpään suuntaan sekä saada osakseen Jumalan antamaa rauhaa. Maanpäällinen elämä tekoineen vaikuttaa aina siihen, mitä ihminen vastaanottaa Jumalalta tämän elämän jälkeen. Jeesus meni nimenomaan syntisten luokse, joita lainopettajat ja fariseukset karttoivat. Ihmisen tulisi aina toimia Jeesuksen esimerkin mukaisesti omissa teoissaan. Jeesus ei ollut tavallinen ihminen vaan Sanassaan ihmiseksi syntynyt Jumala ja siksi nämä opetukset ja niiden noudattaminen ovat ihmiselle hyvin tärkeitä. Jeesuksella oli Hengen yhtenä ilmenemisen muotona, Ihmisen Poikana ja Jumalan Poikana, kaikki valtuudet myös ojentaa ja tuomita ihmisiä sekä opettaa tavalla, jolla on valta, sillä Ihmisen Poika oli ihmiseksi syntynyt Jumala. Ihmissielun tehtävä ei ole kuitenkaan tuomita muita ihmisiä, sillä se tehtävä kuuluu ainoastaan Jumalalle. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa tästä: Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo, miten tärkeää ihmisen on tehdä sitä, mitä Hän opettaa. Ei pelkkä sanan kuuleminen ja usko riitä mihinkään. 'Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon? - Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. - Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle.' Usko pystyy vahvistumaan vasta tekojen kautta ja usko vahvistuu nimenomaan Jumalan antamassa totuudessa, ei ihmisten jakamassa totuudessa, joka on eri asia kuin Jumalan puhdas totuus. Jumala vaatii valituiltaan määrättyä uskonkuuliaisuutta, johon tulee kasvaa koettelemusten ja kärsimysten kautta Kristuksen jalanjäljissä Jumalan totuudellisen ohjauksen mukaan eläen, jotta ihminen voisi tuottaa uskossaan riittävän määrän satoa Jumalalle. Totuudellisesti uskova ihminen voi myös tuottaa omassa totuudellisessa uskossaan satoa, vaikka ei olisikaan Jumalan valittu. Tämä totuudellisen sadon määrä painaa aina vaakakupissa silloin, kun ihminen tämän elämän päättymisen jälkeen kohtaa Kristuksen. Uskon sadosta kerrotaan enemmän Totuudellisuus-välilehdellä.

Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, eikä sitä ole ihmisellä koskaan ollut, sillä Jumala vie ihmistä ja tätä maapalloa eteenpäin määrittämänsä suunnitelman mukaisesti pilkulleen. Tämä suunnitelma sisältää myös ihmisen toiminnan, joka tarkoittaa ihmisen eksymisen ja jatkuvia rikkomuksia Jumalaa vastaan. Vapaa tahto on pelkkä ihmisen harhaluulo ja uskomus, sillä Jumala toimii kaikessa ja kaikkialla joka hetki. Jumala on se, joka antaa ihmiselle uskon Häneen ja Kristukseen, sillä usko ei lähde ihmisestä itsestänsä. Johanneksen kirjeessä Jeesus opettaa tästä. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. -- Juuri siksi sanonkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo. Näiden Raamatun kohtien vastaisesti ihminen on myös väkipakolla käännyttänyt muita ihmisiä kristinuskoon. Pakottaminen ja väkivalta toista ihmistä kohtaan eivät kuulu kuitenkaan totuudelliseen uskoon. Tällainen evankeliumin levittäminen kristinuskossa kertoo selvää kieltään Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen puuttumisesta. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa opetuslapsiaan oikeanlaisesta evankeliumin levittämisestä: ’Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia - älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut. – ’Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka. - Kun menette taloon, toivottakaa talon väelle rauhaa. - Jos talo on sen arvoinen, saakoon se toivottamanne rauhan, mutta jos se ei ansaitse sitä, palatkoon toivotus teille takaisin. - Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Jeesus korosti antamillaan ohjeilla evankeliumin levittäjän vaatimattomuutta ja Jumalan totuudelliselle ohjaukselle antautumista sekä Jumalan antamaa palkkaa ja huolenpitoa Jumalan tahdon mukaisesta totuudellisesta työstä. Jumalan totuudessa kulkeva ja toimiva saa Jumalan ohjauksesta yösijan ja ruoan palkakseen. Kuka tässä ajassa evankeliumin levittämisellä rahastaa jollakin tavalla, tietää varmasti olevansa Eksyttäjän vietävänä ja lavealla tiellä. Jumalan siunauksia ei Jumalan totuudessa toimiva ihminen voi toiselle ihmiselle koskaan toivottaa, sillä hän tietää, että tämä maailma elää Jumalan vihan alla. Jumalan antamaan rauhaan ihmisellä on kuitenkin Jumalan totuudessa mahdollisuus. Efesolaiskirjeessä varoitetaan eksymästä ihmisten harhaoppisiin puheisiin, sillä tällä on aina seuraamuksensa. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Vastaanottaessaan Jumalan puhtaan totuuden ihminen voi kuitenkin kasvaessaan päästä osalliseksi Jumalan rauhasta, ja ponnistelemalla totuudessa ristin tiellä hän voi Jumalan valittuna päästä pois myös Jumalan vihan alta. Vasta tässä vaiheessa ihminen voi vastaanottaa Jumalan todellista rauhaa ja myös siunauksia niin kuin Jumala niitä ihmiselle antaa. Jumala kuitenkin koettelee ihmistä loppuun asti. Kun Raamattua ei tulkita Jumalan totuudellisessa ohjauksessa, voidaan myös seuraava ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen kohta tulkita väärin: Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Tämä Raamatun kohta vie taas herkästi ihmistä harhaan vaillinaisella opetuksellaan. Pelastuminen ei tässä kohtaa Jumalan totuudessa tarkoita pelastumista Jumalan tulevilta tuomioilta eikä harhaoppista tempausopetusta, joka on jo ihmiselle fyysisesti mahdoton, sillä tuomiot on tarkoitettu koko maailmalle ja kaikille maailman ihmisille, myös uskoville. Jumalan antamat tuomiot eivät ole kuitenkaan samat kaikille ihmisille, sillä joidenkin ihmisten osa on Jumalan puhtaan totuuden vastaanottajina sekä myös Jumalan valittuina kasvaa totuudellisessa uskossa totuuden tiellä Jumalan antamien tuomioiden aikana eli ahdingon aikana. Viha tarkoittaa tässä Raamatun kohdassa myös helvettiä, sillä Kristuksen tullessa Hänet kieltävä ja Häntä vastaan toimiva ihminen on tuomittu pimeyteen. Jumalan valitsemat ihmiset pelastuvat tästä elämästä, mutta he pelastuvat kulkemalla Kristuksen ohjauksessa totuudellisella tiellä suuren ahdingon ajassa. Tällöin heitä ei kohtaa samalla tavalla Jumalan viha, vaan heillä on mahdollisuus kasvaa pois Jumalan vihan alta kohti pelastusta. Totuudellinen kasvaminen mahdollistuu ahdingon ajassa myös Jumalan antaman rauhan avulla, kun ihminen kasvaa ja etenee ristin tiellä Kristuksen opettamana. Roomalaiskirje kertoo Jumalan antamasta rauhasta ja pelastuksesta totuudellisella tiellä ponnistelevalle ja kuuliaiselle ihmiselle: Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, Hän antaa ikuisen elämän, - mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. - Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. - Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, - sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Ihminen ei pysty kuitenkaan kasvamaan pelastukseen pelkästään tekojen ja rauhan avulla, vaan ihminen tarvitsee ahdingon ajassa aina Kristuksen totuudellista ohjausta ja opetusta sekä ristin tietä oppiakseen ja kasvaakseen Pyhän Hengen lisäksi. Jumalan totuudellinen rauha on kuitenkin eri asia kuin Eksyttävän Hengen antama valheellinen rauhan tunne. Kunnia tässä Raamatun kohdassa ei pitäisi tarkoittaa ihmisen kunniaa, vaan Jumalan kunniaa. Kirkkaus, kunnia ja katoamattomuus kuvaavat kaikki niitä asioita, jotka kuuluvat Jumalalalle, mutta ei ihmiselle. Ihmisen tulee asioiden sijaan keskittyä vain ja ainoastaan Jumalaan ja Jumalaan Kristuksena. Jos evankeliumi ei ihmisiä kiinnosta, sitä ei opeteta tuputtamalla eikä väkipakolla, vaan annetaan ihmisten jatkaa omaa elämäänsä entiseen tapaansa. Uskon osa ei ole kaikille maailman ihmisille Jumalan suunnitelmassa tarkoitettu, vaikka ihmisen nyt tuleekin jakaa evankeliumia kaikkeen maailmaan. Jumala antaa ihmiselle uskon, ei toinen ihminen, vaikka hän evankeliumia julistaisikin. Jos ihminen kehuskelee sillä, miten hän voittaa sieluja Kristukselle, hän ottaa kunniaa itselleen ja korottaa itsensä. Ihmisen tulee kuitenkin käsittää se, että pelkän uskon avulla ihminen ei koskaan pelastu, sillä pelastumisen sanelee Jumalan valinta ja uskon tulee aina sisältää Jeesuksen opettamia tekoja ja Jumalan puhtaassa totuudessa ja uskossa kasvamista ristin tiellä Jumalan tahdon mukaisesti. Kasvaminen tapahtuu ainoastaan Jumalan puhtaassa totuudessa ja totuudellisessa uskossa, jossa ei harhaoppisuutta eikä pakanallisuutta saa olla yhtään. Jumalan vaatimukset valituilleen ovat tiukat ja ankarat ja nämä vaatimukset valitun tulee täyttää tässä elämässä. Vapaalippuja ja vapaamatkoja pelastukseen ei ole olemassa, vaikka niitä jaettaisiin miten laajalti. Kun nyt yleisesti opetetaan harhaanjohtavasti kenen tahansa uskovan ihmisen pelastumista pelkästään uskonsa kautta, opetetaan Jeesuksen opetuksia vastaan ja kielletään Jumalan valittujen olemassaolo. Jumala vaatii valituiltaan aina kaiken sen, mihin valittu ihminen omissa äärirajoissaan kykenee. Jumalan valittu vastaanottaa Jumalan antamat kasvattavat koettelemukset ja kärsimykset sekä toimii ja elää ainoastaan Jumalan antamassa puhtaassa totuudessa, ei tavallisten ihmisten tavoin tämän maailman totuuksien mukaisesti. Näin ovat valittuina eläneet myös profeetat ja apostolit ja näin tulevat kaikki Jumalan valitsemat ihmiset aina elämään, missä ajassa sitten elävätkin. Jesajan kirja valottaa tätä: Lujalla kädellä Hän veti minut pois siltä tieltä, jota tämä kansa kulkee. Paavali kertoo omasta, Kristukselta saamastaan elämäntehtävästä ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä. Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Jumalan valitsema ihminen tekee juuri sitä, mitä Jumala haluaa hänen tekevän. Ei ihmisellä ole minkäänlaista sananvaltaa Jumalan edessä. Maapallolla kulkee tarkoituksella erilaisia ihmisiä, sillä myös ihmisten kautta Jumala luo tarvittavat olosuhteet tähän maailmaan, jossa jokaisella ihmisellä on oma polkunsa. Efesolaiskirjeessä kerrotaan Jumalan kaikkivaltiudesta: Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Kaikkivaltias Jumala vaikuttaa kaikissa asioissa maan päällä, sillä mikään täällä ei ole ihmisen omaa ansiota. Jumala antaa ihmiselle asioita aina oikea-aikaisesti, suunnitelmansa mukaisesti. Monia näitä asioita, joita Jumala ihmiselle antaa, tulisi ihmisen itsensä myös koetella. Kun Jumala on antanut profeettojen ja apostolien suulla sekä itse Ihmisen Poikana ihmisille omaa puhdasta totuuttaan, toki Hän koettelee ihmistä, pysyykö ihminen tässä totuudessa. Myös Jeesusta koeteltiin jatkuvasti, vaikka Hän oli ihmiseksi syntynyt Jumala. Uskonoppineet olivat Häntä vastaan kaikessa ja yrittivät saada Hänet kiinni jokaisesta mahdollisesta sanasta ja teosta, jotta olisivat voineet osoittaa Hänet harhaanjohtajaksi. Kun totuutta ei maailmassa ole, toimii Jumala silloin Eksyttävänä Henkenä tälle maailmalle. Jumala ei ole koskaan ihmisen käsitettävissä, sillä Jumalan viisaus ja mittaamaton tietoisuus eivät ole ihmisen ymmärrettävissä. Saarnaajassa kerrotaan myös Jumalan teoista, joita ihminen ei pysty mitenkään käsittämään. Sama kirja kertoo Jumalan luomasta ihmisestä, joka on kaikkivaltiaan Jumalan hallussa tässä elämässä syntymästä kuolemaan. Kun ihminen on elänyt oman elämänsä maapallolla, Jumala ottaa ihmissielun pois tästä elämästä. Vain ruumis jää maatumaan. Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, Hänen, joka kaiken luo. -- Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Maapallo on pimeä ja Jumalan totuudesta harhautunut paikka, josta Jumalalle kuuliaiset ihmiset ja puhdasta totuudellista uskoa toteuttavat ihmiset tulevat erottumaan Jumalan puhtaassa totuudessa elämällä. Jumala on antanut tässä ajassa monille ihmisille uskon Häneen ja Kristukseen, sillä Jumalasta ja Kristuksesta on kerrottava kaikille maailman ihmisille, vaikka evankeliumi onkin Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen poistumisen seurauksena saastunut. Jumala tuo puhtaan totuutensa kaikkien maailman ihmisten ulottuville toisessa tulemisessaan Kristuksena, kun aika on oikea ja maailmassa on tarpeeksi Jumalan ja Kristuksen tuntevia. Sitä ennen Jumala tuo ihmisille monia ajatuksia ja tekemisen paikkoja, joiden kautta Hän ihmistä koettelee. Ilmestyskirja kertoo lopun aikojen ihmisistä ja elämänmenosta: Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. Jumala sallii kaikenlaisten ihmisten elää maan päällä, Jumalan tahdosta ja Jumalan suunnitelman mukaisesti. Pyhyyden tielle, ristin tielle eli totuudelliselle tielle Jumalan valitsema ihminen, jota kutsutaan pyhäksi eli Jumalan omaksi, ei kuitenkaan pääse kuin Jumalan puhtaassa totuudessa, ja vasta silloin, kun aika on oikea. Maailma on täynnä erilaisia uskontoja, mutta minkään uskonnon kautta ei ihminen pelastu, ei myöskään kristinuskon, jonka evankeliumi on saastunut. Kun Jumala tulee Sanassaan Kristuksena maan päälle puhtaan totuutensa kanssa, on kaikista kansoista mahdollisuus pelastua, sillä yksikään kansanryhmä ei ole uskossaan puhdas Jumalan edessä. Tämä tulee olemaan myös ensimmäinen kerta, kun Jumala tuo itsensä esille Ihmisen Poikana ja täydellisenä Kristuksena koko maailmalle. Koska Jumala on Henki ja Hän voi olla lukemattomissa paikoissa ja kaikkialla samanaikaisesti, kuvaa Ilmestyskirja lukuisten enkeleiden kautta Jumalan toimimista lopun aikoina. Matteuksen evankeliumissa kuvataan Jumalan moniulotteista toimimista Ihmisen Poikana, täydellisenä Kristuksena sekä myös enkelisymboliikan kautta. Ihminen ei saa kuitenkaan koskaan palvoa enkeleitä, sillä Jumalan valitsema ihminen voi pelastua vain Jumalan Pyhyyden eli Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun Hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa. -- Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. -- Sitten näin tämän: Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. -Temppelistä tuli toinen enkeli, joka kovalla äänellä huusi pilven päällä istuvalle: ’Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi.’ - Silloin se, joka istui pilvellä, heitti sirppinsä maan päälle, ja niin korjattiin maan sato. Kaikille maailman ihmisille ilmestyvää Jumalan korottamaa ja kirkastamaa Ihmisen Poikaa häpeävä ja Hänen tuomaansa puhdasta totuutta häpeävä ihminen arvostelee ja tuomitsee Jumalan totuutta ja saa osakseen Jumalan tuomiot. Hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa kuvaa sitä, miten Ihmisen Poika tulee Isänsä kirkastamana ilmestymään ihmisille. Pyhät enkelit eivät tarkoita minkäänlaisia Jumalan luomia enkeleitä, sillä Jumala toimii itse enkelinä. Isän kirkkaus tarkoittaa myös sitä, miten Jumala tulee itse todistamaan ja kirkastamaan Poikansa kaikille maailman ihmisille. Tässä Raamatun kohdassa Jeesus kertoo, miten Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa ihmisten luokse. Hän ei kerro, että Hän itse tulee, sillä Jumalan Sanan eli Kristuksen on synnyttävä ihmiseksi myös toisessa tulemisessaan oikealla hetkellä Jumalan valitsemaan paikkaan elämään ja Hän ei voi enää tulla Jeesus Nasaretilaisena tähän maailmaan. Jeesuksen tehtävä puhtaana uhrina on jo täytetty ja toisessa tulemisessa Ihmisen Pojan tehtävä on täysin erilainen. Useampi enkelikuvaus tässä Raamatun kohdassa kertoo maan päälle tulevasta Ihmisen Pojasta täydellisenä Kristuksena. Taivaan laella lentäminen kertoo puhtaan uskon levittämisestä sekä Jumalan toimimisesta maan päällä. Ikuinen evankeliumi kuvaa Jumalan puhdasta totuutta. Valkoinen pilvi kuvaa Jumalan olemusta täydellisenä Kristuksena, Hengen ilmentymänä. Ihmisen kaltaisuus viittaa siihen, miten Kristus tulee ilmestymään ihmisille maan päällä eläneen Ihmisen Pojan kaltaisena. Tällöin ihmisten tulee tunnustaa täydellisen Kristuksen lisäksi Hänen ihmiselämänsä Ihmisen Poikana, sillä pelastusta ei ole ilman Pojan tunnustamista. Kultainen seppele kuvaa maailman kuninkuutta ja sirpin laittaminen työhön ja sadon kypsyminen kertovat siitä, miten Jumalan valitut maan kaikista kansoista ovat Jumalan totuudessa kulkemisen ja kasvamisen seurauksena valmiit pelastumaan tästä elämästä kuolemansa kautta. Kuitenkin kaikista kansoista pelastuvat vain ne Jumalan valitsemat ihmiset, jotka pystyvät Jumalan vaatimaan täyteen uskonkuuliaisuuteen ristin tiellä puhtaassa Jumalan totuudessa. Maan sato on kypsä korjattavaksi vasta sitten, kun Jumala on täydellisenä Kristuksena eli kirkastettuna Ihmisen Poikana ensin opettanut, koetellut ja kasvattanut ihmisiä puhtaassa totuudessaan ahdingon aikana. Sitä ennen ei ole minkäänlaista satoa korjattavaksi, vaikka uskovat ihmiset väittäisivät muuta. Ilmestyskirja kertoo tästä: Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. Valkeat vaatteet valittujen päällä kuvaavat ihmisten laupeuden ja rakkauden tekoja, joita Jumala Jeesuksessa Kristuksessa ihmisille opetti. Valkoiset vaatteet kuvaavat myös tekoihin liittyvänä Jumalan puhtaassa totuudessa elämistä. Ilmestyskirja kertoo valittujen eli Kristuksen morsiamen, valkoisten vaatteiden merkityksestä: Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, - hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Karitsa kuvaa Ihmisen Poikaa, ja häät kuvaavat Jumalan tunnustaman ja kirkastaman Ihmisen Pojan tunnustamista ja seuraamista ristin tiellä niin kuin Jumala sitä ihmisiltä vaatii. Ihmisen pelastumiseen vaaditaan aina Jumalan totuudessa tehtyjä tekoja. Kun korostetaan uskoa ilman tekoja, on ihminen Jumalan antaman rajun eksytyksen ja paadutuksen alainen. Jumalan antama paadutus koskee kaikkia maailman ihmisiä heidän rikkomustensa ja syntisyytensä tähden, kukaan ei ole paadutuksesta vapaa. Ihmisillä oli hetken aikaa Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus, mutta ihmisten eksymisen takia Jumala otti totuudellisen ohjauksensa ihmisiltä pois jo kauan aikaa sitten ja antoi myös Uuden testamentin tekstien saastua. Ihmisistä ei ole julistamaan ahdingon ajassa Jumalan puhdasta totuutta, sillä puhtaan totuuden tuntee vain Jumala itse. Ahdingon aika on myös niin suurten koettelemusten ja kärsimysten aikaa, että ihminen ei sitä käsitä. Kuka jatkaa maailman lopulla ahdingon ajassa lähipiirissään omaa hengellistä ja harhaoppista opettamistaan, jatkaa Jumalalle tottelemattomana ja saastuneen evankeliumin levittäjänä. Ihminen kuvittelee itsestään aina suuria, hän ei ole muuttunut miksikään profeetta Jeremian ajoista, kuten seuraava Jeremian kirjan kohta kertoo. Jumala lopettaa kuitenkin valheellisen opetuksen tulemalla itse opettamaan ihmisiä täydellisenä Kristuksena maailman lopulla. Profeetat julistavat silkkaa valhetta, papit toimivat oman mielensä mukaan, ja tähän kansa on tyytyväinen! Mutta mitä te sitten teette, kun tästä tulee loppu? Omaa totuuttaan rakastava ihminen opettaa Jumalasta ja Kristuksesta sekä rakastaa Jumalaa ja Kristusta kuitenkin omalla, itseään hyödyttävällä ja omaa vanhurskautta korostavalla tavalla, eikä ymmärrä sitä, että Jumala rankaisee harhaoppisuudesta ja omavanhurskaudesta. Roomalaiskirje kertoo, miten Jumala on tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi. -- Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan Häntä? - Kuka on antanut Hänelle jotakin, mikä Hänen olisi maksettava takaisin? Jumalan suunnitelma etenee koko ajan tavalla, jonka tarkoitusta ihmisen on hyvin vaikeaa ymmärtää. Kun tämän ajan uskova opettaa, että Jumala tarvitsee ihmisiä pelastavan evankeliumin levittämiseen, hän ei ymmärrä Jumalan tarkoitusta eikä suunnitelmaa. Jumalan totuutta ei tässä maailmassa ole, mutta tiedon Jumalan olemassaolosta ja Jeesuksesta on levittävä mahdollisimman laajalle. Hengellinen opetus on saastunutta, mutta Jumala tulee sen itse puhdistamaan Poikansa kanssa, kun aika on oikea. Kaikkivaltias Jumala tuo tuomiot tälle maailmalle ja opettaa tämän maailman ihmisiä korotettuna ja kirkastettuna Ihmisen Poikana eli täydellisenä Kristuksena. Jesajan kirjassa kerrotaan, mikä asia on vaikuttanut Jumalan tälle maailmalle tekemään suunnitelmaan: Te olette valinneet omat tienne ja mieltyneet omiin iljetyksiinne, - ja minä puolestani valitsen kurituksen tien, teitä kohtaa se, mitä te pelkäsitte. Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut, kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut. Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Jumala käyttää Jeesukseen uskovia ihmisiä harhaoppisen opetuksen levittämiseen ihmisten rikkomusten takia. Nykypäivän ihminen ei voi rehennellä omalla viisaudellaan, sillä hän on yhtä lailla omien paheidensa, halujensa ja himojensa ja Jumalan antaman eksytyksen koettelema omassa ymmärtämättömyydessään tässä hullutuksen maailmassa kuin ihminen on aina ollut. Tiedon Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta on levittävä mahdollisimman laajalle, vaikka kyse olisikin harhaoppisesta opetuksesta ja monessa kohtaa Jumalan pilkkaamisesta. Jumala tuo itse ensin Ihmisen Poikana ja sen jälkeen täydellisenä Kristuksena puhtaan totuuden tullessaan, sillä ihminen on liian heikko ja kaikille vaikutuksille altis pystyäkseen kulkemaan Jumalan totuudessa ilman konkreettista Ihmisen Pojan antamaa opetusta ja apua. Koska koko maailma elää Jumalan vihan alla, vie Jumala tätä tottelematonta ja harhaoppista maailmaa kohti sen ansaitsemaa loppua. Jesajan kirja kertoo myös lopun ajoista: Minä panen poikaset kansan johtajiksi ja annan mielivallan sitä hallita. - Silloin kaikki sortavat toisiaan, ahdistavat toinen toistaan. Nuori rehentelee vanhalle, mitätön kunnianarvoiselle. Toinen kirje Timoteukselle kertoo myös lopun ajoista: Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. - Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, - rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, - petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, - he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia! - Nämä näet tunkeutuvat koteihin ja kietovat valtaansa syntien rasittamia, monenlaisten oikkujensa riepottelemia naisparkoja, - jotka ovat aina alttiita uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta. - Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tuollaiset villitsijät vastustavat totuutta. He ovat menettäneet järkensä, ja heidän uskonsa on kelvoton. - Mutta kauan he eivät menesty, sillä heidän järjettömyytensä paljastuu pian kaikille, kuten noille kahdellekin kävi. Ihminen rikkoo täällä koko ajan Jumalaa vastaan, sillä myös Pyhästä Hengestä eli Jumalan totuudellisesta ohjauksesta osaton uskova ihminen elää järjettömästi ja harhaoppisesti, vaikka ei sitä itse ymmärtäisikään. Näin ihminen etenee omien paheidensa, halujensa ja himojensa mukaisesti tässä maailmassa ja palvelee kahta herraa. Koska ihminen on heikko tämän maailman kaikenlaisille asioille ja viettelyksille, ei kaikkien ihmisten osana ole pelastus. Oikkujensa riepottelemat naisparat eivät tässä maailmassa tarkoita pelkästään naisia, jotka lähtevät harhateille, vaan nainen symbolisoi myös ihmisen heikkoutta, sillä naista ja miestä verrattaessa mies on fyysisesti vahvempi. Naisella kuvataan heikkoa ihmistä, joka lankeaa kaikenlaisiin harhaoppisiin opetuksiin ja oikkuihin. Ihmiselle ei ole olemassa myöskään yhtä yleispätevää elämän tarkoitusta, joka olisi sama kaikille ihmisille, sillä Luoja on luonut ihmisistä erilaisia ja myös elämän tarkoitukset ovat eri ihmisillä erilaiset. Vasta silloin, kun Jumala tulee toisen kerran Ihmisen Poikana ja täydellisenä Kristuksena tähän maailmaan, tuodaan tuomioiden kanssa kaikille maailman ihmisille tiettäväksi Jumalan puhdas totuus ja Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky, vaikka tätä totuutta ja rakkauden kaksoiskäskyä eivät kaikki ihmiset kykene noudattamaan tai edes ottamaan vastaan. Tässä vaiheessa paljastuu myös tämän maailman mielettömyys ja harhaoppinen usko, jonka kautta yksikään ihminen ei ole pelastunut, vaikka niin moni on tällä pelastuksella kehuskellut. Jumala käyttää suunnitelmassaan aina eksytystä, sillä syntinen, maailmallinen ja maallinen ihminen ei Hänelle kelpaa. Jumalalle kelvatakseen ihmisen tulee kasvaa Jumalan koeteltavana Jumalan puhtaassa totuudessa, jos ei tässä elämässä, niin tämän elämän jälkeen tuonelassa tai helvetissä. Jumala koettelee tässä elämässä ihmistä esimerkiksi siinä, miten pitkälle ihminen on valmis menemään harhaoppisuudessa, valheessa, maailmallisuudessa, maallisuuden, mammonan ja kunnian tavoittelemisessa, itserakkaudessa, vallanhimossa, arvostelemisessa, tuomitsemisessa, haluissa ja himoissa, moraalittomuudessa, maailman rakastamisessa ja toisen ihmisen, eläimen tai luonnon vahingoittamisessa, sortamisessa, riistämisessä tai tuhoamisessa. Jumala kokeilee myös, miten pitkälle ihminen on valmis menemään vähätellessään tai pilkatessaan Häntä itseään, Jeesusta tai Pyhää Henkeä. Se, miten pitkälle ihminen on valmis menemään näissä kaikissa asioissa, on nähtävissä kaikkialla, minne ihminen katsoo, eikä loppua tällaiselle toiminnalle kykene ihmissilmä edes näkemään. Vasta Jumala laittaa pisteen tälle kaikelle toiminnalle. Jumala on suunnitellut jokaisen ihmisen elämän tapahtumat etukäteen ja jokainen ihminen linkittyy omine synteineen tähän maapalloa koskevaan suunnitelmaan, jolla on oma alku ja oma loppu ja johon Jumala tulee Sanassaan Ihmisen Poikana ja täydellisenä Kristuksena vielä toisen kerran. Ilmestyskirja kertoo: Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. - Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Monessa Raamatun kohdassa varoitetaan toiminnasta, joka eksyttää muita ihmisiä. Toisessa korinttilaiskirjeessä kerrotaan ihmisistä, jotka korottavat itsensä Kristuksen apostoleiksi ja vääristelevät Kristuksen tuoman totuuden: Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. – Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Galatalaiskirje neuvoo: Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu. Toinen Johanneksen kirje kertoo, miten Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa, vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. Miten uskova ihminen voi edelleen tässä maailman ajassa täysin luottavaisena kuvitella julistavansa puhdasta ja saastumatonta evankeliumia? Evankeliumia oli alusta asti opetettu julistamisen ja kuulemisen kautta. Suusta suuhun kulkeva opetus oli hyvin herkkä saastumaan jo pienestäkin väärinymmärryksestä. Jumalan totuudellinen ohjaus eli Pyhä Henki pysyy kuitenkin vain Jumalan puhtaassa totuudessa. Kristuksen jalanjäljissä kuljettava tie on hyvin kapea ja tällä tiellä on hyvin vaikeaa pysyä ilman jatkuvaa totuudellista ohjausta. Selkeästi nähtävillä oleva kristillinen hajaannus tässä maailman ajassa tarkoittaa hyvin selvästi sitä, että Jumalan totuudesta on eksytty jo aikapäiviä sitten ja Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus on korvautunut Eksyttävällä Hengellä eli Jumalan eksyttävällä ohjauksella. Paavali kehotti jatkuvasti aikalaisiaan olemaan kuuliaisia evankeliumille ja varoitti eksymästä Kristuksen totuudesta. Miten ihminen voi korottaa itsensä Jumalan antaman eksytyksen yläpuolelle, kun ei eksytyksestä mitään ymmärrä? Ei Jumalan Eksyttävä Henki varoita eksyttävänsä ihmistä, kun Hän ihmisen kanssa toimii, sillä se on kerrottu jo Raamatussa. Eksyttävä Henki vie vakuuttavasti ihmistä valheeseen ja harhaan. Raju eksytys kertoo, miten Jumala eksyttää ihmistä hyvin voimallisella tavalla. Ihminen ei mahda Jumalan edessä mitään. Ihminen voi vain tehdä sitä, mihin Jumala häntä vie, sillä ihminen ei kykene omia halujaan ja himojaan pitämään kurissa. Toinen tessalonikalaiskirje kertoo: Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. - Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. - Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, - ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Tämä Raamatun kohta kertoo ihmisen totuudesta hairahtumisesta ja sen seuraamuksen vastaanottamisesta. Saatanan vaikutus kertoo Eksyttävän Hengen kanssa toimimisesta. Minkäänlaisia varoituksia eksytyksestä, eksymisestä ja kehotuksia Kristuksen tiellä pysymisestä Raamatussa ei olisi, jos Kristuksen totuudessa olisi pysytty. On hyvä muistaa, että Raamattu on kirjoitettu uskoville ihmisille. Mitä tekee Raamatussa lopun ajan ennustukset, Jumalan tuomiot ja Ilmestyskirja, jos ihmisillä olisi täällä puhdas Jumalan totuus? Jumala on Kaikkivaltias ja Jumala hallitsee täysin ihmisen ymmärrystä. Jumala myös rankaisee ihmisiä heidän tottelemattomuudestaan. Kun ihminen uskoo itseensä, omaan totuuteensa tai muiden uskovien arvostamaan ihmiseen ja hänen tuomaansa sanaan, ei Jumalan totuutta voida millään ottaa vastaan, kun Jumala sitä oikea-aikaisesti ihmisille tuo. Jumala käyttää valittuinaan ja totuuden tuojinaan kuitenkin niitä ihmisiä, joita uskova viimeisimmäksi kuuntelisi, vähäisiä ja toisten väheksymiä ihmisiä, joilta puuttuvat tarvittavat, ihmistä ja tätä maailmaa miellyttävät ja vakuuttavat meriitit, maalliset saavutukset ja mittava hengellinen ura. Ja Jumalan tuoma viesti on juuri sitä, mitä uskova ei halua kuulla. Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen suulla ihmisten oman kunnian tavoittelusta: En minä ole ihmisten kiitoksen tarpeessa. - Minä tunnen teidät: teissä ei ole rakkautta Jumalaan. - Minä olen tullut Isäni nimissä, ettekä te ota minua vastaan. Mutta jos joku toinen tulee omissa nimissään, silloin te kyllä olette vastaanottavaisia. - Kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta. Kuitenkin ihminen korottaa jatkuvasti toisia hengellisiä ihmisiä sekä kuin huomaamatta myös itseään ja ottaa Jumalalta vastaan eksytystä kaiken aikaa, mitään saamastaan karsimatta ja epäilemättä, omaa kunnian kilpeään kiillottaen ja kiitoksia vastaanottaen. Kun uskova tekee jotakin merkittävää, hän muistaa kyllä mainita tekonsa ja Jumalan, Kristuksen tai Pyhän Hengen vahvan ohjauksen tässä asiassa. Mutta tuon kaiken sijaan tekeekö uskova hyviä tekoja salassa, rukoileeko salassa ja elääkö niin kuin Jeesus Kristus opetti itseään korottamatta, vaatimattomana muita palvellen ja arvostelematta ja tuomitsematta muita? Ihminen mieltää Jumalan antamassa eksytyksessä saavansa asioita, joita hän ei Jumalan vihan alla kuitenkaan todellisuudessa saa, sillä häntä ei ohjaa Pyhä Henki vaan Eksyttävä Henki. Ihminen voi saada Jumalalta Jeesuksen Kristuksen lupaaman Totuudellisen tuen, Puolustajan eli Pyhän Hengen, joka tarkoittaa Jumalan totuudellista ohjausta, mutta vain Jumalan puhtaassa totuudessa kasvamalla, elämällä ja oppimalla Jeesuksen ristin tien kautta. Tämä Puolustaja oli Jeesuksen Kristuksen opetuslapsilla, sittemmin Jeesuksen nimittämillä apostoleilla ja niillä, jotka heidän julistamansa evankeliumin uskoivat ja alkoivat toimimaan totuudessa, mutta Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus menetettiin lopulta ihmisen totuudesta harhautumisen ja valheen vastaanottamisen takia. Jumalan puhtaaseen totuuteen liittyy aina koettelemukset ja kärsimykset, ei minkäänlainen mukavuuden, nautinnon, vaurauden, tyytyväisyyden, parantumisen ja helpon elämän tavoittelu. Jumalan puhtaassa totuudessa elävä ei elä samalla tavalla kuin tämän maailman ihmiset. Jumalan totuudessa ei kuitenkaan eristäydytä tässä elämässä, sillä ihmisen tulee elää toisten ihmisten kanssa kasvaakseen Jumalan puhtaassa totuudessa. Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen saamisen kokemukset ilman ristin tietä ja Jumalan antamaa puhdasta totuutta ovat kaikki Jumalan antamaa rankkaa eksytystä, kuten ovat kaikki yliluonnolliset ihmeet ja ilmestyksetkin. Kaikki mahdolliset henkiolennot, jotka Jumala Pyhästä Hengestä osattomalle ihmisille tuo, ovat tätä samaa rankkaa eksytystä. Henkiolento ei ole sama asia kuin luvattu Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus. Kun Raamatun kohtia muokataan omaan harhaoppiseen toimintaan sopivaksi, kyse on Raamatun sanoman vääristelemisestä ja Jumalan pilkkaamisesta, josta ihminen joutuu aina vastuuseen. Harhaanjohtavaan raamatullisuuteen liittyvät myös hengellisissä ja henkisissä piireissä levitetyt erilaiset Raamatun ulkopuoliset rukoukset, kuten Franciscus Assisilaisen rukoukset, jotka ovat harhaoppisia eivätkä ne ole Jumalan antamia totuudellisia rukouksia ihmisille, sillä Pyhästä Hengestä osattomilla ihmisillä ne ruokkivat vääränlaista ymmärrystä ja uskoa. Harhaanjohtava opetus saastuttaa ihmissielun, sillä ihmisen tulee olla tarkka siitä, mitä toiselle ihmiselle opettaa. Ensimmäinen Timoteuksen kirje kertoo Jumalan suunnitelmasta, joka avautuu vain uskolle. Suunnitelman ymmärtämiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä usko, vaan ihmisen tulee kasvaa ja toimia oikeassa uskossa ja puhtaassa Jumalan totuudessa tekojen kautta Jumalalle täysin kuuliaisena, Kristuksen jalanjäljissä. Monessa asiassa pitää ihmisen kasvaa ja kehittyä, ennen kuin ihminen pystyy edes hyväksymään täysin Jumalan suunnitelman. Jumalan suunnitelma ei ole yksityiskohtaisesti ihmisten tiedossa, sillä Jumala tuo esille omaa totuudellisesti avautuvaa suunnitelmaansa osittain vain haastavan totuudellisen tien kautta niille ihmisille, jotka toimivat Jumalan totuudellisen ohjauksen alaisena ja saavuttavat Jumalan koettelemana tarvittavan uskonkuuliaisuuden. Koko suunnitelmaa ihminen ei saa koskaan yksityiskohtaisesti tietää, vain sen verran, minkä Jumala haastavassa totuudessaan paljastaa. Ihmisen tulee keskittyä Jumalaan ja Raamatussa oleviin Jeesuksen antamiin opetuksiin, ei ihmisten omiin tulkintoihin ja olettamuksiin, tästä kertoo Johanneksen evankeliumi. Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. -- Jeesus sanoi heille: 'Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Ihminen ei voi olla toiselle ihmiselle minkäänlainen valo, kun hänen uskonsa ja totuutensa ei ole Kristuksen opettamaa puhdasta uskoa ja totuutta. Ilman Jumalan puhdasta totuutta ihminen vaeltaa pimeydessä edes ymmärtämättä sitä. Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen seuraajista, joilla oli Jeesuksen opettama puhdas totuus, puhdas usko ja Pyhä Henki, jonka tukemana ja ohjaamana heidän tuli toimia ja elää. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. - Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. - Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen poistuttua ihmisen keskuudesta ja evankeliumin saastuttua, Kristuksen valo ei enää toteudu ihmisissä. Kun Kristus tulee toisen kerran maan päälle, paljastuu se, miten oletettu Kristuksen valo ihmisissä onkin vaihtunut pimeydeksi. Kun koko maailma on tottelemattomuuden vankina, tulee ilmi Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen toteama asia: 'Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. - Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!' Silmä liittyy ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä mainittuihin silmien pyyteisiin, tämän maailman asioihin, joista ihminen pitää. Kun evankeliumi on saastunut ja lupaa kaikille pelastusta, on menty tämän maailman oppeihin, jossa toteutuu esimerkiksi tämän maailman ihmisen uskoma helppo kulku pelastukseen. Silmien terveys on muuttunut kuvaannollisesti silmien sairaudeksi uskon harhaoppisuuden takia. Kristukseen uskova toteuttaa uskoaan Jumalan antamassa totuudessa aina tekojen kautta ja näihin tekoihin löytyy opastus Matteuksen evankeliumissa olevasta vuorisaarnasta. Ihminen voi elää valheellisessa onnen tunteessa, mutta Raamattu kertoo, millainen on Jumalan totuudessa elävä autuas ihminen: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. - Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. - Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. - Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. - Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. - Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. - Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. - Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. - Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Autuas ihminen on onnellinen, kiitollinen ja nöyrä siitä, että hän saa elää Jumalan totuudessa tavalla, johon Jumala totuudessaan häntä ohjaa. Autuas liittyy onnellisuudessa, kiitollisuudessa ja nöyryydessä nimenomaan aina Jumalaan. Hengessään köyhä ihminen ei keskity tässä maailmassa mammonaan eikä sen tavoitteluun eikä tämän maailman tarjoamiin maallisiin ja maailmallisiin asioihin, vaan elää Jumalan totuudessa tyytyväisenä vaatimattomuudessa ja niukkuudessa. Hengessään köyhä on nöyrä ja kuuliainen eikä vaadi Jumalalta mitään, vaan luottaa kaikessa Häneen. Silloin ihminen hyväksyy myös kaikilta osin Jumalan totuuden, Jumalan suunnitelman ja Jumalan oikeudenmukaisuuden. Hengessään köyhä ei kulje tämän maailman hengellisten ja harhaoppisten opetusten mukaan, vaan hän kulkee puhtaassa Jumalan totuudessa Kristus esikuvanaan. Hengessään köyhä ihminen kuvaa myös Jumalan valittua, jolle Jumala on varannut pelastumisen tien tästä maailmasta. Murheellinen ihminen ei iloitse tässä maailmassa tämän maailman tarjoamista asioista ja iloista niin kuin muut ihmiset tekevät. Jumalan totuudessa kulkeva ymmärtää tämän maailman hullutuksen ja ihmisten elämisen Jumalan vihan alla. Jumala tuo lohtua Hänen totuudessaan kulkevalle ihmiselle oman totuutensa kautta. Kärsivällinen ihminen odottaa kaikessa Jumalan ohjausta ja haluaa toimia ainoastaan Jumalan totuudessa, ei muiden ihmisten tavoin ja tämän maailman hengen mukaisesti. Vanhurskauden nälkä ja jano kohdistuu Jumalan puhtaaseen totuuteen ja sen mukaan elämiseen, ei tämän maailman ihmisen antamaan saastuneeseen evankeliumiin ja ihmisen antaman mallin mukaiseen elämiseen. Ravitseminen liittyy Jumalan puhtaan totuuden vastaanottamiseen. Armahtavainen ihminen ei arvostele ja tuomitse muita ihmisiä, sillä hän ymmärtää, että Jumala on luonut tähän maailmaan tarkoituksella erilaisia ihmisiä ja tämä kaikki kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Kun ihminen osaa armahtaa muita, eikä arvostele eikä tuomitse, hän ymmärtää myös oman mitättömyytensä, syntisyytensä ja vähäisyytensä Jumalan edessä. Ihminen saa kaikki asiat Jumalalta, mikään täällä ei ole ihmisen itsensä ansiota. Kuka muita armahtaa, saa myös itse armahduksen. Puhdassydämisiä ovat ihmiset, jotka ovat nöyrtyneet ja murtuneet Jumalan edessä ja käyneet kaikki syntinsä läpi katumuksella ja häpeämällä omia tekojaan Jumalan totuudessa. He ovat myös oppineet synneistään, eivätkä enää syntiä tee vaan pyrkivät elämään Jumalan tahdon mukaisesti kuuliaisena joka hetki Hänen totuudellisessa ohjauksessaan. Jumala vaatii aina ihmiseltä puhdassydämisyyttä, jotta ihminen voi pelastua. Rauhantekijä toimii Jumalan antaman totuudellisen rauhan alaisena ja tuo tätä rauhaa esille omassa toiminnassaan ja elämässään. Rauhaa rakentava ihminen ei lisää ristiriitoja eikä toimi toisia ihmisiä vastaan, vaan toimii Jumalan puhtaassa totuudessa. Ylenkatse, pilkka, vääryys, kauna, viha ja vaino tai jokin niistä liittyy aina Kristuksen jalanjäljissä kulkevien osaksi. Jumalan totuus ja Jumalan tahdon mukainen elämä ei ole tämän maailman ihmiselle mieluista, sillä se ärsyttää ja häiritsee häntä. Siksi Jumalan tahdon mukaan elävä saa myös kokea ylenkatsetta, herjausta, pahoja puheita ja jopa vainoa, riippuen siitä, missä hän asuu. Vaikka kristittyjä vainotaan myös nyt, se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että he toimisivat Jumalan totuudessa. Jumalasta ja Kristuksesta kertova opetus on puhtaasta tai harhaoppisesta sanomastaan riippumatta aina tälle maailmalle myrkkyä, sillä se kehottaa uskomaan Jumalaan ja Kristukseen sekä elämään juuri sillä tavalla, mitä tämän maailman ihminen ei halua. Maallinen ja maailmallinen ihminen haluaa nauttia kaikesta siitä, mitä tämä maailma voi hänelle antaa. Jumalan totuudessa elävä ottaa tästä maailmasta sen vähän, minkä Jumala hänelle totuudessa antaa. Jokainen ihminen tarvitsee tietyt välttämättömät perustarpeet tässä elämässä ja ne riittävät Jumalan totuudessa kulkevalle ja etenkin Jumalan valitulle. Muu on tarkoitettu harhaoppiselle, maailmalliselle ja maalliselle ihmiselle.

Päästäkseen Jumalan totuudellisen tuen ja ohjauksen yhteyteen, on kuljettava Jumalalle kuuliaisena haastavaa ja totuudellista tietä, jolla Jumala koettelee monella osa-alueella. Tästä tiestä kerrotaan Totuudellisuus-välilehdellä. Jumalan totuutta voi toteuttaa omassa elämässään kuka tahansa uskova ihminen, joka uskoo Jumalaan ja Kristukseen tällä Jumalan antamalla totuudellisella tavalla. Jumalan valittu kuuluu kuitenkin Jumalalle, ja Jumalan valittuna tulee myös elää Jumalalle, ei muille ihmisille eikä muiden ihmisten mielen ja tämän maailman mukaisesti. Jumala edellyttää totuudellisella tiellä ihmiseltä Jumalan totuudessa elämistä, kuuliaisuutta, kasvua ja kehittymistä. Ihmisen uskon tulisi aina näkyä ihmisen teoissa. Jumalan totuudessa elävä luopuu kaikesta siitä turhasta omassa elämässään, mikä estää hänen kulkuaan totuudellisella tiellä. Paavali, yksi Jumalan valituista, kuvaa kirjeessään filippiläisille omaa omistautumistaan Kristukselle ja omaa kulkuaan Kristuksen totuudessa. Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen - ja jotta kävisi ilmi, että kuulun Hänelle. - Minä tahdon tuntea Kristuksen ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla Hänen kaltaisekseen osallistumalla Hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. - Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista. - En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. - Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Totuudellisen tien kulku tapahtuu ihmisen normaalissa arjessa Jumalan ohjaamana ja koettelemana ilman ihmisten rakentamia instituutioita ja ilman ihmisen kehittämiä kaavamaisia uskoon tai uskontoon liittyviä tapoja. Totuudellinen tie pohjaa Jumalan antamaan puhtaaseen totuuteen, Raamatun totuudelliseen tulkintaan ja totuudelliseen uskoon, ei nykymaailman tuntemaan kristittyjen ja eri kristillisten suuntausten, oppien, lahkojen ja yhteisöjen omaksumaan uskontoon ja lakihenkisyyteen. Uskonnossa on niin paljon ihmisen omaa virheellistä tulkintaa ja toimintatapaa, sekä myös pakanallisia piirteitä, jotka eivät ole peräisin Jumalan puhtaasta totuudesta. Jumalan todelliseen yhteyteen, Jumalan totuudelliseen ohjaukseen eli Pyhän Hengen vastaanottamiseen pääsee vain totuudellisen uskon sekä koettelemusten ja kärsimysten kautta. Tämä tarkoittaa totuudellisen tien kulkemista ja siinä kasvamista sekä myös elämistä Jumalan totuudellisen tahdon mukaisesti. Efesolaiskirjeessä kerrotaan Jumalan totuudessa elämisestä: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, - heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita. Ihmisen oma ymmärrys viisauksineen on Jumalan antamaa eikä se milloinkaan yllä millään tasolla lähellekään Jumalan ymmärryksen ja viisauden tasoa, joka on ihmisen käsittämättömissä. Jumalaa ja Jumalan kirkkautta ei voi tässä ajassa ihminen kohdata suoraan, sillä Jumala toimii suunnitelmansa mukaisesti ja aivan eri tavalla kuin Raamatun Vanhan testamentin aikaan. Jumalan totuudellisen kirkkauden läsnäolo ei tarkoita voimakkaita ilmestyksiä, ihmeitä, valoilmiöitä, henkiolentoja tai voimakkaita kehollisia ja tietoisuuden kokemuksia tässä ajassa, kuten ihmisten kaatumisia, hillitöntä nauramista, itkemistä tai ylistämistä, oletettua kanavointia, hurmoksellisuutta, profetoimista tai kielillä puhumista. Tällaisessa karismaattisessa toiminnassa on läsnä Jumalan Eksyttävä Henki. Ihminen voi nähdä Jumalan todellisen kirkkauden ainoastaan maanpäällisessä Kristuksessa tai Jumala voi antaa ihmiselle symbolisia näkyjä Hänen kirkkaudestaan totuudellisella tiellä, mutta ei ihmisen pyynnöstä vaan Jumalan tahdosta. Jos ihminen tavoittelee ainoastaan Jumalan kirkkauden näkemistä, ilmestyksiä, ihmeitä ja Pyhän Hengen lahjoja sekä keskittyy näihin, hän saa haluamansa, mutta kaikki tulee valheesta eli eksytyksen kautta. Ihminen esiintyy useinkin Jumalan, taivaan ja myös avaruuden mysteerien tietäjänä ja tuntijana, mutta todellista tietämystä ei ihmiseltä löydy. Vaikka tiede tutkii avaruutta, Jumala paljastaa sen mysteereistä tieteen kautta vain sen verran, kun ihmiselle on tarkoitettu. Totuutta maailmankaikkeudesta ei ihmisellä ole. Totuudellista tietoa esimerkiksi eksytyksestä ja totuudesta löytyy Raamatusta useammasta kohtaa. Raamatun kautta ei turhaan ohjata ja varoiteta ihmisiä. Alla olevat Raamatun kohdat kannattaa lukea ajatuksella läpi.


Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä milloinkin mieli tekee. – He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. 2. Tim. 4:3–4.

Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. 1. Tim. 4:7.

Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. – Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, - rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia – petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. – He ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaista! – Nämä näet tunkeutuvat ihmisten koteihin ja kietovat valtaansa syntien rasittamia, monenlaisten oikkujensa riepottelemia naisparkoja, - jotka ovat alttiita uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta. 2. Tim. 3:1-3, 5-7.

Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa. Luuk. 12:15.

Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, - on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään. Hänellä vain on kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. Sellaisesta syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, ilkeitä epäluuloja - ja alituista kinastelua sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat menettäneet järkensä ja kadottaneet totuuden ja pitävät uskontoa vain tulolähteenä. - Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. - Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. - Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. - Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. - Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. 1. Tim. 6:3-10.

He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa. Room.1:25.

Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. 1. Kor. 2:14.

Vältä epäpyhiä ja tyhjänpäiväisiä puheita, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pidemmälle – ja heidän oppinsa leviää kuin syöpä. 2. Tim. 2:16-17..

Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. - Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. - Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. - Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, - mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. - Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. - Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Ef. 5:6, 10-13, 16-17.

Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. – Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. 2. Kor. 11:13-14.

Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu. Gal.1:7-8.

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa ne, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. 1. Joh. 4:1-2.

Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on antikristus, eksyttäjä. - Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. 2. Joh. 1:7, 9.

Minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa varteen tämän kirjan ennussanat. Minä, Johannes, olen kaiken tämän kuullut ja nähnyt. Kuultuani ja nähtyäni sen minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. – Mutta hän sanoi, älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa! Ilm. 22:7–9.

Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. - Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. - Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, - ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2. Tess. 2:9-12.

Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, - loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta. - Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle, ja juuri näiden iljettävien tapojen vuoksi Herra, teidän Jumalanne, hävittää ne kansat teidän tieltänne. 5. Moos. 8:10-12.

Älkää kumartako mitään muuta jumalaa, sillä Herra, joka on kiivas Jumala, ei suvaitse muita jumalia rinnallaan. 2.Moos. 34:14

Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. - Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista. 2.Moos. 34:6-7.

Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. 1. Tim. 2:5.

Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. - Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. - Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. - Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. - Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja. - Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät! Matt. 7:15-17, 21-23.

Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. - Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: – Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa. - Ja samoin: – Herra tietää viisaiden ajatukset, Hän näkee ne turhanpäiväisiksi. 1. Kor. 3:18-20.

Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. - Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat. Ap.t. 2:17-18.

Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan. - Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee Häneltä, joka yksin on Jumala? Joh. 5:43-44.

Uskovan ihmisen tulisi eläessään pyrkiä aina rakkaudellisiin tekoihin toisia ihmisiä kohtaan. Ihmisen rakkaus on kuitenkin hyvin usein pinnallista, valikoivaa, halujen ja himojen ohjaamaa sekä liian usein se kohdistuu vain valikoituihin ihmisiin. Matteuksen evankeliumissa oleva Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky tiivistää kaiken sen, miten ihmisen tulisi tässä elämässä toimia. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. - Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. - Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kun ihminen rakastaa Jumalaa koko sydämestään, sielustaan ja mielestään, hän ei palvo Jumalaa minkäänlaisten ihmiskätten tuotosten kautta; ei rakennusten, alttarien, patsaiden, kuvien eikä muunkaan materiaalin kautta, jotka kaikki liittyvät epäjumalanpalvelukseen ja harhaoppisuuteen. Hän ei myöskään palvo Jumalaa minkäänlaisten luonnonelementtien kautta. Jumalan asuinsija on taivas, ei minkäänlainen ihmisen rakentama tai otaksuma maallinen paikka. Ihmisen tulisi pyrkiä kohti Jumalaa ja Jumalan rakkautta ja tämän tulisi olla ensimmäisellä sijalla uskovan ihmisen elämässä. Omaiset ja läheiset tulevat vasta tämän jälkeen. Myös itsensä rakastaminen ja itsekorostus vievät ihmisen harhapoluille ja kadotukseen. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi tarkoittaa sydämen tekoja eli toisen ihmisen auttamista silloin, kun hän apua tarvitsee. Rakasta lähimmäistäsi tarkoittaa myös sitä, että ihminen ei tee kanssakulkijoilleen mitään pahaa. Roomalaiskirjeessä avataan tätä asiaa: Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. - Käskyt 'Älä tee aviorikosta', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä himoitse', samoin kaikki muutkin voidaan koota tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. - Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain. Avun tarvitsija voi olla kuka tahansa, oli ihminen millainen tahansa, minkä rotuinen tahansa tai uskoi hän mitä tahansa. Avun määrä voi olla myös niin suuri, kuin ihminen pystyy antamaan. Usein kuvitellaan, että pienet teot ovat lähimmäisenrakkaudessa täysin riittäviä, mutta jo Jeesus Kristus opetti toisin. Rakkauden kaksoiskäskyä on ihmisen hyvin vaikeaa noudattaa jatkuvasti, mutta Jumalan totuudellisella ohjauksella eli Pyhän Hengen avulla, Jumalan valitsema ihminen pystyy tähän, kun antaa itsestään kaikkensa Jumalalle ja kasvaa ja kehittyy haastavalla totuudellisella tiellä. Hyvin moni tuntee kertomuksen laupiaasta samarialaisesta, jonka merkitys ei ole vain pelkkä vieraan ihmisen auttaminen. Samarialainen auttoi juutalaista lähimmäistään, vaikka hän itse kuului juutalaisten halveksimaan kansanryhmään. Luukaksen evankeliumi kertoo tästä Jeesuksen opettamasta vertauksesta: Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. - Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. - Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. - Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. - Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. - Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.' Ihmisen ryöstävä ja pahoinpitelevä rosvojoukko kertoo tämän maailman epäoikeudenmukaisuudesta pahuudesta. Pappi ja leeviläinen kertovat niistä uskovista ihmisistä, jotka eivät toteuta lähimmäisenrakkautta Jeesuksen Kristuksen opettaman rakkauden kaksoiskäskyn osoittamalla tavalla Jumalan totuudessa. Lähimmäisenrakkautta osoittaa kuitenkin ihminen, joka tässä elämässä on muiden väheksymä. Samarialainen symbolisoi tässä Raamatun kertomuksessa Jumalalle kuuliaista ihmistä, jota muu maailma halveksuu ja karttaa. Jumalalle kuuliainen ja Jumalan totuudessa toimiva ihminen tekee kuitenkin niitä tekoja, joihin Jumala häntä Pyhässä Hengessään eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa ohjaa. Kanssaihmistä tulee auttaa aina niin paljon, että hän saa todellista apua ja selviää tässä elämässä myös jatkossa eteenpäin. Ihmisen tulee lähimmäisenrakkaudessa olosuhteista huolimatta tehdä niitä tekoja, joita hän toivoisi itselleen tehtävän. Tämä tarkoittaa myös käyttäytymistä, jossa tulee ilmi toisen ihmisen arvostaminen, vaikka asioista ei oltaisikaan samaa mieltä. Jumala on kyllä Jeesuksena ihmisiä opettanut, miten ihmisen tulee toimia lähimmäisenrakkaudessa ja tästä asiasta voi lukea tarkemmin Matteuksen evankeliumista, Jeesuksen Vuorisaarnasta. Hyvin monissa tilanteissa ihmisiltä saattaa puuttua myös hyvät käytöstavat, joiden kautta huomioidaan toinen ihminen. Jokaisen ihmisen tulisi tässä elämässä keskittyä tekemään hyvää toisilleen, ilman arvostelua ja tuomitsemista. Galatalaiskirjeessä opastetaan Jumalalle ja Jumalan totuudelle kuuliaisia ihmisiä: Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' -- Tarkoitan tätä: Antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. -- Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, - epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, - kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. - Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, - lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. - Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. - Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. - Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Hermostuminen, arvostelu, tuomitseminen, riitely, ylimielisyys, juoruilu, välinpitämättömyys, tunnetason kylmyys, ihmisten vältteleminen, tekopyhyys, mustamaalaaminen, toisen ihmisen mitätöinti ja hänen asiansa sivuuttaminen tai ihmisten erottelu eivät kuulu koskaan lähimmäisenrakkauteen eivätkä myöskään ne raakuudet, joita ihminen tekee toiselle ihmiselle. Toisen ihmisen kuunteleminen, arvostaminen, auttaminen ja tukeminen sen sijaan kuuluvat aina. Ihmisen tehtävä on muiden ihmisten auttamisen lisäksi myös eläimistä huolehtiminen sekä luonnon kunnioittaminen ja varjeleminen. Ihmiselle on annettu tehtäväksi pitää huolta siitä, minkä Luoja on luonut. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, miten Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

Kun ihminen toimii lähimmäisenrakkaudessa, hän ei tässäkään kohtaa etsi kunniaa itselleen, vaikka auttaisi muita. Ihmisen tulee auttaa taustalla, salassa, korostamatta itseään, ilman kanssakulkijoiden kehuja. Kehujen kalastelijat haluavat aina kunniaa itselleen, mutta tämä ei ole Jumalan totuuden mukaista, eikä Jumala hyväksy tällaista ihmistä omaan yhteyteensä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus painottaa tätä asiaa. Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. - Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. - Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, - jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Nykyään opetetaan hyvin laajalti, että ihmisen pitää ensin oppia arvostamaan tai jopa rakastamaan itseään, että voisi arvostaa ja rakastaa muita. Tämä on vaarallista opetusta, sillä itsearvostus ja itserakkaus eivät auta ihmistä millään lailla, sillä molemmat asiat kuuluvat tämän maailman tapoihin eikä Jumalan totuuteen. Matteuksen evankeliumin rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi -kohta on tällöin tulkittu väärin. Jumala ei ole itserakkaan eikä itseä arvostavan ihmisen tukena, eikä itserakas ihminen tästä maailmasta koskaan pelastu. Vaikka ihminen voi ristin tiellä vastaanottaa myös Jumalan rakkautta, niin ihminen, joka elää jatkuvasti Jumalaa vastaan rikkoen ilman ymmärrystä Jumalan totuudesta, ei elä Jumalan rakkaudessa vaan Jumalan vihan alla. Jumala ei ole koskaan pelkästään yksi ihmisen määrittämä asia. Jos opetetaan pelkästään, että Jumala on rakkaus, ihminen ei käsitä sitä, että Jumalassa on kaikki ja Hän myös käyttää tätä kaikkea tässä pahuuden maailmassa. Jumalan rakkaus ei ole kuitenkaan ihmisten käsittämää rakkautta ja tätä valottaa heprealaiskirje: jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, Hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Jumalan rakkaudessa kulkeva kulkee haastavaa ristin tietä ja saa kasvaa koettelemusten ja kärsimysten kautta Jumalan valittuna pelastukseen Kristuksen jalanjäljissä. Koska Jumalan antama eksytys on vahvaa, ihminen ei itse käsitä elävänsä Jumalan vihan alla, sillä ihminen ei kykene omin voimin tunnistamaan Jumalan antamaa eksytystä. Jumala auttaa rakkaudessaan kuitenkin niitä ihmisiä, jotka Jumalalle kuuliaisina antavat itsensä täysin Jumalalle ja myös elävät kaikessa Jumalan ohjaamalla tavalla ja toimivat ristin tiellä Jeesuksen opettamassa lähimmäisenrakkaudessa Jumalan puhtaassa totuudessa. Vasta tällöin ihminen voi päästä Jumalan lapseksi ja kuulumaan Jumalan ja Kristuksen perheeseen. Ihmisen tulee kasvaa Jumalan puhtaassa totuudessa kuin pieni lapsi, joka ottaa kaiken hänelle annetun opetuksen epäilemättä vastaan ja oppii ja toteuttaa kaiken juuri niin kuin se hänelle on opetettu. Markuksen evankeliumi kertoo Jumalan lapseksi pääsemisestä: Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. -- Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: ’Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!’ - Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: ’Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä.’ Roomalaiskirje jatkaa samasta aiheesta: Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. - Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ’Abba! Isä!’ - Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. - Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin Hän. Jumalan lapseksi pääseminen vaatii kuitenkin Jumalan valittuna olemista ja Jumalan puhtaassa totuudessa kulkemista ristin tiellä sekä myös tällä tiellä kurinalaisesti pysymistä ja kasvamista, ennen kuin ihminen pääsee Jumalan siunausten vastaanottajaksi ja Jumalan perheen jäseneksi. Jaakobin kirjeessä tuodaan esille Jumalan antamien käskyjen noudattamista, sillä Jumalan valittu ei saa poiketa niistä yhdestäkään: Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, te teette oikein. - Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. - Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Vaikka tämä Raamatun kohta ei tuokaan esille lain kuningaskäskyn ensimmäistä käskyä Jumalan rakastamisesta, sitä tulee uskovan ihmisen noudattaa ehdottomasti. Uskovan ihmisen tulee Jumalan totuudessa aina rakastaa Jumalaa eniten tässä maailmassa. Vaikka ihminen saisikin Jumalan siunauksia totuudellisella tiellä, hän oppii ja kasvaa kuitenkin koettelemusten ja kärsimysten kautta ristin tiellä kuuliaisena ja kurinalaisena loppuun saakka tässä elämässä. Jumala on antanut oman rakkautensa ihmisille näkyväksi syntymällä Jeesukseksi Kristukseksi maan päälle, sovittamaan kaikkien niiden valittujen ihmisten synnit, jotka pystyvät kulkemaan Hänen totuudessaan nöyränä, kuuliaisena ja kurinalaisena. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä Paavalin kautta viestitetään Jumalan totuudellisen ohjauksen alaisena toimiville ihmisille Jumalan rakkaudesta: Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. - Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. - Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että Hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. - Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että Hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntien sovitukseksi. Tämä Raamatun kohta painottaa Jumalan rakkautta, mutta ihmisen ei tule kuvitella, että tämä on yksi ja ainut totuus Jumalasta, sillä Jumala on hyvin paljon muutakin kuin pelkkä rakkaus. Jumalaan liittyy myös tottelemattomien ihmisten rankaiseminen ja tuomiot. Uuden testamentin kirjeistä ei voi ottaa yhtä kohtaa ja opettaa siitä muille ihmisille täytenä Jumalan totuutena. Ihminen ei pysty yksin toteuttamaan Jumalan rakkautta, sillä siihen tarvitaan ristin tiellä aina Jumalan antama Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus ihmisen avuksi. Vaikka ihminen kertoo rakastavansa Jumalaa, niin rakastaako hän vielä silloinkin, kun Jumala koettelee ihmistä totuudellaan, kärsimyksillä, koettelemuksilla, eksytyksellä tai jopa tuomioillaan kuoleman kautta? Ristin tie Jeesuksen jalanjäljissä on niille ihmisille tarkoitettu, jotka pystyvät tällä tiellä kulkemaan ja kasvamaan Jumalan totuudessa Jumalaa rakastaen. Jumalan kasvattava rakkaus ja syntien sovitus eivät ole koskaan kaikkien uskovien osana, vaan nämä asiat mahdollistuvat ainoastaan ristin tiellä Jumalan totuudessa kasvaen. Sama kirje jatkaa: Me pysymme Hänessä ja Hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että Hän on antanut meille Henkeään. Jeesus opettaa Johanneksen evankeliumissa: Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. - Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Jeesuksen opettama lähimmäisenrakkaus kuuluu aina totuudelliselle tielle. Ihmisen toimiessa kuuliaisena Jumalan totuudellisessa ohjauksessa Jumala vaikuttaa ihmisen tietoisuuteen positiivisella tavalla ihmisen paheita, haluja ja himoja vähä vähältä helpottaen, kun ihmisen pyrkimykset ja ponnistelut ovat oikeat ja totuudelliset. Kun ihminen kulkee Jumalan totuudessa ja kasvaa ja kehittyy kohti Jumalaa, antaa Jumala ihmiselle myös omaa rauhaansa. Tällöin myös ihmisen pelot vähenevät, sillä Jumala ottaa ihmisen pelkoja pois, kun ihminen kulkee ja kasvaa Jumalan asettamalla, haastavalla tiellä kohti Jumalaa. Vaikka ihmisen maalliset pelot häviäisivätkin totuudellisella tiellä, ihmisen oppiessa Herran pelko vastaavasti kasvaa, sillä ihmisen tulee aina pelätä ja kunnioittaa Jumalaa. Totuudellisella tiellä itsevarmuus on aina huono asia, sillä itsevarmassa ihmisessä ei ole nöyryyttä eikä kuuliaisuutta Jumalalle. Uskova ihminen, joka pyrkii kaikissa toimissaan toimimaan Jumalan totuuden mukaisesti saa aina Jumalalta tukea omaan elämäänsä, vaikka saakin jatkuvasti kasvattavia koettelemuksia ja kärsimystä. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä opetetaan, miten Jumalan haastavassa totuudessa kulkeminen karkottaa ihmisestä pelon myös Jumalan tuomioiden edessä, mikä kertoo vaillinaisesta opettamisesta, sillä ihmisen tulee aina Jumalan rakastamisen lisäksi myös pelätä Jumalaa. Yksikään ihminen ei voi olla varma siitä, mitä hän kohtaa kuolemansa jälkeen. Tätä Raamatun kohtaa ei kannata pitää omana ohjenuoranaan, sillä kaikki Uuden testamentin tekstit eivät tule Jumalan totuudesta, sillä Jumala on ihmisten tottelemattomuuden ja harhaoppisuuden takia antanut myös osan Uuden testamentin teksteistä saastua. Kun uskova ihminen uskoo sokeasti Uuden testamentin pyhyyteen, hän ei tunnista saastunutta tekstiä eikä halua edes tunnustaa tätä asiaa. Tässä yksi esimerkki Jumalan saastuttamasta tekstistä: Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole - vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta, se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Jumalan totuudessa kulkeminen karkottaa ihmisestä pelon maailmaa kohtaan, kun ihminen oppii ponnistellen kasvamaan Jumalan opettamassa totuudessa ristin tiellä tarpeeksi pitkälle. Tämä ei ole kuitenkaan mikään rakkauden tie, sillä ristin tiellä kasvetaan Jumalan antamien kirousten kautta, koettelemusten ja kärsimysten kautta. Kun ihminen on kuuliainen ja elää Jumalan totuudellisen ohjauksen mukaisesti kilvoitellen kaikessa kohti Jumalaa, antaa Jumala ihmiselle omaa kasvattavaa rakkauttaan ja rauhaansa. Ihmisen tulee kuitenkin aina Jumalan rakastamisen lisäksi pelätä Jumalaa, sillä jos ihminen ei pelkää Jumalaa, hän ei ymmärrä Jumalan kaikkivaltiutta, oikeudenmukaisuutta, suuruutta ja täydellistä valtaa ihmisen elämään. Ihminen ei ymmärrä myöskään vastuuta omista teoistaan ja sitä, että Jumala rankaisee tottelemattomia ja syntisiä ihmisiä aina. Ihmisessä ei tule olla Jumalan edessä rohkeutta, vaan nöyryyttä, alamaisuutta ja Herran pelkoa. Kun ihmisen rakkaus on pelkästään tämän maailman mukaista ja lihallista rakkautta eikä uskolla ole totuudellista pohjaa vaan valhepohja, tämän maailman ihmisten rakkaus ei tule kestämään Ihmisen Pojan ja Jumalan edessä. Ihmisen käsitys rakkaudesta on hyvin rajallinen, sillä ihminen tuntee vain sen rakkauden, joka maan päällä vallitsee. Tämä rakkaus ei ole kuitenkaan Jumalan puhdasta ja täydellistä rakkautta. Jumalan vihan alla elävän ihmisen ajatus tai kokemus Jumalan rakkaudesta perustuu kuitenkin Eksyttäjän antamaan valheellisen rakkauden tuntemuksiin ja kokemuksiin. Ihmiset voivat myös esittää olevansa rakastavia, vaikka ajatukset eivät sitä olekaan. Totuudelliseen uskoon liittyvä totuudellinen rakkaus ei ole pelkkiä sanoja, vaan rakkaus tulee esille ihmisen tekojen kautta hyvästä sydämestä. Jaakobin kirje opastaa tässä asiassa: Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa, mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? - Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, - niin turha teidän on sanoa: 'Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin', jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. - Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. -- Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet - pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. - Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Totuudellisessa uskossa ja totuudellisessa rakkaudessa ihminen ei koskaan keskity itseen, vaan Jumalaan ja tätä kautta Jumalan totuudellisessa ohjauksessa muiden ihmisten auttamiseen. Ihmisen käsitys rakkaudesta voi olla hyvin yksipuolinen ja rajoittunut. Ihmiset kokevat myös rakkauden omien himojensa ja halujensa kautta intohimona, mutta Jumala on antanut himot ja halut ihmiselle kiroukseksi, sillä todelliseen Jumalan rakkauteen ne eivät kuulu. Rakkaus Jumalaa kohtaan tulee olla ensimmäisellä sijalla ihmisen elämässä, sillä vähempi ei totuudellisessa ja todellisessa rakkaudessa koskaan riitä. Totuudellinen rakkaus vahvistuu aina totuudellisessa uskossa sekä Jumalan antamissa koettelemuksissa ja kärsimyksissä, ja se sisältää aina myös sydämen teot ja sydämen ajatukset toisia ihmisiä kohtaan. Totuudelliseen uskoon ja totuudelliseen rakkauteen kuuluu Jumalan rakastamisen lisäksi esimerkiksi nöyryys ja kuuliaisuus Jumalalle, kärsivällisyys, itsehillintä, rauha, hyvyys, tasapuolisuus, rehellisyys, lempeys, ystävällisyys, anteeksianto ja pyyteetön auttaminen. Kun ihminen haluaa toimia ja toimii Jumalan totuudellisessa uskossa ja totuudellisessa rakkaudessa, Jumala helpottaa ihmisen kulkua ja poistaa ihmiseltä häntä kiusaavia paheita, haluja ja himoja. Jumalan totuudessa toimimista, joka sisältää uskon lisäksi myös Jumalan rakkaudessa toimimista, opetellaan totuudellisella tiellä Jumalan ohjauksessa. Efesolaiskirje opastaa Paavalin sanoin: Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, - aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. - Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. - On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.


Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. - Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. - Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Matt. 22:37, 39.

Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ - Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja - Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, - epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, - kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. - Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, - lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. - Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. - Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. - Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Gal. 5:16, 19-25.

Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. - Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. - Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Ef.5:1-2, 5.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. - Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, - ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, - ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. - Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 1. Kor. 13:1, 4-7.

Niinkuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. - Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Joh 15:9,12.

Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. - Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Room. 15:1-2.

Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ - Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, - jotta olisitte Taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. - Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? - Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? - Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Matt. 5:43-48.

Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. - Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. - Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. - Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. - Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. - Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Luuk. 6:28-31,34-35.

Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? - Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme, - jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. 1. Joh.3:17-20.

'Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. - Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. - Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, - jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.' Matt. 6: 1-4.

Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. - Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Jaak. 4:3-4.

Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. - Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. - Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. 1. Joh. 2: 15-17.

Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Matt.6:24.

..Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys. Luuk. 16:15.

Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen. - Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu? - Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. - Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Matt. 15:11, 17-19.



Ihmisten tulisi ymmärtää, että jokainen saa palkkansa sen mukaan, millä tavalla on tämän elämänsä elänyt. Syntinen ihminen ei pelastu, eikä myöskään se, joka ei usko totuudellisesti ja kokonaisvaltaisesti Jumalaan eikä Kristukseen eikä toteuta uskoaan lähimmäisenrakkaudessa Jumalan totuudellisessa ja haastavassa ohjauksessa, ristin tiellä. Pelastumiseen vaaditaan Jumalan valittuna täysi uskonkuuliaisuus tässä elämässä. Jokainen ihminen kohtaa uskostaan tai vakaumuksestaan huolimatta kuolemansa jälkeen Kristuksen eli Jumalan Sanan, siinä olomuodossa, jossa Hän ihmisten kanssa toimii. Toinen korinttilaiskirje opettaa tästä: Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässä on tehnyt, hyvää tai pahaa. Ihminen vastaa kaikesta tekemästään ja tekemättä jättämisestään Jumalalle, myös sanomisistaan ja ajatuksistaan. Pahat teot eivät häviä sillä, että niitä korvattaisiin jotenkin hyvillä teoilla, sillä minkäänlaista oletettua pahaa ja hyvää karmaa ei ole olemassa. Joillekin ihmisille annetaan kuolemanrajakokemuksia, mutta ne eivät anna totuudellista kuvaa siitä, mitä kuoleman jälkeen todella tapahtuu. Näissä henkisissä, eksyttävissä kokemuksissa annetaan ainoastaan totuudellista viestiä siitä, että sielun elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Näillä kuolemanrajakokemuksilla sekä myös kuolleitten omaisten aistimiskokemuksilla Jumala eksyttää ihmistä, joka kuvittelee kuoleman jälkeen saavuttavansa levon ja rauhan ja tapaavansa omaisensa. Tämä on yleinen harhaluulo, jota ihmiset ruokkivat tuntematta totuutta. Tällainen ajattelu antaa ihmiselle vääränlaisen kuvan kuolemanjälkeisestä elämästä, ja tämä valheellinen kuva tuudittaa ihmisen tunteeseen, että hän ei joudu tekemisistään ja sanomisistaan minkäänlaiseen vastuuseen kuolemansa jälkeen. Kaikkinaiset oletetut tai aistitut vainajasielu-kokemukset ovat rankkaa eksytystä, joilla Jumala mittaa ihmistä. Ihmisen tulee aina rakastaa Jumalaa enemmän kuin omaisiaan tai läheisiään. Kuka odottaa näkevänsä edesmenneet omaisensa kuolemansa jälkeen, on pistänyt omaisensa Jumalan edelle. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Vaikka ihminen kokisi olettamansa vainajasielun läsnäolokokemuksen lohdutukseksi, kyse on eksytyksestä, joka vie harhaan. Paikalla ei ole edesmennyttä omaista, vaan Eksyttäjä. Vainaja tulee käsittää ihmisen ruumiiksi, joka maatuu, mutta sielu, jota ihminen ei käsitä, kuuluu Jumalan hallinta- ja tuomiovallan alle. Kuolema katkaisee aina täydellisesti sielun yhteyden maan päälle jääviin ihmisiin, sillä sielu pystyy toimimaan ainoastaan elävän, fyysisen ruumiinsa ja Jumalan antaman elämän hengen avulla. Ihmisen fyysisen kuoleman jälkeen Jumala ottaa välittömästi ihmisen sielun hallintaansa ja sielu saa vastata Jumalalle maanpäällisestä elämästään. Raamatussa kerrotaan usein, miten esimerkiksi kuningas meni kuollessaan lepoon isiensä tykö. Ensimmäinen kuningasten kirja kertoo Daavidin kuolemasta. Niin Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Tämä ei tarkoita ihmisen taivaaseen pääsyä edesmenneiden omaistensa luo lepäämään, vaan ruumista, joka haudataan sukuhautaan, jolloin ihmisen tämän elämän ruumiilliset rasitukset häviävät hänen kuollessaan. Kun ihminen levittää harhaoppisia sanontojaan ja perustelee omaa toimimistaan toteamalla, että 'haudassa saa levätä', hän ei voisi olla enempää väärässä. Tuonela ja helvetti eivät ole lepopaikkoja ihmiselle, sillä molemmissa paikoissa vaaditaan ihmiseltä totuudellista kasvua koettelemusten ja kärsimysten kautta. Helvetissä koettelemukset ja kärsimykset ovat vielä kovempia kuin tuonelassa. Tuonelassa ihmisillä on erilaisia elämänosia, joihin vaikuttaa aina hänen maanpäälliset tekonsa maapallolla. Ihmisen kuoleman jälkeen hänen sielunsa otetaan Jumalan haltuun ja sielu jatkaa omaa oppimistaan Jumalan suunnitelman mukaisesti siellä, mihin Jumala oikeudenmukaisesti sielun sijoittaa, ellei sielu ole oikeutettu pelastumiseen Jumalan valittuna. Edesmenneet omaiset eivät ole koskaan vastaanottamassa maallisesta elämästä lähtevää sielua, sillä sielu siirtyy heti kuolemansa jälkeen vastaamaan Kristukselle, Sanassaan toimivalle Jumalalle, omasta elämästään ja sielu sijoitetaan välittömästi sinne, minne hän Jumalan tahdon mukaisesti kuuluu. Maanpiirissä ei kuljeksi minkäänlaisia näkymättömiä sieluja henkisten ihmisten 'saatettavaksi valoon', sillä sielu on kuolemansa jälkeen tahdoton osa, jolla ei ole liikkumiseen, aistimiseen eikä kommunikointiin vaadittavaa kehoa eikä minkäänlaisia kykyjä eikä omaa tajuntaa. Sielujen sukulaisuus ei säily, sillä Jumala on rakentanut tietyt ihmissuhteet ja olosuhteet vain tätä elämää varten toteuttaakseen maapalloa koskevan suunnitelmansa. Ihmisen palkka eletystä elämästä on joko palkkio tai tuomio. Raamatussa puhutaan monissa kohdissa Jumalan tuomioista ja myös tuomiopäivästä, mutta ilmaisuilla voi olla asiayhteydessään erilainen merkitys. Kappaleen alussa mainittu korinttilaiskirjeen kohta Kristuksen tuomioistuimen eteen tulemisesta kertoo jokaisen ihmisen henkilökohtaisesta tuomion päivästä ja henkilökohtaisesta tuomiosta, joka vastaanotetaan aina heti ihmisen kuoleman jälkeen. Tässä tuomiossa ihminen tuomitaan tekojensa mukaan. Tähän viittaa myös Jeesuksen opettama kohta Matteuksen evankeliumissa: Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. - Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi. Taivas on Jumalan totuudessa kurinalaisesti ristin tietä kulkevien harvojen valittujen osa, tuonela ja helvetti ovat taas niiden osa, jotka eivät pelastukseen vaadittuun uskonkuuliaisuuteen ole kyenneet tai jotka ovat kieltäneet Jumalan ja Kristuksen täysin. Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille kerrotaan myös ihmisen vastaanottamasta tuomiosta maallisen elämän jälkeen: aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. - Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Tämä Raamatun kohta kuvaa myös uskovan henkilökohtaisen uskonsadon määrää, jolla täysimääräisenä pelastuu, mutta vajaalla sadolla vastaanottaa tuonelan kasvattavan osan. Näin ihminen pystyy ylösnousemaan vasta tuonelasta siellä lisää kuuliaisuutta opittuaan. Tuli liittyy koettelevana ja polttavana Jumalaan ja Jumalaan Kristuksena sekä ihmisten tuomitsemiseen ja myös kaiken sen tuhoamiseen, mikä rikkoo Jumalaa vastaan. Tässä Raamatun kohdassa viitataan myös Herran vihan päivään, tuomiopäivään, joka on tuleva maan päällä elävien ihmisten osaksi lopun aikoina. Tuomiopäivä tulee maan päälle tulenliekeissä ja tuomiopäivänä ilmestyy myös Kristus Tuomarina tähän ihmisten tuntemaan maailmaan. Yksikään ihminen, ei edes Jumalan valittu, vältä tätä maan päälle tulevaa tuomion päivää. Jumalan valitut, kuten myös muut Jumalan totuuden vastaanottavat ihmiset tulevat kasvamaan ahdingon ajassa ja Jumalan tuomioiden alla. Johanneksen evankeliumissa Jeesus opettaa kaikkia maanpäällisiä ihmisiä kohtaavasta tulevasta tuomion päivästä: Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat Hänen äänensä. - He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. Haudoissaan lepäävät ovat niitä harhaoppisia ja eksyksissä eläviä maanpäällisiä ihmisiä, jotka ovat uskossaan kuoleman kaltaisessa tilassa ja eivät Jumalan totuutta tunne, ennen kuin Jumala sen Kristuksena kaikille maailman ihmisille tuo toisessa tulemisessaan. Ne ihmiset, jotka ottavat Jumalan valittuina Jumalan tuoman totuuden vastaan ja kasvavat siinä loppuun asti, ylösnousevat tästä elämästä. Muiden osa on vastaanottaa oma tuomionsa uskonsa ja tekojensa mukaan. Tuomiopäivä voi siis olla tästä elämästä kuolleen ihmisen henkilökohtainen tuomionpäivä Kristuksen edessä tai se voi olla ihmiselle suuren ahdingon ajan tuomiopäivä Jumalan antamissa tuomioissa maan päällä sekä henkilökohtainen tuomiopäivä hänen kuolemansa jälkeen. Näin tuomiopäivällä on kaksi eri merkitystä. Lopun aikojen tuomiopäivästä kerrotaan enemmän Totuudellisuus-välilehdellä.

Efesolaiskirjeessä kerrotaan Jumalan lahjasta ihmisille. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Tämä kohta tulkitaan virheellisesti, jos oletetaan, että Jumalan valitseman ihmisen ei pidä tehdä mitään pelastumisensa eteen vaan ottaa pelastuminen lahjana vastaan vain uskomalla Jumalaan ja Kristukseen. Tätä asiaa tämä Raamatun kohta ei tarkoita. Teot tarkoittavat tässä Raamatun kohdassa nimenomaan ihmisen aikaisempia tekoja tässä elämässä, joiden ansiosta ihmistä ei valita Jumalan valituksi. Jaakobin kirjeessä korostetaan hyvin selväsanaisesti eri asiaa eli tekojen merkitystä ihmisen totuudellisessa uskossa. Valheessahan ihmiseltä ei vaadita mitään. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? - Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, - niin turha teidän on sanoa: ’Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin’, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. - Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut -- Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet – pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. - Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? Moni Raamatun kohta korostaa ponnisteluja ja tekojen merkitystä pelastumiseen ja jo Jeesus opetti, miten ihmisen tulee toimia tässä elämässä. Kun ihminen ymmärtää lahjan saamisen maallisesta näkökulmasta ja käsittää, että lahja otetaan aina vastaan ja siitä vain kiitetään, ja se riittää, mennään maallisella tulkinnalla harhaan. Jumalan antamaa lahjaa ei tule käsittää ihmisen maallisesta käsityskyvystä, sillä Henki antaa aivan eri lahjoja kuin ihminen antaa toiselle ihmiselle. Tulee ymmärtää myös se, että pelastumisen lahja on Jumalan lahja Jumalan valitsemille ihmisille, ei kaikille uskoville. Tässä kohdassa tulee ymmärtää myös se asia, että Jumalan lahja oli myös Hänen syntymisensä Ihmisen Pojaksi eli Jeesukseksi Kristukseksi ihmisten keskelle puhtaaksi syntien sovitusuhriksi, jolloin lahjan saajat seuraavat kaikessa Jeesuksen opetuksia ja kulkevat Kristuksen kärsimystietä pelastukseen. Heprealaiskirje kertoo kärsimyksen merkityksestä: Vaikka Hän oli Poika, Hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. - Kun Hän oli saavuttanut täydellisyyden, Hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat Hänelle kuuliaisia. Samassa kirjeessä kerrotaan, millä tavalla Jumalan valitsema ihminen pääsee Jumalan perheen jäseneksi: Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, Hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. - Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. –Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi Hänen Pyhyydestään. - Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Pelkästä uskosta pelastukseen opettava ihminen ei ymmärrä mitään kuuliaisuuden merkityksestä Jumalalle. Jumalan valitseman ihmisen tulee aina tuottaa kuuliaisesti ja kurinalaisesti sitä Jumalan määrittämää satoa uskonkuuliaisuudessa Jumalalle, jotta ihminen voi saada pelastuksen osakseen. Ei Jeesus turhaan ihmistä opettanut uskosta ja pelastuksesta kylväjä-vertauksen tai ahtaan portin ja kapean tien kautta. Uskon lisäksi tulee aina uskoa Jeesukseen Kristukseen tekojen kautta; uskoa siihen mitä Hän ihmisille opetti Jumalasta ja toimia samalla tavalla Jumalan totuudessa ja lähimmäisenrakkaudessa kuin Hän toimi ja opetti. Sama Raamatun kohta jatkaa: Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Jeesuksen Kristuksen opetukset tulee myös nähdä Jumalan antamana lahjana ihmisille, joita ilman ihminen ei tule pelastumaan. Jumalan lahjaan liittyy saumattomasti saajan erityisyys; Jumalan antama pelastuksen lahja on tarkoitettu Jumalan ennalta valitsemille ihmisille, joille Jumala antaa oikeanlaista ymmärrystä, uskoa ja kestävyyttä, sillä kaikki ihmiset eivät pysty uskomaan totuudellisesti, kasvamaan Jumalan totuudessa kärsimysten ja koettelemusten kautta ja toimimaan Jumalan ohjeiden mukaisesti äärimmäisessä kuuliaisuudessa ja vielä elämään tässä totuudessa eri tavalla kuin tämän maailman ihmiset. Tämä maailma on hullutusta ja Jumalan valitsemat ihmiset saavat Jumalalta totuudellisen, pelastukseen johtavan lahjan, joka ei tarkoita tässä elämässä tämän maailman hullutusten ja viisauksien mukaan elämistä, vaan Jumalan totuudessa kurinalaista elämistä. Lahja on Jumalan totuus, ja lahjan saavan ihmisen tulee elää tämän annetun totuuden mukaisesti pelastuakseen. Totuudessa eläminen tarkoittaa Kristuksen jalanjäljissä kulkemista, joka ei tarkoita helppoa tietä vaan vaikeaa ristin tietä, jolla elävä Jumala kasvattaa ja koettelee ihmistä, lahjan saajaa, jatkuvasti puhtaassa totuudessa. Ei Jumala anna lahjaansa sellaiselle ihmiselle, joka sen heti tärvelee eikä halua kulkea kuuliaisena Jeesus esikuvanaan Jumalan ohjauksessa ja koeteltavana jatkuvasti. Paavalin toisessa kirjeessä Timoteukselle selvennetään valittujen ja kutsuttujen asemaa. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka Hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen - ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. - Sen kuuluttajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu. - Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. Roomalaiskirjeessä painotetaan, miten ne, jotka Hän edeltäkäsin on valinnut, Hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että Hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Jeesuksen Kristuksen antama opetus on hyvin tärkeää, sillä ilman tätä opetusta ihminen ei tietäisi miten hänen tulee toimia tässä elämässä. Nimenomaan lain eli uskoon liittyvien perinnäissääntöjen vaatimien tekojen avulla ihminen ei tule pelastumaan, vaan uskon ja sydämen tekojen, jotka kuuluvat vapauden lakiin eli Kristuksen lakiin eli rakkauden kaksoiskäskyyn. Hyvät teot tulee tehdä salassa, kerskumatta niistä muille, niin, että vain Jumala näkee ne. Usko ei ole koskaan puolittaista uskomista, vaan tulee uskoa täydesti tekojen kautta, jotta ihminen pelastuu tai tuonelaan joutuessaan saa kevyemmän osan kuin se, joka ei uskonut totuudessa tekojen kautta. Ihmisen tulee elää niin kuin Jeesus Kristus eli. Roomalaiskirje painottaa: Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä Hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. -- Kun Kristus kuoli, Hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun Hän nyt elää, Hän elää Jumalalle. - Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. - Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. - Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet Hänelle vanhurskauden aseiksi! - Synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. Pelastumisen eteen joutuu ihminen maan päällä ahdingon ajassa ja Jumalan valittuna aina tekemään töitä ja ponnistelemaan Jumalan totuudessa Jumalan koeteltavana, sillä Hengen antama lahja on aivan eri asia kuin ihmisten antama lahja. Miten ihmisen voi olettaa pelastuvan, jos hän pelkästään uskoo, mutta hän kuitenkin tekee syntiä eli keskittyy rahaan ja toimeentuloon sekä tämän maailman asioihin, arvostaa maallisuutta ja maailmallisuutta, elää tämän maailman mukaisesti tai on itsekäs, arvostelee ja tuomitsee muita, levittää harhaoppisuutta, on välinpitämätön muita kohtaan, ei tee Jeesuksen opettamia hyviä tekoja Jumalan totuudessa, ei häpeä ja kadu omia tekojaan eikä anna anteeksi muille? Ei todellinen usko ole koskaan pelkkää puhetta. Vaikka pelastuminen perustuu Jumalan valintaan, harhaoppinen ja tämän maailman mukaan elävä syntinen ihminen ei koskaan pelastu, vaan sellainen ihminen, joka uskoo Jumalaan ja Kristukseen totuudellisesti ja toimii kaikessa nöyränä ja kuuliaisena Pyhässä Hengessä Jumalan antamien koettelemusten ja Jumalan ohjauksen alaisena Jeesuksen tavoin Jumalan valittuna. Jumalan valinta ei edellytä ihmisen aikaisempia, ansioituneita tekoja, mutta valinnan osuttua kohdalle, totuudellinen usko vaatii aina totuudellisia tekoja Jeesuksessa Kristuksessa ja äärimmäistä uskon kuuliaisuutta. Ihmisen tulee ymmärtää, että Jumala antaa ihmiselle kaiken, myös pelastuksen, kenelle se on tarkoitettu, mutta pelastukseen johtava tie on vaativa ja vaikea tie. Portti on ahdas ja tie on kapea, jolta ei saa lipsua. Valitun tulee antaa Jumalalle aina kaikkensa.


Totuudelliseen uskoon ei riitä, että uskoo ja toimii joissakin Jumalan antamissa käskyissä ja Jeesuksen Kristuksen opettamissa asioissa oikealla tavalla, vaan Jumalalle kuuliaisen ihmisen tulee toimia kaikessa Jumalalle kuuliaisena, lain kuningaskäskyn mukaan. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa lain kuningaskäskystä eli rakkauden kaksoiskäskystä: 'Opettaja, mikä on lain suurin käsky?' - Jeesus vastasi: 'Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. - Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. - Toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Tällä opettamallaan asialla Jeesus myös kertoo, miten kymmenen käskyä on edelleen rakkauden kaksoiskäskyssä, mutta kuitenkin muuttuneena, sillä ihmisten toimittamat rangaistukset sääntöjen rikkomisesta eivät sisälly enää rakkauden kaksoiskäskyyn. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo, ettei kumoa laista eikä profeettojen toiminnasta mitään, vaan toteuttaa kaiken itsessään. Laista ei myöskään häviä mitään, sillä Jeesus täytti itse kaiken muun. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. - Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. - Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. - Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Annetusta laista ei hävinnyt mikään osa, sillä Jeesus Kristus sovitti valittujen synnit ja täytti ristillä myös lakiin liittyvän muutoksen omassa ristinkuolemassaan. Tästä kerrotaan Johanneksen evankeliumissa: Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ’Minun on jano.’ - Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. - Jeesus joi viinin ja sanoi: ’Se on täytetty.’ Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Tähän viitataan myös galatalaiskirjeessä: Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: 'Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.' - Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me Häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. -- Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. - Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. - Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Pyhä kirjoitus tarkoittaa tässä kirjoitusta, joka tulee Jumalan puhtaasta totuudesta. Jumala uhrasi Jeesuksessa Kristuksessa oman täydellisen itsensä syntien lunastajaksi ja sovittajaksi. Kristuksen totuudessa elämiseen eli totuudelliseen uskomiseen kuuluu ristin tien lisäksi rakkauden kaksoiskäskyn mukaan eläminen, joka tulee ilmi Jeesuksen opetuksissa. Tämä on Kristuksen laki eli vapauden laki. Jumala on jättänyt koko maailman synnin valtaan, sillä vain Jumalan Pojan kautta Jumalan totuudessa ihminen voi pelastua. Kuka tässä ajassa korostaa lain kymmentä käskyä ja jättää huomioimatta Jeesuksen Kristuksen antaman vapauden lain, joka toteutuu rakkauden kaksoiskäskyn noudattamisessa, toimii vanhentuneen lain mukaisesti ymmärtämättä muutosta, joka käskyihin annettiin. Galatalaiskirjeessä mainittu laki viittaa nimenomaan vanhan liiton lakiin kaikkine säädöksineen, jota ihmisen ei tule noudattaa. Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi Häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. -- Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Tämä Raamatun kohta voi omalla epämääräisyydellään viedä helposti ihmisen harhaan, sillä ihmisen tulee aina tehdä niitä tekoja, joita Jeesus opetti. Pelkkä usko ilman tekoja ja ilman ristin tietä ei riitä mihinkään. Kun ihminen omassa uskossaan seuraa Jeesuksen opetuksia ja tekee Jeesuksen opettamia tekoja, ihminen toimii vapauden lain eli Kristuksen antaman lain mukaan. Laki kaikissa Raamatun kohdissa ei kuitenkaan tarkoita yhtä samaa lakia. Aina tulee tarkastella asiayhteyttä, jotta ymmärtää, kummasta laista on kyse. Koska Uusi testamentti ei ole kaikilta osin puhdasta Jumalan totuutta, tulee ensisijaisesti tukeutua Jeesuksen opetuksiin. Ihminen elää täällä aina Jumalan lakien alaisena ja Kaikkivaltiaan alamaisena, ymmärsi hän tämän tai ei. Toinen Mooseksen kirja kertoo siitä liitosta, jonka Jumala teki Mooseksen ja Israelin kansan kanssa ja se kertoo myös kymmenestä käskystä, jotka annettiin Mooseksen kautta valitulle kansalle. Herra sanoi Moosekselle: 'Kirjoita muistiin nämä käskyt, sillä ne ovat sinun ja Israelin kanssa tekemäni liiton ehdot.' Jo tämä lause kertoo, että nämä käskyt ja niihin liittyvät säädökset on tehty Mooseksen ja Israelin kansan välille, eivätkä ne koske sellaisenaan pakanakansoja, sillä kaikki Kristusta seuraavat, myös pakanakansat toimivat uuden liiton mukaan, jonka sinetiksi Jumala uhrasi itsensä Jeesuksena Kristuksena puhtaaksi sovitusuhriksi ja antoi sitä ennen lain kaksoiskäskyn ihmisille. Vanhan liiton ajan laki ja niihin saumattomasti kuuluvat säädökset olivat tiukat ja ankarat, ja jo Mooseksen toisessa kirjassa olevat lakiin liittyvät säädökset tuovat ilmi sen, että ne eivät ole voimassa enää tänä päivänä. Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla. -- Jos joku lyö isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. - Jos joku kiroaa isäänsä ja äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. -- Mutta jos muuta vahinkoa tapahtuu, annettakoon henki hengestä, - silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, - palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta. Kolmas Mooseksen kirja kertoo myös, miten vanhan liiton aikaisista Jumalan antamista jumalanpalvelusta koskevista säädöksistä ihminen ei saanut poiketa millään lailla, sillä Jumalaa vastaan rikkojaa kohtasi kuolema. Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin tuliastiansa, sytyttivät niihin tulen, panivat niihin suitsuketta ja toivat näin Herran eteen tulta, jota ei ollut tehty Hänen käskynsä mukaisesti. - Silloin Herran luota lähti tuli, joka poltti heidät kuoliaaksi Herran edessä. Ihmisen tulee palvella ja palvoa Jumalaa aina Jumalan totuudessa, Hänen opettamalla tavalla. Jumala opetti ihmisiä Jeesuksena Kristuksena ja apostolien kautta Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen avulla, miten ihmisen tulee palvella ja palvoa Jumalaa. Ihmisen ei tule toteuttaa omaa uskoaan uudessa liitossa minkäänlaisen omaehtoisen tai kaavamaisen ja lakihenkisen palvelemisen kautta, sillä kun Jumalaa palvellaan oman heikon ymmärryksen mukaisesti, eikä Jumalan totuuden mukaisesti, se johtaa kuolemaan eli kadotukseen. Yllämainittu Raamatun kohta kertoo selkeästi, mitä tapahtuu, kun Jumalaa palvotaan Hänen opetuksiaan vastaan. Johanneksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toisianne. Kun pakanakansat oppivat tuntemaan ainoan oikean Jumalan, he saivat oppia tuntemaan Hänet Ihmiseksi syntyneen Jumalan eli Jeesuksen Kristuksen kautta, ei vanhan liiton kautta. Nykyihmisen tulee ymmärtää nämä lain kymmenen kohtaa ja toteuttaa ne heille annetussa rakkauden kaksoiskäskyssä, joka on se käsky, jota Kristukseen uskovien tulee toteuttaa kaikkialla maailmassa. Toisessa Mooseksen kirjassa annetut kymmenen käskyä kaikkine niihin liittyvine tarkkoine säädöksineen oli asetettu valittua kansaa varten: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatan sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. - Sinulla ei saa olla muita jumalia. - Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. - Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. - Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. - Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään. - Muista pyhittää lepopäivä. - Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, - mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. - Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. - Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. - Älä tapa. - Älä tee aviorikosta. - Älä varasta. - Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan. - Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen. Jumala muutti vanhan liiton lain täyttämällä sen puhtaana ja täydellisenä uhrina, sillä vanhan liiton laki osoittautui valitulle kansalle sekä myös Jumalan valitsemille papeille vaikeaksi toteuttaa, eikä sillä päästy Jumalan palvelemisessa täydellisyyteen. Rakkauden kaksoiskäskyssä suurin ja tärkein käsky kattaa kymmenestä käskystä kaksi ensimmäistä käskyä, jotka liittyvät Jumalan tunnustamiseen. Rakkauden kaksoiskäskyn toiseen käskyyn lähimmäisen kunnioittamisesta tiivistyvät kymmenen käskyn käskyt neljästä kymmenenteen. Kymmenessä käskyssä oleva kolmas käsky lepopäivän pyhittämisestä muuttui myös Jeesuksen ristinkuolemassa ja Jeesus valmisteli omissa opetuksissaan ihmisiä tähän. Matteuksen evankeliumi kertoo sapatista Jeesuksen opettamana: Fariseukset tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät Häneltä: 'Saako sapattina parantaa?' - Jeesus vastasi heille: 'Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! - Ja onhan ihminen paljon arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää. Tällä opetuksellaan Jeesus kertoo, miten ihmisen tulee tehdä lähimmäisenrakkauden tekoja aina, joka päivä, viikonpäivistä riippumatta. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, miten Jumalaa ja Kristusta tulee palvella: Jeesus sanoi kaikille: ’Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.’ Tällöin Jumalaa ei palvota ja palvella ja Häneen keskitytä vain yhtenä päivänä, niin kuin ihminen harhaoppisessa jumalanpalveluksessaan tekee, vaan joka ikinen päivä ja tämä palveleminen tapahtuu ristin tiellä kasvamalla normaalissa arjessa eikä missään tietyssä paikassa, jonka ihminen on omistanut harhaoppisesti Jumalalle. - Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, - mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi sapatti. Kun tämä Raamatun kohta avataan uuden liiton valossa, kuusi liittyy lukuna ihmiseen, jonka osa on tehdä työtä ja ponnistella Jumalaa kohti joka päivä tässä elämässä. Seitsemän liittyy aina lukuna Jumalaan ja kuvaa täydellisyyttä. Täydellisen Jumalan luokse ihminen pääsee, kun Hän Jumalan valittuna kulkee Kristuksen jalanjäljissä haastavan totuudellisen tien Jumalan tiukassa ohjauksessa, jolloin hän pelastuu tästä maailmasta Kristuksen kautta ja pääsee taivaan lepoon eli Jumalan yhteyteen elämään. Heprealaiskirje kertoo tästä lepopäivän eli sapatin muuttuneesta merkityksestä, kun vanhasta liitosta siirryttiin uuteen liittoon: Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, - älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa. - Siellä isänne panivat minut koetteelle - ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heille tein. - Minä vihastuin heidän sukupolveensa ja sanoin: 'Aina he kulkevat harhaan.' He eivät tahtoneet seurata minun teitäni, - ja niin minä vihassani vannoin: 'Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.' -- Keille Hän vannoi, etteivät he pääse Hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. - Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko. - Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme Hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. - Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. -- Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: 'Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.' - Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: 'Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.' - Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. - Jos Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä. - Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. - Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. - Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskottelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. Sapattia ei ihminen vietä uudessa liitossa maan päällä, sillä sapatti, levon päivä eli taivaaseen pääsy on niiden ihmisten osa, jotka pelastuvat tästä maailmasta. Ihminen voi Jumalan valittuna pelastua suoraan tai sitten ihminen voi ilman Jumalan valittuna olemista pelastua tuonelan kautta siellä ensin oppimalla ja kasvamalla Jumalan totuuteen. Pelastuakseen valitun ihmisen tulee tehdä Jumalalle mieluisia tekoja joka ikinen päivä ja ponnistella, ettei hän Jumalan koeteltavana horjuisi tällä ristin tiellä eikä lipeäisi siltä. Tässä valossa lepopäivän pyhittäminen maan päällä ei ole enää perusteltua, eikä se ole todellista ja totuudellista lepoa, sillä ihminen elää tässä maailmassa jatkuvasti Jumalan vihan alla. Uusi liitto toi myös muita muutoksia, kun vanha liitto jäi taakse. Uudessa liitossa asetettiin ihmisille vain yksi pappi, joka ei koskaan kuole ja jonka kautta kaikki valitut voivat pelastua ja tämä ainut pappi, ylipappi, on Jeesus Kristus. Yksikään ihminen ei voi tätä Kristuksen täydellistä pappeutta toteuttaa. Heprealaiskirjeessä kerrotaan tästä: Jos Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta ei Aaronin? - Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki. -- Asia käy vielä selvemmäksi, kun virkaan astuu uudenlainen pappi -- Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se oli heikko ja hyödytön: eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. -- Herra on vannonut valan, eikä sitä peruuta: Sinä olet pappi ikuisesti. - Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on. Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasvanut, mutta kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan. - Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, Hänen pappeutensa on muuttumaton. - Siksi Hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka Hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. - Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden. -- Jos ensimmäinen liitto olisi ollut rikkumaton, ei sen sijalle olisi tarvittu toista. Tämä Raamatun kohta kertoo myös sen, miten Jumalaa ei uudessa liitossa palvota jumalanpalveluksen eikä jumalanpalvelukseen asetettujen pappisvirkojen kautta, sillä on vain yksi täydellinen ylipappi, jonka kautta Jumalalle omistettu ihminen voi Kristuksen jalanjäljissä ja rakkauden kaksoiskäskyn rikkumattomalla noudattamisella pelastua. Tähän ihminen ei pysty kuitenkaan ilman Jumalaa. Heprealaiskirje kertoo, miten ihminen ei voi itse omin päin korottaa ketään ylitse muiden Jumalaa palvelemaan. Jeesuskaan ei itse itseään korottanut, vaan Jumala korotti Hänet. Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin. - Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan Hänet korotti se, joka sanoi Hänelle: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. -- Vaikka Hän oli Poika, Hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. - Kun Hän oli saavuttanut täydellisyyden, Hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat Hänelle kuuliaisia. - Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta. Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus asuu Jumalan totuudessa kulkevien ja Jumalan valitsemien ihmisten luona, mutta Jumala ei omassa yhdessä Hengessään asu minkäänlaisissa hänelle omistetuissa rakennuksissa ja tämä asia tulee ilmi Apostolien teoissa: Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Eksytyksen seurauksena ihminen voi palvoa Jumalaa tavalla, joka ei ole totuudellista. Jumala on läsnä ihmisen arkisessa elämässä joka hetki ja tämä tulisi ihmisen ymmärtää. Pelastumisen tavoitteluun ei kuulu kirkkorakennusten, jumalanpalvelusten ja maallisten jumalanpalvelusta toimittavien pappien kautta toimiminen, sillä Kristuksen laki on niiden ihmisten sydämessä, jotka noudattavat Kristuksen lakia sen kaikissa kohdin joka päivä, joka hetki. He eivät tässä työssä maan päällä lepää ennen kuin ovat saavuttaneet pelastuksen. Efesolaiskirjeessä kuvataan sitä, miten Kristus yhdisti oman verensä kautta juutalaiset ja pakanakansat yhdeksi samaksi seurakunnaksi: Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. - Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, Hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana Hänestä. - Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. - Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta Hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin Hän on tehnyt rauhan. -- Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. - Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. - Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja Hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. Tämä Raamatun kohta kertoo, miten Jumala on Jeesuksena Kristuksena kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen yhdistäessään juutalaiset ja pakanat yhdeksi Kristukseen uskovien joukoksi. Tämä on se kirkko ja se temppeli, joka on Kristukseen uskoville ihmisille tarkoitettu ja tästä tulee ilmi se, että tämä rakennus koostuu vain ja ainoastaan ihmisistä, mikään fyysinen kirkkorakennus se ei Jumalan totuudessa ole. Uudessa liitossa ei Jumalaa ja Kristusta palvella ja palvota myöskään minkäänlaisen fyysisen alttarin kautta. Heprealaiskirje opettaa: Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. -- Meillä on alttari, jonka uhria ei liiton teltassa palvelevien ole lupa syödä. - Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. - Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. - Lähtekäämme siis Hänen luokseen leirin ulkopuolelle, Hänen häväistystään kantaen. - Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. - Olkaamme sen tähden Hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat Hänen nimeään. - Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen. Ihmisen tulee ilmentää omaa uskoaan aina oman itsensä kautta ja pyrkiä niihin sydämen tekoihin, joita hänen tulee tehdä Kristuksen lain mukaisesti lähimmäisenrakkaudessa. Sydämen teot eivät toteudu minkäänlaisten rakennusten sisällä alttarin ääressä palvelemalla. Leirin ulkopuolelle lähteminen ja Jeesuksen häväistyksen kantaminen ristin tiellä kertoo juuri päinvastaisesta toiminnasta. Se kertoo lähimmäisenrakkauden teoista ihmisten keskuudessa ja ristin tiestä. Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu siitä, miten ihmisten ei tule seurata omia oppejaan eikä omaa uskoa tukevia lakihenkisiä perinnäissääntöjään ja sama viesti pätee edelleen tänäkin päivänä: 'Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. - Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä'. - Ja Hän jatkoi: 'Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne. -- Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan.' Heprealaiskirje kertoo tulevasta, miten Jumala toimii Kristuksena kansansa kanssa tämän maailman tuhoutumisen jälkeen uudessa Jumalan luomassa maailmassa, tuhatvuotisessa valtakunnassa, jossa kaikki tuntevat Kristuksen ja Hänen opetuksensa: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. - Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Opi tuntemaan Herra.' Silloin he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. - Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa, enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään. Jumalan valitut, ne, jotka pelastuvat tästä maailmasta, toimivat tässä uudessa maailmassa Jumalan tahdon mukaisesti Kristuksen kanssa halliten muita kansoja. Vaikka Jumala pelastaa valittunsa tästä tuntemastamme maailmasta, Hän on valittua ihmistä kohtaan vaativa ja ankara, sillä valitun ihmisen tulee toimia vain ja ainoastaan Jumalan totuudessa ja olla kaikessa Jumalalle kuuliainen pelastuakseen. Tästä kerrotaan Jaakobin kirjeessä: Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi', te teette oikein. - Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. - Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. -- Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. - Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Vapauden laki eli Kristuksen laki vapauttaa Jumalan totuudessa ja tiukassa Pyhän Hengen ohjauksessa ristin tietä kulkevan ihmisen tämän maailman syntisistä tavoista ja johtaa pelastukseen tästä elämästä. Tämä laki vapauttaa Jumalan valitsemat ihmiset myös Jumalan vihan alta tässä pahuuden maailmassa, jossa ihminen on rikkomustensa takia sidottu tähän syntiseen maailmaan ja toimii täällä syntisellä tavalla, joka ikinen päivä. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä opetetaan, miten ihmisen tulee rakastaa Jumalaa, uskoa totuudellisesti Jeesukseen Kristukseen ja pitää kaikki Jumalan antamat käskyt. Jeesuksen jalanjäljissä kulkemalla, ristin tiellä, ihminen pystyy voittamaan tämän maailman. Jumalan avulla ristin tiekään ei ole raskas kulkea, kun ihminen toimii Jumalan totuudessa ja ottaa kaiken Jumalalta saamansa kiitollisena ja nöyränä vastaan. Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa Isää, rakastaa myös Hänen lastaan. - Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme Hänen käskyjään. - Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme Hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. - Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. - Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? Ihminen elää Jumalan eli Kristuksen lain alla, jota hän voi toteuttaa roomalaiskirjeen ohjein tässä elämässä: Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. - Käskyt 'Älä tee aviorikosta', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä himoitse', samoin kaikki muutkin voidaan koota tähän sanaan: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. - Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

On hyvä sisäistää se asia, että toisen ihmisen arvostelu ja tuomitseminen ei tässä elämässä kuulu ihmissielulle. Mikäli ihminen tekee väärin yhteiskuntaa ja sen lakeja vastaan, tuomitseminen kuuluu maan päällä lailliselle tuomioistuimelle, jonka tulisi aina toimia puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja lahjomattomasti. Mutta koska ihminen on haluissaan ja himoissaan eksytykselle altis, hän harhautuu vääryyden tielle myös yrittäessään pitää yllä maanpäällisiä ja maallisia lakeja. Ihmisen tulee kuitenkin totella niitä maallisia lakeja ja säädöksiä, joiden alaisena hän elää. Roomalaiskirje kertoo ihmisen toimimisesta maallisen esivallan alaisena: Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, Häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. - Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. - Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Kaikkinainen ja lopullinen hallinta- ja tuomiovalta kuuluu kuitenkin aina Jumalalle, joka on Sanansa kautta kaiken luonut ja antanut myös elämän. Todellinen kunnia kuuluu myös aina Jumalalle, ei koskaan ihmiselle, vaikka ihmisen tuleekin totella esivaltaa ja niitä yhteiskunnan ohjeita ja määräyksiä, joita hänelle on annettu. Kunnian opettamisessa tämä Uuden testamentin kohta kuitenkin ontuu. Kun Jumala saapuu Ihmisen Poikana ja täydellisenä Kristuksena toisessa tulemisessaan, Hän herättää tämän maailman ihmiset symbolisesti kuoleman kaltaisesta tilasta, josta yksikään ihminen ei pelastu ilman Jumalan ja Ihmisen Pojan todellisen äänen kuulemista. Tämä Kristuksen todellinen ääni ei kuulu tämän päivän evankeliumissa, sillä Kristuksen todellinen ääni kuuluu vasta silloin koko maailmassa, kun Hän tulee ihmisten keskuuteen ensin Ihmisen Poikana ja sen jälkeen täydellisenä, Jumalallisena Kristuksena ja tuo puhtaan, saastumattoman totuuden tullessaan. Kaikki tämän maailman ihmiset ovat Jumalan silmissä kuolleita, sillä vain kirkastetun ja Jumalan tunnustaman Ihmisen Pojan eli täydellisen Kristuksen opettama puhdas totuus voi herättää ihmiset tästä tilasta ja pelastaa osan heistä Jumalan valittuina. Koska kaikki maailman ihmiset ovat rikkomustensa tähden Jumalan vihan alaisia, myös uskovat ihmiset, on Jumala tehnyt kaikki maailman ihmiset tottelemattomuuden vangeiksi ihmisten syntien, uskosta hairahtumisen, harhaoppien levittämisen ja Jumalan pilkkaamisen takia. Jumalan tuomiot kuuluvat kaikille maailman ihmisille ja tästä kerrotaan lisää Totuudellisuus-välilehdellä. Kristuksesta, elämän antajasta ja ihmisten tuomitsijasta kertoo Johanneksen evankeliumi, jossa Jeesus puhuu itsestään sekä myös Ihmisen Pojan toisesta tulemisesta. Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. - Isä on myös antanut Hänelle tuomiovallan, koska Hän on Ihmisen Poika. - Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat Hänen äänensä. - He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. Haudoissaan lepäävät ovat maan päällä eläviä ihmisiä, jotka Ihmisen Poika tulee herättämään puhtaalla totuudellaan valheellisesta kuolemaan ja kadotukseen johtavasta uskosta ja elämästä toisessa tulemisessaan. Elämän ylösnousemus kuvaa Jumalan valitsemien ihmisten pelastumista ja tuomion ylösnousemus tuonelan ja helvetin osaa ihmiselle. Jumala syntyy kahdesti tähän maailmaan ihmiseksi, Ihmisen Pojaksi, molemmissa tulemisissaan. Tämä perustuu Jumalan suunnitelmaan ja Hänen oikeudenmukaisuuteensa, sillä Hän ottaa myös itse maalliset koettelemukset ja kärsimykset osakseen. Kristuksen tulemisessa tarvitaan ihmisen pelastumiseen myös toisessa tulemisessa Ihmisen Poika, jonka kautta pelastus on mahdollista. Ihmisen Poika elää aina ihmisten keskellä, jotta Hänet voidaan tunnistaa todelliseksi Ihmisen Pojaksi, maan päällä eläväksi Jumalan Pojaksi, jolla on todelliset kasvot tässä maailmassa eläneenä. Näin Häntä ei voi sekoittaa eksyttävään henkiolentoon, jollaisia ihmiset ovat harhaluuloissaan, Jumalan eksytyksen alaisena, vastaanottaneet Jeesuksena, auttavina enkeleinä tai yleisesti valon auttajina. Hengellinen tuomitseminen kuuluu myös Sanassaan toimivalle Jumalalle sekä myös Ihmisen Pojalle, minkä asian ihminen on unohtanut. Kun ihmiseltä puuttuu totuudellinen kosketus Jumalaan eli Pyhä Henki, ihminen ei saa Jumalalta totuudellista Hengen ohjausta näissäkään asioissa. Ihmisellä ei ole yksin, ilman Jumalan todellista ja totuudellista tukea, oikeaa ymmärrystä ratkaista edes hengellisiä ristiriitoja. Vihapuheet ja kiroukset eivät kuulu myöskään uskovan ihmisen suuhun. Jaakobin kirjeessä opastetaan tästä asiasta. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. - Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! - Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. - Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä. Toisen ihmisen arvostelun ja tuomitsemisen kautta ihminen saa itse Jumalan tuomion osakseen, sillä yksikään ihmissielu ei ole täällä synnitön ja täydellinen. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opastaa ihmisiä: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. - Niinkuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan ja niinkuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. - Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? - Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? - Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. Muita ihmisiä on niin helppo arvostella, mutta ihmisen tulisi tutkia vain omia tekojaan ja jättää tuomitseminen Jumalalle. Galatalaiskirjeessä opetetaan: Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava Häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. - Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. - Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. - Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Kristuksen laki eli vapauden laki toteutuu vain silloin, kun ihminen kulkee tässä maailmassa täysin Jumalan tahdon mukaisesti. Totuudellisella tiellä, kun ihminen on edennyt tarpeeksi pitkälle Jumalan ohjauksessa omassa uskonkuuliaisuudessaan, voi Jumala puhua totuuden sanoja puhtaassa totuudessa toimivan ihmisen kautta. Ihmisen itsensä tulee kuitenkin aina pidättäytyä toisten ihmisten arvostelemisesta. Jumala ei arvosta toisten ihmisten arvostelijoita ja itsensä korottajia, jotka opettavat ilman Pyhää Henkeä eli ilman Jumalan totuudellista ohjausta evankeliumista totuudesta hairahtuneina, itsetietoisina ja ilman nöyryyttä Jumalan edessä. Jumalan totuuden tuoja koetaan ihmisten arvostelijana ja tuomitsijana, mutta jos ihmisen rikkomuksista Jumalaa vastaan ei saisi mainita mitään, miten ihminen pääsisi perille Jumalan totuudesta? Kun Jumala tuo totuuttaan ihmisille valitsemansa sanansaattajan kautta puhtaassa totuudessa, totuus tulee juuri sellaisena kuin Jumala sen tahtoo ihmisille tulevan. Koska Jumalan totuus ei ole ihmisten totuutta, se aiheuttaa aina närää ja vastustusta. Jumalan totuudessa ihmisen tulee aina toimia nöyränä ja kuuliaisena Jumalan edessä. Toisia ihmisiä opettavan tulisi sisäistää ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kerrottu asia, miten istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, Hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Jos opettaa toisia ihmisiä harhaoppisella tavalla, ilman Jumalan totuudellista ohjausta, palkka on jotakin muuta, kuin mitä ihminen odottaa saavansa. Monet ihmiset voivat kummastella sitä, miten joku ihminen voi tehdä jatkuvasti pahaa joutumatta siitä elämänsä aikana minkäänlaiseen vastuuseen, mutta silloin ihminen ei ymmärrä sitä, mitä tämän elämän jälkeen on tulossa. Jumala tasaa epäkohdat ihmisten elämässä tuonelan, helvetin tai taivaan kautta. Jumala vie kuitenkin tätä maailmaa eteenpäin suunnitelmansa mukaisesti, joka ei ole ihmisen arvosteltavissa, sillä ihminen rikkoo täällä koko ajan Jumalaa vastaan. Jokaisen ihmisen elämänsuunnitelma on erilainen ja lopullinen vastuu omista teoista kannetaan aina fyysisen kuoleman jälkeen, kun sielu kohtaa Jumalan Kristuksena. Ihminen ei koskaan pysty yksin totuudelliseen uskoon ja sen tuomiin totuudellisiin tekoihin, sillä totuudessa toimimiseen tarvitaan aina riittävä kuuliaisuus Jumalalle, Jumalan antama kasvatus ristin tiellä sekä Jumalan antama totuudellinen ohjaus ja tuki. Myös tekojen taustalla olevien ajatusten tulee tulla suoraan ihmisen hyvästä sydämestä. Jaakobin kirjeen sanoin: Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne. - - Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? - Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja. Uskon varjolla ei voi jatkaa samaa elämää kuin ennenkin ja kuvitella silti pelastuvansa. Jaakobin kirje kertoo, miten Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, Hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi? Mammonan palvominen, maallisuuden ja maailmallisuuden rakastaminen, itsekkyys, arvostelu ja tuomitseminen sekä omaisten asettaminen Jumalan edelle eivät kuulu myöskään todelliseen ja totuudelliseen uskoon. Jumalan armo tulee esille ainoastaan Jumalan totuudessa uskon, tekojen, nöyrtymisen, katumuksen, anteeksiantamisen, Herran pelon ja Jumalan kunnioittamisen kautta sekä ihmisen pyrkimyksestä ja oppimisesta siihen totuudelliseen elämään, jota Jumala Ihmisen Poikana eli Jeesuksena Kristuksena opetti.

Jos ihminen ei eletyn elämän jälkeen ole oikeutettu pelastukseen eli ylösnousemukseen, sielun paikka on ylösnousemuksen sijaan tuonelassa tai helvetissä. Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa valittujaan: Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Vaikka ihmiselle opetetaan pelastuksesta ja kadotuksesta, kadotuksessa tuonelaan ei kadota ikiajoiksi, vaan siellä ihmistä koetellaan ja siellä myös opitaan, jotta sieltä voidaan myös ylösnousta aikanaan. Helvetti on jo ihmiselle vaikeampi paikka. Jokainen ihminen lähtee täältä kuoleman kautta, myös Jumalan valittu. Jokainen ihminen joutuu vastaamaan Jumalalle ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan sekä saa osakseen oikeudenmukaisen tuomion. Heprealaiskirjeen kautta tuodaan esille, miten jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Ei tuonela ole mikään hävettävä paikka, johon ihminen joutuu, kun hän jotenkin epäonnistuu tässä elämässä, sillä tuonelan osa on monille ihmisille ennalta määrätty Jumalan suunnitelman mukaisesti. Näin ihminen päätyy oikeudenmukaisesti sinne, mihin hänen kuuluukin päätyä. Tuonelassa opitaan lisää ja sieltä myös ylösnoustaan, kun tarvittavat asiat on opittu. Ilmestyskirjassa kerrotaan siitä, miten Jumalan valitut, pelastukseen oikeutetut ihmiset eivät fyysisen, maanpäällisen kuolemansa jälkeen kohtaa kuolemaa eli kadotusta vaan ylösnousevat. Ylösnouseminen symbolisoi Jumalan yhteyteen pääsemistä, jolloin ihmisen osa ei ole symbolinen kuolema eli tuonela tai helvetti. Voittaminen kuvaa ristin tiellä valittujen ihmisten ponnistelujen tulosta Jumalan totuudessa. Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa. Vanhempi Raamatun käännös kertoo tämän kohdan selkeämmin: Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita. Rikkomuksista seuraa aina rangaistus, joka Raamatun kautta kuvataan kuolemana. Kuolema on myös elämän vastakohta. Elämä tässä yhteydessä tarkoittaa pelastusta eli Jumalan ja Kristuksen yhteydessä elämistä ja Jumalan puhtaassa totuudessa toimimista. Tämä taas on sama asia kuin taivas. Ihminen ei mene koskaan Jumalan luo taivaaseen, joka on Hänen asuinsijansa, sillä Jumala on Henki. Ihminen tarvitsee aina fyysisen kehon, jotta voi elää ja kokea asioita. Toinen kirje korinttilaisille tuo esille Paavalin omaa, vahvaa tietoisuuden kokemusta eli vahvaa näkyä taivaasta. Kolmanteen taivaaseen tempaaminen kuvaa symbolisesti Jumalan Pyhään, puhtaaseen ja totuudelliseen yhteyteen pääsemistä. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala - Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ihminen voi saada Jumalalta hyvin vahvoja tietoisuuden kokemuksia ymmärtämättä mitä tapahtui. Sielu pysyy kuitenkin aina kehossa, mutta Jumala vaikuttaa vahvasti ihmiselle annettuun tietoisuuteen, kuten tässä Paavalin tapauksessa. Kolmas taivas kuvastaa Jumalan Pyhyyttä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta ja tässä yhteydessä olemista. Taivaassa Paavali ei käynyt, sillä ihmisen on ensin Jumalan valittuna Hänelle kaikessa kuuliaisena ponnisteltava ristin tiellä ja kuoltava päästäkseen taivaaseen. Taivas on se paikka, jossa Jumala on valittujensa kanssa Kristuksena läsnä. Ihmiselle on varattuna myös muita paikkoja hänen ansioidensa mukaan. Jeesus kertoo tästä Johanneksen evankeliumissa: Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Koska ihminen on sielu, ihminen tarvitsee sielun lisäksi aina fyysisen kehon ja elämän hengen elääkseen, kokeakseen sekä myös oppiakseen. Jumalalla on varattuna ihmiselle hänen tekojensa mukaisia paikkoja, joissa ihminen vastaa tämän elämän tekemisistään Jumalalle. Kun Jumala sijoittaa ihmissielun hänen maanpäällisen kuolemansa ja tuomitsemisensa jälkeen Jumalan valitsemaan paikkaan, ei sielulla ole enää samaa kehoa eikä sitä samaa tietoisuutta, joka ihmisellä maan päällä oli. Sielu on kuolemansa jälkeen tahdoton ja aistimaton ihmisen osa, sillä ihmissielu toimii vain Jumalan antamassa kokonaisuudessa. Jumala antaa ihmiselle uudessa kasvupaikassa uuden kehon ja uuden elämän hengen, joka käsittää myös tietoisuuden, jossa ei ole mitään edellisestä elämästä. Ihmisen tietoisuus on Jumalan hallussa, ihmisen oma se ei ole. Nämä kuvaannollisesti mainitut huoneet eli paikat, joihin ihmiset tulevat tämän elämän jälkeen sijoittumaan ovat taivas, tuonela tai helvetti. Ihminen voi syyttää Jumalaa mustavalkoisuudesta, koska ihmiselle on varattu joko pelastus tai sitten hänelle jää kadotuksen osa, joka tarkoittaa tuonelaa tai helvettiä. Jumala ei kuitenkaan ole tuomioissaan jyrkkä eikä toimi tunnekuohujen vallassa ja vedä asioita mustavalkoisesti ääripäästä toiseen niin kuin ihminen tekee, vaan antaa aina oikeudenmukaisen tuomion ja ottaa kaikki mahdolliset seikat huomioon tuomioita antaessaan. Jos taivas on kuvaannollisesti väriskaalassa valkoinen ja helvettiä kuvaa musta, ovat kaikki harmaan sävyt hyvin vaalean harmaasta tumman harmaaseen edustettuna tuonelassa. Tuonela ei ole samanlainen kaikille ihmisille, sillä ihmisen osaan tuonelassa vaikuttaa aina hänen maanpäällinen elämänsä tekoineen. Kuka on vähäinen ja kärsii riistettynä tässä elämässä on saava Jumalan armosta aivan erilaisen palkan tuonelassa kuin hänen riistäjänsä tai maailmasta ja maallisesta arvostuksesta nauttinut ihminen. Kuka tuottaa uskonsadossaan lähes täyden määrän, saa aivan eri palkan tuonelassa kuin vähäisen uskonsadon saavuttanut. Ihminen ei ole samanlainen eikä samanlaisessa asemassa tuonelassa kuin maanpäällisessä elämässä. Kun ihminen pyrkii elämään tässä elämässä hyveiden kautta oikeudenmukaisesti, totuudellisesti ja muita ihmisiä huomioon ottaen ja heistä huolehtien, hänellä on aina toivoa paremmasta tämän elämän jälkeen. Helvetti on mustan värin kautta yhtä samaa loputonta kärsimystä kaikille sinne joutuville. Taivas on valkean värin kautta kuvattuna kaikille pelastuneille samanlainen rauhan, levon ja Jumalan rakkauden tyyssija. Kun ihminen on Jumalan valittu ja hän pystyy Pyhän Hengen ohjauksessa kurinalaisesti ja kuuliaisesti toimimaan ristin tiellä tässä elämässä kaikissa toimissaan Jumalan tahdon mukaisesti loppuun saakka, Jumala armahtaa ja antaa ihmiselle hänen syntinsä anteeksi ja hänelle mahdollistuu pääsy taivaaseen. Matteuksen evankeliumissa kuvataan opetuslapsille annetun näyn kautta Jeesuksen kirkastumista ja taivasta: Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. - Siellä Hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. - Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. - Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: 'Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.' - Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä! - Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. - Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: 'Nouskaa, älkää pelätkö.' - Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. - Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus sanoi heille: 'Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika on herätetty kuolleista.' Tämän näyn kautta tuodaan esille sitä, miten Jumala on Kristuksena taivaassa valittujensa kanssa. Jeesuksen ulkomuodon muuttuminen kertoi myös siitä, kuka Jeesus todella oli. Opetuslasten annettiin näyssä tunnistaa Mooses ja Elia, sillä taivas on Jumalan valittujen asuinsija ja valittuja olivat myös Jumalan profeetat. Tämä oli kuitenkin vain pelkkä näky, jonka tarkoitus oli tuoda esille Jeesuksen Jumaluus ja valittujen asuinsija taivaassa. Mooses ja Elia eivät todellisuudessa olleet tässä tilanteessa paikalla, sillä sielulla itsessään ei ole minkäänlaisia henkisiä kykyjä ilmaantua minnekään eikä oma maallinen keho jää olemassaolevaksi vaan jää elottomana ja hajoavana kehona tähän maailmaan. Jumala antaa ihmiselle lukuisten valhenäkyjen lisäksi tässä ajassa myös totuudellisia näkyjä, mutta näiden annettujen näkyjen oikea tulkinta on hyvin vaikeaa. Luukaksen evankeliumissa käsitellään myös ihmisen osaa ja palkkaa maanpäällisen elämän jälkeen: Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. - Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. - Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. – Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. - Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. - Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ - Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. - Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme. - Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. - Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ - Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ - ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ - Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’ Tässä Raamatun kohdassa kerrotaan symbolisesti Lasaruksen kautta, minkälainen ihminen on oikeutettu taivaaseen pääsyyn. Maallisen elämän köyhyys kuvaa sitä, miten Jumalan valittu ei elä tämän maailman ja sen houkutusten ja rikkauksien mukaisesti. Paiseiden kautta kuvataan sitä, miten kärsimys ja koettelemus liittyy aina Jumalan valittujen osaan tässä maailmassa. Lasaruksen kautta kuvataan myös valitun ihmisen vaatimattomuutta ja omaan osaan tyytymistä. Rikas mies, joka kertoo maailmasta nauttivasta, maallista rikkautta omistavasta, itsekkäästä ja muita huomioimattomasta ihmisestä, saa maallisen elämänsä jälkeen ansaitsemansa palkan tuonelassa. Abrahamin kautta kuvataan myös pelastukseen oikeutettuja Jumalan valittuja, joita olivat myös Israelin kantaisät. Tuonelan liekit ja rikkaan miehen tuskainen olo tuovat ilmi sitä palkkaa ja sitä osaa, jonka ihminen oman maanpäällisen elämänsä teoistaan saa. Tuonelassa ihminen oppii ja sitä kuvaa rikkaan miehen katumus maanpäällisestä elämästä. Jumala antaa omaa puhdasta totuuttaan valitsemiensa ihmisten kautta muille maanpäällisille ihmisille, mutta jos tämä totuus ei ihmisille kelpaa, kantaa Jumalan totuuden hyljeksinyt ihminen aina vastuun siitä itse. Viittaus kuolleista nousevaan tarkoittaa Jeesusta Kristusta, sillä ihmiset eivät uskoneet myöskään Jumalan Poikaan, ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan. Vain pieni valittujen joukko seurasi Jeesusta. Tällä Raamatun kohdalla tuodaan hyvin vahvasti esille Jumalan valittujen osaa tässä elämässä, minkä kautta valittu voi pelastua ja saada osakseen pääsyn taivaaseen. Taivas käsitteenä on Raamatussa välillä vaikea tulkittava. Taivas ei tarkoita kaikissa Raamatun kohdissa yhtä ja samaa asiaa. Taivas voi liittyä Jumalan asuinsijaan, joka ei ole ihmisen paikka ja usein myös taivaalla tarkoitetaan uskoon liittyvää asiaa, jolloin toimitaan Jumalan ja Kristuksen yhteydessä tai sitten taivas on se paratiisimainen paikka, jonne ylösnousseet päätyvät. Taivas voi vielä näiden lisäksi olla myös maapallon näkyvä taivas. Jumalan totuudessa kasvanut ihminen ei pelkää kuolemaa, sillä kun ihminen etenee totuudellisella tiellä koettelemusten ja kärsimysten kautta kuuliaisena Jumalan ohjauksessa ja oppii, luottamus Jumalaan vahvistuu ja ihminen hyväksyy sen, että Jumala laittaa hänet tämän elämän jälkeen oikeudenmukaisesti sinne, minne hän kuuluu. Jumalan totuudessa ihmisillä on aina toivoa, joka perustuu puhtaaseen totuuteen ja puhtaaseen uskoon. Roomalaiskirje kertoo: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Kun ihminen elää tässä elämässä nöyränä, vähäisenä ja kärsivänä, hänellä on myös elämässään aina toivoa paremmasta ja tulevasta. Tämä toivo tulevasta ja Jumalan armo toteutuvat kuitenkin vasta tämän elämän jälkeen. Jos ihminen toivoo parempaa elämää ja parempaa osaa itselleen tässä elämässä, keskittyy hän tähän elämään eikä Jumalaan. Tällöin toivoa paremmasta ei tämän elämän jälkeen ole. Aivan eri asia on kuitenkin se valheellinen toivo, jota harhaoppinen ihminen kylvää omilla valheellisilla opeillaan. Kun ihminen elää Jumalan totuudessa ja toteuttaa kuuliaisena tätä totuutta omassa elämässään, totuudellinen ymmärrys, usko ja oikeanlainen toivo lisääntyvät ihmisen elämässä. Tällöin ihminen voi saada osakseen myös Jumalan armon. Jeremian kirjassa Jumala kertoo ihmisen osaksi tulevasta Jumalan armosta ja toivosta: Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Tämä Raamatun kohta ei kuitenkaan viittaa heti tämän elämän jälkeen ihmisen osaksi tulevaan tulevaisuuteen ja toivoon, vaan tulevaan tuhatvuotiseen valtakuntaan. Tähän tulevaan maailmaan ihminen ei pääse suoraan tämän elämän elettyään, vaan vasta silloin, kun Luoja luo tuhatvuotisen valtakunnan maapallolle tämän maailman tuhoutumisen jälkeen. Ihminen kulkee ennen tähän maailmaan menemistä aina Jumalan antamien, edellä mainittujen asuinsijojen kautta, joihin ihminen päätyy eletyn elämän jälkeen. Täyden uskonkuuliaisuuden saavuttaneet Jumalan valitut ylösnousevat tästä elämästä ja ihminen saa tällöin oikeuden elää Jumalan yhteydessä paikassa, jossa Jumalan rakkaus ja rauha ovat jatkuvasti läsnä Kristuksen kautta. Tätä paikkaa nimitetään taivaaksi. Tämä paikka on ihmiselle myös paratiisi, sillä siellä ei vallitse ihmisten synti eikä sitä seuraava turmelus ja pahuus. Taivas ja paratiisi eivät mitenkään tarkoita tämän maailman loppumisen jälkeen tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa, jossa Jumalan valitut tuomitsevat ja hallitsevat Kristuksen kanssa muita ihmisiä. Taivaassa eli paratiisissa ei ketään tuomita. Kun Jumalan valitsema ihminen katuu ja häpeää ristin tiellään kaikkia syntejään niistä oppien ja hän tunnustaa Kristuksen totuudellisesti mitään Hänestä hylkäämättä ja ottaa vastaan Hänet sellaisena kuin Hän on, ihmisellä on mahdollisuus pelastua. Tästä asiasta kertoo vertauskuvallisesti tapahtuma, jossa ristiinnaulitun Jeesuksen vierellä oleva pahantekijä saa Jumalan armahduksen: Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: 'Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!' - Mutta toinen moitti häntä: 'Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? - Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.' Ja hän sanoi: 'Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. - Jeesus vastasi: 'Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.' Tämä Raamatun kohta kertoo kuvaannollisesti, miten pelastuvan ihmisen, Jumalan valitun, tulee tunnustaa Ihmisen Poika eli Jumalan Poika ja kärsiä ristin tiellä samalla tavalla kuin Jeesus Kristus kuuliaisena kärsi. Jeesusta herjaava pahantekijä, joka ei käänny, kuvaa Jumalan vihan alla elävää ihmistä, joka ei käänny eikä ota Kristusta vastaan vaan pilkkaa Häntä. Tämän saman vihan alla, Jumalan antamien kirousten alla, elävät kaikki maailman ihmiset, mutta Jumalan valituilla on mahdollisuus päästä Jumalan vihan alta ja pelastua tästä elämästä ristin tien kautta Jeesuksen jalanjäljissä Jumalan puhtaassa totuudessa. Mikä muilta totuudellisen tien vastaanottavilta eli ristin tien kulkijoilta jää saavuttamatta tässä elämässä Jumalan totuudessa, jatkuu tuonelassa. Hyvin pahasti Jumalaa vastaan rikkova ja Hänet kieltävä ihminen päätyy helvettiin, jossa ihminen kohtaa omien tekojensa ja Jumalan kieltämisen ja pilkkaamisen seuraukset Jumalan antamien kovien tuomioiden mukaisesti. Ilmestyskirja puhuu ensimmäisestä ylösnousemuksesta, joka tarkoittaa pelastumista tästä elämästä ja toisesta kuolemasta eli tuonelaan tai helvettiin joutumisesta. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa. -- Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. -- Kuolema ja tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Ihmisen teot ovat kaikki Jumalan tiedossa, ja tätä symbolisoi kuvaus kirjoista, joissa ihmisen teot ovat kirjattuna. Symbolinen kuvaus elämän kirjasta kertoo valittujen pelastumisesta, jotka kykenevät toimimaan Jumalan totuudessa ja totuudellisessa uskossa tässä elämässä Jumalalle kuuliaisena joka hetki. Mitään fyysisiä ja konkreettisia kirjoja ei ole olemassa, sillä Jumala on Henki, eikä Henki tarvitse mitään maallista ympärilleen. Tuli kuvaa sitä, miten Jumalan tuomiot ja Kristus ovat näissä paikoissa läsnä eri tavalla kuin tässä tuntemassamme maailmassa, sillä tuonela ja helvetti eivät sijaitse maapallolla. Meri kuvaa Raamatussa kansoja, mutta järvi kuvaa pientä ihmisten yhteisöä, jossa ihminen on oppimassa. Ihmisen teot tässä elämässä vaikuttavat siihen, millainen tuonela tai helvetti hänelle on. Jumala seuraa ja ohjailee ihmisen elämää tässä elämässä maapallolla joka hetki, suunnitelmansa mukaisesti. Koska Jumala on Kristuksessa oikeudenmukainen Tuomari, Hän ottaa aina myös huomioon ne olosuhteet ja sen ympäristön, joissa ihminen on elänyt, samoin huomioidaan ihmisen mahdollinen totuudellinen usko ja teot, luonne, kyvyt ja ominaisuudet. Tuonelasta pääsee pois, kun ihminen Jumalan koettelemana oppii ja katuu tämän elämän teoistaan ja hän myös oppii toimimaan Jumalan totuudessa tuonelassa. Tuonelassa ei ole läsnä tämän elämän omaisia, sillä ihminen ei maapallolla olevaa sukuaan omista eikä hän ole siihen kytköksissä enää tämän elämän jälkeen. Tämän elämän omaisiaan ei ihmissielu tapaa enää koskaan tunnistettavassa muodossa. Tuonelaa ja helvettiä kuvataan Raamatussa myös pimeytenä, sillä se on taivaan ja Jumalan valon ja puhtauden vastakohta. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. - Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Itkun ja hammasten kiristysten kautta kuvataan eri tasoisia koettelemuksia ja kärsimyksiä, joita Jumala tuomionsa mukaisesti tuonelassa tai helvetissä ihmisille antaa. Pimeydellä kuvataan näitä ihmistä koettelevia ja kasvattavia paikkoja, joihin menevät eivät ole saavuttaneet tässä elämässä tarvittavaa uskonkuuliaisuutta tai he ovat rikkoneet pahasti Jumalaa vastaan ja kieltäneet Jumalan täysin. Pimeydessä ei ole myöskään Jumalan jatkuvaa hyvyyttä läsnä, vaan läsnä on Jumalan antamat kiroukset ihmiselle, joiden kautta ihmisen tulee kasvaa. Jumalan kiroukset vallitsevat myös maapallolla joka hetki. Ilmestyskirja kuvaa niitä, joiden osana on joutua tuonelaan tai helvettiin tuomionsa mukaisesti. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat, ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tulinen järvi on kuvattu jo ylempänä, mutta rikinkatkuiset lieskat symboloivat koettelemuksia ja kärsimyksiä, joihin liitetään ihmisen oma maanpäällinen pahuus ja pahat teot Jumalan pilkkaamisineen ja kieltämisineen. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Helvettiä kuvataan aikaisemman Raamatun kohdan kautta myös kuolemana ja se on jo lopullisempi paikka, sillä se voi olla ihmiselle ikuinen kadotuksen paikka. Tuonelaan verrattuna helvetti on ihmiselle kauhistuttava paikka. Markuksen evankeliumissa Jeesus opettaa: Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. -- Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, - missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'. - Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, - missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’. Käden pois hakkaaminen kuvaa tämän maailman ihannoimista ja arvostamista sekä myös pahoista teoista luopumista, jolloin toimitaan täysin Jumalan ohjaamien totuudellisten tekojen mukaan. Jalan pois hakkaaminen kuvaa niistä asioista luopumista, jotka johdattavat ihmistä pahuuden, halujen ja viettelysten tielle. Silmän pois heittäminen kuvaa ihmistä houkuttavista ja viettelevistä asioista luopumista, joita tämä maailma tarjoaa näkemisen ja ihmisen kiinnostumisen kautta. Näitä asioita ovat myös ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä mainitut silmien pyyteet. Molemmat silmät tallella oleva kuvaus symbolisoi sitä, miten ihminen paheissaan, himoissaan ja haluissaan kiinnittää huomionsa ja katseensa tämän maailman viettelyksiin, nautintoihin ja pahuuksiin eikä pysty niistä luopumaan. Maailmallisuus ja siinä eläminen eivät kuulu Jumalan valituille, vaan maailman mukaisesti elävälle, sitä ihannoivalle tai sitä rakastavalle ja siitä nauttivalle ihmiselle. Missä mato ei kuole symbolisoi sitä, miten helvetissä ihmistä kalvaa hänen tekonsa jatkuvasti Jumalan antamien koettelemusten ja kärsimysten kautta. Sammumaton tuli kuvaa Jumalan tuomion lopullisuutta. Tuonela ja helvetti koettelevat ihmistä hänen tekojensa seurauksena, minkä kautta ihmiselle annetaan mahdollisuus kasvuun ja parannukseen, mutta helvetti tekee sen tuonelaan verrattuna kauhistuttavammalla tavalla. Synnin palkka on aina elämän vastakohta eli kuolema, eli tuonela tai pahemmassa tapauksessa helvetti, joissa vietetty aika voi tuntua ikuisuudelta ihmiselle. Tässä elämässä tietyn uskonkuuliaisuuden saavuttavalle ihmiselle, joka ei ole pystynyt täyteen kuuliaisuuteen Jumalan totuudessa, ei tuonela näyttäydy kammottavana eikä kauhistavana paikkana. Tuonelassa hän jatkaa siitä, mikä tässä elämässä jäi kesken täyden uskonkuuliaisuuden tavoittelussa. Tuonelassa tai helvetissä ihminen voi kuitenkin joutua olemaan pitkän ajan. Jumalalle ikuisuus on lyhyt hetki, mutta ihmiselle se on loppumattoman pitkä aika. Toinen Pietarin kirje kertoo Jumalan ajallisuuden käsitteestä, joka liitetään myös Kristuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jumala tuo tuomioitaan maan päälle: Mutta älkää te, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Jumala on oikeamielinen, sillä riippuen ihmisen teoista ja totuudessa oppimisesta, voi Jumala armahtaa ihmistä helvetistäkin, mutta ei samalla tavalla kuin tuonelasta. Ihminen kuvailee monia paikkoja ja tapahtumia maanpäälliseksi helvetiksi, mutta helvetti ei ole ihmisen ymmärtämä paikka. Helvetissä ihminen kärsii, mutta ei ihmisen ymmärtämällä tavalla.

Ajatus tuonelasta voi olla ahdistava ajatus uskovalle ihmiselle, jos hänelle on jatkuvasti opetettu Raamatun vastaisesti, että kaikki Kristukseen uskovat tulevat tästä elämästä pelastumaan pelkällä uskolla, ilman tekoja ja ihmisen synneistä välittämättä. Raamattu kertoo tuonelan luonnollisesta osasta syntiselle ihmiselle ensimmäisessä Samuelin kirjassa ja Jobin kirjassa: Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, Hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. -- Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät. Kun uskoville opetetaan Raamatun vastaisesti joka ikiselle uskovalle pelastusta, normaali ymmärrys kuoleman jälkeisestä palkasta on ihmiselle jotakin käsittämätöntä. Tästä elämästä taivaaseen pääsemisen edellytys on Jumalan valinta, synnistä pois oppiminen ja täysi Jumalan totuudellinen tuki koettelevalla ja vaikealla totuudellisella tiellä eli ristin tiellä, Kristuksen jalanjäljissä, jolloin ihminen voi saavuttaa täyden uskonkuuliaisuuden Jumalan edessä. Tässä vaaditaan täyttä keskittymistä Jumalaan ja kurinalaisuutta. Syntisellä ihmisellä on kuitenkin aina toivoa ja mahdollisuus Jumalan antamaan armoon, mutta Jumala edellyttää ihmiseltä aina Hänen totuudessaan tehtäviä tekoja. Armo ei tarkoita aina suoraa pelastumista, sillä Jumalan armo voi tulla esille myös ihmisen vähemmän haastavana osana tuonelassa. Pelastuminen eli suora ylösnousemus on kuitenkin vain niiden ihmisten osana, jotka ovat Jumalan valittuja ja jotka pystyvät Jumalan koettelemana ja Jumalan totuudellisessa ohjauksessa elämään ja kasvamaan tässä elämässä ristin tiellä kuuliaisena Jumalan totuudessa siitä lipsumatta. Roomalaiskirjeessä opetetaan, mikä on Jumalan tahdon mukaisesti elävien Jumalan valittujen ihmisten osa ja mikä on niiden ihmisten osa, jotka elävät tämän maailman tapojen mukaisesti: Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. - Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. -- Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. - Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. - Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. - Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. - Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. -- Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Uskovan ihmisen tulee ymmärtää, että hän ei koskaan kelpaa Jumalalle sellaisenaan, syntisenä ja tämän maailman tapojen mukaan elävänä. Jumala on valinnut ne ihmiset, jotka toteuttavat Hänen tahtonsa täysin ja kulkevat ristin tien loppuun saakka kasvaen, mutta kaikilta uskovilta ei tätä vaadita. Kuka tuottaa vähemmän uskon satoa, jatkaa kasvamista tuonelassa. Tuonela ei ole ihmiselle kuitenkaan helvettiin samaistettava paikka, sillä ihmisen maanpäälliset teot vaikuttavat aina siihen, millainen elämä hänelle tuonelassa tulee elettäväksi. Jokainen ihminen vastaa kuitenkin Jumalalle omasta elämästään, vaikka häntä olisikin eksytetty harhapoluille. Roomalaiskirjeessä opetetaan edelleen: Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. - Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. - Juuri sitä varten Kristus kuoli ja heräsi elämään, että Hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. - - Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. Ei ihmiselle voi opettaa ikuista elämää ja taivasten valtakuntaa Jumalan totuuden vastaisesti. Vaikka ihminen opettaisi toiselle ihmiselle mitä tahansa, Jumala kuitenkin asettaa ihmissielun sinne, minne se oikeudenmukaisesti kuuluu. Hengellisellä opettajalla on kuitenkin opettamisestaan suuri vastuu ja hän kantaa myös oman vastuunsa kohdatessaan Kristuksen kuolemansa jälkeen. Kun tuonelaa ja helvettiä ei ihmisille edes mainita, ei ihminen ymmärrä sitä, että kaikista teoistaan ja tekemättä jättämisistään joutuu vastuuseen tämän elämän jälkeen. Ihminen ei itse tiedä, minne hän joutuu, mutta taivas ei ole se ensimmäinen oletuskohde. Valittujen paikka on taivas, ahdingon ajassa tapahtuvien kurinalaisten ponnistelujen ja kilvoittelun jälkeen, muiden osana on tuonela tai helvetti. Tuonelaa ei ihmisen tarvitse pelätä, sillä Jumala antaa tuonelassa ihmiselle mahdollisuuden oppia tekojen kautta ja myös löytää ja tunnustaa totuudessa Kristus, jonka kautta kaikki on luotu. Tähän tarvitaan kuitenkin aina ihmisen koettelemista ja haastavia olosuhteita, että ihminen oppii. Ihmisen tulee kuitenkin aina pelätä Jumalaa ja pyrkiä tottelemaan Häntä Jumalan totuudessa, sillä ihminen ei omia syntejään ymmärrä, eikä tiedä sitä, minne Jumala hänet tämän elämän jälkeen sijoittaa. On myös ihmisiä, joita pelastus, tuonela ja helvetti eivät liikuta millään lailla. Maailmallinen ihminen elää maailmasta, ei Jumalasta eikä Kristuksesta. Vaikka nämä asiat sivuuttaa ja jättää käsittelemättä omassa elämässään, se ei kuitenkaan vie näitä asioita pois ihmisen elämästä, sillä ihminen ei elä täällä ikuisesti eikä hän itse näistä asioista päätä. Jos pelastusta ei ole ihmiselle luvassa, vaikka hän on sitä kohti pyrkinyt, ihmisellä on vielä mahdollisuus jatkaa tuonelassa tai pahimmassa tapauksessa helvetissä sen oppimista, mitä tässä elämässä on jäänyt kesken. Helvetissä oppiminen on kuitenkin jo paljon vaikeampaa kun tuonelassa. Jumala on aina oikeudenmukainen, sillä Hän ottaa huomioon ihmisen uskon, luonteen, olosuhteet ja ihmisen toimimisen sekä oppimisen tässä elämässä antaessaan ihmiselle tuomiotaan. Jaakobin kirjeessä kerrotaan myös Jumalan tuomioista: Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. - Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton. Kun ihminen tulee tuntemaan Jumalan totuuden, hän tulee tuntemaan myös vapauden lain eli Kristuksen lain totuudellisella tavalla. Vapauden laki liittyy aina totuudelliseen uskoon ja siinä toimimiseen Jumalan totuuden mukaisesti. Tähän lakiin johdattavat kaikki Ihmisen Pojan eli Jeesuksen Kristuksen opetukset, ja tämän lain alaisena ihmisen olisi hyvä toimia kaikissa toimissaan tässä elämässä. Jumala laittaa suunnitelmansa mukaisesti ihmisen tiettyyn paikkaan elämään ja toimimaan tietyillä ominaisuuksilla varustettuna ja tuomitsee myös sen mukaan ihmisen. Uuden testamentin Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä kerrotaan, miten ihminen on ikään kuin pelastuva tulen läpi. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. - Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. - Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Koetteleva tuli kuvaa Kristusta, Sanassaan toimivaa Jumalaa. Palkan saaja, jonka rakennus kestää, kuvaa tästä elämästä pelastuvaa, Jumalan valittua, joka toimii kaikessa Jumalan ohjauksen alaisena, Jumalan tahdon mukaisesti. Tulen läpi pelastuminen tässä Raamatun kohdassa kuvaa tuonelaa, sillä ihminen, joka uskoo, mutta joka ei ole Jumalan valittu ja jonka teot ja ajatukset eivät riitä suoraan pelastumiseen, joutuu vastaamaan maanpäällisistä teoistaan ja ajatuksistaan tuonelassa eli hän jatkaa vielä oppimistaan Jumalan määrittämissä olosuhteissa Jumalan totuudessa. Tuonelasta pääsee pois, kun ihminen Jumalan koettelemana oppii ja ymmärtää totuudesta sekä löytää kuuliaisuuden ja nöyryyden sekä myös Herran pelon Kristuksen edessä. Helvetti on jo lopullisempi paikka ja helvettiin liitetään myös kuolema, joka voi olla myös lopullista. Tällöin helvetissä oleva, täysin tottelematon ja Jumalan kaikilla tavoin kieltävä sielu, voi kohdata loppunsa myös helvetissä. Sielu ei ole kuolematon, sillä se ominaisuus on ainoastaan Jumalalla.


Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. 2. Kor. 5:10.

Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. - Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. - Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Matt. 10: 37-39.

Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room. 6:23.

Jeesus sanoi: 'Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, - eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?' Joh. 11:25-26.

Jos maa imee sisäänsä sateen, joka sitä usein kastelee, ja tuottaa sadon viljelijöilleen, se saa osakseen Jumalan siunauksen. - Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan. - Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut. Hepr. 6:7-8,12.

Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! 1. Piet. 4:18.

Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. - Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. - Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan. Luuk. 6:36-38.

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. - Niinkuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan ja niinkuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. - Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? - Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? - Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. Matt. 7:1-5. Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. - Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Matt. 5:21-22.

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. - Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Matt. 25:29-30.

Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. - Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. Ilm. 20:14-15.

Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema. Ilm. 21:8.

Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. -- Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, - missä 'mato ei kuole eikä tuli sammu'. - Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, - missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’. Mark. 9:43, 45-48.

Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. - Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. - Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, - aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. - Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. - Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. 1. Kor. 3:10-15.

Suojelevat ja varjelevat enkelit eivät kuulu ihmisen elämään, vaikka niin moni tähän uskookin. Raamatussa puhutaan enkeleistä, mutta ilman totuudellista tulkintaa ei voi ymmärtää sitä, että niin moni enkeleihin liittyvä tekstin kohta tulee tulkita suurella ymmärryksellä tai symbolisesti. Vanhan testamentin aikaa kuvaavana ajanjaksona Jumalalle kuuliainen ja Hänen ohjauksessaan kulkeva Jumalan valitsema ihminen sai kulkea Jumalan varjeluksessa, mutta tämä kaikki muuttui, kun Jumalan valtakunta tuli Jumalan Sanassa, Ihmisen Pojassa eli Jeesuksessa Kristuksessa maan päälle. Pelastuminen ei ollut enää tämän jälkeen mahdollista kymmenen käskyn lain ja säädösten sekä Jumalan tiukasti ohjeistaman, juutalaisten toimittaman jumalanpalveluksen ja uhraamisen kautta. Pelastuminen on mahdollista ainoastaan Jumalan valittuna, Jumalan totuudessa elämällä ja toimimalla sekä Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen tukemana, ihmiseksi syntyneen Jumalan eli Kristuksen kautta. Kristuksen kautta pelastuminen tarkoittaa myös ristin tietä sekä kaikkien Jeesuksen Kristuksen eli ihmiseksi syntyneen Jumalan opettamien asioiden noudattamista. Jumala opetti valitsemiaan ihmisiä Jeesuksena Kristuksena sekä Pyhän Henkensä kautta. Opetuslapset tarvitsivat nimenomaan Jeesuksen jälkeen totuudellisen kaitsijan ja koettelijan eli Pyhän Hengen, Jumalan totuudellisen ohjauksen, levittääkseen Jumalan antamaa ilosanomaa eli evankeliumia Jumalan puhtaassa totuudessa. Toinen korinttilaiskirje kertoo ihmisen vääränlaisesta uskosta seuraavasti: Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. - Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Jeesus Kristus Jumalan kuvana heijasti Jumalan puhdasta totuutta ihmisille. Evankeliumia ymmärtämätön ihminen, joka uskoo esimerkiksi suojelusenkeleihin, ei kulje Jumalan totuudessa. Jos opettaa harhaoppisesti Jumalasta, Jeesuksesta, Pyhästä Hengestä, enkeleistä, uskosta, synnistä, syntien lunastamisesta, Jumalan anteeksiannosta, armosta ja pelastumisesta, ei ihminen kulje myöskään Jumalan totuudellista tietä vaan tämän maailman jumalan sokaisemana laveaa tietä. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä muistutetaan myös tästä: lapseni, pysykää erossa vääristä jumalista. Toisessa Mooseksen kirjassa varoitetaan palvomasta muita kuin Jumalaa ainoastaan, sillä Jumala ei muita jumalia suvaitse. Älkää kumartako mitään muuta jumalaa, sillä Herra, joka on kiivas Jumala, ei suvaitse muita jumalia rinnallaan. Maapallolla on paljon alueita, joissa oikeaa uskoa ei ole kaikille edes tarjolla ja joissa Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta ei edes opeteta tai ei edes saa opettaa. Tämä ei kuitenkaan Kristuksen takaisin tullessa sulje näistä paikoista ihmisiä Jumalan totuuden eikä pelastuksen ulkopuolelle. Jumala tuo vielä Jumalan totuuteen ja pelastukseen johtavan vapauden lain kaikkien ihmisten saataville toisessa tulemisessaan maan päälle. Jaakobin kirjeessä kerrotaan Jumalan antamasta laista, rakkauden kaksoiskäskystä: Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi', te teette oikein. - Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. - Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Jumala vaatii valituiltaan uskonkuuliaisuutta ja kurinalaisuutta kaikessa, sillä vapauden lakia ei saa Jumalan valittu rikkoa missään kohdin. Vasta Jumalan vaatimassa uskonkuuliaisuudessa Jumalan valittu voi pelastua tästä elämästä ja tähän uskonkuuliaisuuteen täytyy valitun ponnistella Jumalan kasvattavan ohjauksen alla. Roomalaiskirje jatkaa samasta laista: Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. - Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. - Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. - Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Lain noudattaminen tarkoittaa sydämen tekoja, niitä lähimmäisenrakkauden tekoja ilman arvostelua ja tuomitsemista, joista Jumala opetti myös Jeesuksena Kristuksena. Koska Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen poistumisen ja rajun eksytyksen seurauksena Jumalan totuudesta luopuminen on kohdannut koko maailmaa, myös uskovia ihmisiä, koko maailmasta on mahdollisuus pelastua. Roomalaiskirje kertoo, miten Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta Hän voisi antaa kaikille armahduksen. Kaikille annettu armahdus ei tässä yhteydessä kuitenkaan tarkoita kaikkia maailman ihmisiä, sillä kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tästä maailmasta pelastu, vaikka uskoisivatkin Jumalaan ja Kristukseen. Vain Jumalan ennalta valitsemat ihmiset ympäri maailmaa pelastuvat, jotka pystyvät kulkemaan Jumalalle kuuliaisena Kristuksen jalanjäljissä kärsimysten ja koettelemusten tietä, totuudellisesti uskoen ja toimien Jumalan ohjeistamalla tavalla Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen alaisena. Valituilta tulee löytyä myös kunnioitusta, nöyryyttä ja kuuliaisuutta Jumalan edessä sekä myös Herran pelkoa. Jumala asettaa oikea-aikaisesti valittunsa ympäri maailmaa, eivätkä valitut ole ihmisen olettamia valintoja vaan Jumalan. Pelkkä usko ei koskaan ihmistä pelasta, sillä Jumala vaatii aina ihmiseltä tekoja, joita tehdään ehdottomassa Jumalan totuudessa, armahtavaisuudessa ja lähimmäisenrakkaudessa. Filippiläiskirje korostaa Jumalan totuudessa kulkevan ihmisen kuuliaista kulkua Hänen tiellään. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on Hänen hyvä tarkoituksensa. - Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, - kun pidätte esillä elämän sanaa. Kuka on Jumalan paaduttama rikkomustensa tähden, ei mitenkään kykene omin aikaansaannoksin pelastumaan. Sama kohtalo voi olla uskovalla, joka pitää omassa uskossaan harhaoppisuuden ja pakanallisuuden piirteitä ja jolta puuttuu totuudellinen ymmärrys ja oikea usko Jumalaan ja Kristukseen vaadittujen tekojen lisäksi. Elämän sana kertoo puhtaasta totuudesta, ei siitä totuudesta, jota tämä maailma Jumalasta ja Kristuksesta jakaa. Mutta kun Kristus saapuu toisessa tulemisessaan, ihmisillä on mahdollisuus pelastua ympäri maailmaa. Kuitenkin se, joka varmasti kuvittelee pelastuvansa tästä elämästä, ja ylpeilee sillä, ei tule pelastumaan, sillä Jumala ei arvosta ylpeää ihmistä, vaan nöyrää. Jumala on valinnut Hänen totuudessaan kulkevat ihmiset jo aikojen alussa, mutta ihminen ei itse etukäteen tiedä, onko hän valittujen joukossa.

Ihminen toimii tässä elämässä Jumalan vihan alla, vaikka olettaakin vastaanottavansa Jumalan siunauksia. Ilman Pyhää Henkeä ihminen kuitenkin eksyttää muita ihmisiä samoille harhapoluille, joilla hän itse harhailee. Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. - Silloin se päättää: Minä palaan kotiini, josta lähdin - Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, - silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä ja ne tulevat sisään, ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Samoin käy tämän pahan sukupolven. Saastaisen hengen lähteminen ihmisestä Luukaksen evankeliumissa kuvaa sitä, miten ihmisen suusta tulee ulos se, mikä ihmisen ja hänen vaikutuspiirissään olevat muut ihmiset saastuttaa ja vie synnin tielle. Jumala eksyttää ihmistä, ja ihminen ottaa himojensa ja halujensa vaikutuksesta eksytyksen vastaan. Autio seutu viittaa paikkaan, jossa ihmiselle ei ole mitään totuudellista Jumalasta ja Kristuksesta. Autiolla seudulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vahvistaa eikä kasvattaa omaa uskoaan, joka ei ole elävää. Syntiin liittyy ihmisen harhaileminen ja levottomuus, eikä ihminen saa rauhaa mistään, sillä maailma tarjoaa pelkkää valhetta. Jumala, jota symbolisoi tässä vertauksessa seitsemän henkeä, luvun seitsemän täydellisyyden merkityksen kautta, ei ihmisen synnistä ihmistä palkitse, vaan antaa ihmiselle hänen ansioidensa mukaan lisää kirouksia ja entistä rankempaa eksytystä. Tyhjä huone, lakaiseminen ja järjestyksessä pitäminen kuvaavat täysin Jumalan totuudesta hairahtumista, ihmisen keskittymistä omiin hengellisiin oppeihin, perinnäissääntöihin ja ihmisen ulkokultaisuuteen. Kun ihminen toimii harhaoppisten ja maallisten hullutusten mukaan, eikä toimi ja elä Jumalan totuuden mukaan, ihminen joutuu kantamaan aina tekojensa seuraukset. Tämä sukupolvi ei ole Jumalan totuudessa kulkeva ja Jumalalle kuuliainen sukupolvi, vaan täysin eksyksissä ja pimeydessä kulkeva sukupolvi. Raamatusta on luettavissa, miten Jumala käytti ihmisten koettelemisessa myös riivaajia eli pahoja henkiä. Riivaajat olivat Jumalan antama kirous kansalle ja ne ovat sitä edelleen. Raamattu kertoo useammassa kohdassa riivaajista, sillä Jeesus Kristus, Sanansa kautta ihmiseksi syntynyt Jumala, vapautti ihmisiä näistä Jumalan antamista pahoista hengistä. Pahalle hengelle on tyypillistä, että se tottelee vain Jumalaansa, ei ihmistä. Markuksen evankeliumi kertoo riivaajista, jotka Jeesus karkotti luolissa asuvasta miehestä: Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. -- Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan Hänen eteensä. - ja huusi kovalla äänellä: 'Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua! '- Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. 'Mikä sinun nimesi on?' Jeesus kysyi ja sai vastauksen: 'Legioona', sillä meitä on monta. -- Pahat henget pyysivät Jeesukselta: 'Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin.' - Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki. Haudassa asuminen symbolisoi Jumalan totuudesta kuollutta ihmistä, joka kuitenkin on elossa. Se, ettei tällaista riivattua ihmistä voida enää köyttää eikä kahlita, tarkoittaa myös sitä, että tämän maailman pahuus ei ole ihmisen hallittavissa vaan Jumalan. Kun oppii totuudesta, ymmärtää sen, että Jumala toimii itse Sanansa kautta Saatanana. Koska ihminen elää täällä Jumalan vihan alla, ihmisen elämän henkeen kuuluu Jumalan tahdosta paha henki, joka tulee esille ihmisen paheina, himoina ja haluina. Legioona-ilmaus kertoo myös selkeästi sen, että Jumalalla on tottelemattomalle ja harhaoppiselle ihmiselle varattuna hyvin paljon erilaisia kirouksia, jotka kaikki ihminen joutuu ottamaan vastaan rikkomustensa tähden. Se, että henget menivät sikoihin, jotka syöksyivät järveen kuolemaan ja tuhoon, kuvaavat tämän tapahtuman kautta sitä, mikä on ihmisen kohtalo, kun hän itse toimii saatanana tässä maailmassa toisten ihmisten kanssa. Sika on juutalaisten oppien mukaan saastainen eläin, ja tähän verrataan myös ihmistä, kun saatana vaikuttaa hänessä. Jumala toi Sanansa välityksellä puhtaan, pelastukseen johtavan totuuden maan päälle ja se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Ihmisen Pojan syntyessä ihmisten keskelle. Jeesus puhui usein Jumalan valtakunnasta ja sen tulemisesta. Jumalan valtakunta on silloin läsnä, kun Jumala syntyy itse Sanassaan ihmisten keskelle sekä ilmestyy ihmisille ja antaa valituilleen mahdollisuuden pelastua.



Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. - Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” Mark. 1:14-15.

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. - Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Luuk. 17:20-21.

Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. Matt. 12:28.

Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. - Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois. - Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista - ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Matt.13:47-50.

Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. - He sanovat pilkaten: ”Onko Hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.” - Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan Sana vedestä ja vedellä loi ja jotka Se piti koossa. - Vedellä ja Sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. - Ja sen saman Sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää
varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. 2. Piet. 3:3-7.


Jumala toimii maailmankaikkeudessa Sanassaan, ja Jumalan Sanalla on myös koko maailmankaikkeus luotu. Sanassaan Jumala voi toimia Ihmisen Poikana kuten Hän toimi Jeesuksena Kristuksena eli Ihmisen Poikana, Kristuksena, Henkenä, totuudessa kulkeville Pyhänä Henkenä eli antamalla ihmisille totuudellista ohjausta, henkiolentona, tulessa, pilvessä, kirkkautena, Eksyttävänä Henkenä eli antamalla ihmisille eksyttävää ohjausta, Saatanana tai missä ilmenemisen muodossa tahansa, sillä mitään rajoituksia Jumalalla ei ole. Jumalan Pyhyys tarkoittaa Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, sillä Jumalan ja Ihmisen Pojan eli maanpäällisen Kristuksen tunnustamisella ja Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen avulla ihminen voi ainoastaan pelastua. Jos yksikin näistä puuttuu, ihminen ei pelastu. Pelastuminen voi tapahtua kuitenkin vain Jumalan puhtaassa totuudessa Jumalan valittuna ja ristin tiellä. Ihminen saa tuta Jumalan voiman myös luonnonilmiöiden kautta. Nahumin kirja kertoo: Herra on kärsivällinen, mutta Hänen voimansa on suuri, ei Hän jätä rankaisematta. Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee Hänen tiensä, pilvet ovat Hänen askeltensa pöly. Jumala voi toimia myös luomansa riivaajan eli pahan hengen kautta. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo Saulista, joka harhautui Jumalasta eikä enää totellut Häntä. Herran Henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä. -- Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Kun uskova ihminen liittää hurmostilan vain ja ainoastaan Pyhään Henkeen, hän on vastaanottanut Jumalan antaman eksytyksen. Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta ei ihmisillä enää ole, mutta Jumalan antamaa eksytystä ja Eksyttävän Hengen kanssa toimimista sitäkin enemmän. Toinen tessalonikalaiskirje kertoo Pyhän Hengen menettämisestä: Vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä; - silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. Vääryyden salainen vaikutus kertoo siitä, miten ihminen otti Jumalan antaman, ihmistä koettelevan eksytyksen vastaan, alkoi lipsumaan totuudesta ja hylkäsi lopulta kokonaan Jumalan antaman puhtaan totuuden. Pidättäjä on Pyhä Henki, joka tarkoittaa Jumalan totuudellista ohjausta, jonka Jumala otti tottelemattomilta ja harhaoppisilta ihmisiltä pois. Kun puhdas totuus hylättiin, seurakunta hajaantui ja valhetieto korvasi Jumalan totuuden, Pyhä Henki poistui ja korvautui Jumalan Eksyttävällä Hengellä. Jumalan Eksyttävän Hengen korvatessa Pyhän Hengen, evankeliumin julistaja muuttui vääryyden ihmiseksi eli antikristukseksi ja siirtyi julistamaan valhetietoa ja saastunutta evankeliumia. Jumala tuo Ihmisen Poikana puhtaan totuuden ja tulee toisessa tulemisessaan Poikansa kanssa paljastamaan valheen, jolloin valhetiedon levittäjät ja valheen vastaanottajat eivät enää olekaan niitä uskovia, jotka pelastuvat ja perivät Jumalan valtakunnan. Tästä asiasta kertoo se, miten Jeesus eli Ihmisen Poika on surmaava suunsa henkäyksellä vääryyden ihmisen. Tulemisen kirkkaus liittyy Ihmisen Pojan toiseen tulemiseen, Jumalan voimaan ja puhtaaseen totuuteen. Eksytetty, Pyhästä Hengestä eli Jumalan totuudellisesta ohjauksesta osaton ihminen ei pysty mitenkään tunnistamaan eksytystä ja Eksyttäjää. Apostolien teoissa kerrotaan Simonista, tietäjästä, jonka ihmiset mielsivät Jumalan mieheksi, vaikka hän toimi Jumalan antamassa eksytyksessä ja valheessa. Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. - Kaikki, pienimmästä suurimpaan juoksivat hänen perässään ja sanoivat: 'Hän on suuri voima, Jumalan voima'. - Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä. Oletetun Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen, Jeesuksen Kristuksen tai rukouksen voimalla tapahtuvat ihmeparantumiset ja yliluonnolliset ilmiöt liittyvät tässä ajassa Jumalan antamaan rajuun eksytykseen, joka vie ihmisen harhapoluille. Apostolien levittäessä puhdasta evankeliumia Pyhän Hengen voimalla eli Jumalan totuudellisessa ohjauksessa paljastui myös Simonin valheellisuus, sillä Simon ei ollut Jumalan valittu eikä hän ollut saanut itselleen Pyhää Henkeä vaan Eksyttävän Hengen. Apostoli Pietari nuhteli häntä: Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. Jumala voi toimia maailmankaikkeudessa Sanassaan lukemattomilla tavoilla ja lukemattomissa eri muodoissa, myös sellaisissa, joita ihminen ei käsitä. Raamatussa on paljon kertomuksia siitä, miten Jumala on toiminut menneinä aikoina ihmisten kanssa enkelinä. Sen ajan ihmiselle usko Jumalaan ja Jumalan merkitys ovat olleet kuitenkin erilaiset, kuin tämän päivän ihmiselle. Jumalan antama eksytys muuttuu, kun Jumalan luoma ja ohjailema maailma ja ihmiset muuttuvat. Enkeleitä, ja myös ihmisten ajatusta heistä, tarvitaan myös ihmisen uskon koettelemiseen ja ihmisen eksyttämiseen. Jumala voi toimia henkiolentona, mutta ihminen ei ymmärrä sitä, että koettu henkiolento, joka on esimerkiksi ihmisen käsittämä enkeli, vainajasielu tai miten hyvänsä nimetty tai koettu henkiolento, on sama asia kuin Eksyttäjä eli Saatana. Kun Jumala toimi Jeesuksena Kristuksena maan päällä, Hän toi ihmisille itsensä nähtäville Jeesuksessa sekä Hän toi ihmisille myös totuutensa. Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen Jumalan valituille oli luvattu nimenomaan Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus, ei minkäänlaisia henkiolentoja turvaksi tai avuksi. Tämä on äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja muistaa. Johanneksen evankeliumissa Jeesus lupaa opetuslapsilleen: Te saatte Puolustajan; minä lähetän Hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Apostolien teoissa kerrotaan, miten Jumala toimi Sanansa kautta enkelinä vapauttaakseen apostolit vankilasta, johon he olivat joutuneet julistuksensa tähden. Apostolit olivat vastaanottaneet jo Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen ja saivat tuolloin hyvin vahvaa ohjausta Jumalalta, jotta evankeliumi leviäisi. Tämä Raamatun kohta kertoo myös siitä, että vaikka Jumala koettelee valittuaan, Hän pitää myös aina valitustaan huolta, mutta ei ota kuitenkaan valittujensa kärsimyksiä pois. Mutta yöllä Herran enkeli avasi vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi: - 'Lähtekää täältä. Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.' Tämä oli Jumalan tapa toimia tuohon aikaan, mutta tässä ajassa enkelit on annettu eksytykseksi harhaopeissa kulkeville ihmisille. Kun Pyhän Hengen menettämisen jälkeen luopumus on kohdannut koko maailmaa, ei uskovakaan voi vastaanottaa enää minkäänlaisia henkiolentoja Jumalan totuudesta, vaan kaikki tulee eksytyksestä eli valheesta. Kun Jumala antaa ihmiselle mahdollisuuden Jumalan kutsumana ja koeteltavana oppia, kasvaa ja toimia Jumalan ohjeistamalla tavalla, ihminen voi vastaanottaa Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen, muttei koskaan henkiolentoa totuudessa. Todellinen konkreettinen tuki ihmiselle on ihmiseksi syntyvä Jumala, Ihmisen Poika eli Jumalan kirkastama maanpäällinen Kristus. Mitään muuta totuudellista tukea Jumala ei ihmisille suoraan anna. Koska ihmiset menettivät Jumalan totuudellisen ohjauksen ja ottivat Jumalan antaman eksytyksen vastaan, Pyhää Henkeä eli Jumalan totuudellista ohjausta ei voi ottaa vastaan kuin Jumalan puhtaassa totuudessa Jumalan koeteltavana, oppimalla ja kasvamalla ristin tiellä. Jos tätä ei ymmärrä ja pyytää jatkuvasti Jeesusta ja Pyhää Henkeä avukseen tai Jeesuksen tai Pyhän Hengen kautta parantumista tai vastaavasti henkisin opein enkeleitä auttamaan, ihminen voi rajussa eksytyksessä saada tätä kautta apua, mutta silloin pitäisi ymmärtää, että ihminen ei toimi enää Jumalan totuudessa vaan valheessa ja on saanut Eksyttäjän eli Saatanan avukseen, josta tulee vielä Jumalan antama tuomio. Kun Jumalaan uskova ihminen kohtaa tässä ajassa henkiolentona Jeesuksen Kristuksen, hän saa Saatanan koettelemaan itseään. Nykyajan ihminen ei voi verrata itseään apostoleihin, jotka Jeesus henkilökohtaisesti lähetti levittämään evankeliumia ihmisille. Luukaksen evankeliumissa Jeesus itse kertoo: Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: 'Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!' Tässä Raamatun kohdassa Jeesus kertoo, että Hän tulee Häneen totuudellisesti uskovien ihmisten luokse vasta toisessa tulemisessaan. Näky tai ilmestys Jeesuksesta Kristuksesta ei ole Pyhästä Hengestä eli Jumalan totuudellisesta ohjauksesta osattomalle ihmiselle Kristuksen toinen tuleminen eikä todellinen ja aito Kristus, sillä näyssä ja ilmestyksessä Pyhästä Hengestä osaton ihminen kohtaa Eksyttäjän eli Saatanan. Koska Jumala on kaikilla tavoin oikeudenmukainen, Hän syntyy aina ennen Kristukseksi maan päälle tulemistaan tavalliseksi ihmiseksi ihmisten keskuuteen ja tätä tarkoittaa Ihmisen Poika ja Jumalan Poika. Jumala toimi Jeesuksena Kristuksena Ihmisen Poikana ja Jeesuksen seuraajat saivat kohdata täydellisen Kristuksen eli Sanassaan toimivan Jumalan Ihmisen Pojan kuoleman jälkeen. Sama Ihmisen Pojaksi syntyminen tapahtuu myös toisessa tulemisessa, jotta kirjoitukset toteutuvat. Ihminen voi pelastua ainoastaan Jumalan Pyhyyden eli Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta, joten Jumalan toisessa tulemisessa tästä Pyhyydestä ei voi myöskään Ihmisen Poika eli Jumalan Poika puuttua. Messiaan kohtaaminen näyssä ja ilmestyksessä tässä ajassa liittyy Jumalan antamaan rankkaan eksytykseen ja valheessa koettelemiseen. Ihmisellä on oma käsityksensä siitä, miltä Jeesus näyttää, mutta ihmisen oma eksytyksestä syntynyt käsitys ei riitä mihinkään, kun todellinen tunnistaminen puuttuu. Ihmisen Pojan eli maanpäällisen Kristuksen voi tunnistaa vain silloin, kun ihminen on samaan aikaan elänyt maan päällä kuin Jumala on todistettavasti Sanansa kautta elänyt ihmisenä ihmisten keskuudessa.

Ihmisten on omien viisauksien ja oletusten takia hyvin vaikeaa tunnistaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa. Johanneksen evankeliumissa ihmiset kiistelivät Jeesuksen syntyperästä ja osa epäili Häntä. Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: 'Tämän täytyy olla se profeetta.' - Toiset sanoivat: 'Hän on Messias.' Mutta toiset epäilivät: 'Ei kai Messias Galileasta tule!' - Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.' - Näin ihmiset alkoivat kiistellä Hänestä. Tämän Raamatun kohdan mukaisesti sama toistuu uudelleen ja sama hämmennys valtaa maailman, kun Ihmisen Poika tulee toisessa tulemisessaan ihmiselämänsä elettyään täydellisenä Kristuksena ihmisten keskuuteen. Osa tunnustaa Hänet Jumalan Pojaksi, osa epäilee vain sanan julistajaksi ja osa kieltää Hänet kokonaan, sillä Ihmisen Pojan todellista syntyperää eivät ihmiset tunne eivätkä tiedä, kuten eivät ihmiset tietäneet Jeesuksen syntyneen Betlehemissäkään. Matteuksen evankeliumi opastaa siitä, miten ihminen voi tunnistaa todellisen Ihmisen Pojan ja mitkä ovat tulevan ajan merkit: Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. - Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Matteuksen evankeliumi kertoo myös Ihmisen Pojan tulemiseen liittyvistä merkeistä: Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. -- Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. - Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. - Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. Luukkaan evankeliumi kertoo myös Ihmisen Pojan tulemiseen liittyvistä merkeistä: On oleva niin kuin oli Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. - Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. - Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. Ihmisen Pojan julkiseen tulemiseen liittyy suuri ja tuhoa tuottava tapahtuma maan päällä, joka koskettaa järisyttävästi kaikkia maailman ihmisiä ja joka vaatii myös kuolonuhreja. Sodomalla viitataan tähän paheen pesään, johon tuho tulee kohdistumaan. Taivaalle ilmestyvä Ihmisen Pojan merkki kertoo symbolisesti selvästä ja vahvasta merkistä kaikille maailman ihmisille, joka liittyy Ihmisen Poikaan ja Isään sekä puhtaaseen uskoon ja puhtaaseen totuuteen. Kyse ei ole kuitenkaan silmin nähtävästä ilmiöstä, joka tapahtuu yläilmoissa taivaalla, vaan siitä Ihmisen Pojan tuomasta totuudesta, joka myös konkreettisesti annetaan kaikille ihmisille. Tuleva tuho ei tule tähän maailmaan kuitenkaan Nooan maailman aikaisen veden, vaan tulen kautta ja tästä kertoo toinen Pietarin kirje: Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. - Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Ihmisen Pojan ja Jumalan tulemisessa fyysinen kuolema on niiden ihmisten osana, joille Jumala on sen määrännyt ja siihen viittaa kuvaus, jossa vierestä otetaan toinen ihminen pois ja toinen jätetään. Pois ottaminen ei kuitenkaan symbolisoi ihmisen pelastumista, sillä pelastumiseen tarvitaan aina Jumalan valittuna ja koettelemana kuljettu totuudellinen tie ja siinä oppiminen ja kasvaminen tässä maailmassa, jotta ihminen saa osakseen Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen, Jumalan armon ja pelastuksen. Jumalan tunnustaman ja kirkastaman Ihmisen Pojan tullessa, tästä maailmasta Jumalan tuomioissa kuolevat jatkavat oppimistaan tuonelassa tai helvetissä. Nämä Raamatun kohdat kertovat myös tapahtuman äkillisyydestä, sillä ihminen ei tätä tapahtumaa ja päivää tiedä. Jumala tuo tässä tuhossa oman varoittavan esimerkkinsä maan päälle muita ihmisiä varten. Jumala ei tuhoa kaikkea maata ja kaikkia ihmisiä kerralla, vaan tämän varoittavan esimerkin kautta annetaan muille tämän maailman ihmisille mahdollisuus ottaa Jumalan totuus ja Ihmisen Poika vastaan sekä myös kasvaa Jumalan totuuteen Ihmisen Pojan kasvattamana. Hesekielin kirja avaa Jumalan tapaa antaa varoittava esimerkki muille ihmisille: Ihminen, kun jokin maa tekee syntiä minua vastaan ja on minulle uskoton, minä kohotan käteni ja rankaisen sitä. Minä ehdytän siltä leivän saannin ja lähetän sen keskelle nälänhädän, minä tuhoan siitä maasta sekä ihmiset että eläimet. Toinen Pietarin kirje kertoo samasta asiasta: Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran kaupungit polttamalla ne poroksi ja antoi näin varoittavan esimerkin vastaisten aikojen jumalattomille. Koska ihminen ei tätä Raamatun kohtaa muista eikä ymmärrä, Jumala toteuttaa varoittavan esimerkkinsä uudestaan maailman lopulla ja tulee myös itse maan päälle Ihmisen Poikana eli maanpäällisenä Kristuksena opettamaan ihmisiä. Molemmissa yllämainituissa Raamatun kohdissa, Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa, puhutaan tulevasta Kristuksesta Ihmisen Poikana, jolla on selvä merkitys. Jumala toimii molemmissa tulemisissaan samalla tavalla: Hän syntyy ja elää ensin ihmisenä ihmisten keskellä, jolloin Hänet voidaan myös tunnistaa Ihmisen Pojaksi, joka on elänyt samassa ajassa ihmisten kanssa tässä maailmassa. Ihminen kykenee tunnistamaan Ihmisen Pojan maanpäälliseksi Kristukseksi vasta silloin, kun ylläolevat Raamatussa kuvatut tapahtumat tulevat toteen. Kun ihminen ottaa vastaan muina aikoina muunlaisen, ilmestyksenomaisen Kristuksen, hän on ottanut vastaan Jumalan antaman eksytyksen ja Eksyttäjän. Maailmassa on toiminut myös eksyttäviä ihmisiä, jotka ovat väittäneet olevansa tuleva Messias. Kaikkien Raamatun kohtien tulee kuitenkin täyttyä, ennen kuin oikea ja todellinen Ihmisen Poika saapuu Isänsä ja ihmisille annettujen tuomioiden kanssa. Toinen tessalonikalaiskirje kertoo Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä, jonka Hän on antanut ja antaa edelleen Pyhästä Hengestä osattomille, uskoville ihmisille. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. - Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. - Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, - ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Raju eksytys kertoo valheen kautta tulevista hyvin merkittävistä ja hämmästyttävistä ihmeteoista, ilmestyksistä, näyistä, ennusunista ja yliluonnollisista kokemuksista uskovien ihmisten keskuudessa sekä myös valheellisesta evankeliumista ja valheellisesta profetoimisesta, joita kaikkia Jumala tämän päivän ihmisille antaa ihmisten ansioiden mukaan. Ansiot kertovat ihmisten tottelemattomuudesta ja syntisyydestä. Rajusta eksytyksestä kertoo myös Ilmestyskirja: Sitten näin, kuinka toinen peto nousi maan uumenista. Sillä oli kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet, mutta se puhui kuin lohikäärme. -- Se tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta ihmisten nähden. Peto karitsan sarvineen kertoo valheellisesta Kristuksen evankeliumin julistajasta. Maan uumenista nouseva peto puheineen kertoo siitä, miten julistus ei tule Jumalan korkeuksista Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen tukemana, vaan ihmisen omasta, eksytetystä maallisesta ymmärryksestä. Tunnusteot kuten myös julistus tehdään Jumalan antamassa rajussa eksytyksessä Saatanan vaikutuksesta. Tulen lyöminen taivaasta ei tarkoita suoraa tulta, vaan kuvaa niitä hämmästyttäviä ihme- ja voimatekoja, jotka Jumala tälle eksyttäjälle sallii, sillä näillä teoilla kuvattu peto eksyttää monia valheeseen. Jumalaan liittyy aina voimallinen ja voittamaton tuli ja Jumala on Sanassaan ilmestynyt ihmisille myös tulessa. Tulella myös tämä maailma tuhotaan kaikkineen. Ihminen ei kykene itse minkäänlaisiin ihmetekoihin, kaikki on Jumalasta lähtöisin, vaikka se tulisi valheesta.

Raamatusta on luettavissa, miten Jumala on toiminut ihmisten kanssa monet kerrat enkelinä ja tuonut myös tällä tavalla viestejä ihmisille. Ihmisen ei tulisi koskaan kuvitella olettamiaan enkeleitä lempeiksi ja vaarattomiksi olennoiksi, jotka rakastavina suojelevat, ohjaavat ja palvelevat ihmistä tämän kaikissa pyynnöissä, sillä Jumala toimii itse Sanassaan myös eksyttävänä enkelinä eli Saatanana tai Hän ohjaa riivaajia eli pahoja henkiä toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti. Kun ymmärtää sen, että Jumala ei anna ihmisille enkeleitä avuksi totuudessa, ymmärtää myös sen, että ihmisen tulee etsiä ainoastaan Jumalaa ja Jumalaa Kristuksena Hänen puhtaan totuutensa kautta. Enkeliopetukset, enkelikuvat ja enkelipatsaat ja kaikki muu enkelimateriaali kertovat epäjumalanpalveluksesta. Raamattu kertoo Apostolien teoissa miten Samassa Herran enkeli löi Herodesta, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle. Madot söivät hänet, ja niin hän heitti henkensä. Tässä tapahtumassa Herodes vastaanottaa Jumalan vihan, ja Jumala toimii Sanassaan itse Herran enkelinä pannessaan tuomionsa täytäntöön. Samaa viestittää Toinen Samuelin kirja: Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: ' Jo riittää. Laske kätesi.' Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla. - Nähdessään enkelin surmaavan kansaa Daavid sanoi Herralle: 'Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun.' Tässä Raamatun kohdassa enkeli kuvaa Jumalaa Sanassaan, Jumalan oikeana kätenä, yhtenä Hengen ilmenemisen muotona, jonka kautta Jumala toimii tässä maailmassa. Jumala toimii samaan aikaan hyvin monissa ilmenemisen muodoissa, sillä Jumala on Henki. Matteuksen evankeliumi kertoo enkelikuvauksen kautta ihmisen tuomiosta Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa. - Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat Hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. - Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita. Jumala voi toimia Sanassaan Ihmisen Poikana sekä myös enkelinä, Hengen ilmentymänä. Moni Raamatun kuvaus, joka liittyy enkeleihin, on kuitenkin symbolinen kuvaus Jumalan toiminnasta. Raamatussa on luettavissa monia vastaavia tapahtumia, jotka liittyvät ihmisten rankaisemiseen. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan Jumalan antamista vitsauksista Egyptissä, joista viimeisin oli ihmistä koettelevin: Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Koska Jumala ei enää ilmennä itseään tässä ajassa näin vahvasti ihmisten keskuudessa ja totuus Jumalasta on saastutettu, seuraamukset ihmisen teoista eivät ole tulleetkaan saman tien tässä elämässä, vaan tuomio ja sen täytäntöönpano ovat tapahtuneet vasta maallisen elämän jälkeen. Näin ihminen elää maallisen huolettomana ja täysin epätietoisena siitä, että hän joutuu vastuuseen kaikista teoistaan ja sanomisistaan. Ihminen tulee vielä tässä maailmassa vastaanottamaan Jumalan tuomiot niin kuin ne on Raamatussa ilmoitettu. Jeesus Kristus viittaa enkeleihin Matteuksen evankeliumissa sanomalla Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin. Jumala voi Sanassaan ilmentää itseään lukemattomina erilaisina Hengen ilmentyminä, mikäli Hän haluaa sen tehdä. Vaikka Jumala syntyi Sanassaan Ihmisen Pojaksi, se ei tarkoita, etteikö Hän pystyisi samaan aikaan olemaan lukemattomissa muissa paikoissa läsnä. Jumala on mittaamaton Henki ja Hänelle ei mikään ole mahdotonta. Sielut eivät tähän yhteen Henkeen tai mittaamattomaan Jumalan tietoisuuteen kuitenkaan kuulu. Sielulla on Jumalan antama erillinen ja vähäinen tietoisuutensa, johon Jumala vaikuttaa ja jota Hän ohjaa koko ajan. Ihmisen tulee uskoa Jumalaan itseensä sekä myös Jumalaan Ihmisen Poikana, mutta ihmisen ei tule koskaan keskittyä herkästi ihmistä eksyttäviin Hengen ilmentymiin kuten enkeleihin, missä ilmenemisen muodossa Jumala voi myös toimia. Vaikka Jumala toimii myös enkelinä, näitä eksyttäviä Hengen ilmentymiä ei ole ihmisen kuitenkaan sallittua palvoa. Jumala on opettanut, että on vain yksi Ihmisen Poika, Messias eli Kristus, johon ihmisen tulee uskoa ja jonka kautta ihminen pelastuu. Paavali kertoo tästä kirjeessään roomalaisille uskoville seuraavasti: Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, - on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta Hän oli Daavidin jälkeläinen; - pyhyyden Hengen puolelta Hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, - ja Häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta Hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. - Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. - Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille. Matteuksen evankeliumissa mainitaan, miten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. -- Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä. Tässä tekstissä Henki on Jumalan Henki ja paholainen eli kiusaaja on myös Sanassaan toimiva Jumala, jolloin koetellaan Ihmisen Poikaa eli ihmiseksi syntynyttä Jumalaa autiomaassa ennen toimimisensa alkua. Jeesusta palvelevat enkelit ovat Jumalan ilmenemisen muotoja, sillä Jumala toimii lukemattomissa ilmenemisen muodoissa samanaikaisesti. Jumala ei ole ihmisen käsityskyvyn ulottuvissa, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Jumala on kyllä moneen kertaan opettanut ihmisille, ketä heidän tulee palvoa. Paavali kertoo Apostolien kirjan mukaan, miten hän palvoo nimenomaan Jumalaa, ei viestintuojaa. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Vasta Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen vastaanotettuaan ja riittävässä uskonkuuliaisuudessa Pyhän Hengen ohjaamana ihminen voi ottaa vastaan turvallisesti Jumalan erilaisina Hengen ilmenemisen muotoina, mikäli se on tarpeellista, sillä Jumalan antaman Pyhän Hengen eli Jumalan totuudellisen ohjauksen ja tuen avulla osataan ottaa Hengen ilmentymä Jumalan totuudessa ja oikealla ymmärryksellä vastaan. Heprealaiskirje kertoo Paavalin suulla ja ymmärryksellä enkeleistä, joka ei ole kuitenkaan totuudellista opetusta: Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka ovat saaneet osakseen autuuden. Tällä viestitetään siitä, miten tuohon aikaan Jumala tuki ja auttoi valitsemaansa ihmistä myös näkyvien enkeleiden avulla, sillä valittujen ihmisten tuli Jumalan antamassaan puhtaassa totuudessa ja ristin tiellä kulkien levittää evankeliumia mahdollisimman monille ihmisille. Jumala näytti tuolloin tarkoituksella vahvan tukensa apostoleille enkelinä toimimisen kautta heidän vaikeassa tehtävässään. Jumala ei kuitenkaan kertonut suunnitelmansa mukaisesti Paavalille totuutta enkeleistä, sillä Jumala toimii itse Sanassaan enkelinä, eikä tarkoitus ole palvella ihmistä millään lailla vaan viedä suunnitelmaansa eteenpäin. Jumala ei palvele ihmistä, vaan ihminen palvelee Jumalaa. Myös tämä Raamatun kohta kertoo siitä, miten ihminen ei tunne Jumalan suunnitelmaa eikä täydellistä Jumalan totuutta. Uudessa testamentissa on monia kohtia, kuten myös tämä yllä mainittu kohta, joita ihminen ei voi ottaa suoraan itselleen, sillä tämä kohta on Jumalan saastuttama. Ilman elävää Jumalaa Raamattu muuttuu ihmisille eksyttäväksi kirjaksi, josta irrotetaan mahdollisia saastuneita Uuden testamentin kohtia tai Vanhan testamentin vanhaan liittoon liittyviä kohtia opetettavaksi ihmisille ymmärtämättä totuudellista kokonaisuutta tai Jumalan suunnitelmaa. Ilman elävän Jumalan ohjausta myös kaikkinaiset ilmestykset johtavat ihmistä harhaan. Ihmisen tulee uskoa puhtaassa totuudessa Jumalaan ja nimenomaan näkymättömään Jumalaan eikä näkyvään Jumalan Hengen ilmenemisen muotoon, sillä ihminen ei osaa erottaa sitä, tuleeko Jumalan antama näky tai ilmestys totuudesta vai valheesta ja eksytyksestä. Koska ihmiset palvovat ja rukoilevat tässä ajassa kaikkialla enkeleitä, ei Jumala niitä puhtaassa totuudessaan totuudellisen tien kulkijoille tänä päivänä anna. Totuudellisella tiellä ihminen ei tarvitse ilmestyksiä, sillä ihmisen tulee aina uskoa näkymättömään Jumalaan. Enkeleitä ei ihminen saa koskaan palvoa eikä heidän edessään kumartua palvomisen merkiksi. Ilmestyskirjassa Jumala tuo ilmi tämän asian Johannekselle: Minä, Johannes, olen kaiken tämän kuullut ja nähnyt. Kuultuani ja nähtyäni sen minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. - Mutta hän sanoi: 'Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!' Tässä Raamatun kohdassa Jumala kertoo selvästi sen, mitä ei ihminen ennen, eikä ihminen nytkään, ole täysin ymmärtänyt. Jumala on ilmoittanut ihmisille oman tahtonsa ja enkeleiden palvominen ei kuulu Hänen tahtoonsa. Koska Jumala käyttää enkeleitä Häntä vastaan rikkovien ihmisten eksyttämisessä, tässä Raamatun kohdassa Jumala opettaa ihmistä omalla tavallaan. Raamatun kohdassa annetaan ymmärtää enkelin olevan Jumalasta oleva erillinen olento, sillä Jumala opettaa tässä kohdassa nimenomaan enkeleistä. Erillinen olento ei ole kuitenkaan oikea tulkinta, vaan se, että ihminen ei saa palvoa enkeleitä eikä keskittyä heihin. Kun Jumala antaa ihmisille näkyjä ja unia, ihmisen oman järjen mukainen tulkinta ei ole oikea, sillä Jumala antaa tarkoituksella symbolisia viestejä, jotka ihmisen omalla ymmärryksellä tulkitaan väärin. Vasta elävän Jumalan kanssa, totuudellisella tiellä, ihminen saa näkyihinsä ja uniinsa totuudellisen Jumalan antaman tulkinnan, kun hän osaa odottaa sitä kurinalaisesti tarpeeksi pitkään Jumalaan keskittyen. Jos ihminen tässä vaiheessa keskittyy vain näkyynsä tai uneensa, hän saa tulkinnan, joka ei tule Jumalan totuudesta. Jumala ei anna ihmiselle koskaan mitään helpolla, sillä ihmisen tulee aina keskittyä puhtaassa totuudessa Jumalaan eikä minkäänlaisiin asioihin. Koska ihminen elää Jumalan vihan alla, hän ei saa siunauksia, vaan kirouksia Jumalalta suunnitelman mukaisesti. Jos esirukoilija, evankelista tai hengellinen opettaja kuvittelee saavansa Jumalalta suoraan totuudellisia viestejä, hän ei tunne Jumalan toimintatapoja lainkaan, eikä ymmärrä myöskään mitään Jumalan antamasta rajusta eksytyksestä eikä Pyhän Hengen puuttumisesta uskovilta. Jumala ei toimi koskaan ihmisen olettamalla tavalla, sillä Jumala ei ole ennalta arvattava. Ihminen, joka ei ole uskova, voi yllättäen saada täysin totuudellisen viestin Jumalalta, vaikka ei itse viestin totuudellisuutta ymmärräkään. Mitään loogista kaavaa ja valmista puhdasta, suoraa kanavaa Jumalaan ei ole olemassa, sillä Jumala kasvattaa, ohjaa, mittaa, rankaisee, opettaa ja eksyttää ihmistä suunnitelmansa mukaisesti, eikä ihminen itse tiedä, mitä Jumala on hänelle tekemässä. Kun ihminen ei toimi elävän Jumalan kanssa, hän on täysin hukassa omissa toimissaan ja sanomisissaan. Koska ihmisellä ei ole Jumalan puhdasta totuutta, enkeleihin on harhauduttu ja tästä enkeleiden palvonnasta on muodostunut etenkin henkisten ihmisten tapa. Myös hengellisen opetuksen kautta korostetaan Jumalan totuuden vastaisesti myös enkeleitä, etenkin suojelusenkeleitä, enemmän tai vähemmän. Lapsia saatetaan opettaa Jumalan totuuden vastaisesti jo pienestä pitäen keskittymään enkeleihin ja uskotellaan heillä olevan oma suojelusenkeli. Maailmassa vallitseva enkeliopetus johtaa ihmistä hyvin herkästi harhaan, sillä ihmisten ei tule millään tavalla keskittyä enkeleihin vaan Jumalaan ja Jumalaan Kristuksena. Ihmiseksi syntynyt Jumala eli Ihmisen Poika on kuitenkin se, jonka kautta Jumala on ihmisiä opettanut ja Hänen kauttaan ihminen on pelastuva. Heprealaiskirje kertoo lisää Ihmisen Pojasta ja enkeleistä, sekä jälleen Ihmisen Pojaksi syntyvästä Kristuksesta. Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Eikä myöskään näin: - Minä olen oleva Hänen Isänsä ja Hän on oleva minun Poikani. - Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, Hän sanoo: -Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot Häntä. Kaikki Jumalan enkelit tarkoittavat tässä Raamatun kohdassa kuitenkin sanansaattajan ominaisuudessa seurakuntaa johtavia uskovia ihmisiä ja sanan julistajia, joiden tulee palvella ja kumartaa Kristusta, sillä Jumala ei itse kumarra Ihmisen Poikaa, vähäiseksi ihmiseksi syntynyttä Itseään. Silloin, kun Jumala syntyy itse ihmiseksi ihmisten keskuuteen ja Hän ottaa ihmisen kehon ja rajallisen ihmisen tietoisuutta vastaavan Hengen tietoisuuden itselleen, Hän on aina ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana eli Ihmisen Poikana Jumalalle eli oikealle Isälleen alamainen ja täysin kuuliainen. Ihmisen Pojan Hengen tietoisuus on sillä tasolla kuin Hänen tehtävänsä vaatii, ei yhtään enempää, sillä Ihmisen Pojan tulee kasvaa ensin täyteen kuuliaisuuteen omassa elämässään Isänsä koeteltavana ja toimia puhtaassa Jumalan totuudessa ihmisten keskuudessa eikä Hänen tule erottua tässä vaiheessa kaikille ihmisille Jumalan Poikana. Koska Ihmisen Pojan rajallinen tietoisuus ei ole mitenkään samalla tasolla kuin Jumalan mittaamaton tietoisuus, vaan samalla vähäisellä tasolla kuin muidenkin ihmisten, Ihmisen Poika kasvaa ja toimii Jumalan täydellisessä ohjauksessa ja kertoo ja tekee vain sen, minkä Jumalan Henki Hänessä kertoo ja toimii. Ihmisen Poika eli Jumalan Poika ei ole maan päällä täydellinen ennen kuin Jumala korottaa ja kirkastaa Hänet. Ihmisen Poika on ihmiseksi Sanassaan syntynyt Jumala ja tätä asiaa Jeesus myös opetti opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumissa: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? - Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. - Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden. Ihmisen Poika luottaa kaikessa täysin Jumalaan, Isäänsä ja toimii tässä samassa, yhteisessä Hengessä ihmisenä tässä elämässä. Jumalan korottamana ja kirkastamana Ihmisen Poika tulee täydellisenä Kristuksena toimimaan täysin kuultavana Jumalan äänenä kaikille maailman ihmisille. Matteuksen evankeliumi viittaa tähän Ihmisen Pojassa olevaan Jumalan ääneen, mutta se kertoo myös siitä, miten eivät uskovat ihmiset eikä myöskään maan päällä elävä Ihmisen Poika tiedä sitä hetkeä, kun tämä maailma loppuu: Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. – ’Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.' Taivaan enkelit kuvaavat tässä seurakuntansa opastajia. Enkeli-sanalla on taivaallinen ja maallinen merkitys, sillä sitä käytetään Raamatussa myös kuvaamaan maan päällä toimivaa hengellistä seurakunnan opastajaa tai johtajaa. Ilmestyskirja kuvaa Johanneksen näkemän näyn kautta taivaassa olevaa Jumalan valtaistuinta ja jatkuvaa ylistystä, mutta tämäkin kuvaus on symbolinen. Siinä samassa olin Hengen vallassa. Näin, että taivaassa oli valtaistuin ja sillä valtaistuimella istui joku, joka loisti kuin jaspis ja karneoli. -- Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. --Taukoamatta, päivin öin, nuo olennot lausuvat: - Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, Hän on ja Hän on tuleva. Ihminen käsittää tämän kuvauksen vastaavan maallista jumalanpalvelusta taivaassa, mutta kuvaus on symbolinen, sillä Jumala ei minkäänlaisena Hengen ilmentymänä palvo itseään taivaassa. Valtaistuimen kautta kuvataan Jumalan taivaallista valtaa yli kaiken. Henki itse ei tarvitse minkäänlaisia maallisia valtaistuimia itselleen. Jumalan kirkkautta tuodaan esille jaspiksen ja karneolin kautta. Kolmasti mainittu Pyhä kuvaa Jumalan täydellistä puhtautta. Neljä olentoa viittaa luvun neljä kautta Jumalan antamiin kirouksiin ja vitsauksiin ihmisille ja näistä olennoista kerrotaan myöhemmässä tekstissä lisää. Välkehtivät silmät, jotka ovat kaikkialla, kuvaavat sitä, miten Jumala on kaikkialla läsnä ja miten Jumalan antamat vitsaukset myös koskettavat koko maailmaa. Jumala toimii tässä maailmassa joka hetki, Hän on ilmentänyt itsensä vanhan testamentin ajan kantaisille ja profeetoille, syntynyt Jeesukseksi Kristukseksi, ohjannut apostoleja evankeliumin levittämisessä ja Hän tulee vielä toisen kerran Ihmisen Poikana ja täydellisenä Kristuksena ihmisten keskelle. Jumala voi kertoa ja opettaa asioista erilaisen symboliikan kautta, ja sillä on aina selvä tarkoitus, miksi Jumala tekee niin. Hengen antamat symboliset näyt, ilmestykset ja unet voidaan avata vain Hengen avulla. Ihminen itse ei siihen kykene.

Nykyisestä arkkienkeleiden ja yleisesti enkeleiden palvonnasta päätellen enkelieksytys on otettu hyvin suuressa määrin ja jopa innokkaasti vastaan ilman minkäänlaista ymmärrystä Jumalan totuudesta ja ihmisten koettelemisesta ja eksyttämisestä. Kun ihmisellä ei ole Jumalan antamaa totuutta, Pyhää Henkeä, Herran pelkoa eikä kunnioitusta, nöyryyttä ja ymmärrystä Jumalaa kohtaan, puuttuu myös ymmärrys opetuksista ja ihmisen tekojen seuraamuksista. Tärkeintä on ymmärtää se, että uskovan ihmisen ei tule palvoa mammonaa, eikä keskittyä maallisuuteen ja maailmallisuuteen eikä rakastaa tätä maailmaa ja sen asioita. Tämä on kuitenkin vaikeaa, jos ihminen ei ymmärrä, mikä on tässä maailmassa Jumalan puhtaassa totuudessa syntiä. Ihmisen tulee aina kääntyä rukoillen Jumalan puoleen, mutta tämäkin tulee tehdä hengessä ja totuudessa. Uskova ihminen kulkee tässä ajassa valheen tiellä itse sitä ymmärtämättä, mutta kuka uskoo Jumalaan sekä uskoo Jumalaan Ihmisen Poikana eli Jeesuksena Kristuksena, saa apua, jos ymmärtää Jumalan antamia ohjauksellisia viestejä ja pyrkii Jumalan totuutta kohti nöyrästi ja omia tekojaan katuen. Raamattu ei ole selkeä käsitteissään, sillä Raamatun totuudelliseen tulkitsemiseen ja opettamiseen tarvitaan aina Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus, jota ei tässä ajassa ole helppoa eikä vaivatonta saavuttaa. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen sanoin: Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Jumala ei koskaan anna omaa totuudellista ohjaustaan ja tukeaan eli Pyhää Henkeään valheessa toimivalle ihmiselle, jolta puuttuu ristin tien lisäksi totuudellinen usko ja totuudellinen ymmärrys Hänestä sekä Herran pelko ja nöyryys. Raamattua on vaikeaa tulkita, mutta tulee ymmärtää, että apokryfiset kirjat eivät kuulu lainkaan Jumalan totuuteen. Apokryfiset kirjat ovat Jumalan Eksyttävän Hengen antaman eksytyksen tulosta, eikä niiden tekstejä kannata tutkia eikä jakaa lainkaan. Harhaanjohtava esimerkki löytyy apokryfisiin kirjoihin kuuluvasta Viisauden kirjasta: Niinpä minä rukoilin Jumalaa, ja Hän antoi minulle ymmärrystä. Käännyin Hänen puoleensa ja sain viisauden Hengen. Raamatusta ja sen pyhyydestä kerrotaan enemmän Totuudellisuus-välilehdellä, mutta hyvä on sisäistää se, että ihmisten tottelemattomuuden takia Jumala on asettanut valhetietoa myös Uuteen testamenttiin. Jumala ei suunnitelmansa mukaisesti anna ihmiselle suoraan, ilman totuudessa kasvamista ja ilman Pyhää Henkeä eli ilman Jumalan totuudellista ohjausta ja haastavaa kasvattamista eli ristin tietä minkäänlaista oikeaa ymmärrystä ja viisautta vaan rajua eksytystä. Vanhan testamentin tapahtumat ovat täysin eri asia, kuin Jeesuksen ristinkuoleman jälkeiset tapahtumat. Jumala antaa totuutta ihmisille konkreettisesti itsensä eli ihmisen Pojaksi syntyvän Kristuksen tai Pyhän Henkensä eli Jumalan totuudellisen ohjauksensa kautta, mutta Jumalan totuudellinen ohjaus on ihmisen vastaanotettava puhtaassa Jumalan totuudessa ja kyettävä myös pitämään kaikki kasvamalla ristin tiellä siltä lipsumatta. Ensin pitää vain löytää Jumalan puhdas totuus, mitä ei ole tässä maailmassa yleisesti tarjolla. Paavalin toinen kirje korinttilaisille kertoo, miten helposti harhaoppisuus voi levitä ihmisten keskuuteen, sillä tekeytyyhän itse saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun. Jumalan Hengen antamaa eksytystä on kuitenkin tarjolla niin paljon, kuin ihminen on valmis ottamaan vastaan. Valhetta tulee tänä päivänä vastaan joka suunnasta, ja jos ihminen lähtee siihen mukaan, hän saa aivan varmasti valhetta ja eksytystä lisää. Koska jokainen ihminen toimii Jumalan suunnitelman mukaisesti Hänen ohjauksessaan joka hetki, ihmistä ohjaa joko Pyhä Henki eli Totuuden Henki tai Eksyttävä Henki. Muita välimuotoja ei ole olemassa. Jumalan vihan alla oleva ihminen, joka elää maallisuudessa, maailmallisuudessa ja harhaoppisuudessa ja joka levittää saastunutta evankeliumia, elää Eksyttävän Hengen alaisena. Jumalan Totuuden Hengen eli Pyhän Hengen alaisena eläminen on jo vaikeaa, sillä silloin ihminen ei elä tämän maailman hengen eli Eksyttävän Hengen ohjauksessa, vaan kaikissa toimissaan ja sanoissaan Jumalan totuuden mukaisesti kapealla ja haastavalla tiellä, ristin tiellä, elävän Jumalan kanssa, joka kasvattaa ja koettelee joka hetki.

Jumala koettelee ja eksyttää ihmisiä hyvin usein enkeleiden avulla, sillä enkeleitä ei ole ihmisen lupa palvoa. Enkeli-nimitys ei kuitenkaan tarkoita aina taivaassa olevaa enkeliä jokaisessa Raamatun kohdassa, sillä Jumalaan ja Kristukseen uskovasta ihmisestä tai hengellisestä johtajasta voidaan käyttää myös tällaista nimitystä. Ilmestyskirjan seurakunnalle tarkoitetuissa kirjeissä Jumalaan ja Kristukseen uskovaa ihmistä kuvataan nimenomaan enkeli-nimityksen kautta. Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille. Enkeli nimitys kuvaa tässä Raamatun kohdassa seurakunnan eteenpäin luotsaajaa ja hengellistä opettajaa. Kun Jumala haluaa ojentaa maanpäällistä seurakuntaansa, Hän tekee sen nimenomaan seurakunnan opettajan, kaitsijan tai julistajan kautta, sen kautta, joka yksittäisen seurakunnan opetuksesta vastaa ja yleisesti ihmisiä hengellisyydessä ohjaa. Ihminen ei ymmärrä sitä, miten vaikeaa Jumalan puhtaassa totuudessa on kulkea ja miten helposti tältä kapealta tieltä voi horjahtaa ja poiketa. Tässä ajassa totuudelliselle tielle on vain ensin päästävä. Hesekielin ja Jesajan kirjoissa ihminen kuvataan kerubiksi sekä myös Kointähdeksi, sarastuksen pojaksi, joka harhautui Jumalan viitoittamalta tieltä ja karkotettiin Jumalan yhteydestä. Jumalan yhteydessä ja läheisyydessä olemista kuvataan symbolisesti pyhän vuoren kautta. Meri kuvaa Raamatussa kansoja eli ihmisiä, taivaalta putoaminen tarkoittaa ihmisen lankeamista maallisuuteen, maailmallisuuteen, itsekkyyteen ja harhaoppisuuteen. Sinä olet käynyt ylpeäksi, sinä sanot: 'Minä olen jumala, minä istun jumalten istuimella keskellä merta.' Ihminen sinä olet, et jumala, vaikka pidät itseäsi jumalana. -- Kun kävit kauppaa kaikkialla, sinä tulit yhä röyhkeämmäksi ja sorruit syntiin. Niin minä suistin sinut pyhältä vuorelta, syöksin sinut vartijakerubini, välkehtivien kivien keskeltä. --- Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja! Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: 'Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi. Jumala ei kuitenkaan salli, että ihminen korottaa itsensä Hänen vertaisekseen. Jumalaa vastaan rikkonut ihminen ei saa myöskään Jumalan totuudellista ohjausta vaan eksytyksen osakseen. Nämä Vanhan testamentin sanat, jotka Jumala on tuonut ilmi Obadjan kirjassa, pätevät edelleen myös nykyihmiseen: Sydämesi röyhkeys on sokaissut sinut. Sinä asut kallioiden kätköissä korkeilla vuorilla ja sanot sydämessäsi: 'Kuka voi syöstä minut alas?' - Vaikka kohoaisit korkealle kuin kotka, vaikka tekisit pesäsi tähtitarhoihin, sieltäkin minä syöksen sinut alas, sanoo Herra. Taivaasta ei ole langennut eikä syösty maan päälle yhtäkään enkeliä, josta olisi tullut ihmistä harhauttava ja riivaava saatana, sillä Jumala toimii itse Sanassaan sekä enkelinä että Saatanana. Ihmistä kiusaa aina hänen omat halunsa ja himonsa, joita Jumala Pyhässä Hengessään tai Saatanana koettelee. Taivas sanana symbolisoi monessa Raamatun kohdassa uskoa tai Jumalan ja Kristuksen yhteydessä olemista, se ei tarkoita jokaisessa kohdassa yksinomaan Jumalan taivasta. Kun ihminen ottaa Jumalan antaman eksytyksen vastaan, arvostelee ja tuomitsee muita ihmisiä, sortaa tai eksyttää harhaoppisuuteen, hän toimii itse silloin saatanana tai antikristuksena. Jeesus kertoo Johanneksen evankeliumissa ihmisen olemuksesta valheen tiellä saatanana seuraavasti: Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen Hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan Hän lähetti minut. - Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon. - Te olette lähtöisin saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Kun Jumala tuo totuutta maan päälle, se eroaa aina maanpäällisestä totuudesta. Maapallo ei ole Jumalan totuuden pysyvä tyyssija, sillä se on pahuuden ja pimeyden sekä ihmisen himojen, halujen ja valheen tyyssija, jossa Jumalan antama eksytys otetaan helposti vastaan ja Jumalan totuutta ei siedetä. Matteuksen ja Luukaksen evankeliumeissa kerrotaan, miten uskonoppineet eivät ottaneet Jumalan totuutta ja ihmiseksi syntynyttä Jumalaa, Ihmisen Poikaa, Jeesusta Kristusta vastaan. He pysyivät omassa viisaudessaan ja totuudessaan eivätkä tunnistaneet Jeesusta eikä Jumalan totuutta. Kaikki olivat ihmeissään ja kyselivät: 'Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?' - Mutta kun fariseukset kuulivat sen, he sanoivat: 'Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa. -- He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen - ja rupesivat esittämään syytöksiä Häntä vastaan. He sanoivat: 'Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan.' Kun uskova ihminen kuvittelee olevansa Jumalaa viisaampi, hän korottaa itsensä Jumalan yli. Uskosta opettavat ja Raamatun tuntevat ihmiset eivät tunnistaneet Jumalan totuutta tuolloin, kun Jumala sitä ihmisille toi. Miten on tämän ajan uskovan ihmisen ja hengellisen opettajan laita?

Raamattu on monessa kohtaa vaikea ja myös mahdoton tulkittava ihmiselle Jumalan puhtaassa totuudessa. Raamatun tulkintaan tarvitaan aina Jumalan totuudellinen ohjaus. Raamatussa olevissa tapahtumakuvauksissa voidaan käyttää myös yleisesti Raamatussa toistuvia numeroita, joilla on määrätty, symbolinen merkitys. Ilmestyskirjassa mainitaan muun muassa Jumalan seitsemän enkeliä, ja tämä enkelikuvaus symbolisoi Jumalan täydellisyyttä ja pyhyyttä, sillä luku seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku, joka liittyy aina Jumalaan. Enkeleiden suurella määrällä kuvataan Ilmestyskirjassa myös Jumalan lukemattomia eri ilmenemisen muotoja ja kaikkialla olevaa läsnäoloa. Minä näin taas taivaalla suuren ja ihmeellisen tunnusmerkin: seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Myös ilmestyskirjan seitsemän ukkosta symbolisoi samalla tavalla Jumalan täydellisyyttä ja ukkosien kautta tuodaan esille myös Jumalan kaikkivaltiutta, voimaa ja etenkin Jumalan tuomaa tuhovoimaa. Samassa Raamatun kohdassa kuvataan myös yhtä, valtavaa enkeliä. Sitten näin taas uuden, mahtavan enkelin, joka tuli alas taivaasta. Hänellä oli pukunaan pilvi ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, hänen kasvonsa olivat kuin aurinko ja hänen jalkansa kuin tulipatsaat, - kädessään Hänellä oli pieni avattu kirjakäärö. Hän laski oikean jalkansa meren päälle, vasemman maalle ja huusi kovalla äänellä, niin kuin leijona olisi ärjynyt. Hänen huudettuaan puhui seitsemän ukkosta jylisevällä äänellä. Mahtava enkeli, joka laskee oikean jalkansa meren päälle ja toisen jalkansa maan päälle kuvaa kaikkivaltiasta Jumalaa, joka tulee ilmestymään kaikille kansoille Ihmisen Poikana. Hän on ennen tätä Jumalallista tulemistaan elänyt jo maan päällä Ihmisen Poikana, joten Hänet voidaan varmuudella tunnistaa totuudelliseksi ja aidoksi Ihmisen Pojaksi ihmiselämänsä kautta. Pukuna pilvi kertoo taivaallisesta hallitsijasta ja taivaallisesta tulemisesta, sateenkaari kertoo liitosta ihmisten kanssa, aurinko kuvaa Hänessä olevaa Jumalan kirkkautta ja tuli kuvaa sitä tapaa, jolla Jumala tuo tuomioitaan tälle maailmalle ja sen ihmisille. Pieni kirjakäärö kuvaa Jumalan puhdasta totuutta. Kuvaus ärjyvästä leijonasta kuvaa Ihmisen Pojan tulemista Jumalan tuomioiden kautta myös Juudan leijonana ja Tuomarina. Meri kuvaa kansoja, ja oikea jalka meren päällä kuvaa sitä, miten Ihmisen Poika hallitsee näitä kaikkia kansoja ja vain Hänen kauttaan ihminen on pelastuva. Vasen jalka maan päällä kuvaa kaikkea sitä Jumalan Sanan eli Kristuksen kautta luotua, mitä maa päällään kantaa. Maa symbolisoi myös tuonelaa ja helvettiä, joita Kristus hallitsee. Ukkosen jylinä kuvaa Pojan kanssa tulevaa Isää ja Jumalan voimaa, valtaa ja Jumalan antamia tuomioita. Ilmestyskirja kuvaa myös kolmea enkeliä. Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. -- Hänen jäljessään tuli toinen enkeli, -- Näiden kahden jäljessä tuli vielä kolmas enkeli. Kolme enkeliä kuvaa Jumalan Pyhyyttä eli täydellistä puhtautta. Luku kolme ei kuitenkaan symbolisoi kokonaisvaltaisesti Jumalaa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, sillä rajaamalla Jumalan vain näihin kolmeen ilmenemisen muotoon ihminen pienentää Jumalan ja sortuu Jumalan pilkkaamiseen ja vähättelemiseen. Jumalalla on lukematon määrä ilmenemisen muotoja tässä maailmassa ja maailmankaikkeudessa, joita ihminen ei käsitä. Isä, Poika ja Pyhä Henki kuvaavat nimenomaan sitä osaa Jumalasta, jonka kautta ihmisellä on mahdollisuus pelastua. Muiden Jumalan ilmenemisen muotojen kautta ihminen ei pelastu. Ilmestyskirjassa mainitaan myös neljä enkeliä. Tämän jälkeen näin neljä enkeliä, jotka seisoivat maan neljällä kulmalla ja pidättelivät maan neljää tuulta, ettei mikään niistä puhaltaisi yli maan ja meren eikä vasten ainoatakaan puuta. Neljä enkeliä, jotka pidättävät neljää tuulta, kuvaavat symbolisesti luvun neljä kautta vitsauksia, jotka tulevat Jumalalta Hänen suunnitelmansa mukaisesti ja oikea-aikaisesti tähän maailmaan. Neljään tuuleen liittyvät myös Sakarjan kirjassa mainitut neljät vaunut, joita hevoset vetävät. Tätä symbolista vaunujen ja hevosten kuvausta on avattu Totuudellisuus-välilehdellä. Neljä on luku, joka viittaa ihmisten maailmaan, jossa on neljä vuodenaikaa ja neljä ilmansuuntaa. Luku neljä liittyy myös aina kirouksiin ja vitsauksiin, joita Jumala ihmisille antaa, sillä tämä maailma elää Jumalan vihan alla. Neljältä ilmansuunnalta yhtä aikaa tulevat tuulet kuvaavat myös vitsausten rajuutta ja sitä, miten ne koskettavat koko maailmaa. Ilmestyskirja kuvaa myös neljää erikoisen näköistä olentoa, jotka ovat valtaistuimen edessä ja ympärillä. Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä ja takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. - Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot, ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. - Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä. Neljä kuusisiipistä olentoa, jotka ovat kuin enkelin irvikuvia ja joilla on silmiä joka puolella ja hahmona leijona, härkä, ihminen ja kotka, kuvaavat erityyppisiä kirouksia ja vitsauksia, joita Jumala tulee ihmisille Ilmestyskirjan mukaisesti antamaan. Kuusi on ihmisen luku ja siipien luvun kautta kuvataan ihmistä. Välkehtivät silmät siipien joka puolella kuvaavat sitä, miten vitsaukset koskettavat koko maailmaa ja sen ihmisiä. Joka puolella olevien silmien kautta kuvataan myös Jumalan kaikkinäkevyyttä. Hesekielin kirja kuvaa leijonaan, härkään, ihmiseen ja kotkaan liittyviä samoja asioita hieman eri tavoin, mutta tulkinta näiden osalta on sama molemmissa: Pohjoisesta tuli myrskytuuli ja suuri pilvi, joka liekehti tulta ja levitti loistetta ympärilleen. Tulen keskusta säihkyi kuin sula kulta, - ja keskellä hehkua näkyi neljän olennon hahmot. Tällainen oli niiden ulkonäkö: Niillä oli ihmisen muoto, - mutta kullakin oli neljät kasvot ja kullakin neljä siipeä. - Niillä oli suorat sääret ja jalkaterät kuin vasikan sorkat, ja ne välkehtivät kuin kiiltävä pronssi. Siipien alla oli kaikilla ihmiskädet, neljällä puolen, kuten olivat myös kasvot ja siivet, - ja niiden siivenkärjet koskettivat toisten siipiä. Ne eivät kääntyneet kulkiessaan, vaan kukin liikkui suoraan, kasvojensa suuntaan. - Niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolella oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän kasvot, ja vielä niillä oli kotkan kasvot, kaikilla neljällä yhtä lailla. Pohjoisesta tuleva myrskytuuli ja suuri liekehtivä pilvi, joka liekehti tulta ja levitti loistetta ympärilleen kertovat Jumalan tulevista tuomioista. Hesekielin näyssä toistuu myös luku neljä monessa kohtaa, tämä maailma sekä tulevat, Jumalan antamat vitsaukset. Molemmissa näyissä leijona kuvaa niitä vitsauksia, joita ihminen joutuu tulevina aikoina vastaanottamaan maanpiirin kautta, ihmisen kautta tulee ihmisen pahuus ja julmuus, härkä liittyy peltojen viljelyyn eli ruoan puutteeseen ja kotka liittyy niihin vitsauksiin, jotka tulevat ilmasta käsin. Toisten olentojen siipiä koskettavat neljät siivenkärjet kuvaavat samaa kuin Ilmestyskirjan olentojen siivissä olevat silmät, koko maailmaa koskettavia vitsauksia. Olentojen liikkuminen suoraan kuvaa sitä, miten Jumala ohjaa kaikkia näitä tulevia vitsauksia. Ihmiskädet olentojen neljällä sivulla kuvaavat luvun neljä kautta Jumalalta tulevia vitsauksia. Käsien kautta kuvataan myös niitä syntisiä tekoja, joita ihminen tekee toiselle ihmiselle Eksyttävän Hengen vaikutuksen alaisena Jumalan vihan alla. Ihminen on ymmärtämättömyyttään ottanut ikävästi Jumalan antaman eksytyksen vastaan kuvatessaan kirkkotaiteessa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen näiden ihmiskunnalle tulevien vitsausten kanssa. Välkehtivät vasikan sorkat olentojen jalkaterinä, jotka kiiltävät kuin pronssi, kuvaavat sitä, miten ihminen palvoo Jumalaa ja Jeesusta Kristusta harhaoppisesti kiiltävien, kimaltavien ja maallisten kuvien, esineiden, patsaiden ja rakennusten kautta. Pronssi viittaa myös Ihmisen Poikaan. Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan pronssisesta käärmeestä, joka symbolisoi tulevaa puhdasta uhria Jeesusta Kristusta, Ihmisen Poikaa, Jumalan kirousten vastaanottajana ja josta ei kuitenkaan ihmiseksi syntyneenä Jumalana saa tehdä enää minkäänlaista kuvaa. Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon. Ne, joita käärmeet olivat purreet, kuvaavat ristin tien kulkijoita, Jumalan valittuja, jotka pelastuvat Ihmisen Pojan uhrin kautta. Käärme kuvaa kirousten vastaanottajaa eli kirottua eli Jeesusta Kristusta. Käärmeen lisäksi myös risti liittyy kirouksiin ja syntiin. Galatalaiskirje kertoo ristin merkityksestä: Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.’ Paalu eli risti symbolisoi Jumalan antamia kirouksia ihmisille. Vaikka Jumala lunasti itse Jeesuksena Kristuksena valitulle kansalle ja valituille ihmisille kuolemaan johtavat kiroukset, jotta valitut ihmiset ristin tien kulkemisen jälkeen saisivat elämän, se ei muuta itse ristiä ihmisille siunaukseksi, sillä ihminen pelastuu vain Ihmisen Pojan kautta ristin tiellä Jumalan armosta. Jumala itse ja Hänen armonsa eivät ole minkäänlaisen symboliikan alla tai kuvattavissa millään tavalla. Risti merkitsee aina ja kaikkialla Jumalan antamia kirouksia, vaikka Hän itse lunastikin Ihmisen Poikana kiroukset ristillä ja sovitti Vanhan liiton aikaisen valitun kansan synnit ja Hänen valittujensa synnit. Kaikkia maailman syntejä Jumala ei ristillä sovittanut. Ihminen etenee ristin tiellä, totuudellisella tiellä, Jumalan antamien kirousten eikä siunausten saattelemana, sillä ristin tie on koettelemusten ja kärsimyksen tie, joka johtaa Jeesuksen Kristuksen puhtaan uhrin kautta elämään, eikä kuolemaan. Vaikka ihminen siunaisi ristillä ja ristin merkillä muita ihmisiä, se ei ole siunaus vaan aina kirous. Risti on Jumalan totuudessa kirouksen merkki eikä se muuksi muutu kuin valheessa ja eksytyksessä. Ihminen elää tässä maailmassa omassa harhaopissaan, maallisuudessaan ja maailmallisuudessaan jatkuvasti Jumalan vihan alla. Risti symbolisoi Jumalan antamia kirouksia tämän maailman ihmisille ja kiroukset tulevat lopun aikoina vitsausten muodossa ihmisten tuomioina ihmisten tottelemattomuuden, harhaoppisuuden ja syntisyyden tähden. Ihminen rikkoo Jumalaa vastaan myös tekemällä Hänestä kuvia, mutta Jumalan kuvan tekeminen kielletään ihmiseltä toisessa Mooseksen kirjassa hyvin selvästi: Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Tämä Raamatun kohta selitetään kokonaisuudessaan Totuudellisuus-välilehdellä. Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, miten Jumalan valittu kansa sortui epäjumalanpalvontaan tekemällä itselleen kultaisen sonnipatsaan: Silloin Herra sanoi Moosekselle: 'Lähde heti alas, sillä sinun kansasi, jonka toit pois Egyptistä, on syössyt itsensä turmioon. Näin pian he ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He ovat valaneet itselleen sonnipatsaan, ja nyt he kumartavat sitä, teurastavat sille uhreja ja sanovat: 'Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä. Jumalasta eikä Ihmisen Pojasta, ihmiseksi syntyneestä Jumalasta, ei saa tehdä patsasta eikä myöskään ihmisen kuvaa, sillä Jumala ei ole ihminen, vaan Henki. Ihmisen ei tule myöskään palvoa muita jumalia. Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisen tulisi hyveidensä ja Jumalan totuudessa toimien heijastaa Jumalan hyvyyttä. Jumalan kuva ei tarkoita kuitenkaan ihmisen ulkoista olemusta. Ihminen ei ole jumala eikä myöskään hyvä, niin kuin Jumala on. Jo Jeesus opetti, kuka ainoastaan on hyvä: Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ’Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?’ - Jeesus vastasi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu’. Vaikka Jumala syntyy Ihmisen Pojaksi, ihmiseksi ihmisten keskuuteen, Hän ei ole ihmisenä täydellinen eikä hyvä, niin kuin Kaikkivaltias Jumala ja täydellinen Kristus on. Jumala elää myös Ihmisen Poikana samalla rajallisella tietoisuudella ihmisten keskellä niin kuin muutkin ihmiset ja tottelee kaikessa Isäänsä. Ihminen ei itse omin voimin pysty hyvyyteen eikä täydellisyyteen. Isä ohjaa Ihmisen Poikaa kaikessa ja antaa Hänelle kaiken, myös puhtaan totuuden, kunhan Ihmisen Poika on puhtaaseen totuuteen ensin kasvanut Isänsä totuudellisessa ohjauksessa kärsimysten ja koettelemusten kautta. Ihmisen tulee uskossaan aina palvella Jumalaa niin kuin on Jumalan totuudessa opetettu ja ymmärtää, että Jumala on näkymätön Henki. Jumalan hyvyys, suuruus, voima ja kaikkivaltius eivät mahdu minkäänlaiseen muottiin tai kuvaan. Jos Jumala käyttää itse symboliikkaa kuvatessaan itseään tai tiettyjä tapahtumia, se ei tarkoita sitä, että ihmisellä olisi lupa muuttaa nämä symbolit kuviksi tai patsaiksi.

Toisessa Mooseksen kirjassa kuvataan Liitonarkkua ja sen päällä olevaa kahta kerubia, joiden siipien lukumäärä on yhteensä neljä, koska normaalista poikkeavia siipien lukumääriä ei anneta. Tao kannen päälle kullasta kaksi kerubia, - toinen kerubi kannen toiseen ja toinen toiseen päähän, niin että ne ovat kiinteästi kannen kummassakin päässä. - Kerubien siivet olkoot kohollaan kannen yllä ja niiden kasvot vastakkain, kohti arkun kantta. Kerubit siipineen symbolisoivat taas luvulla neljä tämän maailman kirouksia vitsauksineen, joita Jumalalle tottelemattomat ja Häntä vastaan rikkovat ihmiset tulevat vastaanottamaan Häneltä. Kun Jumala karkotti ihmisen Eedenistä, kerubit ja salamoiva, leimuava miekka asetettiin Eedenin puutarhan itäpuolelle ja tästä kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. - Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä. Kuvaus ihmisen ajamisesta pois Eedenin puutarhasta on symbolinen ja kertoo Jumalan kirouksista, jotka ihminen sai langetessaan syntiin. Itä on ilmansuunnista oikealla ja viittaa ihmisen pelastumiseen. Kerubit ja salamoiva miekka kuvaavat sitä, miten elämän puulle päästäkseen eli pelastuakseen ihminen joutuu ottamaan maan päällä ollessaan Jumalan antamat kiroukset vastaan myös kärsimyksen kautta eikä ihminen tätä miekkaa helpolla ohita. Ilmestyskirjassa kerubeilla kuvataan olevan kuusi siipeä ja sillä on oma merkityksensä. Kerubit liitetään monessa Raamatun kohdassa ihmiselle varattuihin kirouksiin ja vitsauksiin. Kuusi on Raamatussa aina ihmistä kuvaava luku. Ilmestyskirjassa mainitaan myös luku kuusi kolme kertaa peräkkäin. Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi. Kolme kuutosta peräkkäin merkitsee ihmistä, joka on korottanut itsensä Jumalan veroiseksi. Kolme kuutosta kuvaa myös eksytyksen vastaanottanutta ihmistä, joka toimii saatanana tai antikristuksena eli toisen ihmisen syyttäjänä, sortajana tai eksyttäjänä, joka ei toimi Jumalan totuudessa eikä totuudellisessa uskossa. Tällainen ihminen toimii ilman Pyhää Henkeä Jumalan Eksyttävän Hengen ohjaamana. Lukusarja ei kuvaa yhtä yksittäistä ihmistä, vaan niitä lukuisia ihmisiä, jotka eivät toimi Jumalan totuudessa, vaan valheessa. Antikristuksesta kerrotaan enemmän Totuudellisuus-välilehdellä. Missään symboliikassa vastaavasti kolme kolmoslukua tai kolme seitsenlukua ei kuvaa Jumalaa, sillä Jumalan Pyhyyttä symbolisoi yksin luku kolme ja täydellistä Jumalaa yksin luku seitsemän. Vaikka Jumalalla on lukemattomia ilmenemisen muotoja, Henki on aina yksi. Kolme liittyy kuitenkin Jumalan Pyhyyteen eli Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, jonka kautta ihminen voi Jumalan valittuna pelastua. Koska ihminen korottaa itsensä Jumalan veroiseksi ja pyrkii myös toimimaan niin kuin hänellä olisi valtuudet toimia kuin Jumala, lukuja kuusi on kolme. Ihminen voi myös itse maan päällä itsensä korottaneena osoittaa, kuka täällä on pelastuva, vaikka ei siitä todellisuudessa mitään tiedä, sen tietää vain Jumala itse. Jumalan Pyhyyttä ei ihminen voi koskaan omia itselleen, mutta valheessa ihminen voi julistaa, pyhittää ja uskoa mitä tahansa. Tällöin hän toimii antikristuksena, ihmisten eksyttäjänä. Serafeista kerrotaan Jesajan kirjassa seuraavasti: Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: Hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja Hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. Temppelissä istuva Herra kuvaa sitä, miten ihminen ei palvo Jumalaa hengessä ja totuudessa, vaan on rakentanut Jumalalle ja Ihmisen Pojalle temppeleitä, joissa palvoa Jumalaa tietyillä maallisilla tavoilla, Jumalan pienentäen ja totuudellisen uskon saastuttaen. Apostolien teoissa opetetaan Jumalan palvomisesta: Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Serafien kuusi siipeä kuvaavat taas ihmistä itseään. Kasvojen peittäminen kuvaa sitä, miten ihminen hylkää Jumalan antaman totuuden. Siivet ovat kuin peite ihmisen kasvoilla, jolloin totuutta ei nähdä, sillä Jumala on tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi ihmisten rikkomusten tähden. Ruumiin verhoaminen tarkoittaa sitä, miten ihminen ei ymmärrä Jeesuksen Kristuksen puhdasta uhria, Hänen ruumistaan ja vertaan, jotka annettiin valitun kansan vanhan liiton aikaisten rikkomusten ja Jumalan valitsemien ihmisten syntien sovittamiseksi ja lunastamiseksi. Tämä Ihmisen Pojan uhri ei tarkoita sitä, että kaikkien Jeesukseen Kristukseen uskovien synnit sovitettaisiin ja he pelastuisivat uskomalla Häneen, sillä Jeesus Kristus sovitti nimenomaan niiden valittujen synnit, jotka pystyvät myös elämään täydessä uskonkuuliaisuudessa Jumalan totuudessa Ihmisen Pojan jalanjäljissä, ristin tiellä pelastuakseen. Siivet, joilla serafit lentävät, kuvaavat sitä, miten tämä kaikki ihmisen omaksuma valhe ja eksytys sekä valheellinen evankeliumi leviävät yli maanpiirin. Se, että serafit seisovat Herran yläpuolella symbolisoi sitä, miten ihminen on korottanut itsensä Jumalan yli, ja hän toimii ilman Pyhää Henkeä eli ilman Jumalan totuudellista ohjausta kaikissa toimissaan. Ihmisen palkka tästä kaikesta ovat vitsaukset, eli vastaanottaa Jumalan tuli. Ihmisen on hyvä muistaa, että Jumala pitää aina huolen omistaan, kun ihmisellä on totuudellinen usko ja hän toimii Jumalan antamassa puhtaassa totuudessa, eikä valheessa. Jumala ei koskaan hylkää ihmistä suoraan, sillä kirousten sekä myös vitsausten kautta ihmistä opetetaan etsimään Jumalaa ja kasvamaan Hänen totuudessaan. Jos ihminen käsittäisi Jumalan kaikkivaltiudesta, suuruudesta ja voimasta edes pienenkin osan, hän kunnioittaisi ja pelkäisi Häntä todella.

Ihmisellä ei ole minkäänlaisia omia erityiskykyjä, omaa luovuutta tai omaa luomisvoimaa, sillä kaikki on Jumalasta lähtöisin. Ihminen palvoo maan päällä toisia ihmisiä ja korottaa muita ihmisiä heidän ulkomuotonsa, kykyjensä, sankaritekojensa ja ansioidensa tähden ymmärtämättä sitä, että kaikki ihmisen ajatukset, ansiot ja kyvyt sekä ihmisen ulkoinen olemus annetaan Jumalalta. Ilmestyskirjassa, kuten monessa muussakin Raamatun kohdassa kerrotaan Jumalan kaikkivaltiudesta. Minä olen A ja O, alku ja loppu, sanoo Herra Jumala, Hän joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias. Kaikkivaltias kertoo sananmukaisesti siitä, miten kaikki on Jumalan vallassa ja hallinnan alla. Jumala luo kaiken ja päättää kaikesta tapahtuvasta koko maailmankaikkeudessa, tässä maailmassa ja ihmisten elämässä. Ihminen ei itse luo eikä päätä eikä hallitse mitään. Ihminen toimii kaikessa Jumalan kaikkivaltiuden alla, ymmärsi hän tämän tai ei. Nykymaailmassa on tyypillistä, että ihminen palkitsee toista ihmistä hänen positiivisen tai arvostetun erityisyytensä takia. Koska ihminen ei yleisesti tee merkittäviä ja pyyteettömiä lähimmäisenrakkauden tekoja jatkuvasti tässä maailmassa, niin ihminen, joka tekee erityisen hyvän tai merkittävän teon oman elämänsuunnitelmansa mukaisesti, on tämän maailman sankari. Ihminen itse ei ole kuitenkaan minkäänlaisten auttamistekojen, sankaritekojen, keksintöjen, mestariluomusten eikä myöskään teknologisten, tieteellisten tai minkään muunkaan alan saavutuksien takana ihmisenä itse, vaan Jumala tuo ihmiselle eri asioita ja toimii täällä oman suunnitelmansa mukaisesti. Ihmisen tulisi ymmärtää, että Jumala ohjaa aivan kaikkea maan päällä, mikään asia ei ole Jumalan ohjauksen ulkopuolella, ei pieninkään. Ihmisten keskuudessa erilaisten opettajien, mestareiden, suurmiesten, pyhimysten, marttyyreiden, oppi-isien, gurujen, sankareiden, nerojen, luonnonlahjakkuuksien, ihmisoikeus- ja vapaustaistelijoiden, aikakausien ikonien ja vaikuttajien, tähtien ja julkkisten ihannointi ja palvominen vie ihmistä aina poispäin Jumalasta. Ihmisellä ei ole itsellään minkäänlaisia omia voimia eikä kykyjä ja lahjoja mihinkään toimintaan, sillä ihminen elää ja toimii täällä sillä persoonallisuudella ja niillä ominaisuuksilla, jotka Jumala on hänelle antanut. Ihmisen kyvyt ja luovuus eivät ole koskaan ihmisen oman oppimisen tulosta eikä ihmisessä ole omaa luovuutta, sillä kaikessa on Jumalan ohjauksen ja toimimisen jälki. Toinen Mooseksen kirja kertoo mistä ihmisen lahjat ja kyvyt ovat, sillä ihmisen omia ne eivät ole: Minä olen valinnut Urin pojan Besalelin, Hurin pojanpojan Juudan heimosta, - ja täyttänyt hänet Jumalan Hengellä, niin että hänellä on viisautta ja ymmärrystä, tietoa ja taitoa - suunnitella ja valmistaa taidokkaita töitä kullasta, hopeasta ja pronssista, - hioa ja kiinnittää korukiviä, veistää puuta ja tehdä kaikkia taitoa vaativia töitä. Ihmistä eteenpäin luotsaava Jumala tuo hyvin paljon erilaisia sekä myös hyvin eksyttäviä ajatuksia ihmiselle. Ihminen ei pysty erottamaan omia ajatuksiaan Jumalan antamista ajatuksista, ellei Jumala tule valitsemaansa oppivaista ja Jumalalle kuuliaista ihmistä vastaan totuudellisella tiellä ja anna hänelle lisää ymmärrystä. Silloinkaan ajatusten tunnistaminen ei ole täydellistä. Osa näistä ajatuksista tulee oppimisen näkökulmasta toteuttaa, osa tulee harkita tarkkaan ja yksinkertaisesti jättää täysin toteuttamatta tai toimia päinvastaisella tavalla. Toisessa korinttilaiskirjeessä tuodaan esille, miten meidän kykymme on saatu Jumalalta. Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa kerrotaan Jumalan sanoin Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima. Uuden testamentin Apostolien kirja avaa samaa asiaa kertomalla miten Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: - Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Jumala antaa ihmiselle aivan kaiken, kaikkein pienimmätkin asiat. Jumala myös ohjaa jokaisen ihmisen elämänkulkua, pilkuntarkasti, suunnitelmansa mukaisesti. Kun ihminen ottaa himojensa ja halujensa seurauksena eksytyksen vastaan, sen tuloksena maailma muuttuu entistä pimeämmäksi paikaksi, sillä Jumala sijoittaa ihmisten tottelemattomuuden ja Häntä vastaan rikkomisen omaan suunnitelmaansa ja tästä kerrotaan vanhatestamentillisin sanoin: Te olette valinneet omat tienne ja mieltyneet omiin iljetyksiinne, - ja minä puolestani valitsen kurituksen tien, teitä kohtaa se, mitä te pelkäsitte. Kun minä kutsuin, kukaan ei vastannut, kun minä puhuin, kukaan ei kuunnellut. Te teitte sitä, mikä on väärää minun silmissäni, ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani. Tässä maailmassa rakkaudellisin tavoin toimiminen on kieltämättä vaikeaa, kun pahuutta ja pimeyttä on niin paljon. Vaikka maailmassa on paljon tuomittavia asioita, ihmisen tulee keskittyä tuomitsemisen sijaan Jumalaan ja Jeesuksen opettamaan lähimmäisenrakkauteen. Tuomitsemalla muut ihmiset, ihminen tuomitsee myös itsensä Jumalan edessä. Mikäli muille ihmisille ei voi antaa anteeksi, ei ihminen itsekään saa Jumalalta anteeksi. Lähimmäisenrakkaudessa toimiminen tarkoittaa yksinkertaisesti Jumalan totuudellisessa rakkaudessa toimimista, ei ihmisen omassa maallisessa tai valikoivassa rakkaudessa toimimista. Tätä ihminen ei opi itse, vaan Jumala kouluttaa valitsemiaan kuuliaisia ihmisiä puhtaassa totuudessa tähän.

Monet uskovat ihmiset toivottavat Jumalan, Taivaallisen Isän tai Luojan siunausta kanssakulkijoilleen, ymmärtämättä sitä, että Jumala ei anna tämän maailman ihmisille minkäänlaisia siunauksia, sillä koko maailma on Jumalan vihan ja kirousten alaisena. Vaikka moni uskova ihminen kokee itse oman hengellisen tiensä ja toimensa Jumalan siunauksena ja hämmästyttävänä johdatuksena, kyse on kuitenkin Jumalan ihmiselle laatimasta elämänsuunnitelmasta eikä siunauksesta. Jonkun ihmisen elämäntehtävä on aina Jumalasta ja Kristuksesta kertominen, sillä tämän maailman tulee kuulla evankeliumista, vaikka sen sanoma ei enää vastaakaan alkuperäistä opetusta. Ihmiset ovat kuitenkin totuutta vääristellessään ottaneet aika laajoja valtuuksia, sillä neljännessä Mooseksen kirjassa oleva sen aikaisille israelilaisille tarkoitettu Herran siunaus on otettu käyttöön kristityille, joille se ei ole kuitenkaan Jumalan totuudessa tarkoitettu. Herra sanoi Moosekselle: - 'Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin: – Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, - Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. - Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. - Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.' Tämän israelilaisille tarkoitetun siunauksen perään on istutettu sanat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jotta siunauksesta on saatu kristityille soveltuva. Tämä siunaus ei ole kuitenkaan enää voimassa israelilaisillekaan, sillä emme elä enää vanhan liiton aikaa, vaan uuden liiton. Sama pätee myös Vanhan testamentin psalmeihin; niistä täytyy osata erottaa ne, jotka sopivat tähän aikaan eli kertovat esimerkiksi maailman luomisesta, lopun ajoista tai yleisesti Jumalasta ja Kristuksesta. Suositut psalmit, kuten psalmi 23, Herra on minun paimeneni sekä psalmi 91, Korkeimman suojelus, eivät ole Jumalan lupauksia ja siunauksia tämän ajan kristityille, vaan ne olivat niitä vanhan liiton ajan Israelin kansalle. Vaikka nämä psalmit ovat monelle uskovalle lohtu ja kantava voima, ne eivät päde tämän ajan Pyhästä Hengestä osattomaan ihmiseen kuin valheessa. Jumala vie suunnitelmaansa koko ajan eteenpäin, eikä tämä suunnitelma varjele eikä säästä ihmistä tässä elämässä, ei edes uskovaa ihmistä. Nämä ovat selkeitä esimerkkejä siitä, miten ihminen ei pysty totuudellisesti omin neuvoin ja eksytyksen alaisena Raamattua oikein tulkitsemaan. Raamatun totuudelliseen tulkintaan tarvitaan aina Pyhä Henki eli Jumalan totuudellinen ohjaus, joka vastaanotetaan ainoastaan Jumalan antamissa koettelemuksissa ja kärsimyksissä kasvamalla, Kristuksen jalanjäljissä kulkemalla. Ihminen ei saa Jumalalta siunauksia, vaan kirouksia ihmisten rikkomusten tähden, Jumalan suunnitelman mukaisesti. Vaikka ihminen toimisikin hengellisessä tehtävässä, kyse ei ole Jumalan antamasta siunauksesta vaan tämän kyseisen sielun elämää koskevasta suunnitelmasta, sillä joidenkin ihmisten tulee kertoa Jumalasta ja Ihmisen Pojasta muille ihmisille. Uskova ihminen vastaanottaa myös kirouksia sekä Jumalan antamaa eksytystä omassa elämässään, sillä Pyhästä Hengestä osattomana kaikki ihmiset elävät Jumalan vihan alla. Jumalan antamiin kirouksiin kuuluvan eksytyksen seurauksena myös Raamattua tulkitaan tässä ajassa virheellisesti ja muille tarkoitetut Jumalan siunaukset omitaan itselle kuuluviksi. Mikäli ihminen haluaa toimia Jumalan totuudessa, hänen tulee Jumalan siunausten sijaan toivottaa toiselle ihmiselle Jumalan rauhaa. Se on saavutettavissa hetkittäin jo rukouksen avulla, mikäli ihminen osaa rukoilla hengessä ja totuudessa. Hengessä ja totuudessa rukoilemisesta kerrotaan enemmän Totuudellisuus-välilehdellä. Jumalan antaman jatkuvan rauhan saavuttamiseen tarvitaan kuitenkin Jumalan puhtaassa totuudessa ristin tien kulkeminen Ihmisen Pojan jalanjäljissä ja Jumalalle riittävän uskonkuuliaisuuden saavuttaminen. Johanneksen evankeliumissa Jeesus kertoo miten Hän jättää omille valituilleen rauhan: Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka tämä maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Luukkaan evankeliumissa tulee ilmi, miten Jeesus opetti omalla esimerkillään, miten ihmisten tulee toivottaa toisilleen Jumalan rauhaa: yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: 'Rauha teille'. Toisessa tessalonikalaiskirjeessä kerrotaan samaa asiaa apostoli Paavalin sanoin: Itse rauhan Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. Vanhan Testamentin puolella myös Jesaja kertoo, miten tuleva Messias on Ihmeellinen neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan ruhtinas. Kuka tässä ajassa toivottaa toiselle ihmiselle Jumalan siunausta, toimii valheessa ja eksytyksessä. Jumalan siunauksien saavuttaminen on ihmiselle kuitenkin hyvin vaikeaa. Siunausten eteen ihminen joutuu kasvamaan Jumalan koeteltavana totuudellisessa uskossa ja todella tekemään ponnistellen töitä totuudellisen kasvun eteen totuudellisella tiellä Jumalan antamien kirousten alaisena, Kristuksen jalanjäljissä kulkien. Tämä tie ei ole kaikille ihmisille, sillä se on vaikea, koetteleva ja hyvin kapea tie. Vaikka Jumala antaakin siunauksia ihmiselle ristin tiellä, kun ihminen ponnistelee tarpeeksi Jumalaa kohti, tämän maailman kiroukset eivät häviä tästä elämästä minnekään. Niin kauan kuin ihminen elää maan päällä, hän vastaanottaa Jumalan antamia koettelemuksia ja kärsimyksiä loppuun saakka, vaikka olisi totuudellisella tiellä. On hyvä ymmärtää se, että vauraus ja tässä maailmassa menestyminen sekä vaivaton elämä eivät ole Jumalan siunauksia ihmiselle. Lavean ja kapean tien välillä on hyvin suuri ero. Lavea tie liittyy aina tämän maailman mukaan elämiseen ja tämän maailman asioista nauttimiseen. Mikäli ihminen jakaa toisille ihmisille jotakin muuta kuin Jumalan puhdasta totuutta eikä hän tee Jeesuksen opettamia, salassa tehtäviä lähimmäisenrakkauden tekoja, hän toimii tällöin antikristuksena ja saatanana. Ihmisen on vaikea tunnistaa kirouksia ja kirouksiin kuuluvaa eksyttämistä, sillä ne voivat tulla myös ihmistä valheellisesti rohkaisevina harhaoppisina ilmestyksinä ja näkyinä, eksyttävien karismaattisten ja hurmoshenkisten kokemusten sekä myös ihmiselle annettujen valheellisten tunteiden kautta, joihin voi kuulua myös valheellisen rakkauden, rauhan ja ilon tuntemus. Jumalan totuudessa eläminen ilman arvostelua ja tuomitsemista sekä Jeesuksen opettamassa lähimmäisenrakkaudessa toimiminen eivät vie koskaan ihmistä harhaan. Ihminen voi aina siunata muita ihmisiä, mutta se tarkoittaa hyvän puhumista muista.


Toimin Jumalan totuudessa ja ohjauksessa, ja tähän Jumalan puhtaaseen totuuteen ja ohjaukseen olen saanut kasvaa Jumalan kutsumana Hänen tahtonsa mukaisesti totuudellisella tiellä, joka tarkoittaa ristin tietä kaikille sen kulkijoille. Tästä tiestä kerrotaan Totuudellisuus-välilehdellä. Tämän sivun teksti ei ole ihmisestä itsestään, vaan Jumalan antamaa tekstiä Hänen totuudestaan. Tämän tekstin kopioimisen ja kopion jakamisen sijaan kannattaa käydä suoraan näillä sivuilla lukemassa Jumalan totuudesta, sillä tekstiä päivitetään aina oikea-aikaisesti Jumalan tahdosta. Montaa asiaa toistetaan tarkoituksella tekstissä, jotta ihmisen ymmärrys lisääntyisi Jumalan totuudessa ihmisen eksytyksestä, totuudellisen tiehen eli ristin tiehen kuuluvista kasvattavista koettelemuksista ja kärsimyksistä, Pyhän Hengen merkityksestä, Jumalan tuomioista, Jumalan valituista ja pelastumisen tiestä. Totuus on tärkeää omaksua, mutta se on vaikeaa vastaanottaa ja sisäistää kerralla, siksi sivuille kannattaa palata useampia kertoja. Ota yhteyttä, mikäli koet, että Jumalan puhdas totuus aidosti kiinnostaa. Yhteystiedot alla.


Marja Ruoti


Yhteydenotot puhelinsoittojen sijaan tämän sivuston Ota yhteyttä -välilehden kautta tai sähköpostilla marja.ruoti@gmail.com